Lue keskustelun säännöt.
Äitini asuu luonani ja vie elämänhaluni
30.07.2021 |
Olen kolmekymppinen työtön yksinhuoltaja ja iäkäs äitini asuu luonani kun ei yksinkään pärjäisi ja ei hänestä kukaan muukaan huolehtisi. Elämä on normaalista kaukana.
En saa kasvattaa 10-vuotiasta tytärtäni niin kuin haluan. Mummi antaa lapselle kaiken periksi eikä anna lapsen osallistua kotitöihin kun lapsi tekisi ne kuitenkin väärin vaikka haluaisin hänen oppivan niitä.
Kun ostan lapselle vaatteita on mummilla aina niistä valittamista ja muutenkin hän arvostelee minua (ja yleensäkin ihmisiä) hyvin paljon.
Äitini on AINA kotona eikä käy ikinä missään. Nyt kun olen työtön ja on korona-aika joudun siis kököttämään kotona hänen kanssaan.
Olen ihan loppu ja väsynyt. Lapsi pärjäilee melko hyvin, on kavereita yms.
Palvelutaloa yritettiin muutama vuosi sitten. Ehdotettiin paikkaa joka olisi ollut äidille huonosti soveltuva, ja kun hän sanoi ettei halua sinne niin en raskinut häntä sinne laittaa. Enää en jaksa yrittää mitään.
Tämä tilanne on epäreilu, se kun saa minut inhoamaan itseäni ja äitiäni.
Kommentit (544)
Vierailija kirjoitti:
Lapsellahan voi olla tosi turvallinen olo, kun kotona on aina mummo, joka huolehtii ja laittaa ruokaa. On sitä ennen vanhaankin sukupolvet asuneet saman katon alla. Myös mummu ei joudu olemaan yksin ja saa päiväänsä tekemistä. Ehkä keskustelemalla yhteiselo olisi mutkattomampaa ja sovitaan jotku yhteiset säännöt? Mummolle voi ehdottaa vaikka harrastuksia niin olisi välillä poissa kotoa. Olisi myös tärkeää että kaikilla olisi omat huoneet jonne tarpeen tullen voi vetäytyä omaan rauhaan.
Ei ole.
Tämä ap:n mummo ei ole normaali mummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen ilmapiiri on aina TÄYNNÄ henkistä väkivaltaa. Jos elää siinä ei välttämättä tiedä sitä koska pitää sitä normaalina. Narsistin vuorovaikutus on sairasta ja kenenkään ei pidä siitä kärsiä vaan on yritettävä päästä pois narsistin lähipiiristä ettei itse sairastu. Täällä jollakin tökkii sana henkinen väkivalta , mutta narsistin lähellä se sanonta on enemmän kuin oikeutettu.
Niinpä.
Ja se ei myöskään parane millään kosmeettisilla pikkukikoilla tai sillä että juoksee jauhamassa arjen ongelmia siellä ja täällä.
Ei kukaan käske pysyä pedofiilinkään kanssa tai antamaan lastaan sellaisen vaikutuspiiriin.
Narsisti tekee paljon suurempaa tuhoa.
Narsisti tekee suurempaa tuhoa kuin pedofiili???
Siis en minäkään nyt narsisteista tykkää saatikka suosittele lapsia heidän vaikutuspiiriinsä, mutta nämä jutut alkavat kyllä mennä vähän paksuksi.
Kyllä tekee. Hajottaa ihmisen psyyken.
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen ilmapiiri on aina TÄYNNÄ henkistä väkivaltaa. Jos elää siinä ei välttämättä tiedä sitä koska pitää sitä normaalina. Narsistin vuorovaikutus on sairasta ja kenenkään ei pidä siitä kärsiä vaan on yritettävä päästä pois narsistin lähipiiristä ettei itse sairastu. Täällä jollakin tökkii sana henkinen väkivalta , mutta narsistin lähellä se sanonta on enemmän kuin oikeutettu.
Tämää hyvinkin. Olen tajunnut vasta aikuisena miten sairas ja henkisesti ja emotionaalisesti väkivaltainen perhedynamiikka meillä oli narsistisen isän takia, vaikka päällisin puolin kaikki oli ok. Lapsilla oli vaatetta, ruokaa, suojaa ja saatiin leikkiä, vanhemmat eivät odottaneet mitään tiettyjä suorituksia meiltä, saatiin valita itse opiskelualat, saatiin olla paljon vapaasti. Meillä ei edes tupakoitu! Mutta sitten se kaikki muu siellä seassa, joka tuntui tuolloin ihan normaalille, mutta joka todellisuudessa oli, että meitä vaan siedettiin.
Me ei käyty missään kuin pitkin hampain pari kertaa vuodessa, vanhempien molempien puolisiin sukuihin oli välit katki isän takia, meidän eristettiin asumaan kirjaimellisesti metsämökkiin kauas kaikista, mielipiteitä ei saanut olla, tunteita ei saanut olla, mistään ei keskusteltu tai neuvoteltu, jos oli jokin asia huonosti siitä piti huolehtia itse vaikka olisit vaan 7-vuotias, hiuksia ei harjattu, hampaita ei pesty, kaikki tehtiin isän mielen mukaan, elettiin munankuorilla haamuseinäruusuina, kuunnteltiin haukkumista ja isän yksin suorittamaa raivoamista lähes päivittäin, naisia halveksitiin avoimesti... En viitsi edes kirjoittaa kaikkea tähän, ei tila riittäisi.
Nyt ap:n tapauksessa näyttää siltä, että lapsikin vaan hoidetaan fyysisenä olentona eli ruokaa ja suojaa, kuten minut, mutta ei lapsena, joka tarvitsee aikuisen rinnalle huolehtimaan elämästä.
Voin luvata, että kun on yksin pitänyt hoitaa ja selvittää kaikki 35 vuoden ajan (koska en epäonnekseni ole pariutunut), burn out on aika mojova näin keski-ikäisenä tätinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te saitte, että ap tekee henkistä väkivaltaa lasta kohtaan? Luin aloituksen uudestaan, enkä saanut siitä sen enempää irti, kuin että mummo haluaa olla "good cop" ja torpata äidin auktoriteetin lapseen. Liika lelliminen ei toki ole lapselle hyväksi, mutta missä tuossa on varsinaisesti se henkinen väkivalta?
Lapsi ottaa äidistään mallia. Äiti haahuilee kotona , äidinäiti sanoo yhtä äiti toista . Kumpaa lapsen on toteltava , miksi äidinäiti lupaa esim. karkkeja , äiti ei.
Koko perhekuvio on täysin sairas. Kökötetään kotona, kökötetään ja kökötetään. Odotetaan jotain ulkopuolista pelastajaa, ei oteta mitään vastuuta omista valinnoista tai omasta elämästä.
Lapsi ei tiedä ketä totella, perheen dynamiikka vinksallaan.
Niin, onhan tuo dynamiikka vinksallaan monella tapaa, mutta on kyllä aikamoinen harppaus sanoa sitä henkiseksi väkivallaksi.
Tuon logiikan mukaan kaikki pitkäaikaistyöttömät, yrittäjinä epäonnistuneet, fyysisen sairauden väsyttämät, sohvalla TV-sarjoja tai rakkausromaaneja ahmivat, tai vaikka ihan jo lievästäkin masennuksesta kärsivät vanhemmat tekevät lapsilleen Henkistä Väkivaltaa(tm), kun antavat lapsilleen vääränlaisia malleja.
Se ei ole ainoa asia. Pahinta on tuo manipuloinnin täyttämä narsistinen ilmapiiri, jossa kaikki on käytännössä epätervettä. Se että lapsen vanhempi kanna lainkaan vastuuta mistään. Lapsi on siis käytännössä heitteillä tuolla kaiken kökötyksen keskellä.
Hänellä ei ole yhtään tervepäistä aikuista läsnä, pipipäitä taas aina läsnä.
Myös terveen tasapainoisen elämän malli puuttuu, koska kaikki perheen aikuiset vain kököttää kotona, kukaan ei käy töissä, kukaan ei käy ylipäätään missään.
Aikuisten keskinäiset välit eivär ole terveet, lapsen koko lapsuudenkoti on vääristynyt kuin Vekkulan peili.
Edelleenkin, ilmapiiri voi olla vääristynyt olematta VÄKIVALTAA. En tajua, ketä tällainen liioittelu palvelee. Lapsi voi saada vääriä malleja saamatta kuitenkaan minkäänlaisia traumoja. Ei välttämättä saa edes pidemmän päälle vääriä malleja, voi vain myöhemmin miettiä, että huhhuh, olihan sekin ajanjakso tarkemmin ajateltuna vähän omituinen, kun mummo asui meillä. Kertoman perusteella en jaksa uskoa, että lapsi mitenkään ahdistuu nykytilanteesta, mutta sitä tietysti ei voi tietää perhettä koskaan edes näkemättä.
Edelleenkin.
Vanhempi joka pakottaa lapsensa elämään tuollaisessa kuviossa harjoittaa aktiivisesti henkistä väkivaltaa lastaan kohtaan.
Ei se tilanne ole vain tipahtanut päälle, vaan vanhempi sallii sen, on sallinut vuosia.
Lapsi on elänyt tuossa viisi vuotta, käytännössä koko sen ajan kuin hänellä eses on muistikuvia elämästään.
No, ei voi muuta kuin "agree to disagree". Tilanne on kestämätön kaikkien kannalta, se vaatii pikaista muutosta, eikä se ole lapselle mitenkään ihanteellinen, päinvastoin. Mutta tuo väkivalta-sanan käyttö tökkii pahasti. Lapsia elää tosi ikävienkin perhedynamiikkojen keskellä, vaikkapa eron partaalla olevien vanhempien kanssa, jotka yrittävät pysyä yhdessä lasten takia mutta tekevät olon kaikille tukalaksi. En sitäkään sanoisi "henkiseksi väkivallaksi".
Henkinen väkivalta on kotiväkivallan muoto, ja sellaisesta kärsivä lapsi pitäisi huostaanottaa heti. Kuinka moni teistä oikeasti huostaanottaisi ap:n lapsen, ja millä perustein?
