Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä maassa elit edellisessä elämässäsi?
Siis omasta mielestäsi. Jos uskot edelliseen elämään.
Kommentit (925)
Mä olen elänyt ainakin Japanissa ja Ranskassa Pariisissa edellisissä elämissäni. Näistä paikoista jäi tosi kivat vibat tässä nykyisessä inkarnaatiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itäisellä Venäjällä, jossain pienessä, vähän masentavassa nimettömässä kaupungissa. Olin köyhä mutta neuvokas nainen, vanhemmiten sellainen kunnon maatuska. Nuorena kokeilin onneani myös Moskovassa, jossa vietin levotonta elämää, mutta palasin kotiseuduille. Naapurit ja perhe korvasi maalliset puutteet.
En usko tällaiseen, mutta tuo mielikuva nousi mieleen ja Venäjälle olen aina kokenut vetoa.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarpeen yrittää muistella edellisiä inkarnaatioita. Väliä on vain sillä mitä olemme niistä oppineet ja sillä ettemme toistaisi vanhoja virheitä.
Joskus toki joku karmallinen side vaikuttaa ihmissuhteissa niin voimakkaasti että auttaa kun tietää vähän taustoja, niin osaa päästää irti ja molemmat vapautuvat siitä karmasta.Ja siis kaikilla on lukemattomia määriä inkarnaatioita takanaan eivätkä ne välttämättä ole maapallolla.
Todella mielenkiintoinen on kertomasi Karjalainen ihmussuhde.
Ehtisitkö mahdollisesti kertoa siitä hieman lisää ?
Miten varmuudella voi tunnistaa jonkun tässä elämässä kovin rakkaan rinnallakulkijan myös entisen elämän kamuksi ?
Siis piti olla KARMALLINEN ihmissuhde.
joskus unessa näin, että minulle sanotti ennen asuneeni pakistanissa. muuta tietoa ei ole toisinaan näen paljon unia junista ja onnettomuudesta ,joten ehkä junaonnettomuuteen kuollut
Madame X kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Madame X kirjoitti:
1700- luvun alussa, Ranskan hovissa luotettavana ystävättärenä. Olin loistava diplomaatti, manipuloitsija ja myrkkyjen sekoittaja. Samaan aikaan loin pohjaa tulevalle vallankumoukselle ja osallistuin salaisiin kokouksiin. Vein salaisuuteni hautaan asti.
Itse en ehtinyt kokemaan vallankumousta. Siirryin kauniiseen linnaani Loiren laaksoon ja vietin vanhuuteni rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Minulle järjestettiin upeat valtiolliset hautajaiset.
On tainnut Milja Kauniston kirjoja tulla luettua?:D
En tunne, en ole lukenut yhtään. Minulla on loistava intuitio, mielikuvitus ja myötäelämisen kyky. Voisin itse alkaa kirjailijaksi, mutta se vaatisi tutkivaa työtä ja olen liian laiska sellaiseen. Hmmm.. voisin tietysti teettää sen osuuden toisilla... Ahaaa elämys, laitetan harkintaan.
Luepa sitten se Kauniston Purppuragiljotiini-trilogia, voisit tykätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa minäkin Hakomäellä joka on pohjanmaalla.... olin 5 lapsen yh äiti ,mies lähtenyt Saksaan .Oltiin tosi köyhiä. Nimeni oli Liisa .olin kertonut 3-vuotiaana.
Bulvaaniassa, Viktor Kalborrekin naapurina. Olin lepakkotieteilijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarpeen yrittää muistella edellisiä inkarnaatioita. Väliä on vain sillä mitä olemme niistä oppineet ja sillä ettemme toistaisi vanhoja virheitä.
Joskus toki joku karmallinen side vaikuttaa ihmissuhteissa niin voimakkaasti että auttaa kun tietää vähän taustoja, niin osaa päästää irti ja molemmat vapautuvat siitä karmasta.Ja siis kaikilla on lukemattomia määriä inkarnaatioita takanaan eivätkä ne välttämättä ole maapallolla.
Todella mielenkiintoinen on kertomasi Karjalainen ihmussuhde.
Ehtisitkö mahdollisesti kertoa siitä hieman lisää ?
Miten varmuudella voi tunnistaa jonkun tässä elämässä kovin rakkaan rinnallakulkijan myös entisen elämän kamuksi ?Siis piti olla KARMALLINEN ihmissuhde.
Siitä on vaikea irrottautua ja molempien on vaikea muuttaa totuttuja toimintatapoja. Kuvaannollisesti lyödään päätä seinään. Tällaisessa suhteessa voi olla taustalla pitkä kierre vääryyksiä molemmin puolin, ja ollaan pakotettuja yhteen kunnes osataan päästää irti katkeruuden kierteestä.
