Saat sen mistä luovut, voiko joku selittää tämän logiikan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.

Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan. 

ap

Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia. 

Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin. 

Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä. 

ap

Olen tuon aiemman kommentin kirjoittaja ja täsmennän lihavoimaani kohtaa. Ei tarkoiteta asiaa, jota tehdään täysin yksin, vaan asiaa, johon ei tarvita omaa ystävää tai kaveria mukaan. On hyväkin, jos samaa asiaa on tekemässä muitakin ihmisiä, koska juuri siten tutustuu muihin ihmisiin. 

Jotkut lähtevät reppureissaamaan yksin ja reissulta palatessa on useita kavereita eri puolilta maailmaa. Ei jäädä odottamaan, että joku ystävä tai kaveri lähtisi mukaan vaan lähdetään yksin ja matkalla tutustutaan ihan uusiin ihmisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.

Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan. 

ap

Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia. 

Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin. 

Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä. 

ap

Emme tunne sinua, totta. Sinäkään et tunne meitä. Silti päätit kirjoittaa palstalle, jossa on monenlaisia kokemuksia ja monenlaisia taustoja ihmisillä. Jos haluat saada vain sinua miellyttäviä kommentteja, on parempi kirjoittaa päiväkirjaa eikä hakea ajatuksia täältä.

Siihen ystävyyssuhteissakin keskustelut perustuu. Toisella on yhtä kokemusta ja toisella toista. Joskus tulee erimielisyyksiä, mutta ei ystävyys siihen lopu.

Me välitämme sinusta, tuntemattomasta, niin paljon, että haluamme auttaa. Sinä käyttäydyt todella huonosti useaa kohtaan.

Oletko ajatellut mahdollisuutta hakea tukihenkilöä tilanteeseesi esim. SPR:lta? Tai osallistua Tukinetin nimettömään chattiryhmään?

Ehdotuksia yksin tekemiseen:

Harrastus, missä on muita (valitse mistä pidät, vaikka jooga tai savityöt), voi auttaa paljon sosiaaliseen kanssakäymiseen

Kävely

Shoppailu

Vapaaehtoistyö

Auta naapurin mummelia

Osallistu tukiryhmään

Aloita mindfulness/meditointi (stressitasot alas ja masentuneille tutkitusti mindfulness auttaa pahoihin hetkiin)

Opettele itsemyötätuntoa peilin edessä

Aloita lasten kanssa yhteinen puuha (lautapelit, ratsastus, mitä ikinä)

Kulttuuririennot

Tosiaan, vaikea keksiä tuntemattomalle tekemistä, kun emme tunne sinua. Lopeta kuitenkin meidän moittiminen siitä, että emme ole keksineet sinulle tarpeeksi tekemistä. Se on sinun työpaikkasi, ei meidän. Vain sinä tiedät mistä pidät.

Jos et tiedä mistä pidät, lähde kokeilemaan kaikkea. Voit vaikka yllättyä ja löytää intohimosi Suomen parhaana matonkutojana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.

Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.

Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu. 

Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.

Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä. 

ap

Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.

Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista. 

ap

No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.

Mistä sinä haluat minut siis herättää? Joo, tiedän, että olen masentunut. Joo, tiedän, että en voi omistaa ja pakottaa ihmisiä. Joo, tiedän, että pitää itse tehdä jotain. Joo, tiedän, että minusta ei pidetä. Joo, tiedän, että olen katkeroitunut. Joo, tiedän, että olen tässä keskustelussa vihainen, kun avaan kipeitä kohtiani. Joo, tiedän, että olen paska. Joo, tiedän, että olen uhriutuva marttyyri. 

Oliko muuta? Luuletko, että haluan olla tällainen ja pidän itsestäni tällaisena? 

ap

Vähän arkailuttaa kirjoittaa koska pelkään että tästäkin tulee jotain ilkeää sivallusta takaisin, mutta olen itse aikoinani saanut tältä palstalta apuja vastaavien ongelmien kanssa ja ne ovat herätelleet minua kehittämään itseäni + tätä ketjua ehkä lukee joku muukin joka voi keskustelusta hyötyä, joten mennään nyt.

