Valitsin toisella kierroksella kumppanin järki edellä ja nappiin meni

Jos tunteet ajaa aina täysin järjen vastaisiin parisuhteisiin niin kannattaa käydä juttelemassa. Ehkä terapiasta löytyy ratkaisu, joka auttaa löytämään terveempiä parisuhteita.

Ihmiset on niin erilaisia. Mun oli helppo ihastua ja rakastua kauniisiin naisiin, joten tunne tuli luonnostaan. Sen takia puolison valinnan tein aivan puhtaasti järkiperusteilla, eli henkisesti tasapainoinen ja lämmin persoona (ei mitään mt-ongelmia), älykäs (ehdottomasti ns. oikea yliopistotutkinto) ja urheilullisuus (eli kilpaurheilutausta nuorena, aikaisena jatkunut aktiivinen liikunta).

Näillä kriteereillä löysin sitten itselleni hyvän vaimon, jonka kanssa oltu yhdessä jo 15 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Voi herttinen. Ihanko kokonaiset 2,5 vuotta tyytyväinen 😂 Sinä aikana ei ehdi edes alkukiima kadota. Palataan asiaan 30 vuoden kuluttua.

Jos ei ole ihan nuori, naiivi, onkeensa ottamaton ja kokematon ihmissuhdeasioissa, niin 2,5 vuodessa ehtii jo aika hyvin havannoimaan, millainen ihminen kumppani on ja sovitaanko riittävän hyvin yhteen koko loppuelämää ajatellen. Toki yllätyksiä voi tulla vielä myöhemminkin, koska ihmiset muuttuvat, mutta hyvä pohja tämä on. ap

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on niin erilaisia. Mun oli helppo ihastua ja rakastua kauniisiin naisiin, joten tunne tuli luonnostaan. Sen takia puolison valinnan tein aivan puhtaasti järkiperusteilla, eli henkisesti tasapainoinen ja lämmin persoona (ei mitään mt-ongelmia), älykäs (ehdottomasti ns. oikea yliopistotutkinto) ja urheilullisuus (eli kilpaurheilutausta nuorena, aikaisena jatkunut aktiivinen liikunta).

Näillä kriteereillä löysin sitten itselleni hyvän vaimon, jonka kanssa oltu yhdessä jo 15 vuotta.

Sama oli minulla miesten kanssa. Vieläpä täsmälleen samat perusteet, kun valitsin miehen rinnalleni loppuelämäkseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi herttinen. Ihanko kokonaiset 2,5 vuotta tyytyväinen 😂 Sinä aikana ei ehdi edes alkukiima kadota. Palataan asiaan 30 vuoden kuluttua.

Niin, paisti ettei tuossa ole mitään alkukiimaa edes tai mitään mistä "nauttia" (kuten joku kehotti). Mutta yhtälailla paperilla hyvään kaverimieheen kyllästyy, ja haluaa taas hakea muuta.

Itse toimin noin ensimmäisellä "kierroksella". Tosin en ole joutunut ap:n luettelemia piirteitä (väkivaltainen, riippuvuudet yms.) miettimään, kun en ole koskaan sen tyyppisiin tuntenut vetoa, mutta ilman ihastumisen huumaa valitsin kivan miehen parisuhteeseen ja lasteni isäksi.

Eron jälkeen toisella kierroksella seurustelin täysin päinvastaisen miehen kanssa, tunne edellä, ilman mitään muuta ajatusta. Kun sekin suhde loppui 4v jälkeen tajusin, että jokaisesta suhteesta voi myös oppia jotain. Eikä vastakohta välttämättä ole se oikea ratkaisu. On helppo erotessa miettiä mikä oli pielessä ja mitä ei ainakaan ikinä enää halua. Vaikeampi on nähdä mitä hyvää suhteessa oli, ja onko siinä jotain mitä haluaa jatkossakin.

No, en nyt tiedä kannattiko tuokaan, sen jälkeen vasta vaikeaksi on muuttunut, kun kriteerit vaan kasvaa. :D Kuitenkin sanoisin, että oikean tunteen tullessa eteen olisin valmis aika paljon joustamaan. Enkä tarkoita mitään huonoa kohtelua.

