Lue keskustelun säännöt.
Onko liian myöhäistä antaa 3,5kk vanha vauva adoptioon :(
21.08.2014 |
Lapsi oli siis silkka vahinko ja huomattiin raskaus niin myöhään etten saanut enää aborttia, menkat tuli normisti ja kaiken tiukimmatkin housut mahtu jalkaan eikä mitään muita oireita. Ajateltiin että kyllä me siihen lapseen kiinnytään mutta mitään kiintymistä ei ole tapahtunut. Olin jo aiemmin varatulla tyttöjen reissulla 5 päivää poissa enkä kaivannut vauvaa yhtään, miestä ja koiraa kylläkin. Samoin mies sanoo että ihana mennä työmatkoille, vaikka kaipaakin mua, mutta ei vauvaa. Mitään kiintymyssuhdetta kummallakaan meistä ei ole vauvaan, lähinnä vaan vituttaa toi ja ollaan jo mietitty et voitais pistää se asuun omilleen kun täyttää 16 :/ Tuntuu ihan hirveältä kirjoittaa tälläistä, mutta me ei oikeesti tiedetä mitä tehdä. Lapsi on isovanhemmilla hoidossa 3-7 päivänä viikossa 3-9 tuntia kerralla, ne on siihen paljon enemmän kiintyneitä kuin me, isovanhempia on siis lapsella 8 kun meidän molempien vanhemmat on mennyt uusiin naimisiin meidän ollessa kouluikäisiä. Lapsi nukkuu pinniksessä eri huoneessa ja koira meidän välissä. Toi on mun mielestä ehkä paras tapa kuvata meidän elämää tällä hetkellä :(
T. Henkisesti edelleen vela
Kommentit (372)
Ap:n tilanne on tosiasia monelle, ainoa erikoisuus on että nämä ovat sen itse tiedostaneet. 4 kk on niin lyhyt aika, että on parempi antaa lapsen olla isovanhempien luona ja ajan kulua vähän. Synnytyksen jälkeisen masennuksen lisäksi kyse voi olla ap:n puolelta jonkinlaisesta posttraumaattisesta stressireaktiosta, koska kaikki tuli niin puskista. PTSD:tä hoidetaan usein väärin masennuksena ja se voi pahentaa tilannetta. PTSD:n keskeinen elementti on tilanteen kieltäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hyväksy kirjoitti:
Miknkähän takia ette antaneet jo synnärillä lasta pientä ressukkaa pois,vaan aloititte tuon perhe elämän,vaikka ette halunneet edes lasta,itselläni on 7 lasta ja yksi lapsen lapsi,kaikki ovat rakkaita.Ihanaa aikaa elämässä, Koiran ei kuulu nukkua sängyssä,yököttävä ajatus,meillä koira ei saa sohvallekkaan mennä ja on tottunut siihen,vaikka muuten on tärkeä lemmikki ja vahtikoira,Koittakaa nyt hyvät ihmiset ottaa yhteyttä jonnekkin mistä saatte apua tähän tilanteeseen ja lapsi saa rakastavan kodin,ennenkuin on myöhäistä ja pilaatte vaan pikkuisen elämän.Suomessa on paljon vanhempia jotka yrittävät saada lasta,mutta se ei onnistu,lapsi on taivaan lahja,sitä ei kaikki ymmärrä kuinka upean aarteen olette saaneet elämäänne.Tuommonen käytös ja ajattelu on henkisesti kypsymättömien ihmisten toimintaa,miksi pitää harrastaa seksiä jos ei ole valmis kestämään seuraukset.Onneksi ystävissäni ja tuttavissani ei ole tuonlaisia ihmisä,koska en todellakaan hyväksyisi,lopettaisin yhteydenpidon välittömästi.Neuvolassakin terveydenhoitajalle voi sanoa suoraan,että haluaa antaa vauvan pois,eikä kierrellä ja kaarrella.Toivottavasti ette joudu vastaavaan tilanteeseen uudelleen.
Olisit voinut olla kirjoittamatta tuota kommenttia, jossa kehut itseäsi, mitään hyötyä siitä ei ap:lle ole.
Ei tuossa mitään itseänsä kehuta,vaan totuutta puhutaan,miksi ihmiset oikeasti harrastavat seksiä,eivätkä hyväksy seurauksia.Sitten tulee vahinko lapsia,mitä ei olla toivottu,missä vastuu ja terve järki on.
Ihme viranomaisuskovaisia täällä noi kaikki "mene neuvolaan, siellä neuvotaan" tyypit.
