Lue keskustelun säännöt.
Saat sen mistä luovut, voiko joku selittää tämän logiikan?
23.07.2021 |
Minun on todella vaikeaa ymmärtää tätä väitettä. Itselläni on esimerkiksi kipukohtana sosiaalisten suhteiden puute sekä kaikenlainen arvostuksen janoaminen. Koen olevani todella riittämätön ja arvoton ja kaipaisin kipeästi ihmistä, jolle olisin tärkeä. Minulla on tällä hetkellä parisuhde, mutta se vetelee viimeisiään tarvitsevuuteni ja epätoivoni takia. Mitä enemmän pyydän, sitä kauemmas mies haluaa? Ja juu, tämän tietysti ymmärrän, mutta ihan oikeasti en ole pyytänyt mitään aamusta iltaan kädestä pitämistä ja palvomista. Ihan vain normaalia huomioimista ja ystävällisyyttä.
Miten tässä kohtaa logiikka muka toimii? Saan sen parisuhteen takaisin, kun eroan? Saan ystäviä, kun en enää pyydä kavereita minnekään? Vai perustuuko tämä vain siihen, että kun lakkaan haluamasta niitä asioita, se jotenkin lasketaan, että olen "saanut" ne? Miten? Miten minulla on rakastava kumppani, jos eroan? Kokemuksesta tiedän, että ei niitä kumppaneita oven taakse itsestään tule.
Kommentit (563)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.
Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.
Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu.
Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.
Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä.
ap
Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.
Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista.
ap
No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.
Mistä sinä haluat minut siis herättää? Joo, tiedän, että olen masentunut. Joo, tiedän, että en voi omistaa ja pakottaa ihmisiä. Joo, tiedän, että pitää itse tehdä jotain. Joo, tiedän, että minusta ei pidetä. Joo, tiedän, että olen katkeroitunut. Joo, tiedän, että olen tässä keskustelussa vihainen, kun avaan kipeitä kohtiani. Joo, tiedän, että olen paska. Joo, tiedän, että olen uhriutuva marttyyri.
Oliko muuta? Luuletko, että haluan olla tällainen ja pidän itsestäni tällaisena?
ap
Vähän arkailuttaa kirjoittaa koska pelkään että tästäkin tulee jotain ilkeää sivallusta takaisin, mutta olen itse aikoinani saanut tältä palstalta apuja vastaavien ongelmien kanssa ja ne ovat herätelleet minua kehittämään itseäni + tätä ketjua ehkä lukee joku muukin joka voi keskustelusta hyötyä, joten mennään nyt.
Pointtina oli herättää kiinnittämään huomiota omiin sosiaalisiin taitoihin ja siihen miten puhuu muille ihmisille. Masentunutkin ihminen voi kohdella muita ihmisiä kauniisti ja ymmärtäväisesti. Ja sellainen muutos käytöksessä todennäköisesti auttaisi hurjasti ihmissuhteiden kehittämisessä ja sitä kautta voisi auttaa myös yksinäisyydestä kumpuavaan masennukseen. Jokaisen elämä toki on omalla vastuullaan ja jokainen päättää itse miten haluaa sitä elää, joten tämäkin on vain ehdotus.
En tiedä, miten teillä muilla on, mutta minulle tämä palsta on sellainen "likasanko", jonne kippaan pahan oloni. Tosielämässä en todellakaan vänkää tuntemattomien kanssa tällä tavalla vaan olen hyvinkin nöyrä ja hymistelevä ja arka ilmaisemaan omia kärkkäitä mielipiteitä. Edes terapeutilleni en ole puhunut samalla tavalla kuin tässä ketjussa. Ja monien on tätä varmasti todella vaikea uskoa, mutta oikeasti suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti. Tästä tuolla aiemmin jo kerroinkin erään esimerkin, mutta sekin ymmärrettiin ihan väärin, joten en toista sitä tässä enää. Töissä olen todella arka antamaan negatiivista palautetta ja asettelen sanani tarkasti ja jopa menetän yöuneni, kun pelkään, että pahoitan jonkun mielen.
Ystävilleni en ole koskaan näistä asioista puhunut, mutta miesystävälleni kyllä. Tosiaan en tiedä puhutteko te ystävillenne yhtä suoraan kuin tällä palstalla nimettömille haukkujille, mutta minulla nämä eroavat aika paljon toisistaan. Toisaalta myöskään ystäväni eivät puhu minulle tällaisia asioita, kuin minulle on tässä ketjussa sanottu, joten siinäkin mielessä tilanne on täysin erilainen.
ap
En ole tuo, jolta kysyit. Kun mun ystävilläni on jokin ongelma, jonka haluavat saada ratkaistua, ja pyytävät siihen mun apuani, kyllä mä sanon ihan suoraan, missä mun mielestäni mättää. Ulkopuolisena kun katsoo asioita objektiivisesti eikä subjektiivisesti kuten ongelmansa parissa tuskaileva henkilö itse. Ystävältä ratkaisuapua pyydettäessähän nimenomaan haetaan sitä näkökulmaa, mitä itse ei huomaa.
Okei. Minä en varsinaisesti ystävieni kanssa ole ratkaisemassa heidän ongelmiaan vaan se on lähinnä sitä, että ystävällä on ne ratkaisut jo olemassa, mutta niitä sitten voidaan punnita yhdessä. En kyllä keksi sellaisia ongelmia, joihin minulla olisi yhtään sen parempia ratkaisuja kuin ystävälläkään. Elleivät ne liity esim työhöni tms ihan faktapohjaiseen asiaan.
ap
Sulla on nyt ongelma, joka liittyy ystävyyssuhteisiisi. Sulla ei ole ratkaisua tähän ongelmaan ja siksi olet kysynyt asiaa palstalta. Mitäpä jos kysyisit ystäviltäsi? Jospa heillä olisikin jokin ratkaisu? Tai osaisivat ainakin sanoa, missä heidän mielestään mättää?
En haluaisi taas vängätä vastaan hyvästä ajatuksesta, mutta en ajattele, että kyse on niinkään ystävyyssuhteista vaan lähinnä minusta itsestäni. Eihän se ole heidän syy eivätkä välttämättä edes tiedosta sitä, että viettävät vain mieluummin aikaa muiden kavereiden kuin minun kanssani. En myöskään usko, että ystäväni uskaltaisivat sanoa minulle päin naamaa, että olen ihan perseestä, voitko lopettaa soittelemisen.
ap
Joo, luinkin ketjua lisää ja huomasin, että kerroit sulla olevan yksi ystävä ja kaksi kaveria. Ei siis ystäviä vaan ystävä. Jos lisäksi kehtaat ottaa häneenkin yhteyttä vain 1-2 kertaa vuodessa ehdottaaksesi tapaamista, ette taida tuntea toisianne kovin hyvin. Olette ehkä joskus vuosia sitten tunteneet, mutta ette enää. Pelkkä Facebookin seuraaminen ja random kommentointi toisen päivityksiin ei riitä ystävyyssuhteen ylläpitämiseen.
Niin? Enkös minä tässä nyt vähän ole sitä sanonutkin, että olen yksinäinen? Miksi sanoisin, että olen yksinäinen, jos pitäisin tiiviisti yhteyttä useamman ystävän kanssa? Minulle on nyt ihan sama, käytetäänkö sanaa ystävä, kaveri vai tuttava. Tarkoitan nyt joka tapauksessa niitä ihmisiä, joiden kanssa voin esim lähteä sinne terassille. Minua ei nyt varsinaisesti kiinnosta, miten sinä asian määrittelet, koska se ei ole pointti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.
Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan.
ap
Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia.
Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin.
Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä.
ap
Emme tunne sinua, totta. Sinäkään et tunne meitä. Silti päätit kirjoittaa palstalle, jossa on monenlaisia kokemuksia ja monenlaisia taustoja ihmisillä. Jos haluat saada vain sinua miellyttäviä kommentteja, on parempi kirjoittaa päiväkirjaa eikä hakea ajatuksia täältä.
Siihen ystävyyssuhteissakin keskustelut perustuu. Toisella on yhtä kokemusta ja toisella toista. Joskus tulee erimielisyyksiä, mutta ei ystävyys siihen lopu.
Me välitämme sinusta, tuntemattomasta, niin paljon, että haluamme auttaa. Sinä käyttäydyt todella huonosti useaa kohtaan.
Oletko ajatellut mahdollisuutta hakea tukihenkilöä tilanteeseesi esim. SPR:lta? Tai osallistua Tukinetin nimettömään chattiryhmään?Ehdotuksia yksin tekemiseen:
Harrastus, missä on muita (valitse mistä pidät, vaikka jooga tai savityöt), voi auttaa paljon sosiaaliseen kanssakäymiseen
Kävely
Shoppailu
Vapaaehtoistyö
Auta naapurin mummelia
Osallistu tukiryhmään
Aloita mindfulness/meditointi (stressitasot alas ja masentuneille tutkitusti mindfulness auttaa pahoihin hetkiin)
Opettele itsemyötätuntoa peilin edessä
Aloita lasten kanssa yhteinen puuha (lautapelit, ratsastus, mitä ikinä)
KulttuuririennotTosiaan, vaikea keksiä tuntemattomalle tekemistä, kun emme tunne sinua. Lopeta kuitenkin meidän moittiminen siitä, että emme ole keksineet sinulle tarpeeksi tekemistä. Se on sinun työpaikkasi, ei meidän. Vain sinä tiedät mistä pidät.
Jos et tiedä mistä pidät, lähde kokeilemaan kaikkea. Voit vaikka yllättyä ja löytää intohimosi Suomen parhaana matonkutojana.
Tähän voisi laittaa vielä, että käy suihkussa. Pelaa tietokepelejä ja harrasta geokätkeilyä. Mutta kun kyse ei taida olla tekemistä vaan siitä, ettei halua olla yksin tai puhua muiden kanssa tasolla kuten kaupan myyjille puhutaan.
Yksinäisyys ei ole sama kuin harrastusten puute ja se monelta näyttää unohtuvan. Jos ystäviä saisi pelkästään sillä, että menee jonnekin jossa on paljon ihmisiä, ei tarvitsisi kuin mennä jonnekin Triplaan tai muuhun suureen ostoskeskukseen ja kotiin tulisit ostosten kanssa ja viiden uuden ystävän.
Niin se ei vaan ole ja toimi.
Voimme katsoa vaikka näitä julkkiksia. He tuntevat Suomessa suunnilleen kaikki toisensa, mutta vasta ehkä monta viikkoa jossain bb-talossa saa heistä tulemaan ystäviä keskenään niin, että he oikeasti alkavat viettää aikaa yhdessä.
Jos haluat ja alat harrastamaan jotain tai opiskelemaan, niin valitse jotain sellaista, jossa joudut olemaan heidän kanssa todella paljon ajallisesti. Mielellään joukkuelaji, jossa on matkoja ja leirejä. Näistä moni on saanut ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
No et kai sinä tuota voi ottaa henkilökohtaisesti, kun anonyyminä tässä keskustellaan. Ja eikö tämä palsta nyt ole ihan yleisesti "likasanko", jonne voi vuodattaa ne pimeimmätkin salaisuutensa, joita ei muualla vain pysty sanomaan. Onhan täällä paljon pahempaakin kuin se, että joku masentunut yksinäinen reppana vinkuu, että häntä ei ymmärretä.
No ihan samalla lailla sinä ap olet ottanut täällä muiden sanomisia henkilökohtaisena. Täällä on tosi moni jakanut omia kokemuksiaan joita sinä olet vääristellyt siten että olet päässyt valittamaan siitä kuinka väärinymmärretty olet. Lopuksi kuittaat että tämä paikka on sinulle vain likasanko, paikka mihin oksennat pahan mielesi. Olet täysin sokea omalle käytöksellesi ja oikeutat itsellesi tuon kaiken muiden solvaamisen. Sinua sen sijaan tulisi vain silittää myötäkarvaan ettet vain pahottaisi mieltäsi.
no siis jos ketjussa puhutaan minun elämästäni ja sitä haukutaan, kai se nyt on hieman henkilökohtaisempaa kuin se, että joku sanoo minua tyhmäksi kertomatta itsestään mitään ja minä suivaannun siitä? Minä en ole tässä moittinut kenenkään elämää tai valintoja. Minä puhun pelkästään siitä, mitä tässä ketjussa on tapahtunut, en kenenkään henkilökohtaisesta elämästä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.
Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.
Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu.
Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.
Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä.
ap
Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.
Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista.
ap
No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.
Mistä sinä haluat minut siis herättää? Joo, tiedän, että olen masentunut. Joo, tiedän, että en voi omistaa ja pakottaa ihmisiä. Joo, tiedän, että pitää itse tehdä jotain. Joo, tiedän, että minusta ei pidetä. Joo, tiedän, että olen katkeroitunut. Joo, tiedän, että olen tässä keskustelussa vihainen, kun avaan kipeitä kohtiani. Joo, tiedän, että olen paska. Joo, tiedän, että olen uhriutuva marttyyri.
Oliko muuta? Luuletko, että haluan olla tällainen ja pidän itsestäni tällaisena?
ap
Vähän arkailuttaa kirjoittaa koska pelkään että tästäkin tulee jotain ilkeää sivallusta takaisin, mutta olen itse aikoinani saanut tältä palstalta apuja vastaavien ongelmien kanssa ja ne ovat herätelleet minua kehittämään itseäni + tätä ketjua ehkä lukee joku muukin joka voi keskustelusta hyötyä, joten mennään nyt.
Pointtina oli herättää kiinnittämään huomiota omiin sosiaalisiin taitoihin ja siihen miten puhuu muille ihmisille. Masentunutkin ihminen voi kohdella muita ihmisiä kauniisti ja ymmärtäväisesti. Ja sellainen muutos käytöksessä todennäköisesti auttaisi hurjasti ihmissuhteiden kehittämisessä ja sitä kautta voisi auttaa myös yksinäisyydestä kumpuavaan masennukseen. Jokaisen elämä toki on omalla vastuullaan ja jokainen päättää itse miten haluaa sitä elää, joten tämäkin on vain ehdotus.
En tiedä, miten teillä muilla on, mutta minulle tämä palsta on sellainen "likasanko", jonne kippaan pahan oloni. Tosielämässä en todellakaan vänkää tuntemattomien kanssa tällä tavalla vaan olen hyvinkin nöyrä ja hymistelevä ja arka ilmaisemaan omia kärkkäitä mielipiteitä. Edes terapeutilleni en ole puhunut samalla tavalla kuin tässä ketjussa. Ja monien on tätä varmasti todella vaikea uskoa, mutta oikeasti suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti. Tästä tuolla aiemmin jo kerroinkin erään esimerkin, mutta sekin ymmärrettiin ihan väärin, joten en toista sitä tässä enää. Töissä olen todella arka antamaan negatiivista palautetta ja asettelen sanani tarkasti ja jopa menetän yöuneni, kun pelkään, että pahoitan jonkun mielen.
