Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Valitsin toisella kierroksella kumppanin järki edellä ja nappiin meni
29.07.2021 |
Huomasin, ettei tunteiden kannata antaa sumentaa järkeä, joten toiselle kierrokselle lähdin järki edellä. Tein listan niistä asioista, joista en tingi eli kaikenlaiset päihteet, riippuvuudet, itsekkyys, väkivaltaisuus (myös henkinen) ja epävakaus. Lähdin etsimään itselleni sopivaa kumppania eli sellaista, joka on vastaavassa elämänvaiheessa, elämänarvot ja tulevaisuuden haaveet kohtaavat, elämänrytmi ja -hallinta vastaavat omiani, luonteemme sopivat toisille ja myös sängyssä mieltymykset kohtaavat.
Tarkan seulonnan avulla löysin etsimäni ja olen edelleen 2,5 vuoden jälkeen erittäin tyytyväinen. Ihanaa elää oikeasti hyvässä ja onnellisessa parisuhteessa.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että joku joutuu varta vasten erikseen miettimään sitä, että ei halua esimerkiksi väkivaltaista kumppania. Taitaa olla aika rankka traumatausta ja pahoja mielenterveyden häiriöitä. Hyvä että olet pärjännyt näistä rajoitteista huolimatta.
Meille, jotka olemme niin onnekkaita, että olemme saaneet kasvaa tasapainoisessa ja terveessä ympäristössä, tuollaiset asiat ovat aivan itsestäänselvyyksiä, eikä niille tarvitse koskaan uhrata yhtään ajatusta.
Luulen että tuo ap:n tarina on keksitty, mutta siitä huolimatta hyvä huomio - olisi voinut edes tuohon keksittyyn stooriinsa miettiä jotain muutakin kuin itsestäänselvyyksiä. Nythän hän listasi asioita, jotka ovat suurimman osan mielestä oletusarvo, eikä niitä muunlaisia edes harkita.
No valitettavasti suomalaiset miehet on.....
Joten monelle näitä ongelmia tulee vastaa, tai oli jo kotoa opittu.
Joten todella on ihme jos reilun, raittiin ja väkivallattoman, naisia vihaamattoman miehen löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnittelut! Kuten sanoit, tunteet kyllä seuraa. Helpottaa elämää, kun parisuhteessa ei tarvitse olla tuuliviirina tunteiden vietävissä.
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut! Kuten sanoit, tunteet kyllä seuraa. Helpottaa elämää, kun parisuhteessa ei tarvitse olla tuuliviirina tunteiden vietävissä.
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, hienoa että löysit hyvän kumppani .
Onneksi olkoon!Minä taas lakkasin tekemästä samaa virhettä mitä olin aina tehnyt:
Olin aina se joka rakasti miestä enemmän kuin hän minua.
Joten tarkoituksella etsin ja löysin viimein miehen, joka rakastaa minua enemmän.
Ja täytyy sano että toimii.
Tasapainoisin ja reiluin ja rauhallisin suhde missä olen koskaan ollut!
Eli haluat, että kumppanisi tekee sen virheen, jonka sinä olet aikaisemmin tehnyt. Ei kuulosta rakkaudelta.
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että joku joutuu varta vasten erikseen miettimään sitä, että ei halua esimerkiksi väkivaltaista kumppania. Taitaa olla aika rankka traumatausta ja pahoja mielenterveyden häiriöitä. Hyvä että olet pärjännyt näistä rajoitteista huolimatta.
Meille, jotka olemme niin onnekkaita, että olemme saaneet kasvaa tasapainoisessa ja terveessä ympäristössä, tuollaiset asiat ovat aivan itsestäänselvyyksiä, eikä niille tarvitse koskaan uhrata yhtään ajatusta.
No hyvä ettei kohdallesi ole sattunut huonoa miestä.
Itsellä ei ole 40 vuoden aikana mitään mielenterveyden häiriöitä ollut.
Olen lapsuuteni viettänyt ydinpeeheessä (vanhemmat edelleen yhdessä) jossa oli turvallinen kasvaa. Äitini oli kotona ja isä kävi töissä.
