Jos lapsi menee kouluun ja olet kotona, heräätkö katsomaan, että saa aamutoimet tehtyä ja kouluun mentyä?

Herään vaikka lapset ovat jo teinejä. Mun mielestä se tuo välittämisen tunnetta vaikka juon vain kahvia keittiössä.

Aamuisin me ei jutella koska kaikki on aamuäreitä. Ja aamupalan teinit hoitaa itse.

Mun äiti teki töitä kotona, joten vähän eri asia. Mutta kyllä se aina herätti, laittoi aamupalan, tarvittaessa auttoi vaikka letittämään hiukset. Teki aamupalan mulle vielä yläasteellakin, ja tsemppas aina ennen lähtöä, jos oli joku koe tms erikoista sinä päivänä. Peruskoulun jälkeen äitini vaihtoi työpaikkaa, ja ihan omatoimisesti osasin itseni kouluun hoitaa, en siis koe että minua olisi passattu tai olisin jäänyt jotenkin avuttomaksi. Mun mielestä se oli kivaa välittämistä, jota vielä aikuisenakin tykkään muistella :)

Kyllä minä herään, ihan siksi, että haluan viettää aikaa lasteni kanssa. Harvoin tällaisia tilanteita tulee kun olen päivätöissä, mutta jos olen saikulla tai lomalla niin kyllä herään lapsen kanssa. Tuntuisi tosi kummalle vaan vetää sikeitä kun toinen lähtee kouluun. Toki teinin kanssa voisi olla eri tilanne, sen näkee sitten. 

Luuletsä että tavallisissa krapuloissani jaksan kuin kääntää kylkeä ja pieraista.

Nousen herättämään 8 v ja laitan aamupalan. Hänen isosiskonsa 12 v nousee omasta halustaan jo aamuyöstä, 4-5 aikoihin, koska haluaa olla aamut rauhassa. Olen koittanut puhua, että nukkuisi pidempään. 

Exä on tälle 12v valittanut, että en saisi aamuisin nousta herättelemään pienempää, koska hänen luonaan aikoinaan tämä isompikin on yksin pärjännyt aamut. Hän itse on nukkunut silloin. 

Minä toimin kotonani niinkuin koen oikeaksi. Pienempi kaipaa muutenkin seuraani aamuisin.

Kyllä minä herään ja nousen aina samaan aikaan (tai aikaisemmin) 10-vuotiaan koululaiseni kanssa. Jos siis on vapaapäivä tai töissä pitää olla myöhemmin. 

Alakoululaisen perään katsotaan aamuisin. Yläkoululaisen yleensä ei. Teini-ikäinen herää usein vartti ennen kouluun lähtöä, joten usein ei edes ehdi huomaamaan koko aamutoimia.  (Minä teen aamusta aikaisin töitä, joten en ole keittiössä tai olohuoneessa pyörimässä. Jossain vaiheessa aamupäivää vaan tulee vilkaistua huoneeseen, että ai se on jo mennyt.)

Meillä mies siis aloittaa aamuisin työt myöhemmin, joten yleensä hoitaa aamutoimet alakoululaisen kanssa.

Omat lapset ovat vielä päiväkodissa mutta todellakin heräisin.

Itsellä kurjat muistot siitä, kuin "kotirouvana" vapaaehtoisesti ollut äitini ei jaksanut nousta muiden arkirytmissä aamuisin. Silloin kun olin lukiossa ja koulumatkani oli pidempi kuin veljillä + halusin vähän meikata ja laittaa hiuksia ym mitä veljet ei tehneet, niin olin aina isän kanssa kaksin hereillä 6.30  aikaan.

Isä lähti töihin 7 kieppeillä ja mä poistuin ovesta bussiin aina 7.30 eikä äiti KOSKAAN ollut hereillä. Sitten tuun 15-16 kotiin, läksyt tekemättä, isä tulee 17 kotiin ja illalla äiti alkaa vaatimaan kaikkia osallistumaan kotihommiin =)) Joku katkeruus jäänyt kyllä tuosta sen kotirouvuudesta. :D en vieläkään tiedä mitä hän duunasi päivät.

Mut anyway, yövuoro tai ihan lääkäritason uniongelmat ovat mielestäni ainoat validit syyt olla heippaamatta lapsia kouluun. Edes  Jatkaa vaikka unia sen jälkeen kun pikaisesti toivottaa hyvää koulupäivää.

Aikoinaan ala-asteen aikaan hoidin aamutankkauksen ja katsoin että lähtee ajoissa ja ihmisen näköisenä kouluun. 

Meillä herätään kello kuus ja pistetään lapselle aamupalaa ja koulureppu valmiiksi ja vaatteet. Lapsi herää puoli seitsämän ettei tule kiire kouluun. Aina katsotaan että lapsemme ehtii kouluun ja saa aamupalaa ja viedään myös autolla kouluun jos vettä sataa kaatamalla.

Meillä illat on yhteistä aikaa, iltapalapöydässä istutaan yhdessä, se on usein päivän ainoa hetki, kun kaikki ovat paikalla töistä/koulusta/harrastuksista. Kukaan ei ole erityisen aamuihminen, hankala olisi nähdä, että iloisesti juteltaisiin aamuvarhaisella, kun on muutenkin kiire ja kukaan ei haluaisi olla siihen aikaan jalkeilla.

En siis herää lasten kanssa samaan aikaan. Kukin noudattaa aamulla omaa aikatauluaan. Joskus olen jo töissä kun heräävät, toisinaan herään vasta heidän lähdettyään joskus herätään suunnilleen samaan aikaan. Nuorin jo 11-vuotias, eli kukaan ei varsinaisesti mitään apua enää aamuissaan tarvitse. 

Herään kyllä, katson että lähtevät ajoissa, laitan jotain aamupalaa ja huonolla kelillä myös vien kouluun. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä illat on yhteistä aikaa, iltapalapöydässä istutaan yhdessä, se on usein päivän ainoa hetki, kun kaikki ovat paikalla töistä/koulusta/harrastuksista. Kukaan ei ole erityisen aamuihminen, hankala olisi nähdä, että iloisesti juteltaisiin aamuvarhaisella, kun on muutenkin kiire ja kukaan ei haluaisi olla siihen aikaan jalkeilla.

En siis herää lasten kanssa samaan aikaan. Kukin noudattaa aamulla omaa aikatauluaan. Joskus olen jo töissä kun heräävät, toisinaan herään vasta heidän lähdettyään joskus herätään suunnilleen samaan aikaan. Nuorin jo 11-vuotias, eli kukaan ei varsinaisesti mitään apua enää aamuissaan tarvitse. 

Kuulostaa ihan meidän kodilta. Toisin kuin amerikkalaisissa sarjoissa, joissa perhe aina vaihtaa aamuisin kuulumiset ja päivän suunnitelmat, vanhemmat valmistaa aamupalaa teineille, jotka ei sitä syö, aurinko paistaa, kaikki tekevät touhukkaina lähtöä kuka mihinkin, juttu lentää. Onkohan jossain oikeasti tällaista?