Lue keskustelun säännöt.
Onko liian myöhäistä antaa 3,5kk vanha vauva adoptioon :(
21.08.2014 |
Lapsi oli siis silkka vahinko ja huomattiin raskaus niin myöhään etten saanut enää aborttia, menkat tuli normisti ja kaiken tiukimmatkin housut mahtu jalkaan eikä mitään muita oireita. Ajateltiin että kyllä me siihen lapseen kiinnytään mutta mitään kiintymistä ei ole tapahtunut. Olin jo aiemmin varatulla tyttöjen reissulla 5 päivää poissa enkä kaivannut vauvaa yhtään, miestä ja koiraa kylläkin. Samoin mies sanoo että ihana mennä työmatkoille, vaikka kaipaakin mua, mutta ei vauvaa. Mitään kiintymyssuhdetta kummallakaan meistä ei ole vauvaan, lähinnä vaan vituttaa toi ja ollaan jo mietitty et voitais pistää se asuun omilleen kun täyttää 16 :/ Tuntuu ihan hirveältä kirjoittaa tälläistä, mutta me ei oikeesti tiedetä mitä tehdä. Lapsi on isovanhemmilla hoidossa 3-7 päivänä viikossa 3-9 tuntia kerralla, ne on siihen paljon enemmän kiintyneitä kuin me, isovanhempia on siis lapsella 8 kun meidän molempien vanhemmat on mennyt uusiin naimisiin meidän ollessa kouluikäisiä. Lapsi nukkuu pinniksessä eri huoneessa ja koira meidän välissä. Toi on mun mielestä ehkä paras tapa kuvata meidän elämää tällä hetkellä :(
T. Henkisesti edelleen vela
Kommentit (372)
Soitat lastensuojeluun ja sanot että jos lasta ei haeta pois käy huonosti.
varmasti salamana joku ovella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Okke kirjoitti:
Mitäs jos ap menis miehensä kanssa vaellusretkelle ilman vauvaa ja putoisivat "vahingossa" jyrkänteeltä alas? Ois vauvan elämä autuampaa jatkossa ku ei olis sairaita vanempia..
Mene keskenäsi vaeltamaan ja hyppää alas, ois sitten yks mamma vähemmän täällä aukomassa päätään. Ei vissiin vaan mene kaaliin että kaikista ei ole vanhemmiksi, ja täällähän aina jankutetaan että antakaa lapsi adoptioon (jos miettii aborttia esim) ja nyt se onkin hirrrrveen väärin.
Ei varmaan monilla ole myöskään mennyt kaaliin huolehtia ehkäisystä ja ottaa vastuuta siitä, mitä tapahtuu jos sen jättää huomioimatta?
Äääh! Adoptioon vaan kato! Jos ei olis niin voimakkaasti santiotu, niin samantien voisin pistää vaikka Toriin myyntiin, niin saisin rahaa alaselkäleimaan, röökiin ja kaljaan.
Hohoh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okke kirjoitti:
Mitäs jos ap menis miehensä kanssa vaellusretkelle ilman vauvaa ja putoisivat "vahingossa" jyrkänteeltä alas? Ois vauvan elämä autuampaa jatkossa ku ei olis sairaita vanempia..
Mene keskenäsi vaeltamaan ja hyppää alas, ois sitten yks mamma vähemmän täällä aukomassa päätään. Ei vissiin vaan mene kaaliin että kaikista ei ole vanhemmiksi, ja täällähän aina jankutetaan että antakaa lapsi adoptioon (jos miettii aborttia esim) ja nyt se onkin hirrrrveen väärin.
Ei varmaan monilla ole myöskään mennyt kaaliin huolehtia ehkäisystä ja ottaa vastuuta siitä, mitä tapahtuu jos sen jättää huomioimatta?
Äääh! Adoptioon vaan kato! Jos ei olis niin voimakkaasti santiotu, niin samantien voisin pistää vaikka Toriin myyntiin, niin saisin rahaa alaselkäleimaan, röökiin ja kaljaan.
Aina näitä jankkaajia. En ole tuo edellinen, mutta minä olen pillerivauva ja kyllä se näkyi lapsuudessani, ettei äitini minua halunnut, vaikka parhaansa yritti. Kyllä se adoptio olisi ollut minulle paras ratkaisu. En ole mitenkään vihainen äidilleni. Minä ihan todella tulin maailmaan, kun hän oli liian nuori.
Ihan kertauksena sinulle ihmishirviölle, joka et pysty samaistumaan kenenkään muun tilanteeseen:
- Ehkäisy voi pettää ja se usein niin tekee.
- Adoptio on erittäin hyvä ratkaisu ei-toivotulle lapselle.
- Vanhemmuus ei tee sinuta tai kenestäkään muusta mitään auktoriteettia toisten elämään ja valintoihin eikä se myöskään selvästi ole tehnyt sinusta parempaa ihmistä. Jos sinulla siis on lapsia. Jos ei ole lapsia, niin toivon, ettet niitä saa, koska olet todella hirveä tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ohjelmoitava robotti? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän ap:n tilanteen erinomaisen hyvin. Olen 35-vuotias, lapsesta saakka tiennyt etten koskaan omia lapsia halua. Erinäisistä syistä johtuen en todennäköisesti edes voi lasta saada. Lisäksi minulla on kierukka, koska gyneni mukaan kierukka on varmempi ehkäisy kuin sterilisaatio. Mieheni ei ole vasektomiaa teettänyt, koska hänellä on vieläkin pieni ehkä, jos kuitenkin ehkä joskus lapsen haluaisi. Lisäksi erinäisistä syistä johtuen en voisi teettää aborttia, jos joskus ihme sattuisikin ja raskaaksi tulisin. Tässä siis lähtökohdat.
Periaatteessa tiedän kyllä tavallisimmat raskauden oireet, varmaan kaikki on jotakin kuulleet ja koulussa asiaa läpi käyty. Oireiden vahvuus ja esiintyminen on kuitenkin hyvin yksilöllistä, ja minulla on paljon gynen ja gastron puolen vaivoja muutenkin; epämääräisiä kipuja ja pahoinvointeja, epäsäännölliset kuukautiset yms yms. Vaikea siis on sanoa, huomaisinko itsekään kovinkaan nopeasti olevani raskaana, olisiko abortti vaihtoehtona jo muutenkin pois suljettu kun asian ymmärtäisin. En ole koskaan kuitenkaan erityisesti selvittänyt raskauteen liittyviä asioita, koska en ole ikinä suunnitellut olevani raskaana, joten voi olla paljonkin asioita joita en tiedä tai osaisi ottaa huomioon.
