Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini asuu luonani ja vie elämänhaluni
30.07.2021 |
Olen kolmekymppinen työtön yksinhuoltaja ja iäkäs äitini asuu luonani kun ei yksinkään pärjäisi ja ei hänestä kukaan muukaan huolehtisi. Elämä on normaalista kaukana.
En saa kasvattaa 10-vuotiasta tytärtäni niin kuin haluan. Mummi antaa lapselle kaiken periksi eikä anna lapsen osallistua kotitöihin kun lapsi tekisi ne kuitenkin väärin vaikka haluaisin hänen oppivan niitä.
Kun ostan lapselle vaatteita on mummilla aina niistä valittamista ja muutenkin hän arvostelee minua (ja yleensäkin ihmisiä) hyvin paljon.
Äitini on AINA kotona eikä käy ikinä missään. Nyt kun olen työtön ja on korona-aika joudun siis kököttämään kotona hänen kanssaan.
Olen ihan loppu ja väsynyt. Lapsi pärjäilee melko hyvin, on kavereita yms.
Palvelutaloa yritettiin muutama vuosi sitten. Ehdotettiin paikkaa joka olisi ollut äidille huonosti soveltuva, ja kun hän sanoi ettei halua sinne niin en raskinut häntä sinne laittaa. Enää en jaksa yrittää mitään.
Tämä tilanne on epäreilu, se kun saa minut inhoamaan itseäni ja äitiäni.
Kommentit (544)
Itse annat kaiken periksi äidillesi.
Äitisi ei piittaa sinun elämästäsi eikä ota vastuuta omastaan ja sinä toimit kuin vastuu kummastakin kuuluisi sinulle.
Miksi?
Kuuluuko sinun ratkaista äitisi läheisriippuvuus? Onko sinun todellakin asetuttava isäsi tilalle vain siksi että äitisi vaatii saada olla riippuvainen ja kaikesta vastuusta vapaa?
Ihminen ei kuole siihen, jos ei ole ketään, johon ripustautua. Kriisi siitä kyllä seuraa, mutta koska äitisi ei ole oikeasti avuton, kriisi ratkeaa niin, että hän alkaa seistä omilla jaloillaan, mikäli muuta vaihtoehtoa ei anneta.
Äitisi ei ole hoitoa tarvitseva vanhus.
Pienet krempat kuuluvat 75-vuotiaalla ikään, mutta ei niiden perusteella myönnetä mitään palveluja.
Pääsääntöisesti seitsemänkymppiset ovat täysin omatoimisia, krempoistaan ja sairauksistaa huolimatta, ja vastuussa itsestään.
( Olen itsekin sen ikäinen. Oman äitini otin hoitooni kun hän täytti 94, siihen asti hankin hänelle palvelut.
Asun senioritalossa, jossa ei ole palveluita, enkä sellaisia saisiakaan. Moni kahdeksan - ja yhdekasänkymppinen täälläkin kävelee kepin tai rollaattorin kanssa tai ajelee pyörätuolillaan läheiseen palvelukeskukseen syömään ).
Senioritaloissa voi kokata ihan itse, tai syödä kaupan eineksiä, jos ei suostu kävelemään naapuritaloon, eikä ole rahaa ostaa kotiintuotavia aterioita.
Jos olet eri mieltä siitä, mitä sanon, yritä tilata kuntasi vanhuspalveluista tai terveyskeskuksesta terveystarkastus ja palveluatarpeen arvio äidillesi, niin saat tukevamman pohjan omalle arviollesi.
Nyt olet täysin äitisi vietävissä - kummallisen halukkaasti.
Miksi hyväksyt aivan kaiken, etkä vastusta äitiäsi tai vaadi häneltä mitään, vaan hyväksyt jokaisen tekosyyn? Mitä pelkäät?
Jos äitisi asuisi senioritalossa, voisit tukea häntä edelleen, mutta silloin voisit myös valita ja asettaa ehdot - ja pysyä poissa, mikäli hän ei ala ottaa huomioon sinun tarpeitasi.
Olette äitsi kanssa molemmat esimerkkejä lapsellesi sekä siitä, miten itselle kuuluva vastuu kannetaan että toisen huomioon ottamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"
Puhu äidillesi: sinun lapsesi, sinun kasvatustapasi. Selitä, että se on tärkeää, kerro miksi se on tärkeää. Sinä määräät milloin ja mitä lapsi syö, ei hän. Voitte sopia, että lapsesi saa viettää vaikka kerran viikossa "mummon lailla" päivän, jos se äitiäsi helpottaa sopeutumaan, jolloin mummo saa viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa siten kuin parhaaksi näkee.
Voit myös puhua lapsellesi, että vaikka mummo lupaa tehdä jotain, niin jos lupaa ei ole sinulta, silloin ei saa tehdä. 10-vuotias on riittävän iso ymmärtämään asian ja toimimaan sääntöjesi mukaan."
mikäpä siinä. mutta usein mielenterveysongelmaisen kanssa ei voi "sopia" yhtään mitään!!!!
Ap kertoo puhuneensa tuloksetta viisi vuotta.
Läheisriippuvaiselle narsistille puhuminen on kuin tuuleen huutaisi. Tulee vain pää kipeäksi.
Paskan marjat, itse roikkuu äidissään tasan saman verran kuin tämä iäkäs äiti tyttäressään. Kumpikin aikaansaamattomia vetelyksiä ja voimalla kasvattavat samanlaisesi tätä 10v lastakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"
Puhu äidillesi: sinun lapsesi, sinun kasvatustapasi. Selitä, että se on tärkeää, kerro miksi se on tärkeää. Sinä määräät milloin ja mitä lapsi syö, ei hän. Voitte sopia, että lapsesi saa viettää vaikka kerran viikossa "mummon lailla" päivän, jos se äitiäsi helpottaa sopeutumaan, jolloin mummo saa viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa siten kuin parhaaksi näkee.
Voit myös puhua lapsellesi, että vaikka mummo lupaa tehdä jotain, niin jos lupaa ei ole sinulta, silloin ei saa tehdä. 10-vuotias on riittävän iso ymmärtämään asian ja toimimaan sääntöjesi mukaan."
mikäpä siinä. mutta usein mielenterveysongelmaisen kanssa ei voi "sopia" yhtään mitään!!!!
Ap kertoo puhuneensa tuloksetta viisi vuotta.
Läheisriippuvaiselle narsistille puhuminen on kuin tuuleen huutaisi. Tulee vain pää kipeäksi.
Paskan marjat, itse roikkuu äidissään tasan saman verran kuin tämä iäkäs äiti tyttäressään. Kumpikin aikaansaamattomia vetelyksiä ja voimalla kasvattavat samanlaisesi tätä 10v lastakin.
Se on totta.
Minulla on myös tuollainen äiti. En ole läheisriippuvainen enkä narsisti. Edes löhestymiskielto ei pitänyt häntä poissa. Puhuminen on ihan ajanhukkaa. Kome laajennettua kieltoa. Nyt mäyhää sitten sukulaisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta, ja myös patologiselta kuviolta.
Äitisi tunkeutuu elämääsi dominoiden ja alistaen, omien tarpeidensa ohjaamana ja sinun tarpeistasi viis veisaten. Hän ei kunnioita erillisyyttäsi ja oikeuttasi tehdä elämääsi koskevia ratkaisuja omista intresseistäsi lähtien. Tuo on itsekeskeistä käytöstä ja toisen henkilön käyttämistä omien tarpeidensa palveluksessa. Narsistista problematiikkaa.
Sinunkin käytöksesi ja kyvyttömyytesi ratkaista tilannetta niin, että otat elämäsi omiin käsiisi, on ongelmallista. itse asiassa syvästikin häiriintynyttä tässä kohdassa. Tarvitsisit psykoterapeuttista apua, jotta voisit kunnioittaa omia tarpeitasi riittävästi, asettaa omat intressisi fokukseen. Tarvitset jämäkkyyttä ja kykyä sietää äitisi painostus ja manipulointi.
Psykoterapian paikka. Tarvitset ulkopuolista apua, tilanne ei olisi noin ikävä ja jumittunut, jos ratkaiseminen olisi psykodynaamisesti helppoa. Riippuen sinun psyykkisen problematiikkasi syvyydestä, voi olla, että lyhytterapia tähän kyseiseen ongelmaan fokusoiden riittää. Jos sinulla on isompaa/laajempaa assertiivisuus- ja alistuvuusongelmaa, voipi olla pitkänkin psykoterapian paikka.
Näin arvioi kokenut psykoterapeutti.
Niin varmaan, kun tällä lailla saa omaan ja kollegojen laariin rahaa.
Mihin tässä kuviossa jää se lapsi? Jnka ainoa lapsuus ja nuoruus on nyt. Vai ajattelitko turvata myös tulevaisuuden tulosi?
Mitenkäs se äiti turvaa lapsensa tulevaisuuden jos hän ei ole edes psyykkisesti terve?
Olennaisinta olis nyt päästä eroon siitä mummosta pikaisesti, eikä alkaa jonotella pssiivisena aikaa jonnekin psykiatriselle hoitajalle.
Ei aloittaja tule pääsemään mummosta eroon ennen kuin hän pääsee eroon läheisriippuvuudestaan. Siihen ei auta vanhuspalvelu, eikä sossu.
Muutto auttaa.
Jos ap ei toimi, sitten tuo lapsi pitää huostaanottaa.
Muutto yksinään ei auta mitään. Riippuvuus on ja pysyy niin kauan kun se on olemassa vaikka se riippuvuuden aiheuttaja olisi tuhansien kilometrien päässä. Eikä läheisriippuvuus pääty läheskään aina edes sen toisen osapuolen kuolemaan, vähän se voi muuttaa muotoaan.
Se lapsi ei altistu sille massiivisesti päivittäin, jos mummo ei ole siellä 24/7.
Toki ap yrittää ripustautua lapseen, mutta jos hän saa terapiaa, lapsi pääsee lastensuojeluun piiriin, on mahdollista nousta joten kuten.
Se että ap nyt saa ”luvan” jäädä nykytilanteeseen niin että vain odottelee jtain kunnallista psykiatrista apua itselleen ja välillä käy lötisemässä geriatrille, se lapsi kasvaa aikuiseksi tuossa sotkussa.
Eihän se noin tule menemään että ap käy lötisemässä silloin tällöin kun niin haluaa. Jos hän ei olisi riippuvainen hän voisi niin tehdä. Mitä se geriatrille lötiseminen tossa edes auttaisi. Käsittääkseni äiti ei ollut muistisairas vaan psyykkisesti sairas myös hän.
Juuri noin se tulee käymään.
Ap on täysin kunnallisen avun varassa. Eli käytännössä se psyykkinen apu on psykiatriselle sairaanhoitajalle jonottamista. Mielialalääkitys.
Mummo taas ei edes halua apua, joten ainoa kontakti hänellä tulee olemaan terveyskeskuksen keikkalääkärit ja jokin satunnainen geriatrikäynti.
Mummo on hyväkuntoinen joten kun hän on jo kieltäytynyt kotipalvelusta ja palveluyksiöstä, ei hänelle edes tarjota muuta pitkään aikaan.
