Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Syön parhaillaan vesirinkeleitä. Ootteko syöneet tai tiedättekö edes tuotteen?
Tarkalleen ottaen syön Oululaisen ykkösrinkeleitä, jotka käsittääkseni ovat vesirinkeleitä. Ainesosat vehnäjauho, maitojauhe, vesi, suola, hiiva. Ohuen sormen paksuisia, sisältä ja ulkoa aika kovia. Dippaan cappucinoon, mutta eivät pehmene siltikään. Maku hyvin puiseva ja mauton. En ymmärrä miksi ostin näitä eilen ja etenkin miksi ihmeessä olen kohta syönyt jo neljäsosan 400 gramman pussista!
On niin kerrassaan erikoinen tuote (mauton, liian kova ja ohut halkaistavaksi eli ei käy edes täytteillä tuunattavaksi kuten tavalliset pehmeät rinkelit, eivät pehmene kahviin dipattaessa toisin kuten monet muut kovat keksit), joten ihmettelen miten nämä rinkelit on edelleen tuotannossa ja myynnissä? Syökö joku muukin ja jos, niin miksi? Tai tiedättekö jonkun, joka tykkää näistä vesirinkeleistä?
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mitä vesirinkelit ovat, ja nuo Ykkösrinkelit eivät ole niitä.
Joo, tästä ketjusta olen nyt oppinut että oikeat vesirinkelit pitäisi syödä uunituoreina ja lämpiminä. Mutta mitä nuo Ykkösrinkelit sitten ovat? Kuivattuja/kuivuneita vesirinkeleitä vai jotain muita? Ja toinen ihmetykseni aihe: miten niitä edelleen valmistetaan myyntiin vuonna 2021? Ymmärrän, että 80-luvulla mummoilta ja mökeiltä niitä on löytynyt, mutta kuka niitä vielä syö vuonna 2021?? Tai no mä nyt syön tuon osamani 400 gramman paketin loppuun, katsotaan jäänkö koukkuun ja sitten tulen vastaamaan tähän "kuka noita nykyaikana ostaa" kysymykseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverin mummo teki niitä ja ihan mahtavia olivat. Niitä syötiin ihan sellasenaan suolaisena välipalana tai voin kanssa. Siis kuten sämpylä. Voi hitsit että olivatkin hyviä, vähän venyviä mutta pehmeitä. Niitä oikealla tavalla tehtyjä aitoja vesirinkeleitä ei oikein ole enää missään.
Tämä kuvaus kuulostaa oikeanlaiselta vesirinkeliltä. Siinä kuuluu olla sitkoa pinnassa, myöskin sisällä, mutta se on myös pehmeää ja hiukan venyvää. Ei siis ole pullamaista, eikä myöskään kova pikkurinkeli. Maku ei ole makea, vaan neutraali pikkusuolainen.
Aina, kun käyn kotiseudullani Joensuussa, ostan pussillisen. Mistään muualta kuin Joensuun ympäristön kaupoista en ole löytänyt oikeanlaisia vesirinkeleitä.
Vesirinkeli on pehmeä, aika lähellä bagelia. Nuo kuvailemasi kovat jutut eivät ole vesirinkeleitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mitä vesirinkelit ovat, ja nuo Ykkösrinkelit eivät ole niitä.
Joo, tästä ketjusta olen nyt oppinut että oikeat vesirinkelit pitäisi syödä uunituoreina ja lämpiminä. Mutta mitä nuo Ykkösrinkelit sitten ovat? Kuivattuja/kuivuneita vesirinkeleitä vai jotain muita? Ja toinen ihmetykseni aihe: miten niitä edelleen valmistetaan myyntiin vuonna 2021? Ymmärrän, että 80-luvulla mummoilta ja mökeiltä niitä on löytynyt, mutta kuka niitä vielä syö vuonna 2021?? Tai no mä nyt syön tuon osamani 400 gramman paketin loppuun, katsotaan jäänkö koukkuun ja sitten tulen vastaamaan tähän "kuka noita nykyaikana ostaa" kysymykseen.
ap
Venäjällä tämänkaltaisia rinkeleitä kutsutaan nimellä сушки (sushki, käännös voisi olla vaikkapa kuivikset). Tarjotaan yleensä teen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin marttojen ohjeen. Tällä pitäisi tulla juuri niitä oikeita, kuohkeita ja pehmeitä vesirinkeleitä. (Joita muuten meidän evakkosuvussamme kutsutaan paraskeiksi.)