Joka tapauksessa tilanne olisi se, että lapsen joutuisin synnyttämään, ellei se sattuisi menemään kesken. Mitä sitten tapahtuisi? En tiedä. Hyvin todennäköistä on, että en ikinä oppisi rakastamaan lasta. En ole tunteeton enkä kylmä, eivätkä lapset ole minusta kamalia tai vastenmielisiä. En vain ole tippaakaan niistä kiinnostunut. Edes lapsena en leikkinyt hoivaleikkejä nukeilla tai pehmoleluilla, enkä ollut. Olisin hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin ap. Olenkin jo kauan sitten todennut, että adoptio olisi varmaan ainoa vaihtoehto, ellei mieheni sitten ottaisi päävastuuta lapsesta ja rakastaisi häntä niinkuin vanhemman kuuluu. Tärkeintä kuitenkin on se, että se ainoa koko tilanteeseen täysin syytön saisi hyvän elämän ja rakastavat vanhemmat. Psykopaatiksi on turha kenenkään alkaa minua haukkua, lähipiirissäni on aikuisiällä ollut ihan oikea psykopaatti, ja tiedän, että mitä sitten ikinä olenkin, psykopaatti en ole. Ehkäpä kyse on siitä, että koko lapsuuteni olin itse aina se nuorin. Ensimmäiset vauvat jotka elämääni ovat tulleet, ovat tulleet vasta kun olin lähempänä 30-vuotias, enkä siis lapsena saanut mitään kokemuksia itseäni pienemmistä.
Sopii kysyä, että missä ympäristössä sinä olet kasvanut kun vasta kolmekymppisenä olet vauvoja nähnyt? Postauksesi perusteella olet kyllä ihan empatiakyvyttömäksi kasvatettu tai sellaiseksi syntynyt perheen ainoa lapsi. Onko sinua koskaan hoivattu lapsena? Luuletko, että ihmisten hoivavietti ja empatiakyky syntyy ainoastaan jostain nukkeleikeistä ja "kokemuksista" itseäsi pienemmistä?
Ei kyllä sanonut ensimmäisen kerran nähneensä vaan silloin vasta vauvat tuleet elämään eli tavannut. Ymmärrätkö eron?
Minulla oli 6 pikkusisarusta ja hoidin vauvoja koko elämäni. Nuorimpaan ikäeroa 12 vuotta. Rakastan lapsia ja en missään tapauksessa halua omia. Ne eivät kiinnosta eikä vanhemmuus ole erityisen mielenkiintoista. Olenko minä nyt empatiakyvytön, kun en halua hoivata ketään enää?
Olet todella ikävä ihminen, jos todella ajattelet olevasi jotenkin parempi ihminen ja sitten kuljet antamassa jotain omia diagnooseja pitkin internettiä. Sinä vaikutat tällä hetkellä keskustelun ainoalta empatiakyvyttömältä. Googleta "empatia", jos et ymmärrä, mitä se tarkoittaa.
Täh? Kolmekymppisenä vauvat tulleet sinun elämääsi ja sulla 6 pikkusisarusta joista nuorimpaan ikäeroa 12 vuotta?
Mitä sä nyt sekoilet vai oletko eri henkilö?
No eiköhän tääkin keissi ole jo ratkennut. Kolme vuotta kuitenkin kulunut aloitusviestin lähettämisestä palstalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sekoilet? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ohjelmoitava robotti? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän ap:n tilanteen erinomaisen hyvin. Olen 35-vuotias, lapsesta saakka tiennyt etten koskaan omia lapsia halua. Erinäisistä syistä johtuen en todennäköisesti edes voi lasta saada. Lisäksi minulla on kierukka, koska gyneni mukaan kierukka on varmempi ehkäisy kuin sterilisaatio. Mieheni ei ole vasektomiaa teettänyt, koska hänellä on vieläkin pieni ehkä, jos kuitenkin ehkä joskus lapsen haluaisi. Lisäksi erinäisistä syistä johtuen en voisi teettää aborttia, jos joskus ihme sattuisikin ja raskaaksi tulisin. Tässä siis lähtökohdat.
Periaatteessa tiedän kyllä tavallisimmat raskauden oireet, varmaan kaikki on jotakin kuulleet ja koulussa asiaa läpi käyty. Oireiden vahvuus ja esiintyminen on kuitenkin hyvin yksilöllistä, ja minulla on paljon gynen ja gastron puolen vaivoja muutenkin; epämääräisiä kipuja ja pahoinvointeja, epäsäännölliset kuukautiset yms yms. Vaikea siis on sanoa, huomaisinko itsekään kovinkaan nopeasti olevani raskaana, olisiko abortti vaihtoehtona jo muutenkin pois suljettu kun asian ymmärtäisin. En ole koskaan kuitenkaan erityisesti selvittänyt raskauteen liittyviä asioita, koska en ole ikinä suunnitellut olevani raskaana, joten voi olla paljonkin asioita joita en tiedä tai osaisi ottaa huomioon.
Joka tapauksessa tilanne olisi se, että lapsen joutuisin synnyttämään, ellei se sattuisi menemään kesken. Mitä sitten tapahtuisi? En tiedä. Hyvin todennäköistä on, että en ikinä oppisi rakastamaan lasta. En ole tunteeton enkä kylmä, eivätkä lapset ole minusta kamalia tai vastenmielisiä. En vain ole tippaakaan niistä kiinnostunut. Edes lapsena en leikkinyt hoivaleikkejä nukeilla tai pehmoleluilla, enkä ollut. Olisin hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin ap. Olenkin jo kauan sitten todennut, että adoptio olisi varmaan ainoa vaihtoehto, ellei mieheni sitten ottaisi päävastuuta lapsesta ja rakastaisi häntä niinkuin vanhemman kuuluu. Tärkeintä kuitenkin on se, että se ainoa koko tilanteeseen täysin syytön saisi hyvän elämän ja rakastavat vanhemmat. Psykopaatiksi on turha kenenkään alkaa minua haukkua, lähipiirissäni on aikuisiällä ollut ihan oikea psykopaatti, ja tiedän, että mitä sitten ikinä olenkin, psykopaatti en ole. Ehkäpä kyse on siitä, että koko lapsuuteni olin itse aina se nuorin. Ensimmäiset vauvat jotka elämääni ovat tulleet, ovat tulleet vasta kun olin lähempänä 30-vuotias, enkä siis lapsena saanut mitään kokemuksia itseäni pienemmistä.
Sopii kysyä, että missä ympäristössä sinä olet kasvanut kun vasta kolmekymppisenä olet vauvoja nähnyt? Postauksesi perusteella olet kyllä ihan empatiakyvyttömäksi kasvatettu tai sellaiseksi syntynyt perheen ainoa lapsi. Onko sinua koskaan hoivattu lapsena? Luuletko, että ihmisten hoivavietti ja empatiakyky syntyy ainoastaan jostain nukkeleikeistä ja "kokemuksista" itseäsi pienemmistä?
Ei kyllä sanonut ensimmäisen kerran nähneensä vaan silloin vasta vauvat tuleet elämään eli tavannut. Ymmärrätkö eron?
Minulla oli 6 pikkusisarusta ja hoidin vauvoja koko elämäni. Nuorimpaan ikäeroa 12 vuotta. Rakastan lapsia ja en missään tapauksessa halua omia. Ne eivät kiinnosta eikä vanhemmuus ole erityisen mielenkiintoista. Olenko minä nyt empatiakyvytön, kun en halua hoivata ketään enää?
