Maksoin monta vuotta satoja euroja /kk miehen yksin omistaman asunnon kuluja, nyt sitten tyhjin käsin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kun muutitte yhteen, sinulla ei ollut omistusasuntoa? Paljonko maksoit vuokraa ja muita asumiskuluja yksin asuessasi?

Ei ollut omaa. Vuokra suunnilleen sama kuin mitä maksoin sitten tuosta asunnosta miehelle (kaikki vastikkeet rahoitusvastikkeita myöten + muut juoksevat kulut molempien puolesta).

Miksi maksoit kaikki molempien puolesta???

Koska kuvittelin että kun maksan enemmän kuin vain puolet juoksevista kuluista, se johtaisi siihen että voitaisiin tehdä paperit että minäkin omistaisin osuuteni asunnosta jossa kuitenkin useita vuosia yhdessä asuttiin. Ymmärrän että olin hieman typerä.  ap

Ei asunnon omistusta voi siirtää "papereilla" edes avioliitossa, vaan pitää joko tehdä virallisesti kaupat missä raha liikkuu tai maksaa lahjavero siirretyn omaisuuden arvosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kun muutitte yhteen, sinulla ei ollut omistusasuntoa? Paljonko maksoit vuokraa ja muita asumiskuluja yksin asuessasi?

Ei ollut omaa. Vuokra suunnilleen sama kuin mitä maksoin sitten tuosta asunnosta miehelle (kaikki vastikkeet rahoitusvastikkeita myöten + muut juoksevat kulut molempien puolesta).

Miksi maksoit kaikki molempien puolesta???

Koska kuvittelin että kun maksan enemmän kuin vain puolet juoksevista kuluista, se johtaisi siihen että voitaisiin tehdä paperit että minäkin omistaisin osuuteni asunnosta jossa kuitenkin useita vuosia yhdessä asuttiin. Ymmärrän että olin hieman typerä.  ap

Ei asunnon omistusta voi siirtää "papereilla" edes avioliitossa, vaan pitää joko tehdä virallisesti kaupat missä raha liikkuu tai maksaa lahjavero siirretyn omaisuuden arvosta. 

Älä saivartele, tottakai homma eli kaupat olisi hoidettu virallisesti. Tahallista väärinymmärtelyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kun muutitte yhteen, sinulla ei ollut omistusasuntoa? Paljonko maksoit vuokraa ja muita asumiskuluja yksin asuessasi?

Ei ollut omaa. Vuokra suunnilleen sama kuin mitä maksoin sitten tuosta asunnosta miehelle (kaikki vastikkeet rahoitusvastikkeita myöten + muut juoksevat kulut molempien puolesta).

Miksi maksoit kaikki molempien puolesta???

Koska kuvittelin että kun maksan enemmän kuin vain puolet juoksevista kuluista, se johtaisi siihen että voitaisiin tehdä paperit että minäkin omistaisin osuuteni asunnosta jossa kuitenkin useita vuosia yhdessä asuttiin. Ymmärrän että olin hieman typerä.  ap

Ei asunnon omistusta voi siirtää "papereilla" edes avioliitossa, vaan pitää joko tehdä virallisesti kaupat missä raha liikkuu tai maksaa lahjavero siirretyn omaisuuden arvosta. 

Älä saivartele, tottakai homma eli kaupat olisi hoidettu virallisesti. Tahallista väärinymmärtelyä. 

Olet ilmeisesti uusi palstalla jos et ole törmänyt tuohon väärinkäsitykseen täällä aiemmin. Toki töykeytesi viittaa siihen että olet vakkari. 

Vierailija kirjoitti:

Kai tässä on vaan se pointti, että kannattaa funtsia tarkkaan ennen kuin muuttaa yhteen. Että ymmärtää mitä on tekemässä. Vuosia ei missään nimessä kannata asustella vain toisen omistamassa asunnossa kun avoliitosta jää sitten vain luu käteen.

Samalla summalla lyhentelisi omaa lainaa ja kartuttaisi omaa omaisuutta eikä vain sen asunnon omistajan. Ilmaiseksi ei tietenkään asuta missään, mutta jonkinlaista reiluutta hommaan.

Sen asunnon omistajankin pitää tajuta että hänhän se on siinä se taloudellinen hyötyjä jos toinen muuttaa sisään asuntoon tai taloon joka on jo olemassa. 

Tämä ja etenkin tuo viimeinen kappale. Jotenkin tuntuu että monikaan ei tuota suostu myöntämään tai ymmärtämään. Eikä se nainen monestikaan ole edes niin innostunut oikeasti muuttamaan miehen jo hankkimaan asuntoon kun ei itse pääse edes valitsemaan sitä. Nainen sitten muuttaa kun ei anneta vaihtoehtoja (että ostettais yhteinen oma) ja häviää diilissä. 