Miksi tarjottaisiin? Ihmisellä on oikeus kieltäytyä palveluista ja avusta niin kauan kun hän ei ole pakkohoidon tarpeessa ja siihen kriteerit on aika suuret. Yhtwuskunta ei ole riippuvainen mummosta eikä myöskään ao:stä vaikka nämä molemmat olisi riippuvaisia yhteiskunnasta. Se on tietysti totta että huostaanoton ap voi välttää vain sillä että hän itse tekee asioille jotain.
Mä varaisin ekaks sen lääkäriajan itselleni ehkä myös ajan sossusta. Sossu voisi auttaa ap muuttamaan mutta yhteyttä varmasti tämä mummo pitäisi silti koska ap ei osaa niitä rajoja riippuvuuden aiheuttajalle asettaa.Siis saanko minä nyt kysyä, mistä te olette repineet tämän ajatuksen, että ap:n lapsi on ihan huostaanoton partaalla?
Suomessa elää lapsia aika paljon surkeammissa kotiolosuhteissa kuin se, että samassa talossa asuu mummo, joka nalkuttaa äidille. Mitä tulee työttömyyteen, enpä ole yhdenkään työttömän tuttavaperheen lapsia nähnyt huostaanotettavan.
Mikäli ap:n tarinasta ei ole jäänyt mainitsematta jotain päihdeongelmia ja väkivallan kierteitä, ihan naurettava ajatuskin, että näillä spekseillä muka huostaanottoa pukkaa.
Ei huostaanotto ole kilpailu jossa kaikkein pahiten kaltoin kohdeltu vie potin.
Lapsen tarpeista ei huolehdira eikä kasvuympäristö ole terve.
Tämän ap-toopen luritukset tunnistaa siitä että ensin valitetaan ja sitten koko ketju täynnä selityksiä miksi asiaa ei mitenkään voi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta, ja myös patologiselta kuviolta.
Äitisi tunkeutuu elämääsi dominoiden ja alistaen, omien tarpeidensa ohjaamana ja sinun tarpeistasi viis veisaten. Hän ei kunnioita erillisyyttäsi ja oikeuttasi tehdä elämääsi koskevia ratkaisuja omista intresseistäsi lähtien. Tuo on itsekeskeistä käytöstä ja toisen henkilön käyttämistä omien tarpeidensa palveluksessa. Narsistista problematiikkaa.
Sinunkin käytöksesi ja kyvyttömyytesi ratkaista tilannetta niin, että otat elämäsi omiin käsiisi, on ongelmallista. itse asiassa syvästikin häiriintynyttä tässä kohdassa. Tarvitsisit psykoterapeuttista apua, jotta voisit kunnioittaa omia tarpeitasi riittävästi, asettaa omat intressisi fokukseen. Tarvitset jämäkkyyttä ja kykyä sietää äitisi painostus ja manipulointi.
Psykoterapian paikka. Tarvitset ulkopuolista apua, tilanne ei olisi noin ikävä ja jumittunut, jos ratkaiseminen olisi psykodynaamisesti helppoa. Riippuen sinun psyykkisen problematiikkasi syvyydestä, voi olla, että lyhytterapia tähän kyseiseen ongelmaan fokusoiden riittää. Jos sinulla on isompaa/laajempaa assertiivisuus- ja alistuvuusongelmaa, voipi olla pitkänkin psykoterapian paikka.
Näin arvioi kokenut psykoterapeutti.
Niin varmaan, kun tällä lailla saa omaan ja kollegojen laariin rahaa.
Mihin tässä kuviossa jää se lapsi? Jnka ainoa lapsuus ja nuoruus on nyt. Vai ajattelitko turvata myös tulevaisuuden tulosi?
Mitenkäs se äiti turvaa lapsensa tulevaisuuden jos hän ei ole edes psyykkisesti terve?
Olennaisinta olis nyt päästä eroon siitä mummosta pikaisesti, eikä alkaa jonotella pssiivisena aikaa jonnekin psykiatriselle hoitajalle.
Ei aloittaja tule pääsemään mummosta eroon ennen kuin hän pääsee eroon läheisriippuvuudestaan. Siihen ei auta vanhuspalvelu, eikä sossu.
Muutto auttaa.
Jos ap ei toimi, sitten tuo lapsi pitää huostaanottaa.
Muutto yksinään ei auta mitään. Riippuvuus on ja pysyy niin kauan kun se on olemassa vaikka se riippuvuuden aiheuttaja olisi tuhansien kilometrien päässä. Eikä läheisriippuvuus pääty läheskään aina edes sen toisen osapuolen kuolemaan, vähän se voi muuttaa muotoaan.
Se lapsi ei altistu sille massiivisesti päivittäin, jos mummo ei ole siellä 24/7.
Toki ap yrittää ripustautua lapseen, mutta jos hän saa terapiaa, lapsi pääsee lastensuojeluun piiriin, on mahdollista nousta joten kuten.
Se että ap nyt saa ”luvan” jäädä nykytilanteeseen niin että vain odottelee jtain kunnallista psykiatrista apua itselleen ja välillä käy lötisemässä geriatrille, se lapsi kasvaa aikuiseksi tuossa sotkussa.
Eihän se noin tule menemään että ap käy lötisemässä silloin tällöin kun niin haluaa. Jos hän ei olisi riippuvainen hän voisi niin tehdä. Mitä se geriatrille lötiseminen tossa edes auttaisi. Käsittääkseni äiti ei ollut muistisairas vaan psyykkisesti sairas myös hän.
Juuri noin se tulee käymään.
Ap on täysin kunnallisen avun varassa. Eli käytännössä se psyykkinen apu on psykiatriselle sairaanhoitajalle jonottamista. Mielialalääkitys.
Mummo taas ei edes halua apua, joten ainoa kontakti hänellä tulee olemaan terveyskeskuksen keikkalääkärit ja jokin satunnainen geriatrikäynti.
Mummo on hyväkuntoinen joten kun hän on jo kieltäytynyt kotipalvelusta ja palveluyksiöstä, ei hänelle edes tarjota muuta pitkään aikaan.
Miksi tarjottaisiin? Ihmisellä on oikeus kieltäytyä palveluista ja avusta niin kauan kun hän ei ole pakkohoidon tarpeessa ja siihen kriteerit on aika suuret. Yhtwuskunta ei ole riippuvainen mummosta eikä myöskään ao:stä vaikka nämä molemmat olisi riippuvaisia yhteiskunnasta. Se on tietysti totta että huostaanoton ap voi välttää vain sillä että hän itse tekee asioille jotain.
Mä varaisin ekaks sen lääkäriajan itselleni ehkä myös ajan sossusta. Sossu voisi auttaa ap muuttamaan mutta yhteyttä varmasti tämä mummo pitäisi silti koska ap ei osaa niitä rajoja riippuvuuden aiheuttajalle asettaa.Siis saanko minä nyt kysyä, mistä te olette repineet tämän ajatuksen, että ap:n lapsi on ihan huostaanoton partaalla?
Suomessa elää lapsia aika paljon surkeammissa kotiolosuhteissa kuin se, että samassa talossa asuu mummo, joka nalkuttaa äidille. Mitä tulee työttömyyteen, enpä ole yhdenkään työttömän tuttavaperheen lapsia nähnyt huostaanotettavan.
Mikäli ap:n tarinasta ei ole jäänyt mainitsematta jotain päihdeongelmia ja väkivallan kierteitä, ihan naurettava ajatuskin, että näillä spekseillä muka huostaanottoa pukkaa.
Ei huostaanotto ole kilpailu jossa kaikkein pahiten kaltoin kohdeltu vie potin.
Lapsen tarpeista ei huolehdira eikä kasvuympäristö ole terve.
No on se sikäli, että huostaanotolle on ihan pakko olla jotkut konkreettiset, objektiiviset kriteerit. "Kasvuympäristö ei ole terve" pätee aika monenlaisiin kotioloihin, joissa ei kuitenkaan lasta mitenkään konkreettisesti vahingoiteta tai laiminlyödä, kuten vaikka perheisiin, joita varjostaa vanhemman krooninen sairaus tai vaikka vanhempien sivusuhteet. Olisi mielenkiintoista nähdä YKSIKIN esimerkki siitä, että lapsi on huostaanotettu vain siksi, että kodin ilmapiiri on kehno, koska vanhemmat ovat katkeria toisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta, ja myös patologiselta kuviolta.
Äitisi tunkeutuu elämääsi dominoiden ja alistaen, omien tarpeidensa ohjaamana ja sinun tarpeistasi viis veisaten. Hän ei kunnioita erillisyyttäsi ja oikeuttasi tehdä elämääsi koskevia ratkaisuja omista intresseistäsi lähtien. Tuo on itsekeskeistä käytöstä ja toisen henkilön käyttämistä omien tarpeidensa palveluksessa. Narsistista problematiikkaa.
Sinunkin käytöksesi ja kyvyttömyytesi ratkaista tilannetta niin, että otat elämäsi omiin käsiisi, on ongelmallista. itse asiassa syvästikin häiriintynyttä tässä kohdassa. Tarvitsisit psykoterapeuttista apua, jotta voisit kunnioittaa omia tarpeitasi riittävästi, asettaa omat intressisi fokukseen. Tarvitset jämäkkyyttä ja kykyä sietää äitisi painostus ja manipulointi.
Psykoterapian paikka. Tarvitset ulkopuolista apua, tilanne ei olisi noin ikävä ja jumittunut, jos ratkaiseminen olisi psykodynaamisesti helppoa. Riippuen sinun psyykkisen problematiikkasi syvyydestä, voi olla, että lyhytterapia tähän kyseiseen ongelmaan fokusoiden riittää. Jos sinulla on isompaa/laajempaa assertiivisuus- ja alistuvuusongelmaa, voipi olla pitkänkin psykoterapian paikka.
Näin arvioi kokenut psykoterapeutti.
Niin varmaan, kun tällä lailla saa omaan ja kollegojen laariin rahaa.
Mihin tässä kuviossa jää se lapsi? Jnka ainoa lapsuus ja nuoruus on nyt. Vai ajattelitko turvata myös tulevaisuuden tulosi?
Mitenkäs se äiti turvaa lapsensa tulevaisuuden jos hän ei ole edes psyykkisesti terve?
Olennaisinta olis nyt päästä eroon siitä mummosta pikaisesti, eikä alkaa jonotella pssiivisena aikaa jonnekin psykiatriselle hoitajalle.
Ei aloittaja tule pääsemään mummosta eroon ennen kuin hän pääsee eroon läheisriippuvuudestaan. Siihen ei auta vanhuspalvelu, eikä sossu.
Muutto auttaa.
Jos ap ei toimi, sitten tuo lapsi pitää huostaanottaa.
Muutto yksinään ei auta mitään. Riippuvuus on ja pysyy niin kauan kun se on olemassa vaikka se riippuvuuden aiheuttaja olisi tuhansien kilometrien päässä. Eikä läheisriippuvuus pääty läheskään aina edes sen toisen osapuolen kuolemaan, vähän se voi muuttaa muotoaan.
Se lapsi ei altistu sille massiivisesti päivittäin, jos mummo ei ole siellä 24/7.
