Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen uupunut feministien naisille ja miehille asettamiin paineisiin / T.Nainen 30v
01.08.2021 |
Olin vuosia tosi moderni, mutta olen tosi uupunut feministien naisille asettamiin paineisiin. Pitää olla bosslady, pitää olla "en tarvitse miestä mihinkään" asenteella ja on oltava oikeastaan enemmän ja kaikkea, ja miehen tarvitsemien on kuin rikollista. Tuntuu myös että miehille jopa kuin pitää olla kiukkuinen ja valittaa jotta on tiedostavan feministin kuuloinen ja viljellä termiä "toksinen maskuliinisuus".
Olen vuosien varrella biseksuaalina tapaillut ja seurustellut niin naisten, miesten kuin myös muiden sukupuolien kanssa. Olen käynyt läpi monet roolit ja yllätyksenä minä haluankin olla vaan ns. "tavallinen perinteinen nainen". Haluaisin uskaltaa sanoa sen, mutta koen että ilmapiiri on heti tuomitseva. Siis että jos haluan olla pullantuoksuinen äiti, haluan myöntää että tarvitsen miestä, haluan sukupuoliroolit parisuhteessa heteromiehen kanssa
enkä halua tätä että miehet ja naiset on pakko olla." samoja" .
Tämä on se mihin olen päätynyt, mutta suvaitsevuus ei tunnukaan ulottuvan siihen jos haluat olla tavallinen nainen. Ja jopa tämäkin sitten että ei kuulemma saisi käyttää sanoja tavallinen tai normaali kun mitä ne tarkoittaa.. Mutta varmaan moni tajuaa mitä tarkoitan termillä tavallinen nainen?
Moni feministi tuntuu sanovan että joo joo kaikki on ok ja kaikki saa olla sellaisia kun on... Kunnes sanot ääneen sen että et halua olla bosslady, supernainen vaan ihan vaan tavallinen nainen, olla naisellinen, eikä ylianalysoida puhki asioita. Kaikkea ei tarvitse analysoida niin perkeleesti.
Eli olen todella uupunut ja lopen kyllästynyt feministien puheisiin ja analyyseihin ja miesvihaan.
Jos tästä sai selvää. En vaan jaksa tätä enää.
Kommentit (443)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette käsittäneet feminismin väärin.
Jokainen nais- ja mieskuva on ok, jos se tapahtuu omasta halusta ja ei paineiden alaisena ja ei ole haitallista muille. Miehettömyys ja miehen tarvitseminen - kaikki ok.
Olen kieltämättä hämmentynyt, että 30-vuotiaalla on noin mustavalkoinen käsitys feminismistä. Ehkä olet liikkunut väärissä piireissä.
N25
Ei tarvitse kuin katsoa A-studiota kun feministiä haastatellaan, tai lukea feministien kannanottoja keskustelupalstoilta. En näe heidän asenteessaan minkäänlaista toverillista asennetta miehiä kohtaan, eikä ajatusta, että ollaan samassa veneessä tätä planeettaa pelastamassa. Että tarvitsemme toisiamme, me kaksi suvunjatkamiseen kykenevää sukupuolta.
Ei, vaan feministit nostavat esiin tissikohua, nännikohua, stringi-biksukohua, kolmenkeskisiä parisuhteita jne. Kaikki tuntuu pyörivän feminismissä nykyään seksin ympärillä ja oikeus paljastavaan pukeutumiseen on nuorfeministien mielestä ilmeisesti naisen tärkein oikeus, tietysti aborttioikeuden ohella.
Nostakaa katseennne niistä omista genitaaleista, feministit, ja miettikää uudet prioriteetit! Miehet ovat välttämättömiä. Ja he ovat täällä jäädäkseen. t. vanha nainen
Tokasta ja kolmannesta kappleesta samaa mieltä.
Mutta ekasta;
Onko miehet muka naisten puolella? Haluavatko miehet muka pelastaa yhtään mitään?
Miksi miesten kanssa pitäisi olla toveri?Siksi että asutamme tätä planeettaa yhdessä, ja meidän pitäisi yhdessä siitä huolehtia. Hyödyntää erilaiset kykymme, erilaiset aivorakenteemme (naisten paksumpi aivokurkiainen mahdollistaa ilmeiden ja eleiden ja äänensävyjen lukemisen miestä tehokkaammin, miehilllä aivojen takaosassa liikkumista kontrolloiva alue, joka on kehittyneempi miehillä, samoin avaruudellinen ajattelu jne.)
Mies ja nainen eivät ole samanlaisia, se on femismin virheoletus, joka johtaa harhaan.
Oudolta, suorastaan sairaalloiselta kuulostaa myös yleistyksesi "haluavatko miehet pelastaa". Tunnen monta miestä, jotka haluavat pelastaa tämän planeetan lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Oma isäni muun muassa, joka elätti minut ja perheemme raskaalla fyysisellä työllä, johon kykeni, koska sitkeät lihakset ja kestävyys.
Tuntuu todella kummalliselta näkemys, että miesten kanssa ei pitäisi rakentaa yhteistyötä. Atwoodin kirjan pohjalta tehty sarja on hämärtänyt nuoremman naissukupolven tajunnan, synnyttänyt miesvihaa.
Trolliksi paljastit itsesi.
Mitä hemmetin trollaamista tässä mielipiteessä on? Onko naisen ja miehen välinen solidaarisuus sinulle niin ufo juttu? Kuule, sillä solidaarisuudella selvittiin muun muassa sodasta ja sen seurauksista. Esim. äitini tuki sodassa 19-vuotiaana haavoittunutta ja traumatisoitunutta isääni solidaarisesti, ja mitä vanhemmaksi hän tuli, sitä enemmän hän alkoi tajuta, miten sota vaikutti isääni, ja myötätunto kasvoi.
Atwoodin kirjalla viittasin Orjattaresi-sarjaan, jonka jotkut nuoret ja naivit naiset ottavat kirjaimellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Moni nainen voisi paremmin, jos voisi toisinaan jättää kaiken sen suorittamisen ja "vahvuuden", ja vain kömpiä miehen kainaloon lepäämään.
Just, sinne nyrkin ja hellan väliin vaan, kokonaan miehen armoille. Ei omaa koulutusta, ei omaa työtä, täysin miehen tulojen ja mielijohteiden armoilla. Kunnes mies alun innostuksen jälkeen kyllästyy elättämään sohvaeläintä ja jättää, sitten onkin "kivaa" kun mitään omaa elämää ei ole.
Tuosta on kuule ihan syystä haluttu pois, tuo on ansa.
Terveessä suhteessa molemmat voi levähtää toisen kainalossa, mutta ei jäädä vapaamatkustajaksi suhteeseen.
Olen siis miehen armoilla, koska mieheni sattui rikastumaan eikä minun tarvitse käydä töissä? Olen siis sohvaeläin, jonka mies hylkää hetkenä minä hyvänsä?
Kuulostaa todella suvaitsevaiselta. Näitä huolestuneita kyllä riittää, huolitrollataan minkä ehditään kun ollaan muka huolestuneita minun kohtalosta, joka on erittäin tukevasti turvattu.
Olen aina halunnut olla vapaa ja tehdä omia projektejani. Elän siis unelmaani nyt. Eikö ole kauheaa?
Odota vaan, mies kyllästyy kyllä. Ihminen joka aina on vaan kotona ja täysin toisen varassa toimeentulon osalta, käy nopeasti kyllästyttäväksi itsestäänselvyydeksi. Sitten sinut päivitetään nuorempaan naiseen, ja sinä ihmettelet että mistä saisi puuttuvan elämän keski-iässä. Googlettele vaikka Sesse Koiviston juttuja, sama on sinulla edessä. Kitinää että miksi ihmeessä mies ei elätäkään enää eron jälkeen...