1 l vettä
1/2 palaa hiivaa
7 1/2 dl vehnäjauhoja
-------------------
n. 18 dl vehnäjauhoja
3 tl suolaa
( 100 g voita )Murenna hiiva veteen ja sekoita joukkoon 7 1/2 dl vehnäjauhoja niin, että saat löysän taikinan.
Anna taikinan kuplia yön yli.
Lisää taikinaan suola ja noin 18 dl vehnäjauhoja.
Jos haluat, että rinkelit säilyvät mehukkaina, alusta taikinaan 100 g voita.Vaivaa taikinaa niin,että se irtoaa käsistä.
Leivo taikinasta tanko, jaa se paloiksi ja ohenna paloja sormimaisiksi nauhoiksi.
Yhdistä päät niin, että saat rinkeleiden muodon. Anna kohota liinan alla.
Mittaa kattilaan 2 l vettä ja lisää rkl suolaa sekä kuumenna kiehuvaksi.
Nosta kohonneet rinkilät (sopiva määrä) kattilaan ja anna kiehua sen verran, että nousevat pinnalle (eli muutama sekunti) ja nosta reikäkauhalla uunipellille leivinpaperin päälle.Paista rinkelit 225 asteessa vaaleanruskeiksi, 10-15 minuuttia.
Kiitos reseptistä, tätä pitänee nyt varmaan kokeilla joku viikonloppu. Ja ehdottomasti tuo 100 grammaa voita mukaan.
ap
Älä vaan noin isoa taikinaa tee. Muuten järsit rinkeleitä vielä juhannuksenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainoat oikeat vesirinkilät oli aikoinaan Haminassa Resenkovin liikkeessä, itse tekivät.
Samanlaisia ei ole koskaan missään tullut vastaan, eikä tule.Jos olette maistaneet, niin sitten tiedätte.Varmaan yli 20v. kun on liike lopettanut.
Äitni ostaa joskus minulle juuri noita Ap:n rinkeleitä. Syön niitä yleensä teen kanssa dippaamalla. Pussi jää yleensä kaapin pohjalle lojumaan. Olen kyllä aina ihmetellyt miksi niitä kutsutaan vesirinkeleiksi kun eivät maistukkaan samalta. Oikeat on nam.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syön usein mutta mulle vesirinkeli on sellainen muhkea, pehmeä jonka voi tuoreeltaan kyllä syödä semmoisenaankin. Yleensä halkaisen ja laitan jotain väliin, leikkelettä, juustoa jne. Sitten on myös juustorinkeli ja voirinkeli, nämä parempaa herkkua vielä kuin vesirinkelit.
Terv. Joensuun asukki
https://joenleipurit.fi/tuotteet?cat=5
https://www.pielispakari.fi/tuotteet/leivat-sampylat-ja-patongit/sampyl…
Vinkki: mä annoin noita kovia yli vuoden ikäselle jyrsittäväksi kun hampaita tuli. Tietenkin aina valvoa ku imeskelee niitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te kenen lapsuudessa syötiin vesirinkeleitä, niin minkä kanssa niitä syötiin? Pystyykö niitä mitenkään muokkaamaan maukkaammiksi, vai onko tosiaan se mauttomuus niiden juttu oikein tarkoituksella? Entä onko joku kokeillut itse tehdä vesirinkeleitä? Onko silloin pehmeämpiä vai onko tuo kovuuskin ihan tarkoituksella? Googlettelin reseptejä ja tosiaan vesirinkeli-nimitys tulee siitä, että rinkelit esikypsennetään keittämällä vedessä ennen kuin kypsennetään uunissa. Joissain resepteissä mukaan näytti tulevan myös öljyä, sokeria ja jopa jotain mausteita, mitä ei näyttänyt olevan Oululaisen versiossa, joka ei siis sisältänyt lainkaan lisättyä rasvaa eikä sokeria (eikä makua).
