Lue keskustelun säännöt.
Äitini asuu luonani ja vie elämänhaluni
30.07.2021 |
Olen kolmekymppinen työtön yksinhuoltaja ja iäkäs äitini asuu luonani kun ei yksinkään pärjäisi ja ei hänestä kukaan muukaan huolehtisi. Elämä on normaalista kaukana.
En saa kasvattaa 10-vuotiasta tytärtäni niin kuin haluan. Mummi antaa lapselle kaiken periksi eikä anna lapsen osallistua kotitöihin kun lapsi tekisi ne kuitenkin väärin vaikka haluaisin hänen oppivan niitä.
Kun ostan lapselle vaatteita on mummilla aina niistä valittamista ja muutenkin hän arvostelee minua (ja yleensäkin ihmisiä) hyvin paljon.
Äitini on AINA kotona eikä käy ikinä missään. Nyt kun olen työtön ja on korona-aika joudun siis kököttämään kotona hänen kanssaan.
Olen ihan loppu ja väsynyt. Lapsi pärjäilee melko hyvin, on kavereita yms.
Palvelutaloa yritettiin muutama vuosi sitten. Ehdotettiin paikkaa joka olisi ollut äidille huonosti soveltuva, ja kun hän sanoi ettei halua sinne niin en raskinut häntä sinne laittaa. Enää en jaksa yrittää mitään.
Tämä tilanne on epäreilu, se kun saa minut inhoamaan itseäni ja äitiäni.
Kommentit (544)
Ei Ap halua/ kykene muutosta elämäänsä tekemään.
Tekosyitä vain.
Kyllä 10v. kanssa paljon muutetaan ja töissä käydään niin Yh:t kuin Kh:t.
Ap hyötyy itse tuosta niin paljon, uhriutuu ja syyttää muita. Ei tarvitse tehdä itse mitään sen eteen.
On kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka vaan puhuu ja valittaa.
Sitten niitä toisia jotka tekee asioiden eteen jotain muuttaakseen elämäänsä ja varsinkin lasten elämää parempaan suuntaan.
Tuolla varhaisteinillä tulee kovat ajat kun kuvioon tulee poikaystävää ja itsenäistymisen tarpeita niin siellä 2 mielenterveys ongelmallista mammaa sotkee hänen elämäänsä.
Ap:lla olisi ollut kaikki mahdollisuus katkaista noin sairas kuvio mutta ei halua.
Lapsen puolella kaikki myötätunto....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei Ap halua/ kykene muutosta elämäänsä tekemään.
Tekosyitä vain.
Kyllä 10v. kanssa paljon muutetaan ja töissä käydään niin Yh:t kuin Kh:t.
Ap hyötyy itse tuosta niin paljon, uhriutuu ja syyttää muita. Ei tarvitse tehdä itse mitään sen eteen.On kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka vaan puhuu ja valittaa.
Sitten niitä toisia jotka tekee asioiden eteen jotain muuttaakseen elämäänsä ja varsinkin lasten elämää parempaan suuntaan.Tuolla varhaisteinillä tulee kovat ajat kun kuvioon tulee poikaystävää ja itsenäistymisen tarpeita niin siellä 2 mielenterveys ongelmallista mammaa sotkee hänen elämäänsä.
Ap:lla olisi ollut kaikki mahdollisuus katkaista noin sairas kuvio mutta ei halua.
Lapsen puolella kaikki myötätunto....
Tämä! Totta joka sana.
Vierailija kirjoitti:
Omalla äidilläni oli muistisairaus. Kun hänet saatiin palvelutaloon, tilanne parani todella paljon. Kun aikaisemmin kävin äidin luona, kaikki aika meni hänen asioidensa hoitamiseen: pankki- ja terveysasiat, vaate- ja ruokahuolto, siivoaminen. Kun äiti pääsi palveluiden piiriin - jotka siis kunta järjesti - meidän välimme ja oma vointini paranivat kertaheitolla. Sen sijaan, että hoidin äidin asioita, saatoin viettää aikaa hänen kanssaan. Käytiin kävelyllä, istuttiin puistossa juttelemassa, syötiin jätskit. Minulla oli taas aikaa äidille. Ja arvatkaa, muuttiko hän palvelutaloon vapaaehtoisesti! Ei todellakaan. Äidin vointi ja mieliala kuitenkin paranivat todella nopeasti. Tilanne oli toki erilainen kuin Ap:llä, mutta tällaisena positiivisena ajatuksena, että vaikka äiti vastustaa muuttoa ja muutoksia, siitä voi seurata paljon hyvää.
