Lue keskustelun säännöt.
Äitini asuu luonani ja vie elämänhaluni
30.07.2021 |
Olen kolmekymppinen työtön yksinhuoltaja ja iäkäs äitini asuu luonani kun ei yksinkään pärjäisi ja ei hänestä kukaan muukaan huolehtisi. Elämä on normaalista kaukana.
En saa kasvattaa 10-vuotiasta tytärtäni niin kuin haluan. Mummi antaa lapselle kaiken periksi eikä anna lapsen osallistua kotitöihin kun lapsi tekisi ne kuitenkin väärin vaikka haluaisin hänen oppivan niitä.
Kun ostan lapselle vaatteita on mummilla aina niistä valittamista ja muutenkin hän arvostelee minua (ja yleensäkin ihmisiä) hyvin paljon.
Äitini on AINA kotona eikä käy ikinä missään. Nyt kun olen työtön ja on korona-aika joudun siis kököttämään kotona hänen kanssaan.
Olen ihan loppu ja väsynyt. Lapsi pärjäilee melko hyvin, on kavereita yms.
Palvelutaloa yritettiin muutama vuosi sitten. Ehdotettiin paikkaa joka olisi ollut äidille huonosti soveltuva, ja kun hän sanoi ettei halua sinne niin en raskinut häntä sinne laittaa. Enää en jaksa yrittää mitään.
Tämä tilanne on epäreilu, se kun saa minut inhoamaan itseäni ja äitiäni.
Kommentit (544)
Minä laittaisin mokoman tyrannin kuriin. My way or highway.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt äitisi sinne palvelutaloon. perustele vaikka sillä, että kun luonasi aina valittaa eikä mikään ole hyvin, niin siellä palvelutalossa on sit paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Inhoat äitiäsi ja itseäsi koska et osaa vetää omia rajojasi. Nyt se äiti palvelutaloon sieltä nurkistasi, tykkäsi tai ei.
Kyseisessä palveluasunnossa olisi pitänyt kävellä joka päivä ruokailemaan viereiseen rakennukseen. Äidillä on sekä lievää jalkaongelmaa että ongelmaa yleensäkin poistua kotoa (masennusta) joten paikka ei olisi hänelle sopinut.
Viimeksi kun pyysin apua niin tarjottiin vaan kotihoitajia kotiin. Vielä enemmän ärsyttäisi jos joka päivä pyörisi vieraita ihmisiä nurkissa.
Kiltti ja hyvä ihminen sinä olet ainakin. Sen huomaa tekstistäsi. Joskus vielä tämä teidän asumismuotonne on muisto vain. Koita kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiltti ja hyvä ihminen sinä olet ainakin. Sen huomaa tekstistäsi. Joskus vielä tämä teidän asumismuotonne on muisto vain. Koita kestää.
Kiitos. Onhan tätä jatkunut jo yli viisi vuotta. Jaksoin tätä paremmin kun olin opiskelemassa/töissä. Nyt en jaksa enää edes hakea töitä, ja niitä on vaikea löytää kun en lapsen takia voi vuorotöitä ottaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukiverkostoni asuu enimmäkseen kaukana. Isäni auttaa minkä voi, mutta asuu satojen kilometrien päässä. Täällä minulla on yksi hyvä ystävä, mutta hänkin on ihan ylikuormitettu kun on työt, lapset jne. niin en voi häntä liikaa vaivata.
Ap.
Mikä on iäkäs? Onko äitisi muistisairas? Onko sinulle jotain taloudellista hyötyä tilanteesta kun olet tehnyt tällaiset asumisjärjestelyt? Kumpi teistä asuu "toisen nurikissa"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30-vuotiaalla ei voi kovin vanha äiti olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltti ja hyvä ihminen sinä olet ainakin. Sen huomaa tekstistäsi. Joskus vielä tämä teidän asumismuotonne on muisto vain. Koita kestää.
Kiitos. Onhan tätä jatkunut jo yli viisi vuotta. Jaksoin tätä paremmin kun olin opiskelemassa/töissä. Nyt en jaksa enää edes hakea töitä, ja niitä on vaikea löytää kun en lapsen takia voi vuorotöitä ottaa.