Ymmärsit väärin. Kyse ei ole kaverimiehestä, vaan rakastetusta. Romanttinen puoli ja seksi on tärkeä osa suhdetta, kuten jo aloituksessa mainitsin. Kun mennään järki edellä, niin ei siinä tietenkään tunteettomana olla. ap

Minä pidin pitkää kriteerilistaa ja päädyin melkein vanhaksi piiaksi. Lopulta listalta löytyi enää yksi kriteeri: vanha molemminpuolinen kemia. Otin ekan jonka kanssa tämä toteutui. Elämä voisi joskus olla helpompaakin, mutta en hetkeäkään kadu valintaani verrattuna niihin muihin vaihtoehtoihin - intohimoton järkisuhde tai ilman perhettä jääminen.

Enkä sano että kaikki järkisuhteet on intohimottomia. Mutta minulla se vaan meni niin päin, että on helpompi oppia elämään sen epätäydellisen mutta vahvoja tunteita herättävän kumppanin kanssa kuin sen paperilla täydellisen mutta laimeita tunteita herättävän kanssa. Minulla kun ne laimeat tunteet ei tuppaa vahvistumaan rakastumiseksi vaan muuttumaan lopulta inhoksi. Kantapään kautta koettu sekin. Ei ikinä enää.

Vierailija kirjoitti:

No eikö nämä ole ihan itsestään selvyyksiä:

"Tein listan niistä asioista, joista en tingi eli kaikenlaiset päihteet, riippuvuudet, itsekkyys, väkivaltaisuus (myös henkinen) ja epävakaus."

Ei noista kyllä tarvitse edes mitään listaa tehdä.... 

Silti ihmiset rimpuilevat suhteissa, joissa näitä kaikkia esiintyy. Ei ole kaikille itsestäänselvyyksiä. Kun ero tulee, niin jatketaan samaan malliin seuraavissakin suhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikö nämä ole ihan itsestään selvyyksiä:

"Tein listan niistä asioista, joista en tingi eli kaikenlaiset päihteet, riippuvuudet, itsekkyys, väkivaltaisuus (myös henkinen) ja epävakaus."

Ei noista kyllä tarvitse edes mitään listaa tehdä.... 

Ja kaikki paljastavat nuo piirteet heti ensi treffeillä?

Aika nopeasti tällaiset asiat tulevat ilmi, kun vähänkään on tuntosarvet esillä. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi herttinen. Ihanko kokonaiset 2,5 vuotta tyytyväinen 😂 Sinä aikana ei ehdi edes alkukiima kadota. Palataan asiaan 30 vuoden kuluttua.

Niin, paisti ettei tuossa ole mitään alkukiimaa edes tai mitään mistä "nauttia" (kuten joku kehotti). Mutta yhtälailla paperilla hyvään kaverimieheen kyllästyy, ja haluaa taas hakea muuta.

Itse toimin noin ensimmäisellä "kierroksella". Tosin en ole joutunut ap:n luettelemia piirteitä (väkivaltainen, riippuvuudet yms.) miettimään, kun en ole koskaan sen tyyppisiin tuntenut vetoa, mutta ilman ihastumisen huumaa valitsin kivan miehen parisuhteeseen ja lasteni isäksi.

Eron jälkeen toisella kierroksella seurustelin täysin päinvastaisen miehen kanssa, tunne edellä, ilman mitään muuta ajatusta. Kun sekin suhde loppui 4v jälkeen tajusin, että jokaisesta suhteesta voi myös oppia jotain. Eikä vastakohta välttämättä ole se oikea ratkaisu. On helppo erotessa miettiä mikä oli pielessä ja mitä ei ainakaan ikinä enää halua. Vaikeampi on nähdä mitä hyvää suhteessa oli, ja onko siinä jotain mitä haluaa jatkossakin.

No, en nyt tiedä kannattiko tuokaan, sen jälkeen vasta vaikeaksi on muuttunut, kun kriteerit vaan kasvaa. :D Kuitenkin sanoisin, että oikean tunteen tullessa eteen olisin valmis aika paljon joustamaan. Enkä tarkoita mitään huonoa kohtelua.

Ymmärsit väärin. Kyse ei ole kaverimiehestä, vaan rakastetusta. Romanttinen puoli ja seksi on tärkeä osa suhdetta, kuten jo aloituksessa mainitsin. Kun mennään järki edellä, niin ei siinä tietenkään tunteettomana olla. ap

Olen eri, mutta en tiedä mitä tarkoitat tuolla järki edellä menemisellä jos kuitenkin on myös vahvoja romanttisia tunteita ja seksuaalista vetoa. Ei se minusta ole mitään järjen tai tunteiden mukaan menemistä jos ei näissä ole edes ristiriitaa. Sehän se paras tilanne on, että sydän ja pää osoittaa samaan ihmiseen eikä tarvitse valita. Siinä se valinta vasta tehdään kun ne vie eri suuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama!