Ap:n äiti ei ole muistisairas, vaan läheisriippuvainen narsisti. Ihan turha kertoilla normaalien ihmisten kuulumisia, koska ap ei ikinä moista tulee äidiltään saamaan. Ei ole saanut, ei saa nyt, eikä tule saamaan.
Mulla on tällainen tuttava.
Asuikin tyttären ja äitinsä kanssa. Valitti. Mitään ei voinut tehdä koska tytär ja koska äiti.
Lopulta uusi mies sai hånet muuttamaan. Sielläkään ei mitään voinut tehdä koska tytärtä piti auttaa muutoksessa.
Sitten hän raijasi sen mankuvan äitinsä sinne uuteenkin kotiinsa! Mitään ei voinut tehdä koska äiti.
Äiti kuoli. Sitten mies sairastui - ei mitään vakavaa - joten mitään ei voinut tehdä koska mies.
Mies tervehtyi, pääsi sairaseläkkeelle.
Sitten pitikin alkaa keksiä teinityttäresrä kaikenlaista oiretta vikaa. Mitään ei voinut tehdä koska tytär.
Tämä on nyt jatkunut kolmattakymmentä vuotta. Nyt parikymppinen tytär ei voi muuttaa kotoa koska äitinsä, tämä tuttavani, on alkanut kehittää itsellään sairauksia…
ei se äiti ole suurin ongelmasi. ethän sinä onnistunut edes työtäsi tai miestäsi pitämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteyttä kuntasi aikuissosiaalityön vanhuspalveluihin, kerro tilanteestasi ja omasta jaksamisestasi. Pyydä äidillesi palveluntarpeenarviointia. Jos äitisi saa paikan palvelutalosta, hyväksy se! Ruokapalvelut voidaan kyllä järjestää kotiin jos ei pääse liikkumaan.
Nyt kun tyttärellä alkaa koulu, ota yhteyttä koulukuraattoriin. Pyydä aika itsellesi, jotta voit puhua kotitilanteesta. Kerro, että olet jaksamisen äärirajoilla ja että tarvitset apua. Koulun kautta kartoitetaan kaikki mahdollinen apu. Äitiäsi ei oteta laitokseen, jos hän voi olla luonasi. Päätöstä vetkutetaan niin pitkään, että jotain todella ratkaisevaa tapahtuu. Nähty on, perheessä skitsofreenikko nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun tyttärellä alkaa koulu, ota yhteyttä koulukuraattoriin. Pyydä aika itsellesi, jotta voit puhua kotitilanteesta. Kerro, että olet jaksamisen äärirajoilla ja että tarvitset apua. Koulun kautta kartoitetaan kaikki mahdollinen apu. Äitiäsi ei oteta laitokseen, jos hän voi olla luonasi. Päätöstä vetkutetaan niin pitkään, että jotain todella ratkaisevaa tapahtuu. Nähty on, perheessä skitsofreenikko nuori.
Miten tämä asia sinusta kuuluu koululle mitenkään?
"
Puhu äidillesi: sinun lapsesi, sinun kasvatustapasi. Selitä, että se on tärkeää, kerro miksi se on tärkeää. Sinä määräät milloin ja mitä lapsi syö, ei hän. Voitte sopia, että lapsesi saa viettää vaikka kerran viikossa "mummon lailla" päivän, jos se äitiäsi helpottaa sopeutumaan, jolloin mummo saa viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa siten kuin parhaaksi näkee.
