Syön parhaillaan vesirinkeleitä. Ootteko syöneet tai tiedättekö edes tuotteen?
Tarkalleen ottaen syön Oululaisen ykkösrinkeleitä, jotka käsittääkseni ovat vesirinkeleitä. Ainesosat vehnäjauho, maitojauhe, vesi, suola, hiiva. Ohuen sormen paksuisia, sisältä ja ulkoa aika kovia. Dippaan cappucinoon, mutta eivät pehmene siltikään. Maku hyvin puiseva ja mauton. En ymmärrä miksi ostin näitä eilen ja etenkin miksi ihmeessä olen kohta syönyt jo neljäsosan 400 gramman pussista!
On niin kerrassaan erikoinen tuote (mauton, liian kova ja ohut halkaistavaksi eli ei käy edes täytteillä tuunattavaksi kuten tavalliset pehmeät rinkelit, eivät pehmene kahviin dipattaessa toisin kuten monet muut kovat keksit), joten ihmettelen miten nämä rinkelit on edelleen tuotannossa ja myynnissä? Syökö joku muukin ja jos, niin miksi? Tai tiedättekö jonkun, joka tykkää näistä vesirinkeleistä?
Kommentit (161)
Kahvin kanssa juu. Kyllä se kahvi imeytyy siihen, niin toimii.
Vierailija kirjoitti:
Ne on kyllä mauttomia. Lapsuudessa niitä tarjottiin kaikissa kyläpaikoissa. Ne oli varmaan säilyvyytensä takia niin suosittu vierasvara. T:54v
Varmaankin myös siksi hyvä vierasvara, etteivät häviä parempiin suihin. Pitäisiköhän mun ostaa varolta vielä toinen pussi noita vierasvaraksi, olisi siinä kyllä vierailla vähän ihmettelemistä jos noita tarjoaisin :D
ap
Itse olen niitä joskus tehnyt. Ensin keitetään ja sitten paistetaan. Ovat hyviä voin kanssa. Eivät ole makeita vaan bagel-tyyppisiä.
Voin kyllä kuvitella, että itse tehtynä ja lämpimänä, aidon voin kanssa syötyinä ovat varmasti herkullisia.
ap
Meillä oli kerran mummolassa muutama kesävieras yöpymässä, osallistuivat johonkin tapahtumaan ja mummo tarjosi aittaa yöpymiapaikaksi. Yhdellä heistä oli pussillinen vesirinkeleitä mukana. Hän halkaisi ne, siveli voilla ja söi tai siveli voilla, laittoi uuniin ja söi. Kokeilin tuota voilla voideltua vesirinkeliä, en tykännyt yhtään ja mummokin kysyi, että mitä sinä oikein teet, eihän vesirinkeliä voidella voilla. Kerroin sitten, että "Malla:kin" tekee niin ja tahdoin kokeilla. En kokeillut toista kertaa, se vain maistui oudolta. Sen sijaan kaakaoon dipattu vesirinkeli oli hyvää, tai sitten jos oli kova nälkä, mutta kotona "ei mitään" ruokaa, niin oli kiva ottaa vesirinkeli, kun tiesi, että sen jauhamiseen menee tovi, se pitää nälkää hyvin ja sitten äiti ehkä on jo tullut kotiin ja ehtinyt tehdä ruokaa sieltä jääkaapista, jossa oli "ei mitään". Vesirinkelit eivät kaikki ole kovia ja niitä on myös kovakuorisia sisältä pehmeitä, kuten pehmeäkuorisia (näitä kutsutaan bageleiksi)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopilla on aina kahviherkkuna tarjolla näitä vesirinkeleitä.
