Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini asuu luonani ja vie elämänhaluni
30.07.2021 |
Olen kolmekymppinen työtön yksinhuoltaja ja iäkäs äitini asuu luonani kun ei yksinkään pärjäisi ja ei hänestä kukaan muukaan huolehtisi. Elämä on normaalista kaukana.
En saa kasvattaa 10-vuotiasta tytärtäni niin kuin haluan. Mummi antaa lapselle kaiken periksi eikä anna lapsen osallistua kotitöihin kun lapsi tekisi ne kuitenkin väärin vaikka haluaisin hänen oppivan niitä.
Kun ostan lapselle vaatteita on mummilla aina niistä valittamista ja muutenkin hän arvostelee minua (ja yleensäkin ihmisiä) hyvin paljon.
Äitini on AINA kotona eikä käy ikinä missään. Nyt kun olen työtön ja on korona-aika joudun siis kököttämään kotona hänen kanssaan.
Olen ihan loppu ja väsynyt. Lapsi pärjäilee melko hyvin, on kavereita yms.
Palvelutaloa yritettiin muutama vuosi sitten. Ehdotettiin paikkaa joka olisi ollut äidille huonosti soveltuva, ja kun hän sanoi ettei halua sinne niin en raskinut häntä sinne laittaa. Enää en jaksa yrittää mitään.
Tämä tilanne on epäreilu, se kun saa minut inhoamaan itseäni ja äitiäni.
Kommentit (544)
Ap , miksi et voi ottaa vuorotyötä jos kotona on mummi lapsen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta, ja myös patologiselta kuviolta.
Äitisi tunkeutuu elämääsi dominoiden ja alistaen, omien tarpeidensa ohjaamana ja sinun tarpeistasi viis veisaten. Hän ei kunnioita erillisyyttäsi ja oikeuttasi tehdä elämääsi koskevia ratkaisuja omista intresseistäsi lähtien. Tuo on itsekeskeistä käytöstä ja toisen henkilön käyttämistä omien tarpeidensa palveluksessa. Narsistista problematiikkaa.
Sinunkin käytöksesi ja kyvyttömyytesi ratkaista tilannetta niin, että otat elämäsi omiin käsiisi, on ongelmallista. itse asiassa syvästikin häiriintynyttä tässä kohdassa. Tarvitsisit psykoterapeuttista apua, jotta voisit kunnioittaa omia tarpeitasi riittävästi, asettaa omat intressisi fokukseen. Tarvitset jämäkkyyttä ja kykyä sietää äitisi painostus ja manipulointi.
Psykoterapian paikka. Tarvitset ulkopuolista apua, tilanne ei olisi noin ikävä ja jumittunut, jos ratkaiseminen olisi psykodynaamisesti helppoa. Riippuen sinun psyykkisen problematiikkasi syvyydestä, voi olla, että lyhytterapia tähän kyseiseen ongelmaan fokusoiden riittää. Jos sinulla on isompaa/laajempaa assertiivisuus- ja alistuvuusongelmaa, voipi olla pitkänkin psykoterapian paikka.
Näin arvioi kokenut psykoterapeutti.
Niin varmaan, kun tällä lailla saa omaan ja kollegojen laariin rahaa.
Mihin tässä kuviossa jää se lapsi? Jnka ainoa lapsuus ja nuoruus on nyt. Vai ajattelitko turvata myös tulevaisuuden tulosi?
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä paikkakuntasi kotipalveluun ja esitä asia siellä. Ovat ammattilaisia ja ohjaavat sinua asiassa eteenpäin. Palvelutalo kuulostaa hyvältä. Hän saisi ikäistään seuraakin, kaikenlaisia tapahtumia siellä. Kerro myös väsymyksestäsi tässä tilanteessa. Tsemppiä sinulle, kaikki alkaa tästä rullaamaan hyvin.
Kotipalvelu pyrkii aina ensin pitämään vanhuksen kotona. Varsinkin kun tämä on ihan terve.
Korkeintaan sieltä tarjotaan sitä kotipalvelua kotiin tai aterioita tms.
Ainoa mitä tuosta seuraa on se, että lastensuojeluilmoitus tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos hakisit päivätöitä ympäri suomea, ja muutaisit sitten lapsen kanssa sinne mistä sait töitä? Sen jälkeen ilmoitat vanhuspalveuun että olet muuttamassa, äitisi tarvitsee paikan jostain, nykyinen vuokrasopimuksenne loppuu xx.xx. jonka jälkeen sinä muutat lapsinesi usean sadan kilometrin päähän. Muista, että olet ensisijaisesti VANHEMPI , jonka tehtävä on huolehtia lapsen tarpeista ja tulevaisuudesta. Voin vain kuvitella miten näköalatonta on lapsen elämä työttömän, masentuneen yhn kanssa jota mummo kohtelee miten haluaa.
Miksi vanhuspalvelu etsisi äidille asunnon? Jos sitä ei kykene äiti tai läheiset tekemään vanhuspalvelut todennäköisempi vaihtoehto on että sossu etsii sen asunnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta, ja myös patologiselta kuviolta.
