Maksoin monta vuotta satoja euroja /kk miehen yksin omistaman asunnon kuluja, nyt sitten tyhjin käsin

Öö sori mutta voiko asuntoa edes puoliksi omistaa?

Minä olen koko ikäni asunut yksin ja maksanut yksin asuntolainaani pois.

Onko muka mahdollista että asunnon pystyisi ostamaan puoliksi toisen ihmisen kanssa?

Jos pystyy niin yksin on todella kallista asua.

M30

Toisinpäin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on päinvastainen tilanne: Olin hankkinut asuntolainan pitkällisen säästämisen myötä, löytänyt vihdoin ikioman turvallisen kodin jossa asua vaikka loppuelämä, kun tapasin tulevan avomieheni. Mies olisi halunnut, että myyn hänelle osuuden asunnostani, mutta en suostunut. Syy: pelkäsin, että eron tapauksessa hän pyytäisi hurjaa ylihintaa asunnosta (perusteluna hinnannousu), enkä saisi enää pankkilainaa menetettyäni ensiostajan edut. Tällöin rakas kotini menisi pakkomyyntiin ja joutuisin siitä luopumaan, ja millaisen asuntolainan sen jälkeen edes saisin? Ajatus osuuden myymisestä oli siis minulle henkisesti, turvallisuudentunteen kannalta, liian rankka.

Pitkällisen väännön jälkeen mies suostui siihen, että maksaa puolet yhtiövastikkeesta (n. 200 e/kk), enkä siis muuta missään vaiheessa vaatinutkaan. Miehen mielestä reiluinta olisi kuitenkin ollut, että maksaisin hänelle kompensaatiota "asuntosijoitusmenetyksestä" - eli että olisin maksanut hänelle siitä, että hän muuttaa luokseni asumaan. En tiedä, millaisia mietteitä tämä teissä muissa herättää - onko menettelyni epäreilu? Tällä hetkellä mies siis säästää omaa sijoitusasuntoa varten, emmekä ole asiasta hetkeen puhuneet, mutta tiedän että mies ei pidä nykyistä tilannetta reiluna. Meillä on suurinpiirtein samat tulot, ei lapsia, ikää 30+. Maksan itse lainanlyhennystä, yhtiövastiketta plus muita asumiskuluja vähän päälle 1000 euroa kuussa.

No onpa kyllä härski sälli! Nauraisin ellei kuvottaisi. Tilanteenne on ihan eri kuin alkuperäisessä jutussa. 

Eikös tuo ole tismalleen samanlainen tilanne kuin aloittajalla. Sukupuolet vain vaihtaneet paikkaa.

No ei lähellekään. AP:han maksoi kaikki juoksevat kulut molempien puolesta rahoitusvastiketta myöten, eikä rahaa jäänyt yli omaan. Tässä esimerkissä tuon kumppanin tarvitsee maksaa ainoastaan puolet yhtiövastikkeesta eikä muuta, joten hänelle jää tuloja myös sijoittaa omaan. 

Vierailija kirjoitti:

Öö sori mutta voiko asuntoa edes puoliksi omistaa?

Minä olen koko ikäni asunut yksin ja maksanut yksin asuntolainaani pois.

Onko muka mahdollista että asunnon pystyisi ostamaan puoliksi toisen ihmisen kanssa?

Jos pystyy niin yksin on todella kallista asua.

M30

Hyvä mies, juuri näin. Kyllä on mahdollista ottaa laina puoliksi. Ja yleensäkin todellakin on halvempaa asua kaksin, yksin asuminen tosiaankin on kallista. Jos sinäkin saisit asuntoosi kivan naisen, joka jakaa kanssasi asumiskulut, pääsisit helpommalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja oikeasti, opettakaa teidän lapsille että kulut pitää jakaa tulojen suhteessa. Tämä prosenttiosuus vaihtelee vuosien myötä, esimerkiksi hoitovapaalla naisen osuus on erittäin pieni. Erillinen taloustili, jossa on selkeä budjetti ja tarkkaillaan kulurakennetta (esim S-pankille hyvä systeemi nettipankissa tähän) että tiedetään mihin rahat menevät. Kummallekin pitää jäädä omaa rahaa

Miksi kulut pitää jakaa tulojen suhteessa? En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että ahkeran opiskelun ja hyvän työmoraalin takia minun pitää maksaa yhteisistä kuluista enemmän kuin mitä kulutan. Ei parisuhde ole mikään sosialismin riemuvoitto, jossa paremmintienaavalta ulosmitataan rahansa.