Selkeästi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhutaanko nyt jostain 300 eurosta vai 800 eurosta kuussa?

Onko tällä nyt väliä? Summa on niin riippuvainen paikkakunnastakin (asuntojen hinnoista, vastikkeista ym.).

No jos nainen muuttaa miehensä omistamaan asuntoon, niin riippuen tilanteesta niin on täysin kohtuullista, että nainen maksaa joko puolet tai koko vastikkeen riippuen siitä onko asunto maksettu vai velkaa jälellä. Jos makselee juurikin vastikkeen ja velkaakin pois, niin totta helvetissä sillä on väliä, mutta jos on jonkin vastikkeen joutunut maksamaan, niin koko aloitus on turhaa narinaa.

Ei sillä ole mitään väliä onko velkaa vaiko ei. Asuminen ei liity siihen mitenkään. Se on vain asunnon omistajan vastuulla. Sen sijaan asuntoon muuttavan tulee maksaa vuokraa asumisesta, mieluiten markkinahintaista. Sen rahan voi vuokransaaja käyttää mihin huvittaa, vaikka vastikkeisiin tai lainanmaksuun. Jos vuokra jää alle markkinahinnan on se yhteinen päätös. Voi sitä ilmaiseksikin asua tai maksaa oman vuokransa muilla keinoin jos niin sovitaan. Ei vuokralla asujalle kuulu hittoakaan mikä on vastikkeen tai lainanmaksujen suuruus, ainoastaan käypä vuokra pitää maksaa.

Ja tässä tapauksessa tehdään vuokrasopimus, eli avopuoliso asuu alivuokralaisena. Tämä takaa myös sen, että ulos ei voi heittää kuin vuokralaislain mukaisilla pykälillä. Toki joutuu myös vuokranantaja maksamaan verot vuokrasta, onkos se nyt 30 pros, mutta sehän on pientä siihen verrattuna, että toinen maksaa markkinahintaa asunnossa asumisestaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täällä porukka näyttää aika vahvaa rautalankaa tarvitsevan. Kysytäänpä asia hieman toisin.

Vaihtoehdot ovat

a) laitat joka kk säästöön 1100 e

b) laitat joka kk välttämättömiin tarpeisiin 900 e

Jos sinä nyt pääsisit valitsemaan, kumpi olisit mieluummin , a vai b?

Mua nauratti tämä, etenkin, kun a-tyypit on käyneet alapeukuttamassa. Tässä on se yksinkertaisuudessaan, mikä mättää näissä, jotka vaativat, että koska he maksavat asunnon lainan, pitää toisen kustantaa kaikki muu.

He laittavat säästöön, toiset laittavat, vaikka kuinka ehkä eurollisesti vähemmän, rahansa asumisen välttämättömiin menoihin, joista ei jää mitään viivan alle.

Ja tätä ollaan vaatimassa toiselta vuosikausiksi! Otetaan nyt huomioon sekin, että tällä hetkellä lainojen korot on nollassa. Eli jos toinen laittaa tuon 900 e teidän elämään, se on suoraan 900 e sinun säästöihisi = kämppäsi lainaan.

Vierailija kirjoitti:

Olisin saanut lainaakin silloin, mutta mies halusi omistaa asuntonsa yksin. Nyt tietenkin näen oman tyhmyyteni. Mutta on minulla pikkasen siis säästössäkin, enköhän marssi vielä pankkiin ja hanki ihan oman. Laskin myös että ehdin maksella asunnon ennen eläkeikää.  ap

Koko keskustelua lukematta: tämä on valitettavasti hyvin, hyvin yleistä. Ei siis ainoastaan Suomessa, vaan muuallakin maailmassa. Ostetaan "yhteinen koti", jota "maksetaan yhdessä", mutta laina- ja omistuspapereissa on vain miehen nimi. Toisin sanoen mies on virallisesti asunnon ainoa omistaja. (Tiedän, että joissakin tapauksissa tätä on perusteltu sillä, että miehellä on paremmat tulot joten pystyy maksamaan nopeammin lainaa pois.)

Sitten tulee ero, ja nainen jää tyhjän päälle vaikka on maksanut juoksevat kulut, ehkä jopa puolet lainastakin. Tilanne on taloudellisesti vielä katastrofaalisempi, jos pariskunnalla on lapsia ja ne menevät äidille, eli nainen sitten joutuu hankkimaan (yleensä vuokraamaan) asunnon itselleen ja lapsille koska miehen omistamaan kotiin ei voi jäädä, eikä sitä voi myydä ja rahoja puolittaa, koska asunto tosiaan on miehen nimissä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täällä porukka näyttää aika vahvaa rautalankaa tarvitsevan. Kysytäänpä asia hieman toisin.

Vaihtoehdot ovat

a) laitat joka kk säästöön 1100 e

b) laitat joka kk välttämättömiin tarpeisiin 900 e

Jos sinä nyt pääsisit valitsemaan, kumpi olisit mieluummin , a vai b?

