Onko täällä aikoinaan oppikoulua käyneitä?

En muista enää. Laskentoa ja äidinkieltä ne taisivat olla, molemmat bravuureja.

Opiskelu oli ihan helppoa. Luokalle ei ainakaan meistä jäänyt kukaan.

Nyt myöhemmin olen Facebookissa tajunnut, että meidän luokan 41 oppilaasta vain kolme on syksyllä syntyneitä (minä olen marraskuulta ja porukan nuorin). Suurin osa on tammi-huhtikuulta.

Eli ilmeisesti se pääsykoe oli aika vaikea ja suosi siksi noita vanhempia.

On.

Kahtena päivänä oli kokeita, ainakin kirjoitettiin.

Kyllä, sen verran vanha eukko olen, että sitä opinahjoa käytiin. Kansakoulun neljännen jälkeenhän sinne pyrittiin. Kävin oppikoulua 1966-1974, ensin 5 vuotta keskikoulua, sitten 3 vuotta lukiota. Olin kielilinjalla (+ englanti ja ranska). Saksa alkoi muistaakseni jo oppikoulun II-luokalla (siis nykyinen peruskoulun 6. luokka). Keskiarvoni vaihtelivat oppikoulussa välillä 8,7 ja 9,4 ja kirjoitin 6 laudaturia. Luokkakoot olivat oppikoulun alkuvaiheessa hirvittävän isot. Meitäkin oli alussa noin 40 oppilasta. Lauantait olivat koulupäiviä vuoteen 1972 saakka, jos en ihan väärin muista.

Käyty on. En muista mitään pääsykokeista. Sen muistan, kun kävin katsomassa koulun seinältä, että olinko päässyt sisään. Luokalle ei varsinaisesti jäänyt, mutta moni tuplasi 5. luokan, jotta oli valmiimpi lukioon. 

Juu, sen muistan että ovesta käytiin katsomassa sisään päässeet. Ne oli vielä menestymisjärjestyksessä eli pisteiden mukaan. Nykyään ei varmaan menisi läpi.

On käyty, mutta enpä muista pääsykokeista enää mitään. Muistelen, että oppikouluun saattoi pyrkiä, jos oli tarpeeksi hyvä kansakoulutodistus, mutta sitäkänn en muista, paljonko lukuaineiden keskiarvon piti olla. Ja voin ihan hyvin muistaa väärin, sillä aikaa on kuitenkin kulunut niin paljon.

Joo. Sen muistan kun sain monta työpaikkaa juuri sen takia että keskikoulu oli niin vaativaa. Olin vielä tyttölyseossa joka oli vielä vaativampi kuin muut. En nyt muista oliko vaikeaa,mutta paljon tulee eteen asioita vieläkin joita silloin opittiin.

Algebraa ja geometriaa inhosin,samoin kemiaa,fyssaa. Kielistä ja hissasta,äidinkielestä ja musiikista tykkäsin.

Vierailija kirjoitti:

Juu, sen muistan että ovesta käytiin katsomassa sisään päässeet. Ne oli vielä menestymisjärjestyksessä eli pisteiden mukaan. Nykyään ei varmaan menisi läpi.

Niin muuten olivat. Sijoituin pääsykokeissa (laskento ja äidinkieli) jonnekin keskivaiheille. Melkein kaikki pääsivät sisään, vain 2-3 jäi rannalle.

En muista minäkään noista kokeista mitään.

Mä olen viimeistä vuosikertaa joka vielä kävi keskikoulun ja ainakin kielissä meillä oli jo peruskoululaisten kirjat joista kaikista luettiin laaja kurssi. Että oli helppoa joku suppea ruotsikin, "jag heter Pelle. Jag har en moped", noita aina naureskeltiin että ei kovin hyvää kielitaitoa tuolla pohjustettu. 

Mä muistelen että ekaks käytiin luokat 1-4 omassa "kyläkoulussa", sitten pyrittiin oppariin kuntakeskukseen, siellä luokat 5-9 ja sen jälkeen lukio. 