En jaksa lukea koko ketjua, mutta miten sille pennulle kävi? Annettiinko se adoptioon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kääntäkääpä se pihvi toisin päin. Väität, ettei teillä ole syntynyt lapseen kiintymyssuhdetta. Entäpä lapsi, onko hän luonut teihin kiintymyssuhteen? Jos hän noin paljon isovanhempien hoteissa, niin heihin hän on varmasti jo luonut molemminpuolisen kiintymyksen. Onko hän aina samojen isovanhempien luona, vai heitelläänkö hän milloin sinne, milloin tänne? Jos näin on, niin lapsella on jo liiankin monta hylkäämiskokemusta. Ei tee hyvää lapselle, sanon omasta kokemuksesta. Minua pompoteltiin lapsena äidiltä isovanhemmille ja takaisin. Seurauksena siitä on, että en pysty sitoutumaan yhteenkään ihmiseen täysillä, sillä taustalla on koko ajan pelko, että kyllä se kohta hylkää minut kuitenkin, kun en olekaan niin hyvä kuin hän luuli. Siis myös alemmuuden ja huonouden tunteet ovat hylätyillä tavallisia. Jos olette tosissanne, että ette kykene rakastamaan lastanne, antakaa hänet adoptioon, älkää pompotelko paikasta toiseen.
En usko, että neuvola on tässä kohtaa paras paikka jutella.
Neuvolassa ei ole tälläisestä paljoa kokemusta, joten myös vastaanotto on tuollaista hyssyttelyä.
Ehkäpä teinä juttelisin ihan ensin niille isovanhemmille vakavasti. Saisitte ensin ihan perheen kesken ideoita ja kenties jopa ratkaisua valmiiksi mikä vauvan kannalta parasta ja kaikille ehkä myös.
Sen jälkeen varmistaisin ennen noin isoa päätöstä oman hyvinvointini eli varaa aika lääkäriin ja sitä kautta psykiatrille. Varmista hyvä ihminen ettei kyse ole jostain muusta kun kiintymyksen ja rakkauden puutteesta. Joku sairaus, kuten se masennus mitä moni jo ehdotti ekoilla sivuilla (en kaikkia toki lukenut), mutta voi olla muitakin ja jopa neurologista.
Nämä siksi ettet koskaan, ikinä kadu tai huomaa myöhemmin, että asia olisi ollut korjattavissa.
Vasta jos nämä mikään ei anna selitystä ja tilanne jatkuu ennallaan niin soittaisin lastensuojeluun. Kuulisin sosiaalityöntekijän harkitut ehdotukset ja ideat. Niiden pohjalta sitten ratkaisua.
Ja tee se ratkaisu ihan itsesi näkökulmasta ja vauvan hyvinvointi etusijalla. Eli älä pohdi miestä tai koiraa. Älä mitään muuta kun vauvaa ja itseäsi.
Sillä oman pääsi kanssa elät koko loppuelämäsi ajan, joten sen kannattaa olla sellainen minkä kanssa pärjäät on ratkaisu mitä tahansa.
Prosessin ajaksi lastenhoitoapua KOTIIN ei vauvaa muualle. Jos miehesi nauttii olostaan muualla niin anna mennä. Miehelle suosittelen aivan samoja kun sulle ap eli lekuriin ja juttusille. Jos ei nää vaivaa niin arvaat kyllä, mitä sitten. Näkee kyllä vaivaa ja paljon jos sua rakastaa, puhumattakaan vauvasta.
Ilkeää, että miehestäsikään ei ole sulle nyt sellaista tukea mitä tarvitsisit.
Mutta nyt toimintaa ja kaikkea hyvää etenkin vauvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 00:40"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 00:30"]
Älkää nyt enää naiko, ettei tule lisää "vahinkoja". Molemmilta piuhat poikki, kun ehkäisyä wt:t ei yleensäkään handlaa. Ei teidän tosiaan kannata lisääntyä.Mulla on yksi lapsi enkä todellakaan halua toista. Kerro ihmeessä miten tällainen alle 30vee saa sen sterin, kun tunnut tuon ehkäisyn ylijumalatar olevan. En halua avioliittoani pilata pihtaamalla seksiä ja itsekin sitä mielelläni harrastaisin. Mutta pillerit aiheuttaa ikäviä sivuvaikutuksia, kierukka ei sovi ja kumit ei ole kovin varmoja. Mitäs tehään? Ärsyttää vaan toi piuhat poikki huutelu. Laittaisin, jos saisin!!!
Voithan pyytää kohdunpoistoa, niin saat vaihdevuodetkin aikaistettua. Loppuu rutina.
Ei kohdunpoistoakaan saa tuosta vaan, pitää olla ikää ja vakavat vaivat
Kohdunpoiston varmasti saa vielä vähemmän kuin sterilisaation. Pitää olla kipuja, kasvaimia, paha endrometrioosi tms ennenkuin saa. Luulisi että kun täyspäinen ihminen on sitä mieltä että ei enää lapsia, niin saisi tuon sterin. Vai pelkäävätkö lääkärit että kohta ollaan kinuamassa että avatkaa putket tai tehkää muu hedelmöityshoito. Jos vaikka tulisi uusi puoliso ja haluttaisiinkin yhteinen lapsi vielä.