Olet todella ikävä ihminen, jos todella ajattelet olevasi jotenkin parempi ihminen ja sitten kuljet antamassa jotain omia diagnooseja pitkin internettiä. Sinä vaikutat tällä hetkellä keskustelun ainoalta empatiakyvyttömältä. Googleta "empatia", jos et ymmärrä, mitä se tarkoittaa.
Täh? Kolmekymppisenä vauvat tulleet sinun elämääsi ja sulla 6 pikkusisarusta joista nuorimpaan ikäeroa 12 vuotta?
Mitä sä nyt sekoilet vai oletko eri henkilö?
Varmaan tosiaan eri henkilö, kun viittaa lauserakenteessa ilman hän-pronominia toiseen. Äikkä ei taida olla sun vahvin? Tai älykkyys noin muuten :D Täällä tosiaan keskustelee useita henkilöitä. Minä en ole kumpikaan noista kirjoittajista - näin ihan selvennyksenä, kun tuntuu olevan hankala ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Joku ehdotti sterilisaatiota. Miehelle on tehty se 9 vuotta sitten, mutta näköjään se on "parantunut" siitä
Jos me mennään jonnekkin huutelemaan että tapetaan toi lapsi, niin ollaan varmaa ite kohta linnassa! Voidaanko me mennä aamulla jonnekkin ja vaan ilmottaa että me lähdetään täältä ilman lasta vai pitääkö ekaks soittaa jonnekkin? Psykologille ne meijät varmaan nakittaa, mut mitäpä siitä.
AP
Ihan tiedoks vaan ettei sterilisaatiosta voi "parantua". Oot nainu jonkun toisen kanssa, myönnä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ehdotti sterilisaatiota. Miehelle on tehty se 9 vuotta sitten, mutta näköjään se on "parantunut" siitä
Jos me mennään jonnekkin huutelemaan että tapetaan toi lapsi, niin ollaan varmaa ite kohta linnassa! Voidaanko me mennä aamulla jonnekkin ja vaan ilmottaa että me lähdetään täältä ilman lasta vai pitääkö ekaks soittaa jonnekkin? Psykologille ne meijät varmaan nakittaa, mut mitäpä siitä.
APIhan tiedoks vaan ettei sterilisaatiosta voi "parantua". Oot nainu jonkun toisen kanssa, myönnä vaan.
No, sinäpä olet oikea vitsiniekka. Kannattaa varmaan googlettaa vähän enemmän ennen kuin nolaat itsesi ihan omalla naamallasi.
Kun tää vanha ketju nyt jostain syystä on pompannut esiin, niin olispa kiva tietää kunka tämä juttu päättyi. AP, jos täällä käyt niin kerro toki annoitteko lapsenne parempaa kotiin kuin te pystyitte tarjoamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hohoh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okke kirjoitti:
Mitäs jos ap menis miehensä kanssa vaellusretkelle ilman vauvaa ja putoisivat "vahingossa" jyrkänteeltä alas? Ois vauvan elämä autuampaa jatkossa ku ei olis sairaita vanempia..
Mene keskenäsi vaeltamaan ja hyppää alas, ois sitten yks mamma vähemmän täällä aukomassa päätään. Ei vissiin vaan mene kaaliin että kaikista ei ole vanhemmiksi, ja täällähän aina jankutetaan että antakaa lapsi adoptioon (jos miettii aborttia esim) ja nyt se onkin hirrrrveen väärin.
Ei varmaan monilla ole myöskään mennyt kaaliin huolehtia ehkäisystä ja ottaa vastuuta siitä, mitä tapahtuu jos sen jättää huomioimatta?
Äääh! Adoptioon vaan kato! Jos ei olis niin voimakkaasti santiotu, niin samantien voisin pistää vaikka Toriin myyntiin, niin saisin rahaa alaselkäleimaan, röökiin ja kaljaan.
Aina näitä jankkaajia. En ole tuo edellinen, mutta minä olen pillerivauva ja kyllä se näkyi lapsuudessani, ettei äitini minua halunnut, vaikka parhaansa yritti. Kyllä se adoptio olisi ollut minulle paras ratkaisu. En ole mitenkään vihainen äidilleni. Minä ihan todella tulin maailmaan, kun hän oli liian nuori.
Ihan kertauksena sinulle ihmishirviölle, joka et pysty samaistumaan kenenkään muun tilanteeseen:
- Ehkäisy voi pettää ja se usein niin tekee.
- Adoptio on erittäin hyvä ratkaisu ei-toivotulle lapselle.
- Vanhemmuus ei tee sinuta tai kenestäkään muusta mitään auktoriteettia toisten elämään ja valintoihin eikä se myöskään selvästi ole tehnyt sinusta parempaa ihmistä. Jos sinulla siis on lapsia. Jos ei ole lapsia, niin toivon, ettet niitä saa, koska olet todella hirveä tyyppi.
Eli ihmishirviö on nykyään vastuuta kantava, ei suinkaan sitä pakoileva henkilö? Tyyppi, joka hedonististen elämäntapojensa seurauksena on valmis myymään vaikka kakaransa saadakseen pillereitä tai gramman piriä on se, jota pitää ymmärtää?
Vastataas myös näihin:
- Ehkäisy voi pettää ja se usein niin tekee.
Ehkäisy voi pettää, mutta useimmiten ei petä. Myöskään sinne värkkiin ei kannata sitä siemennestettä syöksevää kapistusta laittaa, jos on yhtään epävarmaa jälkiseuraamuksista. Kumi väliin kaiken varalta.
- Adoptio on erittäin hyvä ratkaisu ei-toivotulle lapselle.
Ei ole _erittäin hyvä ratkaisu_. Se on vihoviimeinen ratkaisu. Lähtökohta on se, että ei-toivottuja lapsia ei pitäisi edes syntyä. Vai mietitäänkö tässä taas sitä, että holtittomalle _aikuiselle_ voi tulla paha mieli, jos sen laittaa vastuuseen teostaan?
- Vanhemmuus ei tee sinuta tai kenestäkään muusta mitään auktoriteettia toisten elämään ja valintoihin eikä se myöskään selvästi ole tehnyt sinusta parempaa ihmistä. Jos sinulla siis on lapsia. Jos ei ole lapsia, niin toivon, ettet niitä saa, koska olet todella hirveä tyyppi.
Sinä toivotkin ei-toivottuja lapsia, jotka voi heti synnyttyään laittaa adoptioon, koska pirin vetäminen menee kaiken edelle. Minä toivon lapsia niille, jotka voivat taata heille turvallisen ja välittävän ilmapiirin. En ole mistään auktoriteeteista tai muusta puhunutkaan. Olen muuten homoseksuaali ja en kyllä kovin helposti voi lapsia saadakaan. Sisaruksilla on lapsia, jotka pitää mua turvallisena, huolehtivana ja kivana tyyppinä.
