Lue keskustelun säännöt.
ETÄKOULUA VAATIVAT, HERÄTKÄÄ!! Lapsilla ja nuorilla on oikeus päästä kouluun.
25.07.2021 |
Korona varmasti tulee teidänkin lasten kouluun, mutta se on sellainen asia johon vain pitää tottua. Meidän lasten kouluissa koronaa on ollut useammankin kerran. Meille lasten karanteenit ja koronaseulonnat on tullut tutuksi. Se on nykypäivää.
Kukaan ei ole täällä kuollut, ei ole näkynyt ambulansseja eikä ruumiskasoja, vaikka osa tapauksista on ollut virusvarianttia. Lapsilla ja nuorilla ja aikuisillakin oireeton tai hyvin lievä tauti, ei todellakaan mikään influenssatason vaikea sairastuminen.
Niin että lopettakaa se etäkoulun perään itkeminen. Koulua voidaan käydä koronankin kanssa.
Kommentit (977)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nousen barrikadeille, jos mun lukioon menevä tai yläkoulu aloittava lapsi joutuu heti etään.
Kyllä koulun pitää saada opettaa vaikka pienemmissä ryhmissä sitten.
Ei lapsille sovi etäily.
Olet itsekäs ja lyhytnäköinen. Jos koulua ei aloiteta etänä kunnes rokotekattavuus on suurempi, menee koko loppuvuosi etänä, sairauspoissaoloissa ja long covidissa.
Koulua voisi pitää välillä joitakin yksittäisiä tunteja ulkona. SIlooinkin maskein ja turvavälein. Loput etänä. Kuukausi näin, niin on jo turvallisemåaa mennä kouluun. Lapsissa ja nuorissa on myös riskiryhmään kuuluvia, sekä kodeissaa. Kaikille vanhemmillekaan ei ole uskaltanut antaa rokotetta, eikä moni ole ehtinyt vielä saada toista rokotetta.
Deltavirus tarttuu kuin häkä ja nopeasti se leviää myös kaupungista toiseen. Vaikka aluksi vaikuttaa rauhalliselta. Nuoria on nyt sairastunut vakavasti maissa, joissa määrät ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet. Pahempi ja pidempi koronaiaka siis edessä, jos nyt ei heti reagoida ja rajoiteta. Ne ffp2 maksit nyt aikankin käyttöön ja vähintään 2 m turvaväli. Delta tarttuu hyvin herkästi ja lyhyessä ajassa samoissa tiloissa. Kirurginmaaskin läpi on tarttunut hoitajiin, ffp2 on tehokkaampi.
Täysin varmasti huuhaasi ei toteudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on porukkaa laidasta laitaan,mutta miten joku voi kirjoittaa jos lapsi ei pärjää etäopiskelussa niin on lapsessa vikaa.No entä sitten ? Ei tarvi olla adhd tai muuta niin silti lapsi ei pärjää.Hän tarvii sitä lähiopiskelua missä opettaja vierellä.Noita lapsia on paljon.Toivon ,että ei syyllistetä joo lapsessa vikaa.Jokainen lapsi on erillainen.
Ja sen takia ne fiksut lapset pitää altistaa?
Älä oo puusilmä. Kammottavaa jakaa lapset hyviin ja huonoihin.
Ja altistaa mille?
Mazzi kirjoitti:
Tää on taas tyypillinen ekstrovertin ulinaa... "vain minun näkökulma on se oikea"!
Ihmisiä on myös Introverttejä sekä ambiverttejä jotka viihtyvät paremmin omissa oloissaan tai pienessä porukassa. Kaikki ei tykkää siitä hulinasta ja kiusaamisesta mitä koululla joutuu ottamaan vastaan.
Mistä nyt tän verttijaon keksit?
En tiedä, olenko ainoa tämän tunteeni kanssa. Mutta minusta lapsiperheet on unohdettu täysin tämän pandemian aikana. Jokin ihme oletus on, että kaikki perheet asuvat väljästi omakoti- tai rivitaloissa, ja että kaikilla on rajattomasti aikaa ja jaksamista opettaa lapsia kotona, sekä hoitaa alle kouluikäisetkin kun päiväkodit meni kiinni. Samalla ajatellaan, että ne lukemattomat karanteeniin asetetut, koulussa ja päiväkodeissa altistuneet lapset vaan itsenäisesti hoitui siinä sivussa, kun vanhempi kävi töissä tai teki kotona töitä viime kevään.
Kuinka monen vanhemman työ on nyt vaakalaudalla keväällä tapahtuneiden altistuskaranteenien vuoksi? Kuinka moni vanhempi odotti tuskastuttavan pitkään tartuntatautipäivärahaansa, koska Kelalla oli hieman ruuhkaa? Kuinka moni vanhempi on menettänyt jo työpaikkansa?
Meidän kevät 2020 meni niin, että tässä pienessä kerrostalokolmiossa minä (äiti) tein omia opintoja, mies teki omia palkkatöitään, kaksi koululaista opiskeli etänä ja yksi neljävuotias pyöri jaloissa. Aamusta iltaan. Sitten kesä toi ihanan tauon, mutta meidän perhettä kohtasikin kriisi johon ei kukaan osannut varautua. Syksy ja talvi meni siihen sopeutuessa ja toipuessa, kun samalla 1-3 lasta oli tasaisin väliajoin altistumisen vuoksi kotona viikon tai kaksi. Koulusta ei järjestynytkään enää etäopetusta, vaan opettaminen jäi meille vanhemmille.
Harrastuksista maksettiin lopulta turhaan, kaikki peruuntui. Uimahallit oli kiinni, kirjastot auki rajoitetusti (en päässyt opiskelemaan mihinkään omassa rauhassa enkä päässyt uimaan, joka on ollut minulle henkireikä). Kaikki, aivan kaikki on ollut eri tavalla jo pitkään.
Eikä siinä mitään, sitten on. Ei sitä voi kukaan yksin toiseksi muuttaa. Mutta sitä en anna anteeksi "yhteiskunnalle" koskaan, miten paljon meitä vanhempia on parjattu ympäriinsä. Miten on vitsailtu siitä kuinka vanhempien etäpalaverit on muka pelkkää kakaroiden huutoa, ja parjattu toisaalta sitä, että ettekö te muka rakasta lapsianne kun on niin rankkaa? Kaikkien muiden muuttuneet elämät on sentään todeksi havaittu, mutta perheiden tilanteesta ja koronan tuomasta valtavasta epävarmuudesta ja stressistä ei puhuta missään. Se on väärin, niin väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuunnelkaa nuoria.Nuoret halua valmistua lukiosta sekä ammattikouluista.Aika haastavaa ollut nuo etäopiskelut.
No mun abi kirjoitti erinomaiset tulokset ihan normiajassa.
Ja suoritti ekana myös pääsykokeen ulkomaiseen yliopistoon.
Ammattikoulu on varmasti eri asia.
Hienoa ja onnea nuorellesi kouluun pääsyn johdosta. Kaikki nuoret eivät ole yhtä taitavia ja itse ohjautuvia ja olisi ihanaa että heillä olisi mahdollisuus lähiopetukseen.
Tällainen lapsi ei hyödy lähiopetuksesta vaan avustajasta.
Kuinka paljon näitä avustajia palkataab. 2/3 lapsista saisi avustajan?
Pysytään kuitenkin asiassa. Lapsia, jotka eivät etäkoulussa pärjää itseohjautuvuuden suurten ongelmien vuoksi, on muutama.
2/3 ainakin.
Tämä on totuus etäopetuksessa pärjäävän suhteen, mutta suurimmalla osalla ei ole kyseessä niin suuret itseohjautuviuden ongelmat, etteivätkö pärjäisi luokassa. Eli "avustajatason" tarpeisia lapsia ei todennäköisesti ole kuin muutama, ja muiden ongelmat ratkeaa muuten (esim. lähikoululla).
Miten se lähikoulu ratkaisee tällaisen ongelman?
En tiedä trollaatko vai etkö oikeasti tajua mikä ero lapselle on olla etäkoulussa.
No en todellakaan ymmärrä mikä ero on sillä, että onko lapsi etänä vai lähiopetuksessa kun puhutaan itseohjautuvuudesta tai keskittymisestä. Kerro sä nyt miten se lapsi mystisesti ohjaa itseään oaremmin lähiopetuksessa?
