Saat sen mistä luovut, voiko joku selittää tämän logiikan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanisi ahdistaa kun koko ajan vaadit häneltä ystävällisyyttä ja huomiota. Peräänny ja anna hänelle tilaa. Eli luovu ja päästä irti. Sen jälkeen voit saada huomiota kumppaniltasi. Mutta ittipäästämisen pitää lähteä sydämestä, ei vain sen vuoksi että irtipäästämisellä saavuttaisit jotain. Tutumpi ajatus on ehkäpä että kun päästää irti, lakkaa myös odottamasta toisilta ihmisiltä liikoja ja kun odotukset laskevat, kanssaihmiset luonnostaan ylittää ne = kokee saavansa jotakin enemmän.

Eli tuohan on juuri sitä, että se, että ei enää halua jotain, lasketaan sen asian saamiseksi. Eli käytännössähän tuo ei tarkoita yhtään mitään muuta kuin sitä, että pitää vain hyväksyä, että niitä asioita ei saa. Eli minun tapauksessani pitää vain hyväksyä, että olen yksin. Hieno filosofia eikä lainkaan "epäreilu".

Kaikki me olemme loppujen lopuksi "yksin".

Sinä olet "kokonainen" ainutlaatuinen, elämä, maailma.

Et ole "puolikas", joka tarvitsee jonkun vastaparin tekemään sinusta "kokonaisen".

olet kokonainen sekä parisuhteessa tai yksin.

Hämmästyttävän usein, saa kuulla, kuinka se elämänkumppani löytyy juuri silloin kun et ole etsimässä ketään!

Se monesti löytyy, kun menet työkavereiden kanssa parille kaljalle työpäivän jälkeen tai treenien jälkeen. Kun haiset hieltä, meikkisi on kulahtanut, tukkasi on "putkella" ja et edes kuvittele että kukaan voisi siinä "lookissa" kiinnostua sinusta. Menet vain puhtaasti viettämään hauskaa kaverien kanssa...

Olet silloin rento, avoin ja hauska. sinulla ei ole paineita löytää ketään. Silloin juuri joku kiinnostuu sinusta...

Silloin kun et ajattele että juuri nyt haluat epätoivoisesti löytää jonkun täyttämään tyhjyyden rakkaudella. Silloin kun et ajattele, että tämäkään ilta ei tuo muutosta. Kun istut yökerhossa parhainpiisi pukeutuneena, haisten epätoivolta, arvioiden ihmisten motiiveja ja tasoa.

Ainoa kahden ihmisen symbioottinen suhde, on äiti-lapsisuhde. Jos sinua ei ole lapsena hellitty ja pidetty sylissä tarpeeksi, niin aikuisena yrität korjata tätä "haavaa" halailemalla ja koskettelemalla vieraita ihmisiä. Antamalla vieraiden ihmisten käyttää sinua seksuaalisesti hyväkseen vain saadaksesi hetken läheisyyttä.

Muista että olet itsellesi maailman tärkein ja rakkain ihminen. Ala omaksi "äidiksesi". Lohduta itseäsi, kuten äiti lastaan.

Hanki itsellesi uusi patja, silkkilakanat, joissa on mukava nukkua, kuin vauvan. Käy usein rentouduttavassa suihkussa tai uimassa tai kylvyssä. Huolehdi, kuin äiti, että syöt terveellisesti.

Älä etsi onnea tai elämyksiä. Etsi merkityksellisyyttä. Onko jotain missä haluaisit kehittyä vain omaksi iloksi?

Onko mitään, mitä haluaisit saavuttaa? Mitään, minkä jälkeen voisit taputtaa itseäsi olkapäälle, että koville se otti, mutta hyvin tehty?

Ala opiskella vaikka jotain kieltä ja tutustua sen maan kulttuuriin. Huomaat, kuinka itseluottamuksesi nousee, kun saat onnistumisen iloa. Sinun ei tarvitse puhua kenellekkään, koska aina löytyy sinua edistyneempia kerskumaan taidoillaan. Anna heidän vain huomata "itseluottamuksen aura"

Onko mitään harrastusta, mitä kohtaan tunnet suurta intohimoa?

intohimo antaa ihmiselle sen "auran", mitä muut pitävät vastustamattomana. Sinun ei tässäkään tapauksessa kannata "vaahdota" muille, intohimoisesta harrastuksestasi vaan anna intohimon olla osa "auraasi".

Kiitos tästä kommentista! Tässä on paljon hyvää asiaa, vaikka olenkin parista asiasta eri mieltä. Tuota esimerkiksi en allekirjoita, että kumppani (tai uusi ihmissuhde) tulee silloin kun vähiten odotat. Olin edellisen suhteen jälkeen neljä vuotta sinkkuna eikä kukaan tullut ovelle koputtelemaan. Vasta sitten kun latasin tinderin, aloin tavata uusia ihmisiä. Itse asiassa se oli juuri tämä ystäväni (vai saako niin nyt sanoa, ettei kukaan nyt ymmärrä väärin) joka sen minulle latasi. Itse en olisi sitä oma-aloitteisesti tehnyt, mutta hän alkoi kannustaa, että nyt vain treffeille, kun erosta oli kulunut reilu vuosi. 

Kovasti toivoisin, että löytäisin jonkin intohimon, mutta en ole sitä valitettavasti löytänyt. 

ap

Millaisista asioista yleensä tykkäät keskustella muiden ihmisten kanssa? Voisiko niistä aiheista löytyä jotain, mihin haluaisit perehtyä vieläkin enemmän?  Politiikka? Yhteiskunnalliset asiat? Historia? Jokin muu?

- eri - 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on lähtenyt laukalle. Ap on tehnyt selväksi, että ei ota neuvoja vastaan. Ok, se on hänen oikeutensa. Onko ap addiktoitunut tässä ketjussa siihen huomioon minkä saa, huomio jota ei saa tosielämässä ja siksi jatkaa? Usea olisi jo pistänyt palstan kiinni ja jatkanut elämää, kun olisi todennut, että täältä ei nyt hänelle mieleisiä ratkaisuja tule.

Huvitti hieman jonkun kirjoittama kommentti tähän ketjuun kuinka oman elämän onnelliset jakaa neuvoja ja kuinka nämä ihmiset eivät kuitenkaan elä sen mukaan.

Uutisarvoinen asia kenties jollekin, mutta monet ihmiset ovat oikeasti niin onnellisia vaikeuksien jälkeen, että se on jo luissa ja ytimissä kiinni. On ihmisiä, jotka ovat niin kirkasta valoa täynnä, että mielessä on ongelmien sijaan vain pino ratkaisuja asioihin.

Toivon ap:lle hyvää matkaa, valoisampaa mieltä ja ehdotan, että seuraavan kerran terapiassa vaikka pompit tasajalkaa ja olet yhtä kärkäs kuin täällä.

Terapia on se paikka, jossa sinun ei tarvitse itseäsi pidätellä. Ehkä sen jälkeen terapeuttisikin löytää sinulle toimivia ratkaisuja.

no niin, jälleen kerran piti hieman tulla nälvimään, että kyllä minussa on jotain vikaa, kun täällä haen huomiota enkä ole poistunut. Niin jännä tosiaankin, kun koko ajan olen nimenomaan kertonut, että olen yksinäinen ja kaipaan huomiota ja seuraa. Mutta olipa mahtavaa, että sinäkin sen oivalsit. 

Erikoista, että kehotat hyppimään terapiassa tasajalkaa, mutta täältä kehottaisit poistumaan. Mitä pahaa siinä on, että pompin täällä sitä tasajalkaa? Jos se sinua ahdistaa, niin voit itse poistua ketjusta. 

ap

Terapiassa tasajalkaa hyppiminen hyödyttää sinua, täällä sen tekeminen ei.

Älä ota joka asiaa hyökkäyksenä. Sen kun lopetat, voit löytää oivalluksia. Kukaan ei sinua nälvi, tuupi, pilkkaa. Sinä itse hyökkäät, kun koet itsesi uhatuksi. Ymmärrettävää, mutta ei hyödytä sinua millään tavoin. Miksi siis jatkaa toimintatapoja, kaavoja, joista ei ole hyötyä?

Et lue ihmisten neuvoja, vaan otat ne asiat, jotka vaikuttavat sinusta sopivilta oli kyseessä sitten hyökkäys tai puolustus.

Pohdi vaikka lapsiasi. Jos tyttäresi tai poikasi olisi samassa tilanteessa kuin sinä, minkälaisia neuvoja antaisit heille?

No mitä tuo on ellei nälvimistä, kun kirjoitit : "Onko ap addiktoitunut tässä ketjussa siihen huomioon minkä saa, huomio jota ei saa tosielämässä ja siksi jatkaa? Usea olisi jo pistänyt palstan kiinni ja jatkanut elämää, kun olisi todennut, että täältä ei nyt hänelle mieleisiä ratkaisuja tule." 

Ikään kuin minulla ei olisi oikeus puhua näistä asioista täällä. 

Tässä ketjussa on nyt tarjottu neuvoiksi sellaisia asioita, joita olen jo tehnyt pitkään. Miksi minä en saa sanoa näihin, että kyllä, olen jo kokeillut, ilman, että se koetaan hyökkäyksenä? Ei tässä ketjussa minua uhkaa mikään muu kuin se, että ihmiset pitävät minua tyhmänä ja selittävät asioita niin kuin pienelle lapselle. Juu, jotkut tarkoittavat hyvää eivätkä tiedä tilannetta, mutta kun sen kymmenennen kerran joudut selittämään, että kyllä, olen matkustanut yksin ja kyllä, olen yksinäinen, niin jossain vaiheessa se alkaa tuntua pelkältä kettuilulta. 

En nyt ihan tiedä, mitä sellaisia neuvoja tässä on annettu, jota en ota vastaan tai en ole jo kokeillut. Olen muutamia kommentoijia kiittänyt, jos he ovat tuoneet uusia näkökulmia, mutta miksi minun pitäisi teeskennellä, että nämä jo kokeilemani neuvot olisivat minulle uusia? 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.

Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan. 

ap

Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia. 

Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin. 

Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä. 

ap

Olen tuon aiemman kommentin kirjoittaja ja täsmennän lihavoimaani kohtaa. Ei tarkoiteta asiaa, jota tehdään täysin yksin, vaan asiaa, johon ei tarvita omaa ystävää tai kaveria mukaan. On hyväkin, jos samaa asiaa on tekemässä muitakin ihmisiä, koska juuri siten tutustuu muihin ihmisiin. 

Jotkut lähtevät reppureissaamaan yksin ja reissulta palatessa on useita kavereita eri puolilta maailmaa. Ei jäädä odottamaan, että joku ystävä tai kaveri lähtisi mukaan vaan lähdetään yksin ja matkalla tutustutaan ihan uusiin ihmisiin. 

juu, tämäkin on kyllä jo kokeiltu. Olen ollut pari kertaa reissussa, joilla olen tavannut pari ihmistä, mutta se on tarkoittanut, että istutaan pari tuntia samassa pöydässä ja sitten liuetaan paikalta niiden kavereiden kanssa. 

Miten nämä parituntiset ovat menneet? Sun ei tarvitse vastata tähän palstalle vaan mieti itse asiaa. Osallistuitko aktiivisesti keskusteluun? Saitko nämä muut ihmiset nauramaan? Valitsitko itse puheenaiheita, joista syntyi mielenkiintoisia keskusteluja? Millaisia asioita teit, sanoit tai ehdotit, joiden omasta mielestäsi olisi pitänyt saada nämä ihmiset haluamaan tavata sut toisenkin kerran tai ainakin olisitte pitäneet yhteyttä? Ja sitten se, että tapaa koko reissun aikana pari ihmistä, ei riitä. Pitää tavata paljon ihmisiä. 

Olisit lisännyt vielä, että olitko tarpeeksi kaunis? Olitko tarpeeksi avokätinen? Oliko sinulla tarpeeksi heille annettavaa? Saitko muut tuntemaan itsensä sinua paremmaksi? Maksoitko tarpeeksi heille illallisia? Nuolitko tarpeeksi heidän jalanpohjiaan?

Kas tässä, siinä sinulle syy. Et vaan ollut tarpeeksi jotain.
Nykyisin pitää antaa, jotta voi saada. Siinä tämän ajanhengen mukainen sanonta.

Tottakai. Vai meinasitko, että säälistä ollaan toisen ihmisen seurassa? Mitä tulee noihin muihin osiin kommenttiasi, niin niillä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Ihmiset nyt vaan hakeutuvat uudelleen sellaisten ihmisten seuraan, joiden seurassa edellisellä kerralla oli hauskaa. 

Minä en ole sanonut, että säälistä pitää olla, vaan aivan kuten sinä jatkat vahvistamaan asiaa, niin ihmisten on annettava jotain sille toiselle, koska muuten se olisi sääliä olla hänen seurassaan.

Tätä kutsutaan hyöty- yhteiskunnaksi, jossa sinulla on oltava jotain sille toiselle haluttavaa annettavaksi. Oli se sitten ihan vaan hauskuuttamista.

