Lue keskustelun säännöt.
Muiden lapsiperheiden ärsyttävät tavat.
30.08.2014 |
Parjataan täällä, niin ei tarvitse menettää välejä muuten mukaviin ihmisiin.
- Se, että päästetään lapset viikonloppuaamuna liian aikaisin pyytämään kavereita esim. puoli 9. Tai vaihtoehtoisesti liian myöhään: kesälomalla tuli tokaluokkalaista kaveri pyytämään 22.15.
- Se, että laitetaan apua ja vahtimista tarvitseva lapsi naapuriin sopimatta hoidosta. Siis tyyliin joku 3-v. laitetaan pariksi tunniksi naapuriin leikkimään ilman sopimista ja lasta täytyy kuitenkin koko ajan vahtia, ohjata ja auttaa esim. vessassa.
Kommentit (102)
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 20:48"][quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 20:41"]
Jatkuva myöhästely. Tämä on ikävää tietysti olipa kyseesä lapsiperhe tai muu.
[/quote]
Jotkut lapsiperheet katsovat oikeudekseen olla myöhässä, kun on noita lapsia, joiden kanssa sattuu yllätyksiä. No joo, joskus harvoin voi kelle tahansa sattua, mutta jos useasti, niin varaa vaan jatkossa enemmän aikaa näille yllätyksille!
[/quote] me ei koskaan olla myöhässä , päin vastoin aina saa odottaa niitä lapsettomia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 21:12"]
Se, että ei voida ymmärtää, että lapset voivat olla täysin erilaisia, riippumatta kasvatuksesta. Esimerkiksi nirsous ei aina ole kasvatuksen (tai sen puutteen) tulosta, vaan luontaisesti joku lapsi on vain todella nirso. Meillä on lapset kasvatettu ihan samalla tavalla, samoilla säännöillä, saavat samaa ruokaa jne. mutta toinen lapsi syö kaiken mitä eteen laittaa, ja toinen nirsoilee. Se ei todellakaan ole mikään kasvatuksen tulos! Joudumme tekemään todella paljon töitä, että saadaan se nirsompi ruokailija tottumaan erilaisiin kotiruokiin, vihanneksiin, mausteisiin jne. Sama juttu nukkumisen kanssa! Toinen nukahtaa helposti, nukkuu kuin tukki, ja toinen lapsi sitten heräilee herkästi, on vaativainen nukkumaanmennessä (enkä todella ole totuttanut mihinkään vieressä istumiseen).
[/quote]
Täysin samaa mieltä, mutta kyllä ärsyttää myös se toinen ääripää, jossa kasvatuksen rooli mitätöidään täysin. Hyvin käyttäytyvien lasten vanhemmille sanotaan, että onpa teillä käynyt hyvä tuuri, vaikka taustalla on pitkäjänteinen kasvatustyö. Samaan aikaan täysin ilman auktoriteettia kasvaneet lapsoset riehuvat, kiljuvat, sotkevat eivätkä tottele, ja sitten vain lakonisesti todetaan, että nuo nyt vaan ovat luonnostaan tuollaisia.
En tietenkään väitä, etteikö käyttäytymismallien taustalla olisi myös geneettisiä ja synnynnäisiä tekijöitä. Kyllähän jo vauvoissa näkee suuria eroja persoonassa, vaikkei kasvatus ole vielä ehtinyt vaikuttaa heihin kovin. Silti on vähän ikävää vähätellä vanhempien roolia, varsinkin kun se tuntuu yleensä tulevan lievänä defenssinä niiltä, joiden lapset eivät käyttäydy ihan mallikelpoisesti.
Paljon tässä on jo tullutkin esiin. Yksi minua ärsyttävistä on se että jos puhun puhelimsessa jonkun äidin kanssa, niin hän antaa lapsensa keskeyttää puhelua ja juttelee lapselleen samalla kun yrittää olla mun kanssa puhelimessa. Inhaa kunnella toisessa päässä lepertelyä tyyliin "ai mikä sulla nyt on asiana, kato äiti on puhelimessa. Joo kiva jos Pertin kanssa meni leikit hyvin plaa plaa plaa.. " Ei kinnosta mua, jos mun kanssa ollaan puhelimessa niin sitten jutellaan mun kanssa. Meillä lapsille opetettu että jos äiti/isi on puhelimessa niin ei häiritä, ei tulla puhumaan. Jos sen kuitenkin erehtyy tekemään niin sanotaan napakasti että "olen puhelimessa, odota hetki".