Eihän kukaan voi olla noin typerä. Opettaja sanoo, että seuraavaksi teette sivun viisi tehtävät. Luokassa opettaja kiertelee ja katsoo mitä ne puuhaa. Etäopetuksessa se lapsi on yksin ja pelaa pokemonia. Opettaja ei pysty mitenkään seuraamaan tilannetta, vaikka kamerat olisi päällä (20 minikuvaa ruudulla).
Korona-aikaan ei saa kierrellä luokassa.
Kun ne tehtävät rehdään koneella, opettaja näkee reaaliajassa niiden tekemisen.
Jos taas teettää esim kielten tehtäviä, ne palautetaan kuvina opettajalle, jolloin hän voi taas tarkastaa.
Paremmin kuin lähiopetuksessa.
Jos oppilas laittaa mikin ja äänen kiinni laitteesta ja pelaa, opettaja ei voi sille mitään. Jos oppilas ei tee tehtäviä eikä palauta niitä, opettaja ei voi sillekään mitään. Jos opettaja laittaa viestiä asiasta huoltajalle ja nämä sanovat, että he ovat töissä eivätkä he voi sille mitään, mitä lapsi sillä välin kotona tekee, niin mitäs sitten? Annetaan jälki-istuntoa, jota ei voida pitää, koska koululle ei voi tulla? Käsketään laiskanläksytunnille, jolle oppilas ei tule, koska häntä ei saada kiinni?
Lähiopetuksessa opettaja kiertää (maski naamalla tietenkin) luokassa. Hän voi käskeä siinä oppilaan vieressä tätä tekemään tehtävät. Jos oppilas ei ala tekemään niitä, opettajalla on paljon enemmän työvälineitä siihen tilanteeseen, koska kyseessä on vuorovaikutustilanne eikä oppilas voi yksinkertaisesti sulkea opettajaa pois.
Korona-aikaan ei saa kiertää luokassa.
Etäopetuksessa opettaja näkee koneeltaan suoraan kuka oikeasti tekee tehtäviä.
Ja etäopetuksessa on sekin etu että myös muut kuin nuo luuserit saa opettajalta huomiota. Eikä he joudu myöskään "vuorovaikutustilanteeseen" luuserin apuopettajaksi, kuten luokkahuoneessa rutiinisti tapahtuu.
Kyllä opettajat kiertää luokassa ihan kuten ennenkin. Tietenkin. Ei opettaja näe mitä kukin tekee etänä.
Ja onneksi me välitämme myös niistä, joita kutsut luuseriksi. Kukaan ei saa enempää huomiota. Tästä voit olla varma.
EI SAA KIERTÄÄ. KOSKA PITÄÄ OLLA TURVAVÄLIT.
Etänä opettaja näkee reaaliajassa, mitä oppilaat tekevät. Lähinä ei näe.
Apuopettajaksi joutuminen ja huomiotta jääminen ovat lähiopetuksessa jatkuva ongelma. Etäopetuksessa tätä ongelmaa ei ole.
Eikä nuo luuserit maata tästä lamasta nosta, vaan fiksut oppilaat. Ymmärrän toki, että sinä samastut luusereihin.
No voi jessus. Kyllä siellä luokassa nyt vain kierretään. Ei siinä mennä oppilaan naamaa nuolemaan tai yskitä maskin läpi yli varttituntia oppilaan naamalle. Sinä et varmaan ole vuoteen poistunut kotoasi vaan elät jossain umpiossa edelleen.
Etäopiskelussa opettaja tosiaan näkee oppilaan tekemät tehtävät, jos on aktiivinen sivu, joka on jaettu samalla myös opettajalle. Ongelmahan tässä on se, että jos se oppilas ei ala tehdä niitä tehtäviä eikä vain yksinkertaisesti edes avaa tehtävää, niin opettaja ei voi sille yhtään mitään.
Etäopetuksessa on myös se ongelma, että jos oppilas laittaa kahdenvälisellä viestillä opettajalle kysymyksen ja opettaja alkaa selittää tälle yhdelle oppilaalle asiaa, sillä välin pari muutakin laittaa samasta taikka eri asiasta viestiä, ja sitten joku hermostuu, kun vastausta ei tule heti, ja alkaa pommittaa kaikkia ja ihmettelee, miten joku asia tehdään tai mistä tieto löytyy. Versus lähiopetus: oppilas viittaa ja kysyy, kaikki kuulevat saman tien vastauksen, opettaja näkee kaikki pystyssä olevat kädet ja pystyy paljon nopeammin vastaamaan ja auttamaan asioissa.
Puppua alusta loppuun.
Kerro, mitä teet oppilaalle, joka laittaa laitteen kiinni tai äänettömälle eikä ala tehdä tehtävää vaan siirtyy pelailemaan pleikalla.
Tämä on niiiiiin liikuttavaa!
Ihan niinkuin siellä lähiopetuksessa kaikki osallistuisi koko ajan rusetit suorassa ja kravatti kaulassa.
Esimerkiksi mun lapsen luokalla ne oli tasan ihan ne samat oppilaat jotka lintsasi jne kuin jotka tekee sitä myös lähiopetuksessa. Tismalleen samat mukelot, joiden käytökselle ei ollut kyetty tekemään mitään vuosiin siellä lähiopetuksessa.
No voi voi. Ja sinä olit siellä lapsesi luokassa katsomassa niitä tilanteita?
Kyllä, lähiopetuksessa opettaja pystyy vaatimaan oppilailta ihan eri tavalla tekemistä ja vaitioloa. Onhan siinä nyt kuitenkin eroa, mäyhääkö opettaja kotona omalle seinälleen kuin meneekö opettaja oppilaan luo ja katsoo silmiin ja sanoo tiukasti, että otapa kynä käteen niin katsotaan yhdessä sitä tehtävää.
Oppilaan pystyy myös eristämään, esimerkiksi poistamaan luokasta, mutta siinä on se ero etäopetukseen, että se poistettu on yksinään siellä käytävässä/avustajan kanssa. Siellä ei ole puoli luokkaa riekkumassa hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuunnelkaa nuoria.Nuoret halua valmistua lukiosta sekä ammattikouluista.Aika haastavaa ollut nuo etäopiskelut.
No mun abi kirjoitti erinomaiset tulokset ihan normiajassa.
Ja suoritti ekana myös pääsykokeen ulkomaiseen yliopistoon.
Ammattikoulu on varmasti eri asia.
Hienoa ja onnea nuorellesi kouluun pääsyn johdosta. Kaikki nuoret eivät ole yhtä taitavia ja itse ohjautuvia ja olisi ihanaa että heillä olisi mahdollisuus lähiopetukseen.
Tällainen lapsi ei hyödy lähiopetuksesta vaan avustajasta.
Kuinka paljon näitä avustajia palkataab. 2/3 lapsista saisi avustajan?
Pysytään kuitenkin asiassa. Lapsia, jotka eivät etäkoulussa pärjää itseohjautuvuuden suurten ongelmien vuoksi, on muutama.
2/3 ainakin.
Tämä on totuus etäopetuksessa pärjäävän suhteen, mutta suurimmalla osalla ei ole kyseessä niin suuret itseohjautuviuden ongelmat, etteivätkö pärjäisi luokassa. Eli "avustajatason" tarpeisia lapsia ei todennäköisesti ole kuin muutama, ja muiden ongelmat ratkeaa muuten (esim. lähikoululla).
Miten se lähikoulu ratkaisee tällaisen ongelman?
En tiedä trollaatko vai etkö oikeasti tajua mikä ero lapselle on olla etäkoulussa.
No en todellakaan ymmärrä mikä ero on sillä, että onko lapsi etänä vai lähiopetuksessa kun puhutaan itseohjautuvuudesta tai keskittymisestä. Kerro sä nyt miten se lapsi mystisesti ohjaa itseään oaremmin lähiopetuksessa?
Eihän kukaan voi olla noin typerä. Opettaja sanoo, että seuraavaksi teette sivun viisi tehtävät. Luokassa opettaja kiertelee ja katsoo mitä ne puuhaa. Etäopetuksessa se lapsi on yksin ja pelaa pokemonia. Opettaja ei pysty mitenkään seuraamaan tilannetta, vaikka kamerat olisi päällä (20 minikuvaa ruudulla).
Korona-aikaan ei saa kierrellä luokassa.
Kun ne tehtävät rehdään koneella, opettaja näkee reaaliajassa niiden tekemisen.