Ystävilleni en ole koskaan näistä asioista puhunut, mutta miesystävälleni kyllä. Tosiaan en tiedä puhutteko te ystävillenne yhtä suoraan kuin tällä palstalla nimettömille haukkujille, mutta minulla nämä eroavat aika paljon toisistaan. Toisaalta myöskään ystäväni eivät puhu minulle tällaisia asioita, kuin minulle on tässä ketjussa sanottu, joten siinäkin mielessä tilanne on täysin erilainen.
ap
En ole tuo, jolta kysyit. Kun mun ystävilläni on jokin ongelma, jonka haluavat saada ratkaistua, ja pyytävät siihen mun apuani, kyllä mä sanon ihan suoraan, missä mun mielestäni mättää. Ulkopuolisena kun katsoo asioita objektiivisesti eikä subjektiivisesti kuten ongelmansa parissa tuskaileva henkilö itse. Ystävältä ratkaisuapua pyydettäessähän nimenomaan haetaan sitä näkökulmaa, mitä itse ei huomaa.
Okei. Minä en varsinaisesti ystävieni kanssa ole ratkaisemassa heidän ongelmiaan vaan se on lähinnä sitä, että ystävällä on ne ratkaisut jo olemassa, mutta niitä sitten voidaan punnita yhdessä. En kyllä keksi sellaisia ongelmia, joihin minulla olisi yhtään sen parempia ratkaisuja kuin ystävälläkään. Elleivät ne liity esim työhöni tms ihan faktapohjaiseen asiaan.
ap
Sulla on nyt ongelma, joka liittyy ystävyyssuhteisiisi. Sulla ei ole ratkaisua tähän ongelmaan ja siksi olet kysynyt asiaa palstalta. Mitäpä jos kysyisit ystäviltäsi? Jospa heillä olisikin jokin ratkaisu? Tai osaisivat ainakin sanoa, missä heidän mielestään mättää?
En haluaisi taas vängätä vastaan hyvästä ajatuksesta, mutta en ajattele, että kyse on niinkään ystävyyssuhteista vaan lähinnä minusta itsestäni. Eihän se ole heidän syy eivätkä välttämättä edes tiedosta sitä, että viettävät vain mieluummin aikaa muiden kavereiden kuin minun kanssani. En myöskään usko, että ystäväni uskaltaisivat sanoa minulle päin naamaa, että olen ihan perseestä, voitko lopettaa soittelemisen.
ap
Joo, luinkin ketjua lisää ja huomasin, että kerroit sulla olevan yksi ystävä ja kaksi kaveria. Ei siis ystäviä vaan ystävä. Jos lisäksi kehtaat ottaa häneenkin yhteyttä vain 1-2 kertaa vuodessa ehdottaaksesi tapaamista, ette taida tuntea toisianne kovin hyvin. Olette ehkä joskus vuosia sitten tunteneet, mutta ette enää. Pelkkä Facebookin seuraaminen ja random kommentointi toisen päivityksiin ei riitä ystävyyssuhteen ylläpitämiseen.
Niin? Enkös minä tässä nyt vähän ole sitä sanonutkin, että olen yksinäinen? Miksi sanoisin, että olen yksinäinen, jos pitäisin tiiviisti yhteyttä useamman ystävän kanssa? Minulle on nyt ihan sama, käytetäänkö sanaa ystävä, kaveri vai tuttava. Tarkoitan nyt joka tapauksessa niitä ihmisiä, joiden kanssa voin esim lähteä sinne terassille. Minua ei nyt varsinaisesti kiinnosta, miten sinä asian määrittelet, koska se ei ole pointti.
ap
Sillä, onko joku ystävä vai kaveri, on ihan merkittävä ero silloin, jos kaipaa ratkaisua johonkin omaan elämäänsä liittyvään asiaan. Ystävä tuntee sinut ja tietää sinun elämäntilanteesikin paljon paremmin kuin kaverit. Tässä threadissa siis puhuttiin nyt siitä, että ystäviltään voi kysyä neuvoa asioissa, joihin ei itse löydä ratkaisua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.
Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.
Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu.
Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.
Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä.
ap
Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.
Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista.
ap
No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.
Mistä sinä haluat minut siis herättää? Joo, tiedän, että olen masentunut. Joo, tiedän, että en voi omistaa ja pakottaa ihmisiä. Joo, tiedän, että pitää itse tehdä jotain. Joo, tiedän, että minusta ei pidetä. Joo, tiedän, että olen katkeroitunut. Joo, tiedän, että olen tässä keskustelussa vihainen, kun avaan kipeitä kohtiani. Joo, tiedän, että olen paska. Joo, tiedän, että olen uhriutuva marttyyri.
Oliko muuta? Luuletko, että haluan olla tällainen ja pidän itsestäni tällaisena?
ap
Jos et pidä itsestäsi tuollaisena, muuta ne asiat sellaisiksi mikä saa sinulle mukavan olon.
Kerron esimerkin omasta elämästäni, kun olin masentunut enkä pitänyt itsestäni. Koin olevani yksin ja että kaikki vihaa minua. (Mikä ei ollut totta)
Aloitin aamun sanomalla itselleni huomenta, olin kohtelias muille ja valitsin sanani positiiviseen sävyyn entisen negatiivisen sijaan. Hymyilin kohtaamilleni ihmisille. Tästä ajan kanssa laajensin tätä muutosta muihinkin asioihin.
Muutoksen voit tehdä vain sinä.
Olen tehnyt vuosia täsmälleen noin. Ja silti illalla itkettää. Se on vain rooli ja sitä on raskasta pitää yllä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.
Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.
Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu.
Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.
Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä.
ap
Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.
Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista.
ap
No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.
Mistä sinä haluat minut siis herättää? Joo, tiedän, että olen masentunut. Joo, tiedän, että en voi omistaa ja pakottaa ihmisiä. Joo, tiedän, että pitää itse tehdä jotain. Joo, tiedän, että minusta ei pidetä. Joo, tiedän, että olen katkeroitunut. Joo, tiedän, että olen tässä keskustelussa vihainen, kun avaan kipeitä kohtiani. Joo, tiedän, että olen paska. Joo, tiedän, että olen uhriutuva marttyyri.
Oliko muuta? Luuletko, että haluan olla tällainen ja pidän itsestäni tällaisena?
ap
Vähän arkailuttaa kirjoittaa koska pelkään että tästäkin tulee jotain ilkeää sivallusta takaisin, mutta olen itse aikoinani saanut tältä palstalta apuja vastaavien ongelmien kanssa ja ne ovat herätelleet minua kehittämään itseäni + tätä ketjua ehkä lukee joku muukin joka voi keskustelusta hyötyä, joten mennään nyt.
Pointtina oli herättää kiinnittämään huomiota omiin sosiaalisiin taitoihin ja siihen miten puhuu muille ihmisille. Masentunutkin ihminen voi kohdella muita ihmisiä kauniisti ja ymmärtäväisesti. Ja sellainen muutos käytöksessä todennäköisesti auttaisi hurjasti ihmissuhteiden kehittämisessä ja sitä kautta voisi auttaa myös yksinäisyydestä kumpuavaan masennukseen. Jokaisen elämä toki on omalla vastuullaan ja jokainen päättää itse miten haluaa sitä elää, joten tämäkin on vain ehdotus.