Toki ap yrittää ripustautua lapseen, mutta jos hän saa terapiaa, lapsi pääsee lastensuojeluun piiriin, on mahdollista nousta joten kuten.
Se että ap nyt saa ”luvan” jäädä nykytilanteeseen niin että vain odottelee jtain kunnallista psykiatrista apua itselleen ja välillä käy lötisemässä geriatrille, se lapsi kasvaa aikuiseksi tuossa sotkussa.
Eihän se noin tule menemään että ap käy lötisemässä silloin tällöin kun niin haluaa. Jos hän ei olisi riippuvainen hän voisi niin tehdä. Mitä se geriatrille lötiseminen tossa edes auttaisi. Käsittääkseni äiti ei ollut muistisairas vaan psyykkisesti sairas myös hän.
Juuri noin se tulee käymään.
Ap on täysin kunnallisen avun varassa. Eli käytännössä se psyykkinen apu on psykiatriselle sairaanhoitajalle jonottamista. Mielialalääkitys.
Mummo taas ei edes halua apua, joten ainoa kontakti hänellä tulee olemaan terveyskeskuksen keikkalääkärit ja jokin satunnainen geriatrikäynti.
Mummo on hyväkuntoinen joten kun hän on jo kieltäytynyt kotipalvelusta ja palveluyksiöstä, ei hänelle edes tarjota muuta pitkään aikaan.
Miksi tarjottaisiin? Ihmisellä on oikeus kieltäytyä palveluista ja avusta niin kauan kun hän ei ole pakkohoidon tarpeessa ja siihen kriteerit on aika suuret. Yhtwuskunta ei ole riippuvainen mummosta eikä myöskään ao:stä vaikka nämä molemmat olisi riippuvaisia yhteiskunnasta. Se on tietysti totta että huostaanoton ap voi välttää vain sillä että hän itse tekee asioille jotain.
Mä varaisin ekaks sen lääkäriajan itselleni ehkä myös ajan sossusta. Sossu voisi auttaa ap muuttamaan mutta yhteyttä varmasti tämä mummo pitäisi silti koska ap ei osaa niitä rajoja riippuvuuden aiheuttajalle asettaa.Siis saanko minä nyt kysyä, mistä te olette repineet tämän ajatuksen, että ap:n lapsi on ihan huostaanoton partaalla?
Suomessa elää lapsia aika paljon surkeammissa kotiolosuhteissa kuin se, että samassa talossa asuu mummo, joka nalkuttaa äidille. Mitä tulee työttömyyteen, enpä ole yhdenkään työttömän tuttavaperheen lapsia nähnyt huostaanotettavan.
Mikäli ap:n tarinasta ei ole jäänyt mainitsematta jotain päihdeongelmia ja väkivallan kierteitä, ihan naurettava ajatuskin, että näillä spekseillä muka huostaanottoa pukkaa.
Ei huostaanotto ole kilpailu jossa kaikkein pahiten kaltoin kohdeltu vie potin.
Lapsen tarpeista ei huolehdira eikä kasvuympäristö ole terve.
No on se sikäli, että huostaanotolle on ihan pakko olla jotkut konkreettiset, objektiiviset kriteerit. "Kasvuympäristö ei ole terve" pätee aika monenlaisiin kotioloihin, joissa ei kuitenkaan lasta mitenkään konkreettisesti vahingoiteta tai laiminlyödä, kuten vaikka perheisiin, joita varjostaa vanhemman krooninen sairaus tai vaikka vanhempien sivusuhteet. Olisi mielenkiintoista nähdä YKSIKIN esimerkki siitä, että lapsi on huostaanotettu vain siksi, että kodin ilmapiiri on kehno, koska vanhemmat ovat katkeria toisilleen.
Lapsia lähtee huostaan paljon vähemmästäkin.
Tässä lapsen tarpeet jää selkeästi tunnistamatta ja huolehtimatta, eikä tervettä kasvua turvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vähän, koska aiemmin esitin asian liian yksikertaisena ja jotakin tärkeää jäi pois: RISKIT.
Ihminen, joka ei aikuisiällään ole joutunut - päässyt - ottamaan itsestään vastuuta, ei t u n n e omia kykyjään ja voimavarojaan. Vain sellaiset voimavarat voi tuntea, joita on käyttänyt.
Siksi "omilleen jättämisestä" seuraa yksikertaisesti paniikki: ihminen ei usko selvityvänsä itse ja yksin, koska häneltä puuttu k o k e m u s siitä, että "omat jalat kantavat" ja niiden varassa pysyy pystyssä ilman tukea.
Epävarmuus on niin pohjaton, että pelko selvitymisestä voi kiihtyä kauhuksi.
Olen ollut itse aikuisuuteni alussa siinä tilanteessa, koska olin saanut liian suojelevan kasvatuksen. Jouduin kriisiin, joka vei toimintakyvyn pariksi vuodeksi.
Äskettäin olen seurannut etäämmältä ikäiseni ihmisen kriisiä. Hän on elänyt aikuisikänsä ulkomailla puolison työn vuoksi ja sellaisissa maissa, joissa mukana seuraava vaimo ei pääse töihin vaan joutuu miehen varaan. Sitten kaikesta huolehtinut mies kuoli. Lesken elämältä putosi pohja ja kriisistä tuli ankara.
Ystävien tuki ( useampi asui hänen kanssaan alkuvaihessa jonki pituisen jakson) ei riittänyt, vaan tarvittiin myös psykiatrin apuja ja lyhyt sairaalajaksokin.
Nyt hän kuitenkin elää yksin, on vähitellen selviämässä kriisistään ja alkaa hiljalleen uskoa omaan selviytymiseensä.
En siis lainkaan vähättele niitä vaikeuksia, joita äitisi sinun elämästäsi erillinen elämä hänelle tuottaisi - ja sen myötä sinulle. Erilliset elämänne todennäköisesti ovat mahdollisia vain, mikäli varmistat, että tarvittava kriisihoito ja hoitosuhteen mahdollisuus selvitetty ainakin äidillesi, kun / jos päätät irtautua riippuvuussuhteesta.
Kuitenkin: Eikö ole parempi, että potilas hoidetaan ja toipuu - sen sijaan, että annat hänen kriisnsä sairastuttaa myös itsesi ja tyttäresi?
AV:n kriteereillä on otettaisiin huostaan Suomessa joka kymmenes lapsi. Kaksi joka koululuokasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta, ja myös patologiselta kuviolta.
Äitisi tunkeutuu elämääsi dominoiden ja alistaen, omien tarpeidensa ohjaamana ja sinun tarpeistasi viis veisaten. Hän ei kunnioita erillisyyttäsi ja oikeuttasi tehdä elämääsi koskevia ratkaisuja omista intresseistäsi lähtien. Tuo on itsekeskeistä käytöstä ja toisen henkilön käyttämistä omien tarpeidensa palveluksessa. Narsistista problematiikkaa.
Sinunkin käytöksesi ja kyvyttömyytesi ratkaista tilannetta niin, että otat elämäsi omiin käsiisi, on ongelmallista. itse asiassa syvästikin häiriintynyttä tässä kohdassa. Tarvitsisit psykoterapeuttista apua, jotta voisit kunnioittaa omia tarpeitasi riittävästi, asettaa omat intressisi fokukseen. Tarvitset jämäkkyyttä ja kykyä sietää äitisi painostus ja manipulointi.
Psykoterapian paikka. Tarvitset ulkopuolista apua, tilanne ei olisi noin ikävä ja jumittunut, jos ratkaiseminen olisi psykodynaamisesti helppoa. Riippuen sinun psyykkisen problematiikkasi syvyydestä, voi olla, että lyhytterapia tähän kyseiseen ongelmaan fokusoiden riittää. Jos sinulla on isompaa/laajempaa assertiivisuus- ja alistuvuusongelmaa, voipi olla pitkänkin psykoterapian paikka.
Näin arvioi kokenut psykoterapeutti.
Niin varmaan, kun tällä lailla saa omaan ja kollegojen laariin rahaa.
Mihin tässä kuviossa jää se lapsi? Jnka ainoa lapsuus ja nuoruus on nyt. Vai ajattelitko turvata myös tulevaisuuden tulosi?
Mitenkäs se äiti turvaa lapsensa tulevaisuuden jos hän ei ole edes psyykkisesti terve?
Olennaisinta olis nyt päästä eroon siitä mummosta pikaisesti, eikä alkaa jonotella pssiivisena aikaa jonnekin psykiatriselle hoitajalle.
Ei aloittaja tule pääsemään mummosta eroon ennen kuin hän pääsee eroon läheisriippuvuudestaan. Siihen ei auta vanhuspalvelu, eikä sossu.
Muutto auttaa.
Jos ap ei toimi, sitten tuo lapsi pitää huostaanottaa.
Muutto yksinään ei auta mitään. Riippuvuus on ja pysyy niin kauan kun se on olemassa vaikka se riippuvuuden aiheuttaja olisi tuhansien kilometrien päässä. Eikä läheisriippuvuus pääty läheskään aina edes sen toisen osapuolen kuolemaan, vähän se voi muuttaa muotoaan.
Se lapsi ei altistu sille massiivisesti päivittäin, jos mummo ei ole siellä 24/7.
Toki ap yrittää ripustautua lapseen, mutta jos hän saa terapiaa, lapsi pääsee lastensuojeluun piiriin, on mahdollista nousta joten kuten.
Se että ap nyt saa ”luvan” jäädä nykytilanteeseen niin että vain odottelee jtain kunnallista psykiatrista apua itselleen ja välillä käy lötisemässä geriatrille, se lapsi kasvaa aikuiseksi tuossa sotkussa.
Eihän se noin tule menemään että ap käy lötisemässä silloin tällöin kun niin haluaa. Jos hän ei olisi riippuvainen hän voisi niin tehdä. Mitä se geriatrille lötiseminen tossa edes auttaisi. Käsittääkseni äiti ei ollut muistisairas vaan psyykkisesti sairas myös hän.
Juuri noin se tulee käymään.
Ap on täysin kunnallisen avun varassa. Eli käytännössä se psyykkinen apu on psykiatriselle sairaanhoitajalle jonottamista. Mielialalääkitys.
Mummo taas ei edes halua apua, joten ainoa kontakti hänellä tulee olemaan terveyskeskuksen keikkalääkärit ja jokin satunnainen geriatrikäynti.
Mummo on hyväkuntoinen joten kun hän on jo kieltäytynyt kotipalvelusta ja palveluyksiöstä, ei hänelle edes tarjota muuta pitkään aikaan.
Miksi tarjottaisiin? Ihmisellä on oikeus kieltäytyä palveluista ja avusta niin kauan kun hän ei ole pakkohoidon tarpeessa ja siihen kriteerit on aika suuret. Yhtwuskunta ei ole riippuvainen mummosta eikä myöskään ao:stä vaikka nämä molemmat olisi riippuvaisia yhteiskunnasta. Se on tietysti totta että huostaanoton ap voi välttää vain sillä että hän itse tekee asioille jotain.
