Jos lapsi menee kouluun ja olet kotona, heräätkö katsomaan, että saa aamutoimet tehtyä ja kouluun mentyä?

Kävelen aamulenkin koululle lapsen/lasten kanssa. Kotimatkalla käyn kaupassa, on mukavan rauhaisaa. Enkä edes ole aamuihminen. Viikonloppuisin saa kuitenkin nukkua yleensä.

Aika usein nousen, mutta en joka kerta. Laitan aamupalaa pyynnöstä mutten automaattisesti. Toisinaan saan valmiiksi keitetyn aamukahvih ennen kuin nousen. Lapsi on 13v.

Tottakai.Aina.

Tietty, nousen ylös hoitamaan lapsi

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tästä traumat. Kuljin naapurikaupunkiin kouluun ja lähtö oli jo 6.30.

Oli kyllä todella haljua nousta kylmään taloon ja laitella aamiaiset yms kun kotirouva-äitini vain posotti.

Ja sitten tarpoa umpihangessa pimeässä bussille, kolistella sinne koulukaupunkiin ja odottaa taas 45 minuuttia, että koulu alkaa.

Isosiskoni ja isoveljeni lähti aina kouluun niin, että äiti nousi laittamaan tulen hellaan, sytytti pihavalon ja laittoi aamiaisen.

Pikkusiskolleni tilattiin taksi siihen kävelyosuudelle...

Mitä on posottaminen.

Vierailija kirjoitti:

Aika usein nousen, mutta en joka kerta. Laitan aamupalaa pyynnöstä mutten automaattisesti. Toisinaan saan valmiiksi keitetyn aamukahvih ennen kuin nousen. Lapsi on 13v.

 

Tässä tuli tärkeä pointti. Näin lapset oppivat välittämistä ja heistä on mukavaa auttaa toisia ja huolehtia, eikä niin että ovat välinpitämättömiä koska heitä ei ole muka paapottu Itse muistan kuinka onnellinen ja ylpeä olin, kun opin lapsena tekemään äidille kupin kahvia iltapäiväkahville ja halusin aina tarjoilla sen nätisti jonkun keksin ja servetin kanssa. 

Outoa, jos ei koululainen osaa itse huolehtia pesuistaan ja aamupalan laitosta. Itse olen aamuisin aika äreällä päällä, joten ei hermot edes kestäisi, jos joku lässyttävä pehmoäiti tulisi siihen silittämään päätä ja syöttämään suunnilleen lusikalla puuroa suuhun.

Antakaa lapsenne kokeilla pärjätä myös itsekseen. Jos joku hätä tulee, silloin vanhempi on tietysti heti saatavilla.

Kauan nousin, mutta sitten kun yhdessä vaiheessa oli uniongelmia, katsoin parhaaksi, että nukun aamulla niin kauan kuin mahdollista, jos olin valvonut yöllä tuntikausia,  ihan oman jaksamiseni takia. Kuopus oli tuolloin yläkoulussa.

Miten se lapsi oikein laitetaan kouluun?

En tunne yhtäkään perhettä missä lapsille maistuisi syöminen jo aamusta. Eväät otetaan mukaan.

Herään kyllä. Kun siihen heräisi joka tapauksessa, kun lapset herää. Osaavat kyllä itse ottaa aamupalan ja osaisivat toki myös itse herätä ja lähteä. Itse olin lapsena aina aamut yksin tai siskon kanssa. En ainakaan yhtään muista että äiti olisi siinä ikinä ollut, vaikka välillä oli iltavuorossa, eli aamut kotona. Itse piti pärjätä jo ennen kouluikää ja nyt haluan omien lasten kohdalla toimia toisin. Pilalle en passaa, mutta välitän. 

Ilmeisesti sinulla ei ole kovin raskas työ, kun jaksat herätä seitsemältä aamulla iltavuoron jälkeen. Mikäs siinä, kun elämä on helppoa ja kevyttä.

Voi ei, olen tässäkin huono äiti. Puolustuksekseni sanon, että olemme molemmat teinin kanssa aamuäreitä, teini etenkin. Aamupala ei maistu kummallekaan. Teini syö väkisin jonkun jugurtin samalla kun meikkaa huoneessaan suljetun oven takana. Yritän vain pysyä pois jaloista, koska ahtaassa keittiössä ja yhden kylppärin asunnossa on helposti toisen aamutoimien tiellä. Itselläni on töiden suhteen yleensä vapaa aikataulu, joten suosiolla nousen ylös ja aloitan omat aamutoimeni vasta, kun teini on lähtenyt 8 aikaan kouluun. Nykyään laitan kellonkin soimaan vasta hetki ennen kouluunlähtöä, että ehdin sanoa heipat. 