Mua nauratti tämä, etenkin, kun a-tyypit on käyneet alapeukuttamassa. Tässä on se yksinkertaisuudessaan, mikä mättää näissä, jotka vaativat, että koska he maksavat asunnon lainan, pitää toisen kustantaa kaikki muu.

He laittavat säästöön, toiset laittavat, vaikka kuinka ehkä eurollisesti vähemmän, rahansa asumisen välttämättömiin menoihin, joista ei jää mitään viivan alle.

Ja tätä ollaan vaatimassa toiselta vuosikausiksi! Otetaan nyt huomioon sekin, että tällä hetkellä lainojen korot on nollassa. Eli jos toinen laittaa tuon 900 e teidän elämään, se on suoraan 900 e sinun säästöihisi = kämppäsi lainaan.

Tämä on muuten ihan totta! Enpä tuota tullut minäkään ajatelleeksi...Siis periaatteessa, jokainen satanen, jonka toinen maksaa, on rahaa sinne lainaan. Nimittäin jos yksin asuisi, maksettava se olisi kuitenkin niin laina kuin muu eläminen.

Minun oppirahat tuli myös siitä, että mies ei todellakaan laittanut suoraan lainaan niitä rahoja, jotka minä kämppään toin, vaan pisti muuten menemään kaikkeen itselleen mukavaan. Eli mä maksoin meidän elämisen, mies lyhensi lainaansa suunnitelman mukaan, pitkä laina pienellä kk-maksulla ja osteli paremmalla palkalla + mun kustantamalla peruselämällä itselleen kalliita juttuja, mm. matkoja jne jonne mulla ei ollut varaa llähteä mukaan.

Nyt kun katson sitä, totta kai ihmettelen, miten hvetin uuno sitä saattoi olla. Mutta nuorena on, ikävä kyllä. Toiste en ole langennut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täällä porukka näyttää aika vahvaa rautalankaa tarvitsevan. Kysytäänpä asia hieman toisin.

Vaihtoehdot ovat

a) laitat joka kk säästöön 1100 e

b) laitat joka kk välttämättömiin tarpeisiin 900 e

Jos sinä nyt pääsisit valitsemaan, kumpi olisit mieluummin , a vai b?

Mua nauratti tämä, etenkin, kun a-tyypit on käyneet alapeukuttamassa. Tässä on se yksinkertaisuudessaan, mikä mättää näissä, jotka vaativat, että koska he maksavat asunnon lainan, pitää toisen kustantaa kaikki muu.

He laittavat säästöön, toiset laittavat, vaikka kuinka ehkä eurollisesti vähemmän, rahansa asumisen välttämättömiin menoihin, joista ei jää mitään viivan alle.

Ja tätä ollaan vaatimassa toiselta vuosikausiksi! Otetaan nyt huomioon sekin, että tällä hetkellä lainojen korot on nollassa. Eli jos toinen laittaa tuon 900 e teidän elämään, se on suoraan 900 e sinun säästöihisi = kämppäsi lainaan.

Tämä on muuten ihan totta! Enpä tuota tullut minäkään ajatelleeksi...Siis periaatteessa, jokainen satanen, jonka toinen maksaa, on rahaa sinne lainaan. Nimittäin jos yksin asuisi, maksettava se olisi kuitenkin niin laina kuin muu eläminen.

Minun oppirahat tuli myös siitä, että mies ei todellakaan laittanut suoraan lainaan niitä rahoja, jotka minä kämppään toin, vaan pisti muuten menemään kaikkeen itselleen mukavaan. Eli mä maksoin meidän elämisen, mies lyhensi lainaansa suunnitelman mukaan, pitkä laina pienellä kk-maksulla ja osteli paremmalla palkalla + mun kustantamalla peruselämällä itselleen kalliita juttuja, mm. matkoja jne jonne mulla ei ollut varaa llähteä mukaan.

Nyt kun katson sitä, totta kai ihmettelen, miten hvetin uuno sitä saattoi olla. Mutta nuorena on, ikävä kyllä. Toiste en ole langennut!

Eihän miehesi laina tai sen suuruus kuulunut sinulle hittoakaan. Sinä maksoit asumisestasi vuokraa. Mies saa käyttää sen rahan tasan tarkkaan ihan miten huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin saanut lainaakin silloin, mutta mies halusi omistaa asuntonsa yksin. Nyt tietenkin näen oman tyhmyyteni. Mutta on minulla pikkasen siis säästössäkin, enköhän marssi vielä pankkiin ja hanki ihan oman. Laskin myös että ehdin maksella asunnon ennen eläkeikää.  ap

Koko keskustelua lukematta: tämä on valitettavasti hyvin, hyvin yleistä. Ei siis ainoastaan Suomessa, vaan muuallakin maailmassa. Ostetaan "yhteinen koti", jota "maksetaan yhdessä", mutta laina- ja omistuspapereissa on vain miehen nimi. Toisin sanoen mies on virallisesti asunnon ainoa omistaja. (Tiedän, että joissakin tapauksissa tätä on perusteltu sillä, että miehellä on paremmat tulot joten pystyy maksamaan nopeammin lainaa pois.)