Tässä on varmaan tosi suuria eroja siinä, miten ihmiset määrittelevät henkisen väkivallan. Itse olen kokenut henkistä väkivaltaa, se on m.m. lyttäämistä, kaasuvalottamista, itsetunnon murentamista, kiristämistä, eristämistä, uhkailua, jatkuvaa haukkumista ja kritiikkiä. Kukaan ei tietääkseni kohdista mitään tämänsuuntaista ap:n lapseen.
Minä näkisin asian niin että tässä väkivallaksi voidaan luokitella se, että lapsi joutuu systemaattisesti olemaan kuviossa vähiten tärkeä, ja tavalla jossa hänestä juhlapuhetasolla välitetään kovasti mutta reaalisesti ottaen hänen tarpeensa tulevat pysyvästi viimeisinä, jos niitä saa oikeasti ollakaan. Siitä seuraa hienovaraista pakkosyöttöä, jossa lapsi pakotetaan vaihtamaan omanarvontunteensa lasihelmiin samalla kun hänet kasvatetaan kieroon. Tämä tapahtuu niin hitaasti, että kenen tahansa kompassi sekoaa.
Tukaluus ja aktiivinen kieroonkasvattaminen ovat kaksi eri asiaa. Tässä ihmisen koko tunnearsenaali vääristetään, asiat kuvataan muuksi kuin mitä ne ovat, ja lasta paheksutaan asioista, joista hän ei ole vastuussa vielä, mutta joihin kasvaessaan hän ennen pitkää tulee jäämään vuorollaan todella yksin. Samalla lapselle luodaan maailmankuva, jossa hän on samaan aikaan vastuussa koko maailmasta kun häntä ei pidetä kykenevänä mihinkään. Opetettua avuttomuutta.
Monen keskustelijan kompastuskiveksi tässä tuntuu tulevan se, että on vaikeaa nähdä miten ihminen voi olla samaan aikaan sekä uhri että pahantekijä. Oikeasti vaikeat perhekuviot kuitenkin aina sisältävät tämänkin elementin, ja jos sitä ei pysty ymmärtämään, on tilanteessa vain yksi hyväntahtoinen hölmö liitettäväksi mahdollistajien ketjuun.
Samaten jää ymmärtämättä se, että hyväntahtoiseksi itsensä mieltävä ihminen ei välttämättä ole keskustelussa se, joka oikeasti tekee hyvää. Suomalaisille oikeutetun suuttumuksen käsite ja ylipäätään no nonsense ovat todella hankalia sulattaa. Koska hymistely ja lempeys ymmärretään identtisiksi vaikka ne harvoin sitä oikeasti ovat jos pintaa yhtään raaputtaa.
Otetaan nyt kuitenkin huomioon se, että kaikki nämä päätelmät perustuvat yhteen palstaketjuun. Ketju ei käsittele lasta, vaan äidin ja mummon vaikeaa suhdetta, joten totta kai lapsi on tässä ketjussa vähän sivuosassa. Huolestuttavampaa minusta olisi, jos ongelmat pyörisivät lapsen ympärillä, esim. mummo kohtelisi lasta kuten saastaa ja äiti olisi sen suhteen passiivinen.
En minä ihan näin syvältäluotaavia analyyseja tekisi yhden ketjun pohjalta. Eihän tämä kerro koko totuutta perheen elämästä, tai puoliakaan siitä.
Selvää on joka tapauksessa, että tilanne mättää ja se pitää korjata. Mutta nämä ap:n lapsen huostaanottoa kannattavat ym. kyllä projisoivat tosi pahasti omien kokemustensa perusteella.
Ketäön ei kiinnosta mitä ap ja mummo tekevä toisilleen. He ovat aikuisia ihmisiä, jotka on ihan itse tätsin vastuussa tilanteesta.
Lapsi on täysin viaton kasvuympäristöönsä ja hänet pitäisi pelastaa sieltä.
Minäkin projisoin nyt vähän oman kokemuksen pohjalta.
Äitini ja mummoni suhde oli todella kipeä. En muista, että heillä olisi koskaan ollut mitään hyvää sanottavaa toisilleen. Mummula oli samassa pihapiirissä (ei saman katon alla kuitenkaan), joten tätä vaikeaa suhdetta tuli lapsena todistettua paljonkin. Mutta ei se minua silloin mitenkään häirinnyt. Oma suhteeni isovanhempiini oli ihana. Oli turvallinen ja mukava olo, kun he olivat lähellä.
Suhteeni omaan äitiini sen sijaan on tosi vaikea. Onpa häntä narsistiksikin sanottu, myös tässä ketjussa. Mutta lapsuudessani hänkin oli minulle hyvä äiti.
Mummoni oli äidilleni ilkeä, ja äidistäni on aikuistuttuani tullut minulle hyvin ilkeä. Näin ne haavat periytyvät sukupolvien yli. Kuitenkin lapsuuteni oli turvallinen, ja itse asiassa elämäni parasta aikaa. Olennaista ehkä oli, että kukaan ei koskaan purkanut MINUUN pahaa oloaan.
Miten tämä on ollut edes mahdollista, AV-palstan mukaan? Minuthan olisi pitänyt huostaanottaa, kun vietin lapsuuteni kahden toisiaan nokittelevan narsistin välillä. Äitini oli vieläpä näköalaton pitkäaikaistyötön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen ilmapiiri on aina TÄYNNÄ henkistä väkivaltaa. Jos elää siinä ei välttämättä tiedä sitä koska pitää sitä normaalina. Narsistin vuorovaikutus on sairasta ja kenenkään ei pidä siitä kärsiä vaan on yritettävä päästä pois narsistin lähipiiristä ettei itse sairastu. Täällä jollakin tökkii sana henkinen väkivalta , mutta narsistin lähellä se sanonta on enemmän kuin oikeutettu.
Niinpä.
Ja se ei myöskään parane millään kosmeettisilla pikkukikoilla tai sillä että juoksee jauhamassa arjen ongelmia siellä ja täällä.
Ei kukaan käske pysyä pedofiilinkään kanssa tai antamaan lastaan sellaisen vaikutuspiiriin.
Narsisti tekee paljon suurempaa tuhoa.
Narsisti tekee suurempaa tuhoa kuin pedofiili???
Siis en minäkään nyt narsisteista tykkää saatikka suosittele lapsia heidän vaikutuspiiriinsä, mutta nämä jutut alkavat kyllä mennä vähän paksuksi.
Kyllä tekee. Hajottaa ihmisen psyyken.
Ja seksuaalinen hyväksikäyttö sitten ei hajota ihmisen psyykeä??
Tämä ketju on ihan kahjo, en voi lukea tätä enää. Morjens.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te saitte, että ap tekee henkistä väkivaltaa lasta kohtaan? Luin aloituksen uudestaan, enkä saanut siitä sen enempää irti, kuin että mummo haluaa olla "good cop" ja torpata äidin auktoriteetin lapseen. Liika lelliminen ei toki ole lapselle hyväksi, mutta missä tuossa on varsinaisesti se henkinen väkivalta?
Lapsi ottaa äidistään mallia. Äiti haahuilee kotona , äidinäiti sanoo yhtä äiti toista . Kumpaa lapsen on toteltava , miksi äidinäiti lupaa esim. karkkeja , äiti ei.
Koko perhekuvio on täysin sairas. Kökötetään kotona, kökötetään ja kökötetään. Odotetaan jotain ulkopuolista pelastajaa, ei oteta mitään vastuuta omista valinnoista tai omasta elämästä.
Lapsi ei tiedä ketä totella, perheen dynamiikka vinksallaan.
Niin, onhan tuo dynamiikka vinksallaan monella tapaa, mutta on kyllä aikamoinen harppaus sanoa sitä henkiseksi väkivallaksi.
Tuon logiikan mukaan kaikki pitkäaikaistyöttömät, yrittäjinä epäonnistuneet, fyysisen sairauden väsyttämät, sohvalla TV-sarjoja tai rakkausromaaneja ahmivat, tai vaikka ihan jo lievästäkin masennuksesta kärsivät vanhemmat tekevät lapsilleen Henkistä Väkivaltaa(tm), kun antavat lapsilleen vääränlaisia malleja.
Se ei ole ainoa asia. Pahinta on tuo manipuloinnin täyttämä narsistinen ilmapiiri, jossa kaikki on käytännössä epätervettä. Se että lapsen vanhempi kanna lainkaan vastuuta mistään. Lapsi on siis käytännössä heitteillä tuolla kaiken kökötyksen keskellä.
Hänellä ei ole yhtään tervepäistä aikuista läsnä, pipipäitä taas aina läsnä.
Myös terveen tasapainoisen elämän malli puuttuu, koska kaikki perheen aikuiset vain kököttää kotona, kukaan ei käy töissä, kukaan ei käy ylipäätään missään.
Aikuisten keskinäiset välit eivär ole terveet, lapsen koko lapsuudenkoti on vääristynyt kuin Vekkulan peili.
Edelleenkin, ilmapiiri voi olla vääristynyt olematta VÄKIVALTAA. En tajua, ketä tällainen liioittelu palvelee. Lapsi voi saada vääriä malleja saamatta kuitenkaan minkäänlaisia traumoja. Ei välttämättä saa edes pidemmän päälle vääriä malleja, voi vain myöhemmin miettiä, että huhhuh, olihan sekin ajanjakso tarkemmin ajateltuna vähän omituinen, kun mummo asui meillä. Kertoman perusteella en jaksa uskoa, että lapsi mitenkään ahdistuu nykytilanteesta, mutta sitä tietysti ei voi tietää perhettä koskaan edes näkemättä.
Edelleenkin.
Vanhempi joka pakottaa lapsensa elämään tuollaisessa kuviossa harjoittaa aktiivisesti henkistä väkivaltaa lastaan kohtaan.
Ei se tilanne ole vain tipahtanut päälle, vaan vanhempi sallii sen, on sallinut vuosia.
Lapsi on elänyt tuossa viisi vuotta, käytännössä koko sen ajan kuin hänellä eses on muistikuvia elämästään.