En tiedä, miten teillä muilla on, mutta minulle tämä palsta on sellainen "likasanko", jonne kippaan pahan oloni. Tosielämässä en todellakaan vänkää tuntemattomien kanssa tällä tavalla vaan olen hyvinkin nöyrä ja hymistelevä ja arka ilmaisemaan omia kärkkäitä mielipiteitä. Edes terapeutilleni en ole puhunut samalla tavalla kuin tässä ketjussa. Ja monien on tätä varmasti todella vaikea uskoa, mutta oikeasti suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti. Tästä tuolla aiemmin jo kerroinkin erään esimerkin, mutta sekin ymmärrettiin ihan väärin, joten en toista sitä tässä enää. Töissä olen todella arka antamaan negatiivista palautetta ja asettelen sanani tarkasti ja jopa menetän yöuneni, kun pelkään, että pahoitan jonkun mielen.
Ystävilleni en ole koskaan näistä asioista puhunut, mutta miesystävälleni kyllä. Tosiaan en tiedä puhutteko te ystävillenne yhtä suoraan kuin tällä palstalla nimettömille haukkujille, mutta minulla nämä eroavat aika paljon toisistaan. Toisaalta myöskään ystäväni eivät puhu minulle tällaisia asioita, kuin minulle on tässä ketjussa sanottu, joten siinäkin mielessä tilanne on täysin erilainen.
ap
En ole tuo, jolta kysyit. Kun mun ystävilläni on jokin ongelma, jonka haluavat saada ratkaistua, ja pyytävät siihen mun apuani, kyllä mä sanon ihan suoraan, missä mun mielestäni mättää. Ulkopuolisena kun katsoo asioita objektiivisesti eikä subjektiivisesti kuten ongelmansa parissa tuskaileva henkilö itse. Ystävältä ratkaisuapua pyydettäessähän nimenomaan haetaan sitä näkökulmaa, mitä itse ei huomaa.
Okei. Minä en varsinaisesti ystävieni kanssa ole ratkaisemassa heidän ongelmiaan vaan se on lähinnä sitä, että ystävällä on ne ratkaisut jo olemassa, mutta niitä sitten voidaan punnita yhdessä. En kyllä keksi sellaisia ongelmia, joihin minulla olisi yhtään sen parempia ratkaisuja kuin ystävälläkään. Elleivät ne liity esim työhöni tms ihan faktapohjaiseen asiaan.
ap
Sulla on nyt ongelma, joka liittyy ystävyyssuhteisiisi. Sulla ei ole ratkaisua tähän ongelmaan ja siksi olet kysynyt asiaa palstalta. Mitäpä jos kysyisit ystäviltäsi? Jospa heillä olisikin jokin ratkaisu? Tai osaisivat ainakin sanoa, missä heidän mielestään mättää?
En haluaisi taas vängätä vastaan hyvästä ajatuksesta, mutta en ajattele, että kyse on niinkään ystävyyssuhteista vaan lähinnä minusta itsestäni. Eihän se ole heidän syy eivätkä välttämättä edes tiedosta sitä, että viettävät vain mieluummin aikaa muiden kavereiden kuin minun kanssani. En myöskään usko, että ystäväni uskaltaisivat sanoa minulle päin naamaa, että olen ihan perseestä, voitko lopettaa soittelemisen.
ap
Joo, luinkin ketjua lisää ja huomasin, että kerroit sulla olevan yksi ystävä ja kaksi kaveria. Ei siis ystäviä vaan ystävä. Jos lisäksi kehtaat ottaa häneenkin yhteyttä vain 1-2 kertaa vuodessa ehdottaaksesi tapaamista, ette taida tuntea toisianne kovin hyvin. Olette ehkä joskus vuosia sitten tunteneet, mutta ette enää. Pelkkä Facebookin seuraaminen ja random kommentointi toisen päivityksiin ei riitä ystävyyssuhteen ylläpitämiseen.
Niin? Enkös minä tässä nyt vähän ole sitä sanonutkin, että olen yksinäinen? Miksi sanoisin, että olen yksinäinen, jos pitäisin tiiviisti yhteyttä useamman ystävän kanssa? Minulle on nyt ihan sama, käytetäänkö sanaa ystävä, kaveri vai tuttava. Tarkoitan nyt joka tapauksessa niitä ihmisiä, joiden kanssa voin esim lähteä sinne terassille. Minua ei nyt varsinaisesti kiinnosta, miten sinä asian määrittelet, koska se ei ole pointti.
ap
Sillä, onko joku ystävä vai kaveri, on ihan merkittävä ero silloin, jos kaipaa ratkaisua johonkin omaan elämäänsä liittyvään asiaan. Ystävä tuntee sinut ja tietää sinun elämäntilanteesikin paljon paremmin kuin kaverit. Tässä threadissa siis puhuttiin nyt siitä, että ystäviltään voi kysyä neuvoa asioissa, joihin ei itse löydä ratkaisua.
Okei. Eli pääsimme siihen lopputulokseen, että minulla ei ole edes ketään jolta kysyä. Entäs nyt?
ap
Koko ketjun lukeneena pakko sanoa, et hyvä vaan, kun ap rohkeasti sanoo myös vastaan. Ei täällä tarvii toisia mielistellä. Todella törkeältä näyttää, kun useammassa viestissä tätä korkeakoulutettua äiti-ihmistä verrataan lapseen, ja hänen se pitäisi purematta niellä. Samaten ihmeellistä muka-hengellisehköä sielu pimeydessä- settiä puhtaalla besserwisser-asenteella. Kuinka ihanaa kun av: lla joku kysyy apua ja nyt päästään oikein neuvomaan, miten toisen pitää elää! Ja tuo moukka ei tottelekaan joka ohjetta kiitollisuudesta säteillen...
Paljon kavereita on sellaisilla, jotka mielistelee, aina kehuu mitä toisilla on päällä oli se mitä tahansa, ei häiritse negatiivisuudella ja aina siirtää keskustelun itsestä siihen toiseen. Näillä keinoilla voi koettaa suhteitaan kehittää. Mutta joidenkin kanssa voi myös olla ihan se negatiivinen oma itsensä.
Keskustelu on juuttunut johonkin mitä tehdä yksin-hommaan. Ehkä se ei ole se ratkaisu tähän ongelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.
Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan.
ap
Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia.
Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin.
Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä.
ap
Olen tuon aiemman kommentin kirjoittaja ja täsmennän lihavoimaani kohtaa. Ei tarkoiteta asiaa, jota tehdään täysin yksin, vaan asiaa, johon ei tarvita omaa ystävää tai kaveria mukaan. On hyväkin, jos samaa asiaa on tekemässä muitakin ihmisiä, koska juuri siten tutustuu muihin ihmisiin.
Jotkut lähtevät reppureissaamaan yksin ja reissulta palatessa on useita kavereita eri puolilta maailmaa. Ei jäädä odottamaan, että joku ystävä tai kaveri lähtisi mukaan vaan lähdetään yksin ja matkalla tutustutaan ihan uusiin ihmisiin.
juu, tämäkin on kyllä jo kokeiltu. Olen ollut pari kertaa reissussa, joilla olen tavannut pari ihmistä, mutta se on tarkoittanut, että istutaan pari tuntia samassa pöydässä ja sitten liuetaan paikalta niiden kavereiden kanssa.
Miten nämä parituntiset ovat menneet? Sun ei tarvitse vastata tähän palstalle vaan mieti itse asiaa. Osallistuitko aktiivisesti keskusteluun? Saitko nämä muut ihmiset nauramaan? Valitsitko itse puheenaiheita, joista syntyi mielenkiintoisia keskusteluja? Millaisia asioita teit, sanoit tai ehdotit, joiden omasta mielestäsi olisi pitänyt saada nämä ihmiset haluamaan tavata sut toisenkin kerran tai ainakin olisitte pitäneet yhteyttä? Ja sitten se, että tapaa koko reissun aikana pari ihmistä, ei riitä. Pitää tavata paljon ihmisiä.
