Missä maassa elit edellisessä elämässäsi?
Siis omasta mielestäsi. Jos uskot edelliseen elämään.
Kommentit (925)
Italiassa, Caprin saarella, asuin isossa vaaleanpunaisessa kivitalossa.
M1972 kirjoitti:
Saksassa sukellusveneessä sodassa radistina tai konemiehenä. Jo lapsena sukellusveneet tuntui omalta jutusta, samoin kävi kun näin putkiradion ja varsinkin sen sisuskalut, tuntui että siinä se on. Samaten ampumalla kuoleminen on jostain syystä viehättävä ajatus? Liittyykö sitten sotaan, en tiedä.
Toisella planeetalla jossa värit ovat erilaisia ja sukupuolia yksi ainoa. Se oli hyvää ja onnellista aikaa. Oli hauskoja juhlia, ja rakkautta valtavasti ympärillä. Siellä kaikki sai olla mitä halusivat. Värit saattaa vieläkin antaa vilahduksia sieltä, vaikka ne täällä maassa ei olekaan mitään ihmeellisiä. Siellä ne olivat intensiivistä ja voimakkaita, ihmeellisen säihkyviä syviä värejä.
Ehkä myös muinaisessa Egyptissä, siellä kulttuurissa on tuttuuden tunnetta paljon.
Ja Intia inhottaa, on aina tuntunut ikävältä paikalta...
Anteeksi, luin ensin, että "Saksassa sukellusveneessä rasistina tai konemiehenä". Olen hiukan väsynyt, pahoittelut :D
Naurusaariston sosiaalidemokraattis-marksilaisessa kansantasavallassa
Englannissa, Ranskassa ja omalla kotipaikallani Suomessa. Nämä ainakin on tulleet selväksi .
Ilmeisesti Mongoliassa, koska tunnen outoa mieltymystä ratsastamiseen ja turkishattuihin.
Olisinkohan ollut britti, kun rakastan kurkkuvoileipiä? Siis leivän päällä vain levite ja kurkkua.
Olen nähnyt muutaman kerran unta jostain kaupungista Venäjällä. Osaan liikkua siellä ongelmitta, ja siellä on aika nykyaikaista. En yhtään tiedä mikä kaupunki on kyseessä tai onko sellaista olemassakaan, mutta en ole ainakaan tässä elämässä käynyt siellä. Muista paikoista unia nähdessä tulee aina yllätyksiä vastaan, mutta tuolla on tuttua.
Pojaltani kysyin hänen ollessaan ehkä 3-vuotias, että missä maassa hän ollut edellisessä elämässä, ja vastasi hetkeäkään miettimättä, että Kiinassa. Oli kuulemma leikkinyt siellä lapiolla. Voi toki olla mielikuvituksen tuotetta, mutta hämmästyin kun vastaus tuli niin empimättä ja kyselemättä.
neliöeliö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitä petetään. Luojamme mukaan: "Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio.." (Hebrealaiskirje 9:27 Raamatussa). Meillä on vain yksi elämä. Sen jälkeen alkaa ikuisuus joko Jumalan luona tai ikuisesti Hänestä erossa riippuen olemmeko tulleet uskoon elämämme aikana vai emme eli onko Jeesus Vapahtajamme ja Pelastajamme vaiko Tuomarimme. Saatana, langennut enkeli, tekeytyy valkeuden enkeliksikin pettääkseen ihmisiä. Jälleensyntymisoppi on yksi noista petoksista. Se valehtelee, että olisi monta mahdollisuutta eikä vastuuta omista valinnoistamme Luojan edessä.
Kirkkoisä Origenes luennoi jällensyntymästä noin 200 jKr. jolloin monet muutkin luterilaiset kirkkoisät uskoivat siihen. Raamattua muokattiin ja 'puhdistettiin' silloisen hallitsijan käskystä, koska hän julisti pannaan he, jotka levittävät jälleensyntymäoppia. Hän ja muu ylimystö ei halunnut uskoa, että he voisivat syntyä uudelleen esim. köyhiksi ihmisiksi. Origenes myönsi julkisesti, että kirkko ei usko jälleensyntymään, mutta hän kertoi jälleensyntymästä, eli oli siitä ilmeisesti kiinnostunut. Hän kirjoitti yli 6000 kirjaa ja hänet mestattiin lopulta, koska hän ei luopunut uskostaan.
On tänäänkin olemassa kristittyjä, jotka ovat kokeneet muistikuvia entisestä elämästä. Jos ihminen syntyy uudelleen, voisihan olla niin, että hän saa uuden mahdollisuuden, ennen viimeistä Tuomiopäivää. Ihmisen sielu on ikuinen, kuten Raamattu opettaa. Missä elävät sielut olisivat kaikki ne tuhannet vuodet, odottamassa Jeesuksen tulemista ? Raamattu kyllä sanoo, että kuolleetkin herätetään viimeisenä päivänä, mutta ei sekään poista mahdollisuutta jälleensyntymästä, jos tarkoitetaan kuolleilla siinä kohtaa Jumalasta pois kuolleita.
