Lue keskustelun säännöt.
Äitini asuu luonani ja vie elämänhaluni
30.07.2021 |
Olen kolmekymppinen työtön yksinhuoltaja ja iäkäs äitini asuu luonani kun ei yksinkään pärjäisi ja ei hänestä kukaan muukaan huolehtisi. Elämä on normaalista kaukana.
En saa kasvattaa 10-vuotiasta tytärtäni niin kuin haluan. Mummi antaa lapselle kaiken periksi eikä anna lapsen osallistua kotitöihin kun lapsi tekisi ne kuitenkin väärin vaikka haluaisin hänen oppivan niitä.
Kun ostan lapselle vaatteita on mummilla aina niistä valittamista ja muutenkin hän arvostelee minua (ja yleensäkin ihmisiä) hyvin paljon.
Äitini on AINA kotona eikä käy ikinä missään. Nyt kun olen työtön ja on korona-aika joudun siis kököttämään kotona hänen kanssaan.
Olen ihan loppu ja väsynyt. Lapsi pärjäilee melko hyvin, on kavereita yms.
Palvelutaloa yritettiin muutama vuosi sitten. Ehdotettiin paikkaa joka olisi ollut äidille huonosti soveltuva, ja kun hän sanoi ettei halua sinne niin en raskinut häntä sinne laittaa. Enää en jaksa yrittää mitään.
Tämä tilanne on epäreilu, se kun saa minut inhoamaan itseäni ja äitiäni.
Kommentit (544)
Vierailija kirjoitti:
Miten tollainen vanha ihminen sitten saadaan ulos? Jos mikään hoitokoti ei ota, pitääkö vaan muuttaa ja jättää äiti vanhaan kämppään jos ei suostu lähtemään?
Johan sille oli paikka mutta kun ei kelvannut.
Jos ap pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa, kunnan on pakko ottaa mummoata koppi.
Ja huoli-ilmoituksen ap voi tehdä netissä vaikka heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KIITOS VIESTEISTÄ, tai ainakin asiallisista, jotka ovat kovasti vähenemään päin...
Tyttärestäni pidetään hyvää huolta, ehkä hemmotellaan liikaakin kuten ainoita lapsia usein. Lapsi pystyy puhumaan minulle asioista. Tässä olen kirjoittanut vain pienen osan perheemme elämästä, minun ja äitini suhdetta painottaen.
Käymme myöskin lapsen kanssa ulkona ja kavereiden luona ja muualla. Emme kökötä kotona kaiket päivät.
Kritiikkiä saa antaa, mutta nämä henkinen väkivalta -viestit, sekä vieläkin rankempaa tekstiä sisältävät voisi jättää väliin. Tässä puhutaan kuitenkin oikeiden ihmisten oikeasta elämästä.
Ap.
Tiedätkö, koen tämän kiittelysi ja samanaikaisen suupielestä salaa moittimisesi manipuloinniksi. Onnistut siinä joka kerran hämmentämään keskustelua samaan aikaan kun korostat omaa arvostelukykyäsi. Joka täällä on kuitenkin kyseenalaistettu. Et ole vastannut mitään siihen, voisiko siinä olla huomautettavaa omasta mielestäsi. Kysymys ei ole kritiikin hyväksymisestä tai sinun virheistäsi. Ne eivät kiinnosta kuin ilkimyksiä, ja minä en ole tässä ketjussa sellaisia juurikaan nähnyt. Kysymys on siitä, kannatko vastuuta virheittesi seurauksista. Eli kaivataan Lahtista ja konekivääriä, noin tiiviisti ilmaistuna.
On hyvin mahdollista, että kommentoijat ovat ylireagoineet, mutta jonkin jäljillä he ovat. Voi olla, että he tunnistavat mekanismin vaikka eivät pysty arvioimaan sen vakavuusastetta. He kuitenkin kertovat, mihin se mekaniikka vakavassa tapauksessa johtaa, ja vaikuttaa erittäin vahvasti, että sinua ei kiinnosta, vaikka saattaisit pelastaa siinä sekä itsesi että lapsesi paljolta pahalta. Koska kun tilanteessa vaikuttavat voimat ovat epäterveitä, ne tekevät tuhoa silloinkin kun tuho ei ole täysin lamauttavaa.
Et anna aihetta heidän päätellä, että et olisi lamautunut siihen pisteeseen, että siitä on lapsellesi syvää haittaa. Etkö tunnista mitään siitä, mitä he sanovat?
Kiitos viestistäsi. Tietysti äidin väsymys ja uupumus ja tämä tilanne vaikuttaa lapseen.
En pysty olemaan näissä olosuhteissa sellainen äiti kun haluaisin enkä kasvattamaan lastani niin kuin haluaisin. Siinä yksi suurimmista syistä minkä vuoksi tarvitsemme muutosta.
Lapseni ja minun elämässä on myös paljon hyviä asioita, tämä "valitusketjuni" korostaa niitä huonoja.
Itse varmasti arvostelen ja kritisoin itseäni eniten. Täälläkin saa kritisoida, kun sen tekee asiallisesti.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen ilmapiiri on aina TÄYNNÄ henkistä väkivaltaa. Jos elää siinä ei välttämättä tiedä sitä koska pitää sitä normaalina. Narsistin vuorovaikutus on sairasta ja kenenkään ei pidä siitä kärsiä vaan on yritettävä päästä pois narsistin lähipiiristä ettei itse sairastu. Täällä jollakin tökkii sana henkinen väkivalta , mutta narsistin lähellä se sanonta on enemmän kuin oikeutettu.
Niinpä.
Ja se ei myöskään parane millään kosmeettisilla pikkukikoilla tai sillä että juoksee jauhamassa arjen ongelmia siellä ja täällä.
Ei kukaan käske pysyä pedofiilinkään kanssa tai antamaan lastaan sellaisen vaikutuspiiriin.