Kun tämän tunnistaa, on helpompi vähitellen antaa anteeksi ja ymmärtää, että samassa veneessä ollaan.
Minkähän takia, esim. ulkomaalaiset, eivät koe olleensa ikinä Suomessa vaikka piikana tai metsurina?
Luulisin ainakin etteivät. Missä sitten ranskalaiset, egyptiläiset, italialaiset, espanjalaiset ja irlantilaiset tuntevat olleensa? Itsekukin joissain noista em. maista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tykkään ranskalaisista perunoista paljon joten olen ollut edellisessä elämässäni ranskalainen. Tämä selittää samalla himoni ranskalaisiin punaviineihin. Pidän myös pizzasta joten jossain toisessa elämässäni olen ollut italialainen.
Paitsi että Pommes frites on belgialainen keksintö alunperin.
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia, esim. ulkomaalaiset, eivät koe olleensa ikinä Suomessa vaikka piikana tai metsurina?
Luulisin ainakin etteivät. Missä sitten ranskalaiset, egyptiläiset, italialaiset, espanjalaiset ja irlantilaiset tuntevat olleensa? Itsekukin joissain noista em. maista?
Mistä sä tiedät mitä "ulkomaalaiset" on kokeneet? Aika isosta ihmisjoukosta kuitenkin mainitset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Intiassa. Minulla on selittämätön inho tuota maata kohtaan. Eli pidän sitä "maapallon viemärinä".
En ole koskaan käynyt siellä, mutta aina kun näen TV:ssä intialaisia perinteisiä maaseudun mammoja kyyristyneenä keittopatojensa ääreen ja kurkistelevan ujoina huiviensa raosta, minuun iskee lauma vihamielisiä inhontunteita.
Autoritäärinen tyrannia, kepiniskut lapsimorsiamet, löyhkä, kärpäset, ihmisarvon alennustila, jalaton kerjäläinen...
Intialaiset temppelit toisaalta saavat minut jotenkin ylimaallisen ihastuksen valtaan.
Apinoita vihaan yhtä paljon kuin kärpäsiä.
Inhoan intialaista aksenttia, kun he puhuvat englantia. En pidä intialaisten kasvonpiirteistä.
Toisaalta rakastan joogaa ja astrologiaa.
En yleisesti ottaen vihaa mitään etnisyyttä, maaata tai rotua, mutta jokin selittämätön saa minut kammoamaan Intiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia, esim. ulkomaalaiset, eivät koe olleensa ikinä Suomessa vaikka piikana tai metsurina?
Luulisin ainakin etteivät. Missä sitten ranskalaiset, egyptiläiset, italialaiset, espanjalaiset ja irlantilaiset tuntevat olleensa? Itsekukin joissain noista em. maista?
Mistä sä tiedät mitä "ulkomaalaiset" on kokeneet? Aika isosta ihmisjoukosta kuitenkin mainitset...
Enpä tietysti tiedäkään, mutta eksoottiset tai muut historiallisemmat maat tuntuvat olevan aina niitä suosituimmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauska ajatusleikki. Ehkä Pohjois-Saksassa pikkukaupungissa uuden ajan alussa.
Monissa maissa eri aikoina, väliin naisena, väliin miehenä. Tunnen tässä elämässä entisen puolisoni, nyt hyviä ystäviä. Nykyisen puolison kanssa on niin ristiriitainen suhde, että tuskin olemme yrittämässä ensimmäistä kertaa. - Italia on yksi entinen kotiseutu. Vienan Karjala toinen.
En usko, mutta jos uskoisin, niin se olisi varmaan Ruotsi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on erikoisia kiinnostuksen kohteita palatsit, rokokoo sekä kansannousut ja mellakat. Olenkin päätellyt, että ehkä olen ollut jossakin kuninkaallisten palatsissa vartijana verilöylyyn tai kuninkaallisten mestaukseen päättyneen kansannousun aikana ja edelleen kannan tapahtumista vastuuta mielessäni. En ole päässyt selville, missä tällainen tapahtuma olisi sitten ollut, varsinkaan rokokoon aikakaudella.
No missähän? 🇫🇷
Silloin ei ollut valtioita, vaan elinyhteisöni tunsi maailman valtavan kokoisena tasankona, jossa Dro-tah laski kaukana olevien vuorten taakse. Seutua kutsuttiin Huang'ksi, jonka lähin merkitys suomen kielessä on "suuri kantaja". Muistikuvien perusteella olen päätellyt alueen sijainneen jossain Venäjän, Mongolian Kiinan rajojen tuntumassa.
Alue: Aihe vapaa
Absurdistanissa. Sulttaanin neuvonantajan viides serkku.