Asuttiin uudessa omakotitalossa.
Kaikilla kavereilla sama tilanne. Asuin kylässä missä pelkästään omakotitaloja. Vasta ylä-asteella oli kavereita jotka asuivat kerrostaloissa ja vuokralla.
Ei ollut juoppoja missään enkä ollut koskaan nähnyt mitään kännitappeluita tai muuta pahaa alkoholismia.
Siitä huolimatta jouduin huonoon suhteeseen.
Todellakin katsoin millaisen miehen otin seuraavaksi. Skippasin kaikki vuokralla asuvat, työttömät baarinotkujat vaikka itsekin viihteellä kåvin paljon ja samoissa paikoissa pyörin missä nämä "helmet".
En ole siinä perinteisessä järkiliitossa nytkään mutta katsoin hyvin tarkkaan kehen ihastuin ja rakastuin.
Jos nykyinen mieheni (12 vuotta yhdessä) olisi ollut työtön, vuokralla asuva, autoton tai luottotiedoton niin en olisi häntä huolinut.
Edelleen menee perhosia vatsassa vaikka suhteeseen menin järki edellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin painotin toisella kerralla järkeä. Vaikea sanoa vielä oliko hyvä vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että joku joutuu varta vasten erikseen miettimään sitä, että ei halua esimerkiksi väkivaltaista kumppania. Taitaa olla aika rankka traumatausta ja pahoja mielenterveyden häiriöitä. Hyvä että olet pärjännyt näistä rajoitteista huolimatta.
Meille, jotka olemme niin onnekkaita, että olemme saaneet kasvaa tasapainoisessa ja terveessä ympäristössä, tuollaiset asiat ovat aivan itsestäänselvyyksiä, eikä niille tarvitse koskaan uhrata yhtään ajatusta.
Luulen että tuo ap:n tarina on keksitty, mutta siitä huolimatta hyvä huomio - olisi voinut edes tuohon keksittyyn stooriinsa miettiä jotain muutakin kuin itsestäänselvyyksiä. Nythän hän listasi asioita, jotka ovat suurimman osan mielestä oletusarvo, eikä niitä muunlaisia edes harkita.
No valitettavasti suomalaiset miehet on.....
Joten monelle näitä ongelmia tulee vastaa, tai oli jo kotoa opittu.
Joten todella on ihme jos reilun, raittiin ja väkivallattoman, naisia vihaamattoman miehen löytää.
Kai tämä on sitten sitä, että eri ihmiset elävät eri kuplissa. Itse en ole melkein koskaan tavannut sellaista miestä, joista tämän palstan ulinaiset aina jauhavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että joku joutuu varta vasten erikseen miettimään sitä, että ei halua esimerkiksi väkivaltaista kumppania. Taitaa olla aika rankka traumatausta ja pahoja mielenterveyden häiriöitä. Hyvä että olet pärjännyt näistä rajoitteista huolimatta.
Meille, jotka olemme niin onnekkaita, että olemme saaneet kasvaa tasapainoisessa ja terveessä ympäristössä, tuollaiset asiat ovat aivan itsestäänselvyyksiä, eikä niille tarvitse koskaan uhrata yhtään ajatusta.
No hyvä ettei kohdallesi ole sattunut huonoa miestä.
Itsellä ei ole 40 vuoden aikana mitään mielenterveyden häiriöitä ollut.
Olen lapsuuteni viettänyt ydinpeeheessä (vanhemmat edelleen yhdessä) jossa oli turvallinen kasvaa. Äitini oli kotona ja isä kävi töissä.
Asuttiin uudessa omakotitalossa.
Kaikilla kavereilla sama tilanne. Asuin kylässä missä pelkästään omakotitaloja. Vasta ylä-asteella oli kavereita jotka asuivat kerrostaloissa ja vuokralla.
Ei ollut juoppoja missään enkä ollut koskaan nähnyt mitään kännitappeluita tai muuta pahaa alkoholismia.Siitä huolimatta jouduin huonoon suhteeseen.