Pointtina oli herättää kiinnittämään huomiota omiin sosiaalisiin taitoihin ja siihen miten puhuu muille ihmisille. Masentunutkin ihminen voi kohdella muita ihmisiä kauniisti ja ymmärtäväisesti. Ja sellainen muutos käytöksessä todennäköisesti auttaisi hurjasti ihmissuhteiden kehittämisessä ja sitä kautta voisi auttaa myös yksinäisyydestä kumpuavaan masennukseen. Jokaisen elämä toki on omalla vastuullaan ja jokainen päättää itse miten haluaa sitä elää, joten tämäkin on vain ehdotus.

En tiedä, miten teillä muilla on, mutta minulle tämä palsta on sellainen "likasanko", jonne kippaan pahan oloni. Tosielämässä en todellakaan vänkää tuntemattomien kanssa tällä tavalla vaan olen hyvinkin nöyrä ja hymistelevä ja arka ilmaisemaan omia kärkkäitä mielipiteitä. Edes terapeutilleni en ole puhunut samalla tavalla kuin tässä ketjussa. Ja monien on tätä varmasti todella vaikea uskoa, mutta oikeasti suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti. Tästä tuolla aiemmin jo kerroinkin erään esimerkin, mutta sekin ymmärrettiin ihan väärin, joten en toista sitä tässä enää. Töissä olen todella arka antamaan negatiivista palautetta ja asettelen sanani tarkasti ja jopa menetän yöuneni, kun pelkään, että pahoitan jonkun mielen. 

Ystävilleni en ole koskaan näistä asioista puhunut, mutta miesystävälleni kyllä. Tosiaan en tiedä puhutteko te ystävillenne yhtä suoraan kuin tällä palstalla nimettömille haukkujille, mutta minulla nämä eroavat aika paljon toisistaan. Toisaalta myöskään ystäväni eivät puhu minulle tällaisia asioita, kuin minulle on tässä ketjussa sanottu, joten siinäkin mielessä tilanne on täysin erilainen. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.

Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.

Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu. 

Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.

Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä. 

ap

Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.

Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista. 

ap

No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.

Mistä sinä haluat minut siis herättää? Joo, tiedän, että olen masentunut. Joo, tiedän, että en voi omistaa ja pakottaa ihmisiä. Joo, tiedän, että pitää itse tehdä jotain. Joo, tiedän, että minusta ei pidetä. Joo, tiedän, että olen katkeroitunut. Joo, tiedän, että olen tässä keskustelussa vihainen, kun avaan kipeitä kohtiani. Joo, tiedän, että olen paska. Joo, tiedän, että olen uhriutuva marttyyri. 

Oliko muuta? Luuletko, että haluan olla tällainen ja pidän itsestäni tällaisena? 

ap

Jos et pidä itsestäsi tuollaisena, muuta ne asiat sellaisiksi mikä saa sinulle mukavan olon.

Kerron esimerkin omasta elämästäni, kun olin masentunut enkä pitänyt itsestäni. Koin olevani yksin ja että kaikki vihaa minua. (Mikä ei ollut totta)

Aloitin aamun sanomalla itselleni huomenta, olin kohtelias muille ja valitsin sanani positiiviseen sävyyn entisen negatiivisen sijaan. Hymyilin kohtaamilleni ihmisille. Tästä ajan kanssa laajensin tätä muutosta muihinkin asioihin.

Muutoksen voit tehdä vain sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.

Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.

Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu. 

Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.

Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä. 

ap

Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.

Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista. 

ap

No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.

Mistä sinä haluat minut siis herättää? Joo, tiedän, että olen masentunut. Joo, tiedän, että en voi omistaa ja pakottaa ihmisiä. Joo, tiedän, että pitää itse tehdä jotain. Joo, tiedän, että minusta ei pidetä. Joo, tiedän, että olen katkeroitunut. Joo, tiedän, että olen tässä keskustelussa vihainen, kun avaan kipeitä kohtiani. Joo, tiedän, että olen paska. Joo, tiedän, että olen uhriutuva marttyyri. 