No, ei voi muuta kuin "agree to disagree". Tilanne on kestämätön kaikkien kannalta, se vaatii pikaista muutosta, eikä se ole lapselle mitenkään ihanteellinen, päinvastoin. Mutta tuo väkivalta-sanan käyttö tökkii pahasti. Lapsia elää tosi ikävienkin perhedynamiikkojen keskellä, vaikkapa eron partaalla olevien vanhempien kanssa, jotka yrittävät pysyä yhdessä lasten takia mutta tekevät olon kaikille tukalaksi. En sitäkään sanoisi "henkiseksi väkivallaksi".
Henkinen väkivalta on kotiväkivallan muoto, ja sellaisesta kärsivä lapsi pitäisi huostaanottaa heti. Kuinka moni teistä oikeasti huostaanottaisi ap:n lapsen, ja millä perustein?
Tässä on varmaan tosi suuria eroja siinä, miten ihmiset määrittelevät henkisen väkivallan. Itse olen kokenut henkistä väkivaltaa, se on m.m. lyttäämistä, kaasuvalottamista, itsetunnon murentamista, kiristämistä, eristämistä, uhkailua, jatkuvaa haukkumista ja kritiikkiä. Kukaan ei tietääkseni kohdista mitään tämänsuuntaista ap:n lapseen.
Minä näkisin asian niin että tässä väkivallaksi voidaan luokitella se, että lapsi joutuu systemaattisesti olemaan kuviossa vähiten tärkeä, ja tavalla jossa hänestä juhlapuhetasolla välitetään kovasti mutta reaalisesti ottaen hänen tarpeensa tulevat pysyvästi viimeisinä, jos niitä saa oikeasti ollakaan. Siitä seuraa hienovaraista pakkosyöttöä, jossa lapsi pakotetaan vaihtamaan omanarvontunteensa lasihelmiin samalla kun hänet kasvatetaan kieroon. Tämä tapahtuu niin hitaasti, että kenen tahansa kompassi sekoaa.
Tukaluus ja aktiivinen kieroonkasvattaminen ovat kaksi eri asiaa. Tässä ihmisen koko tunnearsenaali vääristetään, asiat kuvataan muuksi kuin mitä ne ovat, ja lasta paheksutaan asioista, joista hän ei ole vastuussa vielä, mutta joihin kasvaessaan hän ennen pitkää tulee jäämään vuorollaan todella yksin. Samalla lapselle luodaan maailmankuva, jossa hän on samaan aikaan vastuussa koko maailmasta kun häntä ei pidetä kykenevänä mihinkään. Opetettua avuttomuutta.
Monen keskustelijan kompastuskiveksi tässä tuntuu tulevan se, että on vaikeaa nähdä miten ihminen voi olla samaan aikaan sekä uhri että pahantekijä. Oikeasti vaikeat perhekuviot kuitenkin aina sisältävät tämänkin elementin, ja jos sitä ei pysty ymmärtämään, on tilanteessa vain yksi hyväntahtoinen hölmö liitettäväksi mahdollistajien ketjuun.
Samaten jää ymmärtämättä se, että hyväntahtoiseksi itsensä mieltävä ihminen ei välttämättä ole keskustelussa se, joka oikeasti tekee hyvää. Suomalaisille oikeutetun suuttumuksen käsite ja ylipäätään no nonsense ovat todella hankalia sulattaa. Koska hymistely ja lempeys ymmärretään identtisiksi vaikka ne harvoin sitä oikeasti ovat jos pintaa yhtään raaputtaa.
Otetaan nyt kuitenkin huomioon se, että kaikki nämä päätelmät perustuvat yhteen palstaketjuun. Ketju ei käsittele lasta, vaan äidin ja mummon vaikeaa suhdetta, joten totta kai lapsi on tässä ketjussa vähän sivuosassa. Huolestuttavampaa minusta olisi, jos ongelmat pyörisivät lapsen ympärillä, esim. mummo kohtelisi lasta kuten saastaa ja äiti olisi sen suhteen passiivinen.
En minä ihan näin syvältäluotaavia analyyseja tekisi yhden ketjun pohjalta. Eihän tämä kerro koko totuutta perheen elämästä, tai puoliakaan siitä.
Selvää on joka tapauksessa, että tilanne mättää ja se pitää korjata. Mutta nämä ap:n lapsen huostaanottoa kannattavat ym. kyllä projisoivat tosi pahasti omien kokemustensa perusteella.
Ketäön ei kiinnosta mitä ap ja mummo tekevä toisilleen. He ovat aikuisia ihmisiä, jotka on ihan itse tätsin vastuussa tilanteesta.
Lapsi on täysin viaton kasvuympäristöönsä ja hänet pitäisi pelastaa sieltä.
Niin, ketään ei ehkä kiinnosta, mutta sitä tämä ketju nyt kuitenkin näyttää käsittelevän. Missään ei kerrota, että lasta kohdeltaisiin huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te saitte, että ap tekee henkistä väkivaltaa lasta kohtaan? Luin aloituksen uudestaan, enkä saanut siitä sen enempää irti, kuin että mummo haluaa olla "good cop" ja torpata äidin auktoriteetin lapseen. Liika lelliminen ei toki ole lapselle hyväksi, mutta missä tuossa on varsinaisesti se henkinen väkivalta?
Lapsi ottaa äidistään mallia. Äiti haahuilee kotona , äidinäiti sanoo yhtä äiti toista . Kumpaa lapsen on toteltava , miksi äidinäiti lupaa esim. karkkeja , äiti ei.
Koko perhekuvio on täysin sairas. Kökötetään kotona, kökötetään ja kökötetään. Odotetaan jotain ulkopuolista pelastajaa, ei oteta mitään vastuuta omista valinnoista tai omasta elämästä.
Lapsi ei tiedä ketä totella, perheen dynamiikka vinksallaan.
Niin, onhan tuo dynamiikka vinksallaan monella tapaa, mutta on kyllä aikamoinen harppaus sanoa sitä henkiseksi väkivallaksi.
Tuon logiikan mukaan kaikki pitkäaikaistyöttömät, yrittäjinä epäonnistuneet, fyysisen sairauden väsyttämät, sohvalla TV-sarjoja tai rakkausromaaneja ahmivat, tai vaikka ihan jo lievästäkin masennuksesta kärsivät vanhemmat tekevät lapsilleen Henkistä Väkivaltaa(tm), kun antavat lapsilleen vääränlaisia malleja.
Se ei ole ainoa asia. Pahinta on tuo manipuloinnin täyttämä narsistinen ilmapiiri, jossa kaikki on käytännössä epätervettä. Se että lapsen vanhempi kanna lainkaan vastuuta mistään. Lapsi on siis käytännössä heitteillä tuolla kaiken kökötyksen keskellä.
Hänellä ei ole yhtään tervepäistä aikuista läsnä, pipipäitä taas aina läsnä.
Myös terveen tasapainoisen elämän malli puuttuu, koska kaikki perheen aikuiset vain kököttää kotona, kukaan ei käy töissä, kukaan ei käy ylipäätään missään.
Aikuisten keskinäiset välit eivär ole terveet, lapsen koko lapsuudenkoti on vääristynyt kuin Vekkulan peili.
Edelleenkin, ilmapiiri voi olla vääristynyt olematta VÄKIVALTAA. En tajua, ketä tällainen liioittelu palvelee. Lapsi voi saada vääriä malleja saamatta kuitenkaan minkäänlaisia traumoja. Ei välttämättä saa edes pidemmän päälle vääriä malleja, voi vain myöhemmin miettiä, että huhhuh, olihan sekin ajanjakso tarkemmin ajateltuna vähän omituinen, kun mummo asui meillä. Kertoman perusteella en jaksa uskoa, että lapsi mitenkään ahdistuu nykytilanteesta, mutta sitä tietysti ei voi tietää perhettä koskaan edes näkemättä.
Edelleenkin.
Vanhempi joka pakottaa lapsensa elämään tuollaisessa kuviossa harjoittaa aktiivisesti henkistä väkivaltaa lastaan kohtaan.
Ei se tilanne ole vain tipahtanut päälle, vaan vanhempi sallii sen, on sallinut vuosia.
Lapsi on elänyt tuossa viisi vuotta, käytännössä koko sen ajan kuin hänellä eses on muistikuvia elämästään.
No, ei voi muuta kuin "agree to disagree". Tilanne on kestämätön kaikkien kannalta, se vaatii pikaista muutosta, eikä se ole lapselle mitenkään ihanteellinen, päinvastoin. Mutta tuo väkivalta-sanan käyttö tökkii pahasti. Lapsia elää tosi ikävienkin perhedynamiikkojen keskellä, vaikkapa eron partaalla olevien vanhempien kanssa, jotka yrittävät pysyä yhdessä lasten takia mutta tekevät olon kaikille tukalaksi. En sitäkään sanoisi "henkiseksi väkivallaksi".
Henkinen väkivalta on kotiväkivallan muoto, ja sellaisesta kärsivä lapsi pitäisi huostaanottaa heti. Kuinka moni teistä oikeasti huostaanottaisi ap:n lapsen, ja millä perustein?
Tässä on varmaan tosi suuria eroja siinä, miten ihmiset määrittelevät henkisen väkivallan. Itse olen kokenut henkistä väkivaltaa, se on m.m. lyttäämistä, kaasuvalottamista, itsetunnon murentamista, kiristämistä, eristämistä, uhkailua, jatkuvaa haukkumista ja kritiikkiä. Kukaan ei tietääkseni kohdista mitään tämänsuuntaista ap:n lapseen.
Minä näkisin asian niin että tässä väkivallaksi voidaan luokitella se, että lapsi joutuu systemaattisesti olemaan kuviossa vähiten tärkeä, ja tavalla jossa hänestä juhlapuhetasolla välitetään kovasti mutta reaalisesti ottaen hänen tarpeensa tulevat pysyvästi viimeisinä, jos niitä saa oikeasti ollakaan. Siitä seuraa hienovaraista pakkosyöttöä, jossa lapsi pakotetaan vaihtamaan omanarvontunteensa lasihelmiin samalla kun hänet kasvatetaan kieroon. Tämä tapahtuu niin hitaasti, että kenen tahansa kompassi sekoaa.