Todellakin katsoin millaisen miehen otin seuraavaksi. Skippasin kaikki vuokralla asuvat, työttömät baarinotkujat vaikka itsekin viihteellä kåvin paljon ja samoissa paikoissa pyörin missä nämä "helmet".
En ole siinä perinteisessä järkiliitossa nytkään mutta katsoin hyvin tarkkaan kehen ihastuin ja rakastuin.
Jos nykyinen mieheni (12 vuotta yhdessä) olisi ollut työtön, vuokralla asuva, autoton tai luottotiedoton niin en olisi häntä huolinut.
Edelleen menee perhosia vatsassa vaikka suhteeseen menin järki edellä.
Annatko lastesi leikkiä vuokratalolasten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että joku joutuu varta vasten erikseen miettimään sitä, että ei halua esimerkiksi väkivaltaista kumppania. Taitaa olla aika rankka traumatausta ja pahoja mielenterveyden häiriöitä. Hyvä että olet pärjännyt näistä rajoitteista huolimatta.
Meille, jotka olemme niin onnekkaita, että olemme saaneet kasvaa tasapainoisessa ja terveessä ympäristössä, tuollaiset asiat ovat aivan itsestäänselvyyksiä, eikä niille tarvitse koskaan uhrata yhtään ajatusta.
Luulen että tuo ap:n tarina on keksitty, mutta siitä huolimatta hyvä huomio - olisi voinut edes tuohon keksittyyn stooriinsa miettiä jotain muutakin kuin itsestäänselvyyksiä. Nythän hän listasi asioita, jotka ovat suurimman osan mielestä oletusarvo, eikä niitä muunlaisia edes harkita.
No valitettavasti suomalaiset miehet on.....
Joten monelle näitä ongelmia tulee vastaa, tai oli jo kotoa opittu.
Joten todella on ihme jos reilun, raittiin ja väkivallattoman, naisia vihaamattoman miehen löytää.Kai tämä on sitten sitä, että eri ihmiset elävät eri kuplissa. Itse en ole melkein koskaan tavannut sellaista miestä, joista tämän palstan ulinaiset aina jauhavat.
No kivat sinulle.
Minä taas olen tavannut tuhottomat määrät tälläisiä miehiä.
Tai sitten niitä tuhottuja naisia, joita nämä miehet jättävät jälkeensä.
Että sellainen ”ulinainen”, häpeisit edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että joku joutuu varta vasten erikseen miettimään sitä, että ei halua esimerkiksi väkivaltaista kumppania. Taitaa olla aika rankka traumatausta ja pahoja mielenterveyden häiriöitä. Hyvä että olet pärjännyt näistä rajoitteista huolimatta.
Meille, jotka olemme niin onnekkaita, että olemme saaneet kasvaa tasapainoisessa ja terveessä ympäristössä, tuollaiset asiat ovat aivan itsestäänselvyyksiä, eikä niille tarvitse koskaan uhrata yhtään ajatusta.
No hyvä ettei kohdallesi ole sattunut huonoa miestä.
Itsellä ei ole 40 vuoden aikana mitään mielenterveyden häiriöitä ollut.
Olen lapsuuteni viettänyt ydinpeeheessä (vanhemmat edelleen yhdessä) jossa oli turvallinen kasvaa. Äitini oli kotona ja isä kävi töissä.
Asuttiin uudessa omakotitalossa.
Kaikilla kavereilla sama tilanne. Asuin kylässä missä pelkästään omakotitaloja. Vasta ylä-asteella oli kavereita jotka asuivat kerrostaloissa ja vuokralla.
Ei ollut juoppoja missään enkä ollut koskaan nähnyt mitään kännitappeluita tai muuta pahaa alkoholismia.Siitä huolimatta jouduin huonoon suhteeseen.
Todellakin katsoin millaisen miehen otin seuraavaksi. Skippasin kaikki vuokralla asuvat, työttömät baarinotkujat vaikka itsekin viihteellä kåvin paljon ja samoissa paikoissa pyörin missä nämä "helmet".
En ole siinä perinteisessä järkiliitossa nytkään mutta katsoin hyvin tarkkaan kehen ihastuin ja rakastuin.