Oliko muuta? Luuletko, että haluan olla tällainen ja pidän itsestäni tällaisena? 

ap

Vähän arkailuttaa kirjoittaa koska pelkään että tästäkin tulee jotain ilkeää sivallusta takaisin, mutta olen itse aikoinani saanut tältä palstalta apuja vastaavien ongelmien kanssa ja ne ovat herätelleet minua kehittämään itseäni + tätä ketjua ehkä lukee joku muukin joka voi keskustelusta hyötyä, joten mennään nyt.

Pointtina oli herättää kiinnittämään huomiota omiin sosiaalisiin taitoihin ja siihen miten puhuu muille ihmisille. Masentunutkin ihminen voi kohdella muita ihmisiä kauniisti ja ymmärtäväisesti. Ja sellainen muutos käytöksessä todennäköisesti auttaisi hurjasti ihmissuhteiden kehittämisessä ja sitä kautta voisi auttaa myös yksinäisyydestä kumpuavaan masennukseen. Jokaisen elämä toki on omalla vastuullaan ja jokainen päättää itse miten haluaa sitä elää, joten tämäkin on vain ehdotus.

En tiedä, miten teillä muilla on, mutta minulle tämä palsta on sellainen "likasanko", jonne kippaan pahan oloni. Tosielämässä en todellakaan vänkää tuntemattomien kanssa tällä tavalla vaan olen hyvinkin nöyrä ja hymistelevä ja arka ilmaisemaan omia kärkkäitä mielipiteitä. Edes terapeutilleni en ole puhunut samalla tavalla kuin tässä ketjussa. Ja monien on tätä varmasti todella vaikea uskoa, mutta oikeasti suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti. Tästä tuolla aiemmin jo kerroinkin erään esimerkin, mutta sekin ymmärrettiin ihan väärin, joten en toista sitä tässä enää. Töissä olen todella arka antamaan negatiivista palautetta ja asettelen sanani tarkasti ja jopa menetän yöuneni, kun pelkään, että pahoitan jonkun mielen. 

Ystävilleni en ole koskaan näistä asioista puhunut, mutta miesystävälleni kyllä. Tosiaan en tiedä puhutteko te ystävillenne yhtä suoraan kuin tällä palstalla nimettömille haukkujille, mutta minulla nämä eroavat aika paljon toisistaan. Toisaalta myöskään ystäväni eivät puhu minulle tällaisia asioita, kuin minulle on tässä ketjussa sanottu, joten siinäkin mielessä tilanne on täysin erilainen. 

ap

Kerroit jossain kommentissasi kaipaavasi työelämässä arvostusta. Voin kertoa, että jos yrittäjänä sun asenteesi on tuo, edes työntekijäsi eivät arvosta sua. Rakentavan palautteen pitäisi tulla suht luonnostaan, jotta on hyvä johtamaan - edes omaa - firmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.

Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.

Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu. 

Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.

Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä. 

ap

Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.

Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista. 

ap

No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.

Mistä sinä haluat minut siis herättää? Joo, tiedän, että olen masentunut. Joo, tiedän, että en voi omistaa ja pakottaa ihmisiä. Joo, tiedän, että pitää itse tehdä jotain. Joo, tiedän, että minusta ei pidetä. Joo, tiedän, että olen katkeroitunut. Joo, tiedän, että olen tässä keskustelussa vihainen, kun avaan kipeitä kohtiani. Joo, tiedän, että olen paska. Joo, tiedän, että olen uhriutuva marttyyri. 

Oliko muuta? Luuletko, että haluan olla tällainen ja pidän itsestäni tällaisena? 

ap

Vähän arkailuttaa kirjoittaa koska pelkään että tästäkin tulee jotain ilkeää sivallusta takaisin, mutta olen itse aikoinani saanut tältä palstalta apuja vastaavien ongelmien kanssa ja ne ovat herätelleet minua kehittämään itseäni + tätä ketjua ehkä lukee joku muukin joka voi keskustelusta hyötyä, joten mennään nyt.