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:02"]
Paljon tässä on jo tullutkin esiin. Yksi minua ärsyttävistä on se että jos puhun puhelimsessa jonkun äidin kanssa, niin hän antaa lapsensa keskeyttää puhelua ja juttelee lapselleen samalla kun yrittää olla mun kanssa puhelimessa. Inhaa kunnella toisessa päässä lepertelyä tyyliin "ai mikä sulla nyt on asiana, kato äiti on puhelimessa. Joo kiva jos Pertin kanssa meni leikit hyvin plaa plaa plaa.. " Ei kinnosta mua, jos mun kanssa ollaan puhelimessa niin sitten jutellaan mun kanssa. Meillä lapsille opetettu että jos äiti/isi on puhelimessa niin ei häiritä, ei tulla puhumaan. Jos sen kuitenkin erehtyy tekemään niin sanotaan napakasti että "olen puhelimessa, odota hetki".
[/quote]
Mä puhuisin tosi mielelläni rauhassa sen henkilön kanssa, kenen kanssa nyt kulloinkin puhun, mutta jos esikoinen on samassa tilassa, se ei vain yleensä onnistu. Joutuu "napakasti sanomaan" useamman kerran, että mä puhun nyt puhelimessa.
Ja se että jos itse soittaa, eikä pysty keskittymään niin voisi lopettaa. Itse päästän toisen kyllä askareisiin, jos puheluun ei tunnu löytyvän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdetaan ravintolapöydässä lapsen vaippaa. Tehkää kotonanne se vaipanvaihto ihan missä haluatte, mutta yleisellä paikalla voisi vähän miettiä omaa napaa pidemmälle. Koskee myös yksityistilaisuuksia ravintolassa. Olin tässä kerran häissä, jotka olivat ravintolassa (pienimuotoiset, paikkana ravintolan kabinetti) ja eräs äityliini pötkäytti vauvansa tyhjälle paikalle siihen pöydälle ja alkoi tyynesti vaihtaa vaippaa. Oli siinä toki joku alusta, mutta silti.
Toinen ärsyttävä on se, että tuodaan likaiset vaunut ja rattaat ravintolaan pöytien viereen ja tukitaan kulkuväylät, erityisesti jos lapsi on jo niin iso että vallan hyvin jaksaisi kävellä itsekin.
Kaverini tulee meille yksivuotiaan kanssa ILMAN LELUJA! Meillä ei ole vielä lapsia, joten ei ole lelujakaan. Hän aina pyytää lapselle käyttöön esimerkiksi jotain keittiövälineitä, joilla voi leikkiä. Juu meillä sattuukin olemaan juuri sellainen laatikko keittössä, joka on täynnä leikkeihin tarkoitettuja kapineita! On hieman ärsyttävää keräillä tavarat sitten lattioilta ja pestä ne kun on kuolattu ja rähmitty.
Sitten yksi asia mikä ottaa päähän todella paljon: Tehkööt ihmiset kotonaan mitä hyvänsä kun ei ole muita katsomassa, mutta se, että aletaan vaikka kylässä leikkiä pienen lapsen kanssa jotain kukkuu-leikkiä ja unohdetaan toisten aikuisten läsnäolo! Tällaisessa tilanteessa tunnen järkyttävää myötähäpeää ja alkaa ketuttaa istua siinä typeränä ja katsoa näitä "esityksiä". Eikö kaikelle ole aikansa ja paikkansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävien lapsi on huonokäytöksinen. On mustasukkainen muille lapsille heidän vahempiensa huomiosta esim.tönii muita lapsia jos nämä ovat heidän omien vanhempiensa kanssa. Kehittelee leikkejä, joissa aina osa lapsista jätetään ulkopuolelle. Puijaa pienempiä tekemään ikäviä tempauksia tai valehtelee muiden tehneen pahoja, jotta muita rankaistaisiin. Huijaa pienempiäantaman itselleen leluja lahjaksi.
On siis näin aikuisen silmin hitsin ärsyttävä tyyppi. Ja mitä tekevät vanhemmat. Eivät mitään. Enkä kehtaa lapsen omien vanhempien edessä ruveta lapselle räyhäämään kun ei tottele nättiä kehoitusta.