Narsisti tekee paljon suurempaa tuhoa.
Narsisti tekee suurempaa tuhoa kuin pedofiili???
Siis en minäkään nyt narsisteista tykkää saatikka suosittele lapsia heidän vaikutuspiiriinsä, mutta nämä jutut alkavat kyllä mennä vähän paksuksi.
Kyllä tekee. Hajottaa ihmisen psyyken.
Ja seksuaalinen hyväksikäyttö sitten ei hajota ihmisen psyykeä??
Tämä ketju on ihan kahjo, en voi lukea tätä enää. Morjens.
Onkohan tuossa sama ihminen vastannut joka väitti narsistien tekevän suurempaa tuhoa? Minä ymmärsin asian niin, että narsisti aiheuttaa pahempaa tuhoa siinä mielessä, että ympärillä ihmiset auttavat vain kestämään kun taas kaikki ymmärtävät, että pedofiili on saatava pois uhrinsa kimpusta välittömästi.
Kaikki kyllä ymmärtävät sen, mitä pedofiili uhrin psyykelle tekee, paitsi tietysti pedofiili itse.
Kukaan täysjärkinen ei neuvo raiskauksen uhria hakeutumaan terapiaan ja jäämään sinne raiskaajan luo.
Sen sijaan tässäkin ketjussa todella monet sössöttää miten ap:n pitää mennä juttelemaan jonnekin, mutta ei sillä muutolla niin kiire ole.
No olisiko siksi, että fyysisen väkivallan uhka tai hengenvaara on akuutti tilanne, jossa voi pahimmillaan menettää henkensäkin? Tuollainen tilanne kuin ap:llä nakertaa psyykeä, mutta se tapahtuu pikkuhiljaa, ja sanon tämän itsekin samanlaisia asioita kokeneena. Terapia auttaa selkiyttämään asiaa ja tekemään vaikeita päätöksiä, jos sen päätöksen teon kanssa on ollut ongelmaa jo vuosikausia. Kyllähän tässä voi sanoa, että jätä se sikamummo heti paikalla, mutta eipä sellaisista neuvoista yleensä paljon apua ole.
Esimerkiksi omalta kohdaltani voin sanoa, että tuollaisissa neuvoissa ei ikinä ole ollut minkäänlaista empatiaa, enkä kokenut, että kukaan oikeastaan tuntui välittävän ymmärtää, miten vaikeassa tilanteessa olin. "No senkus lähdet sieltä ja ämmä vanhainkotiin, problem solved" välittää ainoastaan sen mielikuvan, että kukaan ei edes voi ymmärtää, miten vaikeaa tämä on. Eihän normaaleilla ihmisillä olekaan tällaisia ongelmia; joten miten he voisivat ymmärtää? Olen siis asian kanssa täysin yksin, kuten aina ennenkin. Tuollainen ajatuskuvio siitä tulee.
Mitä ap:n kaltainen ihminen tarvitsee on sellaista tukea, joka ymmärtää, että päätös on vaikea, mutta kuitenkin saa hänet ymmärtämään, että hänellä on oikeus tehdä se.
Monen mielestä täällä se ei ole vaikea päätös ollenkaan. Kaikella kunnioituksella, siinä tapauksessa te ette todellakaan voi ymmärtää ap:n tilannetta, ettekä siis osaa neuvoa. Kun siinä ytimessä on se tosiseikka, että kaikesta huolimatta narsistiäidinkin tytär ainakin jollain tasolla rakastaa sitä äitiään, eikä haluaisi sitä syyllisyyden taakkaa, joka harteilleen yritetään asetella. Ilman rakkautta ei manipulointi onnistu. Jos välittäminen loppuisi, voisi tietysti katkoa kaikki välit ja kävellä pois taakseen koskaan katsomatta.
Vierailija kirjoitti:
Sinusta huomaa, että välität äidistäsi, koska muuten olisit jo laittanut hänet palvelukotiin, mutta sanoit että et raaskinut. Vaikka laittaisitkin, niin ei se tarkoita että et välitä. Se voisi parantaa välejänne. Ne kerrat kun näkisit äitiäsi, olisi teillä monin verroin mukavampaa. Uskon että äitisi löytäisi myös seuraa sieltä itselleen.
En tiedä tapailetko ketään miestä tai haluatko, mutta sekin on varmasti hyvin hankalaa jos asutte kaikki yhdessä.
Kiitos!
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen ilmapiiri on aina TÄYNNÄ henkistä väkivaltaa. Jos elää siinä ei välttämättä tiedä sitä koska pitää sitä normaalina. Narsistin vuorovaikutus on sairasta ja kenenkään ei pidä siitä kärsiä vaan on yritettävä päästä pois narsistin lähipiiristä ettei itse sairastu. Täällä jollakin tökkii sana henkinen väkivalta , mutta narsistin lähellä se sanonta on enemmän kuin oikeutettu.
Niinpä.
Ja se ei myöskään parane millään kosmeettisilla pikkukikoilla tai sillä että juoksee jauhamassa arjen ongelmia siellä ja täällä.
Ei kukaan käske pysyä pedofiilinkään kanssa tai antamaan lastaan sellaisen vaikutuspiiriin.
Narsisti tekee paljon suurempaa tuhoa.
Narsisti tekee suurempaa tuhoa kuin pedofiili???
Siis en minäkään nyt narsisteista tykkää saatikka suosittele lapsia heidän vaikutuspiiriinsä, mutta nämä jutut alkavat kyllä mennä vähän paksuksi.
Kyllä tekee. Hajottaa ihmisen psyyken.
Ja seksuaalinen hyväksikäyttö sitten ei hajota ihmisen psyykeä??
Tämä ketju on ihan kahjo, en voi lukea tätä enää. Morjens.