ap
Jos itse haluat tehdä rinkeleitä niin tee ennemmin wiipurin rinkeleitä. Ne tehdään maitoon ja niissä on mausteita joten maku on huomattavasti parempi. Ne ovat myöskin pehmeitä. Niitä oli ainakin aiemmin aina myynnissä torilla.
Hei, muistan myös nuo wiipurin rinkelit! Kotikunnassani oli aina syksyisin isot markkinat, ja äitini osti aina ison wiipurin rinkelin kotiin kahvin kanssa syötäväksi. Oli kyllä todella hyvää! Kaupoissa en ole kyllä nähnyt noita missään. Olikohan niissä ihan kardemummaakin? Mutta silti maku oli erilainen kuin pullassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Venäjällä syödään pieniä vesirinkeleitä, joita kutsutaan nimellä sushka (monikko sushki). Minä tykkään! Ovat aika suolaisia. Joissakin on unikon siemeniä pinnalla. Niitä saa myös eestikaupoista. Ovat tosiaan pieniä, niin niitä voi napostella kuin sipsiä. Ne Oululaisen versiot ovat varmaan joku huono imitaatio.
Tykkään vesirinkeleistä, kun ne ovat tuoreita; pehmeitä sisältä, pinnalta hieman rapeita. Tai sitten kokonaan pehmeitä ja ihanan mussutettavia. Syön niitä nautinnolla ihan sellaisenaan, joskus halkaistuna tuorejuuston ym. päällistenkin kanssa.
Sen sijaan inhoan niitä kivikovia ja korppumaisia rinkeleitä, joita ilmeisesti ap juuri söi, enkä tykkää myöskään korpuista tai kekseistä, jotka ovat kuivia ja kovia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
74 jatkaa, olen myös joensuulainen ja erityisesti Joen leipurien vesirinkelit ovat parhaita!
Äitini kutsuu niitä pieniä, kovia rinkeleitä kolatsuiksi. Ja osti niitä lapsilleni kun heille tuli hampaita, oli vakuuttunut siitä että auttaa ikenien kutinaan. Ja kyllähän lapset niitä imeskelivät ihan mielellään, eikä niistä ainakaan palasia helposti irronnut :D
Oikea vesirinkeli on iso ja pehmeä ja maukas. Moni ei tunnu tietävän, mistä on kyse.
Lapsena meillä oli usein vesirinkeleitä. Muovipussissa myytiin, isoja ja pehmeitä, eipä juuri minkään makuisia.
Noita söin jo lapsena. Voita päälle ja rouskuttelemaan. En ole hetkeen syönyt, voisi taas kyllä ostaa. Minusta rinkelin pitää olla tuollainen kova, en tykkää niistä pehmeistä paksummista.
Rinkelit on mökillä hyvää lounaan korviketta, kun ahkeroi ja touhuaa.
Yksi,olut ja kaksi rinkeliä. Taas jaksaa tehdä töitä.
Ja iloinen yllätys on että noilla eväillä laihtuu.
Alue: Aihe vapaa
Jos itse haluat tehdä rinkeleitä niin tee ennemmin wiipurin rinkeleitä. Ne tehdään maitoon ja niissä on mausteita joten maku on huomattavasti parempi. Ne ovat myöskin pehmeitä. Niitä oli ainakin aiemmin aina myynnissä torilla.