Pointtina oli herättää kiinnittämään huomiota omiin sosiaalisiin taitoihin ja siihen miten puhuu muille ihmisille. Masentunutkin ihminen voi kohdella muita ihmisiä kauniisti ja ymmärtäväisesti. Ja sellainen muutos käytöksessä todennäköisesti auttaisi hurjasti ihmissuhteiden kehittämisessä ja sitä kautta voisi auttaa myös yksinäisyydestä kumpuavaan masennukseen. Jokaisen elämä toki on omalla vastuullaan ja jokainen päättää itse miten haluaa sitä elää, joten tämäkin on vain ehdotus.

En tiedä, miten teillä muilla on, mutta minulle tämä palsta on sellainen "likasanko", jonne kippaan pahan oloni. Tosielämässä en todellakaan vänkää tuntemattomien kanssa tällä tavalla vaan olen hyvinkin nöyrä ja hymistelevä ja arka ilmaisemaan omia kärkkäitä mielipiteitä. Edes terapeutilleni en ole puhunut samalla tavalla kuin tässä ketjussa. Ja monien on tätä varmasti todella vaikea uskoa, mutta oikeasti suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti. Tästä tuolla aiemmin jo kerroinkin erään esimerkin, mutta sekin ymmärrettiin ihan väärin, joten en toista sitä tässä enää. Töissä olen todella arka antamaan negatiivista palautetta ja asettelen sanani tarkasti ja jopa menetän yöuneni, kun pelkään, että pahoitan jonkun mielen. 

Ystävilleni en ole koskaan näistä asioista puhunut, mutta miesystävälleni kyllä. Tosiaan en tiedä puhutteko te ystävillenne yhtä suoraan kuin tällä palstalla nimettömille haukkujille, mutta minulla nämä eroavat aika paljon toisistaan. Toisaalta myöskään ystäväni eivät puhu minulle tällaisia asioita, kuin minulle on tässä ketjussa sanottu, joten siinäkin mielessä tilanne on täysin erilainen. 

ap

Huomaatko, että valitat muiden käytöksestä sinua kohtaan, mutta kuitenkin kirjoitat tämän olevan sinulle likasanko, jonne dumppaat pahan olosi. Kuinka et puhu näin tosielämässä muille.

Kuinka epäkunnioittavaa ihmisiä kohtaan, jotka yrittävät sinua auttaa.

Olen kyllä nyt hieman sanaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.

Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.

Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu. 

Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.

Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä. 

ap

Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.

Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista. 

ap

No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.

Mistä sinä haluat minut siis herättää? Joo, tiedän, että olen masentunut. Joo, tiedän, että en voi omistaa ja pakottaa ihmisiä. Joo, tiedän, että pitää itse tehdä jotain. Joo, tiedän, että minusta ei pidetä. Joo, tiedän, että olen katkeroitunut. Joo, tiedän, että olen tässä keskustelussa vihainen, kun avaan kipeitä kohtiani. Joo, tiedän, että olen paska. Joo, tiedän, että olen uhriutuva marttyyri. 

Oliko muuta? Luuletko, että haluan olla tällainen ja pidän itsestäni tällaisena? 

ap

Vähän arkailuttaa kirjoittaa koska pelkään että tästäkin tulee jotain ilkeää sivallusta takaisin, mutta olen itse aikoinani saanut tältä palstalta apuja vastaavien ongelmien kanssa ja ne ovat herätelleet minua kehittämään itseäni + tätä ketjua ehkä lukee joku muukin joka voi keskustelusta hyötyä, joten mennään nyt.

Pointtina oli herättää kiinnittämään huomiota omiin sosiaalisiin taitoihin ja siihen miten puhuu muille ihmisille. Masentunutkin ihminen voi kohdella muita ihmisiä kauniisti ja ymmärtäväisesti. Ja sellainen muutos käytöksessä todennäköisesti auttaisi hurjasti ihmissuhteiden kehittämisessä ja sitä kautta voisi auttaa myös yksinäisyydestä kumpuavaan masennukseen. Jokaisen elämä toki on omalla vastuullaan ja jokainen päättää itse miten haluaa sitä elää, joten tämäkin on vain ehdotus.