Jos et osaa tuoda muiden elämään hauskuutta tms, et voi olettaa, että muut antavat aikaansa sinulle. Minä kärjistin esimerkit, mutta lopultahan siitä on kyse. Riippuu vain mitä se toinen sinulta haluaa. Se voi hyvin vaihdella. Toiselta halutaan niitä autokyytejä, toiselta lapsenvahtiapua, toiselta iloista illanvieton järjestämistä ja tosilta rahaa lainaksi.
Ihan vaan sellainen, että tehdään yhdessä asioita, joista kumpikin pitää ei enää riitä.

Nyt pitää olla hauska ja antava, koska muutenhan sinun kanssasi joutuu olemaan ihan vaan säälistä.

Riittää se, jos molemmat haluavat tehdä sitä asiaa ja mieluiten juuri tämän toisen kanssa. Mutta noin muutoin olet oikeassa. Miksi olisin sellaisen ihmisen seurassa, jonka kanssa mulla on tylsää tai epämukavaa? Kun voin olla sellaisenkin ihmisen seurassa, jonka kanssa mulla on hauskaa ja mukavaa. Kyllä ihmissuhteissa on kyse siitä, että kumpikin osapuoli saa siitä jotain. Ei niin, että vain toinen antaa ja vain toinen saa. 

Olen yli 20 sivua nyt lukenut kommentteja. Olen surullinen, sillä ap itse sabotoi omaa elämäänsä.

Eräs läheinen sairasti masennusta ja hän toimi aivan kuten ap. Kysyi neuvoja, mutta neuvot olivat aina vähintäänkin huonoja. Niissä oli aina jotain vikaa tai sitten neuvon antaja jollain tavoin yritti pilkata häntä.

Sairastuin itse uupumukseen ja oli pakko katkaista välit. Jouduin itse uupumuksen vuoksi sairauslomalle, koska tämä läheinen vei kaikki voimat masennuksesta johtuvalla negatiivisuudellaan. Kuulin, että muutamat muutkin olivat tehneet niin.

Ymmärrän masennuksen ja sen synkkyyyden. Se synkkyys tarttuu ajan kuluessa muihinkin ihmisiin jos sille ei tee jotain asennemuutoksen muodossa. On vaikeaa varmasti, mutta totuus on, että ei kukaan jaksa loputtomiin sellaista. Se vie voimat ja elämän ihmisestä.

Mielestäni täällä on annettu hyviäkin neuvoja.

Varmasti ap kommentoi minullekin kuinka ilkeä olen ja saan kaikki itkemään. Toivottavasti hän ymmärtää pointin kirjoituksessani.

Älä sabotoi elämääsi. Masennuksen alle jää kaikki läheiset lapsia myöten (äitini sairasti masennusta suurimman osan lapsuuttani). Tee muutosaskelia pikkuhiljaa vaikka sitten lastesi vuoksi. Älä tappele vastaan joka hetki, kun joku ei miellytä. Lue kommentit ajatuksella. Eri mieltä saa totta kai olla, mutta nyt koet vastustusta selkeästi masennuksen vuoksi.

Kaikkea hyvää sinulle toipumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanisi ahdistaa kun koko ajan vaadit häneltä ystävällisyyttä ja huomiota. Peräänny ja anna hänelle tilaa. Eli luovu ja päästä irti. Sen jälkeen voit saada huomiota kumppaniltasi. Mutta ittipäästämisen pitää lähteä sydämestä, ei vain sen vuoksi että irtipäästämisellä saavuttaisit jotain. Tutumpi ajatus on ehkäpä että kun päästää irti, lakkaa myös odottamasta toisilta ihmisiltä liikoja ja kun odotukset laskevat, kanssaihmiset luonnostaan ylittää ne = kokee saavansa jotakin enemmän.

Eli tuohan on juuri sitä, että se, että ei enää halua jotain, lasketaan sen asian saamiseksi. Eli käytännössähän tuo ei tarkoita yhtään mitään muuta kuin sitä, että pitää vain hyväksyä, että niitä asioita ei saa. Eli minun tapauksessani pitää vain hyväksyä, että olen yksin. Hieno filosofia eikä lainkaan "epäreilu".

Kaikki me olemme loppujen lopuksi "yksin".

Sinä olet "kokonainen" ainutlaatuinen, elämä, maailma.

Et ole "puolikas", joka tarvitsee jonkun vastaparin tekemään sinusta "kokonaisen".

olet kokonainen sekä parisuhteessa tai yksin.

Hämmästyttävän usein, saa kuulla, kuinka se elämänkumppani löytyy juuri silloin kun et ole etsimässä ketään!

Se monesti löytyy, kun menet työkavereiden kanssa parille kaljalle työpäivän jälkeen tai treenien jälkeen. Kun haiset hieltä, meikkisi on kulahtanut, tukkasi on "putkella" ja et edes kuvittele että kukaan voisi siinä "lookissa" kiinnostua sinusta. Menet vain puhtaasti viettämään hauskaa kaverien kanssa...

Olet silloin rento, avoin ja hauska. sinulla ei ole paineita löytää ketään. Silloin juuri joku kiinnostuu sinusta...

Silloin kun et ajattele että juuri nyt haluat epätoivoisesti löytää jonkun täyttämään tyhjyyden rakkaudella. Silloin kun et ajattele, että tämäkään ilta ei tuo muutosta. Kun istut yökerhossa parhainpiisi pukeutuneena, haisten epätoivolta, arvioiden ihmisten motiiveja ja tasoa.

Ainoa kahden ihmisen symbioottinen suhde, on äiti-lapsisuhde. Jos sinua ei ole lapsena hellitty ja pidetty sylissä tarpeeksi, niin aikuisena yrität korjata tätä "haavaa" halailemalla ja koskettelemalla vieraita ihmisiä. Antamalla vieraiden ihmisten käyttää sinua seksuaalisesti hyväkseen vain saadaksesi hetken läheisyyttä.

Muista että olet itsellesi maailman tärkein ja rakkain ihminen. Ala omaksi "äidiksesi". Lohduta itseäsi, kuten äiti lastaan.

Hanki itsellesi uusi patja, silkkilakanat, joissa on mukava nukkua, kuin vauvan. Käy usein rentouduttavassa suihkussa tai uimassa tai kylvyssä. Huolehdi, kuin äiti, että syöt terveellisesti.

Älä etsi onnea tai elämyksiä. Etsi merkityksellisyyttä. Onko jotain missä haluaisit kehittyä vain omaksi iloksi?

Onko mitään, mitä haluaisit saavuttaa? Mitään, minkä jälkeen voisit taputtaa itseäsi olkapäälle, että koville se otti, mutta hyvin tehty?

Ala opiskella vaikka jotain kieltä ja tutustua sen maan kulttuuriin. Huomaat, kuinka itseluottamuksesi nousee, kun saat onnistumisen iloa. Sinun ei tarvitse puhua kenellekkään, koska aina löytyy sinua edistyneempia kerskumaan taidoillaan. Anna heidän vain huomata "itseluottamuksen aura"

Onko mitään harrastusta, mitä kohtaan tunnet suurta intohimoa?

intohimo antaa ihmiselle sen "auran", mitä muut pitävät vastustamattomana. Sinun ei tässäkään tapauksessa kannata "vaahdota" muille, intohimoisesta harrastuksestasi vaan anna intohimon olla osa "auraasi".

Kiitos tästä kommentista! Tässä on paljon hyvää asiaa, vaikka olenkin parista asiasta eri mieltä. Tuota esimerkiksi en allekirjoita, että kumppani (tai uusi ihmissuhde) tulee silloin kun vähiten odotat. Olin edellisen suhteen jälkeen neljä vuotta sinkkuna eikä kukaan tullut ovelle koputtelemaan. Vasta sitten kun latasin tinderin, aloin tavata uusia ihmisiä. Itse asiassa se oli juuri tämä ystäväni (vai saako niin nyt sanoa, ettei kukaan nyt ymmärrä väärin) joka sen minulle latasi. Itse en olisi sitä oma-aloitteisesti tehnyt, mutta hän alkoi kannustaa, että nyt vain treffeille, kun erosta oli kulunut reilu vuosi. 

Kovasti toivoisin, että löytäisin jonkin intohimon, mutta en ole sitä valitettavasti löytänyt. 

ap

Millaisista asioista yleensä tykkäät keskustella muiden ihmisten kanssa? Voisiko niistä aiheista löytyä jotain, mihin haluaisit perehtyä vieläkin enemmän?  Politiikka? Yhteiskunnalliset asiat? Historia? Jokin muu?

- eri - 

Masennus ja yksinäisyys, kuten näkyy. :D 

Okei, vitsi. En oikein tiedä mitään kovin spesifejä aiheita, tykkään keskustella monenlaisista asioista. Ja enimmäkseen melko arkisella maalaisjärkisellä tasolla, kuten tässäkin, että periaatteessa voidaan löytää monenlaisia näkökulmia ja kokemuksia. Politiikasta jonkin verran, mutta se on hieman arka aihepiiri ja menee liian usein melko mustavalkoiseksi. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 20 sivua nyt lukenut kommentteja. Olen surullinen, sillä ap itse sabotoi omaa elämäänsä.

Eräs läheinen sairasti masennusta ja hän toimi aivan kuten ap. Kysyi neuvoja, mutta neuvot olivat aina vähintäänkin huonoja. Niissä oli aina jotain vikaa tai sitten neuvon antaja jollain tavoin yritti pilkata häntä.

Sairastuin itse uupumukseen ja oli pakko katkaista välit. Jouduin itse uupumuksen vuoksi sairauslomalle, koska tämä läheinen vei kaikki voimat masennuksesta johtuvalla negatiivisuudellaan. Kuulin, että muutamat muutkin olivat tehneet niin.

Ymmärrän masennuksen ja sen synkkyyyden. Se synkkyys tarttuu ajan kuluessa muihinkin ihmisiin jos sille ei tee jotain asennemuutoksen muodossa. On vaikeaa varmasti, mutta totuus on, että ei kukaan jaksa loputtomiin sellaista. Se vie voimat ja elämän ihmisestä.

Mielestäni täällä on annettu hyviäkin neuvoja.

Varmasti ap kommentoi minullekin kuinka ilkeä olen ja saan kaikki itkemään. Toivottavasti hän ymmärtää pointin kirjoituksessani.

Älä sabotoi elämääsi. Masennuksen alle jää kaikki läheiset lapsia myöten (äitini sairasti masennusta suurimman osan lapsuuttani). Tee muutosaskelia pikkuhiljaa vaikka sitten lastesi vuoksi. Älä tappele vastaan joka hetki, kun joku ei miellytä. Lue kommentit ajatuksella. Eri mieltä saa totta kai olla, mutta nyt koet vastustusta selkeästi masennuksen vuoksi.

Kaikkea hyvää sinulle toipumiseen.

siis ihan oikeasti, voitko näyttää, missä minä pilkkaan saamiani ehdotuksia. Se ei mielestäni ole pilkkaamista, että sanon, että olen kokeillut ja tiedän ne huonot puolet itsestäni ja tiedostan myös masennukseni eikä niitä asioita tarvitse toistaa. Enkä ole sanonut, että neuvot ovat huonoja, mutta minkä minä sille voin, että olen näitä jo kokeillut. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.

Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan. 

ap

Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia. 

Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin. 

Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä. 

ap

Olen tuon aiemman kommentin kirjoittaja ja täsmennän lihavoimaani kohtaa. Ei tarkoiteta asiaa, jota tehdään täysin yksin, vaan asiaa, johon ei tarvita omaa ystävää tai kaveria mukaan. On hyväkin, jos samaa asiaa on tekemässä muitakin ihmisiä, koska juuri siten tutustuu muihin ihmisiin. 

Jotkut lähtevät reppureissaamaan yksin ja reissulta palatessa on useita kavereita eri puolilta maailmaa. Ei jäädä odottamaan, että joku ystävä tai kaveri lähtisi mukaan vaan lähdetään yksin ja matkalla tutustutaan ihan uusiin ihmisiin. 

juu, tämäkin on kyllä jo kokeiltu. Olen ollut pari kertaa reissussa, joilla olen tavannut pari ihmistä, mutta se on tarkoittanut, että istutaan pari tuntia samassa pöydässä ja sitten liuetaan paikalta niiden kavereiden kanssa. 

Miten nämä parituntiset ovat menneet? Sun ei tarvitse vastata tähän palstalle vaan mieti itse asiaa. Osallistuitko aktiivisesti keskusteluun? Saitko nämä muut ihmiset nauramaan? Valitsitko itse puheenaiheita, joista syntyi mielenkiintoisia keskusteluja? Millaisia asioita teit, sanoit tai ehdotit, joiden omasta mielestäsi olisi pitänyt saada nämä ihmiset haluamaan tavata sut toisenkin kerran tai ainakin olisitte pitäneet yhteyttä? Ja sitten se, että tapaa koko reissun aikana pari ihmistä, ei riitä. Pitää tavata paljon ihmisiä. 

Olisit lisännyt vielä, että olitko tarpeeksi kaunis? Olitko tarpeeksi avokätinen? Oliko sinulla tarpeeksi heille annettavaa? Saitko muut tuntemaan itsensä sinua paremmaksi? Maksoitko tarpeeksi heille illallisia? Nuolitko tarpeeksi heidän jalanpohjiaan?

Kas tässä, siinä sinulle syy. Et vaan ollut tarpeeksi jotain.
Nykyisin pitää antaa, jotta voi saada. Siinä tämän ajanhengen mukainen sanonta.