Ap
Onhan äitisi aina kotona. Eikö se riitä kymmen vuotiaalle? Jos olisit vaikka iltavuorossa töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla rahaa? Osta yksiö ja laita äitisi siihen vuokralle. Ja siihen kotiin kotipalvelu ja käyt myös itse auttamassa ja kyläilemässä. Hätäranneke käteen, jos kaatuilee tms. Varmasti äitisikin olisi tyytyväinen. Kuvauksesi perusteella hänellä ei ole dementiaa tms. karkailutaipumusta.
Laita niitä hakemuksia hoitokoteihin vaan. niissä on jonot aikaa menee kuitenkin ennenkuin pääsee
Teillä molemmilla on elämänhallinnassa ongelmia jos sinä olet pitkäaikaistyötön ja äitisi masentunut. Tyttäresi pitää saada pikapuolin parempaan elämään. En edes halua tietää kuinka paljon hän kärsii jo nyt ja on saanut mielenvikaisuutta. Ymmärrät varmaan itsekin, että tuo ei ole terve ympäristö lapselle kasvaa? Ensin se äiti pois sieltä nurkista ja vastuuttamaan omasta elämästään. Sen jälkeen sinä kouluttaudut tai lähdet töihin.
Jos et itsesi takia niin edes lapsesi takia tee jotain elämällesi. Mä en ikinä omaa masentunutta ja aavistuksen narsista äitiäni ottaisi luokseni asumaan. Olen jo viikon sisällä aivan loppu. Ja käyn terapeutilla kertomassa lapsuudestani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltti ja hyvä ihminen sinä olet ainakin. Sen huomaa tekstistäsi. Joskus vielä tämä teidän asumismuotonne on muisto vain. Koita kestää.
Kiitos. Onhan tätä jatkunut jo yli viisi vuotta. Jaksoin tätä paremmin kun olin opiskelemassa/töissä. Nyt en jaksa enää edes hakea töitä, ja niitä on vaikea löytää kun en lapsen takia voi vuorotöitä ottaa.
Ap
Miksi et voi tehdä vuorotöitä jos kotona on 10 -vuotias ja tämän isoäiti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltti ja hyvä ihminen sinä olet ainakin. Sen huomaa tekstistäsi. Joskus vielä tämä teidän asumismuotonne on muisto vain. Koita kestää.
Kiitos. Onhan tätä jatkunut jo yli viisi vuotta. Jaksoin tätä paremmin kun olin opiskelemassa/töissä. Nyt en jaksa enää edes hakea töitä, ja niitä on vaikea löytää kun en lapsen takia voi vuorotöitä ottaa.
Ap
Onhan äitisi aina kotona. Eikö se riitä kymmen vuotiaalle? Jos olisit vaikka iltavuorossa töissä?
Kiitos viestistä. Kyllä on aina kotona mutta äidin kunto on vaihteleva ja lisäksi hän antaa lapselle kaiken periksi ja lisäksi kokisi liian suurena vastuuna jos joutuisi usein olemaan tuntikausia vastuussa lapsesta jos tulisin vaikka iltayhdeksän jälkeen kotiin.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Teillä molemmilla on elämänhallinnassa ongelmia jos sinä olet pitkäaikaistyötön ja äitisi masentunut. Tyttäresi pitää saada pikapuolin parempaan elämään. En edes halua tietää kuinka paljon hän kärsii jo nyt ja on saanut mielenvikaisuutta. Ymmärrät varmaan itsekin, että tuo ei ole terve ympäristö lapselle kasvaa? Ensin se äiti pois sieltä nurkista ja vastuuttamaan omasta elämästään. Sen jälkeen sinä kouluttaudut tai lähdet töihin.
Jos et itsesi takia niin edes lapsesi takia tee jotain elämällesi. Mä en ikinä omaa masentunutta ja aavistuksen narsista äitiäni ottaisi luokseni asumaan. Olen jo viikon sisällä aivan loppu. Ja käyn terapeutilla kertomassa lapsuudestani.
Alapeukku siitä, että masennus= elämänhallinnan puute. Ei taida sielläkään olla kaikki muumit laaksossa?
Inhoat äitiäsi ja itseäsi koska et osaa vetää omia rajojasi. Nyt se äiti palvelutaloon sieltä nurkistasi, tykkäsi tai ei.