Jos taas teettää esim kielten tehtäviä, ne palautetaan kuvina opettajalle, jolloin hän voi taas tarkastaa.
Paremmin kuin lähiopetuksessa.
Jos oppilas laittaa mikin ja äänen kiinni laitteesta ja pelaa, opettaja ei voi sille mitään. Jos oppilas ei tee tehtäviä eikä palauta niitä, opettaja ei voi sillekään mitään. Jos opettaja laittaa viestiä asiasta huoltajalle ja nämä sanovat, että he ovat töissä eivätkä he voi sille mitään, mitä lapsi sillä välin kotona tekee, niin mitäs sitten? Annetaan jälki-istuntoa, jota ei voida pitää, koska koululle ei voi tulla? Käsketään laiskanläksytunnille, jolle oppilas ei tule, koska häntä ei saada kiinni?
Lähiopetuksessa opettaja kiertää (maski naamalla tietenkin) luokassa. Hän voi käskeä siinä oppilaan vieressä tätä tekemään tehtävät. Jos oppilas ei ala tekemään niitä, opettajalla on paljon enemmän työvälineitä siihen tilanteeseen, koska kyseessä on vuorovaikutustilanne eikä oppilas voi yksinkertaisesti sulkea opettajaa pois.
Korona-aikaan ei saa kiertää luokassa.
Etäopetuksessa opettaja näkee koneeltaan suoraan kuka oikeasti tekee tehtäviä.
Ja etäopetuksessa on sekin etu että myös muut kuin nuo luuserit saa opettajalta huomiota. Eikä he joudu myöskään "vuorovaikutustilanteeseen" luuserin apuopettajaksi, kuten luokkahuoneessa rutiinisti tapahtuu.
Kyllä opettajat kiertää luokassa ihan kuten ennenkin. Tietenkin. Ei opettaja näe mitä kukin tekee etänä.
Ja onneksi me välitämme myös niistä, joita kutsut luuseriksi. Kukaan ei saa enempää huomiota. Tästä voit olla varma.
EI SAA KIERTÄÄ. KOSKA PITÄÄ OLLA TURVAVÄLIT.
Etänä opettaja näkee reaaliajassa, mitä oppilaat tekevät. Lähinä ei näe.
Apuopettajaksi joutuminen ja huomiotta jääminen ovat lähiopetuksessa jatkuva ongelma. Etäopetuksessa tätä ongelmaa ei ole.
Eikä nuo luuserit maata tästä lamasta nosta, vaan fiksut oppilaat. Ymmärrän toki, että sinä samastut luusereihin.
No voi jessus. Kyllä siellä luokassa nyt vain kierretään. Ei siinä mennä oppilaan naamaa nuolemaan tai yskitä maskin läpi yli varttituntia oppilaan naamalle. Sinä et varmaan ole vuoteen poistunut kotoasi vaan elät jossain umpiossa edelleen.
Etäopiskelussa opettaja tosiaan näkee oppilaan tekemät tehtävät, jos on aktiivinen sivu, joka on jaettu samalla myös opettajalle. Ongelmahan tässä on se, että jos se oppilas ei ala tehdä niitä tehtäviä eikä vain yksinkertaisesti edes avaa tehtävää, niin opettaja ei voi sille yhtään mitään.
Etäopetuksessa on myös se ongelma, että jos oppilas laittaa kahdenvälisellä viestillä opettajalle kysymyksen ja opettaja alkaa selittää tälle yhdelle oppilaalle asiaa, sillä välin pari muutakin laittaa samasta taikka eri asiasta viestiä, ja sitten joku hermostuu, kun vastausta ei tule heti, ja alkaa pommittaa kaikkia ja ihmettelee, miten joku asia tehdään tai mistä tieto löytyy. Versus lähiopetus: oppilas viittaa ja kysyy, kaikki kuulevat saman tien vastauksen, opettaja näkee kaikki pystyssä olevat kädet ja pystyy paljon nopeammin vastaamaan ja auttamaan asioissa.
Puppua alusta loppuun.
Kerro, mitä teet oppilaalle, joka laittaa laitteen kiinni tai äänettömälle eikä ala tehdä tehtävää vaan siirtyy pelailemaan pleikalla.
Tämä on niiiiiin liikuttavaa!
Ihan niinkuin siellä lähiopetuksessa kaikki osallistuisi koko ajan rusetit suorassa ja kravatti kaulassa.
Esimerkiksi mun lapsen luokalla ne oli tasan ihan ne samat oppilaat jotka lintsasi jne kuin jotka tekee sitä myös lähiopetuksessa. Tismalleen samat mukelot, joiden käytökselle ei ollut kyetty tekemään mitään vuosiin siellä lähiopetuksessa.
No voi voi. Ja sinä olit siellä lapsesi luokassa katsomassa niitä tilanteita?
Kyllä, lähiopetuksessa opettaja pystyy vaatimaan oppilailta ihan eri tavalla tekemistä ja vaitioloa. Onhan siinä nyt kuitenkin eroa, mäyhääkö opettaja kotona omalle seinälleen kuin meneekö opettaja oppilaan luo ja katsoo silmiin ja sanoo tiukasti, että otapa kynä käteen niin katsotaan yhdessä sitä tehtävää.
Oppilaan pystyy myös eristämään, esimerkiksi poistamaan luokasta, mutta siinä on se ero etäopetukseen, että se poistettu on yksinään siellä käytävässä/avustajan kanssa. Siellä ei ole puoli luokkaa riekkumassa hänen kanssaan.
Sinä se jaksat paasata näitä asiattomuuksiasi, jotka paljastavat täyden tietämättömyytesi.
Nolo tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, olenko ainoa tämän tunteeni kanssa. Mutta minusta lapsiperheet on unohdettu täysin tämän pandemian aikana. Jokin ihme oletus on, että kaikki perheet asuvat väljästi omakoti- tai rivitaloissa, ja että kaikilla on rajattomasti aikaa ja jaksamista opettaa lapsia kotona, sekä hoitaa alle kouluikäisetkin kun päiväkodit meni kiinni. Samalla ajatellaan, että ne lukemattomat karanteeniin asetetut, koulussa ja päiväkodeissa altistuneet lapset vaan itsenäisesti hoitui siinä sivussa, kun vanhempi kävi töissä tai teki kotona töitä viime kevään.
Kuinka monen vanhemman työ on nyt vaakalaudalla keväällä tapahtuneiden altistuskaranteenien vuoksi? Kuinka moni vanhempi odotti tuskastuttavan pitkään tartuntatautipäivärahaansa, koska Kelalla oli hieman ruuhkaa? Kuinka moni vanhempi on menettänyt jo työpaikkansa?
Meidän kevät 2020 meni niin, että tässä pienessä kerrostalokolmiossa minä (äiti) tein omia opintoja, mies teki omia palkkatöitään, kaksi koululaista opiskeli etänä ja yksi neljävuotias pyöri jaloissa. Aamusta iltaan. Sitten kesä toi ihanan tauon, mutta meidän perhettä kohtasikin kriisi johon ei kukaan osannut varautua. Syksy ja talvi meni siihen sopeutuessa ja toipuessa, kun samalla 1-3 lasta oli tasaisin väliajoin altistumisen vuoksi kotona viikon tai kaksi. Koulusta ei järjestynytkään enää etäopetusta, vaan opettaminen jäi meille vanhemmille.
Harrastuksista maksettiin lopulta turhaan, kaikki peruuntui. Uimahallit oli kiinni, kirjastot auki rajoitetusti (en päässyt opiskelemaan mihinkään omassa rauhassa enkä päässyt uimaan, joka on ollut minulle henkireikä). Kaikki, aivan kaikki on ollut eri tavalla jo pitkään.
Eikä siinä mitään, sitten on. Ei sitä voi kukaan yksin toiseksi muuttaa. Mutta sitä en anna anteeksi "yhteiskunnalle" koskaan, miten paljon meitä vanhempia on parjattu ympäriinsä. Miten on vitsailtu siitä kuinka vanhempien etäpalaverit on muka pelkkää kakaroiden huutoa, ja parjattu toisaalta sitä, että ettekö te muka rakasta lapsianne kun on niin rankkaa? Kaikkien muiden muuttuneet elämät on sentään todeksi havaittu, mutta perheiden tilanteesta ja koronan tuomasta valtavasta epävarmuudesta ja stressistä ei puhuta missään. Se on väärin, niin väärin.