Tai jos lähdetään siitä, että paremmintienaava maksaa enemmän, niin lyhyempää työaikaa tekevä tekee kotitöitä vastaavasti enemmän. Kotityöt kun jaetaan vapaa-ajan suhteessa eli enemmän vapaata, enemmän kotitöitä.

Näinhän se kuulemma ihan oikeutetusti menee. Mutta sitten jostain syystä tämä sama ei enää toimikaan, kun puhutaan siitä, että nainen muuttaa miehen asuntoon.

Silloin naisen ahkera säästäminen ja lainanmaksu ei enää olekaan minkään arvoista, ei riitä, että hän maksaa sen mitä kuluttaa, vaan hänen pitäisi maksaa hyvitystä miehelle "menetettynä pääomatulona".

Yht'äkkiä parisuhde onkin sosialismin riemuvoitto, ei nainen saa hyötyä siitä, että asuu miehen asunnossa, vaan tulot pitää solidaarisesti jakaa molemmille.

Ahdistavuudessaan tosi hyvä ketju. Täällä on noussut monta pointtia, jotka toki tietää, näkee ympärillään, mutta älyttömän hyvin täällä on myös niitä nasevasti sanotettu.

Ei nainen voikaan koskaan voittaa, koska yleinen käsitys on, että nainen haluaa vain pakottaa miehet tekemään lapsia ja elättämään itsensä. 

Pahintahan tässä on, että naiset itsekin ovat sisäistäneet tämän ja jos jotenkin pystyvät pyristelemään tätä käsitystä vastaan, se tapahtuu vain maksamalla enemmän, enemmän.

Ja totta on, että miehiltä taloudellisesti puoliensa pitäminen käy itsestään, he ovat aina oppineet, että heille kuuluu korvaus suunnilleen kaikesta. Jopa siitä, että saavat asua lähes ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö sori mutta voiko asuntoa edes puoliksi omistaa?

Minä olen koko ikäni asunut yksin ja maksanut yksin asuntolainaani pois.

Onko muka mahdollista että asunnon pystyisi ostamaan puoliksi toisen ihmisen kanssa?

Jos pystyy niin yksin on todella kallista asua.

M30

Hyvä mies, juuri näin. Kyllä on mahdollista ottaa laina puoliksi. Ja yleensäkin todellakin on halvempaa asua kaksin, yksin asuminen tosiaankin on kallista. Jos sinäkin saisit asuntoosi kivan naisen, joka jakaa kanssasi asumiskulut, pääsisit helpommalla.

Ei tolla lainalla ole mitään tekemistä omistamisen kanssa. Asunnon omistaa se jonka sen on ostanut. Käteisellä, omalla lainalla tai millä vaan. Ja laina tietenkin omissa nimissä eikä missään ’yhteislainassa’. Aivan herttasen yhdentekevää kuka sitä lainaa sitten lopuksi makselee, ainoa mikä markkaa on nimi osakekirjassa.

Lainaton kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö sori mutta voiko asuntoa edes puoliksi omistaa?

Minä olen koko ikäni asunut yksin ja maksanut yksin asuntolainaani pois.

Onko muka mahdollista että asunnon pystyisi ostamaan puoliksi toisen ihmisen kanssa?

Jos pystyy niin yksin on todella kallista asua.

M30

Hyvä mies, juuri näin. Kyllä on mahdollista ottaa laina puoliksi. Ja yleensäkin todellakin on halvempaa asua kaksin, yksin asuminen tosiaankin on kallista. Jos sinäkin saisit asuntoosi kivan naisen, joka jakaa kanssasi asumiskulut, pääsisit helpommalla.

Ei tolla lainalla ole mitään tekemistä omistamisen kanssa. Asunnon omistaa se jonka sen on ostanut. Käteisellä, omalla lainalla tai millä vaan. Ja laina tietenkin omissa nimissä eikä missään ’yhteislainassa’. Aivan herttasen yhdentekevää kuka sitä lainaa sitten lopuksi makselee, ainoa mikä markkaa on nimi osakekirjassa.