Samaan tapaan ollaan edetty jo alakouluaikoinakin ja jo päiväkoti-ikäisenä lapsi halusi olla mahdollisimman paljon omassa rauhassaan aamuisin. En nyt oikein tiedä, mitä välittämistä osoittaisin pyörimällä jaloissa ja yrittämällä jutella, kun lähes joka sana ärsyttää toista. Halatakaan en saa kuin silloin, kun teini itse tulee halaamaan ja kunnioitan näitä rajoja. 

On meillä perheessä isäkin, mutta hän lähtee töihinsä jo kuuden aikoihin eikä todellakaan tulisi mieleen mennä siihen aikaan viereen hengailemaan ja "välittämään", kun toinen haluaa vaan juoda kahvinsa, lukea uutiset ja käydä wc:ssä kaikessa rauhassa. Käy kyllä halaamassa meitä nukkujia lähtiessään.  

Miksi käy halaamassa nukkujia? En minä ainakaan haluaisi, että uniani häirittäisiin. On aina ollut selvää, että perheessä rakastetaan toisiamme, ilman että täytyy käydä joka aamu kuudelta pakkohalaamassa nukkuvia perheenjäseniä.

No, kukin perhe omalla tavallaan.

Eväät mukaan kouluun? Siis milloin ja missä ne siellä syödään? Ei meillä edes saa mitään eväitä kanniskella kouluun saati syödä siellä.

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, olen tässäkin huono äiti. Puolustuksekseni sanon, että olemme molemmat teinin kanssa aamuäreitä, teini etenkin. Aamupala ei maistu kummallekaan. Teini syö väkisin jonkun jugurtin samalla kun meikkaa huoneessaan suljetun oven takana. Yritän vain pysyä pois jaloista, koska ahtaassa keittiössä ja yhden kylppärin asunnossa on helposti toisen aamutoimien tiellä. Itselläni on töiden suhteen yleensä vapaa aikataulu, joten suosiolla nousen ylös ja aloitan omat aamutoimeni vasta, kun teini on lähtenyt 8 aikaan kouluun. Nykyään laitan kellonkin soimaan vasta hetki ennen kouluunlähtöä, että ehdin sanoa heipat. 

Samaan tapaan ollaan edetty jo alakouluaikoinakin ja jo päiväkoti-ikäisenä lapsi halusi olla mahdollisimman paljon omassa rauhassaan aamuisin. En nyt oikein tiedä, mitä välittämistä osoittaisin pyörimällä jaloissa ja yrittämällä jutella, kun lähes joka sana ärsyttää toista. Halatakaan en saa kuin silloin, kun teini itse

Sama jatkaa: meillä kyllä osoitetaan välittämistä monella tapaa muuten, esim. teen lapselle pyytäessä iltapalaa ja autan missä nyt milloinkin apua tarvitsee, vaikka yleensä ei apua halua. Myös pelataan ja hassutellaan yhdessä, kun teini sille päälle sattuu. Hän saattaa yllättää meidät vaikka leipomalla pullaa ja jo 6-vuotiaana hän toi äidille ja isille viikonloppuna aamiaista vuoteeseen. Arkiaamujen välittämistä meillä on sitten se, että annetaan tilaa. 

Oisko tässäkin se vanha salaisuus, että perheet ovat erilaisia?

Onko kaikilla vastanneilla vuorotyö vai koskeeko tämä jotain harvinaisia tilanteita? Olen itse virka-aikaan töissä ja joutunut tekemään erityisjärjestelyjä työpaikalla, että pystyn saattamaan lapsen nyt ekaluokalla kouluun. Jatkossa tuskin onnistuu, vaan joudun lähtemään toimistolle ennen kuin lapsi lähtee kouluun. Vapaat pidän lapsen loma-aikoina, joten mitään arkivapaita ei ole. Ei siis todellakaan ole vuosikausia mahdollisuutta olla halimassa lasta kouluaamuina, vaikka mielelläni sen tekisinkin.

Tuossa on oleellinen lapsen ikä, eli ei voi vain yleisesti puhua lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi käy halaamassa nukkujia? En minä ainakaan haluaisi, että uniani häirittäisiin. On aina ollut selvää, että perheessä rakastetaan toisiamme, ilman että täytyy käydä joka aamu kuudelta pakkohalaamassa nukkuvia perheenjäseniä.

No, kukin perhe omalla tavallaan.

Niin, tämä on meillä ollut aina tapana, eikä unet siitä häiriinny. Kai tämä on sitten sitä meidän aamujen välittämistä, vaikka muuten olemme erillämme.

Tietenkin lapsille laitetaan aamupala ja vien autolla kouluun, jos on huono sää.