Mietin mikä meni aina pieleen ja miten korjata asia.

Yksi suhteen tuhoaja oli aina seksi.

Joten etsiskelin kunnes löysin aseksuaali miehen!

Nyt kahdeksan vuotta oltu yhdessä ja on ihanaa kun molemmat ymmärtää toisiaan ja tullaan toimeen.

Seksi on yksi suhteen tukipilareista tai erottavista tekijöistä ja siksi on tärkeää löytää rinnalleen ihminen, jolla on samanlaiset mieltymykset sen saralla. Esim. vaniljasta ja S/M:stä pitävä tai aseksuaali ja korkean libidon omaava eivät sovi toisilleen. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi herttinen. Ihanko kokonaiset 2,5 vuotta tyytyväinen 😂 Sinä aikana ei ehdi edes alkukiima kadota. Palataan asiaan 30 vuoden kuluttua.

Niin, paisti ettei tuossa ole mitään alkukiimaa edes tai mitään mistä "nauttia" (kuten joku kehotti). Mutta yhtälailla paperilla hyvään kaverimieheen kyllästyy, ja haluaa taas hakea muuta.

Itse toimin noin ensimmäisellä "kierroksella". Tosin en ole joutunut ap:n luettelemia piirteitä (väkivaltainen, riippuvuudet yms.) miettimään, kun en ole koskaan sen tyyppisiin tuntenut vetoa, mutta ilman ihastumisen huumaa valitsin kivan miehen parisuhteeseen ja lasteni isäksi.

Eron jälkeen toisella kierroksella seurustelin täysin päinvastaisen miehen kanssa, tunne edellä, ilman mitään muuta ajatusta. Kun sekin suhde loppui 4v jälkeen tajusin, että jokaisesta suhteesta voi myös oppia jotain. Eikä vastakohta välttämättä ole se oikea ratkaisu. On helppo erotessa miettiä mikä oli pielessä ja mitä ei ainakaan ikinä enää halua. Vaikeampi on nähdä mitä hyvää suhteessa oli, ja onko siinä jotain mitä haluaa jatkossakin.

No, en nyt tiedä kannattiko tuokaan, sen jälkeen vasta vaikeaksi on muuttunut, kun kriteerit vaan kasvaa. :D Kuitenkin sanoisin, että oikean tunteen tullessa eteen olisin valmis aika paljon joustamaan. Enkä tarkoita mitään huonoa kohtelua.

Ymmärsit väärin. Kyse ei ole kaverimiehestä, vaan rakastetusta. Romanttinen puoli ja seksi on tärkeä osa suhdetta, kuten jo aloituksessa mainitsin. Kun mennään järki edellä, niin ei siinä tietenkään tunteettomana olla. ap

Olen eri, mutta en tiedä mitä tarkoitat tuolla järki edellä menemisellä jos kuitenkin on myös vahvoja romanttisia tunteita ja seksuaalista vetoa. Ei se minusta ole mitään järjen tai tunteiden mukaan menemistä jos ei näissä ole edes ristiriitaa. Sehän se paras tilanne on, että sydän ja pää osoittaa samaan ihmiseen eikä tarvitse valita. Siinä se valinta vasta tehdään kun ne vie eri suuntiin.

Järki edellä tarkoittaa sitä, ettei ensin rakastu päätäpahkaa ja sen jälkeen vasta alkaa huomaamaan, miten sovitaan käytännössä yhteen tai ei sovita. Järki edellä mietitään ensin ne asiat, jotka käytännössä toimivat ja saavat tuntumaan elämän hyvältä, kun vastaavanlaisen ihmisen on löytänyt, niin tunteet tulevat kyllä nopeasti mukaan ja jos jostain syystä eivät tulekaan, niin silloin liitto ei tietenkään ole onnistunut. ap elämänkumppaniksi. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi herttinen. Ihanko kokonaiset 2,5 vuotta tyytyväinen 😂 Sinä aikana ei ehdi edes alkukiima kadota. Palataan asiaan 30 vuoden kuluttua.

Niin, paisti ettei tuossa ole mitään alkukiimaa edes tai mitään mistä "nauttia" (kuten joku kehotti). Mutta yhtälailla paperilla hyvään kaverimieheen kyllästyy, ja haluaa taas hakea muuta.