Äitisi tunkeutuu elämääsi dominoiden ja alistaen, omien tarpeidensa ohjaamana ja sinun tarpeistasi viis veisaten. Hän ei kunnioita erillisyyttäsi ja oikeuttasi tehdä elämääsi koskevia ratkaisuja omista intresseistäsi lähtien. Tuo on itsekeskeistä käytöstä ja toisen henkilön käyttämistä omien tarpeidensa palveluksessa. Narsistista problematiikkaa.
Sinunkin käytöksesi ja kyvyttömyytesi ratkaista tilannetta niin, että otat elämäsi omiin käsiisi, on ongelmallista. itse asiassa syvästikin häiriintynyttä tässä kohdassa. Tarvitsisit psykoterapeuttista apua, jotta voisit kunnioittaa omia tarpeitasi riittävästi, asettaa omat intressisi fokukseen. Tarvitset jämäkkyyttä ja kykyä sietää äitisi painostus ja manipulointi.
Psykoterapian paikka. Tarvitset ulkopuolista apua, tilanne ei olisi noin ikävä ja jumittunut, jos ratkaiseminen olisi psykodynaamisesti helppoa. Riippuen sinun psyykkisen problematiikkasi syvyydestä, voi olla, että lyhytterapia tähän kyseiseen ongelmaan fokusoiden riittää. Jos sinulla on isompaa/laajempaa assertiivisuus- ja alistuvuusongelmaa, voipi olla pitkänkin psykoterapian paikka.
Näin arvioi kokenut psykoterapeutti.
Niin varmaan, kun tällä lailla saa omaan ja kollegojen laariin rahaa.
Mihin tässä kuviossa jää se lapsi? Jnka ainoa lapsuus ja nuoruus on nyt. Vai ajattelitko turvata myös tulevaisuuden tulosi?
Mitenkäs se äiti turvaa lapsensa tulevaisuuden jos hän ei ole edes psyykkisesti terve?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta, ja myös patologiselta kuviolta.
Äitisi tunkeutuu elämääsi dominoiden ja alistaen, omien tarpeidensa ohjaamana ja sinun tarpeistasi viis veisaten. Hän ei kunnioita erillisyyttäsi ja oikeuttasi tehdä elämääsi koskevia ratkaisuja omista intresseistäsi lähtien. Tuo on itsekeskeistä käytöstä ja toisen henkilön käyttämistä omien tarpeidensa palveluksessa. Narsistista problematiikkaa.
Sinunkin käytöksesi ja kyvyttömyytesi ratkaista tilannetta niin, että otat elämäsi omiin käsiisi, on ongelmallista. itse asiassa syvästikin häiriintynyttä tässä kohdassa. Tarvitsisit psykoterapeuttista apua, jotta voisit kunnioittaa omia tarpeitasi riittävästi, asettaa omat intressisi fokukseen. Tarvitset jämäkkyyttä ja kykyä sietää äitisi painostus ja manipulointi.
Psykoterapian paikka. Tarvitset ulkopuolista apua, tilanne ei olisi noin ikävä ja jumittunut, jos ratkaiseminen olisi psykodynaamisesti helppoa. Riippuen sinun psyykkisen problematiikkasi syvyydestä, voi olla, että lyhytterapia tähän kyseiseen ongelmaan fokusoiden riittää. Jos sinulla on isompaa/laajempaa assertiivisuus- ja alistuvuusongelmaa, voipi olla pitkänkin psykoterapian paikka.
Näin arvioi kokenut psykoterapeutti.
Niin varmaan, kun tällä lailla saa omaan ja kollegojen laariin rahaa.
Mihin tässä kuviossa jää se lapsi? Jnka ainoa lapsuus ja nuoruus on nyt. Vai ajattelitko turvata myös tulevaisuuden tulosi?
Mitenkäs se äiti turvaa lapsensa tulevaisuuden jos hän ei ole edes psyykkisesti terve?
Olennaisinta olis nyt päästä eroon siitä mummosta pikaisesti, eikä alkaa jonotella pssiivisena aikaa jonnekin psykiatriselle hoitajalle.
Akka ulos talosta. Kyhäät vaikka pahvilaatikoista sille hökkelin jonnekin metsään ja laitat sinne asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on ollut tuhannen taalan paikka kun äiti olisi päässyt palvelutaloon!!! Ei voinut kävellä ruokalaan? Haloo , näissä paikoissa on rollaattoreita, pyörätuoleja , kävelytukia yms. paikat väärällään. Ei voi kuin ihmetellä!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta, ja myös patologiselta kuviolta.
Äitisi tunkeutuu elämääsi dominoiden ja alistaen, omien tarpeidensa ohjaamana ja sinun tarpeistasi viis veisaten. Hän ei kunnioita erillisyyttäsi ja oikeuttasi tehdä elämääsi koskevia ratkaisuja omista intresseistäsi lähtien. Tuo on itsekeskeistä käytöstä ja toisen henkilön käyttämistä omien tarpeidensa palveluksessa. Narsistista problematiikkaa.
