Onko täällä aikoinaan oppikoulua käyneitä?

Pääsykokeet eivät olleet mulle ainakaan vaikeat. Kokeessa oli matematiikaka ja oikeinkirjoitusta.

Opiskelu ei ollut mun mielestäni vaikeaa, kuin vasta lukiossa. Opettajat olivat fiksuja ja ymmärtäväisiä ja osasivat motivoida. 

Luokat olivat isot meidän koulussa. Enimmillään oli 40 opilasta, osittain juuri siksi että monet olivat jääneet luokalle. 

Meillä oli muutama opettaja, jotka teitittelivät oppilaitakin. Tuntui aika hassulta 10-11-vuotiaasta, kun joutui teitittelyn kohteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Pääsykokeet eivät olleet mulle ainakaan vaikeat. Kokeessa oli matematiikaka ja oikeinkirjoitusta.

Opiskelu ei ollut mun mielestäni vaikeaa, kuin vasta lukiossa. Opettajat olivat fiksuja ja ymmärtäväisiä ja osasivat motivoida. 

Luokat olivat isot meidän koulussa. Enimmillään oli 40 opilasta, osittain juuri siksi että monet olivat jääneet luokalle. 

Joo, isot luokkakoot olivat tavallisia. Meillä oli pahimmillaan 42 oppilasta, vaikka 40 taisi olla sallittu raja. Luokkahuoneissa istuttiin kuin silakat purkissa. Rinnakkaisluokkia oli ainakin A-D. Eli samaa ikäluokkaa oli todella paljon lapsia! Ei ollut iso kaupunki.

Kansakoulussa alaluokilla onneksi jaettiin vielä useammalle rinnakkaisluokalle ja tuo kaksivuorosysteemi oli meilläkin, kun ei luokkahuoneet (ja opettajat?) riittäneet.

Sama lukujärjestys koko lukuvuoden. Nykyäänhän on koululaisilla jaksolukujärjestys, joka vaihtuu 5-6 kertaa lukuvuoden aikana.

Meillä oli tosi tiukka suomen kielen opettaja oppikoulussa: hylätyt aineet sai käydä hakemassa oppitunnin päätteeksi roskakorista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko vieraiden kielten kokeiden virhepisteet? 1, 2, 4 ja 6 miinuspistettä, joka oli se kaikkein 'fataalein' virhe. Ja puhumiseen ei juuri satsattu, kielioppi oli etusijalla.

Muistanpa hyvinkin.

Mutta sinä olet tainnut unohtaa sen kaikkein karmeimman eli yhdeksän pisteen virheen.  :)

Itse en ikinä unohda tuntia, jolloin meidän saksanmaikka oli jonkun kokeesta bongannut nimenomaan yhdeksän pisteen mokan ja melkein pyörtynyt järkytyksestä.

Meillä oli siis hyvä maikka ja hyvät oppilaat, joten näitä fataalivirheitä ei yleensä sattunut kenellekään.

Mutta joo, kielten arvostelu ei siis mennyt sitä kautta, mitä oppilas osaa vaan sen kautta, mitä ei osaa. Lähtökohta oli täydellinen nollan virhepisteen suoritus, jota ryhdyttiin sitten jokaisen kohdalla miinustelemaan. Ei kovin pedagoginen ajattelutapa.

Nyt menee arvostelu ja pedagogiikka sekaisin. Arvostelussa katsotaan, miten paljon osaat asetetuista tavoitteista.

Kyllä, vanha kunnon oppikoulu tuli käytyä ja vielä poikakoulussa. Oli aika kokemus, sen jälkeen armeija meni rutiinilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko vieraiden kielten kokeiden virhepisteet? 1, 2, 4 ja 6 miinuspistettä, joka oli se kaikkein 'fataalein' virhe. Ja puhumiseen ei juuri satsattu, kielioppi oli etusijalla.

Muistanpa hyvinkin.