Sitten tulee ero, ja nainen jää tyhjän päälle vaikka on maksanut juoksevat kulut, ehkä jopa puolet lainastakin. Tilanne on taloudellisesti vielä katastrofaalisempi, jos pariskunnalla on lapsia ja ne menevät äidille, eli nainen sitten joutuu hankkimaan (yleensä vuokraamaan) asunnon itselleen ja lapsille koska miehen omistamaan kotiin ei voi jäädä, eikä sitä voi myydä ja rahoja puolittaa, koska asunto tosiaan on miehen nimissä...

Keskustelua lukematta ja asiasta mitään tietämättä tulet tänne kommentoimaan, valitettavan yleistä.

Jos avopari on asunut viisi vuotta yhdessä tai omaa yhteisiä lapsia niin eron tullessa on mahdollista saada yhteisasumisaikana hankitusta omaisuudesta puolet, ihan riippumatta siitä kenen nimiin on hankittu.

Maksaahan asuminen vuokrallakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin saanut lainaakin silloin, mutta mies halusi omistaa asuntonsa yksin. Nyt tietenkin näen oman tyhmyyteni. Mutta on minulla pikkasen siis säästössäkin, enköhän marssi vielä pankkiin ja hanki ihan oman. Laskin myös että ehdin maksella asunnon ennen eläkeikää.  ap

Koko keskustelua lukematta: tämä on valitettavasti hyvin, hyvin yleistä. Ei siis ainoastaan Suomessa, vaan muuallakin maailmassa. Ostetaan "yhteinen koti", jota "maksetaan yhdessä", mutta laina- ja omistuspapereissa on vain miehen nimi. Toisin sanoen mies on virallisesti asunnon ainoa omistaja. (Tiedän, että joissakin tapauksissa tätä on perusteltu sillä, että miehellä on paremmat tulot joten pystyy maksamaan nopeammin lainaa pois.)

Sitten tulee ero, ja nainen jää tyhjän päälle vaikka on maksanut juoksevat kulut, ehkä jopa puolet lainastakin. Tilanne on taloudellisesti vielä katastrofaalisempi, jos pariskunnalla on lapsia ja ne menevät äidille, eli nainen sitten joutuu hankkimaan (yleensä vuokraamaan) asunnon itselleen ja lapsille koska miehen omistamaan kotiin ei voi jäädä, eikä sitä voi myydä ja rahoja puolittaa, koska asunto tosiaan on miehen nimissä...

Keskustelua lukematta ja asiasta mitään tietämättä tulet tänne kommentoimaan, valitettavan yleistä.

Jos avopari on asunut viisi vuotta yhdessä tai omaa yhteisiä lapsia niin eron tullessa on mahdollista saada yhteisasumisaikana hankitusta omaisuudesta puolet, ihan riippumatta siitä kenen nimiin on hankittu.

Höpöhöpö. Matkojen toiveajattelua. Omaisuus jaetaan sen mukaan kuka on materian ostanut. Jos on jotain superihmeellistä että vaikka nainen on ansainnut rahat ja kustantanut aivan kaiken ja mies maannut sohvalla, voidaan jakoa tasata jotenkin. Mutta ei missään nimessä mitään omaisuuden puolitusta tai ilmaista osuutta asunnosta poislähteneelle.

Totuus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täällä porukka näyttää aika vahvaa rautalankaa tarvitsevan. Kysytäänpä asia hieman toisin.

Vaihtoehdot ovat

a) laitat joka kk säästöön 1100 e

b) laitat joka kk välttämättömiin tarpeisiin 900 e

Jos sinä nyt pääsisit valitsemaan, kumpi olisit mieluummin , a vai b?

Mua nauratti tämä, etenkin, kun a-tyypit on käyneet alapeukuttamassa. Tässä on se yksinkertaisuudessaan, mikä mättää näissä, jotka vaativat, että koska he maksavat asunnon lainan, pitää toisen kustantaa kaikki muu.

He laittavat säästöön, toiset laittavat, vaikka kuinka ehkä eurollisesti vähemmän, rahansa asumisen välttämättömiin menoihin, joista ei jää mitään viivan alle.

Ja tätä ollaan vaatimassa toiselta vuosikausiksi! Otetaan nyt huomioon sekin, että tällä hetkellä lainojen korot on nollassa. Eli jos toinen laittaa tuon 900 e teidän elämään, se on suoraan 900 e sinun säästöihisi = kämppäsi lainaan.