Sinunkin käytöksesi ja kyvyttömyytesi ratkaista tilannetta niin, että otat elämäsi omiin käsiisi, on ongelmallista. itse asiassa syvästikin häiriintynyttä tässä kohdassa. Tarvitsisit psykoterapeuttista apua, jotta voisit kunnioittaa omia tarpeitasi riittävästi, asettaa omat intressisi fokukseen. Tarvitset jämäkkyyttä ja kykyä sietää äitisi painostus ja manipulointi.
Psykoterapian paikka. Tarvitset ulkopuolista apua, tilanne ei olisi noin ikävä ja jumittunut, jos ratkaiseminen olisi psykodynaamisesti helppoa. Riippuen sinun psyykkisen problematiikkasi syvyydestä, voi olla, että lyhytterapia tähän kyseiseen ongelmaan fokusoiden riittää. Jos sinulla on isompaa/laajempaa assertiivisuus- ja alistuvuusongelmaa, voipi olla pitkänkin psykoterapian paikka.
Näin arvioi kokenut psykoterapeutti.
Niin varmaan, kun tällä lailla saa omaan ja kollegojen laariin rahaa.
Mihin tässä kuviossa jää se lapsi? Jnka ainoa lapsuus ja nuoruus on nyt. Vai ajattelitko turvata myös tulevaisuuden tulosi?
Mitenkäs se äiti turvaa lapsensa tulevaisuuden jos hän ei ole edes psyykkisesti terve?
Olennaisinta olis nyt päästä eroon siitä mummosta pikaisesti, eikä alkaa jonotella pssiivisena aikaa jonnekin psykiatriselle hoitajalle.
Ei aloittaja tule pääsemään mummosta eroon ennen kuin hän pääsee eroon läheisriippuvuudestaan. Siihen ei auta vanhuspalvelu, eikä sossu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teillä on ollut tuhannen taalan paikka kun äiti olisi päässyt palvelutaloon!!! Ei voinut kävellä ruokalaan? Haloo , näissä paikoissa on rollaattoreita, pyörätuoleja , kävelytukia yms. paikat väärällään. Ei voi kuin ihmetellä!!
Riippuvuutta sairastava ei halua eikä pysty olemaan erossa siitä mistä hän on riippuvainen vaikka periaatteessa tietäisikin että se olisi jänelle parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta, ja myös patologiselta kuviolta.
Äitisi tunkeutuu elämääsi dominoiden ja alistaen, omien tarpeidensa ohjaamana ja sinun tarpeistasi viis veisaten. Hän ei kunnioita erillisyyttäsi ja oikeuttasi tehdä elämääsi koskevia ratkaisuja omista intresseistäsi lähtien. Tuo on itsekeskeistä käytöstä ja toisen henkilön käyttämistä omien tarpeidensa palveluksessa. Narsistista problematiikkaa.
Sinunkin käytöksesi ja kyvyttömyytesi ratkaista tilannetta niin, että otat elämäsi omiin käsiisi, on ongelmallista. itse asiassa syvästikin häiriintynyttä tässä kohdassa. Tarvitsisit psykoterapeuttista apua, jotta voisit kunnioittaa omia tarpeitasi riittävästi, asettaa omat intressisi fokukseen. Tarvitset jämäkkyyttä ja kykyä sietää äitisi painostus ja manipulointi.
Psykoterapian paikka. Tarvitset ulkopuolista apua, tilanne ei olisi noin ikävä ja jumittunut, jos ratkaiseminen olisi psykodynaamisesti helppoa. Riippuen sinun psyykkisen problematiikkasi syvyydestä, voi olla, että lyhytterapia tähän kyseiseen ongelmaan fokusoiden riittää. Jos sinulla on isompaa/laajempaa assertiivisuus- ja alistuvuusongelmaa, voipi olla pitkänkin psykoterapian paikka.
Näin arvioi kokenut psykoterapeutti.
Niin varmaan, kun tällä lailla saa omaan ja kollegojen laariin rahaa.
Mihin tässä kuviossa jää se lapsi? Jnka ainoa lapsuus ja nuoruus on nyt. Vai ajattelitko turvata myös tulevaisuuden tulosi?
Mitenkäs se äiti turvaa lapsensa tulevaisuuden jos hän ei ole edes psyykkisesti terve?
Olennaisinta olis nyt päästä eroon siitä mummosta pikaisesti, eikä alkaa jonotella pssiivisena aikaa jonnekin psykiatriselle hoitajalle.
Ei aloittaja tule pääsemään mummosta eroon ennen kuin hän pääsee eroon läheisriippuvuudestaan. Siihen ei auta vanhuspalvelu, eikä sossu.
Muutto auttaa.
Jos ap ei toimi, sitten tuo lapsi pitää huostaanottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta, ja myös patologiselta kuviolta.
