Syön parhaillaan vesirinkeleitä. Ootteko syöneet tai tiedättekö edes tuotteen?

Vierailija kirjoitti:

Löysin marttojen ohjeen. Tällä pitäisi tulla juuri niitä oikeita, kuohkeita ja pehmeitä vesirinkeleitä. (Joita muuten meidän evakkosuvussamme kutsutaan paraskeiksi.)

1 l vettä

1/2 palaa hiivaa

7 1/2 dl vehnäjauhoja

-------------------

n. 18 dl vehnäjauhoja

3 tl suolaa

( 100 g voita )

Murenna hiiva veteen ja sekoita joukkoon 7 1/2 dl vehnäjauhoja niin, että saat löysän taikinan.

Anna taikinan kuplia yön yli. 

Lisää taikinaan suola ja noin 18 dl vehnäjauhoja.

Jos haluat, että rinkelit säilyvät mehukkaina, alusta taikinaan 100 g voita.

Vaivaa taikinaa niin,että se irtoaa käsistä.

Leivo taikinasta tanko, jaa se paloiksi ja ohenna paloja sormimaisiksi nauhoiksi.

Yhdistä päät niin, että saat rinkeleiden muodon. Anna kohota liinan alla.

Mittaa kattilaan 2 l vettä ja lisää rkl suolaa sekä kuumenna kiehuvaksi.

Nosta kohonneet rinkilät (sopiva määrä) kattilaan ja anna kiehua sen verran, että nousevat pinnalle (eli muutama sekunti) ja nosta reikäkauhalla uunipellille leivinpaperin päälle.

Paista rinkelit 225 asteessa vaaleanruskeiksi, 10-15 minuuttia.

Kiitos reseptistä, tätä pitänee  nyt varmaan kokeilla joku viikonloppu. Ja ehdottomasti tuo 100 grammaa voita mukaan. 

ap 

Kyllä niitä välillä aina ostan ja ihmettelen kutakuinkin samaa... Vieläkö noita myydään ja kuka niitä syö, kun on kuitenkin niin paljon hyllyssä ja kaikissa kaupoissa. ;) Sitten ostan pussin tai kaksi ja ihmettelen.

Mä dippaan maitokahviini kylläkin. Pitää vaan olla kärsivällinen, niin kyllä se siitä pehmenee. Yleensä silloin myös lämmitän maidon, ettei heti jäähdy. :)

Sitten palaan takaisin kanelikorppuihin, auttaa mun pullanhimooni. Eikä ihan niin paljon kaloreita, kun en mässää niitä korpputorkulla, kun pullaa tulisi vedettyä.

Pehmeät rinkelit on käteviä eväitä. Voisi vaan lisätä kuitua, vehnäjauhopierut on karmean hajuisia. Siis lisää kuitua, olisi menestystuote.

Tiedän mutta en syö niitä. 

Kaverin mummo teki niitä ja ihan mahtavia olivat. Niitä syötiin ihan sellasenaan suolaisena välipalana tai voin kanssa. Siis kuten sämpylä. Voi hitsit että olivatkin hyviä, vähän venyviä mutta pehmeitä. Niitä oikealla tavalla tehtyjä aitoja vesirinkeleitä ei oikein ole enää missään.

Hyi kauheeta, lapsena joskus järsittiin niitä. Jos haluan kahvin kanssa jotain, teen voitaikinasta viinereitä tai marjapiirakan.

Jos on kova nälkä niin silloin mennään aamulla hotellin aulaan ostaan aamiaislippu ja syödään kunnolla. Mutta korput voittaa rinkelit ja munkit voittaa donitsit . Pähkinät voittaa maissi popcornit.Keksit voittaa karkit ja suklaalevy voittaa sipsit.

Eipä paljon maksa ostaa iso suklaalevy tai suklaa keksiä tai riisikakut ja paketti juustoa . Toisaalta maapähkinä voi on hyvää riisikakulle.

Pullamössö oli lapsuudessani sitä, että äidin leipomaa pitkopullaa survottiin maitoon tai kaakaoon.

Lapsuudessani ei ollut lastenruokia kaupoissa.

Vesirinkeleitä ei meillä syöty, mutta kanelikorppuja kyllä.

Korppuja ostan kyllä usein. Harmittaa vaan kun joskus se niiden  rapeus on muuttunut sitkeydeksi. Mutta jos saa kunnon rapeita korppuja, niitä on kiva kahviin kastaa, niin siis dipata. Olen sen verran vanha, että kastan kahviin vaikkapa pullapitkonsiivoja jne.

