Jos lapsi menee kouluun ja olet kotona, heräätkö katsomaan, että saa aamutoimet tehtyä ja kouluun mentyä?

Laitan aamiaisen ja juon lapsen seurana kahvia, huolehdin että lähtee ajoissa ja sitten painelen itse suihkuun ja aloitan päivän.  Lapsi 12.

Mulla soi herätyskello ja katson että kaikki heräävät. Ovat lähes aina hereillä kun mies on herättänyt ennen töihin lähtöä kasiin menevät. Yhden lapsen lääkityksen huolehdin ja muistutan hammaspesusta ja aamupalasta jotka yleensä tehty. Välillä teen aamupalaa kuten leivät tai puuron.

Kysyn onko liiksaa ja liiksavaatteet.

Sitten varmistan että lähtevät ajoissa.

Makoilen välillä sängyssä että kuopus jatkaisi unia vielä hetken.

Isojahan nuo koululaiset jo on. Nuorin 5-luokkalainen. En enää paapo ja hienosti hoitavatkin aamut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä.

Ja kuopuskin on nyt jo lukiolainen.

Ja edelleen heräät laittamaan hänelle aamiaisen ja kyyneliä pyyhkien seisot ikkunassa katsomassa kun hän lähtee kouluun?

Ehkä sinullekin olisi pitänyt niin empatia olisi päässyt kehittymään.

Herään vaikka lapset on jo lukiolaisia ja hoitavat aamunsa itse. Haluan sanoa heipat ja jos aamu on poikkeuksellisen "takkuinen" nuorella niin laittelen aamupalaa valmiiksi. Itse muistan tyhjät ja yksinäiset aamut lapsuudesta kun heräsin ja lähdin yksin kouluun ja haluan tarjota lapsilleni enemmän välittämistä.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan herätä. Itse huolehtivat silloin kun olin toimistolla niin ei tullut mieleenkään että olisin aloittanut lomalla tai etätöissä.

Kokeile joskus.  Voit yllättyä. Yhteinen aika aamulla, yksi yhteisesti jaettu ateria, voi olla varsin merkityksellinen yhteinen kokemus.   Silloinkin, vaikka se nautittaisiin hiljaisuuden vallassa (yhdessä ololla on merkitystä vaikkei pulina kävisikään).  

Minäkin ihmettelen. Eikö tämä nyt ole sellainen asia, missä lapsi juurikin voi opetella itsenäistymistä?

Kyllä nyt ainakin lukiolainen osaa herätä itse ja tehdä aamupalan.

Harjoitteluvaiheessa voi laittaa oman herätyksen vähän myöhemmäksi kuin lapsella ja varmistaa, ettei nukahda uudestaan, kuten helposti käy, jos lapsi luottaa vanhempien huolehtivan kaikesta.

Tämä nyt riippuu varmaan ihan hirveän monesta asiasta!

Itselläni ainokainen on kutosluokkalainen, itse oon ollu jo lähemmäs 2 vuotta 99% etätöissä/joustavat työajat. Itsestäänselvää että aamulla katson hänet valmiiksi kouluun, että kaikki valmiina ja syö jotain. Isällään suunnilleen sama (on erottu). Aiempi työni ei näin hyvin mahdollistanut tätä. Lopetan höösäämisen vasta jos hän itse pyytää. :) Tunnollisena hoitaisi varmaan yksinkin aamutoimet ok:sti.

Lapsen kanssa ollaan muutoinkin läheisiä. Meillä ei hirveästi ole muita läheisiä ihmisiä, muutoinkin ollaan paljon yhdessä ja hän on hyvin kiltti ja kotona viihtyvä.

Olen maailman huono unisin ihminen, joten en varmasti nukkuisi toisen tehdessä lähtöä vaikka olisi kaikki mahikset maailmassa.

Mun lapsi on myös lukiolainen. Saatte ajatella mitä haluatte, mutta mun mielestä olisi noloa jäädä sänkyyn, kun poika on lähdössä kouluun. Hän laittaa itse, mitä syö, mutta jutellan niitä näitä, ennenkuin lähtee. Se on sitä välittämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan herätä. Itse huolehtivat silloin kun olin toimistolla niin ei tullut mieleenkään että olisin aloittanut lomalla tai etätöissä.