Ja siinä osakekirjassa tai Ok-talon omistuskirjassa voi olla kaksi nimeä. Kyllä sä nyt olet trolli ja haluat vain pilata tämän ketjun, jossa alettiin pääseemään ytimeen, eli taloudellisen vallan jakoon "tasa-arvoisessa" Suomessa, eikös juu.

Siis tämä vaan osottaa että lasketaan kaikki rahalla, asumisen mukavuus yms. toisen turva ja tuki...

Minä olen maksanut 2 naisen opiskelut, monet lomamatkat, auton käytöt yms.

En ole menettänyt mitään, nuo oli elämänvaiheita vaan,hyviä, mutta loppuivat siltikin.

Samanlain oisin nuo rahat pistänyt johonkin menemään muutenkin.Ei mun tarvnnu velkaa nuihin ottaa ja maksella jälkeenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavuudessaan tosi hyvä ketju. Täällä on noussut monta pointtia, jotka toki tietää, näkee ympärillään, mutta älyttömän hyvin täällä on myös niitä nasevasti sanotettu.

Ei nainen voikaan koskaan voittaa, koska yleinen käsitys on, että nainen haluaa vain pakottaa miehet tekemään lapsia ja elättämään itsensä. 

Pahintahan tässä on, että naiset itsekin ovat sisäistäneet tämän ja jos jotenkin pystyvät pyristelemään tätä käsitystä vastaan, se tapahtuu vain maksamalla enemmän, enemmän.

Ja totta on, että miehiltä taloudellisesti puoliensa pitäminen käy itsestään, he ovat aina oppineet, että heille kuuluu korvaus suunnilleen kaikesta. Jopa siitä, että saavat asua lähes ilmaiseksi.

Lisätään tähän vielä se, että sama jatkuu työmarkkinoilla, eli käsitys siitä, että naiset haluavat vain lapsia ja jonkun elättämään itsensä = ovat automaattisesti vähemmän tuottavia työntekijöitä, jonka vuoksi miesten palkat tietenkin, luonnollisesti ovat paremmat kuin naisten. Vaikka sitten tehtäisiin samaa työtä ja riippumatta siitä, onko naisella edes lapsia. 

Tätä vastaan naiset nykyään pyristelevät sitten tekemällä lapsia yhä myöhemmin, mikä kuitenkin on vähintään kaksiteräinen miekka, sillä se on vain pidentänyt sitä ajanjaksoa, jossa naisesta ajatellaan, että "kohta se on raskaana kuitenkin".

Itse lähdin 20v avioliitosta parin maton kanssa ja vaatteet toki sain mukaan. Miehen logiikan mukaan kaikki muu oli hänen. No, ennemmin vaikka sillan alla kuin äärimmäisen vittumaisen ihmisen kanssa enää päivääkään; elämässä on tärkeämpääkin kuin raha ja mukaansa se ei hänkään sitä tule saamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa molemmille pitää jäädä omaa rahaa eikä saman talon sisällä voi olla kahta eri elintasoa. Jos menoja ei makseta suhteessa tuloihin, helposti toiselle ei jää yhtään liikkumavaraa, joka taas johtaa siihen että toinen käyttää valtaa rahalla (taloudellinen kontrollointi ja väkivaltakin). Tuloihin suhteutettunakin kuluja maksaville toki käy niin että paremmin tienaavalle jää enemmän rahaa, mutta köyhempikin voi joskus ostaa jotain omaa eli ei ole täysin toisen hihnassa talutettavana. Usein paremmin  tienaava haluaa korkeamman elintason, johon toisella ei oikeastaan ole varaa. Eli kulutkin voivat olla korkeammat siksi että varakkaampi haluaa. Vaihtoehdot joko jotenkin tasoittaa tilannetta, että puolisoiden välillä jonkinlainen tasa-arvo tai hankkia puoliso jolla identtiset tulot. OIlen itse ollut molemmilla puolilla pöytää, eli sekä vähemmän että enemmän tienaava ja tämä on ollut reiluin tapa jakaa kulut joka on tullut vastaan.

Ja lapset ovat yhteisiä, kuluihin osallistutaan kummankin kyvyn mukaan. Naiselle tulee isoja menetyksiä kotona vietytstä ajasta muutenkin.

