Lue keskustelun säännöt.
Onko liian myöhäistä antaa 3,5kk vanha vauva adoptioon :(
21.08.2014 |
Lapsi oli siis silkka vahinko ja huomattiin raskaus niin myöhään etten saanut enää aborttia, menkat tuli normisti ja kaiken tiukimmatkin housut mahtu jalkaan eikä mitään muita oireita. Ajateltiin että kyllä me siihen lapseen kiinnytään mutta mitään kiintymistä ei ole tapahtunut. Olin jo aiemmin varatulla tyttöjen reissulla 5 päivää poissa enkä kaivannut vauvaa yhtään, miestä ja koiraa kylläkin. Samoin mies sanoo että ihana mennä työmatkoille, vaikka kaipaakin mua, mutta ei vauvaa. Mitään kiintymyssuhdetta kummallakaan meistä ei ole vauvaan, lähinnä vaan vituttaa toi ja ollaan jo mietitty et voitais pistää se asuun omilleen kun täyttää 16 :/ Tuntuu ihan hirveältä kirjoittaa tälläistä, mutta me ei oikeesti tiedetä mitä tehdä. Lapsi on isovanhemmilla hoidossa 3-7 päivänä viikossa 3-9 tuntia kerralla, ne on siihen paljon enemmän kiintyneitä kuin me, isovanhempia on siis lapsella 8 kun meidän molempien vanhemmat on mennyt uusiin naimisiin meidän ollessa kouluikäisiä. Lapsi nukkuu pinniksessä eri huoneessa ja koira meidän välissä. Toi on mun mielestä ehkä paras tapa kuvata meidän elämää tällä hetkellä :(
T. Henkisesti edelleen vela
Kommentit (372)
Ymmärrän tämmöisiä tilanteita. Olen antanut lapsen pois, vahinko sattui kun olin 29v, menkat normaalit yms, ja liian myöhäistä tehdä aborttia. Alusta asti tein neuvolassa selväksi, että lapsi ei lähde laitokselta mukaan. Kätilökin yritti painostaa pyörtämään päätökseni, mutta edes lapsen näkeminen ei herättänyt mitään tunteita. Hain sterin heti kun se oli mahdollista. Ei kaduta, eikä kiinnosta mitä lapselle kuuluu, taatusti kuitenkin parempaa kuin minun hoidossani. Toivon, ettei koskaan ilmesty ovelleni, kun en osaisi suhtautua häneen silloinkaan. Mitä siinä voi sanoa? "En ole juuri ajatellut sinua 18 vuoteen"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lähes kaksi kun vanhempani muuttivat yhteen, siis minun kanssani. Muistan hämäriä mielikuvia jo tuosta ajasta, tosin ne ovat enemmän unen kaltaisia kuin selviä mielikuvia. Biologiseen isääni ei ollut yhteyksiä paitsi pari puhelua aikuisuuden kynnyksellä. Adoptioisäni oli hyvä ja turvallinen vaikkakin etäisempi minulle kuin omilleen. Rakastin häntä kuitenkin paljon.
Siitä olette kai miehesi kanssa yhtä mieltä että lapsenne ansaitsee vain parasta? Järjestäkää asia siis pikimmiten. Lapsi ei tule kaipaamaan teitä mutta jos viivyttelette, hän voi saada traumoja jotka näyttäytyvät myöhemmin. Lapsen perustarpeet ovat ruoka, rakkaus, puhtaus ja hellivät kädet. Ilman näitä lapsestanne voi tulla hyvin rikkonainen jopa psykopaatti.
En pidä huonona sitä että uskallatte myöntää tilanteen. Joskus käy näin eläinmaailmassakin. Rakkaus jää syntymättä. Hoitakaa homma ja onnea miljoonasti vauvallennne, tuhat pusua pikku varpaille.
miäs kirjoitti:
"Olenko ainoa joka tuntee sympatiaa ap:ta kohtaan?
AP haluaa tehdä oikein, ja silti te vain haukutte??! Mikä teitä vaivaa? Ei kaikilla ole mitään äidinvaistoja niin kuin teillä. Osa haluaa olla vapaita eikä kahlittuja tiettyyn elämään."Oletkohan kuullut koskaan sanaa vastuunottaminen??