Äitisi tunkeutuu elämääsi dominoiden ja alistaen, omien tarpeidensa ohjaamana ja sinun tarpeistasi viis veisaten. Hän ei kunnioita erillisyyttäsi ja oikeuttasi tehdä elämääsi koskevia ratkaisuja omista intresseistäsi lähtien. Tuo on itsekeskeistä käytöstä ja toisen henkilön käyttämistä omien tarpeidensa palveluksessa. Narsistista problematiikkaa.
Sinunkin käytöksesi ja kyvyttömyytesi ratkaista tilannetta niin, että otat elämäsi omiin käsiisi, on ongelmallista. itse asiassa syvästikin häiriintynyttä tässä kohdassa. Tarvitsisit psykoterapeuttista apua, jotta voisit kunnioittaa omia tarpeitasi riittävästi, asettaa omat intressisi fokukseen. Tarvitset jämäkkyyttä ja kykyä sietää äitisi painostus ja manipulointi.
Psykoterapian paikka. Tarvitset ulkopuolista apua, tilanne ei olisi noin ikävä ja jumittunut, jos ratkaiseminen olisi psykodynaamisesti helppoa. Riippuen sinun psyykkisen problematiikkasi syvyydestä, voi olla, että lyhytterapia tähän kyseiseen ongelmaan fokusoiden riittää. Jos sinulla on isompaa/laajempaa assertiivisuus- ja alistuvuusongelmaa, voipi olla pitkänkin psykoterapian paikka.
Näin arvioi kokenut psykoterapeutti.
Niin varmaan, kun tällä lailla saa omaan ja kollegojen laariin rahaa.
Mihin tässä kuviossa jää se lapsi? Jnka ainoa lapsuus ja nuoruus on nyt. Vai ajattelitko turvata myös tulevaisuuden tulosi?
Mitenkäs se äiti turvaa lapsensa tulevaisuuden jos hän ei ole edes psyykkisesti terve?
Olennaisinta olis nyt päästä eroon siitä mummosta pikaisesti, eikä alkaa jonotella pssiivisena aikaa jonnekin psykiatriselle hoitajalle.
Ei aloittaja tule pääsemään mummosta eroon ennen kuin hän pääsee eroon läheisriippuvuudestaan. Siihen ei auta vanhuspalvelu, eikä sossu.
Muutto auttaa.
Jos ap ei toimi, sitten tuo lapsi pitää huostaanottaa.
Muutto yksinään ei auta mitään. Riippuvuus on ja pysyy niin kauan kun se on olemassa vaikka se riippuvuuden aiheuttaja olisi tuhansien kilometrien päässä. Eikä läheisriippuvuus pääty läheskään aina edes sen toisen osapuolen kuolemaan, vähän se voi muuttaa muotoaan.
Ap, et juurikaan kommentoi noihin konkreettisiin neuvoihin.
Työkokeilu oli hyvä idea. Se voi olla 6 h viitenä päivänä viikossa, mutta alkuun myös vähemmän. Olen itse ollut kunnalla töissä yksikössä, jossa oli työkokeilijoita. Muistaakseni osan kanssa aloitettiin 2 h / pv muutaman kerran viikossa. Työkokeilija sai hyödyllistä tekemistä, rytmiä arkeen ja työyhteisön, jolloin omissa ongelmissa vellominen jää vähemmälle. Ja pikkaisen rahaakin, kyllä vähäkin todella pienituloista auttaa. Tämäkin paljon parjattu systeemi välillä myös toimii.
Aika yksimielistä porukka näyttäisi olevan siinä, että ette voi jatkaa yhdessä asumista tuolla kokoonpanolla. Olen samaa mieltä, tuo asumiskuvio ei toimi teille. Se on kuitenkin iso muutos, ja vie jonkin verran aikaa. Palasin nyt ketjuun toteamaan, että asumisjärjestelyn muuttamisen lisäksi suosittelen pieniä muutoksia heti nyt. Aloita kasvatusasioista. Tyttäresi ei voi enää odottaa. Älä enää jää jauhamaan samoja asioita ja odottamaan jotain, geriatrian tai psykiatrian sh:n aikaa, opiskelupaikan löytymistä, kevättä, bussia, mitä vain. Tee jotain jo tänään. Ja mielellään myös lakkaa säälimästä itseäsi ja uhriutumasta. Ne on nimittäin tän ketjun perusteella sun isoja ongelmia, Ap.
Monella tässä ketjussa on aika karua kommentointia. Veikkaan, että se johtuu siitä, että ovat ihan aidosti huolissaan lapsestasi ja haluavat siksi herätellä näkemään tilanteen ulkopuolisen silmin. Älä Ap ohita heidän huoltaan, lue kommentit huolella ja ota opiksesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta, ja myös patologiselta kuviolta.
Äitisi tunkeutuu elämääsi dominoiden ja alistaen, omien tarpeidensa ohjaamana ja sinun tarpeistasi viis veisaten. Hän ei kunnioita erillisyyttäsi ja oikeuttasi tehdä elämääsi koskevia ratkaisuja omista intresseistäsi lähtien. Tuo on itsekeskeistä käytöstä ja toisen henkilön käyttämistä omien tarpeidensa palveluksessa. Narsistista problematiikkaa.