Täytyy vaan vähentää kaveeraamista vaikka vanhemmat ovatkin hyviä ystäviämme.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:14"]
Kaverini tulee meille yksivuotiaan kanssa ILMAN LELUJA! Meillä ei ole vielä lapsia, joten ei ole lelujakaan. Hän aina pyytää lapselle käyttöön esimerkiksi jotain keittiövälineitä, joilla voi leikkiä. Juu meillä sattuukin olemaan juuri sellainen laatikko keittössä, joka on täynnä leikkeihin tarkoitettuja kapineita! On hieman ärsyttävää keräillä tavarat sitten lattioilta ja pestä ne kun on kuolattu ja rähmitty.
Sitten yksi asia mikä ottaa päähän todella paljon: Tehkööt ihmiset kotonaan mitä hyvänsä kun ei ole muita katsomassa, mutta se, että aletaan vaikka kylässä leikkiä pienen lapsen kanssa jotain kukkuu-leikkiä ja unohdetaan toisten aikuisten läsnäolo! Tällaisessa tilanteessa tunnen järkyttävää myötähäpeää ja alkaa ketuttaa istua siinä typeränä ja katsoa näitä "esityksiä". Eikö kaikelle ole aikansa ja paikkansa?
[/quote]
Kun se lapsikin on ihminen ja siinä paikalla. Ei senkään läsnäoloa voi unohtaa. Yksivuotias ei oikein pysty osallistumaan kahvipöytäkeskusteluun, joten yksivuotiaan kanssa kommunikoidaan ikätason vaatimalla tavalla. Aikuiselta taas voi odottaa ikätasonsa mukaan ymmärrystä sille, ettei se lapsi ole vain lihamöhkäle, joka ongelmitta viihtyy, kun vanhemmat kahvittelevat ystäviensä kanssa. Jos kukkuu-leikki nolottaa, kannattaa ehkä miettiä, miksi se nolottaa, ja miksi huomion antaminen lapselle tuntuu niin pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ylivoimaisesti ärsyttävintä on tulla/pyytää kylään ja sitten kertoa, että meillä muuten oli juuri vähän jotain outoa vatsatautia/kuumetta tai sitten jollain lapsista kova räkätauti päällä. Siinä sitten parin päivän päästä alkaakin lentää oksennus koko perheellä tai kolmen päivän päästä alkaa ekat nuhan oireet. Kiitos.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:20"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:14"]
Kaverini tulee meille yksivuotiaan kanssa ILMAN LELUJA! Meillä ei ole vielä lapsia, joten ei ole lelujakaan. Hän aina pyytää lapselle käyttöön esimerkiksi jotain keittiövälineitä, joilla voi leikkiä. Juu meillä sattuukin olemaan juuri sellainen laatikko keittössä, joka on täynnä leikkeihin tarkoitettuja kapineita! On hieman ärsyttävää keräillä tavarat sitten lattioilta ja pestä ne kun on kuolattu ja rähmitty.
Sitten yksi asia mikä ottaa päähän todella paljon: Tehkööt ihmiset kotonaan mitä hyvänsä kun ei ole muita katsomassa, mutta se, että aletaan vaikka kylässä leikkiä pienen lapsen kanssa jotain kukkuu-leikkiä ja unohdetaan toisten aikuisten läsnäolo! Tällaisessa tilanteessa tunnen järkyttävää myötähäpeää ja alkaa ketuttaa istua siinä typeränä ja katsoa näitä "esityksiä". Eikö kaikelle ole aikansa ja paikkansa?
[/quote]
Kun se lapsikin on ihminen ja siinä paikalla. Ei senkään läsnäoloa voi unohtaa. Yksivuotias ei oikein pysty osallistumaan kahvipöytäkeskusteluun, joten yksivuotiaan kanssa kommunikoidaan ikätason vaatimalla tavalla. Aikuiselta taas voi odottaa ikätasonsa mukaan ymmärrystä sille, ettei se lapsi ole vain lihamöhkäle, joka ongelmitta viihtyy, kun vanhemmat kahvittelevat ystäviensä kanssa. Jos kukkuu-leikki nolottaa, kannattaa ehkä miettiä, miksi se nolottaa, ja miksi huomion antaminen lapselle tuntuu niin pahalta.