Joulukuussa olen syntynyt, joten kymmenvuotiaana pyrin oppikouluun. Pyrkijöiden määrää en muista, kokeen meillä läpäisi reilut 100 oppilasta. Olin vasta sijalla 25 sisäänpäässeiden listalla. Matikan kokeista muistan jotain sen tyyppistä, että jos juna lähtee klo 15.00 ja kulkee 40 km tuntinopeudella, niin milloin se on perillä 100 km:n päässä. Ja ainekirjoituskoe oli myös, aiheina harrastukset tai konkreettiset arjen asiat, ei niinkään analysoitu vielä ilmiöitä tuossa vaiheessa.

Olin koulussa alaluokilla pääsykokeesta huolimatta keskiarvon perusteella parhaimpien joukossa, edellä pari kympin tyttöä. Myöhemmin muut kiinnostukset murrosiässä laskivat keskiarvoa, mutta opin mm. englantia aika hyvin popmusiikin avulla, vaikka olin pitkän saksan lukija. Siihen aikaan ei pyritty lukioon, vaan kaikki luokalta päässet pääsivät sinne automaattisesti.

Olen syntynyt 1956, joten oppikoulun olen käynyt.

Kansakoulun 4. luokan jälkeen sinne pyrittiin (tai saattoi pyrkiä vielä 5. ja 6. luokan jälkeenkin, jos tunsi tarvitsevansa kansakoulusta vielä lisäoppia).

Pääsykokeissa hikoiltiin kaksi päivää. Tai itse en hirveästi tainnut hikoilla, olin hyvä oppilas ja kokeet menivät aika kivuttomasti. Eivät ne silti ihan helpot varmaan olleet, koska moni jäi rannallekin.

Oppikoulu jakaantui 5-vuotiseen keskikouluun ja 3-vuotiseen lukioon. Olivathan ne opinnot luultavasti vaativammat kuin nykyisessä peruskoulussa, jossa opiskelee koko ikäluokka.

Luokkakoko oli iso, meidänkin luokassa nelisenkymmentä oppilasta.

Joka vuosi oppilaita luokallekin eli kävivät saman luokan kahteen kertaan. 

Lukiossa en muista kenenkään jääneen luokalleen, mutta muutama oppilas lopetti kesken matkan.

Hyvä lukio se pikkukaupungin kouluksi oli, muistan että meidänkin luokalta viisi henkeä kirjoitti kuuden ällän paperit (se oli siihen aikaan paras mahdollinen tulos, kun kuutta ainetta enempää ei voinut kirjoittaa).

Vierailija kirjoitti:

En muista enää. Laskentoa ja äidinkieltä ne taisivat olla, molemmat bravuureja.

Opiskelu oli ihan helppoa. Luokalle ei ainakaan meistä jäänyt kukaan.

Nyt myöhemmin olen Facebookissa tajunnut, että meidän luokan 41 oppilaasta vain kolme on syksyllä syntyneitä (minä olen marraskuulta ja porukan nuorin). Suurin osa on tammi-huhtikuulta.

Eli ilmeisesti se pääsykoe oli aika vaikea ja suosi siksi noita vanhempia.

Olen lokakuun lapsi ja mulla oli toiseksi paras pistemäärä pääsykokeessa.

Matikka ja äidnkielestä piti aine kirjoittaa ainakin.

Kahtena eri päivänä oli silloin 50-luvulla nuo kokeet.

Meillä oli siitä erikoinen järjestely, että tarjolla oli sekä keskikoulu että oppikoulu.

Keskikoulu oli ns kokeellinen eli sinne pääsi kaikki halukkaat kansakoulun (neljä luokkaa) jälkeen. Se oli viereisessä kunnassa ja ilmainen.

Oppikoulu oli pääsykokeen takana, maksullinen meidän kunnassa asuville ja viereisessä kaupungissa.

Eli meillä ei enää kukaan rahan takia jäänyt paitsi sitä keskikouluakaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1956, joten oppikoulun olen käynyt.

Kansakoulun 4. luokan jälkeen sinne pyrittiin (tai saattoi pyrkiä vielä 5. ja 6. luokan jälkeenkin, jos tunsi tarvitsevansa kansakoulusta vielä lisäoppia).

Pääsykokeissa hikoiltiin kaksi päivää. Tai itse en hirveästi tainnut hikoilla, olin hyvä oppilas ja kokeet menivät aika kivuttomasti. Eivät ne silti ihan helpot varmaan olleet, koska moni jäi rannallekin.

