Mistä ystäviä kolmekymppisenä? (Taas viikonloppu yksin)

Täällä nyt ei tietenkään kannattaisi kirjoittaa yhtään mitään, koska viimeistään viides kommentti haukkuu provoksi ja kuudes säälittäväksi luuseriksi, mutta eipä nyt ole muutakaan tekemistä, joten menköön.

Olen kolmekymppinen normaalisti sosiaalinen ja ihan kiva nainen, jota vaivaa yksinäisyys. Muutin 7 vuotta sitten uuteen kaupunkiin töiden perässä. Hyvin pian muutettuani tapasin miehen, jonka kanssa oltiin viisi vuotta yhdessä. Suhde loppui pari vuotta sitten. Tunsin tänne muuttaessani muutaman ihmisen, ja olen töiden ja harrastusten kautta saanut muutamia tuttuja, mutta kun seurustelu alkoi, tuli hengailtua vuosikausia miehen porukoissa. Olen ehkä aina ollut vähän huono tutustumaan uusiin ihmisiin, vaikka toki ymmärrän, että omat kaverit ovat tärkeitä, sosiaalista elämäänsä ei voi rakentaa vain puolison varaan. Eron jälkeen kävi kuin kävikin niin, ettei kukaan exän kavereista jäänyt minun elämääni. Omat vähät tutut ovat taas kovasti kiinni vauvaperhearjessa, moni on myös muuttanut muualle. Elämä tuntuu aika harmaalta yksin. Välillä koitan olla reipas ja lähteä itsekseni vaikkapa johonkin keikalle, mutta tunnen oloni väkijoukossa iloisten kaveriporukoiden ympäröimänä entistäkin yksinäisemmäksi.

Mistä niitä uusia kavereita oikein saa? Eivät kolmekymppiset enää tutustu uusiin ihmisiin tuosta vaan, kaikilla on jo niin omat kuviot. Haluaisin kuulla myös, jos joku käy ulkona kulttuuririennoissa tai baarissa itsekseen, miten sellaisesta oppisi nauttimaan?