Eikä me sinusta olla huolissamme, trollihan olet. Ja vaikka olisit oikea henkilö, kyllä sinulla on oikeus ryssiä elämäsi ihan totaalisesti, kukaan ei kiellä, ei me pahat feministitkään.
No tässä tuli aimo annos feminismiä :)
Mahdoton kyllä ymmärtää miksi se ihmisiä jaksaa suututtaa niin kauheasti, jos jollakin on varaa elää vapaata elämää ilman taloudellisia velvoitteita. Eroakaan ei tarvitse pelätä, kun omaisuus menee puoliksi. Mitään oikeaa huolta ei ole, mutta jotain on vaan väkisin löydettävä. Työssäkäyvät pariskunnathan ei koskaan eroa. Yleensähän eroa sitäpaitsi hakee nainen, mutta toki meidän tapauksessa sen täytyy olla mies, jonka pitää päivittää vaimonsa.
Tiedän lähipiiristäni aika monta surullista tapausta, jossa vaimo on jäänyt tyhjän päälle eron jälkeen. Yhdessä tapauksessa nainen irtisanoutui todella hyvästä työpaikasta ja jäi kotiin lasten kanssa. Muuten olisi käynyt arki liian raskaaksi, kun miehen työ vei usein illat ja viikonloputkin. Talo yksin miehen nimissä ja vaimo maksoi pienistä tuloistaan (teki kotona osa-aikatyötä) ruuat javastikkeen. Kun tuli ero, vaimolle jäi erittäin pieni eläke. Omaisuutta vain muutama henkilökohtainen esine ja pari huonekalua. Kilttinä luonteena ei alkanut tapella ex-miehen kanssa. En olisi kyllä uskaltanut minäkään. Exänsä on todella pelottava. Viimeiset yhteisten vuosien aikana mies nälvi jatkuvasti vaimoaan siitä, että tämä oli tuonut talouteen niin vähän rahaa.
Montako kymmentä vuotta tämä nainen oli siellä kotona?
Kuulostaa aika keksityltä tarinalta tämäkin, taas kerran
Eli jos jokin tapahtunut asia ei sovi ajatusmaailmaan, se on keksitty. Hän jäi kotiin vuonna 1994ja oli kotona siihen asti, kun jäi eläkkeelle viime vuonna. Teki siis osa-aikatyötä muutaman tunnin viikossa, mutta ei kovin paljon ansainnut. Lähti kuitenkin paikasta, jossa tänä päivänä noin 4500 kk-palkka.
Täysin oma syy siis. Kenenkään ei tarvitse leikkiä kotirouvaa 27 vuotta.
Eli naisen ei kannata olla yli vuotta pois työmarkkinoilta, sillä siinä ajassa tippuu kärryiltä, eikä pääse enää takaisin urapolulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Moni nainen voisi paremmin, jos voisi toisinaan jättää kaiken sen suorittamisen ja "vahvuuden", ja vain kömpiä miehen kainaloon lepäämään.
Just, sinne nyrkin ja hellan väliin vaan, kokonaan miehen armoille. Ei omaa koulutusta, ei omaa työtä, täysin miehen tulojen ja mielijohteiden armoilla. Kunnes mies alun innostuksen jälkeen kyllästyy elättämään sohvaeläintä ja jättää, sitten onkin "kivaa" kun mitään omaa elämää ei ole.
Tuosta on kuule ihan syystä haluttu pois, tuo on ansa.
Terveessä suhteessa molemmat voi levähtää toisen kainalossa, mutta ei jäädä vapaamatkustajaksi suhteeseen.
Olen siis miehen armoilla, koska mieheni sattui rikastumaan eikä minun tarvitse käydä töissä? Olen siis sohvaeläin, jonka mies hylkää hetkenä minä hyvänsä?
Kuulostaa todella suvaitsevaiselta. Näitä huolestuneita kyllä riittää, huolitrollataan minkä ehditään kun ollaan muka huolestuneita minun kohtalosta, joka on erittäin tukevasti turvattu.
Olen aina halunnut olla vapaa ja tehdä omia projektejani. Elän siis unelmaani nyt. Eikö ole kauheaa?
Odota vaan, mies kyllästyy kyllä. Ihminen joka aina on vaan kotona ja täysin toisen varassa toimeentulon osalta, käy nopeasti kyllästyttäväksi itsestäänselvyydeksi. Sitten sinut päivitetään nuorempaan naiseen, ja sinä ihmettelet että mistä saisi puuttuvan elämän keski-iässä. Googlettele vaikka Sesse Koiviston juttuja, sama on sinulla edessä. Kitinää että miksi ihmeessä mies ei elätäkään enää eron jälkeen...
Eikä me sinusta olla huolissamme, trollihan olet. Ja vaikka olisit oikea henkilö, kyllä sinulla on oikeus ryssiä elämäsi ihan totaalisesti, kukaan ei kiellä, ei me pahat feministitkään.
No tässä tuli aimo annos feminismiä :)
Mahdoton kyllä ymmärtää miksi se ihmisiä jaksaa suututtaa niin kauheasti, jos jollakin on varaa elää vapaata elämää ilman taloudellisia velvoitteita. Eroakaan ei tarvitse pelätä, kun omaisuus menee puoliksi. Mitään oikeaa huolta ei ole, mutta jotain on vaan väkisin löydettävä. Työssäkäyvät pariskunnathan ei koskaan eroa. Yleensähän eroa sitäpaitsi hakee nainen, mutta toki meidän tapauksessa sen täytyy olla mies, jonka pitää päivittää vaimonsa.
Tiedän lähipiiristäni aika monta surullista tapausta, jossa vaimo on jäänyt tyhjän päälle eron jälkeen. Yhdessä tapauksessa nainen irtisanoutui todella hyvästä työpaikasta ja jäi kotiin lasten kanssa. Muuten olisi käynyt arki liian raskaaksi, kun miehen työ vei usein illat ja viikonloputkin. Talo yksin miehen nimissä ja vaimo maksoi pienistä tuloistaan (teki kotona osa-aikatyötä) ruuat javastikkeen. Kun tuli ero, vaimolle jäi erittäin pieni eläke. Omaisuutta vain muutama henkilökohtainen esine ja pari huonekalua. Kilttinä luonteena ei alkanut tapella ex-miehen kanssa. En olisi kyllä uskaltanut minäkään. Exänsä on todella pelottava. Viimeiset yhteisten vuosien aikana mies nälvi jatkuvasti vaimoaan siitä, että tämä oli tuonut talouteen niin vähän rahaa.
Montako kymmentä vuotta tämä nainen oli siellä kotona?
Kuulostaa aika keksityltä tarinalta tämäkin, taas kerran
Eli jos jokin tapahtunut asia ei sovi ajatusmaailmaan, se on keksitty. Hän jäi kotiin vuonna 1994ja oli kotona siihen asti, kun jäi eläkkeelle viime vuonna. Teki siis osa-aikatyötä muutaman tunnin viikossa, mutta ei kovin paljon ansainnut. Lähti kuitenkin paikasta, jossa tänä päivänä noin 4500 kk-palkka.
Täysin oma syy siis. Kenenkään ei tarvitse leikkiä kotirouvaa 27 vuotta.
Eli naisen ei kannata olla yli vuotta pois työmarkkinoilta, sillä siinä ajassa tippuu kärryiltä, eikä pääse enää takaisin urapolulla.
edelleenkin, ihan oma valinta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle eivät ole asettaneet mitään paineita tai sääntöjä. Voin olla niin perinteinen tai perinteetön kuin haluan.