Tottakai. Vai meinasitko, että säälistä ollaan toisen ihmisen seurassa? Mitä tulee noihin muihin osiin kommenttiasi, niin niillä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Ihmiset nyt vaan hakeutuvat uudelleen sellaisten ihmisten seuraan, joiden seurassa edellisellä kerralla oli hauskaa. 

Ja silti sanotaan, että vaikka olet iloinen, avulias, kiltti, antelias, kohtelias, huomioonottava, et ole oikeutettu yhtään mihinkään. Ja itse asiassa, jos olet kaikkia noita, olet surkea kynnysmatto. Ole tässä nyt sitten normaali.. 

ap

Voi ei.... istuttaisiinpa jossain terassilla niin selittäisin asian sulle. Ihminen voi olla hyväntuulinen ja hauska, vaikka pitää omat rajansa eikä ryhdy mielistelemään tai lahjomaan muita. Mielistelyllä, anteliaisuudella yms saa aikaan vain sen, että vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä. Niitä, jotka tekevät sinusta kynnysmaton. 

Tässä yhteydessä antamisella tarkoitetaan immateriaalisia asioita. Esimerkiksi vaikka sitä, että syntyy erinomainen ja mielenkiintoinen keskustelu aiheesta X. Osaat perustella omat mielipiteesi ja katsoa asioita myös muista näkökulmista kuin vain omastasi. Tuot siis keskusteluun uusia näkökulmia. Sulla on kolme korkeakoulututkintoa, joten et ole mikään sohvalla makaava Temppareiden katsoja. Toinen esimerkki on se, että osaat kertoa hauskasti vaikka jostain omassa elämässäsi sinulle tapahtuneesta kömmähdyksestä tai mokasta. Tilannekomiikka on useimpien mielestä paljon hauskempaa kuin valmiiden vitsien kertominen. 

Aha. Ja entä sitten? Mikähän tuossa oli nyt sellaista, minkä oletit olevan minulle uutta. En ole tyhmä. En vain tiedä, missä menee mielistelyn ja normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden raja. 

ap

Pääsääntöisesti mielistely on sitä, että myötäilee toista, vaikka olisikin ihan eri mieltä. Tai että haluaisit jo lähteä kotiin, mutta toisen vuoksi jäät vielä. Kohteliaisuuteen riittää ihan peruskäytöstavat. Eli tervehtii ja sanoo vaikka heippa, kun lähtee pois. Ei hauku eikä nimittele. Eikä kaiva nenäänsä.  Ei se sen enempää vaadi. Normaalia hyväntuulisuutta on se, että olet ihan aidosti hyvällä tuulella. Että sulla on hyvä fiilis, elämä tuntuu kivalta ja paikka ja seura, jossa olet, on mielestäsi - ainakin just sillä hetkellä - mukava. 

Okei, minä taidan sitten olla todella paha mielistelijä, kun minusta on ihan normaalia jäädä jonnekin, jos kaveri pyytää eikä ole mitään varsinaista syytä lähteä. Mitenkäs nämä oman arvonsa tuntevat sitten toimivat tilanteessa, jossa ollaan esimerkiksi yhteisellä kyydillä jossain ja toinen haluaa jäädä ja toinen lähteä? Lähteekö toinen pois autolla ja toinen sitten kävelee? Vai olisiko siinä kuitenkin sellainen paikka, että voi vähän joustaa siitä omasta halusta? 

ap

Me puhutaan nyt eri asiasta. Sinä puhut kavereiden kanssa yhdessä menemisestä ja minä taas puhuin tilanteista, joissa tapaa ihan uusia ihmisiä. Kun mä menen terassille ja tapaan siellä jonkun ihan uuden ihmisen, niin mikäli klo 21 haluan lähteä kotiin, en jää terassille sen vuoksi, että tämä uusi tuttavuus haluaa vielä jäädä. Jos taas olen sopinut lähteväni jonkun kaverini kanssa terassille, silloin tietysti voidaan tehdä kompromisseja. 

Okei, tuollainen tilanne olisi minulle kyllä todella epätodennäköinen. Siksi en nyt ihan ymmärtänyt esimerkkiäsi. En ole koskaan joutunut tilanteeseen (enkä usko joutuvanikaan), jossa minun pitäisi olla terassilla jonkun ventovieraan lapsenvahti.  

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.

Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.

Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu. 

Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.

Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä. 

ap

Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.

Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista. 

ap

No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.

Mistä sinä haluat minut siis herättää? Joo, tiedän, että olen masentunut. Joo, tiedän, että en voi omistaa ja pakottaa ihmisiä. Joo, tiedän, että pitää itse tehdä jotain. Joo, tiedän, että minusta ei pidetä. Joo, tiedän, että olen katkeroitunut. Joo, tiedän, että olen tässä keskustelussa vihainen, kun avaan kipeitä kohtiani. Joo, tiedän, että olen paska. Joo, tiedän, että olen uhriutuva marttyyri. 

Oliko muuta? Luuletko, että haluan olla tällainen ja pidän itsestäni tällaisena? 

ap

Vähän arkailuttaa kirjoittaa koska pelkään että tästäkin tulee jotain ilkeää sivallusta takaisin, mutta olen itse aikoinani saanut tältä palstalta apuja vastaavien ongelmien kanssa ja ne ovat herätelleet minua kehittämään itseäni + tätä ketjua ehkä lukee joku muukin joka voi keskustelusta hyötyä, joten mennään nyt.

Pointtina oli herättää kiinnittämään huomiota omiin sosiaalisiin taitoihin ja siihen miten puhuu muille ihmisille. Masentunutkin ihminen voi kohdella muita ihmisiä kauniisti ja ymmärtäväisesti. Ja sellainen muutos käytöksessä todennäköisesti auttaisi hurjasti ihmissuhteiden kehittämisessä ja sitä kautta voisi auttaa myös yksinäisyydestä kumpuavaan masennukseen. Jokaisen elämä toki on omalla vastuullaan ja jokainen päättää itse miten haluaa sitä elää, joten tämäkin on vain ehdotus.

En tiedä, miten teillä muilla on, mutta minulle tämä palsta on sellainen "likasanko", jonne kippaan pahan oloni. Tosielämässä en todellakaan vänkää tuntemattomien kanssa tällä tavalla vaan olen hyvinkin nöyrä ja hymistelevä ja arka ilmaisemaan omia kärkkäitä mielipiteitä. Edes terapeutilleni en ole puhunut samalla tavalla kuin tässä ketjussa. Ja monien on tätä varmasti todella vaikea uskoa, mutta oikeasti suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti. Tästä tuolla aiemmin jo kerroinkin erään esimerkin, mutta sekin ymmärrettiin ihan väärin, joten en toista sitä tässä enää. Töissä olen todella arka antamaan negatiivista palautetta ja asettelen sanani tarkasti ja jopa menetän yöuneni, kun pelkään, että pahoitan jonkun mielen. 

Ystävilleni en ole koskaan näistä asioista puhunut, mutta miesystävälleni kyllä. Tosiaan en tiedä puhutteko te ystävillenne yhtä suoraan kuin tällä palstalla nimettömille haukkujille, mutta minulla nämä eroavat aika paljon toisistaan. Toisaalta myöskään ystäväni eivät puhu minulle tällaisia asioita, kuin minulle on tässä ketjussa sanottu, joten siinäkin mielessä tilanne on täysin erilainen. 

ap

Kerroit jossain kommentissasi kaipaavasi työelämässä arvostusta. Voin kertoa, että jos yrittäjänä sun asenteesi on tuo, edes työntekijäsi eivät arvosta sua. Rakentavan palautteen pitäisi tulla suht luonnostaan, jotta on hyvä johtamaan - edes omaa - firmaa. 

Jahas, upeaa, että tulit kertomaan minulle tämänkin. Kiitos paljon. Laitanpas firmasta pillit pussiin heti huomenna. 

(Missä sanoin, että minulla on työntekijöitä?) 

ap

Kuulostat ihmiseltä jolle ei ole kiva sanoa yhtään mitään, kun tulee kärkästä ja lyttäävää vastausta takaisin.

Miten sinusta pitäisi reagoida, kun ventovieras tulee palstalla sanomaan, että minä en osaa työtäni? Onko se tosiaan "yhtään mitään"? 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanisi ahdistaa kun koko ajan vaadit häneltä ystävällisyyttä ja huomiota. Peräänny ja anna hänelle tilaa. Eli luovu ja päästä irti. Sen jälkeen voit saada huomiota kumppaniltasi. Mutta ittipäästämisen pitää lähteä sydämestä, ei vain sen vuoksi että irtipäästämisellä saavuttaisit jotain. Tutumpi ajatus on ehkäpä että kun päästää irti, lakkaa myös odottamasta toisilta ihmisiltä liikoja ja kun odotukset laskevat, kanssaihmiset luonnostaan ylittää ne = kokee saavansa jotakin enemmän.

Eli tuohan on juuri sitä, että se, että ei enää halua jotain, lasketaan sen asian saamiseksi. Eli käytännössähän tuo ei tarkoita yhtään mitään muuta kuin sitä, että pitää vain hyväksyä, että niitä asioita ei saa. Eli minun tapauksessani pitää vain hyväksyä, että olen yksin. Hieno filosofia eikä lainkaan "epäreilu".

Kaikki me olemme loppujen lopuksi "yksin".

Sinä olet "kokonainen" ainutlaatuinen, elämä, maailma.

Et ole "puolikas", joka tarvitsee jonkun vastaparin tekemään sinusta "kokonaisen".

olet kokonainen sekä parisuhteessa tai yksin.

Hämmästyttävän usein, saa kuulla, kuinka se elämänkumppani löytyy juuri silloin kun et ole etsimässä ketään!

Se monesti löytyy, kun menet työkavereiden kanssa parille kaljalle työpäivän jälkeen tai treenien jälkeen. Kun haiset hieltä, meikkisi on kulahtanut, tukkasi on "putkella" ja et edes kuvittele että kukaan voisi siinä "lookissa" kiinnostua sinusta. Menet vain puhtaasti viettämään hauskaa kaverien kanssa...

Olet silloin rento, avoin ja hauska. sinulla ei ole paineita löytää ketään. Silloin juuri joku kiinnostuu sinusta...

Silloin kun et ajattele että juuri nyt haluat epätoivoisesti löytää jonkun täyttämään tyhjyyden rakkaudella. Silloin kun et ajattele, että tämäkään ilta ei tuo muutosta. Kun istut yökerhossa parhainpiisi pukeutuneena, haisten epätoivolta, arvioiden ihmisten motiiveja ja tasoa.

Ainoa kahden ihmisen symbioottinen suhde, on äiti-lapsisuhde. Jos sinua ei ole lapsena hellitty ja pidetty sylissä tarpeeksi, niin aikuisena yrität korjata tätä "haavaa" halailemalla ja koskettelemalla vieraita ihmisiä. Antamalla vieraiden ihmisten käyttää sinua seksuaalisesti hyväkseen vain saadaksesi hetken läheisyyttä.

Muista että olet itsellesi maailman tärkein ja rakkain ihminen. Ala omaksi "äidiksesi". Lohduta itseäsi, kuten äiti lastaan.

Hanki itsellesi uusi patja, silkkilakanat, joissa on mukava nukkua, kuin vauvan. Käy usein rentouduttavassa suihkussa tai uimassa tai kylvyssä. Huolehdi, kuin äiti, että syöt terveellisesti.

Älä etsi onnea tai elämyksiä. Etsi merkityksellisyyttä. Onko jotain missä haluaisit kehittyä vain omaksi iloksi?

Onko mitään, mitä haluaisit saavuttaa? Mitään, minkä jälkeen voisit taputtaa itseäsi olkapäälle, että koville se otti, mutta hyvin tehty?

Ala opiskella vaikka jotain kieltä ja tutustua sen maan kulttuuriin. Huomaat, kuinka itseluottamuksesi nousee, kun saat onnistumisen iloa. Sinun ei tarvitse puhua kenellekkään, koska aina löytyy sinua edistyneempia kerskumaan taidoillaan. Anna heidän vain huomata "itseluottamuksen aura"

Onko mitään harrastusta, mitä kohtaan tunnet suurta intohimoa?

intohimo antaa ihmiselle sen "auran", mitä muut pitävät vastustamattomana. Sinun ei tässäkään tapauksessa kannata "vaahdota" muille, intohimoisesta harrastuksestasi vaan anna intohimon olla osa "auraasi".

Kiitos tästä kommentista! Tässä on paljon hyvää asiaa, vaikka olenkin parista asiasta eri mieltä. Tuota esimerkiksi en allekirjoita, että kumppani (tai uusi ihmissuhde) tulee silloin kun vähiten odotat. Olin edellisen suhteen jälkeen neljä vuotta sinkkuna eikä kukaan tullut ovelle koputtelemaan. Vasta sitten kun latasin tinderin, aloin tavata uusia ihmisiä. Itse asiassa se oli juuri tämä ystäväni (vai saako niin nyt sanoa, ettei kukaan nyt ymmärrä väärin) joka sen minulle latasi. Itse en olisi sitä oma-aloitteisesti tehnyt, mutta hän alkoi kannustaa, että nyt vain treffeille, kun erosta oli kulunut reilu vuosi. 