Mitä isoja menetyksiä naiselle tulee kotona vietetystä ajasta? Äitiysvapaa on aika monella ajalla palkallinen ja sen jälkeen vanhempainvapaalla saa tulosidonnaista etuutta, joka on esimerkiksi keskituloisella (noin 45 000 e/v) tienaavalla suunnilleen 100 e/vrk eli kuukaudessa vähän yli 2000 e. Vero% pienenee tulojen pienenemisen myötä, joten hokeminen isoista tulonmenetyksistä on aika lailla puppua.

Olen keskituloinen ja mulla vanhempainraha oli n. 800€ pienempi kuin kuukausipalkka. Kun tämä tapahtuu joka kuukausi ja tähän päälle muutama kuukausi hoitovapaata niin palkkatulojenmenetys oli vuoden aikaan yli 10.000 €. Kyllä se on suomalaisten tulotasolla iso menetys.

Vastaavasti vero% on pienempi kuin töissäollessa, joten loppupelissä tulonmenetys on todella pieni (eipä ole työmatkojakaan). Lisäksi hoitovapaa on täysin oma valinta, selkeää heittäytymistä miehen elätettäväksi tilanteessa, jossa voisi valita sen, että osallistuu perheen kulujen maksamiseen, ei pelkästään niiden tekemiseen.

Erotus kuukaudessa oli tuon 800-900€/kk veroprosentti huomioiden. Ja ihan tiedoksesi että ei valitettavasti ole ole ollut miehen elätettävänä.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavuudessaan tosi hyvä ketju. Täällä on noussut monta pointtia, jotka toki tietää, näkee ympärillään, mutta älyttömän hyvin täällä on myös niitä nasevasti sanotettu.

Ei nainen voikaan koskaan voittaa, koska yleinen käsitys on, että nainen haluaa vain pakottaa miehet tekemään lapsia ja elättämään itsensä. 

Pahintahan tässä on, että naiset itsekin ovat sisäistäneet tämän ja jos jotenkin pystyvät pyristelemään tätä käsitystä vastaan, se tapahtuu vain maksamalla enemmän, enemmän.

Ja totta on, että miehiltä taloudellisesti puoliensa pitäminen käy itsestään, he ovat aina oppineet, että heille kuuluu korvaus suunnilleen kaikesta. Jopa siitä, että saavat asua lähes ilmaiseksi.

Pitää paikkansa. Olen itse kriiseillyt, olenko kauhea ämmä kun en suostu samaan systeemiin kuin tutut naiset ympärillä. Että jos kaikki muutkin hoitaa sen näin, ehkä mulla vaan logiikka pettää ja olen epäreilu.

Tämä keskustelu onneksi pysäytti ajattelun. Monet miehet näyttää olevan aika mulkkuja raha-asioissa, jopa se että vaimo hoitaa yhteistä lasta kotona, katsotaan jotenkin vaimon taloudelliseksi eduksi. Miksi mies ei vaadi, että nainen töihin ja mies kotiin? Moni nainen olisi jo ennen kysymyksen loppua ilosta kiljuen painunut ovesta ulos työelämään.

Olen todella ihmetellyt kun eräskin kaverini on käytännössä yksinhuoltaja ja silti vastaa esim. lapsen vaatekuluista yksin. Elää köyhyysrajalla ja mies harrastaa ja tuhlaa.

Missä näiden miesten aikuisuus, kunnia, ihmisyys?

Lapsen kotona hoitaminen ei anna kotona olevalle minkäänlaista taloudellista etua, ainoastaan haittaa. Tottakai myös työssäkäyvälle, koska hänelle jää isompi osuus taloudellisesta vastuusta.

Lapsi ei ole äidin projekti, vaan yhteinen. Taloudellinen vastuu ja hoitovastuu on yhteinen. Molemmat voi jakaa monella eri tavalla, mutta perusperiaate on sama. Jomman kumman on jäätävä kotiin (n. 1,5 vuotta yleensä) ja sillä aikaa jomman kumman on tienattava ja rahat ovat yhteiset. Ja tienaaja myös huolehtii, että vauvanhoito on reilussa mittakaavassa hänenkin hommansa. Myös sen kotona olevan on saatava harrastaa ja nukkua ja levätä.

Joku voi hoitaa asian niin, että kumpikin on kotona vuorollaan esim. 9 kk ja toinen töissä, toiset sopivat niin että n. 1 vuosi sama ihminen kotona ja toinen tienaa, sitten lapsi päiväkotiin. Variaatiota on.