Jos ap luet vielä tätä ketjua. Annoitko lapsen pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kääntäkääpä se pihvi toisin päin. Väität, ettei teillä ole syntynyt lapseen kiintymyssuhdetta. Entäpä lapsi, onko hän luonut teihin kiintymyssuhteen? Jos hän noin paljon isovanhempien hoteissa, niin heihin hän on varmasti jo luonut molemminpuolisen kiintymyksen. Onko hän aina samojen isovanhempien luona, vai heitelläänkö hän milloin sinne, milloin tänne? Jos näin on, niin lapsella on jo liiankin monta hylkäämiskokemusta. Ei tee hyvää lapselle, sanon omasta kokemuksesta..
Noin pieni ei ole vielä muodostanut kiintymyssuhdetta. Sitä paitsi kyse on koko ajan vauvan kiintymyssuhteesta vanhempaan. Vanhempi muodostaa rakkaussuhteen lapseen, siis paljon enemmän kuin pelkkää kiintymystä vaativan suhteen. Tässä tilanteessa ap ja toinen vanhempi eivät ole luoneet ilmeisesti minkäänlaista tunnesuhdetta vauvaan, jolloin vauva ei voi alkaa juuri näillä main rakentaa kiintymyssuhdettakaan.
Vaihtuvat hoitajat ja hoitopaikat ovat ongelma kiintymusuhteen rakentamiselle. vauva ei kykene luomaan lukuisia kiintymyssuhteita. Yksi ensisijainen, ehkä yksi toissijainen myöhemmin. Yksi hoitopaikka.
Ap:llä tuntuu puolisoineen olevan suoraselkäisyyttä ja kykyä ajatella lapsensa parasta tässä vaiheessa realistisesti. Ottakaa yhteyttä kuntanne adoptioneuvontaan tai lastenvalvojalle suoraan. Nykysin on mahdollista tehdä avoin adoptio, jolloin lapsenne saa tietää biologiset sukujuuret ja voidaan sopia esimerkiksi tapaamisista vuosittain, mahdollisesti isovanhempien kanssa.
Myös täällä ehdotettu isovanhempien adopitio on harkinnan arvoinen. Luultavasti kuitenkin liian vanhoja vauvan adoptiovanhemmiksi. Ensi alkuun voisitte keskustella lastensuojelun kanssa yksityisestä sijoituksesta sopiville isovanhemmille tai muille tutuille siksi aikaa, kun mietitte ja järjestätte lopullista kuviota. Nyt vauvalla on alkamassa kehityksen kannalta ratkaisevat ajat ja olisi kiva, että hän voi tehdä ne sellaisen aikuisen kanssa, joka voi ne tehdä. Te voisitte olla koiran kanssa, hengähtää ja tehdä omia juttuja. Käytte sitten vaikka katsomassa vauvaa, jos siltä tuntuu? Kolme kuukautta kuitenkin on adoptiossa harkinta-aikaa. Yksityinen sijoittaminen ei ole edes pysyvä.
Huvittavinta, että täällä ne abortinvastaiset nyt huutelee äitiä - joka olisi vela ilman vahinkoa - hirveäksi, sairaaksi ja vaikka miksi, koska ei rakasta synnyttämäänsä lastaan eikä kasvanut äitihahmoksi sittenkään.
Niin, että olisiko se abortti sittenkään huono vaihtoehto? Menkää vähän itseenne nyt.
Aloittajan tapauksessa varmasti kysyisin isovanhempien kiinnostusta adoptioon/sijaisperhetoimintaan. Lapsi olisi silloin lähellä, että jos sieltä jotain tunteita tulisikin, niin suhdetta lapseen voisi rakentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiparka. Ei tule onnellinen ihminen tuolla hoivalla. Pääasia, että kerrot asiasta eteenpäin. Kun sinun tunteillasi käsittelet vauvaa ( olet häiriintynyt ) niin kostat sen hänelle. Tuntee syrjimisen ja kärsii siitä loppuelämän. Välitä edes sen verran, että puhu heti asiasta neuvolaan ja nykyhoitajille. Ennenkuin on liian myöhäistä.
Vai voiko olla tottakaan tuo aienmmin kertomasi?
Lisätääs tähän tällainen näkökulma;
Itse saimme lapsen melko vanhana. Halusimme riehua nuoruudessa ja mm. matkailla. Todella oikea ratkaisu, mutta kun puhe lapsesta tuli, tuli samalla mielikuvat; oliko tää elämä tässä.
Pikkuhiljaa sitä asennoitui lapseen myönteisemmin ja kun hän syntyi, kiinnyimme heti täysillä. Lapsi oli tärkein asia elämässä pari vuotta. Mutta sitten pohdimme ikäämme ja haluaisimmeko toisen lapsen. Päätimme yrittää.