Minusta taas tuntuu että kaikki tehdään teidän huonojen vanhempien ehdoilla. Lähtien siitä että koronaan kuoleminenkin on parempi kuin kotona olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, olenko ainoa tämän tunteeni kanssa. Mutta minusta lapsiperheet on unohdettu täysin tämän pandemian aikana. Jokin ihme oletus on, että kaikki perheet asuvat väljästi omakoti- tai rivitaloissa, ja että kaikilla on rajattomasti aikaa ja jaksamista opettaa lapsia kotona, sekä hoitaa alle kouluikäisetkin kun päiväkodit meni kiinni. Samalla ajatellaan, että ne lukemattomat karanteeniin asetetut, koulussa ja päiväkodeissa altistuneet lapset vaan itsenäisesti hoitui siinä sivussa, kun vanhempi kävi töissä tai teki kotona töitä viime kevään.
Kuinka monen vanhemman työ on nyt vaakalaudalla keväällä tapahtuneiden altistuskaranteenien vuoksi? Kuinka moni vanhempi odotti tuskastuttavan pitkään tartuntatautipäivärahaansa, koska Kelalla oli hieman ruuhkaa? Kuinka moni vanhempi on menettänyt jo työpaikkansa?
Meidän kevät 2020 meni niin, että tässä pienessä kerrostalokolmiossa minä (äiti) tein omia opintoja, mies teki omia palkkatöitään, kaksi koululaista opiskeli etänä ja yksi neljävuotias pyöri jaloissa. Aamusta iltaan. Sitten kesä toi ihanan tauon, mutta meidän perhettä kohtasikin kriisi johon ei kukaan osannut varautua. Syksy ja talvi meni siihen sopeutuessa ja toipuessa, kun samalla 1-3 lasta oli tasaisin väliajoin altistumisen vuoksi kotona viikon tai kaksi. Koulusta ei järjestynytkään enää etäopetusta, vaan opettaminen jäi meille vanhemmille.
Harrastuksista maksettiin lopulta turhaan, kaikki peruuntui. Uimahallit oli kiinni, kirjastot auki rajoitetusti (en päässyt opiskelemaan mihinkään omassa rauhassa enkä päässyt uimaan, joka on ollut minulle henkireikä). Kaikki, aivan kaikki on ollut eri tavalla jo pitkään.
Eikä siinä mitään, sitten on. Ei sitä voi kukaan yksin toiseksi muuttaa. Mutta sitä en anna anteeksi "yhteiskunnalle" koskaan, miten paljon meitä vanhempia on parjattu ympäriinsä. Miten on vitsailtu siitä kuinka vanhempien etäpalaverit on muka pelkkää kakaroiden huutoa, ja parjattu toisaalta sitä, että ettekö te muka rakasta lapsianne kun on niin rankkaa? Kaikkien muiden muuttuneet elämät on sentään todeksi havaittu, mutta perheiden tilanteesta ja koronan tuomasta valtavasta epävarmuudesta ja stressistä ei puhuta missään. Se on väärin, niin väärin.
No tuota noin...kumpaa sä nyt sitten haluaisit lapsillesi: lähiopetusta vai etäopetusta? Ei oikein selvinnyt tuosta sun kirjoituksestasi.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, olenko ainoa tämän tunteeni kanssa. Mutta minusta lapsiperheet on unohdettu täysin tämän pandemian aikana. Jokin ihme oletus on, että kaikki perheet asuvat väljästi omakoti- tai rivitaloissa, ja että kaikilla on rajattomasti aikaa ja jaksamista opettaa lapsia kotona, sekä hoitaa alle kouluikäisetkin kun päiväkodit meni kiinni. Samalla ajatellaan, että ne lukemattomat karanteeniin asetetut, koulussa ja päiväkodeissa altistuneet lapset vaan itsenäisesti hoitui siinä sivussa, kun vanhempi kävi töissä tai teki kotona töitä viime kevään.
Kuinka monen vanhemman työ on nyt vaakalaudalla keväällä tapahtuneiden altistuskaranteenien vuoksi? Kuinka moni vanhempi odotti tuskastuttavan pitkään tartuntatautipäivärahaansa, koska Kelalla oli hieman ruuhkaa? Kuinka moni vanhempi on menettänyt jo työpaikkansa?
Meidän kevät 2020 meni niin, että tässä pienessä kerrostalokolmiossa minä (äiti) tein omia opintoja, mies teki omia palkkatöitään, kaksi koululaista opiskeli etänä ja yksi neljävuotias pyöri jaloissa. Aamusta iltaan. Sitten kesä toi ihanan tauon, mutta meidän perhettä kohtasikin kriisi johon ei kukaan osannut varautua. Syksy ja talvi meni siihen sopeutuessa ja toipuessa, kun samalla 1-3 lasta oli tasaisin väliajoin altistumisen vuoksi kotona viikon tai kaksi. Koulusta ei järjestynytkään enää etäopetusta, vaan opettaminen jäi meille vanhemmille.
Harrastuksista maksettiin lopulta turhaan, kaikki peruuntui. Uimahallit oli kiinni, kirjastot auki rajoitetusti (en päässyt opiskelemaan mihinkään omassa rauhassa enkä päässyt uimaan, joka on ollut minulle henkireikä). Kaikki, aivan kaikki on ollut eri tavalla jo pitkään.
Eikä siinä mitään, sitten on. Ei sitä voi kukaan yksin toiseksi muuttaa. Mutta sitä en anna anteeksi "yhteiskunnalle" koskaan, miten paljon meitä vanhempia on parjattu ympäriinsä. Miten on vitsailtu siitä kuinka vanhempien etäpalaverit on muka pelkkää kakaroiden huutoa, ja parjattu toisaalta sitä, että ettekö te muka rakasta lapsianne kun on niin rankkaa? Kaikkien muiden muuttuneet elämät on sentään todeksi havaittu, mutta perheiden tilanteesta ja koronan tuomasta valtavasta epävarmuudesta ja stressistä ei puhuta missään. Se on väärin, niin väärin.
Lain mukaan henkilöltä ei saa vaatia kahta työtä, jos vain yhdestä maksetaan. Siksi lähiopetusta antava opettaja ei anna samaan aikaan etäopetusta.
Miksi ette vieneet sitä nelivuotiasta päiväkotiin? Päiväkodit eivät menneet kiinni, mutta pyydetiin pitämään lapset kotona, jos mahdollisuuksia on. Teillä ei nähtävästi olisi ollut mahdollisuuksia mutta piditte silti.
Ihan samalla tavalla kaikkien muidenkin harrastukset menivät jäihin ja maksuja ei takaisin saanut. Kaikilla muillakin on ollut omanlaistaan stressiä, epävarmuutta, taloudellisia huolia, omista vanhoista vanhemmista huolehtimista, kaikenlaisten asioiden sujuvuuden setvimistä, karanteenia...
Sinä kuulostat uupuneelta, mikä varmaan osittain johtuu perhettäsi kohdanneesta kriisistä. Mutta todellakin olet onnistunut pitämään silmäsi ja korvasi kiinni, jos et ole huomannut, kuinka nimenomaan lapsiperheiden tilannetta ja etäkouluongelmia on voivoteltu tässä kohta puolitoista vuotta joka tuutista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän missään mainittu ,että fiksut pitää altistaa koronalle.Korona ei katso oletko fiksu vai et.Muistakaa kuinka paljon oli todella lapsia / nuoria joille etäopiskelu oli vaikeata.Oli fiksuja nuoria jotka silti koki olisi lukio tai ammattikoulu kiva käydä siellä koululla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuunnelkaa nuoria.Nuoret halua valmistua lukiosta sekä ammattikouluista.Aika haastavaa ollut nuo etäopiskelut.
No mun abi kirjoitti erinomaiset tulokset ihan normiajassa.
Ja suoritti ekana myös pääsykokeen ulkomaiseen yliopistoon.
Ammattikoulu on varmasti eri asia.
Hienoa ja onnea nuorellesi kouluun pääsyn johdosta. Kaikki nuoret eivät ole yhtä taitavia ja itse ohjautuvia ja olisi ihanaa että heillä olisi mahdollisuus lähiopetukseen.
Tällainen lapsi ei hyödy lähiopetuksesta vaan avustajasta.
Kuinka paljon näitä avustajia palkataab. 2/3 lapsista saisi avustajan?