Mä varaisin ekaks sen lääkäriajan itselleni ehkä myös ajan sossusta. Sossu voisi auttaa ap muuttamaan mutta yhteyttä varmasti tämä mummo pitäisi silti koska ap ei osaa niitä rajoja riippuvuuden aiheuttajalle asettaa.Siis saanko minä nyt kysyä, mistä te olette repineet tämän ajatuksen, että ap:n lapsi on ihan huostaanoton partaalla?
Suomessa elää lapsia aika paljon surkeammissa kotiolosuhteissa kuin se, että samassa talossa asuu mummo, joka nalkuttaa äidille. Mitä tulee työttömyyteen, enpä ole yhdenkään työttömän tuttavaperheen lapsia nähnyt huostaanotettavan.
Mikäli ap:n tarinasta ei ole jäänyt mainitsematta jotain päihdeongelmia ja väkivallan kierteitä, ihan naurettava ajatuskin, että näillä spekseillä muka huostaanottoa pukkaa.
Olet oikeassa ihmetellessäsi hyvin luokkaavaa ja törkeää, sairasta huutoa siitä, että lapsi pitäisi ottaa huostaan. Ei tarvitse. Lapsi on ilmiselvästi hyvin hoidettu, rakastettu ja erinomaisesti kehittynyt. Täällä on vain rutkasti porukkaa, joka jatkuvasti projisoi ihan mihin lapseen tapaukseen omia kauheita ja epäonnistuneita lapsuuksiaan.
Toinen asia, mikä täällä viittaa myös kirjoittajien mielenterveysongelmaisuuteen, kouluttamattomuuteen ja suoranaiseen pahuuteen, on kaikki heidän väitteensä AP:n ja hänen äitinsä diagnooseista. Kirjoittajaressukat ovat kuulleet erilaisia nimikkeitä ongelmille, ja sitten innoissaan mitään ymmärtämättä liimailevat niitä näiden ihmisten (ja kaikkien muidenkin) otsaan. Ei nähdä omaa narsismia, vaan väitetään muita narsisteiksi ja tuputetaan kaikille mielialatabuja kun niillä on ihan se oma pääkin täysin sumutettu.
Ei ymmärretä lainkaan, ettei tässä ole kenenkään syyllistämisen tai typerien diagnoosien tekemisen paikka, vaan auttamisen paikka, jos jotain asiallista ja arvokasta apua osaa antaa. Kyse on 3 ihmisen tilanteen parantamisesta/kuntoon saattamisesta niin, että kaikkien osalta ratkaisu on hyväksyttävä. Äidin tölviminen osoittaa, että tölvijän oma äitisuhde on pielessä ja siellä olisi parempi askarrella kuin täällä. Äiti on AP:lle edelleenkin äiti, joten puhutaan perussuhteesta, jonka kohdalla erilaisia herkkyyksiä. Muistakaa se ja myös se, että vanhuksetkin ovat ihmisiä. Eivät aina helpoimpia, mutta siihen on monia syitä. Ei siis ole ihan niin vaan, että "heitä se hemmettiin", vaan löytää hyvä tapa millä saadaan suhteet pelaamaan joko nykyisessä asumusmuodossa tai että äitikin pitää muualle menoa hyvänä ratkaisuna ja muuttaa pois,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta, ja myös patologiselta kuviolta.
Äitisi tunkeutuu elämääsi dominoiden ja alistaen, omien tarpeidensa ohjaamana ja sinun tarpeistasi viis veisaten. Hän ei kunnioita erillisyyttäsi ja oikeuttasi tehdä elämääsi koskevia ratkaisuja omista intresseistäsi lähtien. Tuo on itsekeskeistä käytöstä ja toisen henkilön käyttämistä omien tarpeidensa palveluksessa. Narsistista problematiikkaa.
Sinunkin käytöksesi ja kyvyttömyytesi ratkaista tilannetta niin, että otat elämäsi omiin käsiisi, on ongelmallista. itse asiassa syvästikin häiriintynyttä tässä kohdassa. Tarvitsisit psykoterapeuttista apua, jotta voisit kunnioittaa omia tarpeitasi riittävästi, asettaa omat intressisi fokukseen. Tarvitset jämäkkyyttä ja kykyä sietää äitisi painostus ja manipulointi.
Psykoterapian paikka. Tarvitset ulkopuolista apua, tilanne ei olisi noin ikävä ja jumittunut, jos ratkaiseminen olisi psykodynaamisesti helppoa. Riippuen sinun psyykkisen problematiikkasi syvyydestä, voi olla, että lyhytterapia tähän kyseiseen ongelmaan fokusoiden riittää. Jos sinulla on isompaa/laajempaa assertiivisuus- ja alistuvuusongelmaa, voipi olla pitkänkin psykoterapian paikka.
Näin arvioi kokenut psykoterapeutti.
Niin varmaan, kun tällä lailla saa omaan ja kollegojen laariin rahaa.
Mihin tässä kuviossa jää se lapsi? Jnka ainoa lapsuus ja nuoruus on nyt. Vai ajattelitko turvata myös tulevaisuuden tulosi?
Mitenkäs se äiti turvaa lapsensa tulevaisuuden jos hän ei ole edes psyykkisesti terve?
Olennaisinta olis nyt päästä eroon siitä mummosta pikaisesti, eikä alkaa jonotella pssiivisena aikaa jonnekin psykiatriselle hoitajalle.
Ei aloittaja tule pääsemään mummosta eroon ennen kuin hän pääsee eroon läheisriippuvuudestaan. Siihen ei auta vanhuspalvelu, eikä sossu.
Muutto auttaa.
Jos ap ei toimi, sitten tuo lapsi pitää huostaanottaa.
Muutto yksinään ei auta mitään. Riippuvuus on ja pysyy niin kauan kun se on olemassa vaikka se riippuvuuden aiheuttaja olisi tuhansien kilometrien päässä. Eikä läheisriippuvuus pääty läheskään aina edes sen toisen osapuolen kuolemaan, vähän se voi muuttaa muotoaan.
Se lapsi ei altistu sille massiivisesti päivittäin, jos mummo ei ole siellä 24/7.
Toki ap yrittää ripustautua lapseen, mutta jos hän saa terapiaa, lapsi pääsee lastensuojeluun piiriin, on mahdollista nousta joten kuten.
Se että ap nyt saa ”luvan” jäädä nykytilanteeseen niin että vain odottelee jtain kunnallista psykiatrista apua itselleen ja välillä käy lötisemässä geriatrille, se lapsi kasvaa aikuiseksi tuossa sotkussa.
Eihän se noin tule menemään että ap käy lötisemässä silloin tällöin kun niin haluaa. Jos hän ei olisi riippuvainen hän voisi niin tehdä. Mitä se geriatrille lötiseminen tossa edes auttaisi. Käsittääkseni äiti ei ollut muistisairas vaan psyykkisesti sairas myös hän.
Juuri noin se tulee käymään.
Ap on täysin kunnallisen avun varassa. Eli käytännössä se psyykkinen apu on psykiatriselle sairaanhoitajalle jonottamista. Mielialalääkitys.
Mummo taas ei edes halua apua, joten ainoa kontakti hänellä tulee olemaan terveyskeskuksen keikkalääkärit ja jokin satunnainen geriatrikäynti.
Mummo on hyväkuntoinen joten kun hän on jo kieltäytynyt kotipalvelusta ja palveluyksiöstä, ei hänelle edes tarjota muuta pitkään aikaan.
Miksi tarjottaisiin? Ihmisellä on oikeus kieltäytyä palveluista ja avusta niin kauan kun hän ei ole pakkohoidon tarpeessa ja siihen kriteerit on aika suuret. Yhtwuskunta ei ole riippuvainen mummosta eikä myöskään ao:stä vaikka nämä molemmat olisi riippuvaisia yhteiskunnasta. Se on tietysti totta että huostaanoton ap voi välttää vain sillä että hän itse tekee asioille jotain.
Mä varaisin ekaks sen lääkäriajan itselleni ehkä myös ajan sossusta. Sossu voisi auttaa ap muuttamaan mutta yhteyttä varmasti tämä mummo pitäisi silti koska ap ei osaa niitä rajoja riippuvuuden aiheuttajalle asettaa.Siis saanko minä nyt kysyä, mistä te olette repineet tämän ajatuksen, että ap:n lapsi on ihan huostaanoton partaalla?
Suomessa elää lapsia aika paljon surkeammissa kotiolosuhteissa kuin se, että samassa talossa asuu mummo, joka nalkuttaa äidille. Mitä tulee työttömyyteen, enpä ole yhdenkään työttömän tuttavaperheen lapsia nähnyt huostaanotettavan.
Mikäli ap:n tarinasta ei ole jäänyt mainitsematta jotain päihdeongelmia ja väkivallan kierteitä, ihan naurettava ajatuskin, että näillä spekseillä muka huostaanottoa pukkaa.
Ei huostaanotto ole kilpailu jossa kaikkein pahiten kaltoin kohdeltu vie potin.
Lapsen tarpeista ei huolehdira eikä kasvuympäristö ole terve.
No on se sikäli, että huostaanotolle on ihan pakko olla jotkut konkreettiset, objektiiviset kriteerit. "Kasvuympäristö ei ole terve" pätee aika monenlaisiin kotioloihin, joissa ei kuitenkaan lasta mitenkään konkreettisesti vahingoiteta tai laiminlyödä, kuten vaikka perheisiin, joita varjostaa vanhemman krooninen sairaus tai vaikka vanhempien sivusuhteet. Olisi mielenkiintoista nähdä YKSIKIN esimerkki siitä, että lapsi on huostaanotettu vain siksi, että kodin ilmapiiri on kehno, koska vanhemmat ovat katkeria toisilleen.
Lapsia lähtee huostaan paljon vähemmästäkin.
Tässä lapsen tarpeet jää selkeästi tunnistamatta ja huolehtimatta, eikä tervettä kasvua turvata.
Ei todellakaan lähde! Kun et ole asiantuntija, niin turha edes väitellä asiasta. Tavikset kun ei tiedä, mitkä syyt ovat kussakin tapauksessa johtaneet huostaanottoon. Kas kun sossutyöntekijät eivät koskaan kerro syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta, ja myös patologiselta kuviolta.
Äitisi tunkeutuu elämääsi dominoiden ja alistaen, omien tarpeidensa ohjaamana ja sinun tarpeistasi viis veisaten. Hän ei kunnioita erillisyyttäsi ja oikeuttasi tehdä elämääsi koskevia ratkaisuja omista intresseistäsi lähtien. Tuo on itsekeskeistä käytöstä ja toisen henkilön käyttämistä omien tarpeidensa palveluksessa. Narsistista problematiikkaa.
Sinunkin käytöksesi ja kyvyttömyytesi ratkaista tilannetta niin, että otat elämäsi omiin käsiisi, on ongelmallista. itse asiassa syvästikin häiriintynyttä tässä kohdassa. Tarvitsisit psykoterapeuttista apua, jotta voisit kunnioittaa omia tarpeitasi riittävästi, asettaa omat intressisi fokukseen. Tarvitset jämäkkyyttä ja kykyä sietää äitisi painostus ja manipulointi.
