Mikä on se valinta/teko josta olet kiitollinen itsellesi koko loppuelämäsi ajan?

Oon niin onnellinen siitä että mulla on opiskelupaikka jonka ansiosta muutamat henkilökohtaiset unelmat ovat käyneet toteen. Tätä koulua en käy turhaan ja ensimmäistä kertaa mua ei olla kiusattu koulussa ja meidän luokka on ihan huippu!

T. 30v. Opiskelija

2,5 vuotta sitten hain lääkäritä lähetteen netissä toimivaan painonhallintajuttuun eli Terveyskylän painokylään.  Sain elämänmuutoksilla pudotettua 15kg ja ne ovat yhä poissa. 

Se, että valitsin yläasteella konekirjoituksen valinnaisaineeksi. 10-sormijärjestelmäst on ollut suuri apu koska kirjotan työssäni paljon tietokoneella. 

Avokkini ( 43v) lähtö toisen naisen matkaan 15vuoden yhdessä olon jälkeen. Ei enää tarvitse passata äidin pilalle passaamaa pikku lellikki-poikaa, joka ei osannut yhteenmuuttaessamme tehdä mitään muuta kuin istua tietokoneella kaikki illat ja viikonloput. Häntä ei myöskään kiinnostanut opetella kotitöitä. Hänen lähtö otti koville, mutta niin sen kuului mennäkkin.  Tämä toinen nainen passatkoot häntä jos haluaa :) 

Äitini oli muutaman päivän saattohoidossa ennen kuolemaansa. Sain olla hänen vierellään nuo päivät ja pitää häntä kädestä lähdön hetkeen asti. 

Vierailija kirjoitti:

En ole ruvennut perhe-elämässä ovimatoksi tai kotirouvaksi, vaikka painostus ja arvostelu ulkopuolelta on ollut hyvinkin kovaa.

Itseasiassa yllätyin miten paljon vihaa ja ilkeilyä tasa-arvoinen parisuhde ja perhe-elämä saa ulkopuolisissa aikaa.

Oikean tasa-arvon tekee ne pienet, muiden silmiin mitättömät jutut, mutta joiden taustalla on isompi "arvostan sinua, tekojasi, sekä ajatuksiasi" -sanoma, puolin ja toisin.

Ei sillä ole väliä kuka pesee pyykkiä ja kokkaa. Toista ja toisen ajatuksia ei saa mitätöidä siksi, että tämä on mies tai nainen. Siinä avain tasa-arvoon

Tuossa näkyy vain se, kuinka isolla osalla ihmisistä on epäterveitä käsityksiä ja uskomuksia parisuhteeseen liittyen. Miestä/naista ei voi ymmärtää, riitely kuuluu parisuhteeseen, parisuhde on yhtä kompromissia kompromissin perään, puolisoa pitää jatkuvasti "kouluttaa" jne. Totta kai se herättää ulkopuolisissa vihaa, jos ovat itse näiden uskomusten ohjaamina ajautuneet huonoihin parisuhteisiin ja sitten vastaan tulee pariskunta, jonka liitto on kaikin puolin tasapuolinen, harmoninen ja rakkaudelle perustuva. Mielestäni hienosti kiteytetty tuo, että toista ja toisen ajatuksia ei saa mitätöidä siksi, että tämä on mies/nainen. Moni saisi ottaa mallia sinun asennoitumisestasi parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Parasta elämässä on lapset! Nyt jo nuoria aikuisia, mutta olen kiitollinen siitä että ovat elämässäni. Rakastan heitä yli kaiken❤️

Sama juttu, mun ihanat lapset ovat parasta mitä olen saanut aikaan! Sellainen elämän rikkaus!

Toiseksi: se että erosin niiden isästä, ja kolmanneksi: myös minä laihdutin, 16 kiloa viime vuoden aikana (86-16 tekee 70) ja tunnun itseni nyt kevyeksi verrattuna entiseen!

Elämäni paras teko oli se kun kysyin vieressä istuvaa nättiä nuorta naista tanssimaan vaikka jännitti niin pirusti.

Siitä on peräisin suurin osa hyvistä asioista elämässäni.

Sama kuin ap:llä, paras päätös elämässäni on että en ole tehnyt lapsia ja nyt on piuhatkin turvallisesti poikki!

Kiitän siitä, että olin ystäväni rinnalla ja tukena loppuun asti, hänen sairastuttuaan ja menehdyttyään syöpään niin kovin nuorena. Nyt olen ollut läsnä ja tukena hänen lapsilleen. Todellinen ystävyys punnitaan kovissa paikoissa.