Millaisia kokemuksia sinulla on olla kotiäitinä ja miehen elättämänä?
Miksi alapeukut tälle kysymykselle?
Eikö tämä kysymys ole mieleinen vai kotiäitinä miehen elättämänä olemista ei hyväksytä?Elät maassa jossa ei ole koskaan ollutkaan mitään varsinaista kotiäiti kulttuuria. Kuullut marginaaliin.
Antaako nykyaikainen feminismi mahdollisuuden naiselle vapaasti ilman paheksuntaa valita kyseisen vaihtoehdon? Oli se sitten vaikka kuinka marginaalinen tai yleinen.
Turhaa puhua paineettomuudesta ja kaiken hyväksymisestä naisille, jos sitten kuitenkin aina jotkut jutut, eivät käy feministeille.
On aivan selvä, että nykynaiselle on asetettu suuret paineet omien rahojen tienaamiselle vaikkei siihen olisi tarvetta. Naisen on tienattava omat rahat tai ainakin saatava, ne omat rahat yhteiskunnalta, jotta feministit ovat tyytyväisiä, vaikka hänellä ei olisi mitään esteitä käyttää täysin vapaasti miehensä tienaamia rahoja.Eiköhän ne miehet aseta suurimmat paineet sille, ettei nainen vain hyödy heidän rahoistaan. Joka ketjussa on tuollaisia kommentteja. Joissakin kommenteissa sekin on paha juttu, jos lapset (miehen omat) hyötyvät miehestä.
Tämmöistä miestä EI kannata ottaa kumppaniksi, saatikka lastensa isäksi, ei ole kumppani- eikä isämateeiaalia- mutta eihän ne täällä asiasta valittavat olekaan,enkä ihmettele. Hyvä, kun kuolevat sukupuuttoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Moni nainen voisi paremmin, jos voisi toisinaan jättää kaiken sen suorittamisen ja "vahvuuden", ja vain kömpiä miehen kainaloon lepäämään.
Just, sinne nyrkin ja hellan väliin vaan, kokonaan miehen armoille. Ei omaa koulutusta, ei omaa työtä, täysin miehen tulojen ja mielijohteiden armoilla. Kunnes mies alun innostuksen jälkeen kyllästyy elättämään sohvaeläintä ja jättää, sitten onkin "kivaa" kun mitään omaa elämää ei ole.
Tuosta on kuule ihan syystä haluttu pois, tuo on ansa.
Terveessä suhteessa molemmat voi levähtää toisen kainalossa, mutta ei jäädä vapaamatkustajaksi suhteeseen.
Olen siis miehen armoilla, koska mieheni sattui rikastumaan eikä minun tarvitse käydä töissä? Olen siis sohvaeläin, jonka mies hylkää hetkenä minä hyvänsä?
Kuulostaa todella suvaitsevaiselta. Näitä huolestuneita kyllä riittää, huolitrollataan minkä ehditään kun ollaan muka huolestuneita minun kohtalosta, joka on erittäin tukevasti turvattu.
Olen aina halunnut olla vapaa ja tehdä omia projektejani. Elän siis unelmaani nyt. Eikö ole kauheaa?
Odota vaan, mies kyllästyy kyllä. Ihminen joka aina on vaan kotona ja täysin toisen varassa toimeentulon osalta, käy nopeasti kyllästyttäväksi itsestäänselvyydeksi. Sitten sinut päivitetään nuorempaan naiseen, ja sinä ihmettelet että mistä saisi puuttuvan elämän keski-iässä. Googlettele vaikka Sesse Koiviston juttuja, sama on sinulla edessä. Kitinää että miksi ihmeessä mies ei elätäkään enää eron jälkeen...
Eikä me sinusta olla huolissamme, trollihan olet. Ja vaikka olisit oikea henkilö, kyllä sinulla on oikeus ryssiä elämäsi ihan totaalisesti, kukaan ei kiellä, ei me pahat feministitkään.
No tässä tuli aimo annos feminismiä :)
Mahdoton kyllä ymmärtää miksi se ihmisiä jaksaa suututtaa niin kauheasti, jos jollakin on varaa elää vapaata elämää ilman taloudellisia velvoitteita. Eroakaan ei tarvitse pelätä, kun omaisuus menee puoliksi. Mitään oikeaa huolta ei ole, mutta jotain on vaan väkisin löydettävä. Työssäkäyvät pariskunnathan ei koskaan eroa. Yleensähän eroa sitäpaitsi hakee nainen, mutta toki meidän tapauksessa sen täytyy olla mies, jonka pitää päivittää vaimonsa.
Tiedän lähipiiristäni aika monta surullista tapausta, jossa vaimo on jäänyt tyhjän päälle eron jälkeen. Yhdessä tapauksessa nainen irtisanoutui todella hyvästä työpaikasta ja jäi kotiin lasten kanssa. Muuten olisi käynyt arki liian raskaaksi, kun miehen työ vei usein illat ja viikonloputkin. Talo yksin miehen nimissä ja vaimo maksoi pienistä tuloistaan (teki kotona osa-aikatyötä) ruuat javastikkeen. Kun tuli ero, vaimolle jäi erittäin pieni eläke. Omaisuutta vain muutama henkilökohtainen esine ja pari huonekalua. Kilttinä luonteena ei alkanut tapella ex-miehen kanssa. En olisi kyllä uskaltanut minäkään. Exänsä on todella pelottava. Viimeiset yhteisten vuosien aikana mies nälvi jatkuvasti vaimoaan siitä, että tämä oli tuonut talouteen niin vähän rahaa.
Montako kymmentä vuotta tämä nainen oli siellä kotona?
Kuulostaa aika keksityltä tarinalta tämäkin, taas kerran
Eli jos jokin tapahtunut asia ei sovi ajatusmaailmaan, se on keksitty. Hän jäi kotiin vuonna 1994ja oli kotona siihen asti, kun jäi eläkkeelle viime vuonna. Teki siis osa-aikatyötä muutaman tunnin viikossa, mutta ei kovin paljon ansainnut. Lähti kuitenkin paikasta, jossa tänä päivänä noin 4500 kk-palkka.
Täysin oma syy siis. Kenenkään ei tarvitse leikkiä kotirouvaa 27 vuotta.
Eli naisen ei kannata olla yli vuotta pois työmarkkinoilta, sillä siinä ajassa tippuu kärryiltä, eikä pääse enää takaisin urapolulla.
edelleenkin, ihan oma valinta
Harva mies OIKEASTi haluaa jäädä kotiin hoitamaan lasta/lapsia, kunhan vaan täällä inisevät, kun tasa- arvosta puhutaan. Se ei ylety tekoihin asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Moni nainen voisi paremmin, jos voisi toisinaan jättää kaiken sen suorittamisen ja "vahvuuden", ja vain kömpiä miehen kainaloon lepäämään.
Just, sinne nyrkin ja hellan väliin vaan, kokonaan miehen armoille. Ei omaa koulutusta, ei omaa työtä, täysin miehen tulojen ja mielijohteiden armoilla. Kunnes mies alun innostuksen jälkeen kyllästyy elättämään sohvaeläintä ja jättää, sitten onkin "kivaa" kun mitään omaa elämää ei ole.
Tuosta on kuule ihan syystä haluttu pois, tuo on ansa.
Terveessä suhteessa molemmat voi levähtää toisen kainalossa, mutta ei jäädä vapaamatkustajaksi suhteeseen.
Olen siis miehen armoilla, koska mieheni sattui rikastumaan eikä minun tarvitse käydä töissä? Olen siis sohvaeläin, jonka mies hylkää hetkenä minä hyvänsä?