Psykoterapian paikka. Tarvitset ulkopuolista apua, tilanne ei olisi noin ikävä ja jumittunut, jos ratkaiseminen olisi psykodynaamisesti helppoa. Riippuen sinun psyykkisen problematiikkasi syvyydestä, voi olla, että lyhytterapia tähän kyseiseen ongelmaan fokusoiden riittää. Jos sinulla on isompaa/laajempaa assertiivisuus- ja alistuvuusongelmaa, voipi olla pitkänkin psykoterapian paikka.
Näin arvioi kokenut psykoterapeutti.
Niin varmaan, kun tällä lailla saa omaan ja kollegojen laariin rahaa.
Mihin tässä kuviossa jää se lapsi? Jnka ainoa lapsuus ja nuoruus on nyt. Vai ajattelitko turvata myös tulevaisuuden tulosi?
Mitenkäs se äiti turvaa lapsensa tulevaisuuden jos hän ei ole edes psyykkisesti terve?
Olennaisinta olis nyt päästä eroon siitä mummosta pikaisesti, eikä alkaa jonotella pssiivisena aikaa jonnekin psykiatriselle hoitajalle.
Ei aloittaja tule pääsemään mummosta eroon ennen kuin hän pääsee eroon läheisriippuvuudestaan. Siihen ei auta vanhuspalvelu, eikä sossu.
Muutto auttaa.
Jos ap ei toimi, sitten tuo lapsi pitää huostaanottaa.
Muutto yksinään ei auta mitään. Riippuvuus on ja pysyy niin kauan kun se on olemassa vaikka se riippuvuuden aiheuttaja olisi tuhansien kilometrien päässä. Eikä läheisriippuvuus pääty läheskään aina edes sen toisen osapuolen kuolemaan, vähän se voi muuttaa muotoaan.
Se lapsi ei altistu sille massiivisesti päivittäin, jos mummo ei ole siellä 24/7.
Toki ap yrittää ripustautua lapseen, mutta jos hän saa terapiaa, lapsi pääsee lastensuojeluun piiriin, on mahdollista nousta joten kuten.
Se että ap nyt saa ”luvan” jäädä nykytilanteeseen niin että vain odottelee jtain kunnallista psykiatrista apua itselleen ja välillä käy lötisemässä geriatrille, se lapsi kasvaa aikuiseksi tuossa sotkussa.
Eihän se noin tule menemään että ap käy lötisemässä silloin tällöin kun niin haluaa. Jos hän ei olisi riippuvainen hän voisi niin tehdä. Mitä se geriatrille lötiseminen tossa edes auttaisi. Käsittääkseni äiti ei ollut muistisairas vaan psyykkisesti sairas myös hän.
Juuri noin se tulee käymään.
Ap on täysin kunnallisen avun varassa. Eli käytännössä se psyykkinen apu on psykiatriselle sairaanhoitajalle jonottamista. Mielialalääkitys.
Mummo taas ei edes halua apua, joten ainoa kontakti hänellä tulee olemaan terveyskeskuksen keikkalääkärit ja jokin satunnainen geriatrikäynti.
Mummo on hyväkuntoinen joten kun hän on jo kieltäytynyt kotipalvelusta ja palveluyksiöstä, ei hänelle edes tarjota muuta pitkään aikaan.
Miksi tarjottaisiin? Ihmisellä on oikeus kieltäytyä palveluista ja avusta niin kauan kun hän ei ole pakkohoidon tarpeessa ja siihen kriteerit on aika suuret. Yhtwuskunta ei ole riippuvainen mummosta eikä myöskään ao:stä vaikka nämä molemmat olisi riippuvaisia yhteiskunnasta. Se on tietysti totta että huostaanoton ap voi välttää vain sillä että hän itse tekee asioille jotain.
Mä varaisin ekaks sen lääkäriajan itselleni ehkä myös ajan sossusta. Sossu voisi auttaa ap muuttamaan mutta yhteyttä varmasti tämä mummo pitäisi silti koska ap ei osaa niitä rajoja riippuvuuden aiheuttajalle asettaa.Siis saanko minä nyt kysyä, mistä te olette repineet tämän ajatuksen, että ap:n lapsi on ihan huostaanoton partaalla?
Suomessa elää lapsia aika paljon surkeammissa kotiolosuhteissa kuin se, että samassa talossa asuu mummo, joka nalkuttaa äidille. Mitä tulee työttömyyteen, enpä ole yhdenkään työttömän tuttavaperheen lapsia nähnyt huostaanotettavan.
Mikäli ap:n tarinasta ei ole jäänyt mainitsematta jotain päihdeongelmia ja väkivallan kierteitä, ihan naurettava ajatuskin, että näillä spekseillä muka huostaanottoa pukkaa.
Olet oikeassa ihmetellessäsi hyvin luokkaavaa ja törkeää, sairasta huutoa siitä, että lapsi pitäisi ottaa huostaan. Ei tarvitse. Lapsi on ilmiselvästi hyvin hoidettu, rakastettu ja erinomaisesti kehittynyt. Täällä on vain rutkasti porukkaa, joka jatkuvasti projisoi ihan mihin lapseen tapaukseen omia kauheita ja epäonnistuneita lapsuuksiaan.
Toinen asia, mikä täällä viittaa myös kirjoittajien mielenterveysongelmaisuuteen, kouluttamattomuuteen ja suoranaiseen pahuuteen, on kaikki heidän väitteensä AP:n ja hänen äitinsä diagnooseista. Kirjoittajaressukat ovat kuulleet erilaisia nimikkeitä ongelmille, ja sitten innoissaan mitään ymmärtämättä liimailevat niitä näiden ihmisten (ja kaikkien muidenkin) otsaan. Ei nähdä omaa narsismia, vaan väitetään muita narsisteiksi ja tuputetaan kaikille mielialatabuja kun niillä on ihan se oma pääkin täysin sumutettu.
Ei ymmärretä lainkaan, ettei tässä ole kenenkään syyllistämisen tai typerien diagnoosien tekemisen paikka, vaan auttamisen paikka, jos jotain asiallista ja arvokasta apua osaa antaa. Kyse on 3 ihmisen tilanteen parantamisesta/kuntoon saattamisesta niin, että kaikkien osalta ratkaisu on hyväksyttävä. Äidin tölviminen osoittaa, että tölvijän oma äitisuhde on pielessä ja siellä olisi parempi askarrella kuin täällä. Äiti on AP:lle edelleenkin äiti, joten puhutaan perussuhteesta, jonka kohdalla erilaisia herkkyyksiä. Muistakaa se ja myös se, että vanhuksetkin ovat ihmisiä. Eivät aina helpoimpia, mutta siihen on monia syitä. Ei siis ole ihan niin vaan, että "heitä se hemmettiin", vaan löytää hyvä tapa millä saadaan suhteet pelaamaan joko nykyisessä asumusmuodossa tai että äitikin pitää muualle menoa hyvänä ratkaisuna ja muuttaa pois,
Ja siinä ajassa kun tätä märehditään lapsi on kasvanut aikuiseksi ja on sitten loppuikänsä yhtä vaurioitunut kuin nämä kaksi ja kiusaa aikanaan vielä omat lapsensa jne.
Mun mielestä tosi raakaa ettei pysty äidistään huolehtimaan. Neuvo, älä tee lapsia, ei ne susta huolehdi kuitenkaan. Perintö tosin kelpaa.
Toiseksi Ap käyttää kaikki mahdolliset keinot välttääkseen työnteon. Uhriutuja. Neuvo, älä tee lapsia muiden elätettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kysynyt minne se sitä elämänhalua vie ja paljonko siitä maksetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta, ja myös patologiselta kuviolta.
Äitisi tunkeutuu elämääsi dominoiden ja alistaen, omien tarpeidensa ohjaamana ja sinun tarpeistasi viis veisaten. Hän ei kunnioita erillisyyttäsi ja oikeuttasi tehdä elämääsi koskevia ratkaisuja omista intresseistäsi lähtien. Tuo on itsekeskeistä käytöstä ja toisen henkilön käyttämistä omien tarpeidensa palveluksessa. Narsistista problematiikkaa.
Sinunkin käytöksesi ja kyvyttömyytesi ratkaista tilannetta niin, että otat elämäsi omiin käsiisi, on ongelmallista. itse asiassa syvästikin häiriintynyttä tässä kohdassa. Tarvitsisit psykoterapeuttista apua, jotta voisit kunnioittaa omia tarpeitasi riittävästi, asettaa omat intressisi fokukseen. Tarvitset jämäkkyyttä ja kykyä sietää äitisi painostus ja manipulointi.
Psykoterapian paikka. Tarvitset ulkopuolista apua, tilanne ei olisi noin ikävä ja jumittunut, jos ratkaiseminen olisi psykodynaamisesti helppoa. Riippuen sinun psyykkisen problematiikkasi syvyydestä, voi olla, että lyhytterapia tähän kyseiseen ongelmaan fokusoiden riittää. Jos sinulla on isompaa/laajempaa assertiivisuus- ja alistuvuusongelmaa, voipi olla pitkänkin psykoterapian paikka.
Näin arvioi kokenut psykoterapeutti.
Niin varmaan, kun tällä lailla saa omaan ja kollegojen laariin rahaa.
Mihin tässä kuviossa jää se lapsi? Jnka ainoa lapsuus ja nuoruus on nyt. Vai ajattelitko turvata myös tulevaisuuden tulosi?
Mitenkäs se äiti turvaa lapsensa tulevaisuuden jos hän ei ole edes psyykkisesti terve?
Olennaisinta olis nyt päästä eroon siitä mummosta pikaisesti, eikä alkaa jonotella pssiivisena aikaa jonnekin psykiatriselle hoitajalle.
Ei aloittaja tule pääsemään mummosta eroon ennen kuin hän pääsee eroon läheisriippuvuudestaan. Siihen ei auta vanhuspalvelu, eikä sossu.
Muutto auttaa.
Jos ap ei toimi, sitten tuo lapsi pitää huostaanottaa.
Muutto yksinään ei auta mitään. Riippuvuus on ja pysyy niin kauan kun se on olemassa vaikka se riippuvuuden aiheuttaja olisi tuhansien kilometrien päässä. Eikä läheisriippuvuus pääty läheskään aina edes sen toisen osapuolen kuolemaan, vähän se voi muuttaa muotoaan.
Se lapsi ei altistu sille massiivisesti päivittäin, jos mummo ei ole siellä 24/7.
Toki ap yrittää ripustautua lapseen, mutta jos hän saa terapiaa, lapsi pääsee lastensuojeluun piiriin, on mahdollista nousta joten kuten.
Se että ap nyt saa ”luvan” jäädä nykytilanteeseen niin että vain odottelee jtain kunnallista psykiatrista apua itselleen ja välillä käy lötisemässä geriatrille, se lapsi kasvaa aikuiseksi tuossa sotkussa.
Eihän se noin tule menemään että ap käy lötisemässä silloin tällöin kun niin haluaa. Jos hän ei olisi riippuvainen hän voisi niin tehdä. Mitä se geriatrille lötiseminen tossa edes auttaisi. Käsittääkseni äiti ei ollut muistisairas vaan psyykkisesti sairas myös hän.
Juuri noin se tulee käymään.
Ap on täysin kunnallisen avun varassa. Eli käytännössä se psyykkinen apu on psykiatriselle sairaanhoitajalle jonottamista. Mielialalääkitys.