Mutta sinä olet tainnut unohtaa sen kaikkein karmeimman eli yhdeksän pisteen virheen.  :)

Itse en ikinä unohda tuntia, jolloin meidän saksanmaikka oli jonkun kokeesta bongannut nimenomaan yhdeksän pisteen mokan ja melkein pyörtynyt järkytyksestä.

Meillä oli siis hyvä maikka ja hyvät oppilaat, joten näitä fataalivirheitä ei yleensä sattunut kenellekään.

Mutta joo, kielten arvostelu ei siis mennyt sitä kautta, mitä oppilas osaa vaan sen kautta, mitä ei osaa. Lähtökohta oli täydellinen nollan virhepisteen suoritus, jota ryhdyttiin sitten jokaisen kohdalla miinustelemaan. Ei kovin pedagoginen ajattelutapa.

Nyt menee arvostelu ja pedagogiikka sekaisin. Arvostelussa katsotaan, miten paljon osaat asetetuista tavoitteista.

Arvioinnissa, ei arvostelussa.

Vierailija kirjoitti:

Pääsivätkö tuohon aikaan siis lukioon automaattisesti kaikki oppikouluun päässeet vai pitikö sinne erikseen karsiutua kuten nykyään? Entä oliko lukioon mitään muuta väylää kuin keskikoulu?

Keskiarvoraja oli, sillä hakijat karsittiin. Keskikoulu piti olla suoritettu lukioon pääsemiseksi.

HIENO JÄRJESTELMÄ. silloin jokaisen piti yrittää. tyhmät joutuivat kansalais kouluun. perus koulu tullut tiensä päähän. ei ole mitään syrjintää mutta silloin jo näki koulujen eron. TOIVOTTAVASTI TULEE TAKAISIN 4.V. silloin halukkaat pääsevät lukioon  jo nopeimmin. idiootit koulu kiusaajat voivat tahkota  vaikka 25v ikään saakka perus kouluaan. suomeen tulee yksityis koulujen verkosto. 

Hauska huomio: näissä muistelmissa ei ole yhdyssanavirheitä!👍😂

Vierailija kirjoitti:

Hauska huomio: näissä muistelmissa ei ole yhdyssanavirheitä!👍😂

Haha, luepa kommenttisi yllä oleva kommentti. No joo, et nähnyt sitä ennen oman kommenttisi julkaisua, mutta hauskasti sattui.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, sen verran vanha eukko olen, että sitä opinahjoa käytiin. Kansakoulun neljännen jälkeenhän sinne pyrittiin. Kävin oppikoulua 1966-1974, ensin 5 vuotta keskikoulua, sitten 3 vuotta lukiota. Olin kielilinjalla (+ englanti ja ranska). Saksa alkoi muistaakseni jo oppikoulun II-luokalla (siis nykyinen peruskoulun 6. luokka). Keskiarvoni vaihtelivat oppikoulussa välillä 8,7 ja 9,4 ja kirjoitin 6 laudaturia. Luokkakoot olivat oppikoulun alkuvaiheessa hirvittävän isot. Meitäkin oli alussa noin 40 oppilasta. Lauantait olivat koulupäiviä vuoteen 1972 saakka, jos en ihan väärin muista.

Olen vuosikertaa sinua nuorempi ja en muista, että olisin oppikoulussa käynyt lauantaisin koulua, joten piti tarkistaa. Nettihaun tulos oli,  että kouluissa siirryttiin viisipäiväiseen viikoon syyslukukaudella 1971. Olen siis käynyt kansakoulun, oppikoulun ja lukion ensimmäisen vuoden 6-päiväisenä. Kummallista, että tämä on hävinnyt mielestä. 

Vierailija kirjoitti:

Hauska huomio: näissä muistelmissa ei ole yhdyssanavirheitä!👍😂

Oppi taottiin aikoinaan sen verran hyvin päähän, että oikeakirjoitussäännöt tulevat vieläkin pitkälti selkärangasta.