Kuulostaa todella suvaitsevaiselta. Näitä huolestuneita kyllä riittää, huolitrollataan minkä ehditään kun ollaan muka huolestuneita minun kohtalosta, joka on erittäin tukevasti turvattu.
Olen aina halunnut olla vapaa ja tehdä omia projektejani. Elän siis unelmaani nyt. Eikö ole kauheaa?
Odota vaan, mies kyllästyy kyllä. Ihminen joka aina on vaan kotona ja täysin toisen varassa toimeentulon osalta, käy nopeasti kyllästyttäväksi itsestäänselvyydeksi. Sitten sinut päivitetään nuorempaan naiseen, ja sinä ihmettelet että mistä saisi puuttuvan elämän keski-iässä. Googlettele vaikka Sesse Koiviston juttuja, sama on sinulla edessä. Kitinää että miksi ihmeessä mies ei elätäkään enää eron jälkeen...
Eikä me sinusta olla huolissamme, trollihan olet. Ja vaikka olisit oikea henkilö, kyllä sinulla on oikeus ryssiä elämäsi ihan totaalisesti, kukaan ei kiellä, ei me pahat feministitkään.
No tässä tuli aimo annos feminismiä :)
Mahdoton kyllä ymmärtää miksi se ihmisiä jaksaa suututtaa niin kauheasti, jos jollakin on varaa elää vapaata elämää ilman taloudellisia velvoitteita. Eroakaan ei tarvitse pelätä, kun omaisuus menee puoliksi. Mitään oikeaa huolta ei ole, mutta jotain on vaan väkisin löydettävä. Työssäkäyvät pariskunnathan ei koskaan eroa. Yleensähän eroa sitäpaitsi hakee nainen, mutta toki meidän tapauksessa sen täytyy olla mies, jonka pitää päivittää vaimonsa.
Tiedän lähipiiristäni aika monta surullista tapausta, jossa vaimo on jäänyt tyhjän päälle eron jälkeen. Yhdessä tapauksessa nainen irtisanoutui todella hyvästä työpaikasta ja jäi kotiin lasten kanssa. Muuten olisi käynyt arki liian raskaaksi, kun miehen työ vei usein illat ja viikonloputkin. Talo yksin miehen nimissä ja vaimo maksoi pienistä tuloistaan (teki kotona osa-aikatyötä) ruuat javastikkeen. Kun tuli ero, vaimolle jäi erittäin pieni eläke. Omaisuutta vain muutama henkilökohtainen esine ja pari huonekalua. Kilttinä luonteena ei alkanut tapella ex-miehen kanssa. En olisi kyllä uskaltanut minäkään. Exänsä on todella pelottava. Viimeiset yhteisten vuosien aikana mies nälvi jatkuvasti vaimoaan siitä, että tämä oli tuonut talouteen niin vähän rahaa.
Montako kymmentä vuotta tämä nainen oli siellä kotona?
Kuulostaa aika keksityltä tarinalta tämäkin, taas kerran
No sinähän se tiedät kun olet koko aloituksen keksinyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle eivät ole asettaneet mitään paineita tai sääntöjä. Voin olla niin perinteinen tai perinteetön kuin haluan.
Millaisia kokemuksia sinulla on olla kotiäitinä ja miehen elättämänä?
Miksi alapeukut tälle kysymykselle?
Eikö tämä kysymys ole mieleinen vai kotiäitinä miehen elättämänä olemista ei hyväksytä?Elät maassa jossa ei ole koskaan ollutkaan mitään varsinaista kotiäiti kulttuuria. Kuullut marginaaliin.
Antaako nykyaikainen feminismi mahdollisuuden naiselle vapaasti ilman paheksuntaa valita kyseisen vaihtoehdon? Oli se sitten vaikka kuinka marginaalinen tai yleinen.
Turhaa puhua paineettomuudesta ja kaiken hyväksymisestä naisille, jos sitten kuitenkin aina jotkut jutut, eivät käy feministeille.
On aivan selvä, että nykynaiselle on asetettu suuret paineet omien rahojen tienaamiselle vaikkei siihen olisi tarvetta. Naisen on tienattava omat rahat tai ainakin saatava, ne omat rahat yhteiskunnalta, jotta feministit ovat tyytyväisiä, vaikka hänellä ei olisi mitään esteitä käyttää täysin vapaasti miehensä tienaamia rahoja.Eiköhän ne miehet aseta suurimmat paineet sille, ettei nainen vain hyödy heidän rahoistaan. Joka ketjussa on tuollaisia kommentteja. Joissakin kommenteissa sekin on paha juttu, jos lapset (miehen omat) hyötyvät miehestä.
Kuka se oikein hyötyy? Mies. Nainen maksaa puolet, hoitaa lapset ja tekee enemmistön kotitöistä. Tästä syystä naiset ottavat avioeron viimeistään nelikymppisiä. Ja suurin osa ei halua uutta suhdetta enää. Miehet sen sijaan8vat onnettomia yksin, ja elämänhallintataidot ei vät toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Moni nainen voisi paremmin, jos voisi toisinaan jättää kaiken sen suorittamisen ja "vahvuuden", ja vain kömpiä miehen kainaloon lepäämään.
Just, sinne nyrkin ja hellan väliin vaan, kokonaan miehen armoille. Ei omaa koulutusta, ei omaa työtä, täysin miehen tulojen ja mielijohteiden armoilla. Kunnes mies alun innostuksen jälkeen kyllästyy elättämään sohvaeläintä ja jättää, sitten onkin "kivaa" kun mitään omaa elämää ei ole.
Tuosta on kuule ihan syystä haluttu pois, tuo on ansa.
Terveessä suhteessa molemmat voi levähtää toisen kainalossa, mutta ei jäädä vapaamatkustajaksi suhteeseen.
Olen siis miehen armoilla, koska mieheni sattui rikastumaan eikä minun tarvitse käydä töissä? Olen siis sohvaeläin, jonka mies hylkää hetkenä minä hyvänsä?
Kuulostaa todella suvaitsevaiselta. Näitä huolestuneita kyllä riittää, huolitrollataan minkä ehditään kun ollaan muka huolestuneita minun kohtalosta, joka on erittäin tukevasti turvattu.
Olen aina halunnut olla vapaa ja tehdä omia projektejani. Elän siis unelmaani nyt. Eikö ole kauheaa?
Odota vaan, mies kyllästyy kyllä. Ihminen joka aina on vaan kotona ja täysin toisen varassa toimeentulon osalta, käy nopeasti kyllästyttäväksi itsestäänselvyydeksi. Sitten sinut päivitetään nuorempaan naiseen, ja sinä ihmettelet että mistä saisi puuttuvan elämän keski-iässä. Googlettele vaikka Sesse Koiviston juttuja, sama on sinulla edessä. Kitinää että miksi ihmeessä mies ei elätäkään enää eron jälkeen...
Eikä me sinusta olla huolissamme, trollihan olet. Ja vaikka olisit oikea henkilö, kyllä sinulla on oikeus ryssiä elämäsi ihan totaalisesti, kukaan ei kiellä, ei me pahat feministitkään.
No tässä tuli aimo annos feminismiä :)
Mahdoton kyllä ymmärtää miksi se ihmisiä jaksaa suututtaa niin kauheasti, jos jollakin on varaa elää vapaata elämää ilman taloudellisia velvoitteita. Eroakaan ei tarvitse pelätä, kun omaisuus menee puoliksi. Mitään oikeaa huolta ei ole, mutta jotain on vaan väkisin löydettävä. Työssäkäyvät pariskunnathan ei koskaan eroa. Yleensähän eroa sitäpaitsi hakee nainen, mutta toki meidän tapauksessa sen täytyy olla mies, jonka pitää päivittää vaimonsa.