Tukaluus ja aktiivinen kieroonkasvattaminen ovat kaksi eri asiaa. Tässä ihmisen koko tunnearsenaali vääristetään, asiat kuvataan muuksi kuin mitä ne ovat, ja lasta paheksutaan asioista, joista hän ei ole vastuussa vielä, mutta joihin kasvaessaan hän ennen pitkää tulee jäämään vuorollaan todella yksin. Samalla lapselle luodaan maailmankuva, jossa hän on samaan aikaan vastuussa koko maailmasta kun häntä ei pidetä kykenevänä mihinkään. Opetettua avuttomuutta.
Monen keskustelijan kompastuskiveksi tässä tuntuu tulevan se, että on vaikeaa nähdä miten ihminen voi olla samaan aikaan sekä uhri että pahantekijä. Oikeasti vaikeat perhekuviot kuitenkin aina sisältävät tämänkin elementin, ja jos sitä ei pysty ymmärtämään, on tilanteessa vain yksi hyväntahtoinen hölmö liitettäväksi mahdollistajien ketjuun.
Samaten jää ymmärtämättä se, että hyväntahtoiseksi itsensä mieltävä ihminen ei välttämättä ole keskustelussa se, joka oikeasti tekee hyvää. Suomalaisille oikeutetun suuttumuksen käsite ja ylipäätään no nonsense ovat todella hankalia sulattaa. Koska hymistely ja lempeys ymmärretään identtisiksi vaikka ne harvoin sitä oikeasti ovat jos pintaa yhtään raaputtaa.
Otetaan nyt kuitenkin huomioon se, että kaikki nämä päätelmät perustuvat yhteen palstaketjuun. Ketju ei käsittele lasta, vaan äidin ja mummon vaikeaa suhdetta, joten totta kai lapsi on tässä ketjussa vähän sivuosassa. Huolestuttavampaa minusta olisi, jos ongelmat pyörisivät lapsen ympärillä, esim. mummo kohtelisi lasta kuten saastaa ja äiti olisi sen suhteen passiivinen.
En minä ihan näin syvältäluotaavia analyyseja tekisi yhden ketjun pohjalta. Eihän tämä kerro koko totuutta perheen elämästä, tai puoliakaan siitä.
Selvää on joka tapauksessa, että tilanne mättää ja se pitää korjata. Mutta nämä ap:n lapsen huostaanottoa kannattavat ym. kyllä projisoivat tosi pahasti omien kokemustensa perusteella.
Ketäön ei kiinnosta mitä ap ja mummo tekevä toisilleen. He ovat aikuisia ihmisiä, jotka on ihan itse tätsin vastuussa tilanteesta.
Lapsi on täysin viaton kasvuympäristöönsä ja hänet pitäisi pelastaa sieltä.
Niin, ketään ei ehkä kiinnosta, mutta sitä tämä ketju nyt kuitenkin näyttää käsittelevän. Missään ei kerrota, että lasta kohdeltaisiin huonosti.
Kyllä kerrotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen ilmapiiri on aina TÄYNNÄ henkistä väkivaltaa. Jos elää siinä ei välttämättä tiedä sitä koska pitää sitä normaalina. Narsistin vuorovaikutus on sairasta ja kenenkään ei pidä siitä kärsiä vaan on yritettävä päästä pois narsistin lähipiiristä ettei itse sairastu. Täällä jollakin tökkii sana henkinen väkivalta , mutta narsistin lähellä se sanonta on enemmän kuin oikeutettu.
Tämää hyvinkin. Olen tajunnut vasta aikuisena miten sairas ja henkisesti ja emotionaalisesti väkivaltainen perhedynamiikka meillä oli narsistisen isän takia, vaikka päällisin puolin kaikki oli ok. Lapsilla oli vaatetta, ruokaa, suojaa ja saatiin leikkiä, vanhemmat eivät odottaneet mitään tiettyjä suorituksia meiltä, saatiin valita itse opiskelualat, saatiin olla paljon vapaasti. Meillä ei edes tupakoitu! Mutta sitten se kaikki muu siellä seassa, joka tuntui tuolloin ihan normaalille, mutta joka todellisuudessa oli, että meitä vaan siedettiin.
Me ei käyty missään kuin pitkin hampain pari kertaa vuodessa, vanhempien molempien puolisiin sukuihin oli välit katki isän takia, meidän eristettiin asumaan kirjaimellisesti metsämökkiin kauas kaikista, mielipiteitä ei saanut olla, tunteita ei saanut olla, mistään ei keskusteltu tai neuvoteltu, jos oli jokin asia huonosti siitä piti huolehtia itse vaikka olisit vaan 7-vuotias, hiuksia ei harjattu, hampaita ei pesty, kaikki tehtiin isän mielen mukaan, elettiin munankuorilla haamuseinäruusuina, kuunnteltiin haukkumista ja isän yksin suorittamaa raivoamista lähes päivittäin, naisia halveksitiin avoimesti... En viitsi edes kirjoittaa kaikkea tähän, ei tila riittäisi.
Nyt ap:n tapauksessa näyttää siltä, että lapsikin vaan hoidetaan fyysisenä olentona eli ruokaa ja suojaa, kuten minut, mutta ei lapsena, joka tarvitsee aikuisen rinnalle huolehtimaan elämästä.
Voin luvata, että kun on yksin pitänyt hoitaa ja selvittää kaikki 35 vuoden ajan (koska en epäonnekseni ole pariutunut), burn out on aika mojova näin keski-ikäisenä tätinä.
Mutta etkö nyt huomaa, että sinunkin tilanteesi oli ihan erilainen kuin ap:n kuvailema tilanne? Missään tekstissä ei nähdäkseni kerrota, että ap:n lapselle koskaan raivottaisiin, että hänen pitäisi kävellä munankuorilla jos hän ei tee aikuisten mielen mukaan, ettei hän saisi osoittaa tunteitaan tai mielipiteitään, ettei hänen hygieniastaan pidettäisi huolta, jne. Kaikki kuvailemasi on ihan oikeaa lapsiin kohdistuvaa henkistä väkivaltaa. Se on kotiväkivallan muoto. Mikään ap:n kuvailema tilanne ei näitä kriteerejä täytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen ilmapiiri on aina TÄYNNÄ henkistä väkivaltaa. Jos elää siinä ei välttämättä tiedä sitä koska pitää sitä normaalina. Narsistin vuorovaikutus on sairasta ja kenenkään ei pidä siitä kärsiä vaan on yritettävä päästä pois narsistin lähipiiristä ettei itse sairastu. Täällä jollakin tökkii sana henkinen väkivalta , mutta narsistin lähellä se sanonta on enemmän kuin oikeutettu.
Tämää hyvinkin. Olen tajunnut vasta aikuisena miten sairas ja henkisesti ja emotionaalisesti väkivaltainen perhedynamiikka meillä oli narsistisen isän takia, vaikka päällisin puolin kaikki oli ok. Lapsilla oli vaatetta, ruokaa, suojaa ja saatiin leikkiä, vanhemmat eivät odottaneet mitään tiettyjä suorituksia meiltä, saatiin valita itse opiskelualat, saatiin olla paljon vapaasti. Meillä ei edes tupakoitu! Mutta sitten se kaikki muu siellä seassa, joka tuntui tuolloin ihan normaalille, mutta joka todellisuudessa oli, että meitä vaan siedettiin.
Me ei käyty missään kuin pitkin hampain pari kertaa vuodessa, vanhempien molempien puolisiin sukuihin oli välit katki isän takia, meidän eristettiin asumaan kirjaimellisesti metsämökkiin kauas kaikista, mielipiteitä ei saanut olla, tunteita ei saanut olla, mistään ei keskusteltu tai neuvoteltu, jos oli jokin asia huonosti siitä piti huolehtia itse vaikka olisit vaan 7-vuotias, hiuksia ei harjattu, hampaita ei pesty, kaikki tehtiin isän mielen mukaan, elettiin munankuorilla haamuseinäruusuina, kuunnteltiin haukkumista ja isän yksin suorittamaa raivoamista lähes päivittäin, naisia halveksitiin avoimesti... En viitsi edes kirjoittaa kaikkea tähän, ei tila riittäisi.
Nyt ap:n tapauksessa näyttää siltä, että lapsikin vaan hoidetaan fyysisenä olentona eli ruokaa ja suojaa, kuten minut, mutta ei lapsena, joka tarvitsee aikuisen rinnalle huolehtimaan elämästä.
Voin luvata, että kun on yksin pitänyt hoitaa ja selvittää kaikki 35 vuoden ajan (koska en epäonnekseni ole pariutunut), burn out on aika mojova näin keski-ikäisenä tätinä.
Mutta etkö nyt huomaa, että sinunkin tilanteesi oli ihan erilainen kuin ap:n kuvailema tilanne? Missään tekstissä ei nähdäkseni kerrota, että ap:n lapselle koskaan raivottaisiin, että hänen pitäisi kävellä munankuorilla jos hän ei tee aikuisten mielen mukaan, ettei hän saisi osoittaa tunteitaan tai mielipiteitään, ettei hänen hygieniastaan pidettäisi huolta, jne. Kaikki kuvailemasi on ihan oikeaa lapsiin kohdistuvaa henkistä väkivaltaa. Se on kotiväkivallan muoto. Mikään ap:n kuvailema tilanne ei näitä kriteerejä täytä.
Ap:n lapsi on heitteillä.
Kiertämässä sitä narsistimummon kehää, aivan kuten tuo toinenkin.
Koko huusholli on munankuorilla kun mummoa palvellaan.
Ei siellä huutaa tarvitse. Mykkä mielivalta on vielä pahempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen ilmapiiri on aina TÄYNNÄ henkistä väkivaltaa. Jos elää siinä ei välttämättä tiedä sitä koska pitää sitä normaalina. Narsistin vuorovaikutus on sairasta ja kenenkään ei pidä siitä kärsiä vaan on yritettävä päästä pois narsistin lähipiiristä ettei itse sairastu. Täällä jollakin tökkii sana henkinen väkivalta , mutta narsistin lähellä se sanonta on enemmän kuin oikeutettu.