JassoP kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohoh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okke kirjoitti:
Mitäs jos ap menis miehensä kanssa vaellusretkelle ilman vauvaa ja putoisivat "vahingossa" jyrkänteeltä alas? Ois vauvan elämä autuampaa jatkossa ku ei olis sairaita vanempia..
Mene keskenäsi vaeltamaan ja hyppää alas, ois sitten yks mamma vähemmän täällä aukomassa päätään. Ei vissiin vaan mene kaaliin että kaikista ei ole vanhemmiksi, ja täällähän aina jankutetaan että antakaa lapsi adoptioon (jos miettii aborttia esim) ja nyt se onkin hirrrrveen väärin.
Ei varmaan monilla ole myöskään mennyt kaaliin huolehtia ehkäisystä ja ottaa vastuuta siitä, mitä tapahtuu jos sen jättää huomioimatta?
Äääh! Adoptioon vaan kato! Jos ei olis niin voimakkaasti santiotu, niin samantien voisin pistää vaikka Toriin myyntiin, niin saisin rahaa alaselkäleimaan, röökiin ja kaljaan.
Aina näitä jankkaajia. En ole tuo edellinen, mutta minä olen pillerivauva ja kyllä se näkyi lapsuudessani, ettei äitini minua halunnut, vaikka parhaansa yritti. Kyllä se adoptio olisi ollut minulle paras ratkaisu. En ole mitenkään vihainen äidilleni. Minä ihan todella tulin maailmaan, kun hän oli liian nuori.
Ihan kertauksena sinulle ihmishirviölle, joka et pysty samaistumaan kenenkään muun tilanteeseen:
- Ehkäisy voi pettää ja se usein niin tekee.
- Adoptio on erittäin hyvä ratkaisu ei-toivotulle lapselle.
- Vanhemmuus ei tee sinuta tai kenestäkään muusta mitään auktoriteettia toisten elämään ja valintoihin eikä se myöskään selvästi ole tehnyt sinusta parempaa ihmistä. Jos sinulla siis on lapsia. Jos ei ole lapsia, niin toivon, ettet niitä saa, koska olet todella hirveä tyyppi.
Eli ihmishirviö on nykyään vastuuta kantava, ei suinkaan sitä pakoileva henkilö? Tyyppi, joka hedonististen elämäntapojensa seurauksena on valmis myymään vaikka kakaransa saadakseen pillereitä tai gramman piriä on se, jota pitää ymmärtää?
Vastataas myös näihin:
- Ehkäisy voi pettää ja se usein niin tekee.
Ehkäisy voi pettää, mutta useimmiten ei petä. Myöskään sinne värkkiin ei kannata sitä siemennestettä syöksevää kapistusta laittaa, jos on yhtään epävarmaa jälkiseuraamuksista. Kumi väliin kaiken varalta.
- Adoptio on erittäin hyvä ratkaisu ei-toivotulle lapselle.
Ei ole _erittäin hyvä ratkaisu_. Se on vihoviimeinen ratkaisu. Lähtökohta on se, että ei-toivottuja lapsia ei pitäisi edes syntyä. Vai mietitäänkö tässä taas sitä, että holtittomalle _aikuiselle_ voi tulla paha mieli, jos sen laittaa vastuuseen teostaan?
- Vanhemmuus ei tee sinuta tai kenestäkään muusta mitään auktoriteettia toisten elämään ja valintoihin eikä se myöskään selvästi ole tehnyt sinusta parempaa ihmistä. Jos sinulla siis on lapsia. Jos ei ole lapsia, niin toivon, ettet niitä saa, koska olet todella hirveä tyyppi.
Sinä toivotkin ei-toivottuja lapsia, jotka voi heti synnyttyään laittaa adoptioon, koska pirin vetäminen menee kaiken edelle. Minä toivon lapsia niille, jotka voivat taata heille turvallisen ja välittävän ilmapiirin. En ole mistään auktoriteeteista tai muusta puhunutkaan. Olen muuten homoseksuaali ja en kyllä kovin helposti voi lapsia saadakaan. Sisaruksilla on lapsia, jotka pitää mua turvallisena, huolehtivana ja kivana tyyppinä.
Joo vaikutat tosi kivalta tyypiltä, todellakin. Jos olet homo, niin et ehkä ymmärrä, että kondomi ei ole 100% ehkäisyteho. Ehkäisy pettää usein, koska ihmiset harrastavat usein seksiä. Jos sekstailisin vain kerran elämässä, niin olisi epätodennäköistä, että tulisin kondomin ja e-pillereiden kanssa raskaaksi. Jos taas olen vakituisessa parisuhteessa 20 vuotta ja harrastamme seksiä edes kerran viikossa, niin on itse asiassa todennäköistä, että ehkäisy pettää jossain vaiheessa.
Jep jep piriä ja mitä näitä nyt oli :D Tuli susta tosi huolehtiva ja turvallinen olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elokuussa 2014 ketju aloitettu ja täällä kuvitellaan jotta ap odottelee edelleen teidän neuvoja
Vierailija kirjoitti:
Mitä sekoilet? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ohjelmoitava robotti? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän ap:n tilanteen erinomaisen hyvin. Olen 35-vuotias, lapsesta saakka tiennyt etten koskaan omia lapsia halua. Erinäisistä syistä johtuen en todennäköisesti edes voi lasta saada. Lisäksi minulla on kierukka, koska gyneni mukaan kierukka on varmempi ehkäisy kuin sterilisaatio. Mieheni ei ole vasektomiaa teettänyt, koska hänellä on vieläkin pieni ehkä, jos kuitenkin ehkä joskus lapsen haluaisi. Lisäksi erinäisistä syistä johtuen en voisi teettää aborttia, jos joskus ihme sattuisikin ja raskaaksi tulisin. Tässä siis lähtökohdat.
Periaatteessa tiedän kyllä tavallisimmat raskauden oireet, varmaan kaikki on jotakin kuulleet ja koulussa asiaa läpi käyty. Oireiden vahvuus ja esiintyminen on kuitenkin hyvin yksilöllistä, ja minulla on paljon gynen ja gastron puolen vaivoja muutenkin; epämääräisiä kipuja ja pahoinvointeja, epäsäännölliset kuukautiset yms yms. Vaikea siis on sanoa, huomaisinko itsekään kovinkaan nopeasti olevani raskaana, olisiko abortti vaihtoehtona jo muutenkin pois suljettu kun asian ymmärtäisin. En ole koskaan kuitenkaan erityisesti selvittänyt raskauteen liittyviä asioita, koska en ole ikinä suunnitellut olevani raskaana, joten voi olla paljonkin asioita joita en tiedä tai osaisi ottaa huomioon.