Mummo taas ei edes halua apua, joten ainoa kontakti hänellä tulee olemaan terveyskeskuksen keikkalääkärit ja jokin satunnainen geriatrikäynti.
Mummo on hyväkuntoinen joten kun hän on jo kieltäytynyt kotipalvelusta ja palveluyksiöstä, ei hänelle edes tarjota muuta pitkään aikaan.
Miksi tarjottaisiin? Ihmisellä on oikeus kieltäytyä palveluista ja avusta niin kauan kun hän ei ole pakkohoidon tarpeessa ja siihen kriteerit on aika suuret. Yhtwuskunta ei ole riippuvainen mummosta eikä myöskään ao:stä vaikka nämä molemmat olisi riippuvaisia yhteiskunnasta. Se on tietysti totta että huostaanoton ap voi välttää vain sillä että hän itse tekee asioille jotain.
Mä varaisin ekaks sen lääkäriajan itselleni ehkä myös ajan sossusta. Sossu voisi auttaa ap muuttamaan mutta yhteyttä varmasti tämä mummo pitäisi silti koska ap ei osaa niitä rajoja riippuvuuden aiheuttajalle asettaa.Siis saanko minä nyt kysyä, mistä te olette repineet tämän ajatuksen, että ap:n lapsi on ihan huostaanoton partaalla?
Suomessa elää lapsia aika paljon surkeammissa kotiolosuhteissa kuin se, että samassa talossa asuu mummo, joka nalkuttaa äidille. Mitä tulee työttömyyteen, enpä ole yhdenkään työttömän tuttavaperheen lapsia nähnyt huostaanotettavan.
Mikäli ap:n tarinasta ei ole jäänyt mainitsematta jotain päihdeongelmia ja väkivallan kierteitä, ihan naurettava ajatuskin, että näillä spekseillä muka huostaanottoa pukkaa.
Olet oikeassa ihmetellessäsi hyvin luokkaavaa ja törkeää, sairasta huutoa siitä, että lapsi pitäisi ottaa huostaan. Ei tarvitse. Lapsi on ilmiselvästi hyvin hoidettu, rakastettu ja erinomaisesti kehittynyt. Täällä on vain rutkasti porukkaa, joka jatkuvasti projisoi ihan mihin lapseen tapaukseen omia kauheita ja epäonnistuneita lapsuuksiaan.
Toinen asia, mikä täällä viittaa myös kirjoittajien mielenterveysongelmaisuuteen, kouluttamattomuuteen ja suoranaiseen pahuuteen, on kaikki heidän väitteensä AP:n ja hänen äitinsä diagnooseista. Kirjoittajaressukat ovat kuulleet erilaisia nimikkeitä ongelmille, ja sitten innoissaan mitään ymmärtämättä liimailevat niitä näiden ihmisten (ja kaikkien muidenkin) otsaan. Ei nähdä omaa narsismia, vaan väitetään muita narsisteiksi ja tuputetaan kaikille mielialatabuja kun niillä on ihan se oma pääkin täysin sumutettu.
Ei ymmärretä lainkaan, ettei tässä ole kenenkään syyllistämisen tai typerien diagnoosien tekemisen paikka, vaan auttamisen paikka, jos jotain asiallista ja arvokasta apua osaa antaa. Kyse on 3 ihmisen tilanteen parantamisesta/kuntoon saattamisesta niin, että kaikkien osalta ratkaisu on hyväksyttävä. Äidin tölviminen osoittaa, että tölvijän oma äitisuhde on pielessä ja siellä olisi parempi askarrella kuin täällä. Äiti on AP:lle edelleenkin äiti, joten puhutaan perussuhteesta, jonka kohdalla erilaisia herkkyyksiä. Muistakaa se ja myös se, että vanhuksetkin ovat ihmisiä. Eivät aina helpoimpia, mutta siihen on monia syitä. Ei siis ole ihan niin vaan, että "heitä se hemmettiin", vaan löytää hyvä tapa millä saadaan suhteet pelaamaan joko nykyisessä asumusmuodossa tai että äitikin pitää muualle menoa hyvänä ratkaisuna ja muuttaa pois,
Ja siinä ajassa kun tätä märehditään lapsi on kasvanut aikuiseksi ja on sitten loppuikänsä yhtä vaurioitunut kuin nämä kaksi ja kiusaa aikanaan vielä omat lapsensa jne.
Tai sitten ei. Mutta vaikka olisikin, ei ketään lasta huostaanoteta siksi, että on saanut mummon ja äitinsä välisestä suhteesta huonon äitisuhdemallin aikuisikäänsä. Aivan kuten ketään lasta ei huostaanoteta siksi, että saa monta kertaa eronneelta äidiltään tai vieraissa ravaavalta isältään huonon parisuhdemallin, jos mitään muuta konkreettista vikaa ei lapsen kohtelussa ja olosuhteissa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta, ja myös patologiselta kuviolta.
Äitisi tunkeutuu elämääsi dominoiden ja alistaen, omien tarpeidensa ohjaamana ja sinun tarpeistasi viis veisaten. Hän ei kunnioita erillisyyttäsi ja oikeuttasi tehdä elämääsi koskevia ratkaisuja omista intresseistäsi lähtien. Tuo on itsekeskeistä käytöstä ja toisen henkilön käyttämistä omien tarpeidensa palveluksessa. Narsistista problematiikkaa.
Sinunkin käytöksesi ja kyvyttömyytesi ratkaista tilannetta niin, että otat elämäsi omiin käsiisi, on ongelmallista. itse asiassa syvästikin häiriintynyttä tässä kohdassa. Tarvitsisit psykoterapeuttista apua, jotta voisit kunnioittaa omia tarpeitasi riittävästi, asettaa omat intressisi fokukseen. Tarvitset jämäkkyyttä ja kykyä sietää äitisi painostus ja manipulointi.
Psykoterapian paikka. Tarvitset ulkopuolista apua, tilanne ei olisi noin ikävä ja jumittunut, jos ratkaiseminen olisi psykodynaamisesti helppoa. Riippuen sinun psyykkisen problematiikkasi syvyydestä, voi olla, että lyhytterapia tähän kyseiseen ongelmaan fokusoiden riittää. Jos sinulla on isompaa/laajempaa assertiivisuus- ja alistuvuusongelmaa, voipi olla pitkänkin psykoterapian paikka.
Näin arvioi kokenut psykoterapeutti.
Niin varmaan, kun tällä lailla saa omaan ja kollegojen laariin rahaa.
Mihin tässä kuviossa jää se lapsi? Jnka ainoa lapsuus ja nuoruus on nyt. Vai ajattelitko turvata myös tulevaisuuden tulosi?
Mitenkäs se äiti turvaa lapsensa tulevaisuuden jos hän ei ole edes psyykkisesti terve?
Olennaisinta olis nyt päästä eroon siitä mummosta pikaisesti, eikä alkaa jonotella pssiivisena aikaa jonnekin psykiatriselle hoitajalle.
Ei aloittaja tule pääsemään mummosta eroon ennen kuin hän pääsee eroon läheisriippuvuudestaan. Siihen ei auta vanhuspalvelu, eikä sossu.
Muutto auttaa.
Jos ap ei toimi, sitten tuo lapsi pitää huostaanottaa.
Muutto yksinään ei auta mitään. Riippuvuus on ja pysyy niin kauan kun se on olemassa vaikka se riippuvuuden aiheuttaja olisi tuhansien kilometrien päässä. Eikä läheisriippuvuus pääty läheskään aina edes sen toisen osapuolen kuolemaan, vähän se voi muuttaa muotoaan.
Se lapsi ei altistu sille massiivisesti päivittäin, jos mummo ei ole siellä 24/7.
Toki ap yrittää ripustautua lapseen, mutta jos hän saa terapiaa, lapsi pääsee lastensuojeluun piiriin, on mahdollista nousta joten kuten.
Se että ap nyt saa ”luvan” jäädä nykytilanteeseen niin että vain odottelee jtain kunnallista psykiatrista apua itselleen ja välillä käy lötisemässä geriatrille, se lapsi kasvaa aikuiseksi tuossa sotkussa.
Eihän se noin tule menemään että ap käy lötisemässä silloin tällöin kun niin haluaa. Jos hän ei olisi riippuvainen hän voisi niin tehdä. Mitä se geriatrille lötiseminen tossa edes auttaisi. Käsittääkseni äiti ei ollut muistisairas vaan psyykkisesti sairas myös hän.
Juuri noin se tulee käymään.
Ap on täysin kunnallisen avun varassa. Eli käytännössä se psyykkinen apu on psykiatriselle sairaanhoitajalle jonottamista. Mielialalääkitys.
Mummo taas ei edes halua apua, joten ainoa kontakti hänellä tulee olemaan terveyskeskuksen keikkalääkärit ja jokin satunnainen geriatrikäynti.
Mummo on hyväkuntoinen joten kun hän on jo kieltäytynyt kotipalvelusta ja palveluyksiöstä, ei hänelle edes tarjota muuta pitkään aikaan.
Miksi tarjottaisiin? Ihmisellä on oikeus kieltäytyä palveluista ja avusta niin kauan kun hän ei ole pakkohoidon tarpeessa ja siihen kriteerit on aika suuret. Yhtwuskunta ei ole riippuvainen mummosta eikä myöskään ao:stä vaikka nämä molemmat olisi riippuvaisia yhteiskunnasta. Se on tietysti totta että huostaanoton ap voi välttää vain sillä että hän itse tekee asioille jotain.
Mä varaisin ekaks sen lääkäriajan itselleni ehkä myös ajan sossusta. Sossu voisi auttaa ap muuttamaan mutta yhteyttä varmasti tämä mummo pitäisi silti koska ap ei osaa niitä rajoja riippuvuuden aiheuttajalle asettaa.Siis saanko minä nyt kysyä, mistä te olette repineet tämän ajatuksen, että ap:n lapsi on ihan huostaanoton partaalla?
Suomessa elää lapsia aika paljon surkeammissa kotiolosuhteissa kuin se, että samassa talossa asuu mummo, joka nalkuttaa äidille. Mitä tulee työttömyyteen, enpä ole yhdenkään työttömän tuttavaperheen lapsia nähnyt huostaanotettavan.
Mikäli ap:n tarinasta ei ole jäänyt mainitsematta jotain päihdeongelmia ja väkivallan kierteitä, ihan naurettava ajatuskin, että näillä spekseillä muka huostaanottoa pukkaa.
Olet oikeassa ihmetellessäsi hyvin luokkaavaa ja törkeää, sairasta huutoa siitä, että lapsi pitäisi ottaa huostaan. Ei tarvitse. Lapsi on ilmiselvästi hyvin hoidettu, rakastettu ja erinomaisesti kehittynyt. Täällä on vain rutkasti porukkaa, joka jatkuvasti projisoi ihan mihin lapseen tapaukseen omia kauheita ja epäonnistuneita lapsuuksiaan.