Voit myös puhua lapsellesi, että vaikka mummo lupaa tehdä jotain, niin jos lupaa ei ole sinulta, silloin ei saa tehdä. 10-vuotias on riittävän iso ymmärtämään asian ja toimimaan sääntöjesi mukaan."
mikäpä siinä. mutta usein mielenterveysongelmaisen kanssa ei voi "sopia" yhtään mitään!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"
Puhu äidillesi: sinun lapsesi, sinun kasvatustapasi. Selitä, että se on tärkeää, kerro miksi se on tärkeää. Sinä määräät milloin ja mitä lapsi syö, ei hän. Voitte sopia, että lapsesi saa viettää vaikka kerran viikossa "mummon lailla" päivän, jos se äitiäsi helpottaa sopeutumaan, jolloin mummo saa viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa siten kuin parhaaksi näkee.
Voit myös puhua lapsellesi, että vaikka mummo lupaa tehdä jotain, niin jos lupaa ei ole sinulta, silloin ei saa tehdä. 10-vuotias on riittävän iso ymmärtämään asian ja toimimaan sääntöjesi mukaan."
mikäpä siinä. mutta usein mielenterveysongelmaisen kanssa ei voi "sopia" yhtään mitään!!!!
Ap kertoo puhuneensa tuloksetta viisi vuotta.
Läheisriippuvaiselle narsistille puhuminen on kuin tuuleen huutaisi. Tulee vain pää kipeäksi.
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä paikkakuntasi kotipalveluun ja esitä asia siellä. Ovat ammattilaisia ja ohjaavat sinua asiassa eteenpäin. Palvelutalo kuulostaa hyvältä. Hän saisi ikäistään seuraakin, kaikenlaisia tapahtumia siellä. Kerro myös väsymyksestäsi tässä tilanteessa. Tsemppiä sinulle, kaikki alkaa tästä rullaamaan hyvin.
75-vuotias ei välttämättä pääse palvelutaloon.
"Ikäistään seuraa"? Suurin osa tuntemistani 75-vuotiaista ja vielä vanhemmistakin asuu omassa kodissaan.
Tuonikäinen ei ole vielä palvelutalon asiakas ellei ole jotain sairauksia, nekin pitää olla todella elämää rajoittavia.
Aloittajan väsymyksestä eivät kotipalvelun ammattilaiset välitä pätkääkään. Ovat itsekin uupuneita ja loppuunpalaneita.
Kovin on ruusuisia osan käsitys nykyhetken vanhuspalveluista.
Joku sellainen asunto olisi äidille hyvä, jossa asuisi vanhempia ihmisiä ihan normaaleissa asunnoissa itsenäisesti maksaen normaalisti vuokraa, mutta olisi mahdollisuus ruokailuun ja saunomiseen esim.
En tiedä kuinka niihin haetaan ja kuinka paljon on jonoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku sellainen asunto olisi äidille hyvä, jossa asuisi vanhempia ihmisiä ihan normaaleissa asunnoissa itsenäisesti maksaen normaalisti vuokraa, mutta olisi mahdollisuus ruokailuun ja saunomiseen esim.
En tiedä kuinka niihin haetaan ja kuinka paljon on jonoa.
Tällainen oli tarjolla jo useita vuosia sitten. Ap äiteineen sen hylkäsi ihan älyttömän tekosyyn varjolla, koska oli tärkeämpää saada olla uhri, korostaa omaa hyveellisyyttä ja kärsimystä. Lisäksi kotona asuva iäkäs äiti on kätevä selitys sille, ettei tarvitse mennä töihin vaan voi elää yhteiskunnan kustannuksella.
Mulla mennyt vähän tunteisiin toi kunnan palveluiden mitätöinti. Kun niitä on tarjolla, mutta ei kelpaa. Veronmaksajina rahoitamme nämä kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on iäkäs? Onko äitisi muistisairas? Onko sinulle jotain taloudellista hyötyä tilanteesta kun olet tehnyt tällaiset asumisjärjestelyt? Kumpi teistä asuu "toisen nurikissa"?