Pysytään kuitenkin asiassa. Lapsia, jotka eivät etäkoulussa pärjää itseohjautuvuuden suurten ongelmien vuoksi, on muutama.
2/3 ainakin.
Tämä on totuus etäopetuksessa pärjäävän suhteen, mutta suurimmalla osalla ei ole kyseessä niin suuret itseohjautuviuden ongelmat, etteivätkö pärjäisi luokassa. Eli "avustajatason" tarpeisia lapsia ei todennäköisesti ole kuin muutama, ja muiden ongelmat ratkeaa muuten (esim. lähikoululla).
Miten se lähikoulu ratkaisee tällaisen ongelman?
En tiedä trollaatko vai etkö oikeasti tajua mikä ero lapselle on olla etäkoulussa.
No en todellakaan ymmärrä mikä ero on sillä, että onko lapsi etänä vai lähiopetuksessa kun puhutaan itseohjautuvuudesta tai keskittymisestä. Kerro sä nyt miten se lapsi mystisesti ohjaa itseään oaremmin lähiopetuksessa?
Eihän kukaan voi olla noin typerä. Opettaja sanoo, että seuraavaksi teette sivun viisi tehtävät. Luokassa opettaja kiertelee ja katsoo mitä ne puuhaa. Etäopetuksessa se lapsi on yksin ja pelaa pokemonia. Opettaja ei pysty mitenkään seuraamaan tilannetta, vaikka kamerat olisi päällä (20 minikuvaa ruudulla).
Korona-aikaan ei saa kierrellä luokassa.
Kun ne tehtävät rehdään koneella, opettaja näkee reaaliajassa niiden tekemisen.
Jos taas teettää esim kielten tehtäviä, ne palautetaan kuvina opettajalle, jolloin hän voi taas tarkastaa.
Paremmin kuin lähiopetuksessa.
Jos oppilas laittaa mikin ja äänen kiinni laitteesta ja pelaa, opettaja ei voi sille mitään. Jos oppilas ei tee tehtäviä eikä palauta niitä, opettaja ei voi sillekään mitään. Jos opettaja laittaa viestiä asiasta huoltajalle ja nämä sanovat, että he ovat töissä eivätkä he voi sille mitään, mitä lapsi sillä välin kotona tekee, niin mitäs sitten? Annetaan jälki-istuntoa, jota ei voida pitää, koska koululle ei voi tulla? Käsketään laiskanläksytunnille, jolle oppilas ei tule, koska häntä ei saada kiinni?
Lähiopetuksessa opettaja kiertää (maski naamalla tietenkin) luokassa. Hän voi käskeä siinä oppilaan vieressä tätä tekemään tehtävät. Jos oppilas ei ala tekemään niitä, opettajalla on paljon enemmän työvälineitä siihen tilanteeseen, koska kyseessä on vuorovaikutustilanne eikä oppilas voi yksinkertaisesti sulkea opettajaa pois.
Korona-aikaan ei saa kiertää luokassa.
Etäopetuksessa opettaja näkee koneeltaan suoraan kuka oikeasti tekee tehtäviä.
Ja etäopetuksessa on sekin etu että myös muut kuin nuo luuserit saa opettajalta huomiota. Eikä he joudu myöskään "vuorovaikutustilanteeseen" luuserin apuopettajaksi, kuten luokkahuoneessa rutiinisti tapahtuu.
Kyllä opettajat kiertää luokassa ihan kuten ennenkin. Tietenkin. Ei opettaja näe mitä kukin tekee etänä.
Ja onneksi me välitämme myös niistä, joita kutsut luuseriksi. Kukaan ei saa enempää huomiota. Tästä voit olla varma.
EI SAA KIERTÄÄ. KOSKA PITÄÄ OLLA TURVAVÄLIT.
Etänä opettaja näkee reaaliajassa, mitä oppilaat tekevät. Lähinä ei näe.
Apuopettajaksi joutuminen ja huomiotta jääminen ovat lähiopetuksessa jatkuva ongelma. Etäopetuksessa tätä ongelmaa ei ole.
Eikä nuo luuserit maata tästä lamasta nosta, vaan fiksut oppilaat. Ymmärrän toki, että sinä samastut luusereihin.
No voi jessus. Kyllä siellä luokassa nyt vain kierretään. Ei siinä mennä oppilaan naamaa nuolemaan tai yskitä maskin läpi yli varttituntia oppilaan naamalle. Sinä et varmaan ole vuoteen poistunut kotoasi vaan elät jossain umpiossa edelleen.
Etäopiskelussa opettaja tosiaan näkee oppilaan tekemät tehtävät, jos on aktiivinen sivu, joka on jaettu samalla myös opettajalle. Ongelmahan tässä on se, että jos se oppilas ei ala tehdä niitä tehtäviä eikä vain yksinkertaisesti edes avaa tehtävää, niin opettaja ei voi sille yhtään mitään.
Etäopetuksessa on myös se ongelma, että jos oppilas laittaa kahdenvälisellä viestillä opettajalle kysymyksen ja opettaja alkaa selittää tälle yhdelle oppilaalle asiaa, sillä välin pari muutakin laittaa samasta taikka eri asiasta viestiä, ja sitten joku hermostuu, kun vastausta ei tule heti, ja alkaa pommittaa kaikkia ja ihmettelee, miten joku asia tehdään tai mistä tieto löytyy. Versus lähiopetus: oppilas viittaa ja kysyy, kaikki kuulevat saman tien vastauksen, opettaja näkee kaikki pystyssä olevat kädet ja pystyy paljon nopeammin vastaamaan ja auttamaan asioissa.
Puppua alusta loppuun.
Kerro, mitä teet oppilaalle, joka laittaa laitteen kiinni tai äänettömälle eikä ala tehdä tehtävää vaan siirtyy pelailemaan pleikalla.
Tämä on niiiiiin liikuttavaa!
Ihan niinkuin siellä lähiopetuksessa kaikki osallistuisi koko ajan rusetit suorassa ja kravatti kaulassa.
Esimerkiksi mun lapsen luokalla ne oli tasan ihan ne samat oppilaat jotka lintsasi jne kuin jotka tekee sitä myös lähiopetuksessa. Tismalleen samat mukelot, joiden käytökselle ei ollut kyetty tekemään mitään vuosiin siellä lähiopetuksessa.
No voi voi. Ja sinä olit siellä lapsesi luokassa katsomassa niitä tilanteita?
Kyllä, lähiopetuksessa opettaja pystyy vaatimaan oppilailta ihan eri tavalla tekemistä ja vaitioloa. Onhan siinä nyt kuitenkin eroa, mäyhääkö opettaja kotona omalle seinälleen kuin meneekö opettaja oppilaan luo ja katsoo silmiin ja sanoo tiukasti, että otapa kynä käteen niin katsotaan yhdessä sitä tehtävää.
Oppilaan pystyy myös eristämään, esimerkiksi poistamaan luokasta, mutta siinä on se ero etäopetukseen, että se poistettu on yksinään siellä käytävässä/avustajan kanssa. Siellä ei ole puoli luokkaa riekkumassa hänen kanssaan.
Sinä se jaksat paasata näitä asiattomuuksiasi, jotka paljastavat täyden tietämättömyytesi.
Nolo tyyppi.
No sinä se vasta omituinen olet. Huutelet kaikenlaista mutua, vaikka et ole koululuokkaa nähnytkään sitten oman kouluaikasi, ja tuskin silloinkaan kovin usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, olenko ainoa tämän tunteeni kanssa. Mutta minusta lapsiperheet on unohdettu täysin tämän pandemian aikana. Jokin ihme oletus on, että kaikki perheet asuvat väljästi omakoti- tai rivitaloissa, ja että kaikilla on rajattomasti aikaa ja jaksamista opettaa lapsia kotona, sekä hoitaa alle kouluikäisetkin kun päiväkodit meni kiinni. Samalla ajatellaan, että ne lukemattomat karanteeniin asetetut, koulussa ja päiväkodeissa altistuneet lapset vaan itsenäisesti hoitui siinä sivussa, kun vanhempi kävi töissä tai teki kotona töitä viime kevään.
Kuinka monen vanhemman työ on nyt vaakalaudalla keväällä tapahtuneiden altistuskaranteenien vuoksi? Kuinka moni vanhempi odotti tuskastuttavan pitkään tartuntatautipäivärahaansa, koska Kelalla oli hieman ruuhkaa? Kuinka moni vanhempi on menettänyt jo työpaikkansa?
