Missä maassa elit edellisessä elämässäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mutta olen vitsillä aina heittänyt että olen ollut pitkätukkainen hippi 60-luvulla. Kuollut varmaan nuorena koska olen itse syntynyt-82.

Reissasin liftaamalla ja muiden samanhenkisten kanssa kiersin festareita, vedin h#umeita ja vapaa s#ksi! Varmaan kuollut elämäntapani takia nuorena, max kolmekymppisenä.

Näen kyllä itseni kieltolain aikaan salakapakoissa -20 luvun aikoihin. Tosin en Suomessa vaan jossain "fiinissä" maassa, esim Pariisissa, siis Ranskassa.

Olisin todennäköisesti ollut joku hyvin tienaava prostituoitu tai muuten vaan jonkun rikkaan keikarin vakiseuralainen. Vaattet ja hiukset viimeisen muodin mukaan laitettu.

Voihan olla että olen elänyt nuo kummatkin aikakaudet.

Päihdeongelma ja vilkas sukupuolielämä tainnut koitua kohtalokseni molemmilla kerroilla 😅

Nyt olen tylsästi perheenäiti ja naimisissa. Alkoa otan harvoin.

Tunnen silti suurta vetoa pintaliitopaikkoihin ja vilkkaaseen seuraelämään.

Ranskassa ei ole ollut kieltolakia joten salakapakoitakaan ei ole ollut.

Okei 😅

Ehkä sitten muuten vaan 20-luvun pariisissa olen asustellut.

Ihan aikuisten oikeasti en hirveästi usko entisiin elämiin mutta mistäs sitä koskaan tietää.

Hatsapurissa

USA:ssa 1900-luvulla. Ette ikinä uskoisi vaikka kertoisin.

Nuorempana näin usein unia sokeritoppavuorista eli olisinkohan elänyt aiemmin jossain siellä, missä niitä on.

Eri planeetalla, tulevaisuudessa.

Aikaa ei oikeasti ole olemassa, joten jällensyntyminen on väärä sana. Kierrätys eri suuntiin ajassa on ehkä parempi.

1700- luvun alussa, Ranskan hovissa luotettavana ystävättärenä. Olin loistava diplomaatti, manipuloitsija ja myrkkyjen sekoittaja. Samaan aikaan loin pohjaa tulevalle vallankumoukselle ja osallistuin salaisiin kokouksiin. Vein salaisuuteni hautaan asti.

Itse en ehtinyt kokemaan vallankumousta. Siirryin kauniiseen linnaani Loiren laaksoon ja vietin vanhuuteni rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Minulle järjestettiin upeat valtiolliset hautajaiset.

Egyptissä. Näen itseni vaeltamassa jonkin kivisen rakennuksen käytävillä iltahämärässä, tuulee vähän

Varmaan jossain Brittein saarilla kivilinnassa aatelisneitona. Ne viehättää niin paljon ja tunnen suurta sielunyhteyttä niihin nummimaisemiin ja kaikkeen vanhaan ja rappioromanttiseen.

Olin venäläinen pitkähkö introvertti mies.

Ilman muuta muinaisessa Egyptissä, olin prinsessa jolla oli Elisabeth Taylor-tyyppinen meikki ja asu kuin elokuvassa Kleopatra. 

Toisinaan olen ihan varma, että olen ollut pohjois-Amerikan johonkin intiaaniheimoon kuuluva poppamies.

Siis sellaiseen heimoon kuuluva, jolla on älyttömän mageet nahkavaatteet rimpsuineen ja koruineen ja sellainen iso kotkansulista tehty päähine. Näen itseni uljaan ratsuni selässä ilman satulaa tai suitsia vuorella auringon laskun aikaan. 

 Nämä oli joskus aikoinaan, kolmisen kymmentä sitten, pari suosikkivastausta esim. erilaisilla itsensä etsimis-kursseilla.

Kukaan ei halunnut olla intiaani etelä- tai keski-Amerikasta jolla on myrkkysienen mallinen tukka ja rumpumainen maha ja villisian hammas nenäkoruna, eikä mitään älyn staileja kuteita, joku punottu naru vain vyötäisillä. (näin karrikoiden)

Eikä ollut myöskään suosittua olla kaskimaan-viljelijä 1800-luvun Kainuusta. Tai Aleksis Kiven koulun siivooja 1930-luvulla.

Suomesta oli hyväksyttyä olla edellisessä elämässä vain Lapista, postikortti-maisemassa asuva tietäjä. Ja hänelläkin mahdollisimman operettimainen  "shamaani-asu" koruineen ja hyvin hoidetut pitkät hiukset.

Itse omasta puolestani sanon, että jos olisin edellisessä elämässä jotain ollut, olisin varmaankin 1920-luvulla elänyt jonkun kaupungin liepeillä (Suomessa) lois-muijana ja siveyspoliisin vanhana tuttuna.  Asunut jonkun mökissä epämääräisessä sakissa  ja tehnyt satunnaisia töitä. Yleensä olisin karannut juopottelemaan joutomiesten sakkiin ja lopulta minut olisi löydetty kuolleena rantavedestä.

Edellisestä en tiedä, mutta seuraava kirkkomaassa.

Madame X kirjoitti:

1700- luvun alussa, Ranskan hovissa luotettavana ystävättärenä. Olin loistava diplomaatti, manipuloitsija ja myrkkyjen sekoittaja. Samaan aikaan loin pohjaa tulevalle vallankumoukselle ja osallistuin salaisiin kokouksiin. Vein salaisuuteni hautaan asti.