Toinen asia, mikä täällä viittaa myös kirjoittajien mielenterveysongelmaisuuteen, kouluttamattomuuteen ja suoranaiseen pahuuteen, on kaikki heidän väitteensä AP:n ja hänen äitinsä diagnooseista. Kirjoittajaressukat ovat kuulleet erilaisia nimikkeitä ongelmille, ja sitten innoissaan mitään ymmärtämättä liimailevat niitä näiden ihmisten (ja kaikkien muidenkin) otsaan. Ei nähdä omaa narsismia, vaan väitetään muita narsisteiksi ja tuputetaan kaikille mielialatabuja kun niillä on ihan se oma pääkin täysin sumutettu.
Ei ymmärretä lainkaan, ettei tässä ole kenenkään syyllistämisen tai typerien diagnoosien tekemisen paikka, vaan auttamisen paikka, jos jotain asiallista ja arvokasta apua osaa antaa. Kyse on 3 ihmisen tilanteen parantamisesta/kuntoon saattamisesta niin, että kaikkien osalta ratkaisu on hyväksyttävä. Äidin tölviminen osoittaa, että tölvijän oma äitisuhde on pielessä ja siellä olisi parempi askarrella kuin täällä. Äiti on AP:lle edelleenkin äiti, joten puhutaan perussuhteesta, jonka kohdalla erilaisia herkkyyksiä. Muistakaa se ja myös se, että vanhuksetkin ovat ihmisiä. Eivät aina helpoimpia, mutta siihen on monia syitä. Ei siis ole ihan niin vaan, että "heitä se hemmettiin", vaan löytää hyvä tapa millä saadaan suhteet pelaamaan joko nykyisessä asumusmuodossa tai että äitikin pitää muualle menoa hyvänä ratkaisuna ja muuttaa pois,
Ja siinä ajassa kun tätä märehditään lapsi on kasvanut aikuiseksi ja on sitten loppuikänsä yhtä vaurioitunut kuin nämä kaksi ja kiusaa aikanaan vielä omat lapsensa jne.
Tai sitten ei. Mutta vaikka olisikin, ei ketään lasta huostaanoteta siksi, että on saanut mummon ja äitinsä välisestä suhteesta huonon äitisuhdemallin aikuisikäänsä. Aivan kuten ketään lasta ei huostaanoteta siksi, että saa monta kertaa eronneelta äidiltään tai vieraissa ravaavalta isältään huonon parisuhdemallin, jos mitään muuta konkreettista vikaa ei lapsen kohtelussa ja olosuhteissa ole.
Lapsen kasvuympäristö on erittäin epäterve ja vaarantaa hänen kehityksensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta, ja myös patologiselta kuviolta.
Äitisi tunkeutuu elämääsi dominoiden ja alistaen, omien tarpeidensa ohjaamana ja sinun tarpeistasi viis veisaten. Hän ei kunnioita erillisyyttäsi ja oikeuttasi tehdä elämääsi koskevia ratkaisuja omista intresseistäsi lähtien. Tuo on itsekeskeistä käytöstä ja toisen henkilön käyttämistä omien tarpeidensa palveluksessa. Narsistista problematiikkaa.
Sinunkin käytöksesi ja kyvyttömyytesi ratkaista tilannetta niin, että otat elämäsi omiin käsiisi, on ongelmallista. itse asiassa syvästikin häiriintynyttä tässä kohdassa. Tarvitsisit psykoterapeuttista apua, jotta voisit kunnioittaa omia tarpeitasi riittävästi, asettaa omat intressisi fokukseen. Tarvitset jämäkkyyttä ja kykyä sietää äitisi painostus ja manipulointi.
Psykoterapian paikka. Tarvitset ulkopuolista apua, tilanne ei olisi noin ikävä ja jumittunut, jos ratkaiseminen olisi psykodynaamisesti helppoa. Riippuen sinun psyykkisen problematiikkasi syvyydestä, voi olla, että lyhytterapia tähän kyseiseen ongelmaan fokusoiden riittää. Jos sinulla on isompaa/laajempaa assertiivisuus- ja alistuvuusongelmaa, voipi olla pitkänkin psykoterapian paikka.
Näin arvioi kokenut psykoterapeutti.
Niin varmaan, kun tällä lailla saa omaan ja kollegojen laariin rahaa.
Mihin tässä kuviossa jää se lapsi? Jnka ainoa lapsuus ja nuoruus on nyt. Vai ajattelitko turvata myös tulevaisuuden tulosi?
Mitenkäs se äiti turvaa lapsensa tulevaisuuden jos hän ei ole edes psyykkisesti terve?
Olennaisinta olis nyt päästä eroon siitä mummosta pikaisesti, eikä alkaa jonotella pssiivisena aikaa jonnekin psykiatriselle hoitajalle.
Ei aloittaja tule pääsemään mummosta eroon ennen kuin hän pääsee eroon läheisriippuvuudestaan. Siihen ei auta vanhuspalvelu, eikä sossu.
Muutto auttaa.
Jos ap ei toimi, sitten tuo lapsi pitää huostaanottaa.
Muutto yksinään ei auta mitään. Riippuvuus on ja pysyy niin kauan kun se on olemassa vaikka se riippuvuuden aiheuttaja olisi tuhansien kilometrien päässä. Eikä läheisriippuvuus pääty läheskään aina edes sen toisen osapuolen kuolemaan, vähän se voi muuttaa muotoaan.
Se lapsi ei altistu sille massiivisesti päivittäin, jos mummo ei ole siellä 24/7.
Toki ap yrittää ripustautua lapseen, mutta jos hän saa terapiaa, lapsi pääsee lastensuojeluun piiriin, on mahdollista nousta joten kuten.
Se että ap nyt saa ”luvan” jäädä nykytilanteeseen niin että vain odottelee jtain kunnallista psykiatrista apua itselleen ja välillä käy lötisemässä geriatrille, se lapsi kasvaa aikuiseksi tuossa sotkussa.
Eihän se noin tule menemään että ap käy lötisemässä silloin tällöin kun niin haluaa. Jos hän ei olisi riippuvainen hän voisi niin tehdä. Mitä se geriatrille lötiseminen tossa edes auttaisi. Käsittääkseni äiti ei ollut muistisairas vaan psyykkisesti sairas myös hän.
Juuri noin se tulee käymään.
Ap on täysin kunnallisen avun varassa. Eli käytännössä se psyykkinen apu on psykiatriselle sairaanhoitajalle jonottamista. Mielialalääkitys.
Mummo taas ei edes halua apua, joten ainoa kontakti hänellä tulee olemaan terveyskeskuksen keikkalääkärit ja jokin satunnainen geriatrikäynti.
Mummo on hyväkuntoinen joten kun hän on jo kieltäytynyt kotipalvelusta ja palveluyksiöstä, ei hänelle edes tarjota muuta pitkään aikaan.
Miksi tarjottaisiin? Ihmisellä on oikeus kieltäytyä palveluista ja avusta niin kauan kun hän ei ole pakkohoidon tarpeessa ja siihen kriteerit on aika suuret. Yhtwuskunta ei ole riippuvainen mummosta eikä myöskään ao:stä vaikka nämä molemmat olisi riippuvaisia yhteiskunnasta. Se on tietysti totta että huostaanoton ap voi välttää vain sillä että hän itse tekee asioille jotain.
Mä varaisin ekaks sen lääkäriajan itselleni ehkä myös ajan sossusta. Sossu voisi auttaa ap muuttamaan mutta yhteyttä varmasti tämä mummo pitäisi silti koska ap ei osaa niitä rajoja riippuvuuden aiheuttajalle asettaa.Siis saanko minä nyt kysyä, mistä te olette repineet tämän ajatuksen, että ap:n lapsi on ihan huostaanoton partaalla?
Suomessa elää lapsia aika paljon surkeammissa kotiolosuhteissa kuin se, että samassa talossa asuu mummo, joka nalkuttaa äidille. Mitä tulee työttömyyteen, enpä ole yhdenkään työttömän tuttavaperheen lapsia nähnyt huostaanotettavan.
Mikäli ap:n tarinasta ei ole jäänyt mainitsematta jotain päihdeongelmia ja väkivallan kierteitä, ihan naurettava ajatuskin, että näillä spekseillä muka huostaanottoa pukkaa.
Olet oikeassa ihmetellessäsi hyvin luokkaavaa ja törkeää, sairasta huutoa siitä, että lapsi pitäisi ottaa huostaan. Ei tarvitse. Lapsi on ilmiselvästi hyvin hoidettu, rakastettu ja erinomaisesti kehittynyt. Täällä on vain rutkasti porukkaa, joka jatkuvasti projisoi ihan mihin lapseen tapaukseen omia kauheita ja epäonnistuneita lapsuuksiaan.
Toinen asia, mikä täällä viittaa myös kirjoittajien mielenterveysongelmaisuuteen, kouluttamattomuuteen ja suoranaiseen pahuuteen, on kaikki heidän väitteensä AP:n ja hänen äitinsä diagnooseista. Kirjoittajaressukat ovat kuulleet erilaisia nimikkeitä ongelmille, ja sitten innoissaan mitään ymmärtämättä liimailevat niitä näiden ihmisten (ja kaikkien muidenkin) otsaan. Ei nähdä omaa narsismia, vaan väitetään muita narsisteiksi ja tuputetaan kaikille mielialatabuja kun niillä on ihan se oma pääkin täysin sumutettu.
Ei ymmärretä lainkaan, ettei tässä ole kenenkään syyllistämisen tai typerien diagnoosien tekemisen paikka, vaan auttamisen paikka, jos jotain asiallista ja arvokasta apua osaa antaa. Kyse on 3 ihmisen tilanteen parantamisesta/kuntoon saattamisesta niin, että kaikkien osalta ratkaisu on hyväksyttävä. Äidin tölviminen osoittaa, että tölvijän oma äitisuhde on pielessä ja siellä olisi parempi askarrella kuin täällä. Äiti on AP:lle edelleenkin äiti, joten puhutaan perussuhteesta, jonka kohdalla erilaisia herkkyyksiä. Muistakaa se ja myös se, että vanhuksetkin ovat ihmisiä. Eivät aina helpoimpia, mutta siihen on monia syitä. Ei siis ole ihan niin vaan, että "heitä se hemmettiin", vaan löytää hyvä tapa millä saadaan suhteet pelaamaan joko nykyisessä asumusmuodossa tai että äitikin pitää muualle menoa hyvänä ratkaisuna ja muuttaa pois,
Ja siinä ajassa kun tätä märehditään lapsi on kasvanut aikuiseksi ja on sitten loppuikänsä yhtä vaurioitunut kuin nämä kaksi ja kiusaa aikanaan vielä omat lapsensa jne.
Tai sitten ei. Mutta vaikka olisikin, ei ketään lasta huostaanoteta siksi, että on saanut mummon ja äitinsä välisestä suhteesta huonon äitisuhdemallin aikuisikäänsä. Aivan kuten ketään lasta ei huostaanoteta siksi, että saa monta kertaa eronneelta äidiltään tai vieraissa ravaavalta isältään huonon parisuhdemallin, jos mitään muuta konkreettista vikaa ei lapsen kohtelussa ja olosuhteissa ole.
Lapsen kasvuympäristö on erittäin epäterve ja vaarantaa hänen kehityksensä.