Oppikoulu jakaantui 5-vuotiseen keskikouluun ja 3-vuotiseen lukioon. Olivathan ne opinnot luultavasti vaativammat kuin nykyisessä peruskoulussa, jossa opiskelee koko ikäluokka.

Luokkakoko oli iso, meidänkin luokassa nelisenkymmentä oppilasta.

Joka vuosi oppilaita luokallekin eli kävivät saman luokan kahteen kertaan. 

Lukiossa en muista kenenkään jääneen luokalleen, mutta muutama oppilas lopetti kesken matkan.

Hyvä lukio se pikkukaupungin kouluksi oli, muistan että meidänkin luokalta viisi henkeä kirjoitti kuuden ällän paperit (se oli siihen aikaan paras mahdollinen tulos, kun kuutta ainetta enempää ei voinut kirjoittaa).

Tyttölyseossa oli keskikoulu 6 vuotta. Itse kävin tämän pitemmän kaavan mukaan.

Lukio oli sitten sama 3 v.

Vierailija kirjoitti:

Juu, sen muistan että ovesta käytiin katsomassa sisään päässeet. Ne oli vielä menestymisjärjestyksessä eli pisteiden mukaan. Nykyään ei varmaan menisi läpi.

Koulun pääsykoetulokset ovat julkista tietoa tänäkin päivänä, samoin esim. ylioppilastodistukset. Siksihän niitä julkkiksilta ja politiikoilta kerrotaan lehdissä.

Ei julkinen tieto silti tarkoita sitä, että se pitäisi ehdoin tahdoin ripustaa näkyville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, sen muistan että ovesta käytiin katsomassa sisään päässeet. Ne oli vielä menestymisjärjestyksessä eli pisteiden mukaan. Nykyään ei varmaan menisi läpi.

Koulun pääsykoetulokset ovat julkista tietoa tänäkin päivänä, samoin esim. ylioppilastodistukset. Siksihän niitä julkkiksilta ja politiikoilta kerrotaan lehdissä.

Ei julkinen tieto silti tarkoita sitä, että se pitäisi ehdoin tahdoin ripustaa näkyville.

Kuka sinulta kysyi?

Ei niitä arvosanoja tai menestymisjärjestystä ilmoiteta nykyään, kuten tuolloin siinä listassa luki. Järjestys ja kunkin pisteet.

Olin yhteislyseossa, eli siellä olivat tytöt ja pojat sekaisin samoissa luokissa. Valtion oppikoulu se oli, ei siis yksityinen. Opetusta lukuunottamatta oli kaikki maksullista: oppikirjat, ruoka, koulumatkat, koepaperit yms. Koska olin maalta ja kaupunkiin piti päästä, oli koulumatkakin aika pitkä, yli 30 km. Bussilla mentiin, 6 pv viikossa, loppuvaiheessa 5 pv, kun lauantai jäi pois. Sitten oli niitä lupapäiviä, joina ei menty kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1956, joten oppikoulun olen käynyt.

Kansakoulun 4. luokan jälkeen sinne pyrittiin (tai saattoi pyrkiä vielä 5. ja 6. luokan jälkeenkin, jos tunsi tarvitsevansa kansakoulusta vielä lisäoppia).

Pääsykokeissa hikoiltiin kaksi päivää. Tai itse en hirveästi tainnut hikoilla, olin hyvä oppilas ja kokeet menivät aika kivuttomasti. Eivät ne silti ihan helpot varmaan olleet, koska moni jäi rannallekin.

Oppikoulu jakaantui 5-vuotiseen keskikouluun ja 3-vuotiseen lukioon. Olivathan ne opinnot luultavasti vaativammat kuin nykyisessä peruskoulussa, jossa opiskelee koko ikäluokka.

Luokkakoko oli iso, meidänkin luokassa nelisenkymmentä oppilasta.

Joka vuosi oppilaita luokallekin eli kävivät saman luokan kahteen kertaan. 

Lukiossa en muista kenenkään jääneen luokalleen, mutta muutama oppilas lopetti kesken matkan.

Hyvä lukio se pikkukaupungin kouluksi oli, muistan että meidänkin luokalta viisi henkeä kirjoitti kuuden ällän paperit (se oli siihen aikaan paras mahdollinen tulos, kun kuutta ainetta enempää ei voinut kirjoittaa).