Kovasti toivoisin, että löytäisin jonkin intohimon, mutta en ole sitä valitettavasti löytänyt. 

ap

Millaisista asioista yleensä tykkäät keskustella muiden ihmisten kanssa? Voisiko niistä aiheista löytyä jotain, mihin haluaisit perehtyä vieläkin enemmän?  Politiikka? Yhteiskunnalliset asiat? Historia? Jokin muu?

- eri - 

Masennus ja yksinäisyys, kuten näkyy. :D 

Okei, vitsi. En oikein tiedä mitään kovin spesifejä aiheita, tykkään keskustella monenlaisista asioista. Ja enimmäkseen melko arkisella maalaisjärkisellä tasolla, kuten tässäkin, että periaatteessa voidaan löytää monenlaisia näkökulmia ja kokemuksia. Politiikasta jonkin verran, mutta se on hieman arka aihepiiri ja menee liian usein melko mustavalkoiseksi. 

ap

Uusiin ihmisiin tutustuessa kannattaakin alussa keskustella arkisella maalaisjärkisellä tasolla. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö voisi jostain niistä aiheista hankkia enemmänkin tietoa. Perehtyä syvällisemmin aiheeseen. Koska silloin keskustelun edetessä voi kertoa toiselle aiheesta jotain, mitä tämä ei aiemmin ollut tiennytkään. Tai antaa aiheeseen uudenlaisen näkökulman. Politiikka on tosiaan monesti vähän arka aihepiiri ja siitä on parempi keskustella vasta sitten, kun toista ihmistä jo tuntee vähän paremmin. 

Tämä ei nyt sua varsinaisesti auta, koska et ole minä. Mutta kerronpa kuitenkin. Mun yksi intohimoni on ruuanlaitto. Olen siis harrastelijakokki. Kuulun FB:ssä useampaan ruokaryhmään. Näistä on sitten löytynyt pari ihmistä, joiden kanssa (ennen pandemiaa siis) käytiin erilaisilla ruokaan ja viineihin liittyvillä messuilla ja muissa tapahtumissa. Ja vähitellen tutustuttiin paremmin ja ollaan käyty yhdessä ravintoloissa syömässä. Toinen intohimoni on retro. Ja senkin kiinnostuksen vuoksi olen parissa aiheeseen liittyvässä FB-ryhmässä. On löytynyt ihmisiä, joiden kanssa kävin (ja jälleen ennen pandemiaa) vintage-messuilla, kirppiksillä jne. Tutustumisen myötä ollaan sitten viestitelty muutakin kuin vain näihin aihealueisiin liittyviä juttuja. Erään ihmisen - joka nykyisin onkin läheisin ystäväni - intohimoina on ruuanlaitto JA retro. Ja tosiaan sosiaalisen median kautta häneenkin tutustuin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.

Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan. 

ap

Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia. 

Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin. 

Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä. 

ap

Olen tuon aiemman kommentin kirjoittaja ja täsmennän lihavoimaani kohtaa. Ei tarkoiteta asiaa, jota tehdään täysin yksin, vaan asiaa, johon ei tarvita omaa ystävää tai kaveria mukaan. On hyväkin, jos samaa asiaa on tekemässä muitakin ihmisiä, koska juuri siten tutustuu muihin ihmisiin. 

Jotkut lähtevät reppureissaamaan yksin ja reissulta palatessa on useita kavereita eri puolilta maailmaa. Ei jäädä odottamaan, että joku ystävä tai kaveri lähtisi mukaan vaan lähdetään yksin ja matkalla tutustutaan ihan uusiin ihmisiin. 

juu, tämäkin on kyllä jo kokeiltu. Olen ollut pari kertaa reissussa, joilla olen tavannut pari ihmistä, mutta se on tarkoittanut, että istutaan pari tuntia samassa pöydässä ja sitten liuetaan paikalta niiden kavereiden kanssa. 

Miten nämä parituntiset ovat menneet? Sun ei tarvitse vastata tähän palstalle vaan mieti itse asiaa. Osallistuitko aktiivisesti keskusteluun? Saitko nämä muut ihmiset nauramaan? Valitsitko itse puheenaiheita, joista syntyi mielenkiintoisia keskusteluja? Millaisia asioita teit, sanoit tai ehdotit, joiden omasta mielestäsi olisi pitänyt saada nämä ihmiset haluamaan tavata sut toisenkin kerran tai ainakin olisitte pitäneet yhteyttä? Ja sitten se, että tapaa koko reissun aikana pari ihmistä, ei riitä. Pitää tavata paljon ihmisiä. 

Olisit lisännyt vielä, että olitko tarpeeksi kaunis? Olitko tarpeeksi avokätinen? Oliko sinulla tarpeeksi heille annettavaa? Saitko muut tuntemaan itsensä sinua paremmaksi? Maksoitko tarpeeksi heille illallisia? Nuolitko tarpeeksi heidän jalanpohjiaan?

Kas tässä, siinä sinulle syy. Et vaan ollut tarpeeksi jotain.
Nykyisin pitää antaa, jotta voi saada. Siinä tämän ajanhengen mukainen sanonta.

Tottakai. Vai meinasitko, että säälistä ollaan toisen ihmisen seurassa? Mitä tulee noihin muihin osiin kommenttiasi, niin niillä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Ihmiset nyt vaan hakeutuvat uudelleen sellaisten ihmisten seuraan, joiden seurassa edellisellä kerralla oli hauskaa. 

Ja silti sanotaan, että vaikka olet iloinen, avulias, kiltti, antelias, kohtelias, huomioonottava, et ole oikeutettu yhtään mihinkään. Ja itse asiassa, jos olet kaikkia noita, olet surkea kynnysmatto. Ole tässä nyt sitten normaali.. 

ap

Voi ei.... istuttaisiinpa jossain terassilla niin selittäisin asian sulle. Ihminen voi olla hyväntuulinen ja hauska, vaikka pitää omat rajansa eikä ryhdy mielistelemään tai lahjomaan muita. Mielistelyllä, anteliaisuudella yms saa aikaan vain sen, että vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä. Niitä, jotka tekevät sinusta kynnysmaton. 

Tässä yhteydessä antamisella tarkoitetaan immateriaalisia asioita. Esimerkiksi vaikka sitä, että syntyy erinomainen ja mielenkiintoinen keskustelu aiheesta X. Osaat perustella omat mielipiteesi ja katsoa asioita myös muista näkökulmista kuin vain omastasi. Tuot siis keskusteluun uusia näkökulmia. Sulla on kolme korkeakoulututkintoa, joten et ole mikään sohvalla makaava Temppareiden katsoja. Toinen esimerkki on se, että osaat kertoa hauskasti vaikka jostain omassa elämässäsi sinulle tapahtuneesta kömmähdyksestä tai mokasta. Tilannekomiikka on useimpien mielestä paljon hauskempaa kuin valmiiden vitsien kertominen. 

Aha. Ja entä sitten? Mikähän tuossa oli nyt sellaista, minkä oletit olevan minulle uutta. En ole tyhmä. En vain tiedä, missä menee mielistelyn ja normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden raja. 

ap

Pääsääntöisesti mielistely on sitä, että myötäilee toista, vaikka olisikin ihan eri mieltä. Tai että haluaisit jo lähteä kotiin, mutta toisen vuoksi jäät vielä. Kohteliaisuuteen riittää ihan peruskäytöstavat. Eli tervehtii ja sanoo vaikka heippa, kun lähtee pois. Ei hauku eikä nimittele. Eikä kaiva nenäänsä.  Ei se sen enempää vaadi. Normaalia hyväntuulisuutta on se, että olet ihan aidosti hyvällä tuulella. Että sulla on hyvä fiilis, elämä tuntuu kivalta ja paikka ja seura, jossa olet, on mielestäsi - ainakin just sillä hetkellä - mukava. 

Okei, minä taidan sitten olla todella paha mielistelijä, kun minusta on ihan normaalia jäädä jonnekin, jos kaveri pyytää eikä ole mitään varsinaista syytä lähteä. Mitenkäs nämä oman arvonsa tuntevat sitten toimivat tilanteessa, jossa ollaan esimerkiksi yhteisellä kyydillä jossain ja toinen haluaa jäädä ja toinen lähteä? Lähteekö toinen pois autolla ja toinen sitten kävelee? Vai olisiko siinä kuitenkin sellainen paikka, että voi vähän joustaa siitä omasta halusta? 

ap

Me puhutaan nyt eri asiasta. Sinä puhut kavereiden kanssa yhdessä menemisestä ja minä taas puhuin tilanteista, joissa tapaa ihan uusia ihmisiä. Kun mä menen terassille ja tapaan siellä jonkun ihan uuden ihmisen, niin mikäli klo 21 haluan lähteä kotiin, en jää terassille sen vuoksi, että tämä uusi tuttavuus haluaa vielä jäädä. Jos taas olen sopinut lähteväni jonkun kaverini kanssa terassille, silloin tietysti voidaan tehdä kompromisseja. 

Okei, tuollainen tilanne olisi minulle kyllä todella epätodennäköinen. Siksi en nyt ihan ymmärtänyt esimerkkiäsi. En ole koskaan joutunut tilanteeseen (enkä usko joutuvanikaan), jossa minun pitäisi olla terassilla jonkun ventovieraan lapsenvahti.  

ap

Ja siis kuka ylipäätään tuollaisessa tilanteessa sitten jäisi, vaikkei halua? Miksi ventovierasta pitäisi miellyttää jäämällä hänen seurakseen ellei edes viihdy tämän ihmisen kanssa? 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.

Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan. 

ap

Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia. 

Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin. 

Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä. 

ap

Olen tuon aiemman kommentin kirjoittaja ja täsmennän lihavoimaani kohtaa. Ei tarkoiteta asiaa, jota tehdään täysin yksin, vaan asiaa, johon ei tarvita omaa ystävää tai kaveria mukaan. On hyväkin, jos samaa asiaa on tekemässä muitakin ihmisiä, koska juuri siten tutustuu muihin ihmisiin. 

Jotkut lähtevät reppureissaamaan yksin ja reissulta palatessa on useita kavereita eri puolilta maailmaa. Ei jäädä odottamaan, että joku ystävä tai kaveri lähtisi mukaan vaan lähdetään yksin ja matkalla tutustutaan ihan uusiin ihmisiin. 

juu, tämäkin on kyllä jo kokeiltu. Olen ollut pari kertaa reissussa, joilla olen tavannut pari ihmistä, mutta se on tarkoittanut, että istutaan pari tuntia samassa pöydässä ja sitten liuetaan paikalta niiden kavereiden kanssa. 

Miten nämä parituntiset ovat menneet? Sun ei tarvitse vastata tähän palstalle vaan mieti itse asiaa. Osallistuitko aktiivisesti keskusteluun? Saitko nämä muut ihmiset nauramaan? Valitsitko itse puheenaiheita, joista syntyi mielenkiintoisia keskusteluja? Millaisia asioita teit, sanoit tai ehdotit, joiden omasta mielestäsi olisi pitänyt saada nämä ihmiset haluamaan tavata sut toisenkin kerran tai ainakin olisitte pitäneet yhteyttä? Ja sitten se, että tapaa koko reissun aikana pari ihmistä, ei riitä. Pitää tavata paljon ihmisiä. 

Olisit lisännyt vielä, että olitko tarpeeksi kaunis? Olitko tarpeeksi avokätinen? Oliko sinulla tarpeeksi heille annettavaa? Saitko muut tuntemaan itsensä sinua paremmaksi? Maksoitko tarpeeksi heille illallisia? Nuolitko tarpeeksi heidän jalanpohjiaan?

Kas tässä, siinä sinulle syy. Et vaan ollut tarpeeksi jotain.
Nykyisin pitää antaa, jotta voi saada. Siinä tämän ajanhengen mukainen sanonta.

Tottakai. Vai meinasitko, että säälistä ollaan toisen ihmisen seurassa? Mitä tulee noihin muihin osiin kommenttiasi, niin niillä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Ihmiset nyt vaan hakeutuvat uudelleen sellaisten ihmisten seuraan, joiden seurassa edellisellä kerralla oli hauskaa. 

Ja silti sanotaan, että vaikka olet iloinen, avulias, kiltti, antelias, kohtelias, huomioonottava, et ole oikeutettu yhtään mihinkään. Ja itse asiassa, jos olet kaikkia noita, olet surkea kynnysmatto. Ole tässä nyt sitten normaali.. 

ap

Voi ei.... istuttaisiinpa jossain terassilla niin selittäisin asian sulle. Ihminen voi olla hyväntuulinen ja hauska, vaikka pitää omat rajansa eikä ryhdy mielistelemään tai lahjomaan muita. Mielistelyllä, anteliaisuudella yms saa aikaan vain sen, että vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä. Niitä, jotka tekevät sinusta kynnysmaton. 