Tämää hyvinkin. Olen tajunnut vasta aikuisena miten sairas ja henkisesti ja emotionaalisesti väkivaltainen perhedynamiikka meillä oli narsistisen isän takia, vaikka päällisin puolin kaikki oli ok. Lapsilla oli vaatetta, ruokaa, suojaa ja saatiin leikkiä, vanhemmat eivät odottaneet mitään tiettyjä suorituksia meiltä, saatiin valita itse opiskelualat, saatiin olla paljon vapaasti. Meillä ei edes tupakoitu! Mutta sitten se kaikki muu siellä seassa, joka tuntui tuolloin ihan normaalille, mutta joka todellisuudessa oli, että meitä vaan siedettiin.
Me ei käyty missään kuin pitkin hampain pari kertaa vuodessa, vanhempien molempien puolisiin sukuihin oli välit katki isän takia, meidän eristettiin asumaan kirjaimellisesti metsämökkiin kauas kaikista, mielipiteitä ei saanut olla, tunteita ei saanut olla, mistään ei keskusteltu tai neuvoteltu, jos oli jokin asia huonosti siitä piti huolehtia itse vaikka olisit vaan 7-vuotias, hiuksia ei harjattu, hampaita ei pesty, kaikki tehtiin isän mielen mukaan, elettiin munankuorilla haamuseinäruusuina, kuunnteltiin haukkumista ja isän yksin suorittamaa raivoamista lähes päivittäin, naisia halveksitiin avoimesti... En viitsi edes kirjoittaa kaikkea tähän, ei tila riittäisi.
Nyt ap:n tapauksessa näyttää siltä, että lapsikin vaan hoidetaan fyysisenä olentona eli ruokaa ja suojaa, kuten minut, mutta ei lapsena, joka tarvitsee aikuisen rinnalle huolehtimaan elämästä.
Voin luvata, että kun on yksin pitänyt hoitaa ja selvittää kaikki 35 vuoden ajan (koska en epäonnekseni ole pariutunut), burn out on aika mojova näin keski-ikäisenä tätinä.
Mutta etkö nyt huomaa, että sinunkin tilanteesi oli ihan erilainen kuin ap:n kuvailema tilanne? Missään tekstissä ei nähdäkseni kerrota, että ap:n lapselle koskaan raivottaisiin, että hänen pitäisi kävellä munankuorilla jos hän ei tee aikuisten mielen mukaan, ettei hän saisi osoittaa tunteitaan tai mielipiteitään, ettei hänen hygieniastaan pidettäisi huolta, jne. Kaikki kuvailemasi on ihan oikeaa lapsiin kohdistuvaa henkistä väkivaltaa. Se on kotiväkivallan muoto. Mikään ap:n kuvailema tilanne ei näitä kriteerejä täytä.
Ap:n lapsi on heitteillä.
Kiertämässä sitä narsistimummon kehää, aivan kuten tuo toinenkin.
Koko huusholli on munankuorilla kun mummoa palvellaan.
Ei siellä huutaa tarvitse. Mykkä mielivalta on vielä pahempaa.
Mutta näytätkö sen viestin, missä kerrottiin, että lapsi joutuu kävelemään munankuorilla mummon ympärillä? Minä kun ymmärsin ainakin aloituksesta, että mummo yrittää hemmotella lasta vähän liikaakin.
Kaikkihan tämä on pelkkää tekstuaalista analyysiä, koska me tunnemme koko tarinan vain tekstinä. Voi olla ihan fiktiotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen ilmapiiri on aina TÄYNNÄ henkistä väkivaltaa. Jos elää siinä ei välttämättä tiedä sitä koska pitää sitä normaalina. Narsistin vuorovaikutus on sairasta ja kenenkään ei pidä siitä kärsiä vaan on yritettävä päästä pois narsistin lähipiiristä ettei itse sairastu. Täällä jollakin tökkii sana henkinen väkivalta , mutta narsistin lähellä se sanonta on enemmän kuin oikeutettu.
Tämää hyvinkin. Olen tajunnut vasta aikuisena miten sairas ja henkisesti ja emotionaalisesti väkivaltainen perhedynamiikka meillä oli narsistisen isän takia, vaikka päällisin puolin kaikki oli ok. Lapsilla oli vaatetta, ruokaa, suojaa ja saatiin leikkiä, vanhemmat eivät odottaneet mitään tiettyjä suorituksia meiltä, saatiin valita itse opiskelualat, saatiin olla paljon vapaasti. Meillä ei edes tupakoitu! Mutta sitten se kaikki muu siellä seassa, joka tuntui tuolloin ihan normaalille, mutta joka todellisuudessa oli, että meitä vaan siedettiin.
Me ei käyty missään kuin pitkin hampain pari kertaa vuodessa, vanhempien molempien puolisiin sukuihin oli välit katki isän takia, meidän eristettiin asumaan kirjaimellisesti metsämökkiin kauas kaikista, mielipiteitä ei saanut olla, tunteita ei saanut olla, mistään ei keskusteltu tai neuvoteltu, jos oli jokin asia huonosti siitä piti huolehtia itse vaikka olisit vaan 7-vuotias, hiuksia ei harjattu, hampaita ei pesty, kaikki tehtiin isän mielen mukaan, elettiin munankuorilla haamuseinäruusuina, kuunnteltiin haukkumista ja isän yksin suorittamaa raivoamista lähes päivittäin, naisia halveksitiin avoimesti... En viitsi edes kirjoittaa kaikkea tähän, ei tila riittäisi.
Nyt ap:n tapauksessa näyttää siltä, että lapsikin vaan hoidetaan fyysisenä olentona eli ruokaa ja suojaa, kuten minut, mutta ei lapsena, joka tarvitsee aikuisen rinnalle huolehtimaan elämästä.
Voin luvata, että kun on yksin pitänyt hoitaa ja selvittää kaikki 35 vuoden ajan (koska en epäonnekseni ole pariutunut), burn out on aika mojova näin keski-ikäisenä tätinä.
Mutta etkö nyt huomaa, että sinunkin tilanteesi oli ihan erilainen kuin ap:n kuvailema tilanne? Missään tekstissä ei nähdäkseni kerrota, että ap:n lapselle koskaan raivottaisiin, että hänen pitäisi kävellä munankuorilla jos hän ei tee aikuisten mielen mukaan, ettei hän saisi osoittaa tunteitaan tai mielipiteitään, ettei hänen hygieniastaan pidettäisi huolta, jne. Kaikki kuvailemasi on ihan oikeaa lapsiin kohdistuvaa henkistä väkivaltaa. Se on kotiväkivallan muoto. Mikään ap:n kuvailema tilanne ei näitä kriteerejä täytä.
Ap:n lapsi on heitteillä.
Kiertämässä sitä narsistimummon kehää, aivan kuten tuo toinenkin.
Koko huusholli on munankuorilla kun mummoa palvellaan.
Ei siellä huutaa tarvitse. Mykkä mielivalta on vielä pahempaa.
Mutta näytätkö sen viestin, missä kerrottiin, että lapsi joutuu kävelemään munankuorilla mummon ympärillä? Minä kun ymmärsin ainakin aloituksesta, että mummo yrittää hemmotella lasta vähän liikaakin.
Kaikkihan tämä on pelkkää tekstuaalista analyysiä, koska me tunnemme koko tarinan vain tekstinä. Voi olla ihan fiktiotakin.
Ei mummo LASTA hemmottele.
Vaan täyttää omia tarpeitaan ja ylikävelee tyttärensä ja groomaa tyttärentytärtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen ilmapiiri on aina TÄYNNÄ henkistä väkivaltaa. Jos elää siinä ei välttämättä tiedä sitä koska pitää sitä normaalina. Narsistin vuorovaikutus on sairasta ja kenenkään ei pidä siitä kärsiä vaan on yritettävä päästä pois narsistin lähipiiristä ettei itse sairastu. Täällä jollakin tökkii sana henkinen väkivalta , mutta narsistin lähellä se sanonta on enemmän kuin oikeutettu.
Tämää hyvinkin. Olen tajunnut vasta aikuisena miten sairas ja henkisesti ja emotionaalisesti väkivaltainen perhedynamiikka meillä oli narsistisen isän takia, vaikka päällisin puolin kaikki oli ok. Lapsilla oli vaatetta, ruokaa, suojaa ja saatiin leikkiä, vanhemmat eivät odottaneet mitään tiettyjä suorituksia meiltä, saatiin valita itse opiskelualat, saatiin olla paljon vapaasti. Meillä ei edes tupakoitu! Mutta sitten se kaikki muu siellä seassa, joka tuntui tuolloin ihan normaalille, mutta joka todellisuudessa oli, että meitä vaan siedettiin.
Me ei käyty missään kuin pitkin hampain pari kertaa vuodessa, vanhempien molempien puolisiin sukuihin oli välit katki isän takia, meidän eristettiin asumaan kirjaimellisesti metsämökkiin kauas kaikista, mielipiteitä ei saanut olla, tunteita ei saanut olla, mistään ei keskusteltu tai neuvoteltu, jos oli jokin asia huonosti siitä piti huolehtia itse vaikka olisit vaan 7-vuotias, hiuksia ei harjattu, hampaita ei pesty, kaikki tehtiin isän mielen mukaan, elettiin munankuorilla haamuseinäruusuina, kuunnteltiin haukkumista ja isän yksin suorittamaa raivoamista lähes päivittäin, naisia halveksitiin avoimesti... En viitsi edes kirjoittaa kaikkea tähän, ei tila riittäisi.
Nyt ap:n tapauksessa näyttää siltä, että lapsikin vaan hoidetaan fyysisenä olentona eli ruokaa ja suojaa, kuten minut, mutta ei lapsena, joka tarvitsee aikuisen rinnalle huolehtimaan elämästä.
Voin luvata, että kun on yksin pitänyt hoitaa ja selvittää kaikki 35 vuoden ajan (koska en epäonnekseni ole pariutunut), burn out on aika mojova näin keski-ikäisenä tätinä.
Mutta etkö nyt huomaa, että sinunkin tilanteesi oli ihan erilainen kuin ap:n kuvailema tilanne? Missään tekstissä ei nähdäkseni kerrota, että ap:n lapselle koskaan raivottaisiin, että hänen pitäisi kävellä munankuorilla jos hän ei tee aikuisten mielen mukaan, ettei hän saisi osoittaa tunteitaan tai mielipiteitään, ettei hänen hygieniastaan pidettäisi huolta, jne. Kaikki kuvailemasi on ihan oikeaa lapsiin kohdistuvaa henkistä väkivaltaa. Se on kotiväkivallan muoto. Mikään ap:n kuvailema tilanne ei näitä kriteerejä täytä.
