Lue keskustelun säännöt.
Äitini asuu luonani ja vie elämänhaluni
30.07.2021 |
Olen kolmekymppinen työtön yksinhuoltaja ja iäkäs äitini asuu luonani kun ei yksinkään pärjäisi ja ei hänestä kukaan muukaan huolehtisi. Elämä on normaalista kaukana.
En saa kasvattaa 10-vuotiasta tytärtäni niin kuin haluan. Mummi antaa lapselle kaiken periksi eikä anna lapsen osallistua kotitöihin kun lapsi tekisi ne kuitenkin väärin vaikka haluaisin hänen oppivan niitä.
Kun ostan lapselle vaatteita on mummilla aina niistä valittamista ja muutenkin hän arvostelee minua (ja yleensäkin ihmisiä) hyvin paljon.
Äitini on AINA kotona eikä käy ikinä missään. Nyt kun olen työtön ja on korona-aika joudun siis kököttämään kotona hänen kanssaan.
Olen ihan loppu ja väsynyt. Lapsi pärjäilee melko hyvin, on kavereita yms.
Palvelutaloa yritettiin muutama vuosi sitten. Ehdotettiin paikkaa joka olisi ollut äidille huonosti soveltuva, ja kun hän sanoi ettei halua sinne niin en raskinut häntä sinne laittaa. Enää en jaksa yrittää mitään.
Tämä tilanne on epäreilu, se kun saa minut inhoamaan itseäni ja äitiäni.
Kommentit (544)
Vierailija kirjoitti:
Yritin selittää venäläisille vierailleni vanhustenhoitoa Suomessa, palvelukoteja jne. Olivat täysin tyrmistyneitä, eivätkä voineet ymmärtää, miksi perheenjäsen laitetaan laitokseen. Siksi tuntuu todella huvittavalta, kuinka ap:tä syytetään vastuuttomaksi. Suomalainen tapa tunkea vanhukset nimittäin näyttää muiden silmissä vastuuttomalta, itsekkäältä ja tunnekylmältä ratkaisulta.
Esimerkiksi kotihoidon mallimaassa Italiassa on vanhusten päiväkoteja, joissa perheissä -yleensä lastensa- luona asuvat vanhukset viettävät päivänsä.
--
Sairaaloissa ja terveyskeskuksissa on niin sanottuja ”vanhusten päiväkoteja” muistisairaille. Leila Kiiskinen kertoo, että päiväkoteja on joka puolella Italiaa eri kaupungeissa ja kunnissa. Esimerkiksi Roomassa niitä on noin 30.
– Palvelun virallinen nimi on Asilo dei nonni eli "isovanhempien päiväkoti". Ne ovat avoinna klo 9–17. Niissä vanhus voi viettää päivänsä, mikä helpottaa omaishoitajien arkea.
Päiväohjelmakin on melkein kuin päiväkodissa. Vanhukset syövät yhdessä aamupalan ja lounaan, ja heille on erilaisia aktiviteetteja, kuten musiikkia, voimistelua ja maalausta.
Italialaisten naisten työssäkäyntiprosentteja en tiedä, mutta meikäläisittäin aika harva pystyisi käymään töissä jos päiväkoti aukeaa yhdeksältä ja on kahdeksan tuntia auki. Nukutaanko tuolla myös päiväunet, eli sopiiko vain niin hyväkuntoisille jotka jaksavat olla jalkeilla koko päivän?
Venäläisistä vaikuttaa tunnekylmältä myös valtion painostus nostaa naisten eläkeikää 55 vuoden yli, ja Putinin epäsuosio taisi alkaa tuosta yrityksestä. Ei kannattaisi lähteä vertailemaan systeemiin, joka perustuu siihen että naisten odotetaan tekevän toisen työuran tuosta iästä alkaen vanhempia ja lastenlapsia hoitamassa. Jos muutetaan meidän järjestelmästä jotain perustavaa, se pitäisi muuttaa kertaheitolla kokonaan.
En tiedä miten venäläiset ja italialaiset selviävät luonnehäiriöisistä isovanhemmista, jos joku tietää niin huutakoon hep. Sillä tämä keskusteluhan ei koskenut tavallisia isovanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herranen aika. Miten olet kestänyt näin kauan? Sairaat ihmiset on itsekkäitä. Sukulaismies on erittäin sairas ja vaimo on uupunut. Ei voi hetkeksikään jättää yksin. Joutuu ottamaan jopa lääkärille mukaan, koska fyysisten sairauksien lisäksi on itsetuhoinen. Vaimo ehdotti, että mies menisi hoitokotiin yhden viikonlopun kuussa. YHDEN. Että vaimo saisi 2vrk itselleen kuussa aikaa. Mies makasi sängyssä ja toivoi kuolemaa, koska puoliso haluaa hänestä eroon. Varmaan toivoisi kuolevan ja lupasi hoitaa asian niin, että ei ole enää vaivoiksi. Ja vaimo antoi periksi.... taas jatketaan 24/7 päivästä toiseen. Ilman taukoa. Tämä vaimokin on jo iällä. Tunnusti taannoin, että toivoisi miehen kuolevan, kun ei enää jaksa.... Ehdotin, ettei anna vaihtoehtoa vaan se viikko-viikko jatkossa. Sanoi, että itse on esittänyt sitä mallia miehen selän takana jo, mutta kun mies alkaa puhua itsemurhasta, jos pitäisi kaksikin päivää olla kuussa muualla. Tavallaan on jumissa tilanteessa. Ei tietystikään pohjimmiltaan toivo toisen kuolemaa, mutta toisaalta ei näinkään voi jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten venäläiset ja italialaiset selviävät luonnehäiriöisistä isovanhemmista, jos joku tietää niin huutakoon hep. Sillä tämä keskusteluhan ei koskenut tavallisia isovanhempia.
Ei se helppoa ole. Eräs sukulainen oli italialaisen miehen kanssa naimisissa tai on vieläkin. 20 vuotta kärsi anopistaan. Mieshän palvoo Italiassa äitiä. Äiti voittaa, jos äidin ja vaimon edut on ristiriidassa. Jos aika olisi ollut toinen (ovat jo iäkkäitä) ja mahdollisuus ottaa lapset Suomeen, olisi häipynyt siitä perhehelvelistä. Lopulta äiti kuoli ja elämä helpottui. Ovat olleet nyt naimiissa ainakin 45 vuotta, mutta edelleen muistelee anoppia painajaisena elämässään. Kyse on vielä tosi nössöstä/kiltistä/sopuisasta naisesta, mutta anopin varjo oli massiivinen ja miehestä ei ollut mitään tukea siinä asiassa.
Yrittävät mitätöidä tilanteen tyyliin ongelma lakaistaan maton alle ja kas ongelmaa ei ole. Kumma ettei kukaan ole tullut huuteleen "miten se narsismi on diagnosoitu?", tämähän on narsistin yleisin vastahyökkäys kun keskustelutaidot on uhmaikäisen taaperon tasolla.