Ymmärrän. Ja niin on tosiaan sellaisellakin lapsella, jonka saman katon alla asuvilla vanhemmilla on kireät välit, kun toinen käy vieraissa.
Mitäs veikkaat, huostaanotetaanko sen takia paljonkin lapsia Suomessa? Sehän tässä nyt oli kysymys, eikä se, onko tilanne epäterve vai ei.
Olen hoitanut omaiseni minäkin -huolehtimalla siitä, että ovat saaneet aina tarvitsemansa palvelut.
Olen itse hankkinut ne heille.
Laitoin heidän asuntonsa vuokralle ja hankin heille vuokra-asunnon omalta paikkakunnaltani ja siihen kunnalta kotipalvelut.
Myöhemmin etsin paikan senioritalosta, ja sitten palvelutalosta. Itse kävin usein ja oli sellainenkin vaihe, että lyhyesti äiti asui luonani.
Kukaan ei voi kiristää, jos asut omassa asunnossasi ja sanot, että koska en hylkää, ei itsemurhaan ole mitään syytä, sillä painostaminen on rikos sinua vastaan, etkä aio piitata uhkailuista ja alistua kiristykseen.
Jos ihminen päättää kuolla, vaikka häntä ei ole hylätty, hän on vapaa tekemään niin ja valinnastaan itse.
Toisen vastuuta itsestään ei pidä mitätöidä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta, ja myös patologiselta kuviolta.
Äitisi tunkeutuu elämääsi dominoiden ja alistaen, omien tarpeidensa ohjaamana ja sinun tarpeistasi viis veisaten. Hän ei kunnioita erillisyyttäsi ja oikeuttasi tehdä elämääsi koskevia ratkaisuja omista intresseistäsi lähtien. Tuo on itsekeskeistä käytöstä ja toisen henkilön käyttämistä omien tarpeidensa palveluksessa. Narsistista problematiikkaa.
Sinunkin käytöksesi ja kyvyttömyytesi ratkaista tilannetta niin, että otat elämäsi omiin käsiisi, on ongelmallista. itse asiassa syvästikin häiriintynyttä tässä kohdassa. Tarvitsisit psykoterapeuttista apua, jotta voisit kunnioittaa omia tarpeitasi riittävästi, asettaa omat intressisi fokukseen. Tarvitset jämäkkyyttä ja kykyä sietää äitisi painostus ja manipulointi.
Psykoterapian paikka. Tarvitset ulkopuolista apua, tilanne ei olisi noin ikävä ja jumittunut, jos ratkaiseminen olisi psykodynaamisesti helppoa. Riippuen sinun psyykkisen problematiikkasi syvyydestä, voi olla, että lyhytterapia tähän kyseiseen ongelmaan fokusoiden riittää. Jos sinulla on isompaa/laajempaa assertiivisuus- ja alistuvuusongelmaa, voipi olla pitkänkin psykoterapian paikka.
Näin arvioi kokenut psykoterapeutti.
Niin varmaan, kun tällä lailla saa omaan ja kollegojen laariin rahaa.
Mihin tässä kuviossa jää se lapsi? Jnka ainoa lapsuus ja nuoruus on nyt. Vai ajattelitko turvata myös tulevaisuuden tulosi?
Mitenkäs se äiti turvaa lapsensa tulevaisuuden jos hän ei ole edes psyykkisesti terve?
Olennaisinta olis nyt päästä eroon siitä mummosta pikaisesti, eikä alkaa jonotella pssiivisena aikaa jonnekin psykiatriselle hoitajalle.
Ei aloittaja tule pääsemään mummosta eroon ennen kuin hän pääsee eroon läheisriippuvuudestaan. Siihen ei auta vanhuspalvelu, eikä sossu.
Muutto auttaa.
Jos ap ei toimi, sitten tuo lapsi pitää huostaanottaa.
Muutto yksinään ei auta mitään. Riippuvuus on ja pysyy niin kauan kun se on olemassa vaikka se riippuvuuden aiheuttaja olisi tuhansien kilometrien päässä. Eikä läheisriippuvuus pääty läheskään aina edes sen toisen osapuolen kuolemaan, vähän se voi muuttaa muotoaan.
Se lapsi ei altistu sille massiivisesti päivittäin, jos mummo ei ole siellä 24/7.
Toki ap yrittää ripustautua lapseen, mutta jos hän saa terapiaa, lapsi pääsee lastensuojeluun piiriin, on mahdollista nousta joten kuten.
Se että ap nyt saa ”luvan” jäädä nykytilanteeseen niin että vain odottelee jtain kunnallista psykiatrista apua itselleen ja välillä käy lötisemässä geriatrille, se lapsi kasvaa aikuiseksi tuossa sotkussa.
Eihän se noin tule menemään että ap käy lötisemässä silloin tällöin kun niin haluaa. Jos hän ei olisi riippuvainen hän voisi niin tehdä. Mitä se geriatrille lötiseminen tossa edes auttaisi. Käsittääkseni äiti ei ollut muistisairas vaan psyykkisesti sairas myös hän.
Juuri noin se tulee käymään.
Ap on täysin kunnallisen avun varassa. Eli käytännössä se psyykkinen apu on psykiatriselle sairaanhoitajalle jonottamista. Mielialalääkitys.
Mummo taas ei edes halua apua, joten ainoa kontakti hänellä tulee olemaan terveyskeskuksen keikkalääkärit ja jokin satunnainen geriatrikäynti.
Mummo on hyväkuntoinen joten kun hän on jo kieltäytynyt kotipalvelusta ja palveluyksiöstä, ei hänelle edes tarjota muuta pitkään aikaan.
Miksi tarjottaisiin? Ihmisellä on oikeus kieltäytyä palveluista ja avusta niin kauan kun hän ei ole pakkohoidon tarpeessa ja siihen kriteerit on aika suuret. Yhtwuskunta ei ole riippuvainen mummosta eikä myöskään ao:stä vaikka nämä molemmat olisi riippuvaisia yhteiskunnasta. Se on tietysti totta että huostaanoton ap voi välttää vain sillä että hän itse tekee asioille jotain.
Mä varaisin ekaks sen lääkäriajan itselleni ehkä myös ajan sossusta. Sossu voisi auttaa ap muuttamaan mutta yhteyttä varmasti tämä mummo pitäisi silti koska ap ei osaa niitä rajoja riippuvuuden aiheuttajalle asettaa.Siis saanko minä nyt kysyä, mistä te olette repineet tämän ajatuksen, että ap:n lapsi on ihan huostaanoton partaalla?
Suomessa elää lapsia aika paljon surkeammissa kotiolosuhteissa kuin se, että samassa talossa asuu mummo, joka nalkuttaa äidille. Mitä tulee työttömyyteen, enpä ole yhdenkään työttömän tuttavaperheen lapsia nähnyt huostaanotettavan.
Mikäli ap:n tarinasta ei ole jäänyt mainitsematta jotain päihdeongelmia ja väkivallan kierteitä, ihan naurettava ajatuskin, että näillä spekseillä muka huostaanottoa pukkaa.
Olet oikeassa ihmetellessäsi hyvin luokkaavaa ja törkeää, sairasta huutoa siitä, että lapsi pitäisi ottaa huostaan. Ei tarvitse. Lapsi on ilmiselvästi hyvin hoidettu, rakastettu ja erinomaisesti kehittynyt. Täällä on vain rutkasti porukkaa, joka jatkuvasti projisoi ihan mihin lapseen tapaukseen omia kauheita ja epäonnistuneita lapsuuksiaan.
Toinen asia, mikä täällä viittaa myös kirjoittajien mielenterveysongelmaisuuteen, kouluttamattomuuteen ja suoranaiseen pahuuteen, on kaikki heidän väitteensä AP:n ja hänen äitinsä diagnooseista. Kirjoittajaressukat ovat kuulleet erilaisia nimikkeitä ongelmille, ja sitten innoissaan mitään ymmärtämättä liimailevat niitä näiden ihmisten (ja kaikkien muidenkin) otsaan. Ei nähdä omaa narsismia, vaan väitetään muita narsisteiksi ja tuputetaan kaikille mielialatabuja kun niillä on ihan se oma pääkin täysin sumutettu.
Ei ymmärretä lainkaan, ettei tässä ole kenenkään syyllistämisen tai typerien diagnoosien tekemisen paikka, vaan auttamisen paikka, jos jotain asiallista ja arvokasta apua osaa antaa. Kyse on 3 ihmisen tilanteen parantamisesta/kuntoon saattamisesta niin, että kaikkien osalta ratkaisu on hyväksyttävä. Äidin tölviminen osoittaa, että tölvijän oma äitisuhde on pielessä ja siellä olisi parempi askarrella kuin täällä. Äiti on AP:lle edelleenkin äiti, joten puhutaan perussuhteesta, jonka kohdalla erilaisia herkkyyksiä. Muistakaa se ja myös se, että vanhuksetkin ovat ihmisiä. Eivät aina helpoimpia, mutta siihen on monia syitä. Ei siis ole ihan niin vaan, että "heitä se hemmettiin", vaan löytää hyvä tapa millä saadaan suhteet pelaamaan joko nykyisessä asumusmuodossa tai että äitikin pitää muualle menoa hyvänä ratkaisuna ja muuttaa pois,
Ja siinä ajassa kun tätä märehditään lapsi on kasvanut aikuiseksi ja on sitten loppuikänsä yhtä vaurioitunut kuin nämä kaksi ja kiusaa aikanaan vielä omat lapsensa jne.
Tai sitten ei. Mutta vaikka olisikin, ei ketään lasta huostaanoteta siksi, että on saanut mummon ja äitinsä välisestä suhteesta huonon äitisuhdemallin aikuisikäänsä. Aivan kuten ketään lasta ei huostaanoteta siksi, että saa monta kertaa eronneelta äidiltään tai vieraissa ravaavalta isältään huonon parisuhdemallin, jos mitään muuta konkreettista vikaa ei lapsen kohtelussa ja olosuhteissa ole.
Lapsen kasvuympäristö on erittäin epäterve ja vaarantaa hänen kehityksensä.
Ymmärrän. Ja niin on tosiaan sellaisellakin lapsella, jonka saman katon alla asuvilla vanhemmilla on kireät välit, kun toinen käy vieraissa.
Mitäs veikkaat, huostaanotetaanko sen takia paljonkin lapsia Suomessa? Sehän tässä nyt oli kysymys, eikä se, onko tilanne epäterve vai ei.
Nuo ei liity tähän yhtään mitenkään.
Alue: Aihe vapaa
Siis saanko minä nyt kysyä, mistä te olette repineet tämän ajatuksen, että ap:n lapsi on ihan huostaanoton partaalla?
Suomessa elää lapsia aika paljon surkeammissa kotiolosuhteissa kuin se, että samassa talossa asuu mummo, joka nalkuttaa äidille. Mitä tulee työttömyyteen, enpä ole yhdenkään työttömän tuttavaperheen lapsia nähnyt huostaanotettavan.
Mikäli ap:n tarinasta ei ole jäänyt mainitsematta jotain päihdeongelmia ja väkivallan kierteitä, ihan naurettava ajatuskin, että näillä spekseillä muka huostaanottoa pukkaa.