Tässä yhteydessä antamisella tarkoitetaan immateriaalisia asioita. Esimerkiksi vaikka sitä, että syntyy erinomainen ja mielenkiintoinen keskustelu aiheesta X. Osaat perustella omat mielipiteesi ja katsoa asioita myös muista näkökulmista kuin vain omastasi. Tuot siis keskusteluun uusia näkökulmia. Sulla on kolme korkeakoulututkintoa, joten et ole mikään sohvalla makaava Temppareiden katsoja. Toinen esimerkki on se, että osaat kertoa hauskasti vaikka jostain omassa elämässäsi sinulle tapahtuneesta kömmähdyksestä tai mokasta. Tilannekomiikka on useimpien mielestä paljon hauskempaa kuin valmiiden vitsien kertominen. 

Aha. Ja entä sitten? Mikähän tuossa oli nyt sellaista, minkä oletit olevan minulle uutta. En ole tyhmä. En vain tiedä, missä menee mielistelyn ja normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden raja. 

ap

Pääsääntöisesti mielistely on sitä, että myötäilee toista, vaikka olisikin ihan eri mieltä. Tai että haluaisit jo lähteä kotiin, mutta toisen vuoksi jäät vielä. Kohteliaisuuteen riittää ihan peruskäytöstavat. Eli tervehtii ja sanoo vaikka heippa, kun lähtee pois. Ei hauku eikä nimittele. Eikä kaiva nenäänsä.  Ei se sen enempää vaadi. Normaalia hyväntuulisuutta on se, että olet ihan aidosti hyvällä tuulella. Että sulla on hyvä fiilis, elämä tuntuu kivalta ja paikka ja seura, jossa olet, on mielestäsi - ainakin just sillä hetkellä - mukava. 

Okei, minä taidan sitten olla todella paha mielistelijä, kun minusta on ihan normaalia jäädä jonnekin, jos kaveri pyytää eikä ole mitään varsinaista syytä lähteä. Mitenkäs nämä oman arvonsa tuntevat sitten toimivat tilanteessa, jossa ollaan esimerkiksi yhteisellä kyydillä jossain ja toinen haluaa jäädä ja toinen lähteä? Lähteekö toinen pois autolla ja toinen sitten kävelee? Vai olisiko siinä kuitenkin sellainen paikka, että voi vähän joustaa siitä omasta halusta? 

ap

Me puhutaan nyt eri asiasta. Sinä puhut kavereiden kanssa yhdessä menemisestä ja minä taas puhuin tilanteista, joissa tapaa ihan uusia ihmisiä. Kun mä menen terassille ja tapaan siellä jonkun ihan uuden ihmisen, niin mikäli klo 21 haluan lähteä kotiin, en jää terassille sen vuoksi, että tämä uusi tuttavuus haluaa vielä jäädä. Jos taas olen sopinut lähteväni jonkun kaverini kanssa terassille, silloin tietysti voidaan tehdä kompromisseja. 

Okei, tuollainen tilanne olisi minulle kyllä todella epätodennäköinen. Siksi en nyt ihan ymmärtänyt esimerkkiäsi. En ole koskaan joutunut tilanteeseen (enkä usko joutuvanikaan), jossa minun pitäisi olla terassilla jonkun ventovieraan lapsenvahti.  

ap

No mun kommenttini tähän threadiin liittyy kommenttiini nro 416. Vastasin siinä sinun kommenttiisi, jossa kerroit pari kertaa reissanneesi yksin ja tutustuneesi pariin uuteen ihmiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 20 sivua nyt lukenut kommentteja. Olen surullinen, sillä ap itse sabotoi omaa elämäänsä.

Eräs läheinen sairasti masennusta ja hän toimi aivan kuten ap. Kysyi neuvoja, mutta neuvot olivat aina vähintäänkin huonoja. Niissä oli aina jotain vikaa tai sitten neuvon antaja jollain tavoin yritti pilkata häntä.

Sairastuin itse uupumukseen ja oli pakko katkaista välit. Jouduin itse uupumuksen vuoksi sairauslomalle, koska tämä läheinen vei kaikki voimat masennuksesta johtuvalla negatiivisuudellaan. Kuulin, että muutamat muutkin olivat tehneet niin.

Ymmärrän masennuksen ja sen synkkyyyden. Se synkkyys tarttuu ajan kuluessa muihinkin ihmisiin jos sille ei tee jotain asennemuutoksen muodossa. On vaikeaa varmasti, mutta totuus on, että ei kukaan jaksa loputtomiin sellaista. Se vie voimat ja elämän ihmisestä.

Mielestäni täällä on annettu hyviäkin neuvoja.

Varmasti ap kommentoi minullekin kuinka ilkeä olen ja saan kaikki itkemään. Toivottavasti hän ymmärtää pointin kirjoituksessani.

Älä sabotoi elämääsi. Masennuksen alle jää kaikki läheiset lapsia myöten (äitini sairasti masennusta suurimman osan lapsuuttani). Tee muutosaskelia pikkuhiljaa vaikka sitten lastesi vuoksi. Älä tappele vastaan joka hetki, kun joku ei miellytä. Lue kommentit ajatuksella. Eri mieltä saa totta kai olla, mutta nyt koet vastustusta selkeästi masennuksen vuoksi.

Kaikkea hyvää sinulle toipumiseen.

siis ihan oikeasti, voitko näyttää, missä minä pilkkaan saamiani ehdotuksia. Se ei mielestäni ole pilkkaamista, että sanon, että olen kokeillut ja tiedän ne huonot puolet itsestäni ja tiedostan myös masennukseni eikä niitä asioita tarvitse toistaa. Enkä ole sanonut, että neuvot ovat huonoja, mutta minkä minä sille voin, että olen näitä jo kokeillut. 

ap

Joku esimerkiksi neuvoi luopumaan haitallisista ajatus- ja toimintamalleista. Se on mielestäni todella hyvä neuvo kenelle tahansa. Et ilmeisesti ole sitä kokeillut tai muuten et olisi tässä ketjussa enää.

Ja kun kirjoitin palkkaamisesta, en tarkoittanut sinua, vaan kerroin oman tarinani. Olen kuitenkin menneisyydestä oppinut sen, että en lähde väittelemään masentuneen kanssa. Läheiseni teki samaa kuin sinä nyt; ei kuunnellut kunnolla ja otti asiasta sen minkä koki siinä kohdassa tarpeelliseksi.

Toivon oikeasti sinulle kaikkea hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.

Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.

Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu. 

Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.

Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä. 

ap

Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.

Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista. 

ap

No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.

Mistä sinä haluat minut siis herättää? Joo, tiedän, että olen masentunut. Joo, tiedän, että en voi omistaa ja pakottaa ihmisiä. Joo, tiedän, että pitää itse tehdä jotain. Joo, tiedän, että minusta ei pidetä. Joo, tiedän, että olen katkeroitunut. Joo, tiedän, että olen tässä keskustelussa vihainen, kun avaan kipeitä kohtiani. Joo, tiedän, että olen paska. Joo, tiedän, että olen uhriutuva marttyyri. 

Oliko muuta? Luuletko, että haluan olla tällainen ja pidän itsestäni tällaisena? 

ap

Vähän arkailuttaa kirjoittaa koska pelkään että tästäkin tulee jotain ilkeää sivallusta takaisin, mutta olen itse aikoinani saanut tältä palstalta apuja vastaavien ongelmien kanssa ja ne ovat herätelleet minua kehittämään itseäni + tätä ketjua ehkä lukee joku muukin joka voi keskustelusta hyötyä, joten mennään nyt.

Pointtina oli herättää kiinnittämään huomiota omiin sosiaalisiin taitoihin ja siihen miten puhuu muille ihmisille. Masentunutkin ihminen voi kohdella muita ihmisiä kauniisti ja ymmärtäväisesti. Ja sellainen muutos käytöksessä todennäköisesti auttaisi hurjasti ihmissuhteiden kehittämisessä ja sitä kautta voisi auttaa myös yksinäisyydestä kumpuavaan masennukseen. Jokaisen elämä toki on omalla vastuullaan ja jokainen päättää itse miten haluaa sitä elää, joten tämäkin on vain ehdotus.

En tiedä, miten teillä muilla on, mutta minulle tämä palsta on sellainen "likasanko", jonne kippaan pahan oloni. Tosielämässä en todellakaan vänkää tuntemattomien kanssa tällä tavalla vaan olen hyvinkin nöyrä ja hymistelevä ja arka ilmaisemaan omia kärkkäitä mielipiteitä. Edes terapeutilleni en ole puhunut samalla tavalla kuin tässä ketjussa. Ja monien on tätä varmasti todella vaikea uskoa, mutta oikeasti suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti. Tästä tuolla aiemmin jo kerroinkin erään esimerkin, mutta sekin ymmärrettiin ihan väärin, joten en toista sitä tässä enää. Töissä olen todella arka antamaan negatiivista palautetta ja asettelen sanani tarkasti ja jopa menetän yöuneni, kun pelkään, että pahoitan jonkun mielen. 

Ystävilleni en ole koskaan näistä asioista puhunut, mutta miesystävälleni kyllä. Tosiaan en tiedä puhutteko te ystävillenne yhtä suoraan kuin tällä palstalla nimettömille haukkujille, mutta minulla nämä eroavat aika paljon toisistaan. Toisaalta myöskään ystäväni eivät puhu minulle tällaisia asioita, kuin minulle on tässä ketjussa sanottu, joten siinäkin mielessä tilanne on täysin erilainen. 

ap

Kerroit jossain kommentissasi kaipaavasi työelämässä arvostusta. Voin kertoa, että jos yrittäjänä sun asenteesi on tuo, edes työntekijäsi eivät arvosta sua. Rakentavan palautteen pitäisi tulla suht luonnostaan, jotta on hyvä johtamaan - edes omaa - firmaa. 

Jahas, upeaa, että tulit kertomaan minulle tämänkin. Kiitos paljon. Laitanpas firmasta pillit pussiin heti huomenna. 

(Missä sanoin, että minulla on työntekijöitä?) 

ap

Kuulostat ihmiseltä jolle ei ole kiva sanoa yhtään mitään, kun tulee kärkästä ja lyttäävää vastausta takaisin.

Miten sinusta pitäisi reagoida, kun ventovieras tulee palstalla sanomaan, että minä en osaa työtäni? Onko se tosiaan "yhtään mitään"? 

ap

Ap, jos joku ventovieras sanoo, että et osaa työtäsi, niin voit ohittaa sen. Mitä se vieras sinusta tietää? Ei kaikkeen tarvitse tarrata kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanisi ahdistaa kun koko ajan vaadit häneltä ystävällisyyttä ja huomiota. Peräänny ja anna hänelle tilaa. Eli luovu ja päästä irti. Sen jälkeen voit saada huomiota kumppaniltasi. Mutta ittipäästämisen pitää lähteä sydämestä, ei vain sen vuoksi että irtipäästämisellä saavuttaisit jotain. Tutumpi ajatus on ehkäpä että kun päästää irti, lakkaa myös odottamasta toisilta ihmisiltä liikoja ja kun odotukset laskevat, kanssaihmiset luonnostaan ylittää ne = kokee saavansa jotakin enemmän.

Eli tuohan on juuri sitä, että se, että ei enää halua jotain, lasketaan sen asian saamiseksi. Eli käytännössähän tuo ei tarkoita yhtään mitään muuta kuin sitä, että pitää vain hyväksyä, että niitä asioita ei saa. Eli minun tapauksessani pitää vain hyväksyä, että olen yksin. Hieno filosofia eikä lainkaan "epäreilu".

Kaikki me olemme loppujen lopuksi "yksin".

Sinä olet "kokonainen" ainutlaatuinen, elämä, maailma.

Et ole "puolikas", joka tarvitsee jonkun vastaparin tekemään sinusta "kokonaisen".

olet kokonainen sekä parisuhteessa tai yksin.

Hämmästyttävän usein, saa kuulla, kuinka se elämänkumppani löytyy juuri silloin kun et ole etsimässä ketään!

Se monesti löytyy, kun menet työkavereiden kanssa parille kaljalle työpäivän jälkeen tai treenien jälkeen. Kun haiset hieltä, meikkisi on kulahtanut, tukkasi on "putkella" ja et edes kuvittele että kukaan voisi siinä "lookissa" kiinnostua sinusta. Menet vain puhtaasti viettämään hauskaa kaverien kanssa...

Olet silloin rento, avoin ja hauska. sinulla ei ole paineita löytää ketään. Silloin juuri joku kiinnostuu sinusta...

Silloin kun et ajattele että juuri nyt haluat epätoivoisesti löytää jonkun täyttämään tyhjyyden rakkaudella. Silloin kun et ajattele, että tämäkään ilta ei tuo muutosta. Kun istut yökerhossa parhainpiisi pukeutuneena, haisten epätoivolta, arvioiden ihmisten motiiveja ja tasoa.

Ainoa kahden ihmisen symbioottinen suhde, on äiti-lapsisuhde. Jos sinua ei ole lapsena hellitty ja pidetty sylissä tarpeeksi, niin aikuisena yrität korjata tätä "haavaa" halailemalla ja koskettelemalla vieraita ihmisiä. Antamalla vieraiden ihmisten käyttää sinua seksuaalisesti hyväkseen vain saadaksesi hetken läheisyyttä.

Muista että olet itsellesi maailman tärkein ja rakkain ihminen. Ala omaksi "äidiksesi". Lohduta itseäsi, kuten äiti lastaan.