Jotkut tämän päivän kristityt muistavat olleensa edellisessä elämässäkin luterilaisia kristittyjä.
Jälleensyntymäteoria ei poista mitenkään vastuuta omista teoista. Vastuu on tässä elämässä mitä elämme, johan sen lakikin määrää. Jos teet rikoksen, joudut vankilaan.
En sano varmasti, että ihminen elää monta elämää, tai ei elä, kukapa sen tietää. Ei kukaan muu kuin Kaikkivaltias. Viimeisenä päivänä se meille kerrotaan.
Se on ihan se ja sama mitä joku seonnut kirkkoisä olis höpötelly. Ite en oo tollasta kuullu eikä kiinnosta kuullakkaan. Tottakai vääräuskoisia on aina ollu..järkevät ei oo lähteny siihen mukaan. Eksytystä on paljon aina ollut.
Kukaan täysjärkinen kristitty ei usko jälleensynymiseen, se oppi on pakanaoppia joka kuuluu johonki pakanauskontoon.
Kukaan täysjärkinen ei tulkitse yhtä kirjaa täytenä totuutena. Aatami ja Eeva my ass.
En tiedä, mutta seuraavaksi olen hautausmaassa.
Joskus aikoinaan oli nettisivu, en kyllä enää muista mitä siihen piti täyttää, mutta
se sivu sanoi että olen asunut entisessä elämässäni Uusi-Seelannissa muistaakseni maanviljelijänä, vai oliko se maataloustyöntekijänä tms.
Sitä ennen Turkissa jonkinlaisena ravintoloitsijana.
Joku kolmaskin oli mutten enää muista mikä maa ja mikä ammatti.
Oli hauska sivusto.
Istanbul. Koen hämmentävää kuuluvuutta kaupunkiin, en osaa selittää
Saksassa. Viihdyn siellä hyvin ja opin kielenkin helposti.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti Mongoliassa, koska tunnen outoa mieltymystä ratsastamiseen ja turkishattuihin.
Juotko usein käynyttä tammanmaitoa, kumissia ja suunnitteletko maailman valloitusta?
En missään. Sielu ei vaella.
T. Uskovainen kristitty
Olin senaattorina antiikin Roomassa ja siellä oli kiva katsella gladiaattorien taisteluita. Minulla oli iso palvelukunta orjia ja laaja maaomaisuus. Olin hyvissä väleissä keisarin kanssa.
Olen varmaan joku uusi, kypsymätön sielu, kun muistan vain yhden elämän. Tai en edes elämääni siinäkään sen kummemmin, kuin kuolemani.
Suomessa asuin ja se ainakin pitää paikkansa, että joskus syntyy uudelleen lähelle entisen elämän kotia.
Kuolin pommituksissa toisen maailman sodan aikana Helsingin Vanhassa Eirassa Armfeltintiellä.
Olin leipomassa keittiössä iltapäivällä pikkusisarusteni kanssa ja näimme mereltä tulevan pommilentokonelaivueen. Menimme pöydän alle piiloon/suojaan ja siihen muistot loppuvat.
Otin asioista myöhemmin selvää ja tutuksi tuntemani talon kaksi ylintä kerrosta oli tuhoutunut pommituksissa.
Silloinen äitini oli jäänyt eloon. Eli vielä silloinkin, kun sain nama tiedot. En koskaan uskaltanut häntä häiritä. Ajattelin ensin, että muka kukkalähettinä joku joulu eksyisin viemään hänelle kauniin kukkalaitteen ja näkisin hänet.
Mutta en uskaltanut.
Vierailija kirjoitti:
Istanbul. Koen hämmentävää kuuluvuutta kaupunkiin, en osaa selittää
Voisiko se kuuluvuus olla turkkilaisten miesten takia, ehkäpä...🤭
Sinulla ei taida olla mitään käsitystä, kuka Origenes oli? Et varmasti olekaan kuullut Origeneen käsityksistä, etkä omien sanojesi mukaan haluakaan kuulla, koska olet niin aivopesty ja ahdasmielinen, ettet edes uskalla ajatella sitä mahdollisuutta, että hän oli oikeassa ja sinä väärässä. Olet loistava oppikirjaesimerkki uskovasta, joka on niin umpimielinen ja fakkiutunut omiin käsityksiinsä, että pahaa tekee. Avaa ajatteluasi vähän, se ei vie sinua kadotukseen, vaikka niin luulet.
T. Teologian maisterivaiheen opiskelija, HY