Itse en ehtinyt kokemaan vallankumousta. Siirryin kauniiseen linnaani Loiren laaksoon ja vietin vanhuuteni rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Minulle järjestettiin upeat valtiolliset hautajaiset.

On tainnut Milja Kauniston kirjoja tulla luettua?:D

Vierailija kirjoitti:

Minä heräsin tuossa 10 vuotta sitten päässäni sana Nova Scotia. Myönnettävä on, että olen niin tyhmä että piti mennä katsomaan missä se on. Kanadaa siis, itärannikolla. Jysähti kyllä kun aloin tutkimaan enemmän, voisin sanoa tunnistavani paikkoja eteläisellä rannikolla. Vielä en ole päässyt käymään mutta listalla on. Tähän liittyy vahvasti kallio ja meri, sekä valaat. Ehkä mie olin valas :D

Nyt meni kylmikset: ollaan oltu samoissa maisemissa!

olin aatelistyttö Ranskassa. Kuolin kun olin 6v.

Asuin isossa kartanossa maaseudulla. Minulla joko ei ollut äitiä tai ainakin suhde äitiini oli hyvin etäinen, kuten myös isääni.

Kuolin ilmeisesti vallankumouksessa?

Kun he tulivat hakemaan minua huoneestani, lähdin kyselemättä heidän mukaansa, koska olin tottunut siihen, että ympärilläni oli paljon nimetöntä palveluskuntaa. En siis osannut pelätä vieraita ihmisiä tai kaivata äitiä.

Muistan katselleeni jalkojani kun juoksin miehen otteessa. Minulla oli kermanvaaleat silkkikengät.

Minulla oli leveähelmainen paksusta satiinista tehty mekko ja oli hankala juosta se päällä. Yritin varjella mekon alta pursuavaa "pitsivyöryä" tahriintumasta maata vasten.

Mnulta viillettiin kurkku auki. Kuolin melkein samantien. En ehtinyt tuntea pelkoa tai kipua vain hetkellisen "jäisen tunteen" ja tukehtumisen tunteen.

Muistan huoneeni, muhkea sänky, pukeutumispöytä ja sen yllä suuri kultakehyksinen soikea peili.

Nykyaikana, ennen kun sain tämän selville, minä olin lapsesta asti tuntenut voimakasta vetoa ranskan kieleen. Edistyin siinä ällistyttävän nopeasti vaikka en muutoin ollut se "terävin kynä penaalissa". En ole korkeasti koulutettu ym.

Kun olen matkustellut Euroopassa, ihmiset olettavat että olen ranskalainen jo kasvonpiirteiden takia.

Olen aina inhonnut veitsiä ja pyörryttää esim. jos saan haavan ja en pysty katselemaan elokuvia, missä ihmisiä viillellään tms.

Minulla on syntymämerkki, karhea arventapainen kaulavaltimon kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Madame X kirjoitti:

1700- luvun alussa, Ranskan hovissa luotettavana ystävättärenä. Olin loistava diplomaatti, manipuloitsija ja myrkkyjen sekoittaja. Samaan aikaan loin pohjaa tulevalle vallankumoukselle ja osallistuin salaisiin kokouksiin. Vein salaisuuteni hautaan asti.

Itse en ehtinyt kokemaan vallankumousta. Siirryin kauniiseen linnaani Loiren laaksoon ja vietin vanhuuteni rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Minulle järjestettiin upeat valtiolliset hautajaiset.

On tainnut Milja Kauniston kirjoja tulla luettua?:D

En tunne, en ole lukenut yhtään. Minulla on loistava intuitio, mielikuvitus ja myötäelämisen kyky. Voisin itse alkaa kirjailijaksi, mutta se vaatisi tutkivaa työtä ja olen liian laiska sellaiseen. Hmmm.. voisin tietysti teettää sen osuuden toisilla...  Ahaaa elämys, laitetan harkintaan.

Luultavasti jossain kylmässä paikassa, koska pidän kylmyydestä. Talvella -30°c lukemat ovat ihania. Lisäksi keväällä ja syksyllä nautin viileistä aamuista. Veikkaisin Islantia, Grönlantia tai Norjan Huippuvuoria, koska ruotsinkieli oli minulle helppoa oppia.

Yhdysvalloissa, jossain maaseudulla. 

Siis mulla on ollut aina ihan sairaalloinen mielenkiinto Hugh Hefneriin ja nimenomaan siihen sen kartanoon.

Mä väitän että mä olen saattanut olla siellä mukana juhlimassa joskus 1970-luvulla, koska sen ajan miljöö näyttää jotenkin niin kodikkaalta ja melkein tutulta. Ja siis ns. tissimallina oleminen ei oikeasti voisi vähempää kiinnostaa, ko. ukko ei kiinnosta jne.

Mutta silti siinä on jotain.

Olin jääkarhu Pohjoisnavalla.

En usko jälleensyntymiseen mutta kokemusten perusteella sanoisin Venäjä, Pietari - en kauheasti muuten välitä Venäjästä mutta Pietarissa käydessä tuntui kuin olisin tullut kotiin! Toinen ehdottomasti Japani. Olen lapsesta lähtien (80-90-luku) ollut kiinnostunut kaikesta mikä liittyy japaniin. Ja siellä kun olen käynyt useamman kerran niin sama kotoisa tunne kuin Pietarissa :).