Muiden lapsiperheiden ärsyttävät tavat.

Sellaiset aivan ylitiukat rytmit ärsyttää.

Tietenkin lapsiperheenä meilläkin on nukkumaanmenoajat ja ruokailuajat jne. ja ymmärrän että toiset lapset vaativat enemmän rytmiä kuin toiset.

Mutta sellaisten kanssa on jotenkin tosi rasittavaa, joilla sama laulu pyörii joulut ja juhannukset ja asiat pitää tehdä just tiettyyn aikaan just tietyllä tavalla.

Aamupala syodään klo 6:00 ja sen on oltava puuroa. aina. Jos lapsi ei ole hereillä, se herätetään, koska "aamusta se päivä alkaa".

Lounaan on oltava klo xx ja sen on oltava lämmin ruoka tietyn ruokalistan mukaan, siitä ei voi poiketa. Oli mitä tahansa, lounasta ei voi kuitata vaikka retkieväillä, koska ruoan on oltava lämmin. Muut lähtee vaikka veneretkelle, mutta tää perhe ei voi, koska Ramilla on lounasaika klo 11 ja listalla on tänään pinaattikeittoa.

Päiväunille on mentävä tietyllä kellonlyömällä just tietynlaisissa olosuhteissa. Mökillä teipataan jätesäkkejä ikkunoihin ja kaiken toiminnan on lakattava siksi aikaa kun vanhemmat nukuttavat sitä lasta, yleensä vähintään tunnin. Sama toistuu illalla. Näille perheille on tyypilistä hyvin aikainen nukkumaanmeno, esim. klo 19 jo isommilla lapsilla. Valmistelut aloitetaan klo 18 ja iltapala on tietenkin tarkkaan määrätty. Sitten kun sitä lasta ei (tietenkään) huvita lähteä nukkumaan kun porukan muut on vielä täydessä touhussa, on äiti (yleensä just äiti) ihan raiteiltaan klo 19.15 että "Rami on nyt aivan yliväsynyt, se menee just tommoseksi kiukutteluksi kun se pääsee yliväsyneeksi" ja lapsi vaan protestoi kun muut jää leikkimään. Ja Ramin nukuttamisrituaalin ajaksi pitää kaiken toiminnan pysähtyä ja jompi kumpi vanhemmista makaa sen pari tuntia vieressä nukuttamassa. Sitten viideltä ollaan seuraavana aamuna kärppänä ylhäällä keittämässä sitä tiettyä puuroa just tietyllä pilttisoseella, koska Rami ei voi syödä aamupalaksi muuta kuin sitä tiettyä. Koska "jos se nyt syö jonkun banaanin niin se on sit ihan sekaisin".

Ja nyrpistellään nokkaa, kun muut on valvoneet myöhempään ja nukkuu. Yleensä perheen isä saa tässä kohtaa kauheat raivarit niskoilleen.

Korostan, että ymmärrän tietynlaisen rytmin jne. mutta meillä esim. yhdessä tuttavaperheessä tää rytmifriikkiys on ihan puhtaasti sen äidin pakkomielle, lapset ei olis moksiskaan koko hommasta ellei se äiti alkais hössöttää ja raivota miehelleen jos jotain poikkeamaa tulee.

Elämisen vaikeus. Joillekin lapsiperheille kaikki on vaikeaa. Lapset ei uskalla eikä voi tehdä mitään ilman vanhempiaan eikä vanhemmat ilman lapsia. Jo perusarki käy mahdottomaksi. Kaupassa käyntiin tarvitaan kaksi aikuista, lapsi tarvitsee 6-vuotiaana äidin mukaan vessaan ja vain sama maito kelpaa kuin kotona. Opetelkaa elämään!

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 08:24"][quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 20:48"] päikkäreille voidaan nukuttaa vaikka klo 18 illalla jne.

Nyt alkaa näkyä tämän tyylin jäljet elämässä...
[/quote]

Mikäköhän tässä on ongelma? Meillä yksi vuotias nukkuu päikkärit päiväkodissa klo 12, nukkuu tunnista kahteen, yleensä vain tunnin. Kun tullaan kotiin leikitään ja syödään. Toisille päikkäreille menee klo 18 ja herää 19, sitten ulos leikkimään puolesta tunnista tuntiin, eli viimeistään kahdeksalta sisälle. Iltapuuro, hampaiden pesu sun muut ja klo 9:00 on lapsi sängyssä iltasatua kuuntelemassa ja nukahtamiseen menee maximissaan 10min.
[/quote]

Haluaisiko joku nyt kertoa sen ongelman, kun alapeukuttaamiseenkin on syy?