Joka tapauksessa tilanne olisi se, että lapsen joutuisin synnyttämään, ellei se sattuisi menemään kesken. Mitä sitten tapahtuisi? En tiedä. Hyvin todennäköistä on, että en ikinä oppisi rakastamaan lasta. En ole tunteeton enkä kylmä, eivätkä lapset ole minusta kamalia tai vastenmielisiä. En vain ole tippaakaan niistä kiinnostunut. Edes lapsena en leikkinyt hoivaleikkejä nukeilla tai pehmoleluilla, enkä ollut. Olisin hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin ap. Olenkin jo kauan sitten todennut, että adoptio olisi varmaan ainoa vaihtoehto, ellei mieheni sitten ottaisi päävastuuta lapsesta ja rakastaisi häntä niinkuin vanhemman kuuluu. Tärkeintä kuitenkin on se, että se ainoa koko tilanteeseen täysin syytön saisi hyvän elämän ja rakastavat vanhemmat. Psykopaatiksi on turha kenenkään alkaa minua haukkua, lähipiirissäni on aikuisiällä ollut ihan oikea psykopaatti, ja tiedän, että mitä sitten ikinä olenkin, psykopaatti en ole. Ehkäpä kyse on siitä, että koko lapsuuteni olin itse aina se nuorin. Ensimmäiset vauvat jotka elämääni ovat tulleet, ovat tulleet vasta kun olin lähempänä 30-vuotias, enkä siis lapsena saanut mitään kokemuksia itseäni pienemmistä.
Sopii kysyä, että missä ympäristössä sinä olet kasvanut kun vasta kolmekymppisenä olet vauvoja nähnyt? Postauksesi perusteella olet kyllä ihan empatiakyvyttömäksi kasvatettu tai sellaiseksi syntynyt perheen ainoa lapsi. Onko sinua koskaan hoivattu lapsena? Luuletko, että ihmisten hoivavietti ja empatiakyky syntyy ainoastaan jostain nukkeleikeistä ja "kokemuksista" itseäsi pienemmistä?
Ei kyllä sanonut ensimmäisen kerran nähneensä vaan silloin vasta vauvat tuleet elämään eli tavannut. Ymmärrätkö eron?
Minulla oli 6 pikkusisarusta ja hoidin vauvoja koko elämäni. Nuorimpaan ikäeroa 12 vuotta. Rakastan lapsia ja en missään tapauksessa halua omia. Ne eivät kiinnosta eikä vanhemmuus ole erityisen mielenkiintoista. Olenko minä nyt empatiakyvytön, kun en halua hoivata ketään enää?
Olet todella ikävä ihminen, jos todella ajattelet olevasi jotenkin parempi ihminen ja sitten kuljet antamassa jotain omia diagnooseja pitkin internettiä. Sinä vaikutat tällä hetkellä keskustelun ainoalta empatiakyvyttömältä. Googleta "empatia", jos et ymmärrä, mitä se tarkoittaa.
Täh? Kolmekymppisenä vauvat tulleet sinun elämääsi ja sulla 6 pikkusisarusta joista nuorimpaan ikäeroa 12 vuotta?
Mitä sä nyt sekoilet vai oletko eri henkilö?
Varmaan tosiaan eri henkilö, kun viittaa lauserakenteessa ilman hän-pronominia toiseen. Äikkä ei taida olla sun vahvin? Tai älykkyys noin muuten :D Täällä tosiaan keskustelee useita henkilöitä. Minä en ole kumpikaan noista kirjoittajista - näin ihan selvennyksenä, kun tuntuu olevan hankala ymmärtää.
Ei ole äikkä vahvin. Ihmettelin tosiaan, että miten tämän puolestapuhujan "minulla on 6 nuorempaa sisarusta" liittyi tuohon millään tavalla? Millä tavalla se oli oleellista siinä kohtaa, jos katsoi parhaaksi alkaa puhumaan toisen suulla? Mielestäni hyvin epäloogista. Nyt ei ollut kyse mistään hän-pronomineista tai kielillisestä nippelitiedosta, vaan epäloogisuuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ohjelmoitava robotti? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän ap:n tilanteen erinomaisen hyvin. Olen 35-vuotias, lapsesta saakka tiennyt etten koskaan omia lapsia halua. Erinäisistä syistä johtuen en todennäköisesti edes voi lasta saada. Lisäksi minulla on kierukka, koska gyneni mukaan kierukka on varmempi ehkäisy kuin sterilisaatio. Mieheni ei ole vasektomiaa teettänyt, koska hänellä on vieläkin pieni ehkä, jos kuitenkin ehkä joskus lapsen haluaisi. Lisäksi erinäisistä syistä johtuen en voisi teettää aborttia, jos joskus ihme sattuisikin ja raskaaksi tulisin. Tässä siis lähtökohdat.
Periaatteessa tiedän kyllä tavallisimmat raskauden oireet, varmaan kaikki on jotakin kuulleet ja koulussa asiaa läpi käyty. Oireiden vahvuus ja esiintyminen on kuitenkin hyvin yksilöllistä, ja minulla on paljon gynen ja gastron puolen vaivoja muutenkin; epämääräisiä kipuja ja pahoinvointeja, epäsäännölliset kuukautiset yms yms. Vaikea siis on sanoa, huomaisinko itsekään kovinkaan nopeasti olevani raskaana, olisiko abortti vaihtoehtona jo muutenkin pois suljettu kun asian ymmärtäisin. En ole koskaan kuitenkaan erityisesti selvittänyt raskauteen liittyviä asioita, koska en ole ikinä suunnitellut olevani raskaana, joten voi olla paljonkin asioita joita en tiedä tai osaisi ottaa huomioon.
Joka tapauksessa tilanne olisi se, että lapsen joutuisin synnyttämään, ellei se sattuisi menemään kesken. Mitä sitten tapahtuisi? En tiedä. Hyvin todennäköistä on, että en ikinä oppisi rakastamaan lasta. En ole tunteeton enkä kylmä, eivätkä lapset ole minusta kamalia tai vastenmielisiä. En vain ole tippaakaan niistä kiinnostunut. Edes lapsena en leikkinyt hoivaleikkejä nukeilla tai pehmoleluilla, enkä ollut. Olisin hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin ap. Olenkin jo kauan sitten todennut, että adoptio olisi varmaan ainoa vaihtoehto, ellei mieheni sitten ottaisi päävastuuta lapsesta ja rakastaisi häntä niinkuin vanhemman kuuluu. Tärkeintä kuitenkin on se, että se ainoa koko tilanteeseen täysin syytön saisi hyvän elämän ja rakastavat vanhemmat. Psykopaatiksi on turha kenenkään alkaa minua haukkua, lähipiirissäni on aikuisiällä ollut ihan oikea psykopaatti, ja tiedän, että mitä sitten ikinä olenkin, psykopaatti en ole. Ehkäpä kyse on siitä, että koko lapsuuteni olin itse aina se nuorin. Ensimmäiset vauvat jotka elämääni ovat tulleet, ovat tulleet vasta kun olin lähempänä 30-vuotias, enkä siis lapsena saanut mitään kokemuksia itseäni pienemmistä.
Sopii kysyä, että missä ympäristössä sinä olet kasvanut kun vasta kolmekymppisenä olet vauvoja nähnyt? Postauksesi perusteella olet kyllä ihan empatiakyvyttömäksi kasvatettu tai sellaiseksi syntynyt perheen ainoa lapsi. Onko sinua koskaan hoivattu lapsena? Luuletko, että ihmisten hoivavietti ja empatiakyky syntyy ainoastaan jostain nukkeleikeistä ja "kokemuksista" itseäsi pienemmistä?