Tämä on muuten ihan totta! Enpä tuota tullut minäkään ajatelleeksi...Siis periaatteessa, jokainen satanen, jonka toinen maksaa, on rahaa sinne lainaan. Nimittäin jos yksin asuisi, maksettava se olisi kuitenkin niin laina kuin muu eläminen.

Minun oppirahat tuli myös siitä, että mies ei todellakaan laittanut suoraan lainaan niitä rahoja, jotka minä kämppään toin, vaan pisti muuten menemään kaikkeen itselleen mukavaan. Eli mä maksoin meidän elämisen, mies lyhensi lainaansa suunnitelman mukaan, pitkä laina pienellä kk-maksulla ja osteli paremmalla palkalla + mun kustantamalla peruselämällä itselleen kalliita juttuja, mm. matkoja jne jonne mulla ei ollut varaa llähteä mukaan.

Nyt kun katson sitä, totta kai ihmettelen, miten hvetin uuno sitä saattoi olla. Mutta nuorena on, ikävä kyllä. Toiste en ole langennut!

Eihän miehesi laina tai sen suuruus kuulunut sinulle hittoakaan. Sinä maksoit asumisestasi vuokraa. Mies saa käyttää sen rahan tasan tarkkaan ihan miten huvittaa.

Ei kuulunut, ei. Ei kuulunut sittenkään, kun useamman vuoden yhdessä olon jälkeen lähdin p*ersaukisena kämpästä aika lyhyellä varotusajalla, kun uusi oli tulossa asumaan.

Sen vuoksi tässä muita varottelenkin, että älkää vain suostuko samaan tyhmyyteen, johon minä suostuin. 

Mutta jos vuokraa maksoin, niin olisi pitänyt sitten käräyttää mies veronkierrosta, eikö niin?  Toisaalta harva vuokralainen maksaa vuokranantajansa autovakuutuksen, sillä "samallahan ne kaikki vakuutukset menee".

Realismia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin saanut lainaakin silloin, mutta mies halusi omistaa asuntonsa yksin. Nyt tietenkin näen oman tyhmyyteni. Mutta on minulla pikkasen siis säästössäkin, enköhän marssi vielä pankkiin ja hanki ihan oman. Laskin myös että ehdin maksella asunnon ennen eläkeikää.  ap

Koko keskustelua lukematta: tämä on valitettavasti hyvin, hyvin yleistä. Ei siis ainoastaan Suomessa, vaan muuallakin maailmassa. Ostetaan "yhteinen koti", jota "maksetaan yhdessä", mutta laina- ja omistuspapereissa on vain miehen nimi. Toisin sanoen mies on virallisesti asunnon ainoa omistaja. (Tiedän, että joissakin tapauksissa tätä on perusteltu sillä, että miehellä on paremmat tulot joten pystyy maksamaan nopeammin lainaa pois.)

Sitten tulee ero, ja nainen jää tyhjän päälle vaikka on maksanut juoksevat kulut, ehkä jopa puolet lainastakin. Tilanne on taloudellisesti vielä katastrofaalisempi, jos pariskunnalla on lapsia ja ne menevät äidille, eli nainen sitten joutuu hankkimaan (yleensä vuokraamaan) asunnon itselleen ja lapsille koska miehen omistamaan kotiin ei voi jäädä, eikä sitä voi myydä ja rahoja puolittaa, koska asunto tosiaan on miehen nimissä...

Keskustelua lukematta ja asiasta mitään tietämättä tulet tänne kommentoimaan, valitettavan yleistä.

Jos avopari on asunut viisi vuotta yhdessä tai omaa yhteisiä lapsia niin eron tullessa on mahdollista saada yhteisasumisaikana hankitusta omaisuudesta puolet, ihan riippumatta siitä kenen nimiin on hankittu.

Höpöhöpö. Matkojen toiveajattelua. Omaisuus jaetaan sen mukaan kuka on materian ostanut. Jos on jotain superihmeellistä että vaikka nainen on ansainnut rahat ja kustantanut aivan kaiken ja mies maannut sohvalla, voidaan jakoa tasata jotenkin. Mutta ei missään nimessä mitään omaisuuden puolitusta tai ilmaista osuutta asunnosta poislähteneelle.

Juridisesti voi käydä miten vaan, mutta kuten aiemmin todettiin, dilemma on ennen kaikkea moraalinen. 

Lainaloiset on näemmä keksineet toiminnalleen uuden nimikkeen: enää ei omaa toimintaa perustellakaan sillä, että toinen saa asua mun ihanassa asunnossa,, vaan he ovatkin nimittäneet itsensä vuokranantajiksi.

Nähtävästi ihan ymmärtämättä, että siihen rooliin kuuluu aika paljon enemmän velvoitteita kuin oman lainan maksu.