Hanki itsellesi uusi patja, silkkilakanat, joissa on mukava nukkua, kuin vauvan. Käy usein rentouduttavassa suihkussa tai uimassa tai kylvyssä. Huolehdi, kuin äiti, että syöt terveellisesti.

Älä etsi onnea tai elämyksiä. Etsi merkityksellisyyttä. Onko jotain missä haluaisit kehittyä vain omaksi iloksi?

Onko mitään, mitä haluaisit saavuttaa? Mitään, minkä jälkeen voisit taputtaa itseäsi olkapäälle, että koville se otti, mutta hyvin tehty?

Ala opiskella vaikka jotain kieltä ja tutustua sen maan kulttuuriin. Huomaat, kuinka itseluottamuksesi nousee, kun saat onnistumisen iloa. Sinun ei tarvitse puhua kenellekkään, koska aina löytyy sinua edistyneempia kerskumaan taidoillaan. Anna heidän vain huomata "itseluottamuksen aura"

Onko mitään harrastusta, mitä kohtaan tunnet suurta intohimoa?

intohimo antaa ihmiselle sen "auran", mitä muut pitävät vastustamattomana. Sinun ei tässäkään tapauksessa kannata "vaahdota" muille, intohimoisesta harrastuksestasi vaan anna intohimon olla osa "auraasi".

Kiitos tästä kommentista! Tässä on paljon hyvää asiaa, vaikka olenkin parista asiasta eri mieltä. Tuota esimerkiksi en allekirjoita, että kumppani (tai uusi ihmissuhde) tulee silloin kun vähiten odotat. Olin edellisen suhteen jälkeen neljä vuotta sinkkuna eikä kukaan tullut ovelle koputtelemaan. Vasta sitten kun latasin tinderin, aloin tavata uusia ihmisiä. Itse asiassa se oli juuri tämä ystäväni (vai saako niin nyt sanoa, ettei kukaan nyt ymmärrä väärin) joka sen minulle latasi. Itse en olisi sitä oma-aloitteisesti tehnyt, mutta hän alkoi kannustaa, että nyt vain treffeille, kun erosta oli kulunut reilu vuosi. 

Kovasti toivoisin, että löytäisin jonkin intohimon, mutta en ole sitä valitettavasti löytänyt. 

ap

Millaisista asioista yleensä tykkäät keskustella muiden ihmisten kanssa? Voisiko niistä aiheista löytyä jotain, mihin haluaisit perehtyä vieläkin enemmän?  Politiikka? Yhteiskunnalliset asiat? Historia? Jokin muu?

- eri - 

Masennus ja yksinäisyys, kuten näkyy. :D 

Okei, vitsi. En oikein tiedä mitään kovin spesifejä aiheita, tykkään keskustella monenlaisista asioista. Ja enimmäkseen melko arkisella maalaisjärkisellä tasolla, kuten tässäkin, että periaatteessa voidaan löytää monenlaisia näkökulmia ja kokemuksia. Politiikasta jonkin verran, mutta se on hieman arka aihepiiri ja menee liian usein melko mustavalkoiseksi. 

ap

Uusiin ihmisiin tutustuessa kannattaakin alussa keskustella arkisella maalaisjärkisellä tasolla. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö voisi jostain niistä aiheista hankkia enemmänkin tietoa. Perehtyä syvällisemmin aiheeseen. Koska silloin keskustelun edetessä voi kertoa toiselle aiheesta jotain, mitä tämä ei aiemmin ollut tiennytkään. Tai antaa aiheeseen uudenlaisen näkökulman. Politiikka on tosiaan monesti vähän arka aihepiiri ja siitä on parempi keskustella vasta sitten, kun toista ihmistä jo tuntee vähän paremmin. 

Tämä ei nyt sua varsinaisesti auta, koska et ole minä. Mutta kerronpa kuitenkin. Mun yksi intohimoni on ruuanlaitto. Olen siis harrastelijakokki. Kuulun FB:ssä useampaan ruokaryhmään. Näistä on sitten löytynyt pari ihmistä, joiden kanssa (ennen pandemiaa siis) käytiin erilaisilla ruokaan ja viineihin liittyvillä messuilla ja muissa tapahtumissa. Ja vähitellen tutustuttiin paremmin ja ollaan käyty yhdessä ravintoloissa syömässä. Toinen intohimoni on retro. Ja senkin kiinnostuksen vuoksi olen parissa aiheeseen liittyvässä FB-ryhmässä. On löytynyt ihmisiä, joiden kanssa kävin (ja jälleen ennen pandemiaa) vintage-messuilla, kirppiksillä jne. Tutustumisen myötä ollaan sitten viestitelty muutakin kuin vain näihin aihealueisiin liittyviä juttuja. Erään ihmisen - joka nykyisin onkin läheisin ystäväni - intohimoina on ruuanlaitto JA retro. Ja tosiaan sosiaalisen median kautta häneenkin tutustuin. 

Juu jotain tuollaista olisi upeaa tehdä. Minäkin olen liittynyt muutamiin harrasteryhmiin, mutta ei niistä oikein mitään tosielämän tuttavuuksia ole syntynyt. Yhden henkilön kanssa oli puhetta tapaamisesta, mutta eipä siitäkään koskaan mitään tullut, kun se tapahtuma, josta puhuimme, peruttiin koronan takia. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.

Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan. 

ap

Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia. 

Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin. 

Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä. 

ap

Olen tuon aiemman kommentin kirjoittaja ja täsmennän lihavoimaani kohtaa. Ei tarkoiteta asiaa, jota tehdään täysin yksin, vaan asiaa, johon ei tarvita omaa ystävää tai kaveria mukaan. On hyväkin, jos samaa asiaa on tekemässä muitakin ihmisiä, koska juuri siten tutustuu muihin ihmisiin. 

Jotkut lähtevät reppureissaamaan yksin ja reissulta palatessa on useita kavereita eri puolilta maailmaa. Ei jäädä odottamaan, että joku ystävä tai kaveri lähtisi mukaan vaan lähdetään yksin ja matkalla tutustutaan ihan uusiin ihmisiin. 

juu, tämäkin on kyllä jo kokeiltu. Olen ollut pari kertaa reissussa, joilla olen tavannut pari ihmistä, mutta se on tarkoittanut, että istutaan pari tuntia samassa pöydässä ja sitten liuetaan paikalta niiden kavereiden kanssa. 

Miten nämä parituntiset ovat menneet? Sun ei tarvitse vastata tähän palstalle vaan mieti itse asiaa. Osallistuitko aktiivisesti keskusteluun? Saitko nämä muut ihmiset nauramaan? Valitsitko itse puheenaiheita, joista syntyi mielenkiintoisia keskusteluja? Millaisia asioita teit, sanoit tai ehdotit, joiden omasta mielestäsi olisi pitänyt saada nämä ihmiset haluamaan tavata sut toisenkin kerran tai ainakin olisitte pitäneet yhteyttä? Ja sitten se, että tapaa koko reissun aikana pari ihmistä, ei riitä. Pitää tavata paljon ihmisiä. 

Olisit lisännyt vielä, että olitko tarpeeksi kaunis? Olitko tarpeeksi avokätinen? Oliko sinulla tarpeeksi heille annettavaa? Saitko muut tuntemaan itsensä sinua paremmaksi? Maksoitko tarpeeksi heille illallisia? Nuolitko tarpeeksi heidän jalanpohjiaan?

Kas tässä, siinä sinulle syy. Et vaan ollut tarpeeksi jotain.
Nykyisin pitää antaa, jotta voi saada. Siinä tämän ajanhengen mukainen sanonta.

Tottakai. Vai meinasitko, että säälistä ollaan toisen ihmisen seurassa? Mitä tulee noihin muihin osiin kommenttiasi, niin niillä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Ihmiset nyt vaan hakeutuvat uudelleen sellaisten ihmisten seuraan, joiden seurassa edellisellä kerralla oli hauskaa. 

Ja silti sanotaan, että vaikka olet iloinen, avulias, kiltti, antelias, kohtelias, huomioonottava, et ole oikeutettu yhtään mihinkään. Ja itse asiassa, jos olet kaikkia noita, olet surkea kynnysmatto. Ole tässä nyt sitten normaali.. 

ap

Voi ei.... istuttaisiinpa jossain terassilla niin selittäisin asian sulle. Ihminen voi olla hyväntuulinen ja hauska, vaikka pitää omat rajansa eikä ryhdy mielistelemään tai lahjomaan muita. Mielistelyllä, anteliaisuudella yms saa aikaan vain sen, että vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä. Niitä, jotka tekevät sinusta kynnysmaton. 

Tässä yhteydessä antamisella tarkoitetaan immateriaalisia asioita. Esimerkiksi vaikka sitä, että syntyy erinomainen ja mielenkiintoinen keskustelu aiheesta X. Osaat perustella omat mielipiteesi ja katsoa asioita myös muista näkökulmista kuin vain omastasi. Tuot siis keskusteluun uusia näkökulmia. Sulla on kolme korkeakoulututkintoa, joten et ole mikään sohvalla makaava Temppareiden katsoja. Toinen esimerkki on se, että osaat kertoa hauskasti vaikka jostain omassa elämässäsi sinulle tapahtuneesta kömmähdyksestä tai mokasta. Tilannekomiikka on useimpien mielestä paljon hauskempaa kuin valmiiden vitsien kertominen. 

Aha. Ja entä sitten? Mikähän tuossa oli nyt sellaista, minkä oletit olevan minulle uutta. En ole tyhmä. En vain tiedä, missä menee mielistelyn ja normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden raja. 

ap

Pääsääntöisesti mielistely on sitä, että myötäilee toista, vaikka olisikin ihan eri mieltä. Tai että haluaisit jo lähteä kotiin, mutta toisen vuoksi jäät vielä. Kohteliaisuuteen riittää ihan peruskäytöstavat. Eli tervehtii ja sanoo vaikka heippa, kun lähtee pois. Ei hauku eikä nimittele. Eikä kaiva nenäänsä.  Ei se sen enempää vaadi. Normaalia hyväntuulisuutta on se, että olet ihan aidosti hyvällä tuulella. Että sulla on hyvä fiilis, elämä tuntuu kivalta ja paikka ja seura, jossa olet, on mielestäsi - ainakin just sillä hetkellä - mukava. 

Okei, minä taidan sitten olla todella paha mielistelijä, kun minusta on ihan normaalia jäädä jonnekin, jos kaveri pyytää eikä ole mitään varsinaista syytä lähteä. Mitenkäs nämä oman arvonsa tuntevat sitten toimivat tilanteessa, jossa ollaan esimerkiksi yhteisellä kyydillä jossain ja toinen haluaa jäädä ja toinen lähteä? Lähteekö toinen pois autolla ja toinen sitten kävelee? Vai olisiko siinä kuitenkin sellainen paikka, että voi vähän joustaa siitä omasta halusta? 

ap

Me puhutaan nyt eri asiasta. Sinä puhut kavereiden kanssa yhdessä menemisestä ja minä taas puhuin tilanteista, joissa tapaa ihan uusia ihmisiä. Kun mä menen terassille ja tapaan siellä jonkun ihan uuden ihmisen, niin mikäli klo 21 haluan lähteä kotiin, en jää terassille sen vuoksi, että tämä uusi tuttavuus haluaa vielä jäädä. Jos taas olen sopinut lähteväni jonkun kaverini kanssa terassille, silloin tietysti voidaan tehdä kompromisseja. 

Okei, tuollainen tilanne olisi minulle kyllä todella epätodennäköinen. Siksi en nyt ihan ymmärtänyt esimerkkiäsi. En ole koskaan joutunut tilanteeseen (enkä usko joutuvanikaan), jossa minun pitäisi olla terassilla jonkun ventovieraan lapsenvahti.  

ap

Ja siis kuka ylipäätään tuollaisessa tilanteessa sitten jäisi, vaikkei halua? Miksi ventovierasta pitäisi miellyttää jäämällä hänen seurakseen ellei edes viihdy tämän ihmisen kanssa? 

ap

Nyt sä teet omia tulkintojasi. Missä mä sanoin, että sen ihmisen seurassa ei olisi viihtynyt? On voinut olla ihan hervottoman hauskaa, mutta siitä huolimatta haluaa lähteä kotiin. Ihan vaikka vain siksi, että on nukkunut edellisen yön huonosti ja väsyttää. Ei jäädä toisen mieliksi yhtään pidempään kuin mitä itse haluaa. Seuraavan kerran, kun tapaa saman henkilön, voikin jo moikata ja vaihtaa muutaman sanan. Tai jos tähän henkilöön törmää uudelleen terassilla, voikin jo pyytää joko omaan pöytäänsä istumaan tai kysyä, onko hänen pöydässään tilaa. Ja jatkaa jutustelua ja tutustumista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.

Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan. 

ap

Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia. 

Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin. 

Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä. 

ap

Olen tuon aiemman kommentin kirjoittaja ja täsmennän lihavoimaani kohtaa. Ei tarkoiteta asiaa, jota tehdään täysin yksin, vaan asiaa, johon ei tarvita omaa ystävää tai kaveria mukaan. On hyväkin, jos samaa asiaa on tekemässä muitakin ihmisiä, koska juuri siten tutustuu muihin ihmisiin. 