Ensin tehdään lapsi ja sit halutaankin olla vapaita. Ei se elämä vain näin mene!
Mitä olisit itse tehnyt? Aborttia ei saanut enää tuossa vaiheessa.
Tälläisesta ei oikeasti saisi edes vitsailla!!! Järkyttävää provotekstiä, olet todella todella inhottava ihminen ap!!
Voi lapsi raukka!!
Ja pakko sanoa, että voi jumalauta sentään kun AIKUISET ihmiset eivät osaa sitä ehkäisyn taitoa, mutta sitten kyllä iloisesti läiskytellään niitä sulupuolielimiä yhteen.
Steriloikaa itsenne, ja tän sanon ihan ilman sarvia ja hampaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sää ja sun sarves ja hampaas. Et sitten viittinyt lukea edes koko tarinaa.
Ja Keskustelu on vuodelta 2014.
^^ ja toisekseen kun sitä sterilisaatiota ei noin vaan saada. Siskonikaan ei saanut, vaikka 40, munasarjasyövän vuoksi toinen munasarja leikattu pois, pcosin, endon ja kilppareitten takia lapsensaanti muutenkin vaikeaa enää ja 4 lasta jo synnytetty. On käynyt terkkarit, lääkärit, hoitajat, psykiatrit, mutta ei pätevää syytä tehä sterkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 vuotta sitten kirjoitettu aloitus ja obviously teinin kirjoittama provo. Miksi tämä on nostettu?
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt enää naiko, ettei tule lisää "vahinkoja". Molemmilta piuhat poikki, kun ehkäisyä wt:t ei yleensäkään handlaa. Ei teidän tosiaan kannata lisääntyä.
Eli mielestäsi AP on automaattisesi wt jos hän saa lapsen ja hänellä ei ole kiintymystä lapseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai te nyt edes herran jestas estätte lapsellenne tykkäävänne hänestä? Annatte hänelle kaiken mitä hän tarvitsee kasvaakseen normaalisti? On kyllä todella vahingollista lapselle jos jää täysin vaille rakkautta ja syliä. Hyvä jos olette kuitenkin tietoisia tilanteestanne. Ajattelin vaan että ruokkiiko toinen toistenne käytös vaan lisää omaa ajatteluanne? Olette ehkä päättäneet olla kiintymättä häneen? Lapsen etu tietenkin on että hänet sijoitetaan jonnekin josta hänestä todella pidetään kaikin puolin. Toivon lapselle parasta ja oletan että tekin haluatte sitä.
Vierailija kirjoitti:
Kai te nyt edes herran jestas estätte lapsellenne tykkäävänne hänestä? Annatte hänelle kaiken mitä hän tarvitsee kasvaakseen normaalisti? On kyllä todella vahingollista lapselle jos jää täysin vaille rakkautta ja syliä. Hyvä jos olette kuitenkin tietoisia tilanteestanne. Ajattelin vaan että ruokkiiko toinen toistenne käytös vaan lisää omaa ajatteluanne? Olette ehkä päättäneet olla kiintymättä häneen? Lapsen etu tietenkin on että hänet sijoitetaan jonnekin josta hänestä todella pidetään kaikin puolin. Toivon lapselle parasta ja oletan että tekin haluatte sitä.
Älä vastaa tähän enää, tämä on monta vuotta vanha tarina!!! Idioottia kaivaa näitä esille uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä voin adoptoida teidän vauvan! No ihan tosissaan, lastensuojeluun vaan ilmoitus, kyllä se varmasti saadaan jollekin rakastavalle perheelle. Ja isovanhemmat saa tapaamisoikeuden. Jos Suomessa olisi mahdollista adoptoida niin helposti kuin esim. Jenkeissä, voisin oikeastikin adoptoida hänet.
Nimim. Lasta pitkään kaivannut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole myöhäistä. Muista että adoptioon antaminen on lopullista. Ihminen ei ole tavara jonka voi pyytää takaisin.
On kyllä järkyttävää, miten moni ihminen oikein raivostuu tästä viestistä.