Rahaa ei ole meistä kummallakaan. Äiti on n. 75 vuotta. Asumisjärjestely ei ole minun valintani vaan äiti päätyi minulle kun erosi isästäni.
Ap.
"Äiti päätyi minulle", vähän niinkuin lemmikistä olisi kyse. Et tule pääsemään äidistäsi eroon, jos hiljaa hyväksyt olemassa olevan tilanteen, johon olet jostain kummallisesta syystä päätynyt. Soita kuntaan ja sano, että nyt pitää mummolle paikka löytyä, koska lapsesi tarvitsee oman huoneen tai muutatte tai menet vuorotyöhön, jolloin mummo ei pärjää yksin kotona. Tee joku ratkaisu elämääsi tai olet lopun ikääsi ilmainen omaishoitaja. Nopein keino on hankkia pienempi asunto, johon mummo ei mahdu ja antaa kunnalle päivämäärä, jolloin heidän on otettava mummo haltuun. Ja toisekseen, tämä tilanne on epäreilu mummollekkin, kun joutuu toisen eli sinun nurkissa asumaan. Kyllä mummolla pitää olla oma asunto ja oma rauha, niinkuin sinulla ja tyttärelläsi. Nyt toimeen ap.
Täällä on puhuttu henkisestä väkivallasta.
Mites jos on tällainen tilanne: Ydinperhe. Äiti isä ja lapset. Vanhemmat riitelevät keskenään usein mutta eivät eroa. Tekevätkö vanhemmat silloin lapsilleen henkistä väkivaltaa?
Vierailija kirjoitti:
Täällä on puhuttu henkisestä väkivallasta.
Mites jos on tällainen tilanne: Ydinperhe. Äiti isä ja lapset. Vanhemmat riitelevät keskenään usein mutta eivät eroa. Tekevätkö vanhemmat silloin lapsilleen henkistä väkivaltaa?
Mihin tämä liittyy? Ei mihinkään.
Äitisi on jo aikuinen. Kyllä hän omillaan pärjää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on puhuttu henkisestä väkivallasta.
Mites jos on tällainen tilanne: Ydinperhe. Äiti isä ja lapset. Vanhemmat riitelevät keskenään usein mutta eivät eroa. Tekevätkö vanhemmat silloin lapsilleen henkistä väkivaltaa?
Mihin tämä liittyy? Ei mihinkään.
Liittyy. Moni kommentoija tai samat monta kertaa on sanonut että tässä äiti tekee lapselleen henkistä väkivaltaa jos isoäiti on hankala ja äiti on väsynyt. Mutta ap taisi jo alussa sanoa että lapsella menee ihan hyvin. en nyt ihan koko ketjua ole lukenut. Joo koti tilanne ei ole okei mut en nyt ihan väkivallasta puhuisi.
Missä se lapsen isä on? Voisiko lapsi mennä välillä hänen luokseen asumaan?
Omalla äidilläni oli muistisairaus. Kun hänet saatiin palvelutaloon, tilanne parani todella paljon. Kun aikaisemmin kävin äidin luona, kaikki aika meni hänen asioidensa hoitamiseen: pankki- ja terveysasiat, vaate- ja ruokahuolto, siivoaminen. Kun äiti pääsi palveluiden piiriin - jotka siis kunta järjesti - meidän välimme ja oma vointini paranivat kertaheitolla. Sen sijaan, että hoidin äidin asioita, saatoin viettää aikaa hänen kanssaan. Käytiin kävelyllä, istuttiin puistossa juttelemassa, syötiin jätskit. Minulla oli taas aikaa äidille. Ja arvatkaa, muuttiko hän palvelutaloon vapaaehtoisesti! Ei todellakaan. Äidin vointi ja mieliala kuitenkin paranivat todella nopeasti. Tilanne oli toki erilainen kuin Ap:llä, mutta tällaisena positiivisena ajatuksena, että vaikka äiti vastustaa muuttoa ja muutoksia, siitä voi seurata paljon hyvää.