Lapsen kanssa kotona oleminen on edullisempaa kuin lapsenhoitajan palkkaus, tottakai olisi myös epäinhimillinen ratkaisu laittaa pieni vauva tuntemattoman hoitoon.

Jännää, miten ketju alkaa sillä, että nainen on maksanut Liikaa yhteisestä asumisesta, miehen omistamassa osakkeessa, "hyötymättä" siitä mitenkään.

Koko ketjun keskustelu lähtee jo liikkeelle niin, että aloittaja ei suostu kertomaan tarkkoja euromääriä, puolisoiden maksuosuuksista, koska ne eivät muka ole merkityksellisiä?? Nehän ovat ainoat asiat, millä on merkitystä, enne kun voidaan keskustelu edes aloittaa!!

Eli keskustellaan tunnepohjalta asiasta, mistä pitäisi pelkästään puhua faktoista, eli euroista!

Muuten varmaan yleisellä tasolla keskustelu on hyvää, jos puhutaan miehen ja naisen tasa-arvosta, liittyen lapsenhoitoon, ansionmenetyksiin, eläke-etuihin(jotka ilmeisesti korjattu osaltaan), maksuosuuksiin yhteisen asumisen kustannuksiin osallistumiselta ym.

Pienen vauvan kanssahan taloudellinen vastuu jakaantuu nimenomaan niin, että toinen (perinteisesti äiti) uhraa palkkatulonsa tekemällä ilmaista työtä vauvan kanssa ja toinen (perinteisesti isä) uhraa ison osan palkastaan yhteiseen hyvään. Kukaan ei hyödy taloudellisesti. Nykyään osat voivat olla myös toisin päin.

Vierailija kirjoitti:

Jännää, miten ketju alkaa sillä, että nainen on maksanut Liikaa yhteisestä asumisesta, miehen omistamassa osakkeessa, "hyötymättä" siitä mitenkään.

Koko ketjun keskustelu lähtee jo liikkeelle niin, että aloittaja ei suostu kertomaan tarkkoja euromääriä, puolisoiden maksuosuuksista, koska ne eivät muka ole merkityksellisiä?? Nehän ovat ainoat asiat, millä on merkitystä, enne kun voidaan keskustelu edes aloittaa!!

Eli keskustellaan tunnepohjalta asiasta, mistä pitäisi pelkästään puhua faktoista, eli euroista!

Muuten varmaan yleisellä tasolla keskustelu on hyvää, jos puhutaan miehen ja naisen tasa-arvosta, liittyen lapsenhoitoon, ansionmenetyksiin, eläke-etuihin(jotka ilmeisesti korjattu osaltaan), maksuosuuksiin yhteisen asumisen kustannuksiin osallistumiselta ym.

Niin minuakin kiinnostaisi euroissa paljon on maksettu. Joissakin taloyhtiöissä on pienet vastikkeet, jos saavat esim. vuokratuloja liikehuoneistoista. 

Mulle aikuiselämän yksi suuri järkytys on ollut tajuta että jopa Suomessa tasa-arvo on sananhelinää, vaikka maailmanlaajuisti ollaankin todella hyvässä asemassa. Luulin, että kouluttautumalla miesvaltaiselle alalle minulla olisi samat mahdollisuudet ja luulin että korkeakoulutettu puolisonikin ymmärtäisi että hänen uraansa ei voida priorisoida minun kustannuksellani. Ja ei kaiken tarvitse mennä tasan joka hetki, mutta molemmille pitää olla mahdollisuus vakavissaan harkita esim. hyvän työtarjouksen hyväksymistä. Toki joudutaan keskustelemaan milloin on kummankin vuoro, mutta vuorovedolla pitäisi päästä kuitenkin eteenpäin. Minusta ei voi liikaa painottaa että puhukaan näistä puolisonne kanssa ennen lasten syntymää. Pitäkää  puolenne, tehkää sopimuksia niin että molemmat välillä joustavat eikä vain toinen. Kumpikaan ei saa jäädä tyhjän päälle jos kävisi niin huonosti että ero tulee. Tosin epäilen, että ne jotka nämä asiat saavat sovittua eivät eroa. Kumpikin kokee että tilanne on reilu, ja silloin on helpompi muutenkin pitää huoli suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännää, miten ketju alkaa sillä, että nainen on maksanut Liikaa yhteisestä asumisesta, miehen omistamassa osakkeessa, "hyötymättä" siitä mitenkään.