Se, että muutin takaisin synnyinseudulleni.

Olen ikuisesti kiitollinen siitä, kun nuorena älysin aloittaa eläke säästämisen eläkevakuutukseen, josta rahoja ei saa kesken pois. Säästöt olisi tarvittu moneen kertaan, mutta jippii, nyt ne rahat on nostettavissa ja tulevat tosi tarpeeseen.

Yllättäviin menoihin on oltava toiset säästöt.

Lapsistani olen kaikkein kiitollisin. Vaikea kuvitella elämää ilman heitä. Voin joka päivä tuntea suurta rakkautta heitä kohtaan. Oma perhe on ollut aina minulle kaikkein tärkein omasta lapsuudesta saakka. 

Jostain syystä ei tule mieleen mitään.

Että uskalsin erota miehestäni (21 v yhdessä).

Vierailija kirjoitti:

Pääsin irti väkivaltaisesta suhteesta. Olisin kuollut seuraavaan pahoinpitelyyn.

Olin niin rikki kuin ihminen voi olla, alhainen maan matonen, nurkkaan ahdettu rakkikoira naamaluut rikki potkittuina.

Olen kiitollinen ystävän poliisimiehelle, joka teki asiasta rikosilmoituksen.

Vieläkään en ole uskaltanut uutta suhdetta aloittaa, mutta nyt en enää tunnista sitä onnetonta naista, joka olin vielä 5 vuotta sitten.

Suhdetta ei ole pakko aloittaa koskaan, joten ei mitään "vieläkään"! Yksin on monelle parempi, ilman väkivaltakokemuksiakin.

Paras päätökseni on tietysti, että sain lapset nuorena. Myöhemmin ehdin sitten opiskella, ja työelämäkin oli vielä olemassa kun sinne halusin.

Toiseksi paras päätökseni oli opiskella vielä varttuneemmalla iällä uuteen ammattiin, eli alanvaihto.

Kolmanneksi paras päätökseni on ollut olla aina silloin tällöin työelämän ulkopuolella. Milloin äitiyslomalla, milloin työttömänä, milloin opintovapaalla. Tässä iässä alkaa jo näkyä, miten työelämä on montaa ahkeraa ihmistä syönyt ja kuluttanut. Painoa on kertynyt ja vaivoja tullut. Joten olen terveyteni kannalta tyytyväinen, että olen ollut sopivan lusmu.

No enemmänkin on kyllä niitä "valintoja" joita ei aikanaan edes ole tiennyt tekevänsä ja nämä siis kaikki on negatiivisia seurauksia aiheuttaneita juttuja. Se kun olikin myös valinta, ettei varsinaisesti valinnut mitään vaan tyytyi siihen mitä sai.. Ja pskaahan se sitten on pääsääntöisesti ollut :-(

Siitä kyllä olen tyytyväinen, että ymmärsin lopettaa alkoholin käytön sekä röökinpolton pian 10 vuotta sitten. Tiedä sitten kumpi oli syy ja kumpi seuraus, mutta tuntuu että tämän liki vuosikymmenen aikana olen muuttunut kuin eri ihmiseksi. Jotenkin sitä on tavallaan palannut siksi samaksi tyypiksi kuin mitä oli lapsena ja vielä nuorenakin ennen kuin viikonloppuisin kuului "sekoilla". Nykyisin on samanlainen introvertti kotihiiri kuin silloinkin joka tykkää lukea ja leipoa ja haaveilee edelleen omasta hevosesta ja maalla asumisesta.

Harmi vaan että nuo "valinnat" on johtaneet siihen, ettei esim työ ole yhtään sellaista mistä tykkäisi ja tuntuu että kaikki rahkeet valuu ihan hukkaan tällaisissa hanttihommissa. Lisäksi tietysti palkkakin on niin pieni, ettei sillä oikein omannäköistä elämää vietetä. Mä en edes käsitä kuinka mulla on ollut varaa hassata aiemmin rahaa niin röökiin kuin kaljaankin :-/

Tärkein on kaikki ne valinnat, jotka johti minut nykyisen puolisoni kanssa yhteen.

Se, etten koskaan tehnyt lapsia.

En ole enkä aio tehdä lapsi yhteiskunnan painostuksesta huolimatta. Mieheni on samalla kannalla, elämänne tämän elämän vain itsellemme

Toimivan, helposti ja vähällä vaivalla ylläpidettävän budjetin teko ja raha-asioiden laittaminen muutenkin kuntoon.

Tunnustin rakkauteni sinulle.