Kokeile joskus.  Voit yllättyä. Yhteinen aika aamulla, yksi yhteisesti jaettu ateria, voi olla varsin merkityksellinen yhteinen kokemus.   Silloinkin, vaikka se nautittaisiin hiljaisuuden vallassa (yhdessä ololla on merkitystä vaikkei pulina kävisikään).  

No meillä ei ole. Minä ja teini ollaan molemmat aamu-unisia. Aamut on kiireisiä ja hyvä jos aamupalan ehtii syömään. Mulla on lääkitys, joka on otettava aamulla ennen syömistä. Meillä on vain yksi suihku ja vessa, joten sillä välin kun yksi syö, toinen hoitaa muut aamutoimet. Päivällinen sen sijaan syödään aina yhdessä. Viikonloppuisin myös lounas. Mutta silloinkin kukin syö aamupalaa oman aikataulunsa mukaan .

T. eri kuin edellä

Mä olen sitten varmaan ollut huono äiti, kun en herännyt aamuisin ollessani äitiyslomalla. 😄 Tottakai varmistin, että lapset olivat heränneet ja kaikki ok päivää varten. Sen jälkeen menin monesti itse takaisin nukkumaan vauvan/taaperon kansa. Aamupalan tekivät itse.

Nyt lähden töihin kun lapset vielä itse nukkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä.

Ja kuopuskin on nyt jo lukiolainen.

Ja edelleen heräät laittamaan hänelle aamiaisen ja kyyneliä pyyhkien seisot ikkunassa katsomassa kun hän lähtee kouluun?

Jos joku, vaikka puolisosi, keittäisi sulle aamukahvin valmiiksi, kaataisi tuoremehun lasiin ja laittaisi vaikka leipätarvikkeet valmiiksi esille, niin olisiko se susta kamalaa?

Miksi ihmiset rakastavat hotelliaamiaisia? Koska joku on nähnyt vaivaa ja tehnyt sen valmiiksi.

Eikö se, että heräilee lasten kanssa, jutustelee, laittaa aamupalaa, sanoo heipat, ole ennemminkin välittämistä kuin noloa ja kohtuutonta paapomista kyynelnenäliinojen kanssa?

Herään. En voisi oikein kuvitellakaan etten heräisi. Lapset 4lk ja 6lk.

Vierailija kirjoitti:

Olisin ikionnellinen jos aamut menisi niin että herättäisiin, laittaisin lapsille aamupalan, sit sanoisin heipat ja he lähtis itse kouluun. Mutta näin on vain toisen kanssa. Toinen on erityislapsi, jonka saa taistella joka aamu sängystä ylös ja raahata koulun pihalle saakka enemmän tai vähemmän väkisin.

Eli ihan vain sellainen näkökulma asiaan, että jos lapset nyt vaikka tykkäis et vanhempi herää aamulla sen verran että lähettää heidät kouluun, jonne he menevät tyytyväisenä, ei ole kohtuuton panostus vanhemmalta, eikä paapomista vaan lapsen elämässä mukana olemista ja pieni panostus lapsen mielenterveyteen ja vanhemman ja lapsen väliseen lämpimään suhteeseen. Ei niitä aamuja ikuisesti kestä, oli ne sitten huonoja tai hyviä.. jos hyviä, olkaamme kiitollisia.

Hyvä näkökulma. Minullakin on erityislapsi ja muistan ne vuodet, kun aamut (kaiken muun ohella) olivat yhtä h*lvettiä :( Nykyisin hänellä menee ihan hyvin ja opiskelee ammattikoulussa mieleistään alaa. Työharjoittelujen takia joutuu heräämään joskus tosi aikaisin (nyt se sujuu hyvin) ja kyllä keittelen kahveja kuuden aikaan :)

Harvoin on sellaisia aamuja, mutta nousen edelleen, kuopus meni kahdeksannelle. Jutellaan aamupalapöydässä niitä näitä.