Jotkut lähtevät reppureissaamaan yksin ja reissulta palatessa on useita kavereita eri puolilta maailmaa. Ei jäädä odottamaan, että joku ystävä tai kaveri lähtisi mukaan vaan lähdetään yksin ja matkalla tutustutaan ihan uusiin ihmisiin. 

juu, tämäkin on kyllä jo kokeiltu. Olen ollut pari kertaa reissussa, joilla olen tavannut pari ihmistä, mutta se on tarkoittanut, että istutaan pari tuntia samassa pöydässä ja sitten liuetaan paikalta niiden kavereiden kanssa. 

Miten nämä parituntiset ovat menneet? Sun ei tarvitse vastata tähän palstalle vaan mieti itse asiaa. Osallistuitko aktiivisesti keskusteluun? Saitko nämä muut ihmiset nauramaan? Valitsitko itse puheenaiheita, joista syntyi mielenkiintoisia keskusteluja? Millaisia asioita teit, sanoit tai ehdotit, joiden omasta mielestäsi olisi pitänyt saada nämä ihmiset haluamaan tavata sut toisenkin kerran tai ainakin olisitte pitäneet yhteyttä? Ja sitten se, että tapaa koko reissun aikana pari ihmistä, ei riitä. Pitää tavata paljon ihmisiä. 

Olisit lisännyt vielä, että olitko tarpeeksi kaunis? Olitko tarpeeksi avokätinen? Oliko sinulla tarpeeksi heille annettavaa? Saitko muut tuntemaan itsensä sinua paremmaksi? Maksoitko tarpeeksi heille illallisia? Nuolitko tarpeeksi heidän jalanpohjiaan?

Kas tässä, siinä sinulle syy. Et vaan ollut tarpeeksi jotain.
Nykyisin pitää antaa, jotta voi saada. Siinä tämän ajanhengen mukainen sanonta.

Tottakai. Vai meinasitko, että säälistä ollaan toisen ihmisen seurassa? Mitä tulee noihin muihin osiin kommenttiasi, niin niillä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Ihmiset nyt vaan hakeutuvat uudelleen sellaisten ihmisten seuraan, joiden seurassa edellisellä kerralla oli hauskaa. 

Minä en ole sanonut, että säälistä pitää olla, vaan aivan kuten sinä jatkat vahvistamaan asiaa, niin ihmisten on annettava jotain sille toiselle, koska muuten se olisi sääliä olla hänen seurassaan.

Tätä kutsutaan hyöty- yhteiskunnaksi, jossa sinulla on oltava jotain sille toiselle haluttavaa annettavaksi. Oli se sitten ihan vaan hauskuuttamista.

Jos et osaa tuoda muiden elämään hauskuutta tms, et voi olettaa, että muut antavat aikaansa sinulle. Minä kärjistin esimerkit, mutta lopultahan siitä on kyse. Riippuu vain mitä se toinen sinulta haluaa. Se voi hyvin vaihdella. Toiselta halutaan niitä autokyytejä, toiselta lapsenvahtiapua, toiselta iloista illanvieton järjestämistä ja tosilta rahaa lainaksi.
Ihan vaan sellainen, että tehdään yhdessä asioita, joista kumpikin pitää ei enää riitä.

Nyt pitää olla hauska ja antava, koska muutenhan sinun kanssasi joutuu olemaan ihan vaan säälistä.

Riittää se, jos molemmat haluavat tehdä sitä asiaa ja mieluiten juuri tämän toisen kanssa. Mutta noin muutoin olet oikeassa. Miksi olisin sellaisen ihmisen seurassa, jonka kanssa mulla on tylsää tai epämukavaa? Kun voin olla sellaisenkin ihmisen seurassa, jonka kanssa mulla on hauskaa ja mukavaa. Kyllä ihmissuhteissa on kyse siitä, että kumpikin osapuoli saa siitä jotain. Ei niin, että vain toinen antaa ja vain toinen saa. 

Antamien ja saaminen ovat yksi asia ja seurassa oleminen toinen asia.

Jos puhuu siitä, että ihmisten on annettava itselle jotain, jotta haluan olla heidän seurassa niin silloin olettaa saavansa jotain. Koska sitä lause, on annettava, jotta voi saada tarkoittaa. Ja voin kyllä luvata, että tätä mantraa noudattavia löytyy. Jos ystävä ei anna ja anna, niin hänelle ei aikaa löydy.

Yrität nyt vain sanoilla saada itsesi näyttämään vähemmän muita hyötykäyttäväksi, kuin mitä oikeasti olet. Sinä haluat, että muut käyttäytyvät määrätyllä tavalla, että sinä saat hyötyä ja sitten voit antaa seuraasi ja aikaasi heille.

On se sitten vaan ihan vaan hyvää oloa, mutta suurimmaksi osaksi se ei enää monella jää siihenhän riitä, jotta otetaan yhteyttä ja ylläpidetään yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanisi ahdistaa kun koko ajan vaadit häneltä ystävällisyyttä ja huomiota. Peräänny ja anna hänelle tilaa. Eli luovu ja päästä irti. Sen jälkeen voit saada huomiota kumppaniltasi. Mutta ittipäästämisen pitää lähteä sydämestä, ei vain sen vuoksi että irtipäästämisellä saavuttaisit jotain. Tutumpi ajatus on ehkäpä että kun päästää irti, lakkaa myös odottamasta toisilta ihmisiltä liikoja ja kun odotukset laskevat, kanssaihmiset luonnostaan ylittää ne = kokee saavansa jotakin enemmän.

Eli tuohan on juuri sitä, että se, että ei enää halua jotain, lasketaan sen asian saamiseksi. Eli käytännössähän tuo ei tarkoita yhtään mitään muuta kuin sitä, että pitää vain hyväksyä, että niitä asioita ei saa. Eli minun tapauksessani pitää vain hyväksyä, että olen yksin. Hieno filosofia eikä lainkaan "epäreilu".

Kaikki me olemme loppujen lopuksi "yksin".

Sinä olet "kokonainen" ainutlaatuinen, elämä, maailma.

Et ole "puolikas", joka tarvitsee jonkun vastaparin tekemään sinusta "kokonaisen".

olet kokonainen sekä parisuhteessa tai yksin.

Hämmästyttävän usein, saa kuulla, kuinka se elämänkumppani löytyy juuri silloin kun et ole etsimässä ketään!

Se monesti löytyy, kun menet työkavereiden kanssa parille kaljalle työpäivän jälkeen tai treenien jälkeen. Kun haiset hieltä, meikkisi on kulahtanut, tukkasi on "putkella" ja et edes kuvittele että kukaan voisi siinä "lookissa" kiinnostua sinusta. Menet vain puhtaasti viettämään hauskaa kaverien kanssa...

Olet silloin rento, avoin ja hauska. sinulla ei ole paineita löytää ketään. Silloin juuri joku kiinnostuu sinusta...

Silloin kun et ajattele että juuri nyt haluat epätoivoisesti löytää jonkun täyttämään tyhjyyden rakkaudella. Silloin kun et ajattele, että tämäkään ilta ei tuo muutosta. Kun istut yökerhossa parhainpiisi pukeutuneena, haisten epätoivolta, arvioiden ihmisten motiiveja ja tasoa.

Ainoa kahden ihmisen symbioottinen suhde, on äiti-lapsisuhde. Jos sinua ei ole lapsena hellitty ja pidetty sylissä tarpeeksi, niin aikuisena yrität korjata tätä "haavaa" halailemalla ja koskettelemalla vieraita ihmisiä. Antamalla vieraiden ihmisten käyttää sinua seksuaalisesti hyväkseen vain saadaksesi hetken läheisyyttä.

Muista että olet itsellesi maailman tärkein ja rakkain ihminen. Ala omaksi "äidiksesi". Lohduta itseäsi, kuten äiti lastaan.

Hanki itsellesi uusi patja, silkkilakanat, joissa on mukava nukkua, kuin vauvan. Käy usein rentouduttavassa suihkussa tai uimassa tai kylvyssä. Huolehdi, kuin äiti, että syöt terveellisesti.

Älä etsi onnea tai elämyksiä. Etsi merkityksellisyyttä. Onko jotain missä haluaisit kehittyä vain omaksi iloksi?

Onko mitään, mitä haluaisit saavuttaa? Mitään, minkä jälkeen voisit taputtaa itseäsi olkapäälle, että koville se otti, mutta hyvin tehty?

Ala opiskella vaikka jotain kieltä ja tutustua sen maan kulttuuriin. Huomaat, kuinka itseluottamuksesi nousee, kun saat onnistumisen iloa. Sinun ei tarvitse puhua kenellekkään, koska aina löytyy sinua edistyneempia kerskumaan taidoillaan. Anna heidän vain huomata "itseluottamuksen aura"

Onko mitään harrastusta, mitä kohtaan tunnet suurta intohimoa?

intohimo antaa ihmiselle sen "auran", mitä muut pitävät vastustamattomana. Sinun ei tässäkään tapauksessa kannata "vaahdota" muille, intohimoisesta harrastuksestasi vaan anna intohimon olla osa "auraasi".

Kiitos tästä kommentista! Tässä on paljon hyvää asiaa, vaikka olenkin parista asiasta eri mieltä. Tuota esimerkiksi en allekirjoita, että kumppani (tai uusi ihmissuhde) tulee silloin kun vähiten odotat. Olin edellisen suhteen jälkeen neljä vuotta sinkkuna eikä kukaan tullut ovelle koputtelemaan. Vasta sitten kun latasin tinderin, aloin tavata uusia ihmisiä. Itse asiassa se oli juuri tämä ystäväni (vai saako niin nyt sanoa, ettei kukaan nyt ymmärrä väärin) joka sen minulle latasi. Itse en olisi sitä oma-aloitteisesti tehnyt, mutta hän alkoi kannustaa, että nyt vain treffeille, kun erosta oli kulunut reilu vuosi. 

Kovasti toivoisin, että löytäisin jonkin intohimon, mutta en ole sitä valitettavasti löytänyt. 

ap

Millaisista asioista yleensä tykkäät keskustella muiden ihmisten kanssa? Voisiko niistä aiheista löytyä jotain, mihin haluaisit perehtyä vieläkin enemmän?  Politiikka? Yhteiskunnalliset asiat? Historia? Jokin muu?

- eri - 

Masennus ja yksinäisyys, kuten näkyy. :D 

Okei, vitsi. En oikein tiedä mitään kovin spesifejä aiheita, tykkään keskustella monenlaisista asioista. Ja enimmäkseen melko arkisella maalaisjärkisellä tasolla, kuten tässäkin, että periaatteessa voidaan löytää monenlaisia näkökulmia ja kokemuksia. Politiikasta jonkin verran, mutta se on hieman arka aihepiiri ja menee liian usein melko mustavalkoiseksi. 

ap

Uusiin ihmisiin tutustuessa kannattaakin alussa keskustella arkisella maalaisjärkisellä tasolla. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö voisi jostain niistä aiheista hankkia enemmänkin tietoa. Perehtyä syvällisemmin aiheeseen. Koska silloin keskustelun edetessä voi kertoa toiselle aiheesta jotain, mitä tämä ei aiemmin ollut tiennytkään. Tai antaa aiheeseen uudenlaisen näkökulman. Politiikka on tosiaan monesti vähän arka aihepiiri ja siitä on parempi keskustella vasta sitten, kun toista ihmistä jo tuntee vähän paremmin. 

Tämä ei nyt sua varsinaisesti auta, koska et ole minä. Mutta kerronpa kuitenkin. Mun yksi intohimoni on ruuanlaitto. Olen siis harrastelijakokki. Kuulun FB:ssä useampaan ruokaryhmään. Näistä on sitten löytynyt pari ihmistä, joiden kanssa (ennen pandemiaa siis) käytiin erilaisilla ruokaan ja viineihin liittyvillä messuilla ja muissa tapahtumissa. Ja vähitellen tutustuttiin paremmin ja ollaan käyty yhdessä ravintoloissa syömässä. Toinen intohimoni on retro. Ja senkin kiinnostuksen vuoksi olen parissa aiheeseen liittyvässä FB-ryhmässä. On löytynyt ihmisiä, joiden kanssa kävin (ja jälleen ennen pandemiaa) vintage-messuilla, kirppiksillä jne. Tutustumisen myötä ollaan sitten viestitelty muutakin kuin vain näihin aihealueisiin liittyviä juttuja. Erään ihmisen - joka nykyisin onkin läheisin ystäväni - intohimoina on ruuanlaitto JA retro. Ja tosiaan sosiaalisen median kautta häneenkin tutustuin. 

Juu jotain tuollaista olisi upeaa tehdä. Minäkin olen liittynyt muutamiin harrasteryhmiin, mutta ei niistä oikein mitään tosielämän tuttavuuksia ole syntynyt. Yhden henkilön kanssa oli puhetta tapaamisesta, mutta eipä siitäkään koskaan mitään tullut, kun se tapahtuma, josta puhuimme, peruttiin koronan takia. 

ap

Korona on tehnyt uusiin ihmisiin tutustumisesta vähän hankalaa just sen vuoksi, että monia tapahtumia on peruttu tai sitten ei esimerkiksi vaan huvita lähteä baariin istumaan, jos asuu alueella, jossa on paljon tartuntoja. 