En tiedä, miten teillä muilla on, mutta minulle tämä palsta on sellainen "likasanko", jonne kippaan pahan oloni. Tosielämässä en todellakaan vänkää tuntemattomien kanssa tällä tavalla vaan olen hyvinkin nöyrä ja hymistelevä ja arka ilmaisemaan omia kärkkäitä mielipiteitä. Edes terapeutilleni en ole puhunut samalla tavalla kuin tässä ketjussa. Ja monien on tätä varmasti todella vaikea uskoa, mutta oikeasti suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti. Tästä tuolla aiemmin jo kerroinkin erään esimerkin, mutta sekin ymmärrettiin ihan väärin, joten en toista sitä tässä enää. Töissä olen todella arka antamaan negatiivista palautetta ja asettelen sanani tarkasti ja jopa menetän yöuneni, kun pelkään, että pahoitan jonkun mielen. 

Ystävilleni en ole koskaan näistä asioista puhunut, mutta miesystävälleni kyllä. Tosiaan en tiedä puhutteko te ystävillenne yhtä suoraan kuin tällä palstalla nimettömille haukkujille, mutta minulla nämä eroavat aika paljon toisistaan. Toisaalta myöskään ystäväni eivät puhu minulle tällaisia asioita, kuin minulle on tässä ketjussa sanottu, joten siinäkin mielessä tilanne on täysin erilainen. 

ap

En ole tuo, jolta kysyit. Kun mun ystävilläni on jokin ongelma, jonka haluavat saada ratkaistua, ja pyytävät siihen mun apuani, kyllä mä sanon ihan suoraan, missä mun mielestäni mättää. Ulkopuolisena kun katsoo  asioita objektiivisesti eikä subjektiivisesti kuten ongelmansa parissa tuskaileva henkilö itse. Ystävältä ratkaisuapua pyydettäessähän nimenomaan haetaan sitä näkökulmaa, mitä itse ei huomaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.

Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan. 

ap

Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia. 

Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin. 

Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä. 

ap

Emme tunne sinua, totta. Sinäkään et tunne meitä. Silti päätit kirjoittaa palstalle, jossa on monenlaisia kokemuksia ja monenlaisia taustoja ihmisillä. Jos haluat saada vain sinua miellyttäviä kommentteja, on parempi kirjoittaa päiväkirjaa eikä hakea ajatuksia täältä.

Siihen ystävyyssuhteissakin keskustelut perustuu. Toisella on yhtä kokemusta ja toisella toista. Joskus tulee erimielisyyksiä, mutta ei ystävyys siihen lopu.

Me välitämme sinusta, tuntemattomasta, niin paljon, että haluamme auttaa. Sinä käyttäydyt todella huonosti useaa kohtaan.

Oletko ajatellut mahdollisuutta hakea tukihenkilöä tilanteeseesi esim. SPR:lta? Tai osallistua Tukinetin nimettömään chattiryhmään?

Ehdotuksia yksin tekemiseen:

Harrastus, missä on muita (valitse mistä pidät, vaikka jooga tai savityöt), voi auttaa paljon sosiaaliseen kanssakäymiseen

Kävely

Shoppailu

Vapaaehtoistyö

Auta naapurin mummelia

Osallistu tukiryhmään

Aloita mindfulness/meditointi (stressitasot alas ja masentuneille tutkitusti mindfulness auttaa pahoihin hetkiin)

Opettele itsemyötätuntoa peilin edessä

Aloita lasten kanssa yhteinen puuha (lautapelit, ratsastus, mitä ikinä)

Kulttuuririennot

Tosiaan, vaikea keksiä tuntemattomalle tekemistä, kun emme tunne sinua. Lopeta kuitenkin meidän moittiminen siitä, että emme ole keksineet sinulle tarpeeksi tekemistä. Se on sinun työpaikkasi, ei meidän. Vain sinä tiedät mistä pidät.

Jos et tiedä mistä pidät, lähde kokeilemaan kaikkea. Voit vaikka yllättyä ja löytää intohimosi Suomen parhaana matonkutojana.

Tässä vaiheessa pitänee ottaa vähän takapakkia ja pyytää anteeksi jälleen kerran kärkkäyttäni. Tässä on nyt useita keskustelijoita ja jotenkin tämä nyt puuroutuu päässäni siten, että kaikki ovat noiden samojen haukkujien kommentteja ja on vaikeaa ottaa jokainen kommentti "puhtaalta pöydältä". 

