Jos lapsi menee kouluun ja olet kotona, heräätkö katsomaan, että saa aamutoimet tehtyä ja kouluun mentyä?
Meillä on miehen kanssa tästä erimielisyyttä.
Kun itse saisit töittesi (esim. iltavuoro tai arkivapaa) takia nukkua arkena pidemään, mutta lapsi menee kouluun, niin heräätkö laittamaan sen lapsen kouluun?
Mulla on tapana herätä aina seitsemältä, jos lapsista jompikumpi menee kasiksi kouluun. Laitan aamupalan ja katson, että lähtevät kouluun.
Miehen mielestä näin ei pitäisi tehdä. Hän on sitä mieltä, että tämä on paapomista.
Miten teillä toimitaan?
Jos ei tarvitse työn takia herätä itse aikaisin, ja saisit kouluaamuina nukkua, niin käännätkö kylkeä vai heräätkö laittamaan lapsen kouluun?
Kommentit (113)
Aihe vapaa (tuttavallisesti av) on erityisesti mielenterveys- ja moniongelmaisten naisten suosiossa oleva Vauva-lehden ylläpitämä perinteinen keskustelupalsta.
Suosittuja keskusteluaiheita ovat mm psyykenlääkkeet, kissat, ahdistus, ongelmat parisuhteessa mieheen sekä erilaiset sanaleikit ja tosi-tv. Käyttäjäkunta koostuu enimmäkseen keski-ikäisistä ns vela-naisista maaseudulla ja pienissä kaupungeissa sekä lähiöissä.
Aihe vapaa -palstan moderointi tapahtuu muutaman palstalla koko aukioloajan viettävien henkilöiden ilmiantaessa keskustelualoituksia ja kommentteja. Varsinainen moderointi on ulkoistettu STT:n omistaman palveluyhtiön nuorille naistyöntekijöille sekä tekoälylle.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo nyt ole ihan normaalia välittämistä? Koti on koti, kun siellä jutellaan, touhutaan ja välitetään.
Eipä ihme, jos lapset eivät puhu tai istuvat nenä kiinni luurissa vanhempien nukkuessa.
Ja täytyy myöntää, ei ole edes käynyt mielessä, että ns. normiperheessä vanhemmat vetäisivät hirsiä, kun lapsi lähtee kouluun... Siis poislukien alkkikset jne. muut ongelmaiset. Vuorotyöläisetkin sen aamun jaksaa. Kuulumiset, aamupalat ja halit. Kuuluvat ihan kaikille kotona asuville. Perhe on kuitenkin parasta <3
Halit? Hitto, minusta olisi ollut kamalaa jos en olisi saanut rauhassa valmistautua lähtöön aamuisin. Mamma olisi ollut kimpussa halailemassa ja kysymässä kuulumisia - mitä niitä voi edes olla, kun on juuri vasta herännyt…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Ja kuopuskin on nyt jo lukiolainen.
Ja edelleen heräät laittamaan hänelle aamiaisen ja kyyneliä pyyhkien seisot ikkunassa katsomassa kun hän lähtee kouluun?
Se, että välittää ei ole naurettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Ja kuopuskin on nyt jo lukiolainen.
Ja edelleen heräät laittamaan hänelle aamiaisen ja kyyneliä pyyhkien seisot ikkunassa katsomassa kun hän lähtee kouluun?
Se, että välittää ei ole naurettavaa.
Välittämistä on monenlaista. Paapominen ja takertuminen ei ole välittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo nyt ole ihan normaalia välittämistä? Koti on koti, kun siellä jutellaan, touhutaan ja välitetään.
Eipä ihme, jos lapset eivät puhu tai istuvat nenä kiinni luurissa vanhempien nukkuessa.
Ja täytyy myöntää, ei ole edes käynyt mielessä, että ns. normiperheessä vanhemmat vetäisivät hirsiä, kun lapsi lähtee kouluun... Siis poislukien alkkikset jne. muut ongelmaiset. Vuorotyöläisetkin sen aamun jaksaa. Kuulumiset, aamupalat ja halit. Kuuluvat ihan kaikille kotona asuville. Perhe on kuitenkin parasta <3
Halit? Hitto, minusta olisi ollut kamalaa jos en olisi saanut rauhassa valmistautua lähtöön aamuisin. Mamma olisi ollut kimpussa halailemassa ja kysymässä kuulumisia - mitä niitä voi edes olla, kun on juuri vasta herännyt…
Eräs tutkimus tiesi kertoa, että nuoret pojat kärsivät koskettamisen puutteesta. Jossain vaiheessa sitä nuorta ei enään halita, hierota tai rapsuteta. Eikä vältämättä saa muualtakaan välittävää, ystävällistä kosketusta vaikka tarvetta sille olisi. Mielestäni kauhea, kylmä maailma odottaa monia miehen alkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo nyt ole ihan normaalia välittämistä? Koti on koti, kun siellä jutellaan, touhutaan ja välitetään.