Sinunkin käytöksesi ja kyvyttömyytesi ratkaista tilannetta niin, että otat elämäsi omiin käsiisi, on ongelmallista. itse asiassa syvästikin häiriintynyttä tässä kohdassa. Tarvitsisit psykoterapeuttista apua, jotta voisit kunnioittaa omia tarpeitasi riittävästi, asettaa omat intressisi fokukseen. Tarvitset jämäkkyyttä ja kykyä sietää äitisi painostus ja manipulointi.
Psykoterapian paikka. Tarvitset ulkopuolista apua, tilanne ei olisi noin ikävä ja jumittunut, jos ratkaiseminen olisi psykodynaamisesti helppoa. Riippuen sinun psyykkisen problematiikkasi syvyydestä, voi olla, että lyhytterapia tähän kyseiseen ongelmaan fokusoiden riittää. Jos sinulla on isompaa/laajempaa assertiivisuus- ja alistuvuusongelmaa, voipi olla pitkänkin psykoterapian paikka.
Näin arvioi kokenut psykoterapeutti.
Niin varmaan, kun tällä lailla saa omaan ja kollegojen laariin rahaa.
Mihin tässä kuviossa jää se lapsi? Jnka ainoa lapsuus ja nuoruus on nyt. Vai ajattelitko turvata myös tulevaisuuden tulosi?
Mitenkäs se äiti turvaa lapsensa tulevaisuuden jos hän ei ole edes psyykkisesti terve?
Olennaisinta olis nyt päästä eroon siitä mummosta pikaisesti, eikä alkaa jonotella pssiivisena aikaa jonnekin psykiatriselle hoitajalle.
Ei aloittaja tule pääsemään mummosta eroon ennen kuin hän pääsee eroon läheisriippuvuudestaan. Siihen ei auta vanhuspalvelu, eikä sossu.
Muutto auttaa.
Jos ap ei toimi, sitten tuo lapsi pitää huostaanottaa.
Muutto yksinään ei auta mitään. Riippuvuus on ja pysyy niin kauan kun se on olemassa vaikka se riippuvuuden aiheuttaja olisi tuhansien kilometrien päässä. Eikä läheisriippuvuus pääty läheskään aina edes sen toisen osapuolen kuolemaan, vähän se voi muuttaa muotoaan.
Se lapsi ei altistu sille massiivisesti päivittäin, jos mummo ei ole siellä 24/7.
Toki ap yrittää ripustautua lapseen, mutta jos hän saa terapiaa, lapsi pääsee lastensuojeluun piiriin, on mahdollista nousta joten kuten.
Se että ap nyt saa ”luvan” jäädä nykytilanteeseen niin että vain odottelee jtain kunnallista psykiatrista apua itselleen ja välillä käy lötisemässä geriatrille, se lapsi kasvaa aikuiseksi tuossa sotkussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta, ja myös patologiselta kuviolta.
Äitisi tunkeutuu elämääsi dominoiden ja alistaen, omien tarpeidensa ohjaamana ja sinun tarpeistasi viis veisaten. Hän ei kunnioita erillisyyttäsi ja oikeuttasi tehdä elämääsi koskevia ratkaisuja omista intresseistäsi lähtien. Tuo on itsekeskeistä käytöstä ja toisen henkilön käyttämistä omien tarpeidensa palveluksessa. Narsistista problematiikkaa.
Sinunkin käytöksesi ja kyvyttömyytesi ratkaista tilannetta niin, että otat elämäsi omiin käsiisi, on ongelmallista. itse asiassa syvästikin häiriintynyttä tässä kohdassa. Tarvitsisit psykoterapeuttista apua, jotta voisit kunnioittaa omia tarpeitasi riittävästi, asettaa omat intressisi fokukseen. Tarvitset jämäkkyyttä ja kykyä sietää äitisi painostus ja manipulointi.
Psykoterapian paikka. Tarvitset ulkopuolista apua, tilanne ei olisi noin ikävä ja jumittunut, jos ratkaiseminen olisi psykodynaamisesti helppoa. Riippuen sinun psyykkisen problematiikkasi syvyydestä, voi olla, että lyhytterapia tähän kyseiseen ongelmaan fokusoiden riittää. Jos sinulla on isompaa/laajempaa assertiivisuus- ja alistuvuusongelmaa, voipi olla pitkänkin psykoterapian paikka.
Näin arvioi kokenut psykoterapeutti.
Niin varmaan, kun tällä lailla saa omaan ja kollegojen laariin rahaa.
Mihin tässä kuviossa jää se lapsi? Jnka ainoa lapsuus ja nuoruus on nyt. Vai ajattelitko turvata myös tulevaisuuden tulosi?
Mitenkäs se äiti turvaa lapsensa tulevaisuuden jos hän ei ole edes psyykkisesti terve?
Olennaisinta olis nyt päästä eroon siitä mummosta pikaisesti, eikä alkaa jonotella pssiivisena aikaa jonnekin psykiatriselle hoitajalle.
