Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Syön parhaillaan vesirinkeleitä. Ootteko syöneet tai tiedättekö edes tuotteen?
Tarkalleen ottaen syön Oululaisen ykkösrinkeleitä, jotka käsittääkseni ovat vesirinkeleitä. Ainesosat vehnäjauho, maitojauhe, vesi, suola, hiiva. Ohuen sormen paksuisia, sisältä ja ulkoa aika kovia. Dippaan cappucinoon, mutta eivät pehmene siltikään. Maku hyvin puiseva ja mauton. En ymmärrä miksi ostin näitä eilen ja etenkin miksi ihmeessä olen kohta syönyt jo neljäsosan 400 gramman pussista!
On niin kerrassaan erikoinen tuote (mauton, liian kova ja ohut halkaistavaksi eli ei käy edes täytteillä tuunattavaksi kuten tavalliset pehmeät rinkelit, eivät pehmene kahviin dipattaessa toisin kuten monet muut kovat keksit), joten ihmettelen miten nämä rinkelit on edelleen tuotannossa ja myynnissä? Syökö joku muukin ja jos, niin miksi? Tai tiedättekö jonkun, joka tykkää näistä vesirinkeleistä?
Kommentit (161)
Niin, ehkä ostin näitä nostalgian vuoksi kun tarkemmin mietin. Olin eilen isossa marketissa ja ruisnappeja etsiessäni törmäsin näihin rinkeleihin. Muistin, että niitä oli lapsuudessani ollut kotona, mökillä ja mummolla mutta en erityisemmin muista että niitä olisin syönyt. Joskus ehkä maistanut mutta ensi puraisulla todennut olevan liian kovaa ja mautonta ja jättänyt sitten väliin. Kyllä kieltämättä tästä sai jonkinlaisen nostalgia-annoksen lapsuuteen 80-luvulle. Isompana herkkuna lapsuudesta kyllä mieluummin muistan (kaneli)sokerikorput, ne sentään pehmeni kun niitä dippailin teehen tai kaakaoon. Ehkä ensi kerralla kokeilen noita korppuja.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä aina moni muukin syö, kun rinkeleitä ja vesirinkeleitä ollut vuosikymmeniä myynnissä.
Joo ne pehmeät ja isot rinkelit ymmärrän hyvin, niistä saa tosi kivoja paahtamalla tai laittamalla täytteitä. Lisäksi kaupassa näytti olevan ainakin mm. vaniljan, kaardemumman ja lakritsin makuisia rinkeleitä. Mutta vesirinkelit, niitä en ymmärrä vaikka edelleen parhaillani syön! Kuuluukohan jonkun alueen ruokakulttuuriin? Olen itse Keski-Suomesta kotoisin ja tosiaan lapsuudessani noita oli, mutta ei mitenkään merkillepantavasti.
Mummolassa oli noita aikoinaan. Dipattiin niitä kahviin, että pehmenevät edes vähän. Parasta oli, kun saatiin joskus vaniljarinkeleitä. Ne olivat jo valmiiksi pehmeitä, ja laitettiin aina voita niiden päälle. Pitäisikin varmaan joskus taas ostaa. Vesirinkeleitä ei jäänyt kyllä ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ehkä ostin näitä nostalgian vuoksi kun tarkemmin mietin. Olin eilen isossa marketissa ja ruisnappeja etsiessäni törmäsin näihin rinkeleihin. Muistin, että niitä oli lapsuudessani ollut kotona, mökillä ja mummolla mutta en erityisemmin muista että niitä olisin syönyt. Joskus ehkä maistanut mutta ensi puraisulla todennut olevan liian kovaa ja mautonta ja jättänyt sitten väliin. Kyllä kieltämättä tästä sai jonkinlaisen nostalgia-annoksen lapsuuteen 80-luvulle. Isompana herkkuna lapsuudesta kyllä mieluummin muistan (kaneli)sokerikorput, ne sentään pehmeni kun niitä dippailin teehen tai kaakaoon. Ehkä ensi kerralla kokeilen noita korppuja.
ap
Minäkin muistan kanelikorput, ne olivat lapsena hyviä!