Koko ketjun keskustelu lähtee jo liikkeelle niin, että aloittaja ei suostu kertomaan tarkkoja euromääriä, puolisoiden maksuosuuksista, koska ne eivät muka ole merkityksellisiä?? Nehän ovat ainoat asiat, millä on merkitystä, enne kun voidaan keskustelu edes aloittaa!!

Eli keskustellaan tunnepohjalta asiasta, mistä pitäisi pelkästään puhua faktoista, eli euroista!

Muuten varmaan yleisellä tasolla keskustelu on hyvää, jos puhutaan miehen ja naisen tasa-arvosta, liittyen lapsenhoitoon, ansionmenetyksiin, eläke-etuihin(jotka ilmeisesti korjattu osaltaan), maksuosuuksiin yhteisen asumisen kustannuksiin osallistumiselta ym.

Niin minuakin kiinnostaisi euroissa paljon on maksettu. Joissakin taloyhtiöissä on pienet vastikkeet, jos saavat esim. vuokratuloja liikehuoneistoista. 

Millä tavalla tieto tarkasta euromäärästä parantaa keskustelua? AP on kertonut, että summa  on suurempi kuin se, jonka hän nyt itse asuessaan maksaa. Minulle tämä tieto keskustelun perusteeksi riittää, koska euromäärä ei itsessään kerro mitään.

Pitäisi yhtä lailla tietää asunnon sijainti, nykyisen asunnon sijainti, neliömäärät molemmista, tehdyt/tulevat remontit...jne, jos halutaan lähteä keskustelemaan muutoin kuin yleisistä periaatteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavuudessaan tosi hyvä ketju. Täällä on noussut monta pointtia, jotka toki tietää, näkee ympärillään, mutta älyttömän hyvin täällä on myös niitä nasevasti sanotettu.

Ei nainen voikaan koskaan voittaa, koska yleinen käsitys on, että nainen haluaa vain pakottaa miehet tekemään lapsia ja elättämään itsensä. 

Pahintahan tässä on, että naiset itsekin ovat sisäistäneet tämän ja jos jotenkin pystyvät pyristelemään tätä käsitystä vastaan, se tapahtuu vain maksamalla enemmän, enemmän.

Ja totta on, että miehiltä taloudellisesti puoliensa pitäminen käy itsestään, he ovat aina oppineet, että heille kuuluu korvaus suunnilleen kaikesta. Jopa siitä, että saavat asua lähes ilmaiseksi.

Pitää paikkansa. Olen itse kriiseillyt, olenko kauhea ämmä kun en suostu samaan systeemiin kuin tutut naiset ympärillä. Että jos kaikki muutkin hoitaa sen näin, ehkä mulla vaan logiikka pettää ja olen epäreilu.

Tämä keskustelu onneksi pysäytti ajattelun. Monet miehet näyttää olevan aika mulkkuja raha-asioissa, jopa se että vaimo hoitaa yhteistä lasta kotona, katsotaan jotenkin vaimon taloudelliseksi eduksi. Miksi mies ei vaadi, että nainen töihin ja mies kotiin? Moni nainen olisi jo ennen kysymyksen loppua ilosta kiljuen painunut ovesta ulos työelämään.

Olen todella ihmetellyt kun eräskin kaverini on käytännössä yksinhuoltaja ja silti vastaa esim. lapsen vaatekuluista yksin. Elää köyhyysrajalla ja mies harrastaa ja tuhlaa.

Missä näiden miesten aikuisuus, kunnia, ihmisyys?

Tämäpä. Me menimme yhteen ja muutaman vuoden päästä naimisiin miehen kanssa 1990-luvun alussa. Pidin oman nimeni ja alusta lähtien selvää, että molemmilla on omat rahat. Pitkään tienasin enemmän kuin mieheni, perin ok-talosta 1/2, jonka ostin meille (sisaruksen ulos).

Sain kuulla vaikka mitä kaveripiirissä. "Ootapa vain, kyllä meno muuttuu, kun lapsia alkaa tulemaan". Mikä meno? Mitä minä tein eri tavalla kuin lähes jokainen mies meidän kaveripiirissä? 