Onkohan tuossa sama ihminen vastannut joka väitti narsistien tekevän suurempaa tuhoa? Minä ymmärsin asian niin, että narsisti aiheuttaa pahempaa tuhoa siinä mielessä, että ympärillä ihmiset auttavat vain kestämään kun taas kaikki ymmärtävät, että pedofiili on saatava pois uhrinsa kimpusta välittömästi.
Kaikki kyllä ymmärtävät sen, mitä pedofiili uhrin psyykelle tekee, paitsi tietysti pedofiili itse.
Kukaan täysjärkinen ei neuvo raiskauksen uhria hakeutumaan terapiaan ja jäämään sinne raiskaajan luo.
Sen sijaan tässäkin ketjussa todella monet sössöttää miten ap:n pitää mennä juttelemaan jonnekin, mutta ei sillä muutolla niin kiire ole.
No olisiko siksi, että fyysisen väkivallan uhka tai hengenvaara on akuutti tilanne, jossa voi pahimmillaan menettää henkensäkin? Tuollainen tilanne kuin ap:llä nakertaa psyykeä, mutta se tapahtuu pikkuhiljaa, ja sanon tämän itsekin samanlaisia asioita kokeneena. Terapia auttaa selkiyttämään asiaa ja tekemään vaikeita päätöksiä, jos sen päätöksen teon kanssa on ollut ongelmaa jo vuosikausia. Kyllähän tässä voi sanoa, että jätä se sikamummo heti paikalla, mutta eipä sellaisista neuvoista yleensä paljon apua ole.
Esimerkiksi omalta kohdaltani voin sanoa, että tuollaisissa neuvoissa ei ikinä ole ollut minkäänlaista empatiaa, enkä kokenut, että kukaan oikeastaan tuntui välittävän ymmärtää, miten vaikeassa tilanteessa olin. "No senkus lähdet sieltä ja ämmä vanhainkotiin, problem solved" välittää ainoastaan sen mielikuvan, että kukaan ei edes voi ymmärtää, miten vaikeaa tämä on. Eihän normaaleilla ihmisillä olekaan tällaisia ongelmia; joten miten he voisivat ymmärtää? Olen siis asian kanssa täysin yksin, kuten aina ennenkin. Tuollainen ajatuskuvio siitä tulee.
Mitä ap:n kaltainen ihminen tarvitsee on sellaista tukea, joka ymmärtää, että päätös on vaikea, mutta kuitenkin saa hänet ymmärtämään, että hänellä on oikeus tehdä se.
Monen mielestä täällä se ei ole vaikea päätös ollenkaan. Kaikella kunnioituksella, siinä tapauksessa te ette todellakaan voi ymmärtää ap:n tilannetta, ettekä siis osaa neuvoa. Kun siinä ytimessä on se tosiseikka, että kaikesta huolimatta narsistiäidinkin tytär ainakin jollain tasolla rakastaa sitä äitiään, eikä haluaisi sitä syyllisyyden taakkaa, joka harteilleen yritetään asetella. Ilman rakkautta ei manipulointi onnistu. Jos välittäminen loppuisi, voisi tietysti katkoa kaikki välit ja kävellä pois taakseen koskaan katsomatta.
Tämä. Kiitos viestistäsi, viisaita sanoja!
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen ilmapiiri on aina TÄYNNÄ henkistä väkivaltaa. Jos elää siinä ei välttämättä tiedä sitä koska pitää sitä normaalina. Narsistin vuorovaikutus on sairasta ja kenenkään ei pidä siitä kärsiä vaan on yritettävä päästä pois narsistin lähipiiristä ettei itse sairastu. Täällä jollakin tökkii sana henkinen väkivalta , mutta narsistin lähellä se sanonta on enemmän kuin oikeutettu.
Niinpä.
Ja se ei myöskään parane millään kosmeettisilla pikkukikoilla tai sillä että juoksee jauhamassa arjen ongelmia siellä ja täällä.
Ei kukaan käske pysyä pedofiilinkään kanssa tai antamaan lastaan sellaisen vaikutuspiiriin.
Narsisti tekee paljon suurempaa tuhoa.
Narsisti tekee suurempaa tuhoa kuin pedofiili???
Siis en minäkään nyt narsisteista tykkää saatikka suosittele lapsia heidän vaikutuspiiriinsä, mutta nämä jutut alkavat kyllä mennä vähän paksuksi.
Kyllä tekee. Hajottaa ihmisen psyyken.
Ja seksuaalinen hyväksikäyttö sitten ei hajota ihmisen psyykeä??
Tämä ketju on ihan kahjo, en voi lukea tätä enää. Morjens.
Onkohan tuossa sama ihminen vastannut joka väitti narsistien tekevän suurempaa tuhoa? Minä ymmärsin asian niin, että narsisti aiheuttaa pahempaa tuhoa siinä mielessä, että ympärillä ihmiset auttavat vain kestämään kun taas kaikki ymmärtävät, että pedofiili on saatava pois uhrinsa kimpusta välittömästi.
Kaikki kyllä ymmärtävät sen, mitä pedofiili uhrin psyykelle tekee, paitsi tietysti pedofiili itse.
Kukaan täysjärkinen ei neuvo raiskauksen uhria hakeutumaan terapiaan ja jäämään sinne raiskaajan luo.
Sen sijaan tässäkin ketjussa todella monet sössöttää miten ap:n pitää mennä juttelemaan jonnekin, mutta ei sillä muutolla niin kiire ole.
No olisiko siksi, että fyysisen väkivallan uhka tai hengenvaara on akuutti tilanne, jossa voi pahimmillaan menettää henkensäkin? Tuollainen tilanne kuin ap:llä nakertaa psyykeä, mutta se tapahtuu pikkuhiljaa, ja sanon tämän itsekin samanlaisia asioita kokeneena. Terapia auttaa selkiyttämään asiaa ja tekemään vaikeita päätöksiä, jos sen päätöksen teon kanssa on ollut ongelmaa jo vuosikausia. Kyllähän tässä voi sanoa, että jätä se sikamummo heti paikalla, mutta eipä sellaisista neuvoista yleensä paljon apua ole.