Ei kyllä herkkua ole.Mielenkiintoista. Minkä ikäinen anoppisi on ja mistä päin Suomea? Edelleen mietin, onko vesirinkeli jonkun tietyn alueen perinneherkku? Toisaalta ihan kiva, että noita perinteisiä "herkkujakin" on edelleen myynnissä, ettei mene vaan pelkäksi Oreo-keksien yms. ylivallaksi.
ap
Hän on vähän päälle 70-vuotias ja Itä-Suomesta, aika läheltä Venäjän rajaa.
noita vois kokeilla joskus
Vierailija kirjoitti:
noita vois kokeilla joskus
Kiitos linkistä! Tuolla näytti olevan muutenkin hyvännäköisiä reseptejä, esim. kiwi-vuohenjuustorinkeli. En muista kotiini ostaneeni koskaan rinkeleitä, mutta nyt alkoi tehdä mieli.
ap
Mun kokemuksen mukaan meidän suomalaiset rinkelit on aina kuivia, en tykkää.
Oi niitä aikoja kun ostettiin rinkelipussi!
Ei kannata tuhlata aikaansa kaupan rinkeleihin. Itse leivottuna saa parempia ja oikean makuisia.
Mummo paistoi usein vesirinkeleitä.
Mutta ne olivat oikein herkullisia, pulleita ja pehmeitä toisin kuin nuo kauppojen kovat, mauttomat vesirinkelit. Tuoreina olivat aivan ihania, kun aito voi suli halkaistun rinkelin päällä, nam.
Lapsena maistoin mummolassa ja oli niin pahoja etten sen jälkeen ole niihin koskenut.
Löysin marttojen ohjeen. Tällä pitäisi tulla juuri niitä oikeita, kuohkeita ja pehmeitä vesirinkeleitä. (Joita muuten meidän evakkosuvussamme kutsutaan paraskeiksi.)
1 l vettä
1/2 palaa hiivaa
7 1/2 dl vehnäjauhoja
-------------------
n. 18 dl vehnäjauhoja
3 tl suolaa
( 100 g voita )
Murenna hiiva veteen ja sekoita joukkoon 7 1/2 dl vehnäjauhoja niin, että saat löysän taikinan.
Anna taikinan kuplia yön yli.
Lisää taikinaan suola ja noin 18 dl vehnäjauhoja.
Jos haluat, että rinkelit säilyvät mehukkaina, alusta taikinaan 100 g voita.
Vaivaa taikinaa niin,että se irtoaa käsistä.
Leivo taikinasta tanko, jaa se paloiksi ja ohenna paloja sormimaisiksi nauhoiksi.
Yhdistä päät niin, että saat rinkeleiden muodon. Anna kohota liinan alla.
Mittaa kattilaan 2 l vettä ja lisää rkl suolaa sekä kuumenna kiehuvaksi.
Nosta kohonneet rinkilät (sopiva määrä) kattilaan ja anna kiehua sen verran, että nousevat pinnalle (eli muutama sekunti) ja nosta reikäkauhalla uunipellille leivinpaperin päälle.
Paista rinkelit 225 asteessa vaaleanruskeiksi, 10-15 minuuttia.
Joistakin leipomoista saa myös tuoreita vesirinkeleitä. Nam.
Aidot kotona tehdyt vesirinkelit on ihania, mutta nuo kaupoissa myytävät kyllä ihan moskaa.
Vesirinkelin pitää olla pehmeä ja kuohkea, ei mikään kivikova ohut rinkula.
Voi kun saisin rinkeleitä, mitä sorttia vaan. Ruotsissa asuva joka kaipaa rinkeleitä .
Ne kauppojen vesirinkelithän on ihan sahajauhoa.
Kotona leipomalla saa niitä oikeita, pehmosia pullukoita. Jotka pitää ehdottomasti syödä tuoreena, kun voi vielä sulaa. Halkaistu vesirinkilä ei voin lisäksi muuta tarvitse, mutta toki voi laittaa mitä vaan suolaista tai makeaa täytettä.
Mielenkiintoista. Minkä ikäinen anoppisi on ja mistä päin Suomea? Edelleen mietin, onko vesirinkeli jonkun tietyn alueen perinneherkku? Toisaalta ihan kiva, että noita perinteisiä "herkkujakin" on edelleen myynnissä, ettei mene vaan pelkäksi Oreo-keksien yms. ylivallaksi.
ap