Olisit lisännyt vielä, että olitko tarpeeksi kaunis? Olitko tarpeeksi avokätinen? Oliko sinulla tarpeeksi heille annettavaa? Saitko muut tuntemaan itsensä sinua paremmaksi? Maksoitko tarpeeksi heille illallisia? Nuolitko tarpeeksi heidän jalanpohjiaan?
Kas tässä, siinä sinulle syy. Et vaan ollut tarpeeksi jotain.
Nykyisin pitää antaa, jotta voi saada. Siinä tämän ajanhengen mukainen sanonta.
Oikeasti, voisiko joku nyt näyttää, missä minä olen tässä solvannut yhtään ketään? Olen oikeasti hieman hämmentynyt nyt tästä väitteestä. Noihin ihmisten kommentteihin olen sanonut ainoastaan, että tilanne on eri kuin minulla. MIelestäni. Ehkä minulla sitten päässä viiraa jo sen verran, että en edes muista enkä osaa lukea, mitä olen kirjoittanut.
Se, että ihan itse käytin sanaa "likasanko" oli nyt joillekin näköjään sopiva kohta alkaa syyttämään minua jostain sellaisesta, mitä en ole tehnyt . Lainausmerkitkin on näköjään joillekin täysin vieras käsite.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.
Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.
Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu.
Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.
Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä.
ap
Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.
Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista.
ap
No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.
Mistä sinä haluat minut siis herättää? Joo, tiedän, että olen masentunut. Joo, tiedän, että en voi omistaa ja pakottaa ihmisiä. Joo, tiedän, että pitää itse tehdä jotain. Joo, tiedän, että minusta ei pidetä. Joo, tiedän, että olen katkeroitunut. Joo, tiedän, että olen tässä keskustelussa vihainen, kun avaan kipeitä kohtiani. Joo, tiedän, että olen paska. Joo, tiedän, että olen uhriutuva marttyyri.
Oliko muuta? Luuletko, että haluan olla tällainen ja pidän itsestäni tällaisena?
ap
Vähän arkailuttaa kirjoittaa koska pelkään että tästäkin tulee jotain ilkeää sivallusta takaisin, mutta olen itse aikoinani saanut tältä palstalta apuja vastaavien ongelmien kanssa ja ne ovat herätelleet minua kehittämään itseäni + tätä ketjua ehkä lukee joku muukin joka voi keskustelusta hyötyä, joten mennään nyt.
Pointtina oli herättää kiinnittämään huomiota omiin sosiaalisiin taitoihin ja siihen miten puhuu muille ihmisille. Masentunutkin ihminen voi kohdella muita ihmisiä kauniisti ja ymmärtäväisesti. Ja sellainen muutos käytöksessä todennäköisesti auttaisi hurjasti ihmissuhteiden kehittämisessä ja sitä kautta voisi auttaa myös yksinäisyydestä kumpuavaan masennukseen. Jokaisen elämä toki on omalla vastuullaan ja jokainen päättää itse miten haluaa sitä elää, joten tämäkin on vain ehdotus.
En tiedä, miten teillä muilla on, mutta minulle tämä palsta on sellainen "likasanko", jonne kippaan pahan oloni. Tosielämässä en todellakaan vänkää tuntemattomien kanssa tällä tavalla vaan olen hyvinkin nöyrä ja hymistelevä ja arka ilmaisemaan omia kärkkäitä mielipiteitä. Edes terapeutilleni en ole puhunut samalla tavalla kuin tässä ketjussa. Ja monien on tätä varmasti todella vaikea uskoa, mutta oikeasti suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti. Tästä tuolla aiemmin jo kerroinkin erään esimerkin, mutta sekin ymmärrettiin ihan väärin, joten en toista sitä tässä enää. Töissä olen todella arka antamaan negatiivista palautetta ja asettelen sanani tarkasti ja jopa menetän yöuneni, kun pelkään, että pahoitan jonkun mielen.
Ystävilleni en ole koskaan näistä asioista puhunut, mutta miesystävälleni kyllä. Tosiaan en tiedä puhutteko te ystävillenne yhtä suoraan kuin tällä palstalla nimettömille haukkujille, mutta minulla nämä eroavat aika paljon toisistaan. Toisaalta myöskään ystäväni eivät puhu minulle tällaisia asioita, kuin minulle on tässä ketjussa sanottu, joten siinäkin mielessä tilanne on täysin erilainen.
ap
En ole tuo, jolta kysyit. Kun mun ystävilläni on jokin ongelma, jonka haluavat saada ratkaistua, ja pyytävät siihen mun apuani, kyllä mä sanon ihan suoraan, missä mun mielestäni mättää. Ulkopuolisena kun katsoo asioita objektiivisesti eikä subjektiivisesti kuten ongelmansa parissa tuskaileva henkilö itse. Ystävältä ratkaisuapua pyydettäessähän nimenomaan haetaan sitä näkökulmaa, mitä itse ei huomaa.
Okei. Minä en varsinaisesti ystävieni kanssa ole ratkaisemassa heidän ongelmiaan vaan se on lähinnä sitä, että ystävällä on ne ratkaisut jo olemassa, mutta niitä sitten voidaan punnita yhdessä. En kyllä keksi sellaisia ongelmia, joihin minulla olisi yhtään sen parempia ratkaisuja kuin ystävälläkään. Elleivät ne liity esim työhöni tms ihan faktapohjaiseen asiaan.
ap
Sulla on nyt ongelma, joka liittyy ystävyyssuhteisiisi. Sulla ei ole ratkaisua tähän ongelmaan ja siksi olet kysynyt asiaa palstalta. Mitäpä jos kysyisit ystäviltäsi? Jospa heillä olisikin jokin ratkaisu? Tai osaisivat ainakin sanoa, missä heidän mielestään mättää?
En haluaisi taas vängätä vastaan hyvästä ajatuksesta, mutta en ajattele, että kyse on niinkään ystävyyssuhteista vaan lähinnä minusta itsestäni. Eihän se ole heidän syy eivätkä välttämättä edes tiedosta sitä, että viettävät vain mieluummin aikaa muiden kavereiden kuin minun kanssani. En myöskään usko, että ystäväni uskaltaisivat sanoa minulle päin naamaa, että olen ihan perseestä, voitko lopettaa soittelemisen.
ap
Joo, luinkin ketjua lisää ja huomasin, että kerroit sulla olevan yksi ystävä ja kaksi kaveria. Ei siis ystäviä vaan ystävä. Jos lisäksi kehtaat ottaa häneenkin yhteyttä vain 1-2 kertaa vuodessa ehdottaaksesi tapaamista, ette taida tuntea toisianne kovin hyvin. Olette ehkä joskus vuosia sitten tunteneet, mutta ette enää. Pelkkä Facebookin seuraaminen ja random kommentointi toisen päivityksiin ei riitä ystävyyssuhteen ylläpitämiseen.
Niin? Enkös minä tässä nyt vähän ole sitä sanonutkin, että olen yksinäinen? Miksi sanoisin, että olen yksinäinen, jos pitäisin tiiviisti yhteyttä useamman ystävän kanssa? Minulle on nyt ihan sama, käytetäänkö sanaa ystävä, kaveri vai tuttava. Tarkoitan nyt joka tapauksessa niitä ihmisiä, joiden kanssa voin esim lähteä sinne terassille. Minua ei nyt varsinaisesti kiinnosta, miten sinä asian määrittelet, koska se ei ole pointti.
ap
Sillä, onko joku ystävä vai kaveri, on ihan merkittävä ero silloin, jos kaipaa ratkaisua johonkin omaan elämäänsä liittyvään asiaan. Ystävä tuntee sinut ja tietää sinun elämäntilanteesikin paljon paremmin kuin kaverit. Tässä threadissa siis puhuttiin nyt siitä, että ystäviltään voi kysyä neuvoa asioissa, joihin ei itse löydä ratkaisua.