Ei aloittaja tule pääsemään mummosta eroon ennen kuin hän pääsee eroon läheisriippuvuudestaan. Siihen ei auta vanhuspalvelu, eikä sossu.
Muutto auttaa.
Jos ap ei toimi, sitten tuo lapsi pitää huostaanottaa.
Muutto yksinään ei auta mitään. Riippuvuus on ja pysyy niin kauan kun se on olemassa vaikka se riippuvuuden aiheuttaja olisi tuhansien kilometrien päässä. Eikä läheisriippuvuus pääty läheskään aina edes sen toisen osapuolen kuolemaan, vähän se voi muuttaa muotoaan.
Se lapsi ei altistu sille massiivisesti päivittäin, jos mummo ei ole siellä 24/7.
Toki ap yrittää ripustautua lapseen, mutta jos hän saa terapiaa, lapsi pääsee lastensuojeluun piiriin, on mahdollista nousta joten kuten.
Se että ap nyt saa ”luvan” jäädä nykytilanteeseen niin että vain odottelee jtain kunnallista psykiatrista apua itselleen ja välillä käy lötisemässä geriatrille, se lapsi kasvaa aikuiseksi tuossa sotkussa.
Eihän se noin tule menemään että ap käy lötisemässä silloin tällöin kun niin haluaa. Jos hän ei olisi riippuvainen hän voisi niin tehdä. Mitä se geriatrille lötiseminen tossa edes auttaisi. Käsittääkseni äiti ei ollut muistisairas vaan psyykkisesti sairas myös hän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta, ja myös patologiselta kuviolta.
Äitisi tunkeutuu elämääsi dominoiden ja alistaen, omien tarpeidensa ohjaamana ja sinun tarpeistasi viis veisaten. Hän ei kunnioita erillisyyttäsi ja oikeuttasi tehdä elämääsi koskevia ratkaisuja omista intresseistäsi lähtien. Tuo on itsekeskeistä käytöstä ja toisen henkilön käyttämistä omien tarpeidensa palveluksessa. Narsistista problematiikkaa.
Sinunkin käytöksesi ja kyvyttömyytesi ratkaista tilannetta niin, että otat elämäsi omiin käsiisi, on ongelmallista. itse asiassa syvästikin häiriintynyttä tässä kohdassa. Tarvitsisit psykoterapeuttista apua, jotta voisit kunnioittaa omia tarpeitasi riittävästi, asettaa omat intressisi fokukseen. Tarvitset jämäkkyyttä ja kykyä sietää äitisi painostus ja manipulointi.
Psykoterapian paikka. Tarvitset ulkopuolista apua, tilanne ei olisi noin ikävä ja jumittunut, jos ratkaiseminen olisi psykodynaamisesti helppoa. Riippuen sinun psyykkisen problematiikkasi syvyydestä, voi olla, että lyhytterapia tähän kyseiseen ongelmaan fokusoiden riittää. Jos sinulla on isompaa/laajempaa assertiivisuus- ja alistuvuusongelmaa, voipi olla pitkänkin psykoterapian paikka.
Näin arvioi kokenut psykoterapeutti.
Niin varmaan, kun tällä lailla saa omaan ja kollegojen laariin rahaa.
Mihin tässä kuviossa jää se lapsi? Jnka ainoa lapsuus ja nuoruus on nyt. Vai ajattelitko turvata myös tulevaisuuden tulosi?
Mitenkäs se äiti turvaa lapsensa tulevaisuuden jos hän ei ole edes psyykkisesti terve?
Olennaisinta olis nyt päästä eroon siitä mummosta pikaisesti, eikä alkaa jonotella pssiivisena aikaa jonnekin psykiatriselle hoitajalle.
Ei aloittaja tule pääsemään mummosta eroon ennen kuin hän pääsee eroon läheisriippuvuudestaan. Siihen ei auta vanhuspalvelu, eikä sossu.
Muutto auttaa.
Jos ap ei toimi, sitten tuo lapsi pitää huostaanottaa.
Muutto yksinään ei auta mitään. Riippuvuus on ja pysyy niin kauan kun se on olemassa vaikka se riippuvuuden aiheuttaja olisi tuhansien kilometrien päässä. Eikä läheisriippuvuus pääty läheskään aina edes sen toisen osapuolen kuolemaan, vähän se voi muuttaa muotoaan.
Se lapsi ei altistu sille massiivisesti päivittäin, jos mummo ei ole siellä 24/7.
Toki ap yrittää ripustautua lapseen, mutta jos hän saa terapiaa, lapsi pääsee lastensuojeluun piiriin, on mahdollista nousta joten kuten.
Se että ap nyt saa ”luvan” jäädä nykytilanteeseen niin että vain odottelee jtain kunnallista psykiatrista apua itselleen ja välillä käy lötisemässä geriatrille, se lapsi kasvaa aikuiseksi tuossa sotkussa.
Eihän se noin tule menemään että ap käy lötisemässä silloin tällöin kun niin haluaa. Jos hän ei olisi riippuvainen hän voisi niin tehdä. Mitä se geriatrille lötiseminen tossa edes auttaisi. Käsittääkseni äiti ei ollut muistisairas vaan psyykkisesti sairas myös hän.