Tiedän lähipiiristäni aika monta surullista tapausta, jossa vaimo on jäänyt tyhjän päälle eron jälkeen. Yhdessä tapauksessa nainen irtisanoutui todella hyvästä työpaikasta ja jäi kotiin lasten kanssa. Muuten olisi käynyt arki liian raskaaksi, kun miehen työ vei usein illat ja viikonloputkin. Talo yksin miehen nimissä ja vaimo maksoi pienistä tuloistaan (teki kotona osa-aikatyötä) ruuat javastikkeen. Kun tuli ero, vaimolle jäi erittäin pieni eläke. Omaisuutta vain muutama henkilökohtainen esine ja pari huonekalua. Kilttinä luonteena ei alkanut tapella ex-miehen kanssa. En olisi kyllä uskaltanut minäkään. Exänsä on todella pelottava. Viimeiset yhteisten vuosien aikana mies nälvi jatkuvasti vaimoaan siitä, että tämä oli tuonut talouteen niin vähän rahaa.
Montako kymmentä vuotta tämä nainen oli siellä kotona?
Kuulostaa aika keksityltä tarinalta tämäkin, taas kerran
Yhtä paljon/ vähän keksitty, kuin tämä koko sinun ketjusi, ap🤫
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Moni nainen voisi paremmin, jos voisi toisinaan jättää kaiken sen suorittamisen ja "vahvuuden", ja vain kömpiä miehen kainaloon lepäämään.
Just, sinne nyrkin ja hellan väliin vaan, kokonaan miehen armoille. Ei omaa koulutusta, ei omaa työtä, täysin miehen tulojen ja mielijohteiden armoilla. Kunnes mies alun innostuksen jälkeen kyllästyy elättämään sohvaeläintä ja jättää, sitten onkin "kivaa" kun mitään omaa elämää ei ole.
Tuosta on kuule ihan syystä haluttu pois, tuo on ansa.
Terveessä suhteessa molemmat voi levähtää toisen kainalossa, mutta ei jäädä vapaamatkustajaksi suhteeseen.
Olen siis miehen armoilla, koska mieheni sattui rikastumaan eikä minun tarvitse käydä töissä? Olen siis sohvaeläin, jonka mies hylkää hetkenä minä hyvänsä?
Kuulostaa todella suvaitsevaiselta. Näitä huolestuneita kyllä riittää, huolitrollataan minkä ehditään kun ollaan muka huolestuneita minun kohtalosta, joka on erittäin tukevasti turvattu.
Olen aina halunnut olla vapaa ja tehdä omia projektejani. Elän siis unelmaani nyt. Eikö ole kauheaa?
Odota vaan, mies kyllästyy kyllä. Ihminen joka aina on vaan kotona ja täysin toisen varassa toimeentulon osalta, käy nopeasti kyllästyttäväksi itsestäänselvyydeksi. Sitten sinut päivitetään nuorempaan naiseen, ja sinä ihmettelet että mistä saisi puuttuvan elämän keski-iässä. Googlettele vaikka Sesse Koiviston juttuja, sama on sinulla edessä. Kitinää että miksi ihmeessä mies ei elätäkään enää eron jälkeen...
Eikä me sinusta olla huolissamme, trollihan olet. Ja vaikka olisit oikea henkilö, kyllä sinulla on oikeus ryssiä elämäsi ihan totaalisesti, kukaan ei kiellä, ei me pahat feministitkään.
No tässä tuli aimo annos feminismiä :)
Mahdoton kyllä ymmärtää miksi se ihmisiä jaksaa suututtaa niin kauheasti, jos jollakin on varaa elää vapaata elämää ilman taloudellisia velvoitteita. Eroakaan ei tarvitse pelätä, kun omaisuus menee puoliksi. Mitään oikeaa huolta ei ole, mutta jotain on vaan väkisin löydettävä. Työssäkäyvät pariskunnathan ei koskaan eroa. Yleensähän eroa sitäpaitsi hakee nainen, mutta toki meidän tapauksessa sen täytyy olla mies, jonka pitää päivittää vaimonsa.
Tiedän lähipiiristäni aika monta surullista tapausta, jossa vaimo on jäänyt tyhjän päälle eron jälkeen. Yhdessä tapauksessa nainen irtisanoutui todella hyvästä työpaikasta ja jäi kotiin lasten kanssa. Muuten olisi käynyt arki liian raskaaksi, kun miehen työ vei usein illat ja viikonloputkin. Talo yksin miehen nimissä ja vaimo maksoi pienistä tuloistaan (teki kotona osa-aikatyötä) ruuat javastikkeen. Kun tuli ero, vaimolle jäi erittäin pieni eläke. Omaisuutta vain muutama henkilökohtainen esine ja pari huonekalua. Kilttinä luonteena ei alkanut tapella ex-miehen kanssa. En olisi kyllä uskaltanut minäkään. Exänsä on todella pelottava. Viimeiset yhteisten vuosien aikana mies nälvi jatkuvasti vaimoaan siitä, että tämä oli tuonut talouteen niin vähän rahaa.
Montako kymmentä vuotta tämä nainen oli siellä kotona?
Kuulostaa aika keksityltä tarinalta tämäkin, taas kerran
Eli jos jokin tapahtunut asia ei sovi ajatusmaailmaan, se on keksitty. Hän jäi kotiin vuonna 1994ja oli kotona siihen asti, kun jäi eläkkeelle viime vuonna. Teki siis osa-aikatyötä muutaman tunnin viikossa, mutta ei kovin paljon ansainnut. Lähti kuitenkin paikasta, jossa tänä päivänä noin 4500 kk-palkka.
Täysin oma syy siis. Kenenkään ei tarvitse leikkiä kotirouvaa 27 vuotta.
Eli naisen ei kannata olla yli vuotta pois työmarkkinoilta, sillä siinä ajassa tippuu kärryiltä, eikä pääse enää takaisin urapolulla.
edelleenkin, ihan oma valinta
Harva mies OIKEASTi haluaa jäädä kotiin hoitamaan lasta/lapsia, kunhan vaan täällä inisevät, kun tasa- arvosta puhutaan. Se ei ylety tekoihin asti.
https://www.vauva.fi/keskustelu/2812080/perhevapaiden-uudistus-vaaranta…
Sieltä lukemaan niitä naisten tekosyitä. Lopeta jo se sössötyksesi, joka on pelkkä miesten vihaamista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen ei ole nähtävästi koskaan riittävä palstamiehille. Joko meitä haukutaan lompakkoloi***** tai sitten syytellään siitä, kun emme halua olla enää perinteisiä kotiäitejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Moni nainen voisi paremmin, jos voisi toisinaan jättää kaiken sen suorittamisen ja "vahvuuden", ja vain kömpiä miehen kainaloon lepäämään.
Just, sinne nyrkin ja hellan väliin vaan, kokonaan miehen armoille. Ei omaa koulutusta, ei omaa työtä, täysin miehen tulojen ja mielijohteiden armoilla. Kunnes mies alun innostuksen jälkeen kyllästyy elättämään sohvaeläintä ja jättää, sitten onkin "kivaa" kun mitään omaa elämää ei ole.
Tuosta on kuule ihan syystä haluttu pois, tuo on ansa.
Terveessä suhteessa molemmat voi levähtää toisen kainalossa, mutta ei jäädä vapaamatkustajaksi suhteeseen.
Olen siis miehen armoilla, koska mieheni sattui rikastumaan eikä minun tarvitse käydä töissä? Olen siis sohvaeläin, jonka mies hylkää hetkenä minä hyvänsä?