Okei. Eli pääsimme siihen lopputulokseen, että minulla ei ole edes ketään jolta kysyä. Entäs nyt?
ap
Nyt sun pitää ratkaista ongelmasi itse. Terapeuttisi avustuksella. Jos sulla olisi ihmisiä, jotka tuntevat sut oikein hyvin, he voisivat ehdottaa sulle asioita, joista saisit elämääsi mielekästä sisältöä. Ikävä tosiasia on, että ihmiset, jotka ovat tyytyväisiä omaan elämäänsä ja sen vuoksi pääsääntöisesti hyväntuulisia ja hauskoja, ovat yleensä kaikista toivotuinta seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Koko ketjun lukeneena pakko sanoa, et hyvä vaan, kun ap rohkeasti sanoo myös vastaan. Ei täällä tarvii toisia mielistellä. Todella törkeältä näyttää, kun useammassa viestissä tätä korkeakoulutettua äiti-ihmistä verrataan lapseen, ja hänen se pitäisi purematta niellä. Samaten ihmeellistä muka-hengellisehköä sielu pimeydessä- settiä puhtaalla besserwisser-asenteella. Kuinka ihanaa kun av: lla joku kysyy apua ja nyt päästään oikein neuvomaan, miten toisen pitää elää! Ja tuo moukka ei tottelekaan joka ohjetta kiitollisuudesta säteillen...
Paljon kavereita on sellaisilla, jotka mielistelee, aina kehuu mitä toisilla on päällä oli se mitä tahansa, ei häiritse negatiivisuudella ja aina siirtää keskustelun itsestä siihen toiseen. Näillä keinoilla voi koettaa suhteitaan kehittää. Mutta joidenkin kanssa voi myös olla ihan se negatiivinen oma itsensä.
Keskustelu on juuttunut johonkin mitä tehdä yksin-hommaan. Ehkä se ei ole se ratkaisu tähän ongelmaan.
Kiitos tästä kommentista. Hetken jo ajattelin, että olenko täysin seonnut. Minua tässä eniten ihmetyttää se, että olen itse kertonut olevani masentunut, yksinäinen, negatiivinen, kynnysmatto, ilmeisen huonoa seuraa, mutta jostain syystä tässä johdatellaan keskustelua siihen suuntaan, että päästään sanomaan minulle, että olen masentunut, yksinäinen, negatiivinen, kynnysmatto ja huonoa seuraa. Ikään kuin halutaan minun myöntävän se, minkä olen sanonut jo aloituksessa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tosiaan on niin korkealentoista tekstiä joillakin, että tuskin ymmärtävät itsekään, saati elävät sen mukaisesti.
Miksi aloittajan pitäisi tuntea kiitollisuutta tai olla nöyrä jos hän tuntee, ettei noista neuvoista ole apua tai ne eivät koske hänen tilannettaan?
Minua kyllä hiukan hykerryttää kun hän pistää vastaan, sehän on harmittavaista ja jopa suututtavaa. Hyvä ettei pidä hyppiä tasajalkaa kun ei hän usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.
Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan.
ap
Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia.
Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin.
Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä.
ap
Olen tuon aiemman kommentin kirjoittaja ja täsmennän lihavoimaani kohtaa. Ei tarkoiteta asiaa, jota tehdään täysin yksin, vaan asiaa, johon ei tarvita omaa ystävää tai kaveria mukaan. On hyväkin, jos samaa asiaa on tekemässä muitakin ihmisiä, koska juuri siten tutustuu muihin ihmisiin.
Jotkut lähtevät reppureissaamaan yksin ja reissulta palatessa on useita kavereita eri puolilta maailmaa. Ei jäädä odottamaan, että joku ystävä tai kaveri lähtisi mukaan vaan lähdetään yksin ja matkalla tutustutaan ihan uusiin ihmisiin.
juu, tämäkin on kyllä jo kokeiltu. Olen ollut pari kertaa reissussa, joilla olen tavannut pari ihmistä, mutta se on tarkoittanut, että istutaan pari tuntia samassa pöydässä ja sitten liuetaan paikalta niiden kavereiden kanssa.
Miten nämä parituntiset ovat menneet? Sun ei tarvitse vastata tähän palstalle vaan mieti itse asiaa. Osallistuitko aktiivisesti keskusteluun? Saitko nämä muut ihmiset nauramaan? Valitsitko itse puheenaiheita, joista syntyi mielenkiintoisia keskusteluja? Millaisia asioita teit, sanoit tai ehdotit, joiden omasta mielestäsi olisi pitänyt saada nämä ihmiset haluamaan tavata sut toisenkin kerran tai ainakin olisitte pitäneet yhteyttä? Ja sitten se, että tapaa koko reissun aikana pari ihmistä, ei riitä. Pitää tavata paljon ihmisiä.
Olisit lisännyt vielä, että olitko tarpeeksi kaunis? Olitko tarpeeksi avokätinen? Oliko sinulla tarpeeksi heille annettavaa? Saitko muut tuntemaan itsensä sinua paremmaksi? Maksoitko tarpeeksi heille illallisia? Nuolitko tarpeeksi heidän jalanpohjiaan?
Kas tässä, siinä sinulle syy. Et vaan ollut tarpeeksi jotain.
Nykyisin pitää antaa, jotta voi saada. Siinä tämän ajanhengen mukainen sanonta.
Tottakai. Vai meinasitko, että säälistä ollaan toisen ihmisen seurassa? Mitä tulee noihin muihin osiin kommenttiasi, niin niillä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Ihmiset nyt vaan hakeutuvat uudelleen sellaisten ihmisten seuraan, joiden seurassa edellisellä kerralla oli hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.
Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.
Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu.
Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.
Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä.
ap
Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.
Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista.
ap
No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.
Mistä sinä haluat minut siis herättää? Joo, tiedän, että olen masentunut. Joo, tiedän, että en voi omistaa ja pakottaa ihmisiä. Joo, tiedän, että pitää itse tehdä jotain. Joo, tiedän, että minusta ei pidetä. Joo, tiedän, että olen katkeroitunut. Joo, tiedän, että olen tässä keskustelussa vihainen, kun avaan kipeitä kohtiani. Joo, tiedän, että olen paska. Joo, tiedän, että olen uhriutuva marttyyri.
Oliko muuta? Luuletko, että haluan olla tällainen ja pidän itsestäni tällaisena?
ap
Vähän arkailuttaa kirjoittaa koska pelkään että tästäkin tulee jotain ilkeää sivallusta takaisin, mutta olen itse aikoinani saanut tältä palstalta apuja vastaavien ongelmien kanssa ja ne ovat herätelleet minua kehittämään itseäni + tätä ketjua ehkä lukee joku muukin joka voi keskustelusta hyötyä, joten mennään nyt.
Pointtina oli herättää kiinnittämään huomiota omiin sosiaalisiin taitoihin ja siihen miten puhuu muille ihmisille. Masentunutkin ihminen voi kohdella muita ihmisiä kauniisti ja ymmärtäväisesti. Ja sellainen muutos käytöksessä todennäköisesti auttaisi hurjasti ihmissuhteiden kehittämisessä ja sitä kautta voisi auttaa myös yksinäisyydestä kumpuavaan masennukseen. Jokaisen elämä toki on omalla vastuullaan ja jokainen päättää itse miten haluaa sitä elää, joten tämäkin on vain ehdotus.