Juuri noin se tulee käymään.
Ap on täysin kunnallisen avun varassa. Eli käytännössä se psyykkinen apu on psykiatriselle sairaanhoitajalle jonottamista. Mielialalääkitys.
Mummo taas ei edes halua apua, joten ainoa kontakti hänellä tulee olemaan terveyskeskuksen keikkalääkärit ja jokin satunnainen geriatrikäynti.
Mummo on hyväkuntoinen joten kun hän on jo kieltäytynyt kotipalvelusta ja palveluyksiöstä, ei hänelle edes tarjota muuta pitkään aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap, et juurikaan kommentoi noihin konkreettisiin neuvoihin.
Työkokeilu oli hyvä idea. Se voi olla 6 h viitenä päivänä viikossa, mutta alkuun myös vähemmän. Olen itse ollut kunnalla töissä yksikössä, jossa oli työkokeilijoita. Muistaakseni osan kanssa aloitettiin 2 h / pv muutaman kerran viikossa. Työkokeilija sai hyödyllistä tekemistä, rytmiä arkeen ja työyhteisön, jolloin omissa ongelmissa vellominen jää vähemmälle. Ja pikkaisen rahaakin, kyllä vähäkin todella pienituloista auttaa. Tämäkin paljon parjattu systeemi välillä myös toimii.
Aika yksimielistä porukka näyttäisi olevan siinä, että ette voi jatkaa yhdessä asumista tuolla kokoonpanolla. Olen samaa mieltä, tuo asumiskuvio ei toimi teille. Se on kuitenkin iso muutos, ja vie jonkin verran aikaa. Palasin nyt ketjuun toteamaan, että asumisjärjestelyn muuttamisen lisäksi suosittelen pieniä muutoksia heti nyt. Aloita kasvatusasioista. Tyttäresi ei voi enää odottaa. Älä enää jää jauhamaan samoja asioita ja odottamaan jotain, geriatrian tai psykiatrian sh:n aikaa, opiskelupaikan löytymistä, kevättä, bussia, mitä vain. Tee jotain jo tänään. Ja mielellään myös lakkaa säälimästä itseäsi ja uhriutumasta. Ne on nimittäin tän ketjun perusteella sun isoja ongelmia, Ap.
Monella tässä ketjussa on aika karua kommentointia. Veikkaan, että se johtuu siitä, että ovat ihan aidosti huolissaan lapsestasi ja haluavat siksi herätellä näkemään tilanteen ulkopuolisen silmin. Älä Ap ohita heidän huoltaan, lue kommentit huolella ja ota opiksesi!
Just näin. Kommentit ovat suoria koska vaikuttaisi siltä että mikään hyssyttely ei tehoa. AP pitää herätellä näkemään tilanne. Kaikkea hyvää jatkoon. <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta, ja myös patologiselta kuviolta.
Äitisi tunkeutuu elämääsi dominoiden ja alistaen, omien tarpeidensa ohjaamana ja sinun tarpeistasi viis veisaten. Hän ei kunnioita erillisyyttäsi ja oikeuttasi tehdä elämääsi koskevia ratkaisuja omista intresseistäsi lähtien. Tuo on itsekeskeistä käytöstä ja toisen henkilön käyttämistä omien tarpeidensa palveluksessa. Narsistista problematiikkaa.
Sinunkin käytöksesi ja kyvyttömyytesi ratkaista tilannetta niin, että otat elämäsi omiin käsiisi, on ongelmallista. itse asiassa syvästikin häiriintynyttä tässä kohdassa. Tarvitsisit psykoterapeuttista apua, jotta voisit kunnioittaa omia tarpeitasi riittävästi, asettaa omat intressisi fokukseen. Tarvitset jämäkkyyttä ja kykyä sietää äitisi painostus ja manipulointi.
Psykoterapian paikka. Tarvitset ulkopuolista apua, tilanne ei olisi noin ikävä ja jumittunut, jos ratkaiseminen olisi psykodynaamisesti helppoa. Riippuen sinun psyykkisen problematiikkasi syvyydestä, voi olla, että lyhytterapia tähän kyseiseen ongelmaan fokusoiden riittää. Jos sinulla on isompaa/laajempaa assertiivisuus- ja alistuvuusongelmaa, voipi olla pitkänkin psykoterapian paikka.
Näin arvioi kokenut psykoterapeutti.
Niin varmaan, kun tällä lailla saa omaan ja kollegojen laariin rahaa.
Mihin tässä kuviossa jää se lapsi? Jnka ainoa lapsuus ja nuoruus on nyt. Vai ajattelitko turvata myös tulevaisuuden tulosi?
Mitenkäs se äiti turvaa lapsensa tulevaisuuden jos hän ei ole edes psyykkisesti terve?
Olennaisinta olis nyt päästä eroon siitä mummosta pikaisesti, eikä alkaa jonotella pssiivisena aikaa jonnekin psykiatriselle hoitajalle.