Esimerkiksi omalta kohdaltani voin sanoa, että tuollaisissa neuvoissa ei ikinä ole ollut minkäänlaista empatiaa, enkä kokenut, että kukaan oikeastaan tuntui välittävän ymmärtää, miten vaikeassa tilanteessa olin. "No senkus lähdet sieltä ja ämmä vanhainkotiin, problem solved" välittää ainoastaan sen mielikuvan, että kukaan ei edes voi ymmärtää, miten vaikeaa tämä on. Eihän normaaleilla ihmisillä olekaan tällaisia ongelmia; joten miten he voisivat ymmärtää? Olen siis asian kanssa täysin yksin, kuten aina ennenkin. Tuollainen ajatuskuvio siitä tulee.
Mitä ap:n kaltainen ihminen tarvitsee on sellaista tukea, joka ymmärtää, että päätös on vaikea, mutta kuitenkin saa hänet ymmärtämään, että hänellä on oikeus tehdä se.
Monen mielestä täällä se ei ole vaikea päätös ollenkaan. Kaikella kunnioituksella, siinä tapauksessa te ette todellakaan voi ymmärtää ap:n tilannetta, ettekä siis osaa neuvoa. Kun siinä ytimessä on se tosiseikka, että kaikesta huolimatta narsistiäidinkin tytär ainakin jollain tasolla rakastaa sitä äitiään, eikä haluaisi sitä syyllisyyden taakkaa, joka harteilleen yritetään asetella. Ilman rakkautta ei manipulointi onnistu. Jos välittäminen loppuisi, voisi tietysti katkoa kaikki välit ja kävellä pois taakseen koskaan katsomatta.
Kuten sanoin, ap saa vallan hyvin jäädä tuonne vaikka loppuiäkseen mutta hän nyt sattuu olemaan lapsen huoltaja.
Ei sillä lapsella ole aikaa odotella toista viittä vuotta kun ap märehtii ja lässyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te saitte, että ap tekee henkistä väkivaltaa lasta kohtaan? Luin aloituksen uudestaan, enkä saanut siitä sen enempää irti, kuin että mummo haluaa olla "good cop" ja torpata äidin auktoriteetin lapseen. Liika lelliminen ei toki ole lapselle hyväksi, mutta missä tuossa on varsinaisesti se henkinen väkivalta?
Lapsi ottaa äidistään mallia. Äiti haahuilee kotona , äidinäiti sanoo yhtä äiti toista . Kumpaa lapsen on toteltava , miksi äidinäiti lupaa esim. karkkeja , äiti ei.
Koko perhekuvio on täysin sairas. Kökötetään kotona, kökötetään ja kökötetään. Odotetaan jotain ulkopuolista pelastajaa, ei oteta mitään vastuuta omista valinnoista tai omasta elämästä.
Lapsi ei tiedä ketä totella, perheen dynamiikka vinksallaan.
Niin, onhan tuo dynamiikka vinksallaan monella tapaa, mutta on kyllä aikamoinen harppaus sanoa sitä henkiseksi väkivallaksi.
Tuon logiikan mukaan kaikki pitkäaikaistyöttömät, yrittäjinä epäonnistuneet, fyysisen sairauden väsyttämät, sohvalla TV-sarjoja tai rakkausromaaneja ahmivat, tai vaikka ihan jo lievästäkin masennuksesta kärsivät vanhemmat tekevät lapsilleen Henkistä Väkivaltaa(tm), kun antavat lapsilleen vääränlaisia malleja.
Kiitos viestistä, samaa mieltä kanssasi.
Ap.
No totta kai olet. Et halua nähdä etkä kuulla mitään epämiellyttävää. Tsemppiviestejä ja lässytystä vain.
Miten kukaan äiti VOI jatkaa tuollaisissa oloissa? Etkö tajua miten perseestä ovat nuo puitteet jotka lapsellesi tarjoat?
No miksiköhän joku kaipaisi tsemppiviestejä eikä sellaisia, joissa hänen lastaan toivotaan huostaanotettavaksi? Hmmmmm. En osaa kuvitella.
-ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen ilmapiiri on aina TÄYNNÄ henkistä väkivaltaa. Jos elää siinä ei välttämättä tiedä sitä koska pitää sitä normaalina. Narsistin vuorovaikutus on sairasta ja kenenkään ei pidä siitä kärsiä vaan on yritettävä päästä pois narsistin lähipiiristä ettei itse sairastu. Täällä jollakin tökkii sana henkinen väkivalta , mutta narsistin lähellä se sanonta on enemmän kuin oikeutettu.
Niinpä.
Ja se ei myöskään parane millään kosmeettisilla pikkukikoilla tai sillä että juoksee jauhamassa arjen ongelmia siellä ja täällä.
Ei kukaan käske pysyä pedofiilinkään kanssa tai antamaan lastaan sellaisen vaikutuspiiriin.
Narsisti tekee paljon suurempaa tuhoa.
Narsisti tekee suurempaa tuhoa kuin pedofiili???
Siis en minäkään nyt narsisteista tykkää saatikka suosittele lapsia heidän vaikutuspiiriinsä, mutta nämä jutut alkavat kyllä mennä vähän paksuksi.
Kyllä tekee. Hajottaa ihmisen psyyken.
Ja seksuaalinen hyväksikäyttö sitten ei hajota ihmisen psyykeä??
Tämä ketju on ihan kahjo, en voi lukea tätä enää. Morjens.
Onkohan tuossa sama ihminen vastannut joka väitti narsistien tekevän suurempaa tuhoa? Minä ymmärsin asian niin, että narsisti aiheuttaa pahempaa tuhoa siinä mielessä, että ympärillä ihmiset auttavat vain kestämään kun taas kaikki ymmärtävät, että pedofiili on saatava pois uhrinsa kimpusta välittömästi.