Kuulostaa todella suvaitsevaiselta. Näitä huolestuneita kyllä riittää, huolitrollataan minkä ehditään kun ollaan muka huolestuneita minun kohtalosta, joka on erittäin tukevasti turvattu.
Olen aina halunnut olla vapaa ja tehdä omia projektejani. Elän siis unelmaani nyt. Eikö ole kauheaa?
Odota vaan, mies kyllästyy kyllä. Ihminen joka aina on vaan kotona ja täysin toisen varassa toimeentulon osalta, käy nopeasti kyllästyttäväksi itsestäänselvyydeksi. Sitten sinut päivitetään nuorempaan naiseen, ja sinä ihmettelet että mistä saisi puuttuvan elämän keski-iässä. Googlettele vaikka Sesse Koiviston juttuja, sama on sinulla edessä. Kitinää että miksi ihmeessä mies ei elätäkään enää eron jälkeen...
Eikä me sinusta olla huolissamme, trollihan olet. Ja vaikka olisit oikea henkilö, kyllä sinulla on oikeus ryssiä elämäsi ihan totaalisesti, kukaan ei kiellä, ei me pahat feministitkään.
No tässä tuli aimo annos feminismiä :)
Mahdoton kyllä ymmärtää miksi se ihmisiä jaksaa suututtaa niin kauheasti, jos jollakin on varaa elää vapaata elämää ilman taloudellisia velvoitteita. Eroakaan ei tarvitse pelätä, kun omaisuus menee puoliksi. Mitään oikeaa huolta ei ole, mutta jotain on vaan väkisin löydettävä. Työssäkäyvät pariskunnathan ei koskaan eroa. Yleensähän eroa sitäpaitsi hakee nainen, mutta toki meidän tapauksessa sen täytyy olla mies, jonka pitää päivittää vaimonsa.
Tiedän lähipiiristäni aika monta surullista tapausta, jossa vaimo on jäänyt tyhjän päälle eron jälkeen. Yhdessä tapauksessa nainen irtisanoutui todella hyvästä työpaikasta ja jäi kotiin lasten kanssa. Muuten olisi käynyt arki liian raskaaksi, kun miehen työ vei usein illat ja viikonloputkin. Talo yksin miehen nimissä ja vaimo maksoi pienistä tuloistaan (teki kotona osa-aikatyötä) ruuat javastikkeen. Kun tuli ero, vaimolle jäi erittäin pieni eläke. Omaisuutta vain muutama henkilökohtainen esine ja pari huonekalua. Kilttinä luonteena ei alkanut tapella ex-miehen kanssa. En olisi kyllä uskaltanut minäkään. Exänsä on todella pelottava. Viimeiset yhteisten vuosien aikana mies nälvi jatkuvasti vaimoaan siitä, että tämä oli tuonut talouteen niin vähän rahaa.
Montako kymmentä vuotta tämä nainen oli siellä kotona?
Kuulostaa aika keksityltä tarinalta tämäkin, taas kerran
No sinähän se tiedät kun olet koko aloituksen keksinyt.
Montako naista sinä tunnet, joka on ollut melkein 30 vuotta kotirouvana? Ihan oikeasti?
Ja en ole ap, säälittävää mitätöintiä, mutta muuhunhan teistä ei edes olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle eivät ole asettaneet mitään paineita tai sääntöjä. Voin olla niin perinteinen tai perinteetön kuin haluan.
Millaisia kokemuksia sinulla on olla kotiäitinä ja miehen elättämänä?
Miksi alapeukut tälle kysymykselle?
Eikö tämä kysymys ole mieleinen vai kotiäitinä miehen elättämänä olemista ei hyväksytä?Elät maassa jossa ei ole koskaan ollutkaan mitään varsinaista kotiäiti kulttuuria. Kuullut marginaaliin.
Antaako nykyaikainen feminismi mahdollisuuden naiselle vapaasti ilman paheksuntaa valita kyseisen vaihtoehdon? Oli se sitten vaikka kuinka marginaalinen tai yleinen.
Turhaa puhua paineettomuudesta ja kaiken hyväksymisestä naisille, jos sitten kuitenkin aina jotkut jutut, eivät käy feministeille.
On aivan selvä, että nykynaiselle on asetettu suuret paineet omien rahojen tienaamiselle vaikkei siihen olisi tarvetta. Naisen on tienattava omat rahat tai ainakin saatava, ne omat rahat yhteiskunnalta, jotta feministit ovat tyytyväisiä, vaikka hänellä ei olisi mitään esteitä käyttää täysin vapaasti miehensä tienaamia rahoja.Eiköhän ne miehet aseta suurimmat paineet sille, ettei nainen vain hyödy heidän rahoistaan. Joka ketjussa on tuollaisia kommentteja. Joissakin kommenteissa sekin on paha juttu, jos lapset (miehen omat) hyötyvät miehestä.
Kuka se oikein hyötyy? Mies. Nainen maksaa puolet, hoitaa lapset ja tekee enemmistön kotitöistä. Tästä syystä naiset ottavat avioeron viimeistään nelikymppisiä. Ja suurin osa ei halua uutta suhdetta enää. Miehet sen sijaan8vat onnettomia yksin, ja elämänhallintataidot ei vät toimi.
Allekirjoitan tämän täysin. Itse otin eron 45- vuotiaana. Lapset oli jo senverranisoja. Lapset (pojat) jäivät miehelle, hän siis lähivanhempi. Minä näen poikia jokatoinen viikonloppu. Miehellä iso talo. Nyt on ihan hukassa, kun ei ole enää kotiorjaa, joka huolehtisi- siivoaisi, pyykkisi, kokkaisi ja antaisi sitä pppp. Nyt itkee ja kerjää takaisin. Juurikin tuosta syystä. En usko, että on koskaan rakastanutkaan.
Minulla on helppoa, kun san olla yksin, ja ei tarvitse välittää, kuin itsestään.Välit poikiin on hyvät.
Uutta miestä enota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Moni nainen voisi paremmin, jos voisi toisinaan jättää kaiken sen suorittamisen ja "vahvuuden", ja vain kömpiä miehen kainaloon lepäämään.
Just, sinne nyrkin ja hellan väliin vaan, kokonaan miehen armoille. Ei omaa koulutusta, ei omaa työtä, täysin miehen tulojen ja mielijohteiden armoilla. Kunnes mies alun innostuksen jälkeen kyllästyy elättämään sohvaeläintä ja jättää, sitten onkin "kivaa" kun mitään omaa elämää ei ole.
Tuosta on kuule ihan syystä haluttu pois, tuo on ansa.
Terveessä suhteessa molemmat voi levähtää toisen kainalossa, mutta ei jäädä vapaamatkustajaksi suhteeseen.
Olen siis miehen armoilla, koska mieheni sattui rikastumaan eikä minun tarvitse käydä töissä? Olen siis sohvaeläin, jonka mies hylkää hetkenä minä hyvänsä?
Kuulostaa todella suvaitsevaiselta. Näitä huolestuneita kyllä riittää, huolitrollataan minkä ehditään kun ollaan muka huolestuneita minun kohtalosta, joka on erittäin tukevasti turvattu.
Olen aina halunnut olla vapaa ja tehdä omia projektejani. Elän siis unelmaani nyt. Eikö ole kauheaa?
Odota vaan, mies kyllästyy kyllä. Ihminen joka aina on vaan kotona ja täysin toisen varassa toimeentulon osalta, käy nopeasti kyllästyttäväksi itsestäänselvyydeksi. Sitten sinut päivitetään nuorempaan naiseen, ja sinä ihmettelet että mistä saisi puuttuvan elämän keski-iässä. Googlettele vaikka Sesse Koiviston juttuja, sama on sinulla edessä. Kitinää että miksi ihmeessä mies ei elätäkään enää eron jälkeen...