Kiitos vinkeistä, onhan maailmassa paljon tosiaan asioita. Ehkä en tässä niinkään olettanut, että minulle annettaisiin valmiita vastauksia. Halusin vain jotenkin herätellä muita keskustelijoita siihen, että tulisivat itsekin miettineeksi, miten useissa mukavissa tekemisissä kuitenkin on oletuksena, että siihen liittyy muitakin ihmisiä. Ja ehkä myös osittain halusin tuoda ilmi sitä, että minulle itsellenikin alkaa olla hankalaa keksiä niitä tekemisiä, jos ketään kaveria ei saa pyytää mukaan, kun aika monenlaista olen jo kokeillut. Eli kun alkaa oman mielikuvituksen rajat tulla vastaan, niin toivoin, että muut keskustelijat ymmärtäisivät, että nyt ei ole kyse ihan siitä, että en tajuaisi mennä yksin elokuviin. 

Eilen kävimme lasten kanssa uudessa ravintolassa ja pelaamassa minigolfia. Meillä oli valtavan hauskaa, mutta kyllä minun pitää sanoa, että en olisi yksin mennyt enkä varsinkaan niistä nauttinut vaan olisin tuntenut oloni ainoastaan kiusalliseksi siellä minigolfradalla yksikseni pistetaulukon kanssa. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.

Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.

Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu. 

Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.

Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä. 

ap

Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.

Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista. 

ap

No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.

Mistä sinä haluat minut siis herättää? Joo, tiedän, että olen masentunut. Joo, tiedän, että en voi omistaa ja pakottaa ihmisiä. Joo, tiedän, että pitää itse tehdä jotain. Joo, tiedän, että minusta ei pidetä. Joo, tiedän, että olen katkeroitunut. Joo, tiedän, että olen tässä keskustelussa vihainen, kun avaan kipeitä kohtiani. Joo, tiedän, että olen paska. Joo, tiedän, että olen uhriutuva marttyyri. 

Oliko muuta? Luuletko, että haluan olla tällainen ja pidän itsestäni tällaisena? 

ap

Vähän arkailuttaa kirjoittaa koska pelkään että tästäkin tulee jotain ilkeää sivallusta takaisin, mutta olen itse aikoinani saanut tältä palstalta apuja vastaavien ongelmien kanssa ja ne ovat herätelleet minua kehittämään itseäni + tätä ketjua ehkä lukee joku muukin joka voi keskustelusta hyötyä, joten mennään nyt.

Pointtina oli herättää kiinnittämään huomiota omiin sosiaalisiin taitoihin ja siihen miten puhuu muille ihmisille. Masentunutkin ihminen voi kohdella muita ihmisiä kauniisti ja ymmärtäväisesti. Ja sellainen muutos käytöksessä todennäköisesti auttaisi hurjasti ihmissuhteiden kehittämisessä ja sitä kautta voisi auttaa myös yksinäisyydestä kumpuavaan masennukseen. Jokaisen elämä toki on omalla vastuullaan ja jokainen päättää itse miten haluaa sitä elää, joten tämäkin on vain ehdotus.

En tiedä, miten teillä muilla on, mutta minulle tämä palsta on sellainen "likasanko", jonne kippaan pahan oloni. Tosielämässä en todellakaan vänkää tuntemattomien kanssa tällä tavalla vaan olen hyvinkin nöyrä ja hymistelevä ja arka ilmaisemaan omia kärkkäitä mielipiteitä. Edes terapeutilleni en ole puhunut samalla tavalla kuin tässä ketjussa. Ja monien on tätä varmasti todella vaikea uskoa, mutta oikeasti suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti. Tästä tuolla aiemmin jo kerroinkin erään esimerkin, mutta sekin ymmärrettiin ihan väärin, joten en toista sitä tässä enää. Töissä olen todella arka antamaan negatiivista palautetta ja asettelen sanani tarkasti ja jopa menetän yöuneni, kun pelkään, että pahoitan jonkun mielen. 