Meidän kevät 2020 meni niin, että tässä pienessä kerrostalokolmiossa minä (äiti) tein omia opintoja, mies teki omia palkkatöitään, kaksi koululaista opiskeli etänä ja yksi neljävuotias pyöri jaloissa. Aamusta iltaan. Sitten kesä toi ihanan tauon, mutta meidän perhettä kohtasikin kriisi johon ei kukaan osannut varautua. Syksy ja talvi meni siihen sopeutuessa ja toipuessa, kun samalla 1-3 lasta oli tasaisin väliajoin altistumisen vuoksi kotona viikon tai kaksi. Koulusta ei järjestynytkään enää etäopetusta, vaan opettaminen jäi meille vanhemmille.
Harrastuksista maksettiin lopulta turhaan, kaikki peruuntui. Uimahallit oli kiinni, kirjastot auki rajoitetusti (en päässyt opiskelemaan mihinkään omassa rauhassa enkä päässyt uimaan, joka on ollut minulle henkireikä). Kaikki, aivan kaikki on ollut eri tavalla jo pitkään.
Eikä siinä mitään, sitten on. Ei sitä voi kukaan yksin toiseksi muuttaa. Mutta sitä en anna anteeksi "yhteiskunnalle" koskaan, miten paljon meitä vanhempia on parjattu ympäriinsä. Miten on vitsailtu siitä kuinka vanhempien etäpalaverit on muka pelkkää kakaroiden huutoa, ja parjattu toisaalta sitä, että ettekö te muka rakasta lapsianne kun on niin rankkaa? Kaikkien muiden muuttuneet elämät on sentään todeksi havaittu, mutta perheiden tilanteesta ja koronan tuomasta valtavasta epävarmuudesta ja stressistä ei puhuta missään. Se on väärin, niin väärin.
Minusta taas tuntuu että kaikki tehdään teidän huonojen vanhempien ehdoilla. Lähtien siitä että koronaan kuoleminenkin on parempi kuin kotona olo.
Sulla kesti nyt yllättävän monta minuuttia keksiä tuohonkin naseva lause, jolla iskeä! Yritä nyt tsempata vähän.
Olen yläkoulun opettaja, pidin etäopettamisesta mutta se oli ehdottomasti paljon rankempaa kuin lähiopetus. Periaatteessa etäopetus sopii kaikille niille oppilaille, jotka muutenkin pärjäävät koulussa, mutta omat hankaluutensa siinä ehdottomasti on enkä kannata sitä laajamittaiseksi ratkaisuksi. Mielestäni sitä pitäisi kehittää, koska tulevaisuudessa on uusia pandemioita eikä sen leimaaminen huonoksi edesauta ketään, mutta ei se silloinkaan sovi kaikille.
Etäopetuksen avainsana olisi opettajien tukiopetusmahdollisuuksien lisääminen. Sain tukiopetuksella opetettua monelle sellaisiakin asioita, mitä eivät ikinä oppineet lähiopetuksessa, ja tukiopetus oli myös hyvä keino niille, joiden tehtävät eivät koskaan palautuneet. Soitin kotiin, että tehtävät puuttuvat ja tukiopetus olisi tuolloin ja tuolloin ja kaikki tulivat paikalle. Muutaman oppilaan kanssa soittelin ihan henkilökohtaisesti, kun eivät uskonneet vanhempiaan, mutta sain heidätkin oppimaan tarvittavat asiat.
Valitettavasti tukiopetusresurssi on rajallinen ja pidin näitä tukiopetustunteja täysin ilmaiseksi. Etäopetus vaatii siis resurssien jakamista uudella tavalla. Tarvitaan pienryhmätunteja, tukiopetustunteja, tasokursseja jne. Myös etäopetuksessa tarvitaan koulunkäynninohjaajien ja erityisopettajien tukea ja näitähän ei yläkoulussa juuri ole. Opettajat tarvitsevat työpuhelimen ja nettiyhteyden, jotta yhteydenpito vanhempiin ja oppilaisiin on tiivistä ja riittävää. Näillä saisi 90% oppilaista pysymään opetuksessa mukana, mutta se vaatisi lisärahoitusta kunnilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on porukkaa laidasta laitaan,mutta miten joku voi kirjoittaa jos lapsi ei pärjää etäopiskelussa niin on lapsessa vikaa.No entä sitten ? Ei tarvi olla adhd tai muuta niin silti lapsi ei pärjää.Hän tarvii sitä lähiopiskelua missä opettaja vierellä.Noita lapsia on paljon.Toivon ,että ei syyllistetä joo lapsessa vikaa.Jokainen lapsi on erillainen.
Ja sen takia ne fiksut lapset pitää altistaa?
Altistaa mille? Ovatko ne lapset koulutuntien ulkopuolella joka minuutin yksin huoneessaan, jotta eivät altistu millekään? Desinfioidaanko teillä ostokset kotiovella, ettei kaupastakaan tule pöpöjä kotiin? Oletteko te niitä, jotka istuvat omassa autossakin maskit naamalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, olenko ainoa tämän tunteeni kanssa. Mutta minusta lapsiperheet on unohdettu täysin tämän pandemian aikana. Jokin ihme oletus on, että kaikki perheet asuvat väljästi omakoti- tai rivitaloissa, ja että kaikilla on rajattomasti aikaa ja jaksamista opettaa lapsia kotona, sekä hoitaa alle kouluikäisetkin kun päiväkodit meni kiinni. Samalla ajatellaan, että ne lukemattomat karanteeniin asetetut, koulussa ja päiväkodeissa altistuneet lapset vaan itsenäisesti hoitui siinä sivussa, kun vanhempi kävi töissä tai teki kotona töitä viime kevään.
Kuinka monen vanhemman työ on nyt vaakalaudalla keväällä tapahtuneiden altistuskaranteenien vuoksi? Kuinka moni vanhempi odotti tuskastuttavan pitkään tartuntatautipäivärahaansa, koska Kelalla oli hieman ruuhkaa? Kuinka moni vanhempi on menettänyt jo työpaikkansa?
Meidän kevät 2020 meni niin, että tässä pienessä kerrostalokolmiossa minä (äiti) tein omia opintoja, mies teki omia palkkatöitään, kaksi koululaista opiskeli etänä ja yksi neljävuotias pyöri jaloissa. Aamusta iltaan. Sitten kesä toi ihanan tauon, mutta meidän perhettä kohtasikin kriisi johon ei kukaan osannut varautua. Syksy ja talvi meni siihen sopeutuessa ja toipuessa, kun samalla 1-3 lasta oli tasaisin väliajoin altistumisen vuoksi kotona viikon tai kaksi. Koulusta ei järjestynytkään enää etäopetusta, vaan opettaminen jäi meille vanhemmille.
Harrastuksista maksettiin lopulta turhaan, kaikki peruuntui. Uimahallit oli kiinni, kirjastot auki rajoitetusti (en päässyt opiskelemaan mihinkään omassa rauhassa enkä päässyt uimaan, joka on ollut minulle henkireikä). Kaikki, aivan kaikki on ollut eri tavalla jo pitkään.
Eikä siinä mitään, sitten on. Ei sitä voi kukaan yksin toiseksi muuttaa. Mutta sitä en anna anteeksi "yhteiskunnalle" koskaan, miten paljon meitä vanhempia on parjattu ympäriinsä. Miten on vitsailtu siitä kuinka vanhempien etäpalaverit on muka pelkkää kakaroiden huutoa, ja parjattu toisaalta sitä, että ettekö te muka rakasta lapsianne kun on niin rankkaa? Kaikkien muiden muuttuneet elämät on sentään todeksi havaittu, mutta perheiden tilanteesta ja koronan tuomasta valtavasta epävarmuudesta ja stressistä ei puhuta missään. Se on väärin, niin väärin.
Lain mukaan henkilöltä ei saa vaatia kahta työtä, jos vain yhdestä maksetaan. Siksi lähiopetusta antava opettaja ei anna samaan aikaan etäopetusta.
Miksi ette vieneet sitä nelivuotiasta päiväkotiin? Päiväkodit eivät menneet kiinni, mutta pyydetiin pitämään lapset kotona, jos mahdollisuuksia on. Teillä ei nähtävästi olisi ollut mahdollisuuksia mutta piditte silti.