Eipä ihme, jos lapset eivät puhu tai istuvat nenä kiinni luurissa vanhempien nukkuessa.
Ja täytyy myöntää, ei ole edes käynyt mielessä, että ns. normiperheessä vanhemmat vetäisivät hirsiä, kun lapsi lähtee kouluun... Siis poislukien alkkikset jne. muut ongelmaiset. Vuorotyöläisetkin sen aamun jaksaa. Kuulumiset, aamupalat ja halit. Kuuluvat ihan kaikille kotona asuville. Perhe on kuitenkin parasta <3
Halit? Hitto, minusta olisi ollut kamalaa jos en olisi saanut rauhassa valmistautua lähtöön aamuisin. Mamma olisi ollut kimpussa halailemassa ja kysymässä kuulumisia - mitä niitä voi edes olla, kun on juuri vasta herännyt…
Niin no, ei meillä ole kukaan toistensa kimpussa, eikä väkisin kyselemässä. Ihan tarkoitin sitä tavallista olemista, mitä meillä on. En sen kummempaa.
Vähän kalskahtaa korvaan monen kiukkuisuus/unisuus jne. puheet. Olisiko hyvä käydä nukkumaan ajallaan...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Ja kuopuskin on nyt jo lukiolainen.
Ja edelleen heräät laittamaan hänelle aamiaisen ja kyyneliä pyyhkien seisot ikkunassa katsomassa kun hän lähtee kouluun?
Se, että välittää ei ole naurettavaa.
Välittämistä on monenlaista. Paapominen ja takertuminen ei ole välittämistä.
Tässä todellisuudessa, jossa elän ei sellaiseen ole riskiä. Käyn töissä, harrastan ja teen omia puuhiani.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo nyt ole ihan normaalia välittämistä? Koti on koti, kun siellä jutellaan, touhutaan ja välitetään.
Eipä ihme, jos lapset eivät puhu tai istuvat nenä kiinni luurissa vanhempien nukkuessa.
Ja täytyy myöntää, ei ole edes käynyt mielessä, että ns. normiperheessä vanhemmat vetäisivät hirsiä, kun lapsi lähtee kouluun... Siis poislukien alkkikset jne. muut ongelmaiset. Vuorotyöläisetkin sen aamun jaksaa. Kuulumiset, aamupalat ja halit. Kuuluvat ihan kaikille kotona asuville. Perhe on kuitenkin parasta <3
Halit? Minkä ikäisiä lapsesi ovat, eivät vielä edes eskarissa?!
Nyt on kyse kouluikäisistä.
No kyllä herään lapsen tai nuoren kanssa. Ja juon aamukahvin samalla kun hän syö aamupalaa vaikka olisi arkivapaa tms. Minulla nuorin jo lukion tokalla, mutta näin toimin yhä.
Toisaalta meillä myös koira ja koira kyllä tassuttelee kotia ympäri aamusella jos joku on hereillä ja toivoo pääsevänsä sitten myös ulos.
Niin ja olen tuo aamuäiti edelleen, joka halaa.
Itse heräsin koko lapsuuden kotiin, jossa oli kylmä fiilis niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ei ollut kivaa.
Omassa kodissa nyt ihan eri meininki ja kaikki nauttivat. Ei lasten huomiointi ja aamuarki tarvitse olla pakkopullaa. Se voi olla ihanaakin. Unillekin tulee naurettua monet aamut yhdessä ja toisaalta, kaikki syövät siinä samalla puuronkin. Sekin lienee jonkun mielestä tosi huono juttu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo nyt ole ihan normaalia välittämistä? Koti on koti, kun siellä jutellaan, touhutaan ja välitetään.
Eipä ihme, jos lapset eivät puhu tai istuvat nenä kiinni luurissa vanhempien nukkuessa.
Ja täytyy myöntää, ei ole edes käynyt mielessä, että ns. normiperheessä vanhemmat vetäisivät hirsiä, kun lapsi lähtee kouluun... Siis poislukien alkkikset jne. muut ongelmaiset. Vuorotyöläisetkin sen aamun jaksaa. Kuulumiset, aamupalat ja halit. Kuuluvat ihan kaikille kotona asuville. Perhe on kuitenkin parasta <3
Halit? Minkä ikäisiä lapsesi ovat, eivät vielä edes eskarissa?!