Tarkoitat niitä pieniä ja kovia? Juu. Mummolla oli aina noita sähköttömällä mökillä. Ja itse kuivattuja korppuja myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä rakastan niitä sokerikanelikorppuja, ja varsinkin niitä tavallisia voikorppuja...söisin niitä jatkuvasti jos voisi. En osta ikinä kun muuten syön pussin kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne on kyllä mauttomia. Lapsuudessa niitä tarjottiin kaikissa kyläpaikoissa. Ne oli varmaan säilyvyytensä takia niin suosittu vierasvara. T:54v
En pysty millään syömään noita kovia rinkeleitä. Mutta isoja, pehmeitä ostan joskus. Ihania päiväkahvin kanssa. Halkaisen ja täytän. Esim. juustolla ja kurkulla. Tai jollain hillolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletan että vesirinkelit tehdään jäädyttämällä. Varmasti laihduttajille sopivia naposteltavia. Ei niinku liikoja kaloreita.
Anopilla on aina kahviherkkuna tarjolla näitä vesirinkeleitä.
Ei kyllä herkkua ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletan että vesirinkelit tehdään jäädyttämällä. Varmasti laihduttajille sopivia naposteltavia. Ei niinku liikoja kaloreita.
Ne keitetään pikasesti ennen paistamista. Nimi viittaa siihen.
Ne palotellaan taittamalla pieniksi paloiksi ja laitetaan esim. maitokahvin sekaan. Odotellaan hetki ja syödään lusikalla. Dippaaminen on turhaa.
Te kenen lapsuudessa syötiin vesirinkeleitä, niin minkä kanssa niitä syötiin? Pystyykö niitä mitenkään muokkaamaan maukkaammiksi, vai onko tosiaan se mauttomuus niiden juttu oikein tarkoituksella? Entä onko joku kokeillut itse tehdä vesirinkeleitä? Onko silloin pehmeämpiä vai onko tuo kovuuskin ihan tarkoituksella? Googlettelin reseptejä ja tosiaan vesirinkeli-nimitys tulee siitä, että rinkelit esikypsennetään keittämällä vedessä ennen kuin kypsennetään uunissa. Joissain resepteissä mukaan näytti tulevan myös öljyä, sokeria ja jopa jotain mausteita, mitä ei näyttänyt olevan Oululaisen versiossa, joka ei siis sisältänyt lainkaan lisättyä rasvaa eikä sokeria (eikä makua).
ap
Vierailija kirjoitti:
Anopilla on aina kahviherkkuna tarjolla näitä vesirinkeleitä.
Ei kyllä herkkua ole.
On se herkkua kun kastaa kahviin.
Vierailija kirjoitti:
Ne palotellaan taittamalla pieniksi paloiksi ja laitetaan esim. maitokahvin sekaan. Odotellaan hetki ja syödään lusikalla. Dippaaminen on turhaa.
Ahaa, ehkä dippailin liian hätäisesti kun en halunnut kahvin jäähtyvän. Pitääkin kokeilla tuota tekniikkaa vaikka kunnon maitokaakaon kanssa. Ehkä siitä tulee myös lisämakua rinkeliin. Olisiko silloin jopa legendaarinen pullamössö-kyseessä, vai viitataanko sillä eri juttuun? Kiitos vinkistä joka tapauksessa.
ap
Äiti teki noita. Ihan tuoreena, lämpimänä halkaistiin ja syötiin voin kanssa. Nam! Mutta kaupan valmiit on kyllä pahoja.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä niitä aina moni muukin syö, kun rinkeleitä ja vesirinkeleitä ollut vuosikymmeniä myynnissä.