Eikä me sinusta olla huolissamme, trollihan olet. Ja vaikka olisit oikea henkilö, kyllä sinulla on oikeus ryssiä elämäsi ihan totaalisesti, kukaan ei kiellä, ei me pahat feministitkään.
No tässä tuli aimo annos feminismiä :)
Mahdoton kyllä ymmärtää miksi se ihmisiä jaksaa suututtaa niin kauheasti, jos jollakin on varaa elää vapaata elämää ilman taloudellisia velvoitteita. Eroakaan ei tarvitse pelätä, kun omaisuus menee puoliksi. Mitään oikeaa huolta ei ole, mutta jotain on vaan väkisin löydettävä. Työssäkäyvät pariskunnathan ei koskaan eroa. Yleensähän eroa sitäpaitsi hakee nainen, mutta toki meidän tapauksessa sen täytyy olla mies, jonka pitää päivittää vaimonsa.
Tiedän lähipiiristäni aika monta surullista tapausta, jossa vaimo on jäänyt tyhjän päälle eron jälkeen. Yhdessä tapauksessa nainen irtisanoutui todella hyvästä työpaikasta ja jäi kotiin lasten kanssa. Muuten olisi käynyt arki liian raskaaksi, kun miehen työ vei usein illat ja viikonloputkin. Talo yksin miehen nimissä ja vaimo maksoi pienistä tuloistaan (teki kotona osa-aikatyötä) ruuat javastikkeen. Kun tuli ero, vaimolle jäi erittäin pieni eläke. Omaisuutta vain muutama henkilökohtainen esine ja pari huonekalua. Kilttinä luonteena ei alkanut tapella ex-miehen kanssa. En olisi kyllä uskaltanut minäkään. Exänsä on todella pelottava. Viimeiset yhteisten vuosien aikana mies nälvi jatkuvasti vaimoaan siitä, että tämä oli tuonut talouteen niin vähän rahaa.
Montako kymmentä vuotta tämä nainen oli siellä kotona?
Kuulostaa aika keksityltä tarinalta tämäkin, taas kerran
No sinähän se tiedät kun olet koko aloituksen keksinyt.
Montako naista sinä tunnet, joka on ollut melkein 30 vuotta kotirouvana? Ihan oikeasti?
Ja en ole ap, säälittävää mitätöintiä, mutta muuhunhan teistä ei edes olekaan.
Ahahahaaa. Osui ja upposi, ja nyt alkoi sitten vastapuolen syyttely. Voi, ap....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei ole nähtävästi koskaan riittävä palstamiehille. Joko meitä haukutaan lompakkoloi***** tai sitten syytellään siitä, kun emme halua olla enää perinteisiä kotiäitejä.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Ap on kuvauksestaan päätellen aika ulkoaohjautuva. Eivät kai nämä nykyajan taistolaiset tule ovikelloa soittamaan? Vai herjaavatko ne somessa "aatteen petturia"? Pitää vaihtaa tuttavapiiriä ja ehkä muuttaa muualle, jos vain mahdollista.
AP on ES jonke, jolla ei ole mitään kokemusta mistään kunhan trollaa. Nämä hänen trollinsa ovat niin tunnistettavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle eivät ole asettaneet mitään paineita tai sääntöjä. Voin olla niin perinteinen tai perinteetön kuin haluan.
Millaisia kokemuksia sinulla on olla kotiäitinä ja miehen elättämänä?
Miksi alapeukut tälle kysymykselle?
Eikö tämä kysymys ole mieleinen vai kotiäitinä miehen elättämänä olemista ei hyväksytä?Elät maassa jossa ei ole koskaan ollutkaan mitään varsinaista kotiäiti kulttuuria. Kuullut marginaaliin.
Antaako nykyaikainen feminismi mahdollisuuden naiselle vapaasti ilman paheksuntaa valita kyseisen vaihtoehdon? Oli se sitten vaikka kuinka marginaalinen tai yleinen.
Turhaa puhua paineettomuudesta ja kaiken hyväksymisestä naisille, jos sitten kuitenkin aina jotkut jutut, eivät käy feministeille.
On aivan selvä, että nykynaiselle on asetettu suuret paineet omien rahojen tienaamiselle vaikkei siihen olisi tarvetta. Naisen on tienattava omat rahat tai ainakin saatava, ne omat rahat yhteiskunnalta, jotta feministit ovat tyytyväisiä, vaikka hänellä ei olisi mitään esteitä käyttää täysin vapaasti miehensä tienaamia rahoja.Eiköhän ne miehet aseta suurimmat paineet sille, ettei nainen vain hyödy heidän rahoistaan. Joka ketjussa on tuollaisia kommentteja. Joissakin kommenteissa sekin on paha juttu, jos lapset (miehen omat) hyötyvät miehestä.
Nuo palstan miehet kuuluvat pieneen vähemmistöön, eivät ole koskaan olleet naisten keskuudessa suosittuja ja siksi vihaavat naisia. Eivät ole tosiaankaan mikään kattava osuus suomalaisista miehistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Moni nainen voisi paremmin, jos voisi toisinaan jättää kaiken sen suorittamisen ja "vahvuuden", ja vain kömpiä miehen kainaloon lepäämään.
Just, sinne nyrkin ja hellan väliin vaan, kokonaan miehen armoille. Ei omaa koulutusta, ei omaa työtä, täysin miehen tulojen ja mielijohteiden armoilla. Kunnes mies alun innostuksen jälkeen kyllästyy elättämään sohvaeläintä ja jättää, sitten onkin "kivaa" kun mitään omaa elämää ei ole.
Tuosta on kuule ihan syystä haluttu pois, tuo on ansa.
Terveessä suhteessa molemmat voi levähtää toisen kainalossa, mutta ei jäädä vapaamatkustajaksi suhteeseen.
Olen siis miehen armoilla, koska mieheni sattui rikastumaan eikä minun tarvitse käydä töissä? Olen siis sohvaeläin, jonka mies hylkää hetkenä minä hyvänsä?
Kuulostaa todella suvaitsevaiselta. Näitä huolestuneita kyllä riittää, huolitrollataan minkä ehditään kun ollaan muka huolestuneita minun kohtalosta, joka on erittäin tukevasti turvattu.
Olen aina halunnut olla vapaa ja tehdä omia projektejani. Elän siis unelmaani nyt. Eikö ole kauheaa?
Odota vaan, mies kyllästyy kyllä. Ihminen joka aina on vaan kotona ja täysin toisen varassa toimeentulon osalta, käy nopeasti kyllästyttäväksi itsestäänselvyydeksi. Sitten sinut päivitetään nuorempaan naiseen, ja sinä ihmettelet että mistä saisi puuttuvan elämän keski-iässä. Googlettele vaikka Sesse Koiviston juttuja, sama on sinulla edessä. Kitinää että miksi ihmeessä mies ei elätäkään enää eron jälkeen...
Eikä me sinusta olla huolissamme, trollihan olet. Ja vaikka olisit oikea henkilö, kyllä sinulla on oikeus ryssiä elämäsi ihan totaalisesti, kukaan ei kiellä, ei me pahat feministitkään.
