Mikä on se valinta/teko josta olet kiitollinen itsellesi koko loppuelämäsi ajan?

Ylioppilaskokeisiin ja pääsykokeisiin satsaaminen. Niiden ansiosta olen palkkani on reilusti suomalaista keskipalkkaa suurempi.

Hain koronarokotukset.

En ottanut tatuointia nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Hain koronarokotukset.

'

Kiitos siitä että sain ne jo tammikuussa ja sen jälkeen ei ole tarvinnut käyttää maskia tai pitää turvavälejä työn ulkopuolella. Elämä palasi suurelta osin normaaliksi kun ei tarvitse pelätä koronaa.

Motivaatio banaani kirjoitti:

Uskalsin myöntää itselleni että minusta ei ole yhteiseläjäksi, kissani kanssa elo on niin rentouttavaa.

Mitä teit kissalle?

Ostin talon maalta ja muutin pois kaupungista.

Siitä, että lähdin kotikylästä opiskelemaan ja hankin hyvän koulutuksen ja ammatin. Kotikylässä istuisin Esson baarissa ja jauhaisin p*askaa ymmärtämättä maailmasta tuon taivaallista.

Kaksi asiaa ollut onnistuneita päätöksiä. Toteutin lapsuudenunelman ja jatkoin suvussa pitkään ollutta pienehköä maatilaa ja toinen on ollut kokonaan päihteettömän elämän viettäminen ihan kakarasta asti.  

Olen kiitollinen siitä, että uskalsin tehdä päätöksen jättää silloinen aviomieheni ja lasteni isä. Olen nyt, 13 vuotta eron jälkeen, onnellisempi kuin koskaan.

Olen kiitollinen että tein osa-aikatyötä kun lapset olivat pieniä. Sain nähdä lasteni kasvun, olla heidän kanssaan paljon, sekä hoitaa heidät kotona. Ei tarvitse katua ettei ollut läsnä kun olivat pieniä. Taloudellisesti oli tiukkaa mutta kaikkea ei voi arvottaakkaan rahassa!

Että pienen lapsen äitinä uskalsin hakea ja vieläpä sain sen hyväpalkkaisen unelmatyön vaikka veljen vaimo jaksoi valinnastani kovasti räksyttää. Olen onnellinen ja näin koko perhe voi hyvin.

Erosin lasten isästä ja nielin ylpeyteni, olin rohkea ja hakeuduin uuteen elämään turvakodin kautta. Nyt sairas mies ei pääse aiheuttamaan pelkoa ja kaaosta elämäämme.

Sitä, etten koskaan oppinut polttamaan tupakkaa, vaikka joskus yritinkin ja moni kavereista poltti. Ei vaan ollut minun juttuni ja suvussani on paljon sydän- ja verisuonisairauksia.

Tein lapset heti suhteen alussa nuorena, ei alkanut biologiset kellot tikittää

Muutin pois Lahesta.

Olen erittäin kiitollinen siitä, että lopetin tupakanpolton noin 15 vuoden savuttelun jälkeen. Yhtä onnellinen olen siitä, että lopetin alkoholin käyttämisen 25:n enemmän tai vähemmän märän vuoden jälkeen. Nämä numerot näyttävät järkyttäviltä, ottaen huomioon etten mielestäni ole vielä vanha (38v). Mutta olen aivan järkyttävän onnellinen siitä, että edessäni on oletettavasti vielä vuosikymmeniä elämää edessä, jota ei hallitse päihteet! :)

Ihmissuhderintamalla olen myös onnellinen siitä, että niin sukulais- kuin parisuhteissakin olen oppinut pitämään puoleni ja arvostamaan itseäni ja omia tarpeitani. Muiden tarpeiden huomioon ottaminen ei enää dominoi tekemisiäni ja voin elää ns. omilla jaloillani seisten muiden rinnalla.

Minulla on kaksi ilon aihetta elämässä. Ilman niitä tilanne olisi kestämätön.

Ensinnäkin ymmärsin jo varhain, että minun tulee päästä muuttamaan pois synnyinseudultani. Inhosin ja inhoan eteläpohjalaista elämänmenoa ja asenteita enkä jaksa olla se poikkeusihminen, joka ui vastavirtaan kaikissa asioissa kovaäänisten ja kerskailevien, pahimmassa tapauksessa vielä lahkolaistenkin pohojalaasten keskellä. Muutin 18-vuotiaana muualle mukavaan kaupunkiin, jossa olen asunut nyt jo yli puolet elämästäni. Elämäni ei ole mikään menestystarina, mutta on se parempaa kuin ikinä voisi olla siellä pesäpallohullulla perähikiällä.

Toiseksi ymmärsin äitini kuoltua, että ilman muuta meidän tulee tehdä heti täysi ositus ja vaadin sitä, vaikka muut olisivat jääneet jakamattomaan kuolinpesään. Muuten pahimmassa tapauksessa olisin nyt täydessä konkurssissa, jos joutuisin kustantamaan sittemmin hoivakotiin joutuneen isäni tyhjilleen jääneen omakotitalon kuluja omasta pussistani. Jos siitä talosta ei hänen elinaikanaan pääse eroon, niin minulla on ainakin mahdollisuus kieltäytyä kokonaan perinnöstä. En todellakaan halua pilata omaa talouttani sillä talolla sietämättömässä, kuolevassa pikkukunnassa ja riidellä asiasta vielä täysin mitään tekemättömien sisarusteni kanssa.

Erosin evankelisluterilaisesta kirkosta ja täten vältyn lähes täydellisesti tukemasta minulle vastenmielistä elitistipapistoa, joka on aina vihanut kansaa ja rahvasta ja rakastanut omaa valtaansa ja mammonaa. Pthyi!

Onneksi päätin pitää lapsen senkin uhalla että mies sanoi ettei tiedä lähteekö vai jääkö suhteeseen.

Muutto ulkomaille.