Ap:n lapsi on heitteillä.
Kiertämässä sitä narsistimummon kehää, aivan kuten tuo toinenkin.
Koko huusholli on munankuorilla kun mummoa palvellaan.
Ei siellä huutaa tarvitse. Mykkä mielivalta on vielä pahempaa.
Mutta näytätkö sen viestin, missä kerrottiin, että lapsi joutuu kävelemään munankuorilla mummon ympärillä? Minä kun ymmärsin ainakin aloituksesta, että mummo yrittää hemmotella lasta vähän liikaakin.
Kaikkihan tämä on pelkkää tekstuaalista analyysiä, koska me tunnemme koko tarinan vain tekstinä. Voi olla ihan fiktiotakin.
Ei mummo LASTA hemmottele.
Vaan täyttää omia tarpeitaan ja ylikävelee tyttärensä ja groomaa tyttärentytärtä.
No näin se voi olla, mutta lapsen näkökulmasta mummo on kuitenkin hänelle kiva. Vai meinaatko, että lapsi analysoi asiaa samalla tavalla kuin sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen ilmapiiri on aina TÄYNNÄ henkistä väkivaltaa. Jos elää siinä ei välttämättä tiedä sitä koska pitää sitä normaalina. Narsistin vuorovaikutus on sairasta ja kenenkään ei pidä siitä kärsiä vaan on yritettävä päästä pois narsistin lähipiiristä ettei itse sairastu. Täällä jollakin tökkii sana henkinen väkivalta , mutta narsistin lähellä se sanonta on enemmän kuin oikeutettu.
Tämää hyvinkin. Olen tajunnut vasta aikuisena miten sairas ja henkisesti ja emotionaalisesti väkivaltainen perhedynamiikka meillä oli narsistisen isän takia, vaikka päällisin puolin kaikki oli ok. Lapsilla oli vaatetta, ruokaa, suojaa ja saatiin leikkiä, vanhemmat eivät odottaneet mitään tiettyjä suorituksia meiltä, saatiin valita itse opiskelualat, saatiin olla paljon vapaasti. Meillä ei edes tupakoitu! Mutta sitten se kaikki muu siellä seassa, joka tuntui tuolloin ihan normaalille, mutta joka todellisuudessa oli, että meitä vaan siedettiin.
Me ei käyty missään kuin pitkin hampain pari kertaa vuodessa, vanhempien molempien puolisiin sukuihin oli välit katki isän takia, meidän eristettiin asumaan kirjaimellisesti metsämökkiin kauas kaikista, mielipiteitä ei saanut olla, tunteita ei saanut olla, mistään ei keskusteltu tai neuvoteltu, jos oli jokin asia huonosti siitä piti huolehtia itse vaikka olisit vaan 7-vuotias, hiuksia ei harjattu, hampaita ei pesty, kaikki tehtiin isän mielen mukaan, elettiin munankuorilla haamuseinäruusuina, kuunnteltiin haukkumista ja isän yksin suorittamaa raivoamista lähes päivittäin, naisia halveksitiin avoimesti... En viitsi edes kirjoittaa kaikkea tähän, ei tila riittäisi.
Nyt ap:n tapauksessa näyttää siltä, että lapsikin vaan hoidetaan fyysisenä olentona eli ruokaa ja suojaa, kuten minut, mutta ei lapsena, joka tarvitsee aikuisen rinnalle huolehtimaan elämästä.
Voin luvata, että kun on yksin pitänyt hoitaa ja selvittää kaikki 35 vuoden ajan (koska en epäonnekseni ole pariutunut), burn out on aika mojova näin keski-ikäisenä tätinä.
Mutta etkö nyt huomaa, että sinunkin tilanteesi oli ihan erilainen kuin ap:n kuvailema tilanne? Missään tekstissä ei nähdäkseni kerrota, että ap:n lapselle koskaan raivottaisiin, että hänen pitäisi kävellä munankuorilla jos hän ei tee aikuisten mielen mukaan, ettei hän saisi osoittaa tunteitaan tai mielipiteitään, ettei hänen hygieniastaan pidettäisi huolta, jne. Kaikki kuvailemasi on ihan oikeaa lapsiin kohdistuvaa henkistä väkivaltaa. Se on kotiväkivallan muoto. Mikään ap:n kuvailema tilanne ei näitä kriteerejä täytä.
Ap:n lapsi on heitteillä.
Kiertämässä sitä narsistimummon kehää, aivan kuten tuo toinenkin.
Koko huusholli on munankuorilla kun mummoa palvellaan.
Ei siellä huutaa tarvitse. Mykkä mielivalta on vielä pahempaa.
Mutta näytätkö sen viestin, missä kerrottiin, että lapsi joutuu kävelemään munankuorilla mummon ympärillä? Minä kun ymmärsin ainakin aloituksesta, että mummo yrittää hemmotella lasta vähän liikaakin.
Kaikkihan tämä on pelkkää tekstuaalista analyysiä, koska me tunnemme koko tarinan vain tekstinä. Voi olla ihan fiktiotakin.
Ei mummo LASTA hemmottele.
Vaan täyttää omia tarpeitaan ja ylikävelee tyttärensä ja groomaa tyttärentytärtä.
No näin se voi olla, mutta lapsen näkökulmasta mummo on kuitenkin hänelle kiva. Vai meinaatko, että lapsi analysoi asiaa samalla tavalla kuin sinä?
Millä lailla se mummo on kiva lapsen näkökulmasta? Lapsi näkee että mummo kohtelee äitiä huonoati ja äiti on väsynyt ja itkuinen.
Ja niinhän ne pedofiilit on lapsesta ensin kivoja karkkeineen ja koiranpentuineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen myös miten monet tarjoavat 75-vuotiaalle jotain palvetaloa. Hän on liian nuori sinne.
Ilmeisesti äidillä ei ole isompia sairauksia koska aloittaja ei ole kertonut lääkärissäkäynneistä. Tosiaan äiti kököttää vain kotona.
Kyllä mielestäni ihan erillisen vuokraaminen olisi tässä järkevintä ja oikeastaan ehkä ainoa tapa.Minä tekisin aloittajana niin, että mummo viedään lääkäriin ja perusteelliseen terveystarkastukseen.
Sen perusteella sitten sosiaali-ihmisten yms. kanssa hankitaan se asianmukainen asunto.
Hyvänen aika, mummolla on vielä virkeitä vuosia jäljellä, miksi ne pitäisi tuhlata tyttären luona asumiseen ja molempien passivoitumiseen.
Kummatkin voisivat siitä tomeroitua ja hankkia vielä elämän. Kunhan vaan se muutos aloitetaan nyt eikä ylihuomenna.Ei.
Ap:n kuuluu nyt alkaa huolehtia lapsestaan ja lakata paapomaata sitä äitiään.
No hyvänen aika, tämähän on juuri sitä lapsesta huolehtimista kun hoitaa asia niin, että äiti saadaan erillinen, oma asunto? Nimenomaan ei jatkossa asu aloittajan kotona. Jostainhan sen muutoksen pitää alkaa.
Jos ap on paaponut 5 vuotta kotonaan tekemättä mitään kuin uskonut äidin sanomisia niin vähin mitä nyt on tehdä on viedä itse tai hankkia joku viemään äiti lääkäriin eikä uskoa mitä äiti sanoo terveydentilastaan.
Kun siitä terveydentilasta saa faktaa niin voi perustella äidilleen, että nyt toimitaan näin.
Oli kunto mikä tahansa aloittajan luo ei enää äiti asuisi.
Jos äiti on kököttänyt viisi vuotta kotona niin miten ajattelitte tai kuvittelette hänen itse ja itsenäisesti menevän sinne lääkäriin?
Ei mitenkään, eikä ikinä, siksi tässä asiassa nyt vielä "paapominen".
Luuletteko ylipäätään, että äiti itse alkaa missään muodossa ja millään keinoin ITSE tekemään mitään lähteäkseen aloittajan luota? No ei todellakaan.
Siksi nyt tässä viimeisessä rykäyksessä tarvitaan aloittajaa, että asiat lähtevät rullaamaan eteenpäin. Ei edes ilman aloittajan yhteydenottoa ulkopuolisiin tahoihin kukaan voi tehdä mitään, eikä edes halua koska tämä nykykäytäntö on halpa ja helppo yhteiskunnalle. Se sopii mainiosti ja he viisveisaavat ellei heitä tökätä, että nyt riitti.
Eikö se nyt ole tarkoitus, että jostain alkaa muutos?
Vai miten ja kuka sen muutoksen aloittaa ellei ap?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen myös miten monet tarjoavat 75-vuotiaalle jotain palvetaloa. Hän on liian nuori sinne.
Ilmeisesti äidillä ei ole isompia sairauksia koska aloittaja ei ole kertonut lääkärissäkäynneistä. Tosiaan äiti kököttää vain kotona.
Kyllä mielestäni ihan erillisen vuokraaminen olisi tässä järkevintä ja oikeastaan ehkä ainoa tapa.Minä tekisin aloittajana niin, että mummo viedään lääkäriin ja perusteelliseen terveystarkastukseen.
Sen perusteella sitten sosiaali-ihmisten yms. kanssa hankitaan se asianmukainen asunto.
Hyvänen aika, mummolla on vielä virkeitä vuosia jäljellä, miksi ne pitäisi tuhlata tyttären luona asumiseen ja molempien passivoitumiseen.
Kummatkin voisivat siitä tomeroitua ja hankkia vielä elämän. Kunhan vaan se muutos aloitetaan nyt eikä ylihuomenna.Ei.
Ap:n kuuluu nyt alkaa huolehtia lapsestaan ja lakata paapomaata sitä äitiään.
No hyvänen aika, tämähän on juuri sitä lapsesta huolehtimista kun hoitaa asia niin, että äiti saadaan erillinen, oma asunto? Nimenomaan ei jatkossa asu aloittajan kotona. Jostainhan sen muutoksen pitää alkaa.