[/quote]
Jos lapsi istuu vaikka rauhallisesti sylissä, miksi tällainen show pitää laittaa käyntiin? On eri asia, jos lapsi selvästi pitkästyy tai hermostuu ja häntä pitää hyssytellä ja viihdyttää hetki. Tosin senkin voi tehdä monella eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 21:14"]Meillä esim. 100km päässä asuva lapsiperhe tulee meille aina niin, että lapset ovat nälkäisiä. Eivät ikinä ota mitään evästä heille mukaan ja eivät ole kuulevinaan, kun lapset kiukkuavat ja valittavat nälkäänsä. Meidän siis pitää esim. heidän takiaan lähteä ostamaan ruokaa kaupasta ja ruokkia heidän lapset. Näihin, kun ei aina voi varautua, kun tulevat yllärillä ja meillä on ruokaa varattuna kaapissa yleensä vain meidän perheen tarpeisiin.
Minä joudun myös seuraamaan, että lapset eivät riko tai loukkaa itseään esim. kaada televisiota päällensä ym, kun vanhemmat eivät seuraa/kiellä lapsia ollenkaan koskematta mihinkään.
Minä joudun puhdistamaan näiden lasten kädet/kasvot/vaatteet syömisten jälkeen, kun vanhemmat eivät tätä tee. Joudun myös niistämään tarvittaessa räkäiset nenät, kun muuten lapset pyyhkivät nenänsä sohviin ja kaikki paikat ovat sitten liassa.
Aika raskaita vierailuja, vaikka heidän lapset ovat mukavia yms, mutta ei pitäisi olla minun tehtävä huolehtia kaikesta, kun kylään tulevat.
[/quote]
Ei voi olla totta! Herranen aika, mitä jos seuraavan kerran ku possuperhe tulee kylään niin teeskentelette ettette ole kotona? Tai sanotte jotain että sori, me ollaan juuri lähdössä, olisitte soittaneet? Minä kihisisin raivosta jos tuollainen sikaperhe tulisi meille.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:46"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:20"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:14"]
Kaverini tulee meille yksivuotiaan kanssa ILMAN LELUJA! Meillä ei ole vielä lapsia, joten ei ole lelujakaan. Hän aina pyytää lapselle käyttöön esimerkiksi jotain keittiövälineitä, joilla voi leikkiä. Juu meillä sattuukin olemaan juuri sellainen laatikko keittössä, joka on täynnä leikkeihin tarkoitettuja kapineita! On hieman ärsyttävää keräillä tavarat sitten lattioilta ja pestä ne kun on kuolattu ja rähmitty.
Sitten yksi asia mikä ottaa päähän todella paljon: Tehkööt ihmiset kotonaan mitä hyvänsä kun ei ole muita katsomassa, mutta se, että aletaan vaikka kylässä leikkiä pienen lapsen kanssa jotain kukkuu-leikkiä ja unohdetaan toisten aikuisten läsnäolo! Tällaisessa tilanteessa tunnen järkyttävää myötähäpeää ja alkaa ketuttaa istua siinä typeränä ja katsoa näitä "esityksiä". Eikö kaikelle ole aikansa ja paikkansa?
[/quote]
Kun se lapsikin on ihminen ja siinä paikalla. Ei senkään läsnäoloa voi unohtaa. Yksivuotias ei oikein pysty osallistumaan kahvipöytäkeskusteluun, joten yksivuotiaan kanssa kommunikoidaan ikätason vaatimalla tavalla. Aikuiselta taas voi odottaa ikätasonsa mukaan ymmärrystä sille, ettei se lapsi ole vain lihamöhkäle, joka ongelmitta viihtyy, kun vanhemmat kahvittelevat ystäviensä kanssa. Jos kukkuu-leikki nolottaa, kannattaa ehkä miettiä, miksi se nolottaa, ja miksi huomion antaminen lapselle tuntuu niin pahalta.
[/quote]
Jos lapsi istuu vaikka rauhallisesti sylissä, miksi tällainen show pitää laittaa käyntiin? On eri asia, jos lapsi selvästi pitkästyy tai hermostuu ja häntä pitää hyssytellä ja viihdyttää hetki. Tosin senkin voi tehdä monella eri tavalla.
[/quote]
Ei se ole mikään show, vaan normaalia kommunikointia lapsen kanssa. Eikä kannata odottaa siihen, että lapsi hermostuu, vaan huomioida häntä välillä. Sinä vaatisit lapsen äidiltä jakamatonta huomiota, mutta pidät outona sitä, että lastakin huomioidaan? Sinä olet kuitenkin aikuinen, jonka pitäisi ymmärtää jotain lapsen puutteellisesta käsityskyvystä.