No tässä tuli aimo annos feminismiä :)
Mahdoton kyllä ymmärtää miksi se ihmisiä jaksaa suututtaa niin kauheasti, jos jollakin on varaa elää vapaata elämää ilman taloudellisia velvoitteita. Eroakaan ei tarvitse pelätä, kun omaisuus menee puoliksi. Mitään oikeaa huolta ei ole, mutta jotain on vaan väkisin löydettävä. Työssäkäyvät pariskunnathan ei koskaan eroa. Yleensähän eroa sitäpaitsi hakee nainen, mutta toki meidän tapauksessa sen täytyy olla mies, jonka pitää päivittää vaimonsa.
Tiedän lähipiiristäni aika monta surullista tapausta, jossa vaimo on jäänyt tyhjän päälle eron jälkeen. Yhdessä tapauksessa nainen irtisanoutui todella hyvästä työpaikasta ja jäi kotiin lasten kanssa. Muuten olisi käynyt arki liian raskaaksi, kun miehen työ vei usein illat ja viikonloputkin. Talo yksin miehen nimissä ja vaimo maksoi pienistä tuloistaan (teki kotona osa-aikatyötä) ruuat javastikkeen. Kun tuli ero, vaimolle jäi erittäin pieni eläke. Omaisuutta vain muutama henkilökohtainen esine ja pari huonekalua. Kilttinä luonteena ei alkanut tapella ex-miehen kanssa. En olisi kyllä uskaltanut minäkään. Exänsä on todella pelottava. Viimeiset yhteisten vuosien aikana mies nälvi jatkuvasti vaimoaan siitä, että tämä oli tuonut talouteen niin vähän rahaa.
Montako kymmentä vuotta tämä nainen oli siellä kotona?
Kuulostaa aika keksityltä tarinalta tämäkin, taas kerran
Eli jos jokin tapahtunut asia ei sovi ajatusmaailmaan, se on keksitty. Hän jäi kotiin vuonna 1994ja oli kotona siihen asti, kun jäi eläkkeelle viime vuonna. Teki siis osa-aikatyötä muutaman tunnin viikossa, mutta ei kovin paljon ansainnut. Lähti kuitenkin paikasta, jossa tänä päivänä noin 4500 kk-palkka.
Täysin oma syy siis. Kenenkään ei tarvitse leikkiä kotirouvaa 27 vuotta.
Eli naisen ei kannata olla yli vuotta pois työmarkkinoilta, sillä siinä ajassa tippuu kärryiltä, eikä pääse enää takaisin urapolulla.
edelleenkin, ihan oma valinta
Harva mies OIKEASTi haluaa jäädä kotiin hoitamaan lasta/lapsia, kunhan vaan täällä inisevät, kun tasa- arvosta puhutaan. Se ei ylety tekoihin asti.
https://www.vauva.fi/keskustelu/2812080/perhevapaiden-uudistus-vaaranta…
Sieltä lukemaan niitä naisten tekosyitä. Lopeta jo se sössötyksesi, joka on pelkkä miesten vihaamista
Miesvihajonne on täällä! 🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Moni nainen voisi paremmin, jos voisi toisinaan jättää kaiken sen suorittamisen ja "vahvuuden", ja vain kömpiä miehen kainaloon lepäämään.
Just, sinne nyrkin ja hellan väliin vaan, kokonaan miehen armoille. Ei omaa koulutusta, ei omaa työtä, täysin miehen tulojen ja mielijohteiden armoilla. Kunnes mies alun innostuksen jälkeen kyllästyy elättämään sohvaeläintä ja jättää, sitten onkin "kivaa" kun mitään omaa elämää ei ole.
Tuosta on kuule ihan syystä haluttu pois, tuo on ansa.
Terveessä suhteessa molemmat voi levähtää toisen kainalossa, mutta ei jäädä vapaamatkustajaksi suhteeseen.
Olen siis miehen armoilla, koska mieheni sattui rikastumaan eikä minun tarvitse käydä töissä? Olen siis sohvaeläin, jonka mies hylkää hetkenä minä hyvänsä?
Kuulostaa todella suvaitsevaiselta. Näitä huolestuneita kyllä riittää, huolitrollataan minkä ehditään kun ollaan muka huolestuneita minun kohtalosta, joka on erittäin tukevasti turvattu.
Olen aina halunnut olla vapaa ja tehdä omia projektejani. Elän siis unelmaani nyt. Eikö ole kauheaa?
Odota vaan, mies kyllästyy kyllä. Ihminen joka aina on vaan kotona ja täysin toisen varassa toimeentulon osalta, käy nopeasti kyllästyttäväksi itsestäänselvyydeksi. Sitten sinut päivitetään nuorempaan naiseen, ja sinä ihmettelet että mistä saisi puuttuvan elämän keski-iässä. Googlettele vaikka Sesse Koiviston juttuja, sama on sinulla edessä. Kitinää että miksi ihmeessä mies ei elätäkään enää eron jälkeen...
Eikä me sinusta olla huolissamme, trollihan olet. Ja vaikka olisit oikea henkilö, kyllä sinulla on oikeus ryssiä elämäsi ihan totaalisesti, kukaan ei kiellä, ei me pahat feministitkään.
No tässä tuli aimo annos feminismiä :)
Mahdoton kyllä ymmärtää miksi se ihmisiä jaksaa suututtaa niin kauheasti, jos jollakin on varaa elää vapaata elämää ilman taloudellisia velvoitteita. Eroakaan ei tarvitse pelätä, kun omaisuus menee puoliksi. Mitään oikeaa huolta ei ole, mutta jotain on vaan väkisin löydettävä. Työssäkäyvät pariskunnathan ei koskaan eroa. Yleensähän eroa sitäpaitsi hakee nainen, mutta toki meidän tapauksessa sen täytyy olla mies, jonka pitää päivittää vaimonsa.
Tiedän lähipiiristäni aika monta surullista tapausta, jossa vaimo on jäänyt tyhjän päälle eron jälkeen. Yhdessä tapauksessa nainen irtisanoutui todella hyvästä työpaikasta ja jäi kotiin lasten kanssa. Muuten olisi käynyt arki liian raskaaksi, kun miehen työ vei usein illat ja viikonloputkin. Talo yksin miehen nimissä ja vaimo maksoi pienistä tuloistaan (teki kotona osa-aikatyötä) ruuat javastikkeen. Kun tuli ero, vaimolle jäi erittäin pieni eläke. Omaisuutta vain muutama henkilökohtainen esine ja pari huonekalua. Kilttinä luonteena ei alkanut tapella ex-miehen kanssa. En olisi kyllä uskaltanut minäkään. Exänsä on todella pelottava. Viimeiset yhteisten vuosien aikana mies nälvi jatkuvasti vaimoaan siitä, että tämä oli tuonut talouteen niin vähän rahaa.
Montako kymmentä vuotta tämä nainen oli siellä kotona?
Kuulostaa aika keksityltä tarinalta tämäkin, taas kerran
Eli jos jokin tapahtunut asia ei sovi ajatusmaailmaan, se on keksitty. Hän jäi kotiin vuonna 1994ja oli kotona siihen asti, kun jäi eläkkeelle viime vuonna. Teki siis osa-aikatyötä muutaman tunnin viikossa, mutta ei kovin paljon ansainnut. Lähti kuitenkin paikasta, jossa tänä päivänä noin 4500 kk-palkka.
Täysin oma syy siis. Kenenkään ei tarvitse leikkiä kotirouvaa 27 vuotta.
Ei tarvitse, mutta ap ja te muut naisvihaajat yritätte painostaa naisia siihen.
Alue: Aihe vapaa
Itse taas ajattelen, että feminismistä ruikuttavat miehet ovat niitä, jotka eivät menesty kilpailussa. Ennen sen pikkupomon paikan sai aina mies. Nyt sen saattaa saada pätevämpi nainen ja monet miehet häviävät kisan.