Ystävilleni en ole koskaan näistä asioista puhunut, mutta miesystävälleni kyllä. Tosiaan en tiedä puhutteko te ystävillenne yhtä suoraan kuin tällä palstalla nimettömille haukkujille, mutta minulla nämä eroavat aika paljon toisistaan. Toisaalta myöskään ystäväni eivät puhu minulle tällaisia asioita, kuin minulle on tässä ketjussa sanottu, joten siinäkin mielessä tilanne on täysin erilainen. 

ap

Mukava lukea 20 sivun jälkeen kuinka pidät meitä likasankona johon voi kipata pahan olonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.

Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.

Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu. 

Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.

Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä. 

ap

Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.

Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista. 

ap

No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.

Mistä sinä haluat minut siis herättää? Joo, tiedän, että olen masentunut. Joo, tiedän, että en voi omistaa ja pakottaa ihmisiä. Joo, tiedän, että pitää itse tehdä jotain. Joo, tiedän, että minusta ei pidetä. Joo, tiedän, että olen katkeroitunut. Joo, tiedän, että olen tässä keskustelussa vihainen, kun avaan kipeitä kohtiani. Joo, tiedän, että olen paska. Joo, tiedän, että olen uhriutuva marttyyri. 

Oliko muuta? Luuletko, että haluan olla tällainen ja pidän itsestäni tällaisena? 

ap

Vähän arkailuttaa kirjoittaa koska pelkään että tästäkin tulee jotain ilkeää sivallusta takaisin, mutta olen itse aikoinani saanut tältä palstalta apuja vastaavien ongelmien kanssa ja ne ovat herätelleet minua kehittämään itseäni + tätä ketjua ehkä lukee joku muukin joka voi keskustelusta hyötyä, joten mennään nyt.

Pointtina oli herättää kiinnittämään huomiota omiin sosiaalisiin taitoihin ja siihen miten puhuu muille ihmisille. Masentunutkin ihminen voi kohdella muita ihmisiä kauniisti ja ymmärtäväisesti. Ja sellainen muutos käytöksessä todennäköisesti auttaisi hurjasti ihmissuhteiden kehittämisessä ja sitä kautta voisi auttaa myös yksinäisyydestä kumpuavaan masennukseen. Jokaisen elämä toki on omalla vastuullaan ja jokainen päättää itse miten haluaa sitä elää, joten tämäkin on vain ehdotus.

En tiedä, miten teillä muilla on, mutta minulle tämä palsta on sellainen "likasanko", jonne kippaan pahan oloni. Tosielämässä en todellakaan vänkää tuntemattomien kanssa tällä tavalla vaan olen hyvinkin nöyrä ja hymistelevä ja arka ilmaisemaan omia kärkkäitä mielipiteitä. Edes terapeutilleni en ole puhunut samalla tavalla kuin tässä ketjussa. Ja monien on tätä varmasti todella vaikea uskoa, mutta oikeasti suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti. Tästä tuolla aiemmin jo kerroinkin erään esimerkin, mutta sekin ymmärrettiin ihan väärin, joten en toista sitä tässä enää. Töissä olen todella arka antamaan negatiivista palautetta ja asettelen sanani tarkasti ja jopa menetän yöuneni, kun pelkään, että pahoitan jonkun mielen. 

Ystävilleni en ole koskaan näistä asioista puhunut, mutta miesystävälleni kyllä. Tosiaan en tiedä puhutteko te ystävillenne yhtä suoraan kuin tällä palstalla nimettömille haukkujille, mutta minulla nämä eroavat aika paljon toisistaan. Toisaalta myöskään ystäväni eivät puhu minulle tällaisia asioita, kuin minulle on tässä ketjussa sanottu, joten siinäkin mielessä tilanne on täysin erilainen. 

ap

En ole tuo, jolta kysyit. Kun mun ystävilläni on jokin ongelma, jonka haluavat saada ratkaistua, ja pyytävät siihen mun apuani, kyllä mä sanon ihan suoraan, missä mun mielestäni mättää. Ulkopuolisena kun katsoo  asioita objektiivisesti eikä subjektiivisesti kuten ongelmansa parissa tuskaileva henkilö itse. Ystävältä ratkaisuapua pyydettäessähän nimenomaan haetaan sitä näkökulmaa, mitä itse ei huomaa. 