Äiti saattaa muuten huomata siinä lapsessa niitä kärsimättömyyden merkkejä ennen kuin sinä niitä huomaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tullaan lapsettoman kotiin tai mökille kylään ja ollaan täysihoidossa. Vihjaillaan lasten ruoka-ajoista, muttei itse panna tikkua ristiin. Tiukoista aikatauluista tietää vain äiti, joka kertoo niistä vasta, kun aika on ohi. Tyyliin: "ai mä luulin, että nyt syödään" ja naama on nurinpäin. Ei tuoda mitään mukana, ei osallistuta siivouksiin. Sitten pilataan ruokahetki pakottamalla lapset syömään ihan kaikkea, vaikka eivät tykkäisikään ja laittamalla yli suuret annokset. Pahantuulisena lasten äiti simputtaa varsinkin nuorempaa. Tuloksena kaikilla on paha mieli, myös mahdolliset muut vieraat ihmettelevät touhua. Onneksi suvussani on vain yksi tällainen perhe. Lapset ovat kivoja, mutta erityisesti äiti ihan mahdottomia. Isä tossun alla. Välttelen vierailupyyntöjään nykyisin, kun tunnelma on aina kielteinen, vaikka mitä tekisi. Puheissaan ovat suurinpiirteiden ainoita kunnollisia suvussamme :D Taidan olla ainoa suvusta, jossa vielä kyläilevät.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 21:14"]Meillä esim. 100km päässä asuva lapsiperhe tulee meille aina niin, että lapset ovat nälkäisiä. Eivät ikinä ota mitään evästä heille mukaan ja eivät ole kuulevinaan, kun lapset kiukkuavat ja valittavat nälkäänsä. Meidän siis pitää esim. heidän takiaan lähteä ostamaan ruokaa kaupasta ja ruokkia heidän lapset. Näihin, kun ei aina voi varautua, kun tulevat yllärillä ja meillä on ruokaa varattuna kaapissa yleensä vain meidän perheen tarpeisiin.
Minä joudun myös seuraamaan, että lapset eivät riko tai loukkaa itseään esim. kaada televisiota päällensä ym, kun vanhemmat eivät seuraa/kiellä lapsia ollenkaan koskematta mihinkään.
Minä joudun puhdistamaan näiden lasten kädet/kasvot/vaatteet syömisten jälkeen, kun vanhemmat eivät tätä tee. Joudun myös niistämään tarvittaessa räkäiset nenät, kun muuten lapset pyyhkivät nenänsä sohviin ja kaikki paikat ovat sitten liassa.
Aika raskaita vierailuja, vaikka heidän lapset ovat mukavia yms, mutta ei pitäisi olla minun tehtävä huolehtia kaikesta, kun kylään tulevat.
[/quote]
Joo. Kyllä vituttaa moinen. Ehkä juuri siksi vihaan lapsia.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:30"]
Kyllä ylivoimaisesti ärsyttävintä on tulla/pyytää kylään ja sitten kertoa, että meillä muuten oli juuri vähän jotain outoa vatsatautia/kuumetta tai sitten jollain lapsista kova räkätauti päällä. Siinä sitten parin päivän päästä alkaakin lentää oksennus koko perheellä tai kolmen päivän päästä alkaa ekat nuhan oireet. Kiitos.
[/quote]
Sama täällä. Olin sukulaisilla 3 viikkoisen vauvan kanssa ja sain vasta siellä tietää että perheen taaperolla oli flunssa. Sen jälkeen sekä minä ja vauva sairastuttiin.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 11:16"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:30"]
Kyllä ylivoimaisesti ärsyttävintä on tulla/pyytää kylään ja sitten kertoa, että meillä muuten oli juuri vähän jotain outoa vatsatautia/kuumetta tai sitten jollain lapsista kova räkätauti päällä. Siinä sitten parin päivän päästä alkaakin lentää oksennus koko perheellä tai kolmen päivän päästä alkaa ekat nuhan oireet. Kiitos.
[/quote]
Sama täällä. Olin sukulaisilla 3 viikkoisen vauvan kanssa ja sain vasta siellä tietää että perheen taaperolla oli flunssa. Sen jälkeen sekä minä ja vauva sairastuttiin.