Ettei olis ollut Hämeenlinnan Tyttölyseo Parolantien alussa?

Siellä minäkin vietin ikävuodet 11-19. Hyvä opetuksen taso, paitsi keskikoulun eläinoppi/biologia, jota "opetti" Mopsi. Lukiossa tulikin ihanat Jaakko ja Markku. 😍

Olin urani huipulla luontokerho Mykerön pj.

Pääsykokeista muistan vain omat ihanat vaatteeni ja kokeita valvoneen aikuisen omituisen puhetyylin. Istuin kyynärpäät pulpetilla ja käsi poskella katselemassa papereitani, ja tämä aikuinen kumartui puoleeni kysymään aika lässyttävällä äänellä, oliko minulla jokin ongelma. Hämmennyin ja ujona vastasin, että ei kun minä olen valmis. Eivät ne kokeet ainakaan minulle olleet kovin vaikeat.

Tykläsin kovasti oppikoulusta, erityisesti siitä, kun pääsin isän kanssa kirjakauppaan ostamaan kirjat, kynät ja yhden tuon ajan muotitavaroista: hajustetun pyyhekumin. Muistan vieläkin sen ihanan esanssimansikan tuoksun. Opettajat eivät pelleilleet eivätkä katsoneet pelleilemistä hyvällä. Oltiin oppimassa juuri sillä tavalla, joka minulle sopi. Minua ei harmittanut edes se, että kouluun oli toistakymmentä kilometriä, jonka ajoin pyörällä. Lumien aikaan kuljettiin bussilla, ja vanhemmat ostivat liput kuten ihan kaiken muunkin. Muistan selvästi, miltä bussiliput ja ruokaliput näyttivät, koska ne olivat kuin rahaa, ja jos ne hukkasi, oli välittömästi vaikeuksissa.

Pääsin näkemään oppikoulun ja peruskoulun erot aitiopaikalta. Kun siirryttiin peruskouluun, kunnan oppilaita ilmeisesti siirreltiin koulusta toiseen heidän asuinpaikkansa mukaan. Meidän kouluumme tuli oppilaita läheisestä kansalaiskoulusta. Opettajat alkoivat noudattaa peruskoulun periaatteita, ja koulusta katosi suoraselkäisyys ja tavoitehakuisuus. Oltiin joukolla jotenkin hölmöä laumaa, josta osa tuntui olevan vain päivähoidossa. Jotkut opettajat olivat uransa loppuun saakka menetelmiltään ja asenteiltaan tiukkoja oppikoulunopettajia. Muilla oli aika epätietoinen meno.

Kirjoittaja numero neljä mainitsee, että jotkut tuplasvat viidennen luokan ollakseen valmiimpia lukioon. Kyse on siis oppikoulun viidennestä eli nykysilmillä ysiluokasta. Minä muistan, että toinen outo tuplaamisaalto oli sinä vuonna, kun minun alueellani oppikoulusta tehtiin peruskoulu. Meidän 10-11-vuotiaiden seassa oli yhtäkkiä vuotta vanhempia, jotka olivat tarkoituksella siirtyneet yhden luokan taaksepäin; tavallisesta luokallejäännistä ei ollut kyse, koska heillä ei ollut kouluvaikeuksia. Muistaako joku, mikä tarkoitus tässä oli?

Oppikouluun pyrkiminen oli 1950-1960-luvun vaihteessa niin tärkeä juttu, että sitä varten oli kirjakaupoissa peräti opaskirjoja. Minulla oli ainakin kaksi, Oppikouluun pyrkivän opas ja Pyrimme oppikouluun. Ne ostettiin sen takia kun laskutaitoni oli vähän sitä ja tätä, erityisesti päässälaskut tuottivat vaikeuksia. Niitä sitten näiden kirjojen avulla harjoiteltiin, ja pääsin kyllä aika hyvillä pisteillä oppikouluun, mutta kuten arvata saattaa, matematiikka rupesi takkuamaan heti eka luokalla eikä siitä koskaan kohentunut. Muutenkin menestys oli vaihtelevaa, todistuksissa oli kaikkia mahdollisia numeroita ihan kuin siihen olisi yritetty kerätä koko sarja, kaikki arvosanat mitä oli tarjolla.