Mua taas ärsyttää lapsettomien kavereiden koirat! Tuodaan kylään isokokoinen koira, joka naarmuttaa parketit, kuolaa ruokapöydän vieres, hiekkaa ja kuraa jokapaikas! ohis

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:02"]

Paljon tässä on jo tullutkin esiin. Yksi minua ärsyttävistä on se että jos puhun puhelimsessa jonkun äidin kanssa, niin hän antaa lapsensa keskeyttää puhelua ja juttelee lapselleen samalla kun yrittää olla mun kanssa puhelimessa. Inhaa kunnella toisessa päässä lepertelyä tyyliin "ai mikä sulla nyt on asiana, kato äiti on puhelimessa. Joo kiva jos Pertin kanssa meni leikit hyvin plaa plaa plaa.. " Ei kinnosta mua,  jos mun kanssa ollaan puhelimessa niin sitten jutellaan mun kanssa. Meillä lapsille opetettu että jos äiti/isi on puhelimessa niin ei häiritä, ei tulla puhumaan. Jos sen kuitenkin erehtyy tekemään niin sanotaan napakasti että "olen puhelimessa, odota hetki". 

[/quote] Tämä on niin tuttua. Mulla lopahti ystävyyssuhde erääseen kauempana asuvaan ihmiseen juuri tämän takia. Suurimman osan puhelusta keskusteli oman lapsensa kanssa, joten ei keskusteluista tullut oikeastaan mitään.

Muutenkin, kun tapasimme, lapsi sai keskeyttää ja hallita kaikkia tilanteita ja keskusteluita. Tällä ystävällä oli myös sellainen tapa, että hänellä ei ollut juuri koskaan ollut puhelin edes päällä, sen vuoksi että puhelut eivät häiritsisi hänen lastaan. Ja kun lapsi oli päikkäreillä tai illalla nukkumassa, teeveessä ei ollut ollenkaan ääntä ja keskusteltiin kuiskaten ja hiippailtiin. 

Itsellänikin on useampikin lapsi, ja olen opettanut heille, että kun toinen on puhelimessa, odotetaan niin kauan sen oman asian kanssa, kunnes puhelu on loppunut. Ja yritän että voi elää muutenkin ihan normaalia elämää, kyllä lapsi siihen sopeutuu.

Periksi antaminen ja tyhjät uhkaukset. Tämän seurauksena lapsi tekee mitä haluaa ja vanhempi selittelee lapsen olevan itsepäinen tai temperamenttinen, vaikka on täysin selvää, että lapsi on oppinut, että vanhemmat vain puhuvat eikä mistään seuraa koskaan mitään. Jos joskus vanhempi ei heti aio antaa periksi, lapsi alkaa itkeä lohduttomasti, mikä sitten viimeistään saa vanhemman heltymään. Oikeasti näyttää siltä, että osa vanhemmista arastelee vanhempana olemista ja pelko siitä, että lapsi saa jonkin "kohtauksen", saa vanhemmat hyppimään lapsen pillin mukaan.

Jotkut vanhemmat eivät kerta kaikkiaan ymmärrä sitä, ettei heidän vauvansa/taaperonsa kakka ole muille ihmisille mikään neutraali saatika söpö juttu. Jostain kakkahetkestä saadaan aikaan jopa ihanan herkkä tilanne tyylillä "Tuleeko kakki, tuleeko? Kato kun se vääntää. Voi että sieltä se kakki tulee" -lässytystä jossain kahvipöydässä ja sitten vaipan vaihto siinä samassa. Tehdään siitä sellainen tapahtuma ja odotetaan, että muutkin seuraavat haltioituneena tätä hellyyttävää ihmettä. Haloo! Vaikka hormonien alaisena oman lapsesi eritteet eivät sinua ällötä, niin muille se on silkkaa paskaa!

Sitten nämä perheet (äidit), joissa kyläillessä (tai puhelimessa, kuten joku aikaisemmin kirjoitti) keskitytään vaan lapsiin. Joo, lapsi voi pyytää juotavaa tai pyyhkimään, eikä siinä mitään. Mutta sellainen jatkuva lasten kanssa höpöttely ja huomion näihin keskittäminen vituttaa. Miksi pyydät meidät kylään/tulet meille jos haluat keskustella vain lastesi kanssa etkä minun? Lapset leikkivät ihan nätisti keskenään niin pitää mennä sinne leikkienkin lomaan lässyttämään. Ei minua kiinnosta seurata teidän keskistä olemistanne tuossa määrin.