Jos ap on paaponut 5 vuotta kotonaan tekemättä mitään kuin uskonut äidin sanomisia niin vähin mitä nyt on tehdä on viedä itse tai hankkia joku viemään äiti lääkäriin eikä uskoa mitä äiti sanoo terveydentilastaan.
Kun siitä terveydentilasta saa faktaa niin voi perustella äidilleen, että nyt toimitaan näin.
Oli kunto mikä tahansa aloittajan luo ei enää äiti asuisi.Jos äiti on kököttänyt viisi vuotta kotona niin miten ajattelitte tai kuvittelette hänen itse ja itsenäisesti menevän sinne lääkäriin?
Ei mitenkään, eikä ikinä, siksi tässä asiassa nyt vielä "paapominen".
Luuletteko ylipäätään, että äiti itse alkaa missään muodossa ja millään keinoin ITSE tekemään mitään lähteäkseen aloittajan luota? No ei todellakaan.
Siksi nyt tässä viimeisessä rykäyksessä tarvitaan aloittajaa, että asiat lähtevät rullaamaan eteenpäin. Ei edes ilman aloittajan yhteydenottoa ulkopuolisiin tahoihin kukaan voi tehdä mitään, eikä edes halua koska tämä nykykäytäntö on halpa ja helppo yhteiskunnalle. Se sopii mainiosti ja he viisveisaavat ellei heitä tökätä, että nyt riitti.
Eikö se nyt ole tarkoitus, että jostain alkaa muutos?
Vai miten ja kuka sen muutoksen aloittaa ellei ap?
Johan se on neuvottu.
Ap hankkii itselleen ja lapselleen asunnon. Muuttaa.
Mummo saa sitten hakea avun kunnalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen ilmapiiri on aina TÄYNNÄ henkistä väkivaltaa. Jos elää siinä ei välttämättä tiedä sitä koska pitää sitä normaalina. Narsistin vuorovaikutus on sairasta ja kenenkään ei pidä siitä kärsiä vaan on yritettävä päästä pois narsistin lähipiiristä ettei itse sairastu. Täällä jollakin tökkii sana henkinen väkivalta , mutta narsistin lähellä se sanonta on enemmän kuin oikeutettu.
Tämää hyvinkin. Olen tajunnut vasta aikuisena miten sairas ja henkisesti ja emotionaalisesti väkivaltainen perhedynamiikka meillä oli narsistisen isän takia, vaikka päällisin puolin kaikki oli ok. Lapsilla oli vaatetta, ruokaa, suojaa ja saatiin leikkiä, vanhemmat eivät odottaneet mitään tiettyjä suorituksia meiltä, saatiin valita itse opiskelualat, saatiin olla paljon vapaasti. Meillä ei edes tupakoitu! Mutta sitten se kaikki muu siellä seassa, joka tuntui tuolloin ihan normaalille, mutta joka todellisuudessa oli, että meitä vaan siedettiin.
Me ei käyty missään kuin pitkin hampain pari kertaa vuodessa, vanhempien molempien puolisiin sukuihin oli välit katki isän takia, meidän eristettiin asumaan kirjaimellisesti metsämökkiin kauas kaikista, mielipiteitä ei saanut olla, tunteita ei saanut olla, mistään ei keskusteltu tai neuvoteltu, jos oli jokin asia huonosti siitä piti huolehtia itse vaikka olisit vaan 7-vuotias, hiuksia ei harjattu, hampaita ei pesty, kaikki tehtiin isän mielen mukaan, elettiin munankuorilla haamuseinäruusuina, kuunnteltiin haukkumista ja isän yksin suorittamaa raivoamista lähes päivittäin, naisia halveksitiin avoimesti... En viitsi edes kirjoittaa kaikkea tähän, ei tila riittäisi.
Nyt ap:n tapauksessa näyttää siltä, että lapsikin vaan hoidetaan fyysisenä olentona eli ruokaa ja suojaa, kuten minut, mutta ei lapsena, joka tarvitsee aikuisen rinnalle huolehtimaan elämästä.
Voin luvata, että kun on yksin pitänyt hoitaa ja selvittää kaikki 35 vuoden ajan (koska en epäonnekseni ole pariutunut), burn out on aika mojova näin keski-ikäisenä tätinä.
Mutta etkö nyt huomaa, että sinunkin tilanteesi oli ihan erilainen kuin ap:n kuvailema tilanne? Missään tekstissä ei nähdäkseni kerrota, että ap:n lapselle koskaan raivottaisiin, että hänen pitäisi kävellä munankuorilla jos hän ei tee aikuisten mielen mukaan, ettei hän saisi osoittaa tunteitaan tai mielipiteitään, ettei hänen hygieniastaan pidettäisi huolta, jne. Kaikki kuvailemasi on ihan oikeaa lapsiin kohdistuvaa henkistä väkivaltaa. Se on kotiväkivallan muoto. Mikään ap:n kuvailema tilanne ei näitä kriteerejä täytä.
Ap:n lapsi on heitteillä.
Kiertämässä sitä narsistimummon kehää, aivan kuten tuo toinenkin.
Koko huusholli on munankuorilla kun mummoa palvellaan.
Ei siellä huutaa tarvitse. Mykkä mielivalta on vielä pahempaa.
Mutta näytätkö sen viestin, missä kerrottiin, että lapsi joutuu kävelemään munankuorilla mummon ympärillä? Minä kun ymmärsin ainakin aloituksesta, että mummo yrittää hemmotella lasta vähän liikaakin.
Kaikkihan tämä on pelkkää tekstuaalista analyysiä, koska me tunnemme koko tarinan vain tekstinä. Voi olla ihan fiktiotakin.
Ei mummo LASTA hemmottele.
Vaan täyttää omia tarpeitaan ja ylikävelee tyttärensä ja groomaa tyttärentytärtä.
No näin se voi olla, mutta lapsen näkökulmasta mummo on kuitenkin hänelle kiva. Vai meinaatko, että lapsi analysoi asiaa samalla tavalla kuin sinä?
Millä lailla se mummo on kiva lapsen näkökulmasta? Lapsi näkee että mummo kohtelee äitiä huonoati ja äiti on väsynyt ja itkuinen.
Ja niinhän ne pedofiilit on lapsesta ensin kivoja karkkeineen ja koiranpentuineen.
En sanonut, että mummo on automaattisesti kiva lapsen näkökulmasta, vaan että ainakin mummo on lapseLLE kiva. Ainakaan lapsen ei tarvitse pelätä mummoa. Henkinen väkivalta on pelossa elämistä.
En minä jaksa tätä keskustelua enää. Onneksi olkoon, olette ihan yhtä rasittavia vänkääjiä kuin oma äitini. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen myös miten monet tarjoavat 75-vuotiaalle jotain palvetaloa. Hän on liian nuori sinne.
Ilmeisesti äidillä ei ole isompia sairauksia koska aloittaja ei ole kertonut lääkärissäkäynneistä. Tosiaan äiti kököttää vain kotona.
Kyllä mielestäni ihan erillisen vuokraaminen olisi tässä järkevintä ja oikeastaan ehkä ainoa tapa.Minä tekisin aloittajana niin, että mummo viedään lääkäriin ja perusteelliseen terveystarkastukseen.
Sen perusteella sitten sosiaali-ihmisten yms. kanssa hankitaan se asianmukainen asunto.
Hyvänen aika, mummolla on vielä virkeitä vuosia jäljellä, miksi ne pitäisi tuhlata tyttären luona asumiseen ja molempien passivoitumiseen.
Kummatkin voisivat siitä tomeroitua ja hankkia vielä elämän. Kunhan vaan se muutos aloitetaan nyt eikä ylihuomenna.Ei.
Ap:n kuuluu nyt alkaa huolehtia lapsestaan ja lakata paapomaata sitä äitiään.
No hyvänen aika, tämähän on juuri sitä lapsesta huolehtimista kun hoitaa asia niin, että äiti saadaan erillinen, oma asunto? Nimenomaan ei jatkossa asu aloittajan kotona. Jostainhan sen muutoksen pitää alkaa.
Jos ap on paaponut 5 vuotta kotonaan tekemättä mitään kuin uskonut äidin sanomisia niin vähin mitä nyt on tehdä on viedä itse tai hankkia joku viemään äiti lääkäriin eikä uskoa mitä äiti sanoo terveydentilastaan.
Kun siitä terveydentilasta saa faktaa niin voi perustella äidilleen, että nyt toimitaan näin.
Oli kunto mikä tahansa aloittajan luo ei enää äiti asuisi.Jos äiti on kököttänyt viisi vuotta kotona niin miten ajattelitte tai kuvittelette hänen itse ja itsenäisesti menevän sinne lääkäriin?
Ei mitenkään, eikä ikinä, siksi tässä asiassa nyt vielä "paapominen".
Luuletteko ylipäätään, että äiti itse alkaa missään muodossa ja millään keinoin ITSE tekemään mitään lähteäkseen aloittajan luota? No ei todellakaan.
Siksi nyt tässä viimeisessä rykäyksessä tarvitaan aloittajaa, että asiat lähtevät rullaamaan eteenpäin. Ei edes ilman aloittajan yhteydenottoa ulkopuolisiin tahoihin kukaan voi tehdä mitään, eikä edes halua koska tämä nykykäytäntö on halpa ja helppo yhteiskunnalle. Se sopii mainiosti ja he viisveisaavat ellei heitä tökätä, että nyt riitti.
Eikö se nyt ole tarkoitus, että jostain alkaa muutos?
Vai miten ja kuka sen muutoksen aloittaa ellei ap?Johan se on neuvottu.
Ap hankkii itselleen ja lapselleen asunnon. Muuttaa.
Mummo saa sitten hakea avun kunnalta.
Moneen kertaan annettu hyvät neuvot. Itse kunkin pitää kuitenkin haluta viedä asioita eteenpäin. Jotkut sitten viime kädessä kuitenkin mieluummin jäävät tilanteeseensa jumiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te saitte, että ap tekee henkistä väkivaltaa lasta kohtaan? Luin aloituksen uudestaan, enkä saanut siitä sen enempää irti, kuin että mummo haluaa olla "good cop" ja torpata äidin auktoriteetin lapseen. Liika lelliminen ei toki ole lapselle hyväksi, mutta missä tuossa on varsinaisesti se henkinen väkivalta?