Kaikki kyllä ymmärtävät sen, mitä pedofiili uhrin psyykelle tekee, paitsi tietysti pedofiili itse.
Kukaan täysjärkinen ei neuvo raiskauksen uhria hakeutumaan terapiaan ja jäämään sinne raiskaajan luo.
Sen sijaan tässäkin ketjussa todella monet sössöttää miten ap:n pitää mennä juttelemaan jonnekin, mutta ei sillä muutolla niin kiire ole.
No olisiko siksi, että fyysisen väkivallan uhka tai hengenvaara on akuutti tilanne, jossa voi pahimmillaan menettää henkensäkin? Tuollainen tilanne kuin ap:llä nakertaa psyykeä, mutta se tapahtuu pikkuhiljaa, ja sanon tämän itsekin samanlaisia asioita kokeneena. Terapia auttaa selkiyttämään asiaa ja tekemään vaikeita päätöksiä, jos sen päätöksen teon kanssa on ollut ongelmaa jo vuosikausia. Kyllähän tässä voi sanoa, että jätä se sikamummo heti paikalla, mutta eipä sellaisista neuvoista yleensä paljon apua ole.
Esimerkiksi omalta kohdaltani voin sanoa, että tuollaisissa neuvoissa ei ikinä ole ollut minkäänlaista empatiaa, enkä kokenut, että kukaan oikeastaan tuntui välittävän ymmärtää, miten vaikeassa tilanteessa olin. "No senkus lähdet sieltä ja ämmä vanhainkotiin, problem solved" välittää ainoastaan sen mielikuvan, että kukaan ei edes voi ymmärtää, miten vaikeaa tämä on. Eihän normaaleilla ihmisillä olekaan tällaisia ongelmia; joten miten he voisivat ymmärtää? Olen siis asian kanssa täysin yksin, kuten aina ennenkin. Tuollainen ajatuskuvio siitä tulee.
Mitä ap:n kaltainen ihminen tarvitsee on sellaista tukea, joka ymmärtää, että päätös on vaikea, mutta kuitenkin saa hänet ymmärtämään, että hänellä on oikeus tehdä se.
Monen mielestä täällä se ei ole vaikea päätös ollenkaan. Kaikella kunnioituksella, siinä tapauksessa te ette todellakaan voi ymmärtää ap:n tilannetta, ettekä siis osaa neuvoa. Kun siinä ytimessä on se tosiseikka, että kaikesta huolimatta narsistiäidinkin tytär ainakin jollain tasolla rakastaa sitä äitiään, eikä haluaisi sitä syyllisyyden taakkaa, joka harteilleen yritetään asetella. Ilman rakkautta ei manipulointi onnistu. Jos välittäminen loppuisi, voisi tietysti katkoa kaikki välit ja kävellä pois taakseen koskaan katsomatta.
Tämä. Kiitos viestistäsi, viisaita sanoja!
Ap.
Itsekö kirjoitit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te saitte, että ap tekee henkistä väkivaltaa lasta kohtaan? Luin aloituksen uudestaan, enkä saanut siitä sen enempää irti, kuin että mummo haluaa olla "good cop" ja torpata äidin auktoriteetin lapseen. Liika lelliminen ei toki ole lapselle hyväksi, mutta missä tuossa on varsinaisesti se henkinen väkivalta?
Lapsi ottaa äidistään mallia. Äiti haahuilee kotona , äidinäiti sanoo yhtä äiti toista . Kumpaa lapsen on toteltava , miksi äidinäiti lupaa esim. karkkeja , äiti ei.
Koko perhekuvio on täysin sairas. Kökötetään kotona, kökötetään ja kökötetään. Odotetaan jotain ulkopuolista pelastajaa, ei oteta mitään vastuuta omista valinnoista tai omasta elämästä.
Lapsi ei tiedä ketä totella, perheen dynamiikka vinksallaan.
Niin, onhan tuo dynamiikka vinksallaan monella tapaa, mutta on kyllä aikamoinen harppaus sanoa sitä henkiseksi väkivallaksi.
Tuon logiikan mukaan kaikki pitkäaikaistyöttömät, yrittäjinä epäonnistuneet, fyysisen sairauden väsyttämät, sohvalla TV-sarjoja tai rakkausromaaneja ahmivat, tai vaikka ihan jo lievästäkin masennuksesta kärsivät vanhemmat tekevät lapsilleen Henkistä Väkivaltaa(tm), kun antavat lapsilleen vääränlaisia malleja.
Kiitos viestistä, samaa mieltä kanssasi.
Ap.
No totta kai olet. Et halua nähdä etkä kuulla mitään epämiellyttävää. Tsemppiviestejä ja lässytystä vain.
Miten kukaan äiti VOI jatkaa tuollaisissa oloissa? Etkö tajua miten perseestä ovat nuo puitteet jotka lapsellesi tarjoat?
No miksiköhän joku kaipaisi tsemppiviestejä eikä sellaisia, joissa hänen lastaan toivotaan huostaanotettavaksi? Hmmmmm. En osaa kuvitella.
-ei ap
Missä on toivottu lapsen huostaanottoa?
On todettu että nyt lapsen olot ovat sellaiset että hänet pitäisi huostaanottaa.
Ap voi myös itse milloin tahansa muuttaa ne olosuhteet, mutta noin hön ei voi jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekeekö se äitisi edes siellä mitään? Vai sinä peset, syötät, peset hänen pyykkinsä jne? On vaan kuin hotellissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on joskus hitaita prosesseja. Sanoisin, että äiti-tytär-asetelma on yksi vaikeimmista, koska se on jatkunut syntymästä asti, eikä todellista itsenäistymistä ole koskaan tapahtunut, koska äiti ei ole antanut sen tapahtua.