En herää tai herättele, mutta nuorin onkin jo 3 luokalla. Eskarissa ja ekalla huolehdin vielä, mutta sitten opin luottamaan lapsen taitoihin tehdä ja tarvittaessa kysyä apua. Meillä on erilaiset heräämisajat koulujen ja töiden vuoksi, joten luonnollisesti osa jää vielä nukkumaan toisten jo lähtiessä. Ei siinä ole mitään noloa, vaan se on tavallista elämää.

Herään. Pesen hampaat, teen aamupalan, ohjaan pukemaan ja saatan taxipysäkille. Kyse nepsy-ekaluokkalaisesta. 

Alakoululainen lapsi ja tietenkin herään ja katson että lähtee kouluun, tarvittaessa vien. En osaa edes nukkua 7 pidempään kun tiedän että lapsi on lähdössä kouluun. Yläkoululaisen kanssa jo eri juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo nyt ole ihan normaalia välittämistä? Koti on koti, kun siellä jutellaan, touhutaan ja välitetään.

Eipä ihme, jos lapset eivät puhu tai istuvat nenä kiinni luurissa vanhempien nukkuessa.

Ja täytyy myöntää, ei ole edes käynyt mielessä, että ns. normiperheessä vanhemmat vetäisivät hirsiä, kun lapsi lähtee kouluun... Siis poislukien alkkikset jne. muut ongelmaiset. Vuorotyöläisetkin sen aamun jaksaa. Kuulumiset, aamupalat ja halit. Kuuluvat ihan kaikille kotona asuville. Perhe on kuitenkin parasta <3

 

Halit? Minkä ikäisiä lapsesi ovat, eivät vielä edes eskarissa?!

Nyt on kyse kouluikäisistä.

 

Meillä kyllä yläkoulu- ja lukioikäisetkin hakevat aina lähtöpusut ja iltapusutkin. Ja aikuisetkin kun ovat meillä.

Meidän lukioikäiset hoitivat lukion ohella lehtien varhaisjakelua. Lähtivät töihin aamuyöstä ja siitä sitten kouluun. Emme nousseet heitä yöllä halailemaan tai pussailemaan. Pusuteltiin päiväsaikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä.

Ja kuopuskin on nyt jo lukiolainen.

Ja edelleen heräät laittamaan hänelle aamiaisen ja kyyneliä pyyhkien seisot ikkunassa katsomassa kun hän lähtee kouluun?

 

Jos joku, vaikka puolisosi, keittäisi sulle aamukahvin valmiiksi, kaataisi tuoremehun lasiin ja laittaisi vaikka leipätarvikkeet valmiiksi esille, niin olisiko se susta kamalaa?

Miksi ihmiset rakastavat hotelliaamiaisia? Koska joku on nähnyt vaivaa ja tehnyt sen valmiiksi.

Eikö se, että heräilee lasten kanssa, jutustelee, laittaa aamupalaa, sanoo heipat, ole ennemminkin välittämistä kuin noloa ja kohtuutonta paapomista kyynelnenäliinojen kanssa?

Olen ajatellut, että vaikka toinen jo osaisi toimia itsenäisesti voi silti välillä auttaa. Onhan se itsekin kiva saada se kahvi välillä naaman eteen vaikka sen itse osaakin keittää ja hakea. Tällaiset pikku jutut on vaan välittämistä. Välillä voi lapsi olla iltaisin vaikka niin väsy, että autan 7-vuotiasta laittamaan yökamppeet päälle. Ei se taito mihinkään häviä jos välillä auttaa. 

Oli ihanaa kun lapsena ja vielä lukiolaisenakin äiti oli aina juomassa keittiössä kahvia ennen töihin lähtöä.  Juteltiin päivän kulusta ja kaikkea mieleen tulevaa. Omien lasten kanssa pidän itsestäänselvyytenä että herään ennen heitä tai viimeistään samaan aikaan ja olen seurana. Alakoululaisia molemmat mutta ovat jo vuosia saaneet järkevät aamupalat eteen. Siitä ei ole kyse etteivät selviytyisi vaan välittämisestä kuten moni sanoi.