Ei aloittaja tule pääsemään mummosta eroon ennen kuin hän pääsee eroon läheisriippuvuudestaan. Siihen ei auta vanhuspalvelu, eikä sossu.
Muutto auttaa.
Jos ap ei toimi, sitten tuo lapsi pitää huostaanottaa.
Muutto yksinään ei auta mitään. Riippuvuus on ja pysyy niin kauan kun se on olemassa vaikka se riippuvuuden aiheuttaja olisi tuhansien kilometrien päässä. Eikä läheisriippuvuus pääty läheskään aina edes sen toisen osapuolen kuolemaan, vähän se voi muuttaa muotoaan.
Se lapsi ei altistu sille massiivisesti päivittäin, jos mummo ei ole siellä 24/7.
Toki ap yrittää ripustautua lapseen, mutta jos hän saa terapiaa, lapsi pääsee lastensuojeluun piiriin, on mahdollista nousta joten kuten.
Se että ap nyt saa ”luvan” jäädä nykytilanteeseen niin että vain odottelee jtain kunnallista psykiatrista apua itselleen ja välillä käy lötisemässä geriatrille, se lapsi kasvaa aikuiseksi tuossa sotkussa.
Eihän se noin tule menemään että ap käy lötisemässä silloin tällöin kun niin haluaa. Jos hän ei olisi riippuvainen hän voisi niin tehdä. Mitä se geriatrille lötiseminen tossa edes auttaisi. Käsittääkseni äiti ei ollut muistisairas vaan psyykkisesti sairas myös hän.
Juuri noin se tulee käymään.
Ap on täysin kunnallisen avun varassa. Eli käytännössä se psyykkinen apu on psykiatriselle sairaanhoitajalle jonottamista. Mielialalääkitys.
Mummo taas ei edes halua apua, joten ainoa kontakti hänellä tulee olemaan terveyskeskuksen keikkalääkärit ja jokin satunnainen geriatrikäynti.
Mummo on hyväkuntoinen joten kun hän on jo kieltäytynyt kotipalvelusta ja palveluyksiöstä, ei hänelle edes tarjota muuta pitkään aikaan.
Miksi tarjottaisiin? Ihmisellä on oikeus kieltäytyä palveluista ja avusta niin kauan kun hän ei ole pakkohoidon tarpeessa ja siihen kriteerit on aika suuret. Yhtwuskunta ei ole riippuvainen mummosta eikä myöskään ao:stä vaikka nämä molemmat olisi riippuvaisia yhteiskunnasta. Se on tietysti totta että huostaanoton ap voi välttää vain sillä että hän itse tekee asioille jotain.
Mä varaisin ekaks sen lääkäriajan itselleni ehkä myös ajan sossusta. Sossu voisi auttaa ap muuttamaan mutta yhteyttä varmasti tämä mummo pitäisi silti koska ap ei osaa niitä rajoja riippuvuuden aiheuttajalle asettaa.
AP, viisi vuotta on pitkä aika. Ole kiltimpi itsellesi. Oletkin jo ymmärtänyt että muutos on pakollinen. Olet myös mielestäni saanut hyviä neuvoja. Harvemmin toimii pitemmän päälle tuollainen asumismuoto. Itse ruotsissa asuvana en voi neuvoa mihin sun pitää kääntyä apua saadaksesi. Meille oli suuri helpotus kun isämme pääsi vanhainkotiin, hyvään sellaiseen. Muistisairas.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa kamalalta, ja myös patologiselta kuviolta.
Äitisi tunkeutuu elämääsi dominoiden ja alistaen, omien tarpeidensa ohjaamana ja sinun tarpeistasi viis veisaten. Hän ei kunnioita erillisyyttäsi ja oikeuttasi tehdä elämääsi koskevia ratkaisuja omista intresseistäsi lähtien. Tuo on itsekeskeistä käytöstä ja toisen henkilön käyttämistä omien tarpeidensa palveluksessa. Narsistista problematiikkaa.
Sinunkin käytöksesi ja kyvyttömyytesi ratkaista tilannetta niin, että otat elämäsi omiin käsiisi, on ongelmallista. itse asiassa syvästikin häiriintynyttä tässä kohdassa. Tarvitsisit psykoterapeuttista apua, jotta voisit kunnioittaa omia tarpeitasi riittävästi, asettaa omat intressisi fokukseen. Tarvitset jämäkkyyttä ja kykyä sietää äitisi painostus ja manipulointi.
Psykoterapian paikka. Tarvitset ulkopuolista apua, tilanne ei olisi noin ikävä ja jumittunut, jos ratkaiseminen olisi psykodynaamisesti helppoa. Riippuen sinun psyykkisen problematiikkasi syvyydestä, voi olla, että lyhytterapia tähän kyseiseen ongelmaan fokusoiden riittää. Jos sinulla on isompaa/laajempaa assertiivisuus- ja alistuvuusongelmaa, voipi olla pitkänkin psykoterapian paikka.
Näin arvioi kokenut psykoterapeutti.