Nyt on kyse kouluikäisistä.
Meillä kyllä yläkoulu- ja lukioikäisetkin hakevat aina lähtöpusut ja iltapusutkin. Ja aikuisetkin kun ovat meillä.
Yleensä herään. Ekalla ja tokalla saatoin vähän "paapokin" eli katsoa että aamupala on syötynä jne. Nykyisin lähtevät omatoimisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo nyt ole ihan normaalia välittämistä? Koti on koti, kun siellä jutellaan, touhutaan ja välitetään.
Eipä ihme, jos lapset eivät puhu tai istuvat nenä kiinni luurissa vanhempien nukkuessa.
Ja täytyy myöntää, ei ole edes käynyt mielessä, että ns. normiperheessä vanhemmat vetäisivät hirsiä, kun lapsi lähtee kouluun... Siis poislukien alkkikset jne. muut ongelmaiset. Vuorotyöläisetkin sen aamun jaksaa. Kuulumiset, aamupalat ja halit. Kuuluvat ihan kaikille kotona asuville. Perhe on kuitenkin parasta <3
Halit? Minkä ikäisiä lapsesi ovat, eivät vielä edes eskarissa?!
Nyt on kyse kouluikäisistä.
Kyllä meillä yläkoululaiset halaa vähintään iltaisin ja välillä päivisinkin vaikka aamuisin haluavatkin olla rauhassa.
T:yksi joka aamuisin jättää lapset rauhaan (ihan näiden omasta toiveesta)
Vierailija kirjoitti:
Herään. meillä on 11v ja 8v ja 9kk. Kesän jäljiltä tuntuu tosi rankalta varsinkin kun vauva nukkuu todella huonosti. harmittaa kun jommalla kummalla on aina aikainen aamu. mutta koen silti tosi tärkeäksi joten herään jatkossakin.
👍
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tästä keskustelusta hieman hämmentynyt. Vastaako tähän vain alle kymmenvuotiaiden vanhemmat? Ihan rehellisesti 4-9 luokkalaisten vanhemmista en tiedä ketään joille aamut olisivat ihanaa yhdessäoloaikaa jne. Hyviä vanhempia kuitenkin lähes kaikki ja lapset täyspäisiä ja hyvin käyttäytyviä, eikä mitään ongelmakimppuja.
Nyt luet sellaisesta. Meillä noustaan ajoissa ja 8.lk herätetään. Itsenäisesti tekee aamutoimet aamupaloineen. Istun aamukahvilla ja kyllä tämä nuori poika tykkää jutella. Mies jää näistä paitsi, koska lähtee aikaisin töihin. Kun tein 3-vuorotyötä, jaksoin valvoa, mikäli 8 koulu alkoi joskus myös siihen ku koulu alko 9. En mikään super mamma, vaan tämä ollut tapana aina. Nyt olen kotona, koska perhehoitaja. Kuitenkin tämän nuoren bioäiti.
Itse aina heräsin.Tosin nukuin pienet päikkärit.Mies meni kyllä aina aamuun töihin.
Ei ole kyllä pieneen mieleenkään herätä. No eipä ole ihme, että lapset ovat olleet omatoimisia ja reippaita. Aikaa vietetään kyllä muutoin yhdessä paljon: kokataan, pelataan lautapelejä, katsotaan telkkaa, retkeillään jne.
Jos minä saan aamulla nukkua, niin nukun. Aamupala on päivän helpoin ateria ja nopeasti syöty. Meillä on aamut nopeita, kaikki nukkuu vähintään seiskaan kasin aamuinakin, yleensä vähän myöhempäänkin. Vaatteet päälle 2min, aamutoimet 10min, aamupala 10min, ulkovaatteet niskaan 2min.
Kun lapset oli pieniä, tuli muutenkin hyvä päivärytmi. Tietenkin olin hereillä ja vein kouluun elleivät menneet pyörällä.
En ole yhtään aamu ihmisiä, nautin, kun saan välillä nukkua pitkään. Teen vuorotyötä. Lasten ollessa eka ja tokaluokkalaisia nousin valvomaan heidän kouluun lähtönsä, monesti saatoin koulullekin. Sen jälkeen ovat lähteneet omatoimisesti kouluun, herätyskello herättää ja huolehtivat itse lähtemisensä.
Meillä tämä/nämä hoidetaan sitten koulun jälkeen tai illalla. Eivät todellakaan ole juttutuulella aamuisin. Ja väsyneenä jos joku "tsemppaa" se vain ottaa päähän. Se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. Nyt etätöissä minusta on aivan mahtavaa kun voin pitää kahvitauon kun lapset tulevat koulusta ja vaihtaa kuulumiset.