Itse toimin noin ensimmäisellä "kierroksella". Tosin en ole joutunut ap:n luettelemia piirteitä (väkivaltainen, riippuvuudet yms.) miettimään, kun en ole koskaan sen tyyppisiin tuntenut vetoa, mutta ilman ihastumisen huumaa valitsin kivan miehen parisuhteeseen ja lasteni isäksi.

Eron jälkeen toisella kierroksella seurustelin täysin päinvastaisen miehen kanssa, tunne edellä, ilman mitään muuta ajatusta. Kun sekin suhde loppui 4v jälkeen tajusin, että jokaisesta suhteesta voi myös oppia jotain. Eikä vastakohta välttämättä ole se oikea ratkaisu. On helppo erotessa miettiä mikä oli pielessä ja mitä ei ainakaan ikinä enää halua. Vaikeampi on nähdä mitä hyvää suhteessa oli, ja onko siinä jotain mitä haluaa jatkossakin.

No, en nyt tiedä kannattiko tuokaan, sen jälkeen vasta vaikeaksi on muuttunut, kun kriteerit vaan kasvaa. :D Kuitenkin sanoisin, että oikean tunteen tullessa eteen olisin valmis aika paljon joustamaan. Enkä tarkoita mitään huonoa kohtelua.

Ymmärsit väärin. Kyse ei ole kaverimiehestä, vaan rakastetusta. Romanttinen puoli ja seksi on tärkeä osa suhdetta, kuten jo aloituksessa mainitsin. Kun mennään järki edellä, niin ei siinä tietenkään tunteettomana olla. ap

Olen eri, mutta en tiedä mitä tarkoitat tuolla järki edellä menemisellä jos kuitenkin on myös vahvoja romanttisia tunteita ja seksuaalista vetoa. Ei se minusta ole mitään järjen tai tunteiden mukaan menemistä jos ei näissä ole edes ristiriitaa. Sehän se paras tilanne on, että sydän ja pää osoittaa samaan ihmiseen eikä tarvitse valita. Siinä se valinta vasta tehdään kun ne vie eri suuntiin.

Ei mitään valintaa tarvitse tehdäkään, sillä järki edellä meno ei poissulje rakastumista, vaan se vain lisää suhteen onnistumismahdollisuutta pitkällä tähtäimellä. Sydän ja pää osoittaa samaan ihmiseen myös järki edellä valittuna. ap

Eihän tuossa ajassa tunne vielä täysin toista.

Vierailija kirjoitti:

Eipä minullakaan toimisi ap:n idea. En nimittäin olisi onnellinen suhteessa, josta puuttui kipinä, intohimo ja tunteet, enkä kokisi sellaista suhdetta hyväksi ja onnelliseksi. Ikävä kyllä kokemusta on sellaisestakin.

En ole puhunut suhteesta, josta puuttuu kipinä, intohimo ja tunteet. Ne kaikki löytyvät omasta suhteestani. ap

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa ajassa tunne vielä täysin toista.

Ei tarvitsekaan tuntea täysin, riittää että toisen kanssa on hyvä olla. Sen sijaan täysin toisille sopimattomat ihmiset olisivat eronneet jo muutaman kuukauden jälkeen tai parin vuoden jälkeen alkaisi jo ilmetä erilaisia hankauspisteitä. Alkuhuuman keston on tutkimuksissa havaittu olevan maksimissaan pari vuotta. ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, miten aiot toimia seuraava/illa kerra/oilla?

Jos niin ikävästi käy, että jäisin leskeksi, niin aion toimia samalla tavalla. Miksi muuttaa hyväksi havaittua reseptiä, joka toimii juuri niin kuin pitääkin. Tämä on sitä elämänkokemuksen tuomaa viisautta. ap

Kyllä rakastuminen lähtee tunteista, mutta suhteeseen toki tarvitaan järkeä. En lähtisi pelkällä järjellä suhteeseen ja toivoisi, että jonain päivänä rakastun. Toisaalta, vaikka kuinka joku löisi kipinää, mutta suhde olisi mahdoton esim. päihdeongelman vuoksi, en lähtisi siihenkään. Jälkimmäinen tapaus varmaan sattuisi enemmän, se luopuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, että joku joutuu varta vasten erikseen miettimään sitä, että ei halua esimerkiksi väkivaltaista kumppania. Taitaa olla aika rankka traumatausta ja pahoja mielenterveyden häiriöitä. Hyvä että olet pärjännyt näistä rajoitteista huolimatta.