Voi sua, yhden postauksen perusteella osaat kertoa millainen minä olen. Myönnän, että empatiakykyni on muuttunut ajan mittaan valikoivammaksi, koska olen kyllästynyt kuuntelemaan jatkuvaa vinkunaa omien valintojen aiheuttamista seuraamuksista (esim. vuosia jatkunut valitus vähistä rahoista kun ensin on sanoutunut irti vakituisesta työpaikasta ja heittäytynyt tyhjän päälle). Viatonta lasta kohtaan kyllä pystyn tuntemaan empatiaa. Emptia ei kuitenkaan korvaa vanhemman rakkautta ja kiintymystä vaikka kuinka haluaisi.
Realismi tuntuu olevan kovin monelle henkilökohtainen hyökkäys. Tälläkin palstalla mitä realistisemmin ihminen itsensä ja oman elämänsä näkee, sitä kovemmin hänet lynkataan.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 00:30"]
Älkää nyt enää naiko, ettei tule lisää "vahinkoja". Molemmilta piuhat poikki, kun ehkäisyä wt:t ei yleensäkään handlaa. Ei teidän tosiaan kannata lisääntyä.
Mulla on yksi lapsi enkä todellakaan halua toista. Kerro ihmeessä miten tällainen alle 30vee saa sen sterin, kun tunnut tuon ehkäisyn ylijumalatar olevan. En halua avioliittoani pilata pihtaamalla seksiä ja itsekin sitä mielelläni harrastaisin. Mutta pillerit aiheuttaa ikäviä sivuvaikutuksia, kierukka ei sovi ja kumit ei ole kovin varmoja. Mitäs tehään? Ärsyttää vaan toi piuhat poikki huutelu. Laittaisin, jos saisin!!!
Hyppään nyt tähän keskusteluun mukaan, mutta mitä pillereitä oot kokeillut? Niissäkin kuitenkin paljon eroja... Jos kierukka ei sovi hormonien takia, niin kuparikierukka. Sitten on kaiken maailman vaahdot, ihon alle laitettavat kapselit ja renkaat. Migreenin takia itellä minipillerit, suunnitteilla ollut myös se ihon alle laitettava kapseli, hinta oli muistaakseni jotain 160e/3vuotta, (omiin) pillereihin menee vajaa 140e/1vuosi, joten halvemmaksikin tulisi. Kondomit ei mun mielestä pitempiaikasessa parisuhteessa muutenkaan oo mukavia, joten ymmärrän kyllä miksei niiden käyttö innosta. Jos meneekin illalla rikki, niin saa stressata siihen asti että pääsee hakemaan apteekista jälkiehkäsypillerin (jos ainut ehkäisymenetelmä)
JassoP kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohoh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okke kirjoitti:
Mitäs jos ap menis miehensä kanssa vaellusretkelle ilman vauvaa ja putoisivat "vahingossa" jyrkänteeltä alas? Ois vauvan elämä autuampaa jatkossa ku ei olis sairaita vanempia..
Mene keskenäsi vaeltamaan ja hyppää alas, ois sitten yks mamma vähemmän täällä aukomassa päätään. Ei vissiin vaan mene kaaliin että kaikista ei ole vanhemmiksi, ja täällähän aina jankutetaan että antakaa lapsi adoptioon (jos miettii aborttia esim) ja nyt se onkin hirrrrveen väärin.
Ei varmaan monilla ole myöskään mennyt kaaliin huolehtia ehkäisystä ja ottaa vastuuta siitä, mitä tapahtuu jos sen jättää huomioimatta?
Äääh! Adoptioon vaan kato! Jos ei olis niin voimakkaasti santiotu, niin samantien voisin pistää vaikka Toriin myyntiin, niin saisin rahaa alaselkäleimaan, röökiin ja kaljaan.
Aina näitä jankkaajia. En ole tuo edellinen, mutta minä olen pillerivauva ja kyllä se näkyi lapsuudessani, ettei äitini minua halunnut, vaikka parhaansa yritti. Kyllä se adoptio olisi ollut minulle paras ratkaisu. En ole mitenkään vihainen äidilleni. Minä ihan todella tulin maailmaan, kun hän oli liian nuori.
Ihan kertauksena sinulle ihmishirviölle, joka et pysty samaistumaan kenenkään muun tilanteeseen:
- Ehkäisy voi pettää ja se usein niin tekee.
- Adoptio on erittäin hyvä ratkaisu ei-toivotulle lapselle.
- Vanhemmuus ei tee sinuta tai kenestäkään muusta mitään auktoriteettia toisten elämään ja valintoihin eikä se myöskään selvästi ole tehnyt sinusta parempaa ihmistä. Jos sinulla siis on lapsia. Jos ei ole lapsia, niin toivon, ettet niitä saa, koska olet todella hirveä tyyppi.
Eli ihmishirviö on nykyään vastuuta kantava, ei suinkaan sitä pakoileva henkilö? Tyyppi, joka hedonististen elämäntapojensa seurauksena on valmis myymään vaikka kakaransa saadakseen pillereitä tai gramman piriä on se, jota pitää ymmärtää?
Vastataas myös näihin:
- Ehkäisy voi pettää ja se usein niin tekee.
Ehkäisy voi pettää, mutta useimmiten ei petä. Myöskään sinne värkkiin ei kannata sitä siemennestettä syöksevää kapistusta laittaa, jos on yhtään epävarmaa jälkiseuraamuksista. Kumi väliin kaiken varalta.
- Adoptio on erittäin hyvä ratkaisu ei-toivotulle lapselle.
Ei ole _erittäin hyvä ratkaisu_. Se on vihoviimeinen ratkaisu. Lähtökohta on se, että ei-toivottuja lapsia ei pitäisi edes syntyä. Vai mietitäänkö tässä taas sitä, että holtittomalle _aikuiselle_ voi tulla paha mieli, jos sen laittaa vastuuseen teostaan?
- Vanhemmuus ei tee sinuta tai kenestäkään muusta mitään auktoriteettia toisten elämään ja valintoihin eikä se myöskään selvästi ole tehnyt sinusta parempaa ihmistä. Jos sinulla siis on lapsia. Jos ei ole lapsia, niin toivon, ettet niitä saa, koska olet todella hirveä tyyppi.
Sinä toivotkin ei-toivottuja lapsia, jotka voi heti synnyttyään laittaa adoptioon, koska pirin vetäminen menee kaiken edelle. Minä toivon lapsia niille, jotka voivat taata heille turvallisen ja välittävän ilmapiirin. En ole mistään auktoriteeteista tai muusta puhunutkaan. Olen muuten homoseksuaali ja en kyllä kovin helposti voi lapsia saadakaan. Sisaruksilla on lapsia, jotka pitää mua turvallisena, huolehtivana ja kivana tyyppinä.
