Lue keskustelun säännöt.
Mikä on se valinta/teko josta olet kiitollinen itsellesi koko loppuelämäsi ajan?
Aloitan:
Olen syvästi kiitollinen itselleni ( ja miehelleni, että oli samaa mieltä) siitä, että päätin olla tekemättä lapsia tähän maailmaan.
Kommentit (224)
Olen kiitollinen, että pääsin pois huonosta ihmissuhteesta. Rohkenin vielä päälle 33vuotiaana lähteä opiskelemaan, kun halusin vaihtaa alaa. Tästä valinnasta olen kiitollinen. Oma hyvinvointi ja terveys, niistä olen myös kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidin pääni ja muutin takaisin Suomeen, kun muu perhe jäi toiseen maahan. Elämäni paras päätös, todella.
Miksi niissä kommenteissa, joissa ollaan iloisia siitä, että on valinnut lasten hankkimisen ( ja saanut lapsen), on säännönmukaisesti 2-3 alapeukkua? Keneltä on pois jonkun toisen onni omista lapsistaan?
sinkkuna viimeset 7vuotta!! ei lapsia, eikä ole tulossa.
Pääsin irti väkivaltaisesta suhteesta. Olisin kuollut seuraavaan pahoinpitelyyn.
Olin niin rikki kuin ihminen voi olla, alhainen maan matonen, nurkkaan ahdettu rakkikoira naamaluut rikki potkittuina.
Olen kiitollinen ystävän poliisimiehelle, joka teki asiasta rikosilmoituksen.
Vieläkään en ole uskaltanut uutta suhdetta aloittaa, mutta nyt en enää tunnista sitä onnetonta naista, joka olin vielä 5 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä on monta:
- synnyin tähän maailmaan näiden ihmisten keskelle
- puolison valinta
tulevat ensimmäisiksi mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sä ap tiedät, että olet kiitollinen siitä koko elämäsi? Lapsettomuus saattaa alkaa kaduttaa vanhemmalla iällä.
Täytin viime kuussa 83v, joten luotan siihen ettei ala.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että pikkulapsena taistelin välttyäkseni varmalta kuolemalta kun tuli eteen tilanne jossa ratkaisu oli omissa käsissäni.
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa.
Velat taas kailottamassa lapsettomuuttaan. Jos olisitte oikeasti onnellisia lapsettomina niin ette joka tuutissa huutelisia valinnoistanne. Tuntuu, että haluatte vakuutella itsellenne jotain koko ajan. Tulee mieleen joku sairas kultti.
Aivan samoin kuin lapselliset hehkuttavat lapsiaan. Miksi se ei voisi olla myös toisinpäin? Aivan sama asia ilona!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa.
Velat taas kailottamassa lapsettomuuttaan. Jos olisitte oikeasti onnellisia lapsettomina niin ette joka tuutissa huutelisia valinnoistanne. Tuntuu, että haluatte vakuutella itsellenne jotain koko ajan. Tulee mieleen joku sairas kultti.
Aivan samoin kuin lapselliset hehkuttavat lapsiaan. Miksi se ei voisi olla myös toisinpäin? Aivan sama asia ilona!
Aivan sama asia kuin että jotkut tykkää pitää koiria ja toiset ei.
Lähdin työpaikasta, joka oli hajottaa minut totaalisesti. Meno kyseisellä työpaikalla on kuulemani mukaan pahentunut entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän asti parhaat päätökset liittyy opiskeluihin:
-päätin vuoden jälkeen vaihtaa AMKsta yliopistoon toiseen kaupunkiin
-päätin lähteä vaihtoon
-päätin mennä mukaan järjestö/tutor-toimintaan yliopistossa
-päätin tehdä toisen maisteritutkinnon heti ekan perään
33v
Päätin aloittaa tupakoinnin. Olen koko elämäni ollut ylipainoinen kunnes 28 vuotiaana tupakoinnin aloittamisen jälkeen laihduin puolessa vuodessa 30kg ja lopulta pääsin normaalipainoon. Ei yksin tupakan ansiota mutta se oli ratkaiseva apu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kiitollinen että tajusin erota velaksi paljastuneesta puolisosta. Nyt minulla on kolme pientä lasta ja nyt vasta tajua mitä tarkoittaa onnellinen elämä. Ensimmäinen avioliitto oli silloisen vaimon jatkuvaa yhdestä asiasta jankutusta, siis lapsettomuudesta. Sitä se kuulema jatkaa edelleen , yhteiset ystävätkin ovat hänet jo hylänneet, eivät hekään jaksa kuunnella.
Onneksi uskalsin lähteä, vaikka avioero tuntui hirveältä tappiolta.
Uskalsin lopettaa freelancerin elämän, 7 vuotta sitä pakosta jaksoin. Omistusasuntoa tuskin saan ikinä ostettua ja tällä hetkellä teen osa-aikatyötä määräaikaisena, mutta en silti stressaa. Nettopalkkani on 2 kertaa parempi mitä yrittäjänä toimiessani, lisäksi jää enemmän vapaa-aikaa, on laaja työterveyshuolto ja elämäni ensimmäinen palkallinen kesäloma ensi vuonna! Uskon että elämä alkaa vihdoin kantaa, kun pääsin vihdoin ja viimein elämäni ensimmäiseen palkkatyöhön merkittävään, isoon firmaan 31-vuotiaana.
Kieltäydyin onneksi seksistä, paljastui myöhemmin että naisella on tauteja.
ja olen mies.
Vierailija kirjoitti:
Päätin aloittaa tupakoinnin. Olen koko elämäni ollut ylipainoinen kunnes 28 vuotiaana tupakoinnin aloittamisen jälkeen laihduin puolessa vuodessa 30kg ja lopulta pääsin normaalipainoon. Ei yksin tupakan ansiota mutta se oli ratkaiseva apu.
Ööh..? En nyt ihan ymmärrä. Miksi ajattelet, että tupakoinnin aiheuttamaan sairauteen on yhtään sen mukavampi kuolla kuin ylipainon aiheuttamaan sairauteen?
Alkoholin käytön lopettaminen on ollut elämäni paras päätös. Toki hain apua siihen ja sain!
Ero, tosin liian kauan siihen meni. Lasta en kadu, on hieno aikuinen mies, vaikka yksin kasvatin eikä omat lähtökohdat olleet kovin hyvät.