Lapsi ottaa äidistään mallia. Äiti haahuilee kotona , äidinäiti sanoo yhtä äiti toista . Kumpaa lapsen on toteltava , miksi äidinäiti lupaa esim. karkkeja , äiti ei.
Koko perhekuvio on täysin sairas. Kökötetään kotona, kökötetään ja kökötetään. Odotetaan jotain ulkopuolista pelastajaa, ei oteta mitään vastuuta omista valinnoista tai omasta elämästä.
Lapsi ei tiedä ketä totella, perheen dynamiikka vinksallaan.
Niin, onhan tuo dynamiikka vinksallaan monella tapaa, mutta on kyllä aikamoinen harppaus sanoa sitä henkiseksi väkivallaksi.
Tuon logiikan mukaan kaikki pitkäaikaistyöttömät, yrittäjinä epäonnistuneet, fyysisen sairauden väsyttämät, sohvalla TV-sarjoja tai rakkausromaaneja ahmivat, tai vaikka ihan jo lievästäkin masennuksesta kärsivät vanhemmat tekevät lapsilleen Henkistä Väkivaltaa(tm), kun antavat lapsilleen vääränlaisia malleja.
Se ei ole ainoa asia. Pahinta on tuo manipuloinnin täyttämä narsistinen ilmapiiri, jossa kaikki on käytännössä epätervettä. Se että lapsen vanhempi kanna lainkaan vastuuta mistään. Lapsi on siis käytännössä heitteillä tuolla kaiken kökötyksen keskellä.
Hänellä ei ole yhtään tervepäistä aikuista läsnä, pipipäitä taas aina läsnä.
Myös terveen tasapainoisen elämän malli puuttuu, koska kaikki perheen aikuiset vain kököttää kotona, kukaan ei käy töissä, kukaan ei käy ylipäätään missään.
Aikuisten keskinäiset välit eivär ole terveet, lapsen koko lapsuudenkoti on vääristynyt kuin Vekkulan peili.
Edelleenkin, ilmapiiri voi olla vääristynyt olematta VÄKIVALTAA. En tajua, ketä tällainen liioittelu palvelee. Lapsi voi saada vääriä malleja saamatta kuitenkaan minkäänlaisia traumoja. Ei välttämättä saa edes pidemmän päälle vääriä malleja, voi vain myöhemmin miettiä, että huhhuh, olihan sekin ajanjakso tarkemmin ajateltuna vähän omituinen, kun mummo asui meillä. Kertoman perusteella en jaksa uskoa, että lapsi mitenkään ahdistuu nykytilanteesta, mutta sitä tietysti ei voi tietää perhettä koskaan edes näkemättä.
Edelleenkin.
Vanhempi joka pakottaa lapsensa elämään tuollaisessa kuviossa harjoittaa aktiivisesti henkistä väkivaltaa lastaan kohtaan.
Ei se tilanne ole vain tipahtanut päälle, vaan vanhempi sallii sen, on sallinut vuosia.
Lapsi on elänyt tuossa viisi vuotta, käytännössä koko sen ajan kuin hänellä eses on muistikuvia elämästään.
No, ei voi muuta kuin "agree to disagree". Tilanne on kestämätön kaikkien kannalta, se vaatii pikaista muutosta, eikä se ole lapselle mitenkään ihanteellinen, päinvastoin. Mutta tuo väkivalta-sanan käyttö tökkii pahasti. Lapsia elää tosi ikävienkin perhedynamiikkojen keskellä, vaikkapa eron partaalla olevien vanhempien kanssa, jotka yrittävät pysyä yhdessä lasten takia mutta tekevät olon kaikille tukalaksi. En sitäkään sanoisi "henkiseksi väkivallaksi".
Henkinen väkivalta on kotiväkivallan muoto, ja sellaisesta kärsivä lapsi pitäisi huostaanottaa heti. Kuinka moni teistä oikeasti huostaanottaisi ap:n lapsen, ja millä perustein?
Tässä on varmaan tosi suuria eroja siinä, miten ihmiset määrittelevät henkisen väkivallan. Itse olen kokenut henkistä väkivaltaa, se on m.m. lyttäämistä, kaasuvalottamista, itsetunnon murentamista, kiristämistä, eristämistä, uhkailua, jatkuvaa haukkumista ja kritiikkiä. Kukaan ei tietääkseni kohdista mitään tämänsuuntaista ap:n lapseen.
Minä näkisin asian niin että tässä väkivallaksi voidaan luokitella se, että lapsi joutuu systemaattisesti olemaan kuviossa vähiten tärkeä, ja tavalla jossa hänestä juhlapuhetasolla välitetään kovasti mutta reaalisesti ottaen hänen tarpeensa tulevat pysyvästi viimeisinä, jos niitä saa oikeasti ollakaan. Siitä seuraa hienovaraista pakkosyöttöä, jossa lapsi pakotetaan vaihtamaan omanarvontunteensa lasihelmiin samalla kun hänet kasvatetaan kieroon. Tämä tapahtuu niin hitaasti, että kenen tahansa kompassi sekoaa.
Tukaluus ja aktiivinen kieroonkasvattaminen ovat kaksi eri asiaa. Tässä ihmisen koko tunnearsenaali vääristetään, asiat kuvataan muuksi kuin mitä ne ovat, ja lasta paheksutaan asioista, joista hän ei ole vastuussa vielä, mutta joihin kasvaessaan hän ennen pitkää tulee jäämään vuorollaan todella yksin. Samalla lapselle luodaan maailmankuva, jossa hän on samaan aikaan vastuussa koko maailmasta kun häntä ei pidetä kykenevänä mihinkään. Opetettua avuttomuutta.
Monen keskustelijan kompastuskiveksi tässä tuntuu tulevan se, että on vaikeaa nähdä miten ihminen voi olla samaan aikaan sekä uhri että pahantekijä. Oikeasti vaikeat perhekuviot kuitenkin aina sisältävät tämänkin elementin, ja jos sitä ei pysty ymmärtämään, on tilanteessa vain yksi hyväntahtoinen hölmö liitettäväksi mahdollistajien ketjuun.
Samaten jää ymmärtämättä se, että hyväntahtoiseksi itsensä mieltävä ihminen ei välttämättä ole keskustelussa se, joka oikeasti tekee hyvää. Suomalaisille oikeutetun suuttumuksen käsite ja ylipäätään no nonsense ovat todella hankalia sulattaa. Koska hymistely ja lempeys ymmärretään identtisiksi vaikka ne harvoin sitä oikeasti ovat jos pintaa yhtään raaputtaa.
Otetaan nyt kuitenkin huomioon se, että kaikki nämä päätelmät perustuvat yhteen palstaketjuun. Ketju ei käsittele lasta, vaan äidin ja mummon vaikeaa suhdetta, joten totta kai lapsi on tässä ketjussa vähän sivuosassa. Huolestuttavampaa minusta olisi, jos ongelmat pyörisivät lapsen ympärillä, esim. mummo kohtelisi lasta kuten saastaa ja äiti olisi sen suhteen passiivinen.
En minä ihan näin syvältäluotaavia analyyseja tekisi yhden ketjun pohjalta. Eihän tämä kerro koko totuutta perheen elämästä, tai puoliakaan siitä.
Selvää on joka tapauksessa, että tilanne mättää ja se pitää korjata. Mutta nämä ap:n lapsen huostaanottoa kannattavat ym. kyllä projisoivat tosi pahasti omien kokemustensa perusteella.
En tiedä moniko täällä on vaatinut huostaanottoa, itse peukutin sen teorian tasolla. Äiti ei kykene huolehtimaan lapsensa tarpeista eikä tajua sitä itse, ja toimii aktiivisesti niitä vastaan. Joten lapsen kehitys vaarannetaan.
Valitettavasti olen myös siinä määrin realisti, etten pidä kauhean todennäköisenä että tilanne muuttuisi huostaanotosta sen paremmaksi, joten ei voi sanoa että kannattaisin sitä.
Oma näkemyksesi on naiivi. Tämä maa on täynnä saastana kohtelevien vanhempien kasvattamia aikuisia, jotka ovat pyhän vihan vallassa sitä passiivista vanhempaa kohtaan joka salli sen. Heillä on vakavia ongelmia, omanarvontunne nolla eikä osaa päättää kumpaa enemmän vihaisi asiasta. Mutta silti heillä menee verraten hyvin, he tietävät mikä mättää ja he ymmärtävät ristiriitaiset tunteensa, koska on ollut niin ilmeistä, mikä on pielessä. Toinen oli ilkeä ja toinen oli lamaantunut.
Mutta tässä puhutaan lojaliteettiristiriidasta. Yksi sallii kaiken ja vaatii salaliittoon kanssaan ja halveksimaan tosiasiallista kasvattajaa, toinen vaatii ymmärtämään kaiken ja tottelemaan itseään vaikka auktoriteettia ei ole kun se on nakerrettu. Tällaisessa ympäristössä kasvanut lapsi halveksii ja hyväksikäyttää muita vuoron perään ja kokee pohjatonta yksinäisyyttä ja hallitsemispakkoa. Tuhoaa suhteensa muihin eikä ymmärrä itseäänkään. Osa insestisesti virittyneistä perheistä varmasti tekee samaa tuhoa, mutta jälleen kerran (mahdollisesti vain henkisesti) hyväksikäytetyn osa on siinä mielessä helpompi, että hänkin ymmärtää mitä hänelle on tehty, ja että hänet on nostettu puolison asemaan ja toinen vanhempi on sen syystä tai toisesta hyväksynyt. Siihen en nyt mene, mitä seurauksia fyysisestä insestistä on, mutta narsismin ja insestin siisti vertailu taitaa olla aika vaikeaa, ne kietoutuvat. Ellei sitten puhuta jo puhtaasta psykopatiasta.
10v. pärjää varmasti illat mummonsa kanssa, ei estä sinun työhön menoa! Saisit vaihtelua,
rahaa ja näkisit muitakin ihmisiä.