Mitä ihmettä sinä nyt sekoilet siellä? Minulla on kaksi ihanaa lasta, mutta todellakin toivon jokaiselle oikeutta sekä aborttiin että oikeutta antaa ei-toivottu lapsi adoptioon (myös lapsen oikeus elää rakastetussa perheessä). Mistä sä tuon pirin nyt tähän revit? Onko kaikki ihan hyvin?
Tottakai ensisijaisesti ei-toivottuja lapsia ei synny, mutta ei niin aina tapahdu. Heteroseksistä voi tulla raskaaksi ja Suomessa ei ole helppo saada sterilisaatiota. Yhdellä naisella tuttavapiiristäni ovat pillerit vain lakanneet toimimasta ja yksi tuli raskaaksi, vaikka kondomi ei edes mennyt rikki, sillä sperma voi liukua kumin yli huomaamatta. Itse tosiaan olen pillerivauva.
En tosiaankaan ota miltään homolta seksivalistusta, koska sinä et voi näihin kokemuksiin samaistua. Kyllä se seksi on edelleen ihan meille bi-seksuaaleille/heteroillekin laillista, vaikka välillä saatamme tulla tahtomattamme raskaaksi. Silloin on vastuullinen teko huolehtia asiasta.
Vierailija kirjoitti:
JassoP kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohoh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okke kirjoitti:
Mitäs jos ap menis miehensä kanssa vaellusretkelle ilman vauvaa ja putoisivat "vahingossa" jyrkänteeltä alas? Ois vauvan elämä autuampaa jatkossa ku ei olis sairaita vanempia..
Mene keskenäsi vaeltamaan ja hyppää alas, ois sitten yks mamma vähemmän täällä aukomassa päätään. Ei vissiin vaan mene kaaliin että kaikista ei ole vanhemmiksi, ja täällähän aina jankutetaan että antakaa lapsi adoptioon (jos miettii aborttia esim) ja nyt se onkin hirrrrveen väärin.
Ei varmaan monilla ole myöskään mennyt kaaliin huolehtia ehkäisystä ja ottaa vastuuta siitä, mitä tapahtuu jos sen jättää huomioimatta?
Äääh! Adoptioon vaan kato! Jos ei olis niin voimakkaasti santiotu, niin samantien voisin pistää vaikka Toriin myyntiin, niin saisin rahaa alaselkäleimaan, röökiin ja kaljaan.
Aina näitä jankkaajia. En ole tuo edellinen, mutta minä olen pillerivauva ja kyllä se näkyi lapsuudessani, ettei äitini minua halunnut, vaikka parhaansa yritti. Kyllä se adoptio olisi ollut minulle paras ratkaisu. En ole mitenkään vihainen äidilleni. Minä ihan todella tulin maailmaan, kun hän oli liian nuori.
Ihan kertauksena sinulle ihmishirviölle, joka et pysty samaistumaan kenenkään muun tilanteeseen:
- Ehkäisy voi pettää ja se usein niin tekee.
- Adoptio on erittäin hyvä ratkaisu ei-toivotulle lapselle.
- Vanhemmuus ei tee sinuta tai kenestäkään muusta mitään auktoriteettia toisten elämään ja valintoihin eikä se myöskään selvästi ole tehnyt sinusta parempaa ihmistä. Jos sinulla siis on lapsia. Jos ei ole lapsia, niin toivon, ettet niitä saa, koska olet todella hirveä tyyppi.
Eli ihmishirviö on nykyään vastuuta kantava, ei suinkaan sitä pakoileva henkilö? Tyyppi, joka hedonististen elämäntapojensa seurauksena on valmis myymään vaikka kakaransa saadakseen pillereitä tai gramman piriä on se, jota pitää ymmärtää?
Vastataas myös näihin:
- Ehkäisy voi pettää ja se usein niin tekee.
Ehkäisy voi pettää, mutta useimmiten ei petä. Myöskään sinne värkkiin ei kannata sitä siemennestettä syöksevää kapistusta laittaa, jos on yhtään epävarmaa jälkiseuraamuksista. Kumi väliin kaiken varalta.
- Adoptio on erittäin hyvä ratkaisu ei-toivotulle lapselle.
Ei ole _erittäin hyvä ratkaisu_. Se on vihoviimeinen ratkaisu. Lähtökohta on se, että ei-toivottuja lapsia ei pitäisi edes syntyä. Vai mietitäänkö tässä taas sitä, että holtittomalle _aikuiselle_ voi tulla paha mieli, jos sen laittaa vastuuseen teostaan?
- Vanhemmuus ei tee sinuta tai kenestäkään muusta mitään auktoriteettia toisten elämään ja valintoihin eikä se myöskään selvästi ole tehnyt sinusta parempaa ihmistä. Jos sinulla siis on lapsia. Jos ei ole lapsia, niin toivon, ettet niitä saa, koska olet todella hirveä tyyppi.
Sinä toivotkin ei-toivottuja lapsia, jotka voi heti synnyttyään laittaa adoptioon, koska pirin vetäminen menee kaiken edelle. Minä toivon lapsia niille, jotka voivat taata heille turvallisen ja välittävän ilmapiirin. En ole mistään auktoriteeteista tai muusta puhunutkaan. Olen muuten homoseksuaali ja en kyllä kovin helposti voi lapsia saadakaan. Sisaruksilla on lapsia, jotka pitää mua turvallisena, huolehtivana ja kivana tyyppinä.
Joo vaikutat tosi kivalta tyypiltä, todellakin. Jos olet homo, niin et ehkä ymmärrä, että kondomi ei ole 100% ehkäisyteho. Ehkäisy pettää usein, koska ihmiset harrastavat usein seksiä. Jos sekstailisin vain kerran elämässä, niin olisi epätodennäköistä, että tulisin kondomin ja e-pillereiden kanssa raskaaksi. Jos taas olen vakituisessa parisuhteessa 20 vuotta ja harrastamme seksiä edes kerran viikossa, niin on itse asiassa todennäköistä, että ehkäisy pettää jossain vaiheessa.
Jep jep piriä ja mitä näitä nyt oli :D Tuli susta tosi huolehtiva ja turvallinen olo.
Niin? Se että en ymmärrä miksi piri menee lapsen edelle, antaa minusta turvattoman ja epähuolehtivan vaikutelman?
Siinä vaiheessa kun alkaisin ymmärtämään ha hyväksymään lapsiin kohdistuvaa kaltoinkohtelua, minusta tulisi paljon turvallisempi ja lapsista huolehtivamman ihmisen vaikutelma?
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 00:40"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 00:30"]
Älkää nyt enää naiko, ettei tule lisää "vahinkoja". Molemmilta piuhat poikki, kun ehkäisyä wt:t ei yleensäkään handlaa. Ei teidän tosiaan kannata lisääntyä.