[/quote]
ja kohta tulee joku kertomaan, että ettehän te voi piiloutua kotiinne kaikilta sairauksilta ja kai te käytte kaupassakin ja siellähän niitä pöpöjä vasta onkin! (tämä sama selitys tulee palstalla aina kun keskustellaan näistä räkätautikyläilyistä). Yhdellä tuttavaperheellä on käytännössä koko talven joku tauti päällä ja lapset valuu räkää. Nyt on jo tottunut siihen, että joku on aina sairaana niin se ei järkytä niin paljon. Jos sanovat että vähän sairaana ollaan niin se tarkoittaa jo sitten tosi pahaa tautia.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 11:03"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:46"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:20"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:14"]
Kaverini tulee meille yksivuotiaan kanssa ILMAN LELUJA! Meillä ei ole vielä lapsia, joten ei ole lelujakaan. Hän aina pyytää lapselle käyttöön esimerkiksi jotain keittiövälineitä, joilla voi leikkiä. Juu meillä sattuukin olemaan juuri sellainen laatikko keittössä, joka on täynnä leikkeihin tarkoitettuja kapineita! On hieman ärsyttävää keräillä tavarat sitten lattioilta ja pestä ne kun on kuolattu ja rähmitty.
Sitten yksi asia mikä ottaa päähän todella paljon: Tehkööt ihmiset kotonaan mitä hyvänsä kun ei ole muita katsomassa, mutta se, että aletaan vaikka kylässä leikkiä pienen lapsen kanssa jotain kukkuu-leikkiä ja unohdetaan toisten aikuisten läsnäolo! Tällaisessa tilanteessa tunnen järkyttävää myötähäpeää ja alkaa ketuttaa istua siinä typeränä ja katsoa näitä "esityksiä". Eikö kaikelle ole aikansa ja paikkansa?
[/quote]
Kun se lapsikin on ihminen ja siinä paikalla. Ei senkään läsnäoloa voi unohtaa. Yksivuotias ei oikein pysty osallistumaan kahvipöytäkeskusteluun, joten yksivuotiaan kanssa kommunikoidaan ikätason vaatimalla tavalla. Aikuiselta taas voi odottaa ikätasonsa mukaan ymmärrystä sille, ettei se lapsi ole vain lihamöhkäle, joka ongelmitta viihtyy, kun vanhemmat kahvittelevat ystäviensä kanssa. Jos kukkuu-leikki nolottaa, kannattaa ehkä miettiä, miksi se nolottaa, ja miksi huomion antaminen lapselle tuntuu niin pahalta.
[/quote]
Jos lapsi istuu vaikka rauhallisesti sylissä, miksi tällainen show pitää laittaa käyntiin? On eri asia, jos lapsi selvästi pitkästyy tai hermostuu ja häntä pitää hyssytellä ja viihdyttää hetki. Tosin senkin voi tehdä monella eri tavalla.
[/quote]
Ei se ole mikään show, vaan normaalia kommunikointia lapsen kanssa. Eikä kannata odottaa siihen, että lapsi hermostuu, vaan huomioida häntä välillä. Sinä vaatisit lapsen äidiltä jakamatonta huomiota, mutta pidät outona sitä, että lastakin huomioidaan? Sinä olet kuitenkin aikuinen, jonka pitäisi ymmärtää jotain lapsen puutteellisesta käsityskyvystä.
Äiti saattaa muuten huomata siinä lapsessa niitä kärsimättömyyden merkkejä ennen kuin sinä niitä huomaat.
[/quote]
Tässähän ei ollut nyt kyse siitä, etteikö lastakin saisi huomioida vaan siitä, miten vanhemmat sen hoitavat.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 09:18"]
Lapset on lapsia ja käyttäytyvät lasten tavoin, mutta valittavat nirppanokka-aikuiset on ärsyttäviä.
[/quote]
Höpsistä! Lapsia täytyy kasvattaa, mieluusti omalla esimerkillä. Jos itse käyttäydyt rauhallisesti, omaat kauniit pöytä- ja muut tavat, et huuda, meuhkaa ja kiroile. Osaat sanoa kiitos, kunnioitat omaa ja toisten omaisuutta jne. Lapsesi oppii myös!
Mua ottaa päähän uimarannoilla nämä"herrantertut" jotka kiusaavat eläimiä,ajavat sorsia takaa,kivittävät ym.Vanhemmat makaa kuin härskit sillit rannalla,eikä mitään huomauteta.Eläintenystävänä vituttaa suuresti moinen käytös.Olin uimassa ja näin kyseisen tilanteen.Nousin vedestä ja karjaisin,että nyt lopetatte ja heti.Lapset lopetti,mutta vanhemmat loivat sellaisia silmäyksiä,että onneksi katse ei tappanut.