Vierailija kirjoitti:

Realismia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin saanut lainaakin silloin, mutta mies halusi omistaa asuntonsa yksin. Nyt tietenkin näen oman tyhmyyteni. Mutta on minulla pikkasen siis säästössäkin, enköhän marssi vielä pankkiin ja hanki ihan oman. Laskin myös että ehdin maksella asunnon ennen eläkeikää.  ap

Koko keskustelua lukematta: tämä on valitettavasti hyvin, hyvin yleistä. Ei siis ainoastaan Suomessa, vaan muuallakin maailmassa. Ostetaan "yhteinen koti", jota "maksetaan yhdessä", mutta laina- ja omistuspapereissa on vain miehen nimi. Toisin sanoen mies on virallisesti asunnon ainoa omistaja. (Tiedän, että joissakin tapauksissa tätä on perusteltu sillä, että miehellä on paremmat tulot joten pystyy maksamaan nopeammin lainaa pois.)

Sitten tulee ero, ja nainen jää tyhjän päälle vaikka on maksanut juoksevat kulut, ehkä jopa puolet lainastakin. Tilanne on taloudellisesti vielä katastrofaalisempi, jos pariskunnalla on lapsia ja ne menevät äidille, eli nainen sitten joutuu hankkimaan (yleensä vuokraamaan) asunnon itselleen ja lapsille koska miehen omistamaan kotiin ei voi jäädä, eikä sitä voi myydä ja rahoja puolittaa, koska asunto tosiaan on miehen nimissä...

Keskustelua lukematta ja asiasta mitään tietämättä tulet tänne kommentoimaan, valitettavan yleistä.

Jos avopari on asunut viisi vuotta yhdessä tai omaa yhteisiä lapsia niin eron tullessa on mahdollista saada yhteisasumisaikana hankitusta omaisuudesta puolet, ihan riippumatta siitä kenen nimiin on hankittu.

Höpöhöpö. Matkojen toiveajattelua. Omaisuus jaetaan sen mukaan kuka on materian ostanut. Jos on jotain superihmeellistä että vaikka nainen on ansainnut rahat ja kustantanut aivan kaiken ja mies maannut sohvalla, voidaan jakoa tasata jotenkin. Mutta ei missään nimessä mitään omaisuuden puolitusta tai ilmaista osuutta asunnosta poislähteneelle.

Juridisesti voi käydä miten vaan, mutta kuten aiemmin todettiin, dilemma on ennen kaikkea moraalinen. 

Juridinen on harvoin epämoraalinen. Siksi lait ovat olemassa. Ei nainen (tai mies) niin ihmeellinen olento ole että pelkästä läsnäolosta tulee maksaa jotain erityistä. Saati sitten poislähtöpalkkiota.

Dilemmaton kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Realismia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin saanut lainaakin silloin, mutta mies halusi omistaa asuntonsa yksin. Nyt tietenkin näen oman tyhmyyteni. Mutta on minulla pikkasen siis säästössäkin, enköhän marssi vielä pankkiin ja hanki ihan oman. Laskin myös että ehdin maksella asunnon ennen eläkeikää.  ap

Koko keskustelua lukematta: tämä on valitettavasti hyvin, hyvin yleistä. Ei siis ainoastaan Suomessa, vaan muuallakin maailmassa. Ostetaan "yhteinen koti", jota "maksetaan yhdessä", mutta laina- ja omistuspapereissa on vain miehen nimi. Toisin sanoen mies on virallisesti asunnon ainoa omistaja. (Tiedän, että joissakin tapauksissa tätä on perusteltu sillä, että miehellä on paremmat tulot joten pystyy maksamaan nopeammin lainaa pois.)

Sitten tulee ero, ja nainen jää tyhjän päälle vaikka on maksanut juoksevat kulut, ehkä jopa puolet lainastakin. Tilanne on taloudellisesti vielä katastrofaalisempi, jos pariskunnalla on lapsia ja ne menevät äidille, eli nainen sitten joutuu hankkimaan (yleensä vuokraamaan) asunnon itselleen ja lapsille koska miehen omistamaan kotiin ei voi jäädä, eikä sitä voi myydä ja rahoja puolittaa, koska asunto tosiaan on miehen nimissä...

Keskustelua lukematta ja asiasta mitään tietämättä tulet tänne kommentoimaan, valitettavan yleistä.

Jos avopari on asunut viisi vuotta yhdessä tai omaa yhteisiä lapsia niin eron tullessa on mahdollista saada yhteisasumisaikana hankitusta omaisuudesta puolet, ihan riippumatta siitä kenen nimiin on hankittu.

Höpöhöpö. Matkojen toiveajattelua. Omaisuus jaetaan sen mukaan kuka on materian ostanut. Jos on jotain superihmeellistä että vaikka nainen on ansainnut rahat ja kustantanut aivan kaiken ja mies maannut sohvalla, voidaan jakoa tasata jotenkin. Mutta ei missään nimessä mitään omaisuuden puolitusta tai ilmaista osuutta asunnosta poislähteneelle.