Mutta tosiaan jos ensin löytyy jokin itseä tosi paljon kiinnostava juttu, liittyy muiden samankaltaisten ryhmään ja on ryhmässä aktiivinen, saattaa ryhmästä löytyä ihmisiä, joiden kanssa voisi tehdä asioita ihan reaalimaailmassakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.

Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.

Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu. 

Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.

Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä. 

ap

Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.

Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista. 

ap

No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.

Mistä sinä haluat minut siis herättää? Joo, tiedän, että olen masentunut. Joo, tiedän, että en voi omistaa ja pakottaa ihmisiä. Joo, tiedän, että pitää itse tehdä jotain. Joo, tiedän, että minusta ei pidetä. Joo, tiedän, että olen katkeroitunut. Joo, tiedän, että olen tässä keskustelussa vihainen, kun avaan kipeitä kohtiani. Joo, tiedän, että olen paska. Joo, tiedän, että olen uhriutuva marttyyri. 

Oliko muuta? Luuletko, että haluan olla tällainen ja pidän itsestäni tällaisena? 

ap

Vähän arkailuttaa kirjoittaa koska pelkään että tästäkin tulee jotain ilkeää sivallusta takaisin, mutta olen itse aikoinani saanut tältä palstalta apuja vastaavien ongelmien kanssa ja ne ovat herätelleet minua kehittämään itseäni + tätä ketjua ehkä lukee joku muukin joka voi keskustelusta hyötyä, joten mennään nyt.

Pointtina oli herättää kiinnittämään huomiota omiin sosiaalisiin taitoihin ja siihen miten puhuu muille ihmisille. Masentunutkin ihminen voi kohdella muita ihmisiä kauniisti ja ymmärtäväisesti. Ja sellainen muutos käytöksessä todennäköisesti auttaisi hurjasti ihmissuhteiden kehittämisessä ja sitä kautta voisi auttaa myös yksinäisyydestä kumpuavaan masennukseen. Jokaisen elämä toki on omalla vastuullaan ja jokainen päättää itse miten haluaa sitä elää, joten tämäkin on vain ehdotus.

En tiedä, miten teillä muilla on, mutta minulle tämä palsta on sellainen "likasanko", jonne kippaan pahan oloni. Tosielämässä en todellakaan vänkää tuntemattomien kanssa tällä tavalla vaan olen hyvinkin nöyrä ja hymistelevä ja arka ilmaisemaan omia kärkkäitä mielipiteitä. Edes terapeutilleni en ole puhunut samalla tavalla kuin tässä ketjussa. Ja monien on tätä varmasti todella vaikea uskoa, mutta oikeasti suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti. Tästä tuolla aiemmin jo kerroinkin erään esimerkin, mutta sekin ymmärrettiin ihan väärin, joten en toista sitä tässä enää. Töissä olen todella arka antamaan negatiivista palautetta ja asettelen sanani tarkasti ja jopa menetän yöuneni, kun pelkään, että pahoitan jonkun mielen. 

Ystävilleni en ole koskaan näistä asioista puhunut, mutta miesystävälleni kyllä. Tosiaan en tiedä puhutteko te ystävillenne yhtä suoraan kuin tällä palstalla nimettömille haukkujille, mutta minulla nämä eroavat aika paljon toisistaan. Toisaalta myöskään ystäväni eivät puhu minulle tällaisia asioita, kuin minulle on tässä ketjussa sanottu, joten siinäkin mielessä tilanne on täysin erilainen. 

ap

Kerroit jossain kommentissasi kaipaavasi työelämässä arvostusta. Voin kertoa, että jos yrittäjänä sun asenteesi on tuo, edes työntekijäsi eivät arvosta sua. Rakentavan palautteen pitäisi tulla suht luonnostaan, jotta on hyvä johtamaan - edes omaa - firmaa. 

Jahas, upeaa, että tulit kertomaan minulle tämänkin. Kiitos paljon. Laitanpas firmasta pillit pussiin heti huomenna. 

(Missä sanoin, että minulla on työntekijöitä?) 

ap

Kuulostat ihmiseltä jolle ei ole kiva sanoa yhtään mitään, kun tulee kärkästä ja lyttäävää vastausta takaisin.

Miten sinusta pitäisi reagoida, kun ventovieras tulee palstalla sanomaan, että minä en osaa työtäni? Onko se tosiaan "yhtään mitään"? 

ap

Ap, jos joku ventovieras sanoo, että et osaa työtäsi, niin voit ohittaa sen. Mitä se vieras sinusta tietää? Ei kaikkeen tarvitse tarrata kiinni.

Mutta minun puheisiini voi tarrata? Tuolla jo aiemminkin sanoin, että tässä on keskusteltu minun elämästäni ja minun persoonastani ja jopa työtäni ja osaamistani ja näitä on arvosteltu aika rumastikin. Minä en ole puhunut yhdestäkään keskustelijasta henkilökohtaisesti vaan koko ajan olen puhunut näiden henkilöiden kommenteista enkä ole vihjaillut heidän luonteistaa ja elämistään yhtään mitään. Siinä mielessä minusta on hieman erikoista tulla minulle sanomaan, että minä en saa ottaa henkilökohtaisesti, mutta sitten minulle närkästytään jostain kielikuvasta joka ei edes kohdistunut yhteenkään henkilöön, vaan tähän keskustelupalstaan yleisesti.  

ap

Yleensä tarkoittaa sitä, että ihminen on käynyt läpi pitkän luopumisen prosessin. Jos pakkomielteisesti janoaa jotain, se ei ole tervettä.

Universumi haluaa opettaa meitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.

Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan. 

ap

Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia. 

Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin. 

Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä. 

ap

Olen tuon aiemman kommentin kirjoittaja ja täsmennän lihavoimaani kohtaa. Ei tarkoiteta asiaa, jota tehdään täysin yksin, vaan asiaa, johon ei tarvita omaa ystävää tai kaveria mukaan. On hyväkin, jos samaa asiaa on tekemässä muitakin ihmisiä, koska juuri siten tutustuu muihin ihmisiin. 

Jotkut lähtevät reppureissaamaan yksin ja reissulta palatessa on useita kavereita eri puolilta maailmaa. Ei jäädä odottamaan, että joku ystävä tai kaveri lähtisi mukaan vaan lähdetään yksin ja matkalla tutustutaan ihan uusiin ihmisiin. 

juu, tämäkin on kyllä jo kokeiltu. Olen ollut pari kertaa reissussa, joilla olen tavannut pari ihmistä, mutta se on tarkoittanut, että istutaan pari tuntia samassa pöydässä ja sitten liuetaan paikalta niiden kavereiden kanssa. 

Miten nämä parituntiset ovat menneet? Sun ei tarvitse vastata tähän palstalle vaan mieti itse asiaa. Osallistuitko aktiivisesti keskusteluun? Saitko nämä muut ihmiset nauramaan? Valitsitko itse puheenaiheita, joista syntyi mielenkiintoisia keskusteluja? Millaisia asioita teit, sanoit tai ehdotit, joiden omasta mielestäsi olisi pitänyt saada nämä ihmiset haluamaan tavata sut toisenkin kerran tai ainakin olisitte pitäneet yhteyttä? Ja sitten se, että tapaa koko reissun aikana pari ihmistä, ei riitä. Pitää tavata paljon ihmisiä. 

Olisit lisännyt vielä, että olitko tarpeeksi kaunis? Olitko tarpeeksi avokätinen? Oliko sinulla tarpeeksi heille annettavaa? Saitko muut tuntemaan itsensä sinua paremmaksi? Maksoitko tarpeeksi heille illallisia? Nuolitko tarpeeksi heidän jalanpohjiaan?

Kas tässä, siinä sinulle syy. Et vaan ollut tarpeeksi jotain.
Nykyisin pitää antaa, jotta voi saada. Siinä tämän ajanhengen mukainen sanonta.

Tottakai. Vai meinasitko, että säälistä ollaan toisen ihmisen seurassa? Mitä tulee noihin muihin osiin kommenttiasi, niin niillä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Ihmiset nyt vaan hakeutuvat uudelleen sellaisten ihmisten seuraan, joiden seurassa edellisellä kerralla oli hauskaa. 

Ja silti sanotaan, että vaikka olet iloinen, avulias, kiltti, antelias, kohtelias, huomioonottava, et ole oikeutettu yhtään mihinkään. Ja itse asiassa, jos olet kaikkia noita, olet surkea kynnysmatto. Ole tässä nyt sitten normaali.. 

ap

Voi ei.... istuttaisiinpa jossain terassilla niin selittäisin asian sulle. Ihminen voi olla hyväntuulinen ja hauska, vaikka pitää omat rajansa eikä ryhdy mielistelemään tai lahjomaan muita. Mielistelyllä, anteliaisuudella yms saa aikaan vain sen, että vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä. Niitä, jotka tekevät sinusta kynnysmaton. 

Tässä yhteydessä antamisella tarkoitetaan immateriaalisia asioita. Esimerkiksi vaikka sitä, että syntyy erinomainen ja mielenkiintoinen keskustelu aiheesta X. Osaat perustella omat mielipiteesi ja katsoa asioita myös muista näkökulmista kuin vain omastasi. Tuot siis keskusteluun uusia näkökulmia. Sulla on kolme korkeakoulututkintoa, joten et ole mikään sohvalla makaava Temppareiden katsoja. Toinen esimerkki on se, että osaat kertoa hauskasti vaikka jostain omassa elämässäsi sinulle tapahtuneesta kömmähdyksestä tai mokasta. Tilannekomiikka on useimpien mielestä paljon hauskempaa kuin valmiiden vitsien kertominen. 

Aha. Ja entä sitten? Mikähän tuossa oli nyt sellaista, minkä oletit olevan minulle uutta. En ole tyhmä. En vain tiedä, missä menee mielistelyn ja normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden raja. 

ap

Pääsääntöisesti mielistely on sitä, että myötäilee toista, vaikka olisikin ihan eri mieltä. Tai että haluaisit jo lähteä kotiin, mutta toisen vuoksi jäät vielä. Kohteliaisuuteen riittää ihan peruskäytöstavat. Eli tervehtii ja sanoo vaikka heippa, kun lähtee pois. Ei hauku eikä nimittele. Eikä kaiva nenäänsä.  Ei se sen enempää vaadi. Normaalia hyväntuulisuutta on se, että olet ihan aidosti hyvällä tuulella. Että sulla on hyvä fiilis, elämä tuntuu kivalta ja paikka ja seura, jossa olet, on mielestäsi - ainakin just sillä hetkellä - mukava. 

Okei, minä taidan sitten olla todella paha mielistelijä, kun minusta on ihan normaalia jäädä jonnekin, jos kaveri pyytää eikä ole mitään varsinaista syytä lähteä. Mitenkäs nämä oman arvonsa tuntevat sitten toimivat tilanteessa, jossa ollaan esimerkiksi yhteisellä kyydillä jossain ja toinen haluaa jäädä ja toinen lähteä? Lähteekö toinen pois autolla ja toinen sitten kävelee? Vai olisiko siinä kuitenkin sellainen paikka, että voi vähän joustaa siitä omasta halusta? 

ap

Me puhutaan nyt eri asiasta. Sinä puhut kavereiden kanssa yhdessä menemisestä ja minä taas puhuin tilanteista, joissa tapaa ihan uusia ihmisiä. Kun mä menen terassille ja tapaan siellä jonkun ihan uuden ihmisen, niin mikäli klo 21 haluan lähteä kotiin, en jää terassille sen vuoksi, että tämä uusi tuttavuus haluaa vielä jäädä. Jos taas olen sopinut lähteväni jonkun kaverini kanssa terassille, silloin tietysti voidaan tehdä kompromisseja. 

Okei, tuollainen tilanne olisi minulle kyllä todella epätodennäköinen. Siksi en nyt ihan ymmärtänyt esimerkkiäsi. En ole koskaan joutunut tilanteeseen (enkä usko joutuvanikaan), jossa minun pitäisi olla terassilla jonkun ventovieraan lapsenvahti.  

ap

Ja siis kuka ylipäätään tuollaisessa tilanteessa sitten jäisi, vaikkei halua? Miksi ventovierasta pitäisi miellyttää jäämällä hänen seurakseen ellei edes viihdy tämän ihmisen kanssa? 

ap

Nyt sä teet omia tulkintojasi. Missä mä sanoin, että sen ihmisen seurassa ei olisi viihtynyt? On voinut olla ihan hervottoman hauskaa, mutta siitä huolimatta haluaa lähteä kotiin. Ihan vaikka vain siksi, että on nukkunut edellisen yön huonosti ja väsyttää. Ei jäädä toisen mieliksi yhtään pidempään kuin mitä itse haluaa. Seuraavan kerran, kun tapaa saman henkilön, voikin jo moikata ja vaihtaa muutaman sanan. Tai jos tähän henkilöön törmää uudelleen terassilla, voikin jo pyytää joko omaan pöytäänsä istumaan tai kysyä, onko hänen pöydässään tilaa. Ja jatkaa jutustelua ja tutustumista. 

No minä ajattelin  tilannetta, että ei ole mitään varsinaista syytä lähteä. Tuolla alussa jo ajattelin, että esimerkiksi väsymys tai muu meno voisivat olla tällaisia muita syitä eikä pelkästään se, että ei nyt vain huvita jäädä. 

ap