Vesirinkelit on kyllä mauttomia, mutta lapsuudesta muistan vaniljapuikot. Kotona niitä ei koskaan ollut, mutta meillä kansakoulussa pidettiin joskus käsityötunnilla nyyttäriperiaatteella teekutsuja. Ihmeellistä, että siihen aikaan joku opettaja keksi järjestää jotain tällaista! Jokainen toi jotain keksejä, ei mitään kakkuja eikä pullaa. Sitten nautittiin teetä (vaikka normaalisti aina join jo lapsena kahvia, kuten varmaan monikin). Nuo "teekutsut" on kyllä jääneet kivoina mieleen. Ja vaniljapuikkoja toi joku, samoin Carneval-keksit jotenkin yhdistyy mielessäni teehen. Teehän on ihan hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Pullamössö oli lapsuudessani sitä, että äidin leipomaa pitkopullaa survottiin maitoon tai kaakaoon.

Lapsuudessani ei ollut lastenruokia kaupoissa.

Vesirinkeleitä ei meillä syöty, mutta kanelikorppuja kyllä.

Ai niin olikin pullamössö juuri tuota! Hämärä muistikuva lapsuudesta, oli herkkua. Tai siis sillä tavalla muistan syöneeni, että kotitekoista (tietenkin) kaardemummalla maustettua pullapitkosta laitettiin viipale syvälle lautaselle ja päälle kuumaa maitoa. Annettiin hetken aikaa itsestään mössääntyä ja maidon jäähtyä syöntilämpötilaan. Sitten lusikalla palasiksi ja suuhun. Itse tykkäsin niin, että ei mennyt ihan mössöksi vaan pullaa pystyi leikkaamaan lusikalla ja siihen kastikeeksi kuumaa maitoa. 

AP, pullamössösukupolveen näemmä sittenkin kuuluva

ps. kiva, että tämä rinkeli-ketju päässyt nostoihin

Vierailija kirjoitti:

Korppuja ostan kyllä usein. Harmittaa vaan kun joskus se niiden  rapeus on muuttunut sitkeydeksi. Mutta jos saa kunnon rapeita korppuja, niitä on kiva kahviin kastaa, niin siis dipata. Olen sen verran vanha, että kastan kahviin vaikkapa pullapitkonsiivoja jne.

Vesirinkelit on kyllä mauttomia, mutta lapsuudesta muistan vaniljapuikot. Kotona niitä ei koskaan ollut, mutta meillä kansakoulussa pidettiin joskus käsityötunnilla nyyttäriperiaatteella teekutsuja. Ihmeellistä, että siihen aikaan joku opettaja keksi järjestää jotain tällaista! Jokainen toi jotain keksejä, ei mitään kakkuja eikä pullaa. Sitten nautittiin teetä (vaikka normaalisti aina join jo lapsena kahvia, kuten varmaan monikin). Nuo "teekutsut" on kyllä jääneet kivoina mieleen. Ja vaniljapuikkoja toi joku, samoin Carneval-keksit jotenkin yhdistyy mielessäni teehen. Teehän on ihan hyvää.

Vaniljapuikot kuulostaa ihanilta, samoin nuo käsityönopettajan teekutsut/nyyttärit! Toisaalta kyllähän kai edelleen kouluissa voi opettajasta riippuen (ainakin ennen koronaa) olla jotain "katsotaan leffaa ja saa tuoda herkkuja" päiviä. Tiedän ainakin joissain tapauksissa noita herkkuja maksetun luokan leirikoulurahoista tms. 

Mutta olivatko nuo vanhan ajan vaniljapuikot siis sillä reseptillä, millä tehdään mm. hevosenkengän mallisia vaniljakeksejä? Taikina ihan tajuttoman hyvää, jostain syystä uunin jälkeen ei enää niin ihana maku, vaikkakin hyviä toki silti. 

ap

En pidä yhtään rinkeleistä, eivät maistu miltään. Syökää te niitä minunkin puolestani:)

Muistan vaniljapuikot, niitä oli aina kaapissa. :)

Vesirinkelit ovat nimensä mukaisia ainakin makunsa perusteella.

Tiedän mitä vesirinkelit ovat, ja nuo Ykkösrinkelit eivät ole niitä.

Kaikessa mauttomuudessaan ne oli hyviä.

Niitä oli kiva pätkiä ja syödä.

Ei suolaista eikä makeaa, vain vehnäistä.

Viljahysteerikot saa slaagin😆 tietysti mutta se on heidän ongelmansa.

Ei muuta kuin tekemään rinkeleitä.

Mummila tulee mieleen ilman muuta.

Lapsuudessani mökillä oli aina vesirinkeleitä. Ei ne mitään hyvänmakuisia olleet ja vaativat limpparia kyytipojaksi.

Nää on just niitä mitä tulee syötyä puoli pussia ja sitten ihmettelee, että miksi ihmeessä.

Omassa lapsuudessa oli aina näitä kaapissa. Ja omat lapseni ovat tykänneet syödä näitä sormisyötävinä pieninä. On niin kovia etteivät saaneet palasia irti, mutta silti jotain irtosi suuhun kun tarpeeksi imeskeli. Hiljensi lapset autossa.

Kyllä olen syönyt niitä ja ne ovat hyviä. Mutta sulle ehkä sopisi paremmin pehmeät ja isot vaniljarinkelit.