Ihan samalla tavalla kaikkien muidenkin harrastukset menivät jäihin ja maksuja ei takaisin saanut. Kaikilla muillakin on ollut omanlaistaan stressiä, epävarmuutta, taloudellisia huolia, omista vanhoista vanhemmista huolehtimista, kaikenlaisten asioiden sujuvuuden setvimistä, karanteenia...
Sinä kuulostat uupuneelta, mikä varmaan osittain johtuu perhettäsi kohdanneesta kriisistä. Mutta todellakin olet onnistunut pitämään silmäsi ja korvasi kiinni, jos et ole huomannut, kuinka nimenomaan lapsiperheiden tilannetta ja etäkouluongelmia on voivoteltu tässä kohta puolitoista vuotta joka tuutista.
Lapsiperheitä on vain syyllistetty.
Koko ajan jauhettu miten lapset pitää pelastaa kodeistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, olenko ainoa tämän tunteeni kanssa. Mutta minusta lapsiperheet on unohdettu täysin tämän pandemian aikana. Jokin ihme oletus on, että kaikki perheet asuvat väljästi omakoti- tai rivitaloissa, ja että kaikilla on rajattomasti aikaa ja jaksamista opettaa lapsia kotona, sekä hoitaa alle kouluikäisetkin kun päiväkodit meni kiinni. Samalla ajatellaan, että ne lukemattomat karanteeniin asetetut, koulussa ja päiväkodeissa altistuneet lapset vaan itsenäisesti hoitui siinä sivussa, kun vanhempi kävi töissä tai teki kotona töitä viime kevään.
Kuinka monen vanhemman työ on nyt vaakalaudalla keväällä tapahtuneiden altistuskaranteenien vuoksi? Kuinka moni vanhempi odotti tuskastuttavan pitkään tartuntatautipäivärahaansa, koska Kelalla oli hieman ruuhkaa? Kuinka moni vanhempi on menettänyt jo työpaikkansa?
Meidän kevät 2020 meni niin, että tässä pienessä kerrostalokolmiossa minä (äiti) tein omia opintoja, mies teki omia palkkatöitään, kaksi koululaista opiskeli etänä ja yksi neljävuotias pyöri jaloissa. Aamusta iltaan. Sitten kesä toi ihanan tauon, mutta meidän perhettä kohtasikin kriisi johon ei kukaan osannut varautua. Syksy ja talvi meni siihen sopeutuessa ja toipuessa, kun samalla 1-3 lasta oli tasaisin väliajoin altistumisen vuoksi kotona viikon tai kaksi. Koulusta ei järjestynytkään enää etäopetusta, vaan opettaminen jäi meille vanhemmille.
Harrastuksista maksettiin lopulta turhaan, kaikki peruuntui. Uimahallit oli kiinni, kirjastot auki rajoitetusti (en päässyt opiskelemaan mihinkään omassa rauhassa enkä päässyt uimaan, joka on ollut minulle henkireikä). Kaikki, aivan kaikki on ollut eri tavalla jo pitkään.
Eikä siinä mitään, sitten on. Ei sitä voi kukaan yksin toiseksi muuttaa. Mutta sitä en anna anteeksi "yhteiskunnalle" koskaan, miten paljon meitä vanhempia on parjattu ympäriinsä. Miten on vitsailtu siitä kuinka vanhempien etäpalaverit on muka pelkkää kakaroiden huutoa, ja parjattu toisaalta sitä, että ettekö te muka rakasta lapsianne kun on niin rankkaa? Kaikkien muiden muuttuneet elämät on sentään todeksi havaittu, mutta perheiden tilanteesta ja koronan tuomasta valtavasta epävarmuudesta ja stressistä ei puhuta missään. Se on väärin, niin väärin.
Minusta taas tuntuu että kaikki tehdään teidän huonojen vanhempien ehdoilla. Lähtien siitä että koronaan kuoleminenkin on parempi kuin kotona olo.
Miten edellinen on huono vanhempi?
Oikeasti pelkäät vieläkin koronaan kuolemista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, olenko ainoa tämän tunteeni kanssa. Mutta minusta lapsiperheet on unohdettu täysin tämän pandemian aikana. Jokin ihme oletus on, että kaikki perheet asuvat väljästi omakoti- tai rivitaloissa, ja että kaikilla on rajattomasti aikaa ja jaksamista opettaa lapsia kotona, sekä hoitaa alle kouluikäisetkin kun päiväkodit meni kiinni. Samalla ajatellaan, että ne lukemattomat karanteeniin asetetut, koulussa ja päiväkodeissa altistuneet lapset vaan itsenäisesti hoitui siinä sivussa, kun vanhempi kävi töissä tai teki kotona töitä viime kevään.
Kuinka monen vanhemman työ on nyt vaakalaudalla keväällä tapahtuneiden altistuskaranteenien vuoksi? Kuinka moni vanhempi odotti tuskastuttavan pitkään tartuntatautipäivärahaansa, koska Kelalla oli hieman ruuhkaa? Kuinka moni vanhempi on menettänyt jo työpaikkansa?
Meidän kevät 2020 meni niin, että tässä pienessä kerrostalokolmiossa minä (äiti) tein omia opintoja, mies teki omia palkkatöitään, kaksi koululaista opiskeli etänä ja yksi neljävuotias pyöri jaloissa. Aamusta iltaan. Sitten kesä toi ihanan tauon, mutta meidän perhettä kohtasikin kriisi johon ei kukaan osannut varautua. Syksy ja talvi meni siihen sopeutuessa ja toipuessa, kun samalla 1-3 lasta oli tasaisin väliajoin altistumisen vuoksi kotona viikon tai kaksi. Koulusta ei järjestynytkään enää etäopetusta, vaan opettaminen jäi meille vanhemmille.
Harrastuksista maksettiin lopulta turhaan, kaikki peruuntui. Uimahallit oli kiinni, kirjastot auki rajoitetusti (en päässyt opiskelemaan mihinkään omassa rauhassa enkä päässyt uimaan, joka on ollut minulle henkireikä). Kaikki, aivan kaikki on ollut eri tavalla jo pitkään.
Eikä siinä mitään, sitten on. Ei sitä voi kukaan yksin toiseksi muuttaa. Mutta sitä en anna anteeksi "yhteiskunnalle" koskaan, miten paljon meitä vanhempia on parjattu ympäriinsä. Miten on vitsailtu siitä kuinka vanhempien etäpalaverit on muka pelkkää kakaroiden huutoa, ja parjattu toisaalta sitä, että ettekö te muka rakasta lapsianne kun on niin rankkaa? Kaikkien muiden muuttuneet elämät on sentään todeksi havaittu, mutta perheiden tilanteesta ja koronan tuomasta valtavasta epävarmuudesta ja stressistä ei puhuta missään. Se on väärin, niin väärin.
Lain mukaan henkilöltä ei saa vaatia kahta työtä, jos vain yhdestä maksetaan. Siksi lähiopetusta antava opettaja ei anna samaan aikaan etäopetusta.
Miksi ette vieneet sitä nelivuotiasta päiväkotiin? Päiväkodit eivät menneet kiinni, mutta pyydetiin pitämään lapset kotona, jos mahdollisuuksia on. Teillä ei nähtävästi olisi ollut mahdollisuuksia mutta piditte silti.
Ihan samalla tavalla kaikkien muidenkin harrastukset menivät jäihin ja maksuja ei takaisin saanut. Kaikilla muillakin on ollut omanlaistaan stressiä, epävarmuutta, taloudellisia huolia, omista vanhoista vanhemmista huolehtimista, kaikenlaisten asioiden sujuvuuden setvimistä, karanteenia...
Sinä kuulostat uupuneelta, mikä varmaan osittain johtuu perhettäsi kohdanneesta kriisistä. Mutta todellakin olet onnistunut pitämään silmäsi ja korvasi kiinni, jos et ole huomannut, kuinka nimenomaan lapsiperheiden tilannetta ja etäkouluongelmia on voivoteltu tässä kohta puolitoista vuotta joka tuutista.
Lapsiperheitä on vain syyllistetty.
Koko ajan jauhettu miten lapset pitää pelastaa kodeistaan.