Kyllä, vakava ja paha juttu todellakin, jos vanhemmat eivät millään halua jo läsnäolevaa lasta. Mutta mikä tässä nyt todellisuudessa on se, mikä RAIVOSTUTTAA? Tämä on paha tilanne, mutta mikäli kaikki on mennyt kuten aloittaja kertoi, niin eihän tässä ole ollut vaihtoehtoja, ei ole voinut tehdä aborttia ja varmasti hoitotahot ovat "painostaneet" pitämään lapsen itsellään. Jos sitä kiintymystä ja rakkautta lapseen ei tule, sitä ei tule. Eikai kukaan sitä voi raivota ja hakatakkaan toiseen.
Minun mielestä on rohkeaa, että suoraan kerrot aloittaja tunteesi, vaikka se ei monen mieleen sovikkaan. Lasta on pakko rakastaa, on pakko olla äiti kun siihen on sinun tapauksessasi ilman mitään valmiutta joutunut. Sinä et ole tehnyt pahaa, sinä myönnät omat vajavaisuutesi. Nyt vaan korjaat tilanteen, esimerkiksi akuutisti sossuun ilmoitusta, sieltä auttavat runsaasti.
Ystäväni masentui suuresti lapsen saadessaan, sinnitteli kyllä siihen, että lapsi oli 4-vuotias, sitten meni sossuntädeille puhumaan, että ei pysty ja nyt on keksittävä apua tilanteeseen. Lapsi sijoitetttiin perheeseen, oikea äiti sai nähdä lasta ja viettää viikonloppuja hänen kanssaan, samalla kun rakenteli omaa elämäänsä uudelleen kasaan, ja parempaan kuntoon. Nyt, lapsi on 12 ja pääsi viime syksynä takaisin muuttamaan kotiin. Ja kaikki perheessä ovat olleet tyytyväisiä sijaiskotiin, sossun apuun ja jopa lapsi on ymmärtänyt tilanteen, ja sen, että äiti ei luopunut lapsesta omasta tahdosta, vaan sairauden vuoksi, joka vaikutti negatiivisesti lapsen ympäristöön.
Toivon todella, että jätät lukematta haukkuviestit, keskity niihin missä oikeasti on asiaa. Todella harmittavaa, mutta sinun tunteesi eivät siitä muutu vaikka kuinka moni sinua soimaisikin.
Lukematta näitä useita viestejä olisin sitä mieltä, että teette täysin oikean ratkaisun, jos annatte lapsen adoptioon omille vanhemmillenne tai jos tämä ei onnistu, niin yrittäkää keskustella heidän kanssaan tilanteesta suoraan. Jos kiintynyt myöhemmin syntyy, niin hyvä - mutta lapsen itsensä kannalta olisi todella tärkeää, että varsinkin näin ihan alussa ympärillä on aikuisia, joista lapsi tuntee, että he oikeasti välittävät. Muuten tulee helposti ihan kaikenlaista ongelmaa hänen elämäänsä, jota on vaikeata myöhemmin selvittää.
Ja oikeasti kiitos pienen lapsen puolesta siitä, että tajuatte tilanteenne ja yritätte sitä muuttaa. Teistä ei ehkä nyt ole vanhemmiksi ja se on vain tällä hetkellä niin, ei sitä mikään arpominen yhtäkkiä muuta. Ei tule sitten vihasuhdettakaan, kun asian käsittelette nyt hyvin ja lapsi saa olla rakastavien ihmisten kasvatettavana ainakin pääsääntöisesti.
Sterilisaation perusteet kun täyttyvät, sen saa. Käytännössä kun on 3 lasta tai täyttänyt 30 v. Ei tarvitse olla molempia vaan riittää, että on joko 3 lasta tai täyttänyt 30 v (vaikka ei olisi yhtään lasta).
Tekisit jostakin lapsettomasta pariskunnasta tosi onnellisen :) Lapsen tulevat vanhemmat ovat käyneet tosi tarkan seulan läpi ja arvostavat kyllä vauvaasi yllinkyllin. Varaudu kuitenkin siihen että aikuisena lapsi tulee ottamaan yhteyttä ja kysellä miksi et häntä halunnut
Jopa oli hassu tarina, 0/5.
Mutta kun tuollainen tilanne olisi tosi, niin ilman muuta lapsi muualle, ehkä jopa isovanhemmat voisivat ottaa kasvattaakseen, en tiedä.