En tiedä, miten teillä muilla on, mutta minulle tämä palsta on sellainen "likasanko", jonne kippaan pahan oloni. Tosielämässä en todellakaan vänkää tuntemattomien kanssa tällä tavalla vaan olen hyvinkin nöyrä ja hymistelevä ja arka ilmaisemaan omia kärkkäitä mielipiteitä. Edes terapeutilleni en ole puhunut samalla tavalla kuin tässä ketjussa. Ja monien on tätä varmasti todella vaikea uskoa, mutta oikeasti suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti. Tästä tuolla aiemmin jo kerroinkin erään esimerkin, mutta sekin ymmärrettiin ihan väärin, joten en toista sitä tässä enää. Töissä olen todella arka antamaan negatiivista palautetta ja asettelen sanani tarkasti ja jopa menetän yöuneni, kun pelkään, että pahoitan jonkun mielen.
Ystävilleni en ole koskaan näistä asioista puhunut, mutta miesystävälleni kyllä. Tosiaan en tiedä puhutteko te ystävillenne yhtä suoraan kuin tällä palstalla nimettömille haukkujille, mutta minulla nämä eroavat aika paljon toisistaan. Toisaalta myöskään ystäväni eivät puhu minulle tällaisia asioita, kuin minulle on tässä ketjussa sanottu, joten siinäkin mielessä tilanne on täysin erilainen.
ap
Kerroit jossain kommentissasi kaipaavasi työelämässä arvostusta. Voin kertoa, että jos yrittäjänä sun asenteesi on tuo, edes työntekijäsi eivät arvosta sua. Rakentavan palautteen pitäisi tulla suht luonnostaan, jotta on hyvä johtamaan - edes omaa - firmaa.
Jahas, upeaa, että tulit kertomaan minulle tämänkin. Kiitos paljon. Laitanpas firmasta pillit pussiin heti huomenna.
(Missä sanoin, että minulla on työntekijöitä?)
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ketjun lukeneena pakko sanoa, et hyvä vaan, kun ap rohkeasti sanoo myös vastaan. Ei täällä tarvii toisia mielistellä. Todella törkeältä näyttää, kun useammassa viestissä tätä korkeakoulutettua äiti-ihmistä verrataan lapseen, ja hänen se pitäisi purematta niellä. Samaten ihmeellistä muka-hengellisehköä sielu pimeydessä- settiä puhtaalla besserwisser-asenteella. Kuinka ihanaa kun av: lla joku kysyy apua ja nyt päästään oikein neuvomaan, miten toisen pitää elää! Ja tuo moukka ei tottelekaan joka ohjetta kiitollisuudesta säteillen...
Paljon kavereita on sellaisilla, jotka mielistelee, aina kehuu mitä toisilla on päällä oli se mitä tahansa, ei häiritse negatiivisuudella ja aina siirtää keskustelun itsestä siihen toiseen. Näillä keinoilla voi koettaa suhteitaan kehittää. Mutta joidenkin kanssa voi myös olla ihan se negatiivinen oma itsensä.
Keskustelu on juuttunut johonkin mitä tehdä yksin-hommaan. Ehkä se ei ole se ratkaisu tähän ongelmaan.
Kiitos tästä kommentista. Hetken jo ajattelin, että olenko täysin seonnut. Minua tässä eniten ihmetyttää se, että olen itse kertonut olevani masentunut, yksinäinen, negatiivinen, kynnysmatto, ilmeisen huonoa seuraa, mutta jostain syystä tässä johdatellaan keskustelua siihen suuntaan, että päästään sanomaan minulle, että olen masentunut, yksinäinen, negatiivinen, kynnysmatto ja huonoa seuraa. Ikään kuin halutaan minun myöntävän se, minkä olen sanonut jo aloituksessa.
ap
Katsos kun suurin osa ihmisistä on sellaisia, että pitää päästä sanomaan. Et ole ehkä ollut tarpeeksi nöyrä, pitää muistuttaa, että muistatkos mitä olet.
Älä luule liikoja itsestäsi. 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.
Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan.
ap
Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia.
Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin.
Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä.
ap
Olen tuon aiemman kommentin kirjoittaja ja täsmennän lihavoimaani kohtaa. Ei tarkoiteta asiaa, jota tehdään täysin yksin, vaan asiaa, johon ei tarvita omaa ystävää tai kaveria mukaan. On hyväkin, jos samaa asiaa on tekemässä muitakin ihmisiä, koska juuri siten tutustuu muihin ihmisiin.
Jotkut lähtevät reppureissaamaan yksin ja reissulta palatessa on useita kavereita eri puolilta maailmaa. Ei jäädä odottamaan, että joku ystävä tai kaveri lähtisi mukaan vaan lähdetään yksin ja matkalla tutustutaan ihan uusiin ihmisiin.
juu, tämäkin on kyllä jo kokeiltu. Olen ollut pari kertaa reissussa, joilla olen tavannut pari ihmistä, mutta se on tarkoittanut, että istutaan pari tuntia samassa pöydässä ja sitten liuetaan paikalta niiden kavereiden kanssa.
Miten nämä parituntiset ovat menneet? Sun ei tarvitse vastata tähän palstalle vaan mieti itse asiaa. Osallistuitko aktiivisesti keskusteluun? Saitko nämä muut ihmiset nauramaan? Valitsitko itse puheenaiheita, joista syntyi mielenkiintoisia keskusteluja? Millaisia asioita teit, sanoit tai ehdotit, joiden omasta mielestäsi olisi pitänyt saada nämä ihmiset haluamaan tavata sut toisenkin kerran tai ainakin olisitte pitäneet yhteyttä? Ja sitten se, että tapaa koko reissun aikana pari ihmistä, ei riitä. Pitää tavata paljon ihmisiä.
Olisit lisännyt vielä, että olitko tarpeeksi kaunis? Olitko tarpeeksi avokätinen? Oliko sinulla tarpeeksi heille annettavaa? Saitko muut tuntemaan itsensä sinua paremmaksi? Maksoitko tarpeeksi heille illallisia? Nuolitko tarpeeksi heidän jalanpohjiaan?
Kas tässä, siinä sinulle syy. Et vaan ollut tarpeeksi jotain.
Nykyisin pitää antaa, jotta voi saada. Siinä tämän ajanhengen mukainen sanonta.Tottakai. Vai meinasitko, että säälistä ollaan toisen ihmisen seurassa? Mitä tulee noihin muihin osiin kommenttiasi, niin niillä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Ihmiset nyt vaan hakeutuvat uudelleen sellaisten ihmisten seuraan, joiden seurassa edellisellä kerralla oli hauskaa.
Ja silti sanotaan, että vaikka olet iloinen, avulias, kiltti, antelias, kohtelias, huomioonottava, et ole oikeutettu yhtään mihinkään. Ja itse asiassa, jos olet kaikkia noita, olet surkea kynnysmatto. Ole tässä nyt sitten normaali..
ap
Tommy Hellsten on käsittääkseni entinen alkoholisti.
Käsitän tuon sanonnan jotenkin niin, että kun olet valmis menettämään kaiken ja olemaan todella epätoivoinen, tajuat, että et itse pysty parantamaan elämääsi. Ikään kuin annat elämäsi Jumalan johdateltavaksi, koska omat voimat eivät enää riitä. Ja saat ehkä jotain sen jälkeen. Mutta saat sen vasta, kun et enää ole kiinni missään.
