Mikä on se valinta/teko josta olet kiitollinen itsellesi koko loppuelämäsi ajan?

Laserleikkaus silmiin 10 vuotta sitten. Elämäni parhain päätös.

E-pillereiden syömisen lopettaminen

Että kolmekymppisenä uskalsin vielä lähteä opiskelemaan, sain sitten sellaisen työpaikan, että uskaltauduin lapsentekoon tietäen että pystyn ne vaikka yksinkin elättämään.

Uskalsin myöntää itselleni että minusta ei ole yhteiseläjäksi, kissani kanssa elo on niin rentouttavaa.

Etten hankkinut lapsia silloin aikanaan. Olisi otettu minulta pois sitten myöhemmin ja joutuneet järjestelmään muiden kasvatettavaksi, kun toimintakyky mureni sairauden vuoksi.

On useampikin käännekohta, joita en ole koskaan katunut. 1. Opiskelu ulkomailla, 2. Lapsen saaminen, 3. Alan vaihto ja uuden opiskelu. Kaikki nämä valinnat ovat rikastuttaneet elämääni suunnattomasti.

Avun hakeminen

Masennuslääkkeen aloittaminen

Kaapista tulo

Kuukuppi :D

Se, kun päätin etten aio tehdä ikinä päivääkään töitä.

Hieno juttu ! Vaan valmistuitko itse koskaan.. voihan onnellinen olla kotiäitinäkin..

Olen itselleni kiitollinen siitä että uskaltauduin hakemaan lääkikseen aikoinaan. Olen saanut olla unelma-ammatissa ja talous kesti avioeron ja ex:n lanseeraaman huoltajuuskiistan.

Kaikkein onnellisiin ja kiitollisia olen lapsistani, jotka ovat jo fiksuja ja itse ajattelevia nuoria aikuisia.

Se että päätin mennä psykoterapiaan muualle kuin Vastaamoon.

Pidin lapseni ja hoidin hänet yhteisvamhemmuudessa lapsen isän kanssa.

Homma toimi meillä

En ole koskaan käyttänyt/tule käyttämään pas kaan hinkattua kånken-reppua.

Vierailija kirjoitti:

Valitsin opiskelupaikaksi teknillisen korkeakoulun, puolisoksi siellä tapaamani hauskan ja fiksun teekkarin ja hankin monta lasta. 

Itse kadun sitä että menin opiskelemaan teknilliseen yliopistoon. Monta vuotta meni lähes täysin hukkaan.

Onneksi tajusin vaihtaa alaa ja pääsin lopulta vakituiseen työhön.

Varmaan se että ollessani jatko-opiskelija korkeakoulututkinnon jälkeen päätin hakea lääkikseen ja pääsin vaihtamaan työtä tekniikan alalta ihmisläheisempään ammattiin. Muistan vieläkin päivän kun kuulin tuloksen ja tiesin että töiden hakeminen tai palkka ei tulisi koskaan olemaan iso ongelma.

Että pidin kiinni elämänhalusta, vaikka kävin muutama vuosi takaperin henkilökohtaisen h*lvetin mt-ongelmieni takia.

Uskalsin nuorena ajaa kauemmas kuin pitäjän kirkontorni näkyy: nouta siiville ja antaa elämän kantaa. Siis rohkeus lähteä kotikylältä maailmalle 20 vuotiaana. Ensin opiskelemaan ja sitten töihin Eurooppaan.

Avioero viimein juoposta. Paras tekoni ikinä.

Tajusin viimein olla tyytyväinen itseeni; pulskaan, vähemmän viehättävään, jopa alta keskitasoisen älykkääseen ja vähän koulutettuun naiseen.

Kaksi mahdollusuutta: tyytyä tai sitten ei.

Asuntosijoittaminen. 3 krt otin maksimilainat. Pankki toppuutteli, minulla oli selvät laskelmat mukana ja sain vanhemmat takaamaan lainani.

Ensimmäinen asunto oli aspilla ostettu, huonossakin tilanteessa vanhemmilleni ei olisi käynyt huonosti.

Mies sairastui, lapsi ei ole täysin terve ja minulla lomautus on kestänyt yli 1,5 v.

Rahaa tulee käteen puhtaana yli 2000 euroa. Ennen ne meni sijoitukseen, nyt osa menee käyttöön.

Pitkä avioliitto