Mikä on se valinta/teko josta olet kiitollinen itsellesi koko loppuelämäsi ajan?

Se että aloin opiskelemaan kriittistä ajattelua ja logiikkaa enkä ole niin ulkomaailman vedätettävissä

kun suoritin asevelvollisuuden 

Jätin sairastuneen mieheni. Hän sairastutti myös perheen. Olen ikuisesti kiitollinen, mutta ikinä en anna itselleni anteeksi.

Että olen velaton.

Olen tehnyt oikeita valintoja: opiskellut työllistävän alan vaikkakin vähän vastentahtoisesti, rakentanut uraa oikein valinnoin ja valinnut hyvän kumppanin. Näistä olen kiitollinen.

En ole ruvennut perhe-elämässä ovimatoksi tai kotirouvaksi, vaikka painostus ja arvostelu ulkopuolelta on ollut hyvinkin kovaa.

Itseasiassa yllätyin miten paljon vihaa ja ilkeilyä tasa-arvoinen parisuhde ja perhe-elämä saa ulkopuolisissa aikaa.

Oikean tasa-arvon tekee ne pienet, muiden silmiin mitättömät jutut, mutta joiden taustalla on isompi "arvostan sinua, tekojasi, sekä ajatuksiasi" -sanoma, puolin ja toisin.

Ei sillä ole väliä kuka pesee pyykkiä ja kokkaa. Toista ja toisen ajatuksia ei saa mitätöidä siksi, että tämä on mies tai nainen. Siinä avain tasa-arvoon

Vierailija kirjoitti:

Olen kiitollinen että tajusin erota velaksi paljastuneesta puolisosta. Nyt minulla on kolme pientä lasta ja nyt vasta tajua mitä tarkoittaa onnellinen elämä. Ensimmäinen avioliitto oli silloisen vaimon jatkuvaa yhdestä asiasta jankutusta, siis lapsettomuudesta. Sitä se kuulema jatkaa edelleen , yhteiset ystävätkin ovat hänet jo hylänneet, eivät hekään jaksa kuunnella.

Onneksi uskalsin lähteä, vaikka avioero tuntui hirveältä tappiolta.

Ja sitten kaikki mammat nousivat seisomaan ja taputtivat.

Koko loppuelämäni ajan? Vaikea sanoa, pitää katsoa kortit loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Miksi niissä kommenteissa, joissa ollaan iloisia siitä, että on valinnut lasten hankkimisen ( ja saanut lapsen), on säännönmukaisesti 2-3 alapeukkua? Keneltä on pois jonkun toisen onni omista lapsistaan?

Koska lapsista lässytys on ällöttävää.

Olen kiitollinen että en ole koskaan tullut raskaaksi enkä varsinkaan saanut lapsia. Paras tekoni minkä hypoteettisten lasteni eteen voin tehdä. Tämä kärsimys täällä on ihan järkyttävää, miksi kukaan hankki tänne uusia elollisia olentoja kitumaan on aivan käsittämätöntä. Ihmisen itsekkyydellä ei ole rajaa.

Itse asiassa monikin asia. Ainakin se, että hain rohkeasti opiskelemaan alaa, jolle oli todella vaikea päästä. Olisin jossitellut koko ikäni, olisinko päässyt. Pääsinkin sisään ja olen nyt sillä alalla, tosin huono palkkataso harmittaa. Mutta jos olisin mennyt raha edellä, jossittelisin varmaan koko ikäni, olisiko minusta ollut tähän ykköstoiveeseeni.

Olen myös tyytyväinen, että (rahanmenosta huolimatta) matkustin paljon nuorena, kun se oli vielä opiskelijana helppoa. Lisäksi olen iloinen, että olen asunut jonkin aikaa ulkomailla, sillä jos en olisi tehnyt sellaista irtiottoa, harmittelisin menetettyä mahdollisuutta koko ikäni.

Olen myös kiitollinen siitä, että olen rohkeasti "tehnyt" lapsia. Odotan nyt juuri kolmatta ja olen todella onnellinen lapsistani.

En ole kiitollinen mistään kaikki mihin olisin voinut vaikuttaa olen valinnut väärin.

Elämäni on iso epäonnistumisen vyöry.

Nyt kun en enää vaivaudu toivomaan tai turhautuneena yrittämään mitään ei ole yhtään huononommin kuin silloin kuin pinnistelin sen eteen että asiat menisivät parempaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Menin pankkiin töihin nuorena.

Hyvät edut ja palkka.

Nyt eläkkeellä ja nettoeläke on 1850

Miksi tätä on myös alapeukutettu?

Laitoin kahden vuoden ajan kaikki omaisuuteni kiinni vain ja ainostaan Bitcoiniin. Nyt pidän välivuotta ja odotan että kurssi nousee satasiin. Töitä en ole tehnyt päivääkään joulukuun jälkeen enkä aio tehdä ellei oikeasti kiinnosta.

M41

'Sijoita aina vaikka tiukkaa tekisi'

Näitä valintoja on montakin.

- 18-vuotiaana jatkaa melkein kaksi vuotta etäsuhteessa (välimatkaa melkein 400km), tämä mies on edelleen maailman paras yli 15 vuotta myöhemmin ♥️

- opiskella diplomi-insinööriksi. Tekniikan ala oli erittäin hyvä uravalinta.

- hankkia lapset nuorena, nuorempi syntyi kun olin 30-v, sitten oli lapsiluku täynnä.

että otin Jeesuksen sydämeeni.

Jätin ahdistavan uskonnollisen liikkeen. Elämänlaatu noussut aivan eri lukemiin. Aluksi oli raskasta, kaikki ihmissuhteet jäi sinne, mutta nyt hyvä.

En ottanut ensimmäistä, joka kohdalle osui.

Annoin kenkää myrkylliselle ja narsistiselle tyttöystävälleni 15v sitten. Sai aikaan pahoja vaurioita nuoren miehen mieleen.

Minä olen syvästi kiitollinen siitä, että päätin tehdä lapsen. Se ei ollut koskaan itsestään selvyys, mutta vielä nyt, 25 vuoden kuluttua, olen edelleen kiitollinen päätöksestäni.