Mutta tämän toisen lapsen kohdalla, rakkaus ei ollutkaan niin voimakasta kuin ensimmäisen. Halusin antaa kaiken rakkauteni esikoiselle ja ajattelin etten tätä saakelin yöt itkevää rääpälettä osaa varmaan koskaan rakastaa.
Mutta kun ne pahimmat kuukaudet saatiin alta pois ja lapsi rupesi tunnistamaan isänsä; totesin että rakkautta riittää molemmille.
Nuorena tuli pari tapausta, joissa tyttöystävä mainitsikin menkkojen jääneen pois ja pari kertaa haettiin katumuspillereitä. Onneksi näistä ei syntynyt mitään. Olin silloin kypsymätön vanhemmaksi ja parisuhteemmekin meni myöhemmin poikki. En olisi halunnut olla perhe ex tyttöystävieni kanssa. Näin jälkikäteen mietittynä.
Mielestäni abortti on oltava vaihtoehto sille, että maailmaan syntyy ihminen jota ei rakasteta. Adoptiovanhempiakaan ei riitä kaikille ja nykylakien varjossa voi lapsesta tuntua kurjalta, kun vihdoin hänelle selviää että hän ei olekaan vanhempiensa biologinen lapsi. Onhan se totta että elämä on lahja - kaikki ei saa lapsia vaikka haluaisivat. Mutta samaan aikaan maailma liikakansoittuu jatkuvasti eikä maapallomme tarvi lapsia lisää tähän tahtiin kuin nyt tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko ainoa joka tuntee sympatiaa ap:ta kohtaan?
AP haluaa tehdä oikein, ja silti te vain haukutte??! Mikä teitä vaivaa? Ei kaikilla ole mitään äidinvaistoja niin kuin teillä. Osa haluaa olla vapaita eikä kahlittuja tiettyyn elämään.
Oletteko huomanneet, että ap:n aloitus on vuodelta 2014?
Mitähän mahtaa lapselle ja ap:llekin kuulua?
Vierailija kirjoitti:
T. Henkisesti edelleen vela
Oikeasti :D "Henkisesti edelleen vapaaehtoisesti lapseton". Hieno ilmaus.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Henkisesti kypsä ihminen ei kyllä kykenisi tuollaisene käytökseen.
Nimenomaan juurikin on kypsää myöntää tilanne ja etsiä siihen ratkaisua eikä vain leikkiä, että kyllä se tästä koska on pakko.
N34
"Olenko ainoa joka tuntee sympatiaa ap:ta kohtaan?
AP haluaa tehdä oikein, ja silti te vain haukutte??! Mikä teitä vaivaa? Ei kaikilla ole mitään äidinvaistoja niin kuin teillä. Osa haluaa olla vapaita eikä kahlittuja tiettyyn elämään."
Oletkohan kuullut koskaan sanaa vastuunottaminen??
Ensin tehdään lapsi ja sit halutaankin olla vapaita. Ei se elämä vain näin mene!
TÄÄ KETJU ON EDELLEEN USEAMMAN VUODEN TAKAA!!!!
TÄÄ ON VANHA KETJU!!!!!
Miknkähän takia ette antaneet jo synnärillä lasta pientä ressukkaa pois,vaan aloititte tuon perhe elämän,vaikka ette halunneet edes lasta,itselläni on 7 lasta ja yksi lapsen lapsi,kaikki ovat rakkaita.Ihanaa aikaa elämässä, Koiran ei kuulu nukkua sängyssä,yököttävä ajatus,meillä koira ei saa sohvallekkaan mennä ja on tottunut siihen,vaikka muuten on tärkeä lemmikki ja vahtikoira,Koittakaa nyt hyvät ihmiset ottaa yhteyttä jonnekkin mistä saatte apua tähän tilanteeseen ja lapsi saa rakastavan kodin,ennenkuin on myöhäistä ja pilaatte vaan pikkuisen elämän.Suomessa on paljon vanhempia jotka yrittävät saada lasta,mutta se ei onnistu,lapsi on taivaan lahja,sitä ei kaikki ymmärrä kuinka upean aarteen olette saaneet elämäänne.Tuommonen käytös ja ajattelu on henkisesti kypsymättömien ihmisten toimintaa,miksi pitää harrastaa seksiä jos ei ole valmis kestämään seuraukset.Onneksi ystävissäni ja tuttavissani ei ole tuonlaisia ihmisä,koska en todellakaan hyväksyisi,lopettaisin yhteydenpidon välittömästi.Neuvolassakin terveydenhoitajalle voi sanoa suoraan,että haluaa antaa vauvan pois,eikä kierrellä ja kaarrella.Toivottavasti ette joudu vastaavaan tilanteeseen uudelleen.