Siitä kuviosta irtautuminen on ennen kaikkea ajatusprosessi, joka ap:lla on nyt alkanut. Hyvä niin ja tsemppiä!
Mä uskalsin 38- vuotiaana ottaa äidiltäni avaimet pois mun asuntoon. Kukaan mun kavereista ei ikinä uskoisi, millainen tossu olen äitini edessä. Mua kuvaillaan itsepäiseksi ja temperamenttiseksi, mutta äidin pillin mukaan hypin kuin mikäkin pelle.
Tämän kun kertoo ääneen, niin mielikuva äidistä on varmaan lähellä sarvellista pirua, joka sylkee tulta, eikä spanielin katseista, hyvin haurasta ihmistä, joka äitini on. (Vai onko?)
Kiitos viestistä. Henkisesti raskasta arjessa minulle on että en tunnu olevan äitini mielestä hyvä äiti, kun hän päivittäin arvostelee tekemisiäni.
Ap.
Ja tää ei sinusta siis vaikuta lapseesi yhtikäs mitenkään? Että mummo vetää mattoa jalkojesi alta. Aiheuttaa lapselle turvattomuutta. Ja lapsi joutuu katselemaan sinua kynnysmattona.
Eikö tämä todellakaan sinusta millään tavoin vaurioita lasta? Millaisen mallin annat mielestäsi hänelle?
Millaisen kuvan hän saa perheestä?
Kiitos viestistäsi. Tietysti se vaikuttaa lapseen. En pysty olemaan näissä olosuhteissa sellainen äiti kun haluaisin enkä kasvattamaan lastani niin kuin haluaisin. Siinä yksi suurimmista syistä minkä vuoksi tarvitsemme muutosta.
Ap.
Ja mitään et tee. Lässyti lässyti ja ”kun mulla on niin kova kun mummo moittii”.
Mitä olet tänään tehnyt asialle? Etsitkö asunnon sinulle ja lapsellesi? Haitko töitä?
En ole ap, mutta minusta on todella vastenmielistä lukea tällaisia viestejä. Tiedätkö, kun luen viestiäsi, kuulen sen ihan täysin oman itsetuntoni tuhonneen narsistiäidin äänellä. Samanlaista lällättelevää ja naljailevaa tekstiä sain minäkin kuunnella vuosikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KIITOS VIESTEISTÄ, tai ainakin asiallisista, jotka ovat kovasti vähenemään päin...
Tyttärestäni pidetään hyvää huolta, ehkä hemmotellaan liikaakin kuten ainoita lapsia usein. Lapsi pystyy puhumaan minulle asioista. Tässä olen kirjoittanut vain pienen osan perheemme elämästä, minun ja äitini suhdetta painottaen.
Käymme myöskin lapsen kanssa ulkona ja kavereiden luona ja muualla. Emme kökötä kotona kaiket päivät.
Kritiikkiä saa antaa, mutta nämä henkinen väkivalta -viestit, sekä vieläkin rankempaa tekstiä sisältävät voisi jättää väliin. Tässä puhutaan kuitenkin oikeiden ihmisten oikeasta elämästä.
Ap.
Tiedätkö, koen tämän kiittelysi ja samanaikaisen suupielestä salaa moittimisesi manipuloinniksi. Onnistut siinä joka kerran hämmentämään keskustelua samaan aikaan kun korostat omaa arvostelukykyäsi. Joka täällä on kuitenkin kyseenalaistettu. Et ole vastannut mitään siihen, voisiko siinä olla huomautettavaa omasta mielestäsi. Kysymys ei ole kritiikin hyväksymisestä tai sinun virheistäsi. Ne eivät kiinnosta kuin ilkimyksiä, ja minä en ole tässä ketjussa sellaisia juurikaan nähnyt. Kysymys on siitä, kannatko vastuuta virheittesi seurauksista. Eli kaivataan Lahtista ja konekivääriä, noin tiiviisti ilmaistuna.
On hyvin mahdollista, että kommentoijat ovat ylireagoineet, mutta jonkin jäljillä he ovat. Voi olla, että he tunnistavat mekanismin vaikka eivät pysty arvioimaan sen vakavuusastetta. He kuitenkin kertovat, mihin se mekaniikka vakavassa tapauksessa johtaa, ja vaikuttaa erittäin vahvasti, että sinua ei kiinnosta, vaikka saattaisit pelastaa siinä sekä itsesi että lapsesi paljolta pahalta. Koska kun tilanteessa vaikuttavat voimat ovat epäterveitä, ne tekevät tuhoa silloinkin kun tuho ei ole täysin lamauttavaa.
Et anna aihetta heidän päätellä, että et olisi lamautunut siihen pisteeseen, että siitä on lapsellesi syvää haittaa. Etkö tunnista mitään siitä, mitä he sanovat?
Kiitos viestistäsi. Tietysti äidin väsymys ja uupumus ja tämä tilanne vaikuttaa lapseen.
En pysty olemaan näissä olosuhteissa sellainen äiti kun haluaisin enkä kasvattamaan lastani niin kuin haluaisin. Siinä yksi suurimmista syistä minkä vuoksi tarvitsemme muutosta.
Lapseni ja minun elämässä on myös paljon hyviä asioita, tämä "valitusketjuni" korostaa niitä huonoja.
Itse varmasti arvostelen ja kritisoin itseäni eniten. Täälläkin saa kritisoida, kun sen tekee asiallisesti.
Ap.
Kukaan ei kaipaa sinun itsekritiikkiäsi vaan toimintaasi. Myönnätkö sabotoivasi?
Ainakaan omaishoitajaksi ei kannata ryhtyä. Siitä osasta ei pääse irti. Minusta ensimmäinen siirto olisi nyt tehdä huoli-ilmoitus. Sitä kautta avun saa nopeimmin. Psykiatrikaan ei tässä kohden ole ensimmäinen asia vaan pitkittää sitä todellista avuntarvetta eli äidin sijoittamista muualle - tai muutatte lapsen kanssa pois kahdestaan ja äiti jää nykyiseen asuntoon. Kyllä luulisi sosiaalihuollon ymmärtävän, ettet voi huolehtia äidistäsi kun sinulla on lapsi.