Jos nykyinen mieheni (12 vuotta yhdessä) olisi ollut työtön, vuokralla asuva, autoton tai luottotiedoton niin en olisi häntä huolinut.
Edelleen menee perhosia vatsassa vaikka suhteeseen menin järki edellä.Annatko lastesi leikkiä vuokratalolasten kanssa?
En
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että joku joutuu varta vasten erikseen miettimään sitä, että ei halua esimerkiksi väkivaltaista kumppania. Taitaa olla aika rankka traumatausta ja pahoja mielenterveyden häiriöitä. Hyvä että olet pärjännyt näistä rajoitteista huolimatta.
Meille, jotka olemme niin onnekkaita, että olemme saaneet kasvaa tasapainoisessa ja terveessä ympäristössä, tuollaiset asiat ovat aivan itsestäänselvyyksiä, eikä niille tarvitse koskaan uhrata yhtään ajatusta.
No hyvä ettei kohdallesi ole sattunut huonoa miestä.
Itsellä ei ole 40 vuoden aikana mitään mielenterveyden häiriöitä ollut.
Olen lapsuuteni viettänyt ydinpeeheessä (vanhemmat edelleen yhdessä) jossa oli turvallinen kasvaa. Äitini oli kotona ja isä kävi töissä.
Asuttiin uudessa omakotitalossa.
Kaikilla kavereilla sama tilanne. Asuin kylässä missä pelkästään omakotitaloja. Vasta ylä-asteella oli kavereita jotka asuivat kerrostaloissa ja vuokralla.
Ei ollut juoppoja missään enkä ollut koskaan nähnyt mitään kännitappeluita tai muuta pahaa alkoholismia.Siitä huolimatta jouduin huonoon suhteeseen.
Todellakin katsoin millaisen miehen otin seuraavaksi. Skippasin kaikki vuokralla asuvat, työttömät baarinotkujat vaikka itsekin viihteellä kåvin paljon ja samoissa paikoissa pyörin missä nämä "helmet".
En ole siinä perinteisessä järkiliitossa nytkään mutta katsoin hyvin tarkkaan kehen ihastuin ja rakastuin.
Jos nykyinen mieheni (12 vuotta yhdessä) olisi ollut työtön, vuokralla asuva, autoton tai luottotiedoton niin en olisi häntä huolinut.
Edelleen menee perhosia vatsassa vaikka suhteeseen menin järki edellä.
Taidat tulkita sanat "ihastua" ja "rakastua" vähän eri lailla kuin valtaosa, koska ei se muille ole tahdonalainen toiminta ja päätös. En minä ainakaan pysty päättämään kehen ihastun/rakastun. Jos sattuisin ihastumaan ihmiseen, jonka tietäisin mahdottomaksi, voin toki päättää luopua hänestä, mutta en osaa sammuttaa tunteita. Ja toisaalta en pysty päättämään jonkun järkivalinnan kohdalla, että nyt ihastun häneen ja naps, saisin jotenkin rakastumisen päälle.
Ilmeisesti tulkitset sellaisen "onpas tuossa kiva mies" -havainnon rakastumiseksi, tai jotain muuta vastaavaa. Mutta tiedoksesi, että muille se, jos saa uuden kivan kaverin, ei tarkoita vielä, että on ihastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että joku joutuu varta vasten erikseen miettimään sitä, että ei halua esimerkiksi väkivaltaista kumppania. Taitaa olla aika rankka traumatausta ja pahoja mielenterveyden häiriöitä. Hyvä että olet pärjännyt näistä rajoitteista huolimatta.
Meille, jotka olemme niin onnekkaita, että olemme saaneet kasvaa tasapainoisessa ja terveessä ympäristössä, tuollaiset asiat ovat aivan itsestäänselvyyksiä, eikä niille tarvitse koskaan uhrata yhtään ajatusta.
Luulen että tuo ap:n tarina on keksitty, mutta siitä huolimatta hyvä huomio - olisi voinut edes tuohon keksittyyn stooriinsa miettiä jotain muutakin kuin itsestäänselvyyksiä. Nythän hän listasi asioita, jotka ovat suurimman osan mielestä oletusarvo, eikä niitä muunlaisia edes harkita.
No valitettavasti suomalaiset miehet on.....
Joten monelle näitä ongelmia tulee vastaa, tai oli jo kotoa opittu.
Joten todella on ihme jos reilun, raittiin ja väkivallattoman, naisia vihaamattoman miehen löytää.Kai tämä on sitten sitä, että eri ihmiset elävät eri kuplissa. Itse en ole melkein koskaan tavannut sellaista miestä, joista tämän palstan ulinaiset aina jauhavat.
No kivat sinulle.
Minä taas olen tavannut tuhottomat määrät tälläisiä miehiä.
Tai sitten niitä tuhottuja naisia, joita nämä miehet jättävät jälkeensä.
Että sellainen ”ulinainen”, häpeisit edes.
Miksi minun pitäisi hävetä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että joku joutuu varta vasten erikseen miettimään sitä, että ei halua esimerkiksi väkivaltaista kumppania. Taitaa olla aika rankka traumatausta ja pahoja mielenterveyden häiriöitä. Hyvä että olet pärjännyt näistä rajoitteista huolimatta.
Meille, jotka olemme niin onnekkaita, että olemme saaneet kasvaa tasapainoisessa ja terveessä ympäristössä, tuollaiset asiat ovat aivan itsestäänselvyyksiä, eikä niille tarvitse koskaan uhrata yhtään ajatusta.
Luulen että tuo ap:n tarina on keksitty, mutta siitä huolimatta hyvä huomio - olisi voinut edes tuohon keksittyyn stooriinsa miettiä jotain muutakin kuin itsestäänselvyyksiä. Nythän hän listasi asioita, jotka ovat suurimman osan mielestä oletusarvo, eikä niitä muunlaisia edes harkita.
No valitettavasti suomalaiset miehet on.....
Joten monelle näitä ongelmia tulee vastaa, tai oli jo kotoa opittu.
Joten todella on ihme jos reilun, raittiin ja väkivallattoman, naisia vihaamattoman miehen löytää.Kai tämä on sitten sitä, että eri ihmiset elävät eri kuplissa. Itse en ole melkein koskaan tavannut sellaista miestä, joista tämän palstan ulinaiset aina jauhavat.
No kivat sinulle.
Minä taas olen tavannut tuhottomat määrät tälläisiä miehiä.
Tai sitten niitä tuhottuja naisia, joita nämä miehet jättävät jälkeensä.
Että sellainen ”ulinainen”, häpeisit edes.
Sivusta: aika kieroutunut ajatus, että sen pitäisi hävetä, joka EI hauku puolta ihmiskunnasta hirviöiksi. Taattua av-laatua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Up
Niin! Tarvitaan lisää miesvihaa! Tappakaa kaikki miehet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Up
Niin! Tarvitaan lisää miesvihaa! Tappakaa kaikki miehet!
Häh?
Lopeta naisvihasi niin helpottaa!
Olette siis vähän kuin kämppiksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Up
Niin! Tarvitaan lisää miesvihaa! Tappakaa kaikki miehet!
Häh?
Lopeta naisvihasi niin helpottaa!
"No valitettavasti suomalaiset miehet on.....
Joten monelle näitä ongelmia tulee vastaa, tai oli jo kotoa opittu.
Joten todella on ihme jos reilun, raittiin ja väkivallattoman, naisia vihaamattoman miehen löytää."
Lisää yläpeukkuja! Ei ole mitään miesvihaa! Uliuliuu!
Vierailija kirjoitti:
Olette siis vähän kuin kämppiksiä?
Ei ollenkaa.
Outoja käsityksiä ihmisillä rakkaudesta.
Vai onko nää nyt niitä teinipoikien kommentteja?
Alue: Aihe vapaa
Mulla sama!
Mietin mikä meni aina pieleen ja miten korjata asia.
Yksi suhteen tuhoaja oli aina seksi.
Joten etsiskelin kunnes löysin aseksuaali miehen!
Nyt kahdeksan vuotta oltu yhdessä ja on ihanaa kun molemmat ymmärtää toisiaan ja tullaan toimeen.