Oppikoulun pääsykoe oli kaksipäiväinen. Matematiikassa oli sanalliset, numeeriset ja päässälaskuosiot. Äidinkielessä oli myös monenlaisia tehtäviä: ainekirjoitus, luetusta tekstistä piti kirjoittaa essee, täydennystehtäviä jne. Minä pyrin ja pääsin 1963. Parhaan pistemäärä oli 68, heikoimman 44. Minun pistemääräni oli parhaassa neljänneksessä.

Suuriin muutos oli kielten opiskelun alkaminen, ekaluokalla ruotsi ja toisella tuli saksa. Kansakoulussa oli vain oma opettaja, oppikoulussa eri aineissa omansa. Luokassa oli 40 oppilasta, joskus enemmänkin. Osa tuli oppikouluun 5. ja 6. luokalta ja sitten oli myös ”tuplaajia”, luokalle jääneitä, joten ikähaitaria oli ylemmillä luokilla helposti 3 -4 vuotta. Jossakin vaiheessa tämä aiheutti kiusaamista, ja tuplarit eivät muutenkaan olleen kovin motivoituneita, kaikkea muuta. Lisäksi kouluumme tuli kaupungista oppilaita ”maaseutukierrokselle”, eli he olivat jääneet omassa koulussaan kaksi kertaa samalle luokalle ja koulun vaihto oli pakollinen.

Vanhasta vuosikertomuksesta katsoin, että luokalle jäi tai ehtoja sai lähes 25 % oppilaista! Karsinta oli kova. Tukiopetusta ei ollut, ei kuraattoria, käviköhän terkkari kerran vuodessa koulussa. Jälki-istuntoa sai helposti; esim. tupakoinnista kärähtämisestä kaksi tuntia ja käytöksen alennuksen, joka olikin iso juttu, kuten jo todettukin.

Joku tuolla kertoo, ettei muista pääsykokeista mitään. Viimeisinä vuosina niitä ei ollutkaan, vaan oppikouluun pyrittiin pelkällä todistuksella. Itse aloitin oppikoulun v. 1974 ja olimme omalla paikkakunnalla viimeinen vuosiluokka ennen peruskoulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska huomio: näissä muistelmissa ei ole yhdyssanavirheitä!👍😂

Haha, luepa kommenttisi yllä oleva kommentti. No joo, et nähnyt sitä ennen oman kommenttisi julkaisua, mutta hauskasti sattui.

Kirjoittajan mielipide täsmää myös hyvin yhdyssana- ja muihin kielioppivirheisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Joku tuolla kertoo, ettei muista pääsykokeista mitään. Viimeisinä vuosina niitä ei ollutkaan, vaan oppikouluun pyrittiin pelkällä todistuksella. Itse aloitin oppikoulun v. 1974 ja olimme omalla paikkakunnalla viimeinen vuosiluokka ennen peruskoulua.

Minä pyrin 1971.

En vaan muista kokeista mitään, sen sentään muistan että ne oli.

Oppikoulu vastasi nykyistä peruskoulun yläastetta. Pääsykokeet oli ja parhaimmat otettiin sisään. Sen jälkeen useimmat hakivat lukioihin ja kauppaoppilaitoksiin ja sairaanhoitajakouluun .

Melkein joka oppiaineessa oli oppikoulussa oma opettaja, mutta minulla oli sekä ruotsissa että saksassa sama lehtori, joka oli aloittanut koulussa opettajana vuotta ennen minun oppikoulutaipaleeni alkamista. Reilut 25 vuotta myöhemmin tämä samainen lehtori opetti omaa poikaani lukiossa ruotsissa. Hänen uransa tuossa samassa oppikoulussa/lukiossa kesti 36 vuotta. (Se vielä todettakoon, että hän oli mukavampi saksan kuin ruotsin tunneilla. Sitä en tosin osaa sanoa, miksi näin oli.)