Mieti, ap, että kun hän dementoituu, joudut vahtimaan hän 24/7. Hän karkailee vaikka alasti ulos. Joudut siivoilemaan hänen likaamiaan lakanoita ja huolehtimaan että hän peseytyy. Ehdottomasti äiti muualle nyt. Lapsi on kohta teini-iässä ja hän on se, joka lähtee jos äiti ei lähde ja alkaa viettämään aikaansa mieluummin kaupungilla kenties epämääräisissä porukoissa kuin kotona dementoituvan ihmisen kanssa.
Hae vaikka johonkin kansanopistoon opiskelemaan töitä odotellessa, saat muuta mietittävää ja kenties ponnahduslaudan jatko-opintoihin hakeutumiseen. Muuten olet pian samanlainen kuin äitisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on joskus hitaita prosesseja. Sanoisin, että äiti-tytär-asetelma on yksi vaikeimmista, koska se on jatkunut syntymästä asti, eikä todellista itsenäistymistä ole koskaan tapahtunut, koska äiti ei ole antanut sen tapahtua.
Siitä kuviosta irtautuminen on ennen kaikkea ajatusprosessi, joka ap:lla on nyt alkanut. Hyvä niin ja tsemppiä!
Mä uskalsin 38- vuotiaana ottaa äidiltäni avaimet pois mun asuntoon. Kukaan mun kavereista ei ikinä uskoisi, millainen tossu olen äitini edessä. Mua kuvaillaan itsepäiseksi ja temperamenttiseksi, mutta äidin pillin mukaan hypin kuin mikäkin pelle.
Tämän kun kertoo ääneen, niin mielikuva äidistä on varmaan lähellä sarvellista pirua, joka sylkee tulta, eikä spanielin katseista, hyvin haurasta ihmistä, joka äitini on. (Vai onko?)
Kiitos viestistä. Henkisesti raskasta arjessa minulle on että en tunnu olevan äitini mielestä hyvä äiti, kun hän päivittäin arvostelee tekemisiäni.
Ap.
Ja tää ei sinusta siis vaikuta lapseesi yhtikäs mitenkään? Että mummo vetää mattoa jalkojesi alta. Aiheuttaa lapselle turvattomuutta. Ja lapsi joutuu katselemaan sinua kynnysmattona.
Eikö tämä todellakaan sinusta millään tavoin vaurioita lasta? Millaisen mallin annat mielestäsi hänelle?
Millaisen kuvan hän saa perheestä?
Kiitos viestistäsi. Tietysti se vaikuttaa lapseen. En pysty olemaan näissä olosuhteissa sellainen äiti kun haluaisin enkä kasvattamaan lastani niin kuin haluaisin. Siinä yksi suurimmista syistä minkä vuoksi tarvitsemme muutosta.
Ap.
Ja mitään et tee. Lässyti lässyti ja ”kun mulla on niin kova kun mummo moittii”.
Mitä olet tänään tehnyt asialle? Etsitkö asunnon sinulle ja lapsellesi? Haitko töitä?
En ole ap, mutta minusta on todella vastenmielistä lukea tällaisia viestejä. Tiedätkö, kun luen viestiäsi, kuulen sen ihan täysin oman itsetuntoni tuhonneen narsistiäidin äänellä. Samanlaista lällättelevää ja naljailevaa tekstiä sain minäkin kuunnella vuosikausia.
Mihin tämä liittyy? Mieti mitä ap tekee lapselleen paraikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen ilmapiiri on aina TÄYNNÄ henkistä väkivaltaa. Jos elää siinä ei välttämättä tiedä sitä koska pitää sitä normaalina. Narsistin vuorovaikutus on sairasta ja kenenkään ei pidä siitä kärsiä vaan on yritettävä päästä pois narsistin lähipiiristä ettei itse sairastu. Täällä jollakin tökkii sana henkinen väkivalta , mutta narsistin lähellä se sanonta on enemmän kuin oikeutettu.
Niinpä.
Ja se ei myöskään parane millään kosmeettisilla pikkukikoilla tai sillä että juoksee jauhamassa arjen ongelmia siellä ja täällä.
Ei kukaan käske pysyä pedofiilinkään kanssa tai antamaan lastaan sellaisen vaikutuspiiriin.
Narsisti tekee paljon suurempaa tuhoa.
Narsisti tekee suurempaa tuhoa kuin pedofiili???
Siis en minäkään nyt narsisteista tykkää saatikka suosittele lapsia heidän vaikutuspiiriinsä, mutta nämä jutut alkavat kyllä mennä vähän paksuksi.
Kyllä tekee. Hajottaa ihmisen psyyken.
Ja seksuaalinen hyväksikäyttö sitten ei hajota ihmisen psyykeä??
Tämä ketju on ihan kahjo, en voi lukea tätä enää. Morjens.
Onkohan tuossa sama ihminen vastannut joka väitti narsistien tekevän suurempaa tuhoa? Minä ymmärsin asian niin, että narsisti aiheuttaa pahempaa tuhoa siinä mielessä, että ympärillä ihmiset auttavat vain kestämään kun taas kaikki ymmärtävät, että pedofiili on saatava pois uhrinsa kimpusta välittömästi.
Kaikki kyllä ymmärtävät sen, mitä pedofiili uhrin psyykelle tekee, paitsi tietysti pedofiili itse.
Kukaan täysjärkinen ei neuvo raiskauksen uhria hakeutumaan terapiaan ja jäämään sinne raiskaajan luo.
Sen sijaan tässäkin ketjussa todella monet sössöttää miten ap:n pitää mennä juttelemaan jonnekin, mutta ei sillä muutolla niin kiire ole.