Okei. Minä en varsinaisesti ystävieni kanssa ole ratkaisemassa heidän ongelmiaan vaan se on lähinnä sitä, että ystävällä on ne ratkaisut jo olemassa, mutta niitä sitten voidaan punnita yhdessä. En kyllä keksi sellaisia ongelmia, joihin minulla olisi yhtään sen parempia ratkaisuja kuin ystävälläkään. Elleivät ne liity esim työhöni tms ihan faktapohjaiseen asiaan. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.

Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.

Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu. 

Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.

Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä. 

ap

Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.

Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista. 

ap

No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.

Mistä sinä haluat minut siis herättää? Joo, tiedän, että olen masentunut. Joo, tiedän, että en voi omistaa ja pakottaa ihmisiä. Joo, tiedän, että pitää itse tehdä jotain. Joo, tiedän, että minusta ei pidetä. Joo, tiedän, että olen katkeroitunut. Joo, tiedän, että olen tässä keskustelussa vihainen, kun avaan kipeitä kohtiani. Joo, tiedän, että olen paska. Joo, tiedän, että olen uhriutuva marttyyri. 

Oliko muuta? Luuletko, että haluan olla tällainen ja pidän itsestäni tällaisena? 

ap

Vähän arkailuttaa kirjoittaa koska pelkään että tästäkin tulee jotain ilkeää sivallusta takaisin, mutta olen itse aikoinani saanut tältä palstalta apuja vastaavien ongelmien kanssa ja ne ovat herätelleet minua kehittämään itseäni + tätä ketjua ehkä lukee joku muukin joka voi keskustelusta hyötyä, joten mennään nyt.

Pointtina oli herättää kiinnittämään huomiota omiin sosiaalisiin taitoihin ja siihen miten puhuu muille ihmisille. Masentunutkin ihminen voi kohdella muita ihmisiä kauniisti ja ymmärtäväisesti. Ja sellainen muutos käytöksessä todennäköisesti auttaisi hurjasti ihmissuhteiden kehittämisessä ja sitä kautta voisi auttaa myös yksinäisyydestä kumpuavaan masennukseen. Jokaisen elämä toki on omalla vastuullaan ja jokainen päättää itse miten haluaa sitä elää, joten tämäkin on vain ehdotus.

En tiedä, miten teillä muilla on, mutta minulle tämä palsta on sellainen "likasanko", jonne kippaan pahan oloni. Tosielämässä en todellakaan vänkää tuntemattomien kanssa tällä tavalla vaan olen hyvinkin nöyrä ja hymistelevä ja arka ilmaisemaan omia kärkkäitä mielipiteitä. Edes terapeutilleni en ole puhunut samalla tavalla kuin tässä ketjussa. Ja monien on tätä varmasti todella vaikea uskoa, mutta oikeasti suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti. Tästä tuolla aiemmin jo kerroinkin erään esimerkin, mutta sekin ymmärrettiin ihan väärin, joten en toista sitä tässä enää. Töissä olen todella arka antamaan negatiivista palautetta ja asettelen sanani tarkasti ja jopa menetän yöuneni, kun pelkään, että pahoitan jonkun mielen. 

Ystävilleni en ole koskaan näistä asioista puhunut, mutta miesystävälleni kyllä. Tosiaan en tiedä puhutteko te ystävillenne yhtä suoraan kuin tällä palstalla nimettömille haukkujille, mutta minulla nämä eroavat aika paljon toisistaan. Toisaalta myöskään ystäväni eivät puhu minulle tällaisia asioita, kuin minulle on tässä ketjussa sanottu, joten siinäkin mielessä tilanne on täysin erilainen. 

ap

Mukava lukea 20 sivun jälkeen kuinka pidät meitä likasankona johon voi kipata pahan olonsa.

No et kai sinä tuota voi ottaa henkilökohtaisesti, kun anonyyminä tässä keskustellaan. Ja eikö tämä palsta nyt ole ihan yleisesti "likasanko", jonne voi vuodattaