Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Valitsin toisella kierroksella kumppanin järki edellä ja nappiin meni
29.07.2021 |
Huomasin, ettei tunteiden kannata antaa sumentaa järkeä, joten toiselle kierrokselle lähdin järki edellä. Tein listan niistä asioista, joista en tingi eli kaikenlaiset päihteet, riippuvuudet, itsekkyys, väkivaltaisuus (myös henkinen) ja epävakaus. Lähdin etsimään itselleni sopivaa kumppania eli sellaista, joka on vastaavassa elämänvaiheessa, elämänarvot ja tulevaisuuden haaveet kohtaavat, elämänrytmi ja -hallinta vastaavat omiani, luonteemme sopivat toisille ja myös sängyssä mieltymykset kohtaavat.
Tarkan seulonnan avulla löysin etsimäni ja olen edelleen 2,5 vuoden jälkeen erittäin tyytyväinen. Ihanaa elää oikeasti hyvässä ja onnellisessa parisuhteessa.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette siis vähän kuin kämppiksiä?
Ei ollenkaa.
Outoja käsityksiä ihmisillä rakkaudesta.
Vai onko nää nyt niitä teinipoikien kommentteja?
Ne ovat katkerien keski-ikäisten mammojen kommentteja. Taitaa olla vaikea hyväksyä, että ihan kaikki huonot asiat maailmassa eivät ole miesten ja poikien vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Up
Niin! Tarvitaan lisää miesvihaa! Tappakaa kaikki miehet!
Häh?
Lopeta naisvihasi niin helpottaa!"No valitettavasti suomalaiset miehet on.....
Joten monelle näitä ongelmia tulee vastaa, tai oli jo kotoa opittu.
Joten todella on ihme jos reilun, raittiin ja väkivallattoman, naisia vihaamattoman miehen löytää."Lisää yläpeukkuja! Ei ole mitään miesvihaa! Uliuliuu!
🤣🤣
Voi luoja te miehet olette heikkoja.
Kokonaiset kolme yläpeukkua tälle faktalle ( ja yksi alas) ja kauhee itku alkaa.
Mee äitis syliin pillittämään pàskavaippa!
Olen nainen. Ja sinun keskustelutapasi on aika aikuismainen. :D
Jaa. Minulla se on toisinpäin. Ensin katsotaan kenen kanssa on tunteita ja kemiaa. Sitten katsotaan onko se molemminpuolista ja molemmat vapaita. Kun nämä boksit on tikattu, niin sitten tsekataan täyttyykö jokin ehdoton poissulkukriteeri kuten päihdeongelma. Paljon helpompaa kuin toisinpäin, jolloin tulisi satapäin porukkaa sinne kakkoskarsintavaiheeseen ja niistä pitäisi sitten rankata 99% mäkeen kun kemia puuttuu. Tietty voi riippua missä piireissä liikkuu ja millaisiin piirteisiin ihastuu. Minulla menee niin, että äärimmäisen harvoin minua kiinnostavilla miehillä on mitään poissulkutason ongelmia ja toisaalta, en tunne muutenkaan juuri päihdeongelmaisia, rikollisia, väkivaltaisia, narsisteja yms niin näiden karsiminen listalta ei rajaisi vaihtoehtoja juuri ollenkaan. Jotenkin kumma lähtökohta ylipäänsä valita kumppani sillä perusteella että se on mukava ja tasapainoinen. Melkein kaikki minun tuttuni ovat sitä. Vai onko ap kenties valinnut sen tuttavapiirinsä ainoan sinkun joka ei ole hullu? Siinä tapauksessa ymmärrän kyllä logiikan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Up
Niin! Tarvitaan lisää miesvihaa! Tappakaa kaikki miehet!
Häh?
Lopeta naisvihasi niin helpottaa!"No valitettavasti suomalaiset miehet on.....
Joten monelle näitä ongelmia tulee vastaa, tai oli jo kotoa opittu.
Joten todella on ihme jos reilun, raittiin ja väkivallattoman, naisia vihaamattoman miehen löytää."Lisää yläpeukkuja! Ei ole mitään miesvihaa! Uliuliuu!
🤣🤣
Voi luoja te miehet olette heikkoja.
Kokonaiset kolme yläpeukkua tälle faktalle ( ja yksi alas) ja kauhee itku alkaa.
Mee äitis syliin pillittämään pàskavaippa!Olen nainen. Ja sinun keskustelutapasi on aika aikuismainen. :D
Okei, no mä oon mies.
Ja etpä sinäkään kauhean aikuiselta vaikuta.
Joten tasoissa ollaan tai jotain....
Rakastua voi niin monella tapaa, ensisilmäyksellä, vasta tutustuttuaan toiseen tai joskus ne tunteet todella heräävät vasta myöhemmin. Eihän ap ole rakkaudettomasta liitosta puhunut vaikka järjen antoikin vaikuttaa.
Romanttiset elokuvat painottavat tuota ensisilmäyksellä tiesin rakkautta, vaikka loppujenlopuksi kyse on ihmisestä. Toiset pystyvät rakastumaan heti ja toiset tarvitsevat aikaa. Eri asia on toki olla rakkaudettomassa liitossa, sitä en suosittele kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä osaa sanoa onko tunne vai järkiliitot loppupeleissä parempia, kokemusta on molemmista. Järkiliitossa kaikki asiat luisti paremmin, koska oltiin kaikesta niin samoilla linjoilla ja oli sellaisen tasaisen tyytyväinen olo kokoajan ilman ylimääräistä draamaa ja koin että olemme toistemme parhaat ystävät. Tunneliitossa oli sitten tietysti kiihkeämpää ja olihan se hauskaa, kun teinien tavoin ei pystynyt pitämään näppejään irti toisesta. Mutta huono puoli siinä oli se, että vaikka tuota kiihkeyttä kesti pitkään, 9vuotta, (yleensä sanotaan että huumat kestää noin 3vuotta joten siihen verrattuna tuon suhteen kiihkeys pysyi todella pitkään) mutta sitten kun se huuma laantui ja loppui niin oli sellainen olo, että suhde putoaa tyhjän päälle, koska sen kiihkeyden ja tunnemyrskyjen lisäksi meillä oli vähän yhteistä. Ja kun kaikki oli alusta alkaen perustunut siihen romantiikkaan niin sen hiivuttua jotenkin tajusi, että me ei loppujen lopuksi sovita yhteen. Olisihan se kiva jos sellainen täydellinen intohimo ja romantiikka säilyisi ikuisesti, mutta en usko siihen tai en ole ainakaan tavannut ketään jolle näin olisi käynyt.
Tunne ja järkiavioliitot eivät ole mitään toisensa poissulkevia vastakohtia. Toimivassa liitossa useimmiten molemmat ovat mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Itselle ensimmäinen kriteeri on tunteet. Ilman niitä en näe syytä alkaa suhteeseen.
Tunteet kyllä tulevat nopeasti mukaan kuvioon, kun huomaa kumppanin olevan itselleen sopivan. ap
Ei välttämättä. Tunteet ja järki kun ei todellakaan kulje aina samoja polkuja.
Vierailija kirjoitti:
Tunne ja järkiavioliitot eivät ole mitään toisensa poissulkevia vastakohtia. Toimivassa liitossa useimmiten molemmat ovat mukana.
Aika usein kuitenkin jompikumpi puoli nostaa enemmän päätään, etenkin pitkässä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun lapset on omillaan niin minulle ehdottomasti toimivin tapa elää on olla itsekseni. Ilman järki tai tunneliittoa, oli kummassa hyvänsä niin niistä on silti enemmän päänvaivaa kuin sinkkuelämästä.
Jos olisin yrittänyt mennä tunne edellä, olisin ollut aina yksin. En ole ikinä ihastunut kehenkään heti, koskaan en ole kokenut minkäänlaista "kolahtamista". Rakkaus on syntynyt nimenomaan järkivalinnoista, kun elämä on opettanut mitä ominaisuuksia en halua puolisossani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakastua voi niin monella tapaa, ensisilmäyksellä, vasta tutustuttuaan toiseen tai joskus ne tunteet todella heräävät vasta myöhemmin. Eihän ap ole rakkaudettomasta liitosta puhunut vaikka järjen antoikin vaikuttaa.
Romanttiset elokuvat painottavat tuota ensisilmäyksellä tiesin rakkautta, vaikka loppujenlopuksi kyse on ihmisestä. Toiset pystyvät rakastumaan heti ja toiset tarvitsevat aikaa. Eri asia on toki olla rakkaudettomassa liitossa, sitä en suosittele kenellekään.
Minusta taas ei ole sellaiseen, että hukkaan toisen aikaa odottelemalla kehittyykö niitä tunteita kuukausien tai vuosien saatossa vai ei. Jos ei tunteita ole pelissä viimeistään viikoissa, niin silloin on minusta reilua vähintään varmistaa että molemmat tietää missä mennään eikä toinen kuvittele että nyt ollaan jo hyvää vauhtia ihastumassa ja rakastumassa.
Vierailija kirjoitti:
Ja ihan muka vapailta markkinoilta löysit ? uskoo ken tahtoo.
Miksi ei löytyisi? Ihmisiä jää sinkuiksi jatkuvasti eron tai leskeyden myötä ja samoin uusia liittoja muodostuu jatkuvasti. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Itselle ensimmäinen kriteeri on tunteet. Ilman niitä en näe syytä alkaa suhteeseen.
Tunteet kyllä tulevat nopeasti mukaan kuvioon, kun huomaa kumppanin olevan itselleen sopivan. ap
Ok. En näe tarpeelliseksi lähteä kokeilemaan. Epäilen vahvasti, voisin muuten olla suhteessa monien kavereiden kanssa.
Taisit käsittää väärin. En ole kaverisuhteessa, vaan rakkaussuhteessa. Enkä näe siinä mitään pahaa, että rakastettuni on myös hyvä ystäväni. Päinvastoin. ap
Aloitus kertoo kuinka helppoa on naisilla. Valitsin miehen, kuin lihatiskiltä ottaisi.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tingit ekalla kerralla?
En tinkinyt mistään, vaan rakastuin päätäpahkaa, mutta en myöskään nuorena elämää kokemattomana ymmärtänyt edes miettiä, millaisen kumppanin kanssa elämäni olisi hyvää ja onnellista pidemmän päälle. ap
Vierailija kirjoitti:
Aloitus kertoo kuinka helppoa on naisilla. Valitsin miehen, kuin lihatiskiltä ottaisi.
Ei se helppoa ollut. Ensinnäkin olen uurastanut kovasti oman kroppani, luonteeni ja taloudellisen vakauden eteen. Toiseksi tein myös paljon töitä sen eteen, että löysin juuri itselleni sopivan kumppanin. Ensimmäisen vastaantulijan kanssa suhde olisi päättynyt heti alkumetreillä, samoin toisen, kolmannen jne, joten paneuduin huolella etsimiseen. ap
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Jos itse pariudun vielä (luultavasti en), aion painottaa tunteita. Jos jokin tuntuu väärältä, vaikka en osaisi eritellä, mikä siinä on vikana, se myös on väärin. Järkimetodilla löysin pitkäaikaisen kumppanin, joka oli kova rationalisoimaan ja jonka kanssa neuvotellen syntyi vain sellaisia yhteispäätöksiä, jotka olivat minulle epäedullisia. Päällepäin toimiva paketti, sisällä kaikki ihmisyyden peruspalikat päin kettua. Nyt hyväksyn, että minun ei tarvitse tietää, mikä täsmälleen toisessa on vikana, voin silti vetää pelin poikki jäämättä "korjaamaan" suhdetta.
Sinulla ei siis ollut itsellesi sopivaa kumppania. Et ole mennyt järki edellä, kun olet ollut suhteessa, jossa sinua kohdellaan huonosti. Järki edellä menemisessä ei ole kyse päälle päin hyvästä liitosta, vaan juuri siitä, että pari on toisilleen sopiva kaikin puolin. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Jos itse pariudun vielä (luultavasti en), aion painottaa tunteita. Jos jokin tuntuu väärältä, vaikka en osaisi eritellä, mikä siinä on vikana, se myös on väärin. Järkimetodilla löysin pitkäaikaisen kumppanin, joka oli kova rationaan ja jonka kanssa neuvotellen syntyi vain sellaisia yhteispäätöksiä, jotka olivat minulle epäedullisia. Päällepäin toimiva paketti, sisällä kaikki ihmisyyden peruspalikat päin kettua. Nyt hyväksyn, että minun ei tarvitse tietää, mikä täsmälleen toisessa on vikana, voin silti vetää pelin poikki jäämättä "korjaamaan" suhdetta.
Sama kokemus. Jos tuntuu jo parin eka vuoden sisällä hankalalta, ei pidä jäädä "tekemään työtä parisuhteen eteen" . Se ei siitä parane, vaan kyseessä on huono match.
Tämäpä juuri. Silloin toinen ei ole itselle sopiva, kun jatkuvasti joutuu tekemään töitä parisuhteen takia. Sopivan kumppanin kanssa ei tarvitse tehdä jatkuvia kompromisseja, vääntää omien oikeuksien puolesta ja kinastella, vaan elämä sujuu molempia tyydyttävällä tavalla ihan itsestään. Kumpikin tuntee olevansa liitossa aidosti onnellinen. ap
Alue: Aihe vapaa
🤣🤣
Voi luoja te miehet olette heikkoja.
Kokonaiset kolme yläpeukkua tälle faktalle ( ja yksi alas) ja kauhee itku alkaa.
Mee äitis syliin pillittämään pàskavaippa!