Meille, jotka olemme niin onnekkaita, että olemme saaneet kasvaa tasapainoisessa ja terveessä ympäristössä, tuollaiset asiat ovat aivan itsestäänselvyyksiä, eikä niille tarvitse koskaan uhrata yhtään ajatusta.

No hyvä ettei kohdallesi ole sattunut huonoa miestä.

Itsellä ei ole 40 vuoden aikana mitään mielenterveyden häiriöitä ollut.

Olen lapsuuteni viettänyt ydinpeeheessä (vanhemmat edelleen yhdessä) jossa oli turvallinen kasvaa. Äitini oli kotona ja isä kävi töissä.

Asuttiin uudessa omakotitalossa.

Kaikilla kavereilla sama tilanne. Asuin kylässä missä pelkästään omakotitaloja. Vasta ylä-asteella oli kavereita jotka asuivat kerrostaloissa ja vuokralla.

Ei ollut juoppoja missään enkä ollut koskaan nähnyt mitään kännitappeluita tai muuta pahaa alkoholismia.

Siitä huolimatta jouduin huonoon suhteeseen.

Todellakin katsoin millaisen miehen otin seuraavaksi. Skippasin kaikki vuokralla asuvat, työttömät baarinotkujat vaikka itsekin viihteellä kåvin paljon ja samoissa paikoissa pyörin missä nämä "helmet".

En ole siinä perinteisessä järkiliitossa nytkään mutta katsoin hyvin tarkkaan kehen ihastuin ja rakastuin.

Jos nykyinen mieheni (12 vuotta yhdessä) olisi ollut työtön, vuokralla asuva, autoton tai luottotiedoton niin en olisi häntä huolinut.

Edelleen menee perhosia vatsassa vaikka suhteeseen menin järki edellä.

Taidat tulkita sanat "ihastua" ja "rakastua" vähän eri lailla kuin valtaosa, koska ei se muille ole tahdonalainen toiminta ja päätös. En minä ainakaan pysty päättämään kehen ihastun/rakastun. Jos sattuisin ihastumaan ihmiseen, jonka tietäisin mahdottomaksi, voin toki päättää luopua hänestä, mutta en osaa sammuttaa tunteita. Ja toisaalta en pysty päättämään jonkun järkivalinnan kohdalla, että nyt ihastun häneen ja naps, saisin jotenkin rakastumisen päälle.

Ilmeisesti tulkitset sellaisen "onpas tuossa kiva mies" -havainnon rakastumiseksi, tai jotain muuta vastaavaa. Mutta tiedoksesi, että muille se, jos saa uuden kivan kaverin, ei tarkoita vielä, että on ihastunut.

Jos itselleen hyvän mätsin löytää, niin aika varmasti häneen myös rakastuu. Kukaan ei ole puhunut kaverin etsimisestä, vaan rakastetun. ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä rakastuminen lähtee tunteista, mutta suhteeseen toki tarvitaan järkeä. En lähtisi pelkällä järjellä suhteeseen ja toivoisi, että jonain päivänä rakastun. Toisaalta, vaikka kuinka joku löisi kipinää, mutta suhde olisi mahdoton esim. päihdeongelman vuoksi, en lähtisi siihenkään. Jälkimmäinen tapaus varmaan sattuisi enemmän, se luopuminen.

Järki edellä ei tarkoita pelkällä järjellä suhtautumista, vaan järki mukaan ensin valinnassa. ap

Valitsin jo sen ensimmäisen järki päässä ilman mitään sokaisevaa alku huumaa. Kaikki muut tunteet tulivat sitten vähän myöhemmin kun alkoi toisen tuntemaan paremmin. Eletään yhdessä kunnes kuolema erottaa ja tuskin sekään erottaa:D On niin ihanaa kun ei ole ollut repivää, raskasta ja kalliiksi tulevaa eroa. Ei ole tarvinnut köyhtyä omaisuuden jaossa ja rakentaa taas elämää uudelleen. Eikä aloittaa taas uutta suhdetta ihan alusta asti. Raha asiat hyvällä mallilla ja vanhuuden päiville säästöjä kun kaikkea ei laiteta menemään mitä tulee eikä eletä leveästi. Missään perustarpeissa ei tarvitse kitsastella. Yksin eläessä olisi paljon köyhempää elämä. Osataan tehdä kompromisseja niin ettei mistään tarvitse riidellä tai vääntää rautalangasta.