Sinulla taitaa olla liian värikkäät lasit, et ymmärrä lukemaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, olenko ainoa tämän tunteeni kanssa. Mutta minusta lapsiperheet on unohdettu täysin tämän pandemian aikana. Jokin ihme oletus on, että kaikki perheet asuvat väljästi omakoti- tai rivitaloissa, ja että kaikilla on rajattomasti aikaa ja jaksamista opettaa lapsia kotona, sekä hoitaa alle kouluikäisetkin kun päiväkodit meni kiinni. Samalla ajatellaan, että ne lukemattomat karanteeniin asetetut, koulussa ja päiväkodeissa altistuneet lapset vaan itsenäisesti hoitui siinä sivussa, kun vanhempi kävi töissä tai teki kotona töitä viime kevään.
Kuinka monen vanhemman työ on nyt vaakalaudalla keväällä tapahtuneiden altistuskaranteenien vuoksi? Kuinka moni vanhempi odotti tuskastuttavan pitkään tartuntatautipäivärahaansa, koska Kelalla oli hieman ruuhkaa? Kuinka moni vanhempi on menettänyt jo työpaikkansa?
Meidän kevät 2020 meni niin, että tässä pienessä kerrostalokolmiossa minä (äiti) tein omia opintoja, mies teki omia palkkatöitään, kaksi koululaista opiskeli etänä ja yksi neljävuotias pyöri jaloissa. Aamusta iltaan. Sitten kesä toi ihanan tauon, mutta meidän perhettä kohtasikin kriisi johon ei kukaan osannut varautua. Syksy ja talvi meni siihen sopeutuessa ja toipuessa, kun samalla 1-3 lasta oli tasaisin väliajoin altistumisen vuoksi kotona viikon tai kaksi. Koulusta ei järjestynytkään enää etäopetusta, vaan opettaminen jäi meille vanhemmille.
Harrastuksista maksettiin lopulta turhaan, kaikki peruuntui. Uimahallit oli kiinni, kirjastot auki rajoitetusti (en päässyt opiskelemaan mihinkään omassa rauhassa enkä päässyt uimaan, joka on ollut minulle henkireikä). Kaikki, aivan kaikki on ollut eri tavalla jo pitkään.
Eikä siinä mitään, sitten on. Ei sitä voi kukaan yksin toiseksi muuttaa. Mutta sitä en anna anteeksi "yhteiskunnalle" koskaan, miten paljon meitä vanhempia on parjattu ympäriinsä. Miten on vitsailtu siitä kuinka vanhempien etäpalaverit on muka pelkkää kakaroiden huutoa, ja parjattu toisaalta sitä, että ettekö te muka rakasta lapsianne kun on niin rankkaa? Kaikkien muiden muuttuneet elämät on sentään todeksi havaittu, mutta perheiden tilanteesta ja koronan tuomasta valtavasta epävarmuudesta ja stressistä ei puhuta missään. Se on väärin, niin väärin.
Lain mukaan henkilöltä ei saa vaatia kahta työtä, jos vain yhdestä maksetaan. Siksi lähiopetusta antava opettaja ei anna samaan aikaan etäopetusta.
Miksi ette vieneet sitä nelivuotiasta päiväkotiin? Päiväkodit eivät menneet kiinni, mutta pyydetiin pitämään lapset kotona, jos mahdollisuuksia on. Teillä ei nähtävästi olisi ollut mahdollisuuksia mutta piditte silti.
Ihan samalla tavalla kaikkien muidenkin harrastukset menivät jäihin ja maksuja ei takaisin saanut. Kaikilla muillakin on ollut omanlaistaan stressiä, epävarmuutta, taloudellisia huolia, omista vanhoista vanhemmista huolehtimista, kaikenlaisten asioiden sujuvuuden setvimistä, karanteenia...
Sinä kuulostat uupuneelta, mikä varmaan osittain johtuu perhettäsi kohdanneesta kriisistä. Mutta todellakin olet onnistunut pitämään silmäsi ja korvasi kiinni, jos et ole huomannut, kuinka nimenomaan lapsiperheiden tilannetta ja etäkouluongelmia on voivoteltu tässä kohta puolitoista vuotta joka tuutista.
Kyllä me ainakin saatiin harrastuksesta rahoja takaisin. Esim juniorin joukkueharrastuksen pelimatkat, ruokailut ja majoitukset eivät toteutuneet joten niihin varatut rahat saatiin takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, olenko ainoa tämän tunteeni kanssa. Mutta minusta lapsiperheet on unohdettu täysin tämän pandemian aikana. Jokin ihme oletus on, että kaikki perheet asuvat väljästi omakoti- tai rivitaloissa, ja että kaikilla on rajattomasti aikaa ja jaksamista opettaa lapsia kotona, sekä hoitaa alle kouluikäisetkin kun päiväkodit meni kiinni. Samalla ajatellaan, että ne lukemattomat karanteeniin asetetut, koulussa ja päiväkodeissa altistuneet lapset vaan itsenäisesti hoitui siinä sivussa, kun vanhempi kävi töissä tai teki kotona töitä viime kevään.
Kuinka monen vanhemman työ on nyt vaakalaudalla keväällä tapahtuneiden altistuskaranteenien vuoksi? Kuinka moni vanhempi odotti tuskastuttavan pitkään tartuntatautipäivärahaansa, koska Kelalla oli hieman ruuhkaa? Kuinka moni vanhempi on menettänyt jo työpaikkansa?
Meidän kevät 2020 meni niin, että tässä pienessä kerrostalokolmiossa minä (äiti) tein omia opintoja, mies teki omia palkkatöitään, kaksi koululaista opiskeli etänä ja yksi neljävuotias pyöri jaloissa. Aamusta iltaan. Sitten kesä toi ihanan tauon, mutta meidän perhettä kohtasikin kriisi johon ei kukaan osannut varautua. Syksy ja talvi meni siihen sopeutuessa ja toipuessa, kun samalla 1-3 lasta oli tasaisin väliajoin altistumisen vuoksi kotona viikon tai kaksi. Koulusta ei järjestynytkään enää etäopetusta, vaan opettaminen jäi meille vanhemmille.
Harrastuksista maksettiin lopulta turhaan, kaikki peruuntui. Uimahallit oli kiinni, kirjastot auki rajoitetusti (en päässyt opiskelemaan mihinkään omassa rauhassa enkä päässyt uimaan, joka on ollut minulle henkireikä). Kaikki, aivan kaikki on ollut eri tavalla jo pitkään.
Eikä siinä mitään, sitten on. Ei sitä voi kukaan yksin toiseksi muuttaa. Mutta sitä en anna anteeksi "yhteiskunnalle" koskaan, miten paljon meitä vanhempia on parjattu ympäriinsä. Miten on vitsailtu siitä kuinka vanhempien etäpalaverit on muka pelkkää kakaroiden huutoa, ja parjattu toisaalta sitä, että ettekö te muka rakasta lapsianne kun on niin rankkaa? Kaikkien muiden muuttuneet elämät on sentään todeksi havaittu, mutta perheiden tilanteesta ja koronan tuomasta valtavasta epävarmuudesta ja stressistä ei puhuta missään. Se on väärin, niin väärin.
Lain mukaan henkilöltä ei saa vaatia kahta työtä, jos vain yhdestä maksetaan. Siksi lähiopetusta antava opettaja ei anna samaan aikaan etäopetusta.
Miksi ette vieneet sitä nelivuotiasta päiväkotiin? Päiväkodit eivät menneet kiinni, mutta pyydetiin pitämään lapset kotona, jos mahdollisuuksia on. Teillä ei nähtävästi olisi ollut mahdollisuuksia mutta piditte silti.
Ihan samalla tavalla kaikkien muidenkin harrastukset menivät jäihin ja maksuja ei takaisin saanut. Kaikilla muillakin on ollut omanlaistaan stressiä, epävarmuutta, taloudellisia huolia, omista vanhoista vanhemmista huolehtimista, kaikenlaisten asioiden sujuvuuden setvimistä, karanteenia...
Sinä kuulostat uupuneelta, mikä varmaan osittain johtuu perhettäsi kohdanneesta kriisistä. Mutta todellakin olet onnistunut pitämään silmäsi ja korvasi kiinni, jos et ole huomannut, kuinka nimenomaan lapsiperheiden tilannetta ja etäkouluongelmia on voivoteltu tässä kohta puolitoista vuotta joka tuutista.
Lapsiperheitä on vain syyllistetty.
Koko ajan jauhettu miten lapset pitää pelastaa kodeistaan.
Mikä homma?
Ja sen takia ne fiksut lapset pitää altistaa?