Jatkuva myöhästely. Tämä on ikävää  tietysti olipa kyseesä lapsiperhe tai muu.

Annetaan lasten sotkea ja sikailla kylässä ollessa, eikä voida kieltää. Sitten jos itse paimentaa niin saa ilkeän katseen osakseen. Tai sitten kiusataan lemmikkieläimiä, siihenkään ei vanhemmat puutu.

Kehutaan omaa lasta maasta taivaisiin ja itseä kasvattajana, vaikka lapsi mulkoilisi vieraita naama norsunvitulla eikä saisi sanottua edes hei ja kiitos.

Se ettei ole minkäänlaista säännönmukaisuutta. Ruokaa ruvetaan laittamaan vasta kun lapset kitisevät nälkäänsä, päikkäreille voidaan nukuttaa vaikka klo 18 illalla jne.

Nyt alkaa näkyä tämän tyylin jäljet elämässä...

[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 20:41"]

Jatkuva myöhästely. Tämä on ikävää  tietysti olipa kyseesä lapsiperhe tai muu.

[/quote]

Jotkut lapsiperheet katsovat oikeudekseen olla myöhässä, kun on noita lapsia, joiden kanssa sattuu yllätyksiä. No joo, joskus harvoin voi kelle tahansa sattua, mutta jos useasti, niin varaa vaan jatkossa enemmän aikaa näille yllätyksille!

Meillä oli muutama äiti lapsensa kanssa kylässä ja yksi lapsi otti tarjottavia, haukkasi ja jätti pöydälle. Saa ottaa, mutta kyllä nyt joku syödään loppuun! Äiti odotti, että minä puuttuisin. Jäi esim. puoliksi syöty keksi pöydälle, kun äiti "ei välitä kekseistä". Öö, laita se sitten biojätteeseen?

Sotkuisuus, meluisuus, kitiseminen, aikuisten keskeyttely, huono keskittymiskyky, takertuvuus, tylsyys.

Epähygieenisyys. En itsekään ole mikään siisvous- tai hygieniafriikki, mutta kyllä joskus suorastaan ällöttää muiden tavat. Esim. kerran meille tuli kylään perhe, jossa taapero opetteli kuivaksi ilman housuja. Jatkuvasti käsi kävi haarovälissä, istui paljaalla pepulla sohvilla, matoilla jne. Olkoot kotona ilman housuja, mutta kai kylään nyt voi edes pikkuhousut laittaa.

Tässä tulikin jo aika paljon mitä meinasin itsekkin kirjottaa. Muutamaa tuttava perhettä ärsyttää kuulemma se että meillä on liian tiukat säännöt lapsille esim.ruokapöydässä istutaan ja syödään siivosti ja noustaan vasta kun syöty. Kotiin tullaan viimeistään klo19. Kännykät on sitä varten että niillä saadaan kiinni tarvittaessa,leffoja katotaan ja pelikoneita pelataan vain jos pihalla huono keli.

Se kun kaverin kanssa suunniteltiin aikuisten illanistujaisia ja kaveri tokas, että täytyy ensin kysyä "Annalta" saako lähteä. "Anna" on 9 v.

Mua ärsyttää oma perhe. Kaupassa aina kauhea mölinä ja meteli. Muihin en ole ehtinyt kiinnittämään huomiota.

Se että ei katsota lasten perään ollenkaan. Miehen sukulaiset kävi kylässä, äiti istu keittiössä juomassa kahvia, isä oli pihalla ja 1-, 3-, ja 4-vuotiaat lapset olivat keskenään olohuoneessa. Välillä kävivät keittiössä hakemassa ruokaa ja juomaa ja niiden kanssa takas olkkariin. Oisin voinut toki itsekin asiasta sanoa mutta en tykkää komentaa vieraita lapsia, joku siitä kuitenkin loukkaantuu. Eipä tarvii meille kyllä tulla enää kylään.

- huonot käytöstavat. Joskus vieraalle lapselle puhuttaessa lapsi vain toljottaa takaisin!
- liian tiukat rytmit. Joskus olisi kiva lähteä ravintolaan illalliselle muidenkin perheiden kanssa joilla on vauva, mutta harva haluaa lähteä enää kahdeksan jälkeen.