En tiedä, minkä verran tämä vaikutti siihen, että edelleen, 50+, olen vela. Kun katselin menoa ympärilläni, en vaan mitenkään nähnyt itseäni sopimaan niihin kuvioihin. Juuri tuohon, että miesten elämään ei lasten saanti juurikaan vaikuttanut. Näin sitä niin kaveripiirissä kuin miesvaltaisella työpaikalla.

Onneksi mieheni, kriiseiltyään omat kriisinsä, ymmärsi ja hyväksyi asian. Olemme nyt siis olleet yhdessä kohta 40 vuotta, eikä ole meno muuttunut.

Ehkä se siis johtuu siitä, että ei tullut lapsia? Onko se todella tämän hinta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavuudessaan tosi hyvä ketju. Täällä on noussut monta pointtia, jotka toki tietää, näkee ympärillään, mutta älyttömän hyvin täällä on myös niitä nasevasti sanotettu.

Ei nainen voikaan koskaan voittaa, koska yleinen käsitys on, että nainen haluaa vain pakottaa miehet tekemään lapsia ja elättämään itsensä. 

Pahintahan tässä on, että naiset itsekin ovat sisäistäneet tämän ja jos jotenkin pystyvät pyristelemään tätä käsitystä vastaan, se tapahtuu vain maksamalla enemmän, enemmän.

Ja totta on, että miehiltä taloudellisesti puoliensa pitäminen käy itsestään, he ovat aina oppineet, että heille kuuluu korvaus suunnilleen kaikesta. Jopa siitä, että saavat asua lähes ilmaiseksi.

Pitää paikkansa. Olen itse kriiseillyt, olenko kauhea ämmä kun en suostu samaan systeemiin kuin tutut naiset ympärillä. Että jos kaikki muutkin hoitaa sen näin, ehkä mulla vaan logiikka pettää ja olen epäreilu.

Tämä keskustelu onneksi pysäytti ajattelun. Monet miehet näyttää olevan aika mulkkuja raha-asioissa, jopa se että vaimo hoitaa yhteistä lasta kotona, katsotaan jotenkin vaimon taloudelliseksi eduksi. Miksi mies ei vaadi, että nainen töihin ja mies kotiin? Moni nainen olisi jo ennen kysymyksen loppua ilosta kiljuen painunut ovesta ulos työelämään.

Olen todella ihmetellyt kun eräskin kaverini on käytännössä yksinhuoltaja ja silti vastaa esim. lapsen vaatekuluista yksin. Elää köyhyysrajalla ja mies harrastaa ja tuhlaa.

Missä näiden miesten aikuisuus, kunnia, ihmisyys?

Tämäpä. Me menimme yhteen ja muutaman vuoden päästä naimisiin miehen kanssa 1990-luvun alussa. Pidin oman nimeni ja alusta lähtien selvää, että molemmilla on omat rahat. Pitkään tienasin enemmän kuin mieheni, perin ok-talosta 1/2, jonka ostin meille (sisaruksen ulos).

Sain kuulla vaikka mitä kaveripiirissä. "Ootapa vain, kyllä meno muuttuu, kun lapsia alkaa tulemaan". Mikä meno? Mitä minä tein eri tavalla kuin lähes jokainen mies meidän kaveripiirissä? 

En tiedä, minkä verran tämä vaikutti siihen, että edelleen, 50+, olen vela. Kun katselin menoa ympärilläni, en vaan mitenkään nähnyt itseäni sopimaan niihin kuvioihin. Juuri tuohon, että miesten elämään ei lasten saanti juurikaan vaikuttanut. Näin sitä niin kaveripiirissä kuin miesvaltaisella työpaikalla.

Onneksi mieheni, kriiseiltyään omat kriisinsä, ymmärsi ja hyväksyi asian. Olemme nyt siis olleet yhdessä kohta 40 vuotta, eikä ole meno muuttunut.

Ehkä se siis johtuu siitä, että ei tullut lapsia? Onko se todella tämän hinta?

Lisään vielä sen, että kyllä mies myöhemmin osti minulta puolet talosta, tosin se oli likinnä yhteistä rahaa yhdestä taskusta toiseen, mutta juuri sen vuoksi, että saatiin myös hänen nimensä papereihin.