Juridisesti voi käydä miten vaan, mutta kuten aiemmin todettiin, dilemma on ennen kaikkea moraalinen. 

Juridinen on harvoin epämoraalinen. Siksi lait ovat olemassa. Ei nainen (tai mies) niin ihmeellinen olento ole että pelkästä läsnäolosta tulee maksaa jotain erityistä. Saati sitten poislähtöpalkkiota.

Eikä myöskään niin ihmeellinen olento, että hänen luokseen muuttamisesta pitäisi maksaa jotain erityistä.

Vierailija kirjoitti:

Dilemmaton kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Realismia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin saanut lainaakin silloin, mutta mies halusi omistaa asuntonsa yksin. Nyt tietenkin näen oman tyhmyyteni. Mutta on minulla pikkasen siis säästössäkin, enköhän marssi vielä pankkiin ja hanki ihan oman. Laskin myös että ehdin maksella asunnon ennen eläkeikää.  ap

Koko keskustelua lukematta: tämä on valitettavasti hyvin, hyvin yleistä. Ei siis ainoastaan Suomessa, vaan muuallakin maailmassa. Ostetaan "yhteinen koti", jota "maksetaan yhdessä", mutta laina- ja omistuspapereissa on vain miehen nimi. Toisin sanoen mies on virallisesti asunnon ainoa omistaja. (Tiedän, että joissakin tapauksissa tätä on perusteltu sillä, että miehellä on paremmat tulot joten pystyy maksamaan nopeammin lainaa pois.)

Sitten tulee ero, ja nainen jää tyhjän päälle vaikka on maksanut juoksevat kulut, ehkä jopa puolet lainastakin. Tilanne on taloudellisesti vielä katastrofaalisempi, jos pariskunnalla on lapsia ja ne menevät äidille, eli nainen sitten joutuu hankkimaan (yleensä vuokraamaan) asunnon itselleen ja lapsille koska miehen omistamaan kotiin ei voi jäädä, eikä sitä voi myydä ja rahoja puolittaa, koska asunto tosiaan on miehen nimissä...

Keskustelua lukematta ja asiasta mitään tietämättä tulet tänne kommentoimaan, valitettavan yleistä.

Jos avopari on asunut viisi vuotta yhdessä tai omaa yhteisiä lapsia niin eron tullessa on mahdollista saada yhteisasumisaikana hankitusta omaisuudesta puolet, ihan riippumatta siitä kenen nimiin on hankittu.

Höpöhöpö. Matkojen toiveajattelua. Omaisuus jaetaan sen mukaan kuka on materian ostanut. Jos on jotain superihmeellistä että vaikka nainen on ansainnut rahat ja kustantanut aivan kaiken ja mies maannut sohvalla, voidaan jakoa tasata jotenkin. Mutta ei missään nimessä mitään omaisuuden puolitusta tai ilmaista osuutta asunnosta poislähteneelle.

Juridisesti voi käydä miten vaan, mutta kuten aiemmin todettiin, dilemma on ennen kaikkea moraalinen. 

Juridinen on harvoin epämoraalinen. Siksi lait ovat olemassa. Ei nainen (tai mies) niin ihmeellinen olento ole että pelkästä läsnäolosta tulee maksaa jotain erityistä. Saati sitten poislähtöpalkkiota.

Eikä myöskään niin ihmeellinen olento, että hänen luokseen muuttamisesta pitäisi maksaa jotain erityistä.

Käyvän hinnan asumisesta. Ei sen erityisempää. Kipot ja kupit maksaa jokainen itse ja vie ne myös ne sitten poistuessaan mennessään.

Vierailija kirjoitti:

Totuus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täällä porukka näyttää aika vahvaa rautalankaa tarvitsevan. Kysytäänpä asia hieman toisin.

Vaihtoehdot ovat

a) laitat joka kk säästöön 1100 e

b) laitat joka kk välttämättömiin tarpeisiin 900 e

Jos sinä nyt pääsisit valitsemaan, kumpi olisit mieluummin , a vai b?

Mua nauratti tämä, etenkin, kun a-tyypit on käyneet alapeukuttamassa. Tässä on se yksinkertaisuudessaan, mikä mättää näissä, jotka vaativat, että koska he maksavat asunnon lainan, pitää toisen kustantaa kaikki muu.

He laittavat säästöön, toiset laittavat, vaikka kuinka ehkä eurollisesti vähemmän, rahansa asumisen välttämättömiin menoihin, joista ei jää mitään viivan alle.

Ja tätä ollaan vaatimassa toiselta vuosikausiksi! Otetaan nyt huomioon sekin, että tällä hetkellä lainojen korot on nollassa. Eli jos toinen laittaa tuon 900 e teidän elämään, se on suoraan 900 e sinun säästöihisi = kämppäsi lainaan.