Mulla on yksi lapsi enkä todellakaan halua toista. Kerro ihmeessä miten tällainen alle 30vee saa sen sterin, kun tunnut tuon ehkäisyn ylijumalatar olevan. En halua avioliittoani pilata pihtaamalla seksiä ja itsekin sitä mielelläni harrastaisin. Mutta pillerit aiheuttaa ikäviä sivuvaikutuksia, kierukka ei sovi ja kumit ei ole kovin varmoja. Mitäs tehään? Ärsyttää vaan toi piuhat poikki huutelu. Laittaisin, jos saisin!!!
Voithan pyytää kohdunpoistoa, niin saat vaihdevuodetkin aikaistettua. Loppuu rutina.
Ei kohdunpoistoakaan saa tuosta vaan, pitää olla ikää ja vakavat vaivat
Vierailija kirjoitti:
JassoP kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohoh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okke kirjoitti:
Mitäs jos ap menis miehensä kanssa vaellusretkelle ilman vauvaa ja putoisivat "vahingossa" jyrkänteeltä alas? Ois vauvan elämä autuampaa jatkossa ku ei olis sairaita vanempia..
Mene keskenäsi vaeltamaan ja hyppää alas, ois sitten yks mamma vähemmän täällä aukomassa päätään. Ei vissiin vaan mene kaaliin että kaikista ei ole vanhemmiksi, ja täällähän aina jankutetaan että antakaa lapsi adoptioon (jos miettii aborttia esim) ja nyt se onkin hirrrrveen väärin.
Ei varmaan monilla ole myöskään mennyt kaaliin huolehtia ehkäisystä ja ottaa vastuuta siitä, mitä tapahtuu jos sen jättää huomioimatta?
Äääh! Adoptioon vaan kato! Jos ei olis niin voimakkaasti santiotu, niin samantien voisin pistää vaikka Toriin myyntiin, niin saisin rahaa alaselkäleimaan, röökiin ja kaljaan.
Aina näitä jankkaajia. En ole tuo edellinen, mutta minä olen pillerivauva ja kyllä se näkyi lapsuudessani, ettei äitini minua halunnut, vaikka parhaansa yritti. Kyllä se adoptio olisi ollut minulle paras ratkaisu. En ole mitenkään vihainen äidilleni. Minä ihan todella tulin maailmaan, kun hän oli liian nuori.
Ihan kertauksena sinulle ihmishirviölle, joka et pysty samaistumaan kenenkään muun tilanteeseen:
- Ehkäisy voi pettää ja se usein niin tekee.
- Adoptio on erittäin hyvä ratkaisu ei-toivotulle lapselle.
- Vanhemmuus ei tee sinuta tai kenestäkään muusta mitään auktoriteettia toisten elämään ja valintoihin eikä se myöskään selvästi ole tehnyt sinusta parempaa ihmistä. Jos sinulla siis on lapsia. Jos ei ole lapsia, niin toivon, ettet niitä saa, koska olet todella hirveä tyyppi.
Eli ihmishirviö on nykyään vastuuta kantava, ei suinkaan sitä pakoileva henkilö? Tyyppi, joka hedonististen elämäntapojensa seurauksena on valmis myymään vaikka kakaransa saadakseen pillereitä tai gramman piriä on se, jota pitää ymmärtää?
Vastataas myös näihin:
- Ehkäisy voi pettää ja se usein niin tekee.
Ehkäisy voi pettää, mutta useimmiten ei petä. Myöskään sinne värkkiin ei kannata sitä siemennestettä syöksevää kapistusta laittaa, jos on yhtään epävarmaa jälkiseuraamuksista. Kumi väliin kaiken varalta.
- Adoptio on erittäin hyvä ratkaisu ei-toivotulle lapselle.
Ei ole _erittäin hyvä ratkaisu_. Se on vihoviimeinen ratkaisu. Lähtökohta on se, että ei-toivottuja lapsia ei pitäisi edes syntyä. Vai mietitäänkö tässä taas sitä, että holtittomalle _aikuiselle_ voi tulla paha mieli, jos sen laittaa vastuuseen teostaan?
- Vanhemmuus ei tee sinuta tai kenestäkään muusta mitään auktoriteettia toisten elämään ja valintoihin eikä se myöskään selvästi ole tehnyt sinusta parempaa ihmistä. Jos sinulla siis on lapsia. Jos ei ole lapsia, niin toivon, ettet niitä saa, koska olet todella hirveä tyyppi.
Sinä toivotkin ei-toivottuja lapsia, jotka voi heti synnyttyään laittaa adoptioon, koska pirin vetäminen menee kaiken edelle. Minä toivon lapsia niille, jotka voivat taata heille turvallisen ja välittävän ilmapiirin. En ole mistään auktoriteeteista tai muusta puhunutkaan. Olen muuten homoseksuaali ja en kyllä kovin helposti voi lapsia saadakaan. Sisaruksilla on lapsia, jotka pitää mua turvallisena, huolehtivana ja kivana tyyppinä.
Mitä ihmettä sinä nyt sekoilet siellä? Minulla on kaksi ihanaa lasta, mutta todellakin toivon jokaiselle oikeutta sekä aborttiin että oikeutta antaa ei-toivottu lapsi adoptioon (myös lapsen oikeus elää rakastetussa perheessä). Mistä sä tuon pirin nyt tähän revit? Onko kaikki ihan hyvin?
Tottakai ensisijaisesti ei-toivottuja lapsia ei synny, mutta ei niin aina tapahdu. Heteroseksistä voi tulla raskaaksi ja Suomessa ei ole helppo saada sterilisaatiota. Yhdellä naisella tuttavapiiristäni ovat pillerit vain lakanneet toimimasta ja yksi tuli raskaaksi, vaikka kondomi ei edes mennyt rikki, sillä sperma voi liukua kumin yli huomaamatta. Itse tosiaan olen pillerivauva.
En tosiaankaan ota miltään homolta seksivalistusta, koska sinä et voi näihin kokemuksiin samaistua. Kyllä se seksi on edelleen ihan meille bi-seksuaaleille/heteroillekin laillista, vaikka välillä saatamme tulla tahtomattamme raskaaksi. Silloin on vastuullinen teko huolehtia asiasta.
Kondomikin voi mennä rikki [joku kaukaahaettu skenaario tähän] mutta oon kuitenkin pillerivauva? :D
Voi hyvänen aika. Pitääkö ihan erikseen todeta, että ne pelkät pillerit eivät tuo minkäänlaista varmuutta? Eiköhän tämänkin tajua jokainen siitäkin huolimatta, miten homo on? Tuollainen "minä en ota homolta mitään seksivalistusta" on sama, kun lakkaisit kuuntelemasta ammatiltaan pätevää ehkäisyneuvojaa vain siksi, että tämä ei voi hankkiutua raskaaksi. Minä sentään kykenen lisääntymään vaikka homo olenkin. Ihan tutkittu on.
Niin että tehdään lapsia ja kun ei halutakkaan, niin adoptioon vaan? Tuon jälkeen lauot jotain läppää jostain lapsellisuudesta ja... mistäs muusta kuin LOUKKAUKSISTA, joilla muka alennan itseäni?
Minä ja mun tunteet-aikakauden kasvattien tyypillistä lätinää.