Mikä on se valinta/teko josta olet kiitollinen itsellesi koko loppuelämäsi ajan?

se.että valitisin erakkouden

Se, että lähdin vuosikymmeniä sitten ulkomaille. 

Lopetin juomisen ja tupakoinnin ☺️ Nyt vielä kilot pois, pikkuhiljaa...

Se, että viimeinkin onnistuin lähtemään toksisesta suhteesta narsistin kanssa. Olin tuolloin todella masentunut eikä mulla oikein ollut muita tukijoukkoja ja rahatilannekin huono, mutta onneksi kaikki kääntyi kuitenkin hyvin ja masennuskin lähti paranemaan kun ei joutunut enää olemaan tuon ihmisen seurassa.

Olen kiitollinen, että nuorena panostin opintoihin ja hyvän työpaikan etsimiseen ennen perheen perustamista.

Vaikka olin täysin yksin ja vielä vieraassa maassa, niin rohkenin jättää mormoniseurakunnan. Tästä on yli 35 vuotta enkä ole koskaan joutunut katumaan päätöstäni. Päinvastoin: tunnen muutamia jotka voivat yhtä huonosti kuin minä silloin, mutta jäivät kuitenkin siihen lahkoon uskaltamatta lähteä. Sääli tulee, mutta sehän on jokaisen oma päätös.

Se että aloitin psykoterapian. Se pelasti minut.

Se, etten tehnyt lasta ensimmäiselle poikaystävälle, vaikka silloin oli kauhea vauvakuume.

Olen kiitollinen siitä, että hakeuduin psykoterapiaan. Elämä on mennyt pikkuhiljaa valoisempaan suuntaan niiden kolmen vuoden jälkeen.

Kauppakorkea/rahoitus ja aggressiivinen velkavipusijoittaminen heti valmistumisen jälkeen. Ei tarvitse nyt nelikymppisenä enää juosta töissä.

25 vuotiaana sain välit poikki dg. narsistiin ja hoviinsa eli lähisukulaisiin. Joka päivä olen kiitollinen poliiseille , itselleni ja minua tukeneille ihmisille.

Valitsin opiskelupaikaksi teknillisen korkeakoulun, puolisoksi siellä tapaamani hauskan ja fiksun teekkarin ja hankin monta lasta. 

Ei lapsia tähän maailmaan :) Siitä olen ikuisesti kiitollinen.

t. Mies 31v

Vierailija kirjoitti:

Vuosi vuodelta olen yhä tyytyväisempi päätökseeni hoitaa lapset kotona. Näköjään työelämä ei kadonnutkaan minnekään sillä aikaa ja lapsista kasvoi luovia ja täyspäisiä, ja opettajilla on ollut pääsääntöisesti vain hyvää sanottavaa. Ja kaikki tämä ilman, että jäivät osattomiksi laadukkaasta varhaiskasvatuksesta, ajatella...

Olen myös tullut siihen tulokseen,että lapset voi kasvattaa laadukkaasti kotona.

Erosin sekunnin sadasosassa pedofiiliexästä.

Se, että uskalsin jättää pienen kotikaupunkini ja lähteä opiskelemaan muualle. Päätös muuttaa vieraalle paikkakunnalle, josta en tuntenut ketään, tuntui 19-vuotiaana pelottavalta, mutta se kannatti. Olen käytännössä rakentanut elämäni uudelleen ja muuttunut paljon onnellisemmaksi. En osaa kuvitellakaan millaista elämäni olisi, jos olisin jäänyt niihin vanhoihin, ahtaisiin piireihin.

Että olen aina elänyt omaehtoisesti. En ole tehnyt lapsia, olen asunut pitkään ulkomailla (Saksa, Tanska), olen  vaurastunut, olen kouluttautunut tohtoriksi ja järjestellyt elämäni kaikin puolin sellaiseksi, että nautin arjestani ja koen syvää tyytyväisyyttä/onnellisuutta siitä päivittäin. Pidän itsestäni ja viihdyn omissa nahoissani. Olen ollut hyvin selektiivinen seurani suhteen. Lähipiiriini kuuluvat ihmiset ovat todella erityisiä ja olen kiitollinen, että olen onnistunut pitämään heidät lähellä (erakkoluonteiselle ei itsestäänselvää).

N42

Etten ole ottanut koronarokotetta

Kun viime hetkellä päätinkin lähteä erään miehen kanssa treffeille. Olin tuona vuonna deittaillut muutamaa Tinderissä tapaamaani miestä, ja suurin osa kokemuksista oli ollut huonoja. Kaikki tapaamiset olivat jääneet vain yhteen kertaan, ja etenkin viimeisin oli ollut todella ikävä. Olin todella väsynyt koko touhuun ja siksi peruinkin jo yhdet sovitut treffit tämän miehen kanssa. Käytännössä olin jo päättänyt, etten halua edes nähdä häntä ja poistan koko Tinderin. Lopulta kuitenkin päätin, että kokeillaan nyt vielä nämä yhdet treffit.

Se kannatti, sillä löysin sielunkumppanini ja olemme olleet nyt jo useamman vuoden naimisissa. Hirvittää ajatellakin, että olisin silloin laittanut miehelleni viestin "Ehkä parempi, jos ei nähtäisi sittenkään".

Lähdin huonosta suhteesta jossa minua mitätöitiin.