No olisiko siksi, että fyysisen väkivallan uhka tai hengenvaara on akuutti tilanne, jossa voi pahimmillaan menettää henkensäkin? Tuollainen tilanne kuin ap:llä nakertaa psyykeä, mutta se tapahtuu pikkuhiljaa, ja sanon tämän itsekin samanlaisia asioita kokeneena. Terapia auttaa selkiyttämään asiaa ja tekemään vaikeita päätöksiä, jos sen päätöksen teon kanssa on ollut ongelmaa jo vuosikausia. Kyllähän tässä voi sanoa, että jätä se sikamummo heti paikalla, mutta eipä sellaisista neuvoista yleensä paljon apua ole.
Esimerkiksi omalta kohdaltani voin sanoa, että tuollaisissa neuvoissa ei ikinä ole ollut minkäänlaista empatiaa, enkä kokenut, että kukaan oikeastaan tuntui välittävän ymmärtää, miten vaikeassa tilanteessa olin. "No senkus lähdet sieltä ja ämmä vanhainkotiin, problem solved" välittää ainoastaan sen mielikuvan, että kukaan ei edes voi ymmärtää, miten vaikeaa tämä on. Eihän normaaleilla ihmisillä olekaan tällaisia ongelmia; joten miten he voisivat ymmärtää? Olen siis asian kanssa täysin yksin, kuten aina ennenkin. Tuollainen ajatuskuvio siitä tulee.
Mitä ap:n kaltainen ihminen tarvitsee on sellaista tukea, joka ymmärtää, että päätös on vaikea, mutta kuitenkin saa hänet ymmärtämään, että hänellä on oikeus tehdä se.
Monen mielestä täällä se ei ole vaikea päätös ollenkaan. Kaikella kunnioituksella, siinä tapauksessa te ette todellakaan voi ymmärtää ap:n tilannetta, ettekä siis osaa neuvoa. Kun siinä ytimessä on se tosiseikka, että kaikesta huolimatta narsistiäidinkin tytär ainakin jollain tasolla rakastaa sitä äitiään, eikä haluaisi sitä syyllisyyden taakkaa, joka harteilleen yritetään asetella. Ilman rakkautta ei manipulointi onnistu. Jos välittäminen loppuisi, voisi tietysti katkoa kaikki välit ja kävellä pois taakseen koskaan katsomatta.
Tämä. Kiitos viestistäsi, viisaita sanoja!
Ap.
Minä olen katkonut välini narsisteihin ja se ei tarkoita ettei välittäminen loppunut. Mutta tulee tilanteita jolloin nostetaan kädet pystyyn kun narsisti mellastaa ja oman terveyden vuoksi on PAKKO katkaista välit. Kun vastapuolella on sellaisia henkilöitä joiden ajatuskulkua ei normi-ihminen ymmärrä kuin psykiatrin selittämänä. Ja saa käskyn "katkaise välit ja tee se heti ". Miltä tuntuu kun on luullut ihmisiä kaikkein läheisimmikseen ja nämä aloittavat mustamaalaamisen tuhotaksesi maineesi niin yksityiselämässä kuin työssä.
Ota yhteyttä paikkakuntasi kotipalveluun ja esitä asia siellä. Ovat ammattilaisia ja ohjaavat sinua asiassa eteenpäin. Palvelutalo kuulostaa hyvältä. Hän saisi ikäistään seuraakin, kaikenlaisia tapahtumia siellä. Kerro myös väsymyksestäsi tässä tilanteessa. Tsemppiä sinulle, kaikki alkaa tästä rullaamaan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltti ja hyvä ihminen sinä olet ainakin. Sen huomaa tekstistäsi. Joskus vielä tämä teidän asumismuotonne on muisto vain. Koita kestää.
Kiitos. Onhan tätä jatkunut jo yli viisi vuotta. Jaksoin tätä paremmin kun olin opiskelemassa/töissä. Nyt en jaksa enää edes hakea töitä, ja niitä on vaikea löytää kun en lapsen takia voi vuorotöitä ottaa.
Ap
Eikös se mummi ole siellä kotona....?
Entä jos hakisit päivätöitä ympäri suomea, ja muutaisit sitten lapsen kanssa sinne mistä sait töitä? Sen jälkeen ilmoitat vanhuspalveuun että olet muuttamassa, äitisi tarvitsee paikan jostain, nykyinen vuokrasopimuksenne loppuu xx.xx. jonka jälkeen sinä muutat lapsinesi usean sadan kilometrin päähän. Muista, että olet ensisijaisesti VANHEMPI , jonka tehtävä on huolehtia lapsen tarpeista ja tulevaisuudesta. Voin vain kuvitella miten näköalatonta on lapsen elämä työttömän, masentuneen yhn kanssa jota mummo kohtelee miten haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä paikkakuntasi kotipalveluun ja esitä asia siellä. Ovat ammattilaisia ja ohjaavat sinua asiassa eteenpäin. Palvelutalo kuulostaa hyvältä. Hän saisi ikäistään seuraakin, kaikenlaisia tapahtumia siellä. Kerro myös väsymyksestäsi tässä tilanteessa. Tsemppiä sinulle, kaikki alkaa tästä rullaamaan hyvin.
Ei se ap todellakaan saa hyväkuntoista seitenvitosta palvelutaloon.
Sinusta huomaa, että välität äidistäsi, koska muuten olisit jo laittanut hänet palvelukotiin, mutta sanoit että et raaskinut. Vaikka laittaisitkin, niin ei se tarkoita että et välitä. Se voisi parantaa välejänne. Ne kerrat kun näkisit äitiäsi, olisi teillä monin verroin mukavampaa. Uskon että äitisi löytäisi myös seuraa sieltä itselleen.
En tiedä tapailetko ketään miestä tai haluatko, mutta sekin on varmasti hyvin hankalaa jos asutte kaikki yhdessä.