Sitä en tiedä, toimiiko tuo jos tavoitteena on luopua jostain vain saadakseen se takaisin. Vai onko kyse vain siitä, että on niin pohjalla, ettei enää havittele mitään. Ja saattaa saada Jumalalta jotain mitä ei ole osannut odottaa.
Tommy Hellsten ei ole uskovainen, kuten en minäkään. Noin vain olen itse ymmärtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.
Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.
Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu.
Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.
Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä.
ap
Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.
Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista.
ap
No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.
Mistä sinä haluat minut siis herättää? Joo, tiedän, että olen masentunut. Joo, tiedän, että en voi omistaa ja pakottaa ihmisiä. Joo, tiedän, että pitää itse tehdä jotain. Joo, tiedän, että minusta ei pidetä. Joo, tiedän, että olen katkeroitunut. Joo, tiedän, että olen tässä keskustelussa vihainen, kun avaan kipeitä kohtiani. Joo, tiedän, että olen paska. Joo, tiedän, että olen uhriutuva marttyyri.
Oliko muuta? Luuletko, että haluan olla tällainen ja pidän itsestäni tällaisena?
ap
Vähän arkailuttaa kirjoittaa koska pelkään että tästäkin tulee jotain ilkeää sivallusta takaisin, mutta olen itse aikoinani saanut tältä palstalta apuja vastaavien ongelmien kanssa ja ne ovat herätelleet minua kehittämään itseäni + tätä ketjua ehkä lukee joku muukin joka voi keskustelusta hyötyä, joten mennään nyt.
Pointtina oli herättää kiinnittämään huomiota omiin sosiaalisiin taitoihin ja siihen miten puhuu muille ihmisille. Masentunutkin ihminen voi kohdella muita ihmisiä kauniisti ja ymmärtäväisesti. Ja sellainen muutos käytöksessä todennäköisesti auttaisi hurjasti ihmissuhteiden kehittämisessä ja sitä kautta voisi auttaa myös yksinäisyydestä kumpuavaan masennukseen. Jokaisen elämä toki on omalla vastuullaan ja jokainen päättää itse miten haluaa sitä elää, joten tämäkin on vain ehdotus.
En tiedä, miten teillä muilla on, mutta minulle tämä palsta on sellainen "likasanko", jonne kippaan pahan oloni. Tosielämässä en todellakaan vänkää tuntemattomien kanssa tällä tavalla vaan olen hyvinkin nöyrä ja hymistelevä ja arka ilmaisemaan omia kärkkäitä mielipiteitä. Edes terapeutilleni en ole puhunut samalla tavalla kuin tässä ketjussa. Ja monien on tätä varmasti todella vaikea uskoa, mutta oikeasti suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti. Tästä tuolla aiemmin jo kerroinkin erään esimerkin, mutta sekin ymmärrettiin ihan väärin, joten en toista sitä tässä enää. Töissä olen todella arka antamaan negatiivista palautetta ja asettelen sanani tarkasti ja jopa menetän yöuneni, kun pelkään, että pahoitan jonkun mielen.
Ystävilleni en ole koskaan näistä asioista puhunut, mutta miesystävälleni kyllä. Tosiaan en tiedä puhutteko te ystävillenne yhtä suoraan kuin tällä palstalla nimettömille haukkujille, mutta minulla nämä eroavat aika paljon toisistaan. Toisaalta myöskään ystäväni eivät puhu minulle tällaisia asioita, kuin minulle on tässä ketjussa sanottu, joten siinäkin mielessä tilanne on täysin erilainen.
ap
Kerroit jossain kommentissasi kaipaavasi työelämässä arvostusta. Voin kertoa, että jos yrittäjänä sun asenteesi on tuo, edes työntekijäsi eivät arvosta sua. Rakentavan palautteen pitäisi tulla suht luonnostaan, jotta on hyvä johtamaan - edes omaa - firmaa.
Jahas, upeaa, että tulit kertomaan minulle tämänkin. Kiitos paljon. Laitanpas firmasta pillit pussiin heti huomenna.
(Missä sanoin, että minulla on työntekijöitä?)
ap
Asiakkaitasiko sitten tarkoitit, kun puhuit negatiivisen palautteen antamisesta ja yöunien menettämisestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ketjun lukeneena pakko sanoa, et hyvä vaan, kun ap rohkeasti sanoo myös vastaan. Ei täällä tarvii toisia mielistellä. Todella törkeältä näyttää, kun useammassa viestissä tätä korkeakoulutettua äiti-ihmistä verrataan lapseen, ja hänen se pitäisi purematta niellä. Samaten ihmeellistä muka-hengellisehköä sielu pimeydessä- settiä puhtaalla besserwisser-asenteella. Kuinka ihanaa kun av: lla joku kysyy apua ja nyt päästään oikein neuvomaan, miten toisen pitää elää! Ja tuo moukka ei tottelekaan joka ohjetta kiitollisuudesta säteillen...
Paljon kavereita on sellaisilla, jotka mielistelee, aina kehuu mitä toisilla on päällä oli se mitä tahansa, ei häiritse negatiivisuudella ja aina siirtää keskustelun itsestä siihen toiseen. Näillä keinoilla voi koettaa suhteitaan kehittää. Mutta joidenkin kanssa voi myös olla ihan se negatiivinen oma itsensä.
Keskustelu on juuttunut johonkin mitä tehdä yksin-hommaan. Ehkä se ei ole se ratkaisu tähän ongelmaan.
Kiitos tästä kommentista. Hetken jo ajattelin, että olenko täysin seonnut. Minua tässä eniten ihmetyttää se, että olen itse kertonut olevani masentunut, yksinäinen, negatiivinen, kynnysmatto, ilmeisen huonoa seuraa, mutta jostain syystä tässä johdatellaan keskustelua siihen suuntaan, että päästään sanomaan minulle, että olen masentunut, yksinäinen, negatiivinen, kynnysmatto ja huonoa seuraa. Ikään kuin halutaan minun myöntävän se, minkä olen sanonut jo aloituksessa.
ap
Katsos kun suurin osa ihmisistä on sellaisia, että pitää päästä sanomaan. Et ole ehkä ollut tarpeeksi nöyrä, pitää muistuttaa, että muistatkos mitä olet.
Älä luule liikoja itsestäsi. 😄
Juu. Koko ketjun olen kertonut, että ongelmani on yksinäisyys, niin jonkun piti oiken lypsämällä lypsää montako kertaa puhutaan fb:ssä ja sitten tuli joku tyydytys päästä sanomaan, että eihän sinulla ole ystäviä. No shit Sherlock!
ap
No et kai sinä tuota voi ottaa henkilökohtaisesti, kun anonyyminä tässä keskustellaan. Ja eikö tämä palsta nyt ole ihan yleisesti "likasanko", jonne voi vuodattaa ne pimeimmätkin salaisuutensa, joita ei muualla vain pysty sanomaan. Onhan täällä paljon pahempaakin kuin se, että joku masentunut yksinäinen reppana vinkuu, että häntä ei ymmärretä.
No ihan samalla lailla sinä ap olet ottanut täällä muiden sanomisia henkilökohtaisena. Täällä on tosi moni jakanut omia kokemuksiaan joita sinä olet vääristellyt siten että olet päässyt valittamaan siitä kuinka väärinymmärretty olet. Lopuksi kuittaat että tämä paikka on sinulle vain likasanko, paikka mihin oksennat pahan mielesi. Olet täysin sokea omalle käytöksellesi ja oikeutat itsellesi tuon kaiken muiden solvaamisen. Sinua sen sijaan tulisi vain silittää myötäkarvaan ettet vain pahottaisi mieltäsi.