Tämä on muuten ihan totta! Enpä tuota tullut minäkään ajatelleeksi...Siis periaatteessa, jokainen satanen, jonka toinen maksaa, on rahaa sinne lainaan. Nimittäin jos yksin asuisi, maksettava se olisi kuitenkin niin laina kuin muu eläminen.

Minun oppirahat tuli myös siitä, että mies ei todellakaan laittanut suoraan lainaan niitä rahoja, jotka minä kämppään toin, vaan pisti muuten menemään kaikkeen itselleen mukavaan. Eli mä maksoin meidän elämisen, mies lyhensi lainaansa suunnitelman mukaan, pitkä laina pienellä kk-maksulla ja osteli paremmalla palkalla + mun kustantamalla peruselämällä itselleen kalliita juttuja, mm. matkoja jne jonne mulla ei ollut varaa llähteä mukaan.

Nyt kun katson sitä, totta kai ihmettelen, miten hvetin uuno sitä saattoi olla. Mutta nuorena on, ikävä kyllä. Toiste en ole langennut!

Eihän miehesi laina tai sen suuruus kuulunut sinulle hittoakaan. Sinä maksoit asumisestasi vuokraa. Mies saa käyttää sen rahan tasan tarkkaan ihan miten huvittaa.

Ei kuulunut, ei. Ei kuulunut sittenkään, kun useamman vuoden yhdessä olon jälkeen lähdin p*ersaukisena kämpästä aika lyhyellä varotusajalla, kun uusi oli tulossa asumaan.

Sen vuoksi tässä muita varottelenkin, että älkää vain suostuko samaan tyhmyyteen, johon minä suostuin. 

Mutta jos vuokraa maksoin, niin olisi pitänyt sitten käräyttää mies veronkierrosta, eikö niin?  Toisaalta harva vuokralainen maksaa vuokranantajansa autovakuutuksen, sillä "samallahan ne kaikki vakuutukset menee".

Kyllä vain. Jos virallinen vuokra, silloin verot maksetaan. Tämä toki kuuluu pakettiin.

Totuus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täällä porukka näyttää aika vahvaa rautalankaa tarvitsevan. Kysytäänpä asia hieman toisin.

Vaihtoehdot ovat

a) laitat joka kk säästöön 1100 e

b) laitat joka kk välttämättömiin tarpeisiin 900 e

Jos sinä nyt pääsisit valitsemaan, kumpi olisit mieluummin , a vai b?

Mua nauratti tämä, etenkin, kun a-tyypit on käyneet alapeukuttamassa. Tässä on se yksinkertaisuudessaan, mikä mättää näissä, jotka vaativat, että koska he maksavat asunnon lainan, pitää toisen kustantaa kaikki muu.

He laittavat säästöön, toiset laittavat, vaikka kuinka ehkä eurollisesti vähemmän, rahansa asumisen välttämättömiin menoihin, joista ei jää mitään viivan alle.

Ja tätä ollaan vaatimassa toiselta vuosikausiksi! Otetaan nyt huomioon sekin, että tällä hetkellä lainojen korot on nollassa. Eli jos toinen laittaa tuon 900 e teidän elämään, se on suoraan 900 e sinun säästöihisi = kämppäsi lainaan.

Tämä on muuten ihan totta! Enpä tuota tullut minäkään ajatelleeksi...Siis periaatteessa, jokainen satanen, jonka toinen maksaa, on rahaa sinne lainaan. Nimittäin jos yksin asuisi, maksettava se olisi kuitenkin niin laina kuin muu eläminen.

Minun oppirahat tuli myös siitä, että mies ei todellakaan laittanut suoraan lainaan niitä rahoja, jotka minä kämppään toin, vaan pisti muuten menemään kaikkeen itselleen mukavaan. Eli mä maksoin meidän elämisen, mies lyhensi lainaansa suunnitelman mukaan, pitkä laina pienellä kk-maksulla ja osteli paremmalla palkalla + mun kustantamalla peruselämällä itselleen kalliita juttuja, mm. matkoja jne jonne mulla ei ollut varaa llähteä mukaan.

Nyt kun katson sitä, totta kai ihmettelen, miten hvetin uuno sitä saattoi olla. Mutta nuorena on, ikävä kyllä. Toiste en ole langennut!

Eihän miehesi laina tai sen suuruus kuulunut sinulle hittoakaan. Sinä maksoit asumisestasi vuokraa. Mies saa käyttää sen rahan tasan tarkkaan ihan miten huvittaa.

Mutta jos miehen asuntoon muuttavalla naisella olisi oma asunto vuokralla, hänen vuokratulonsa pitäisi kuitenkin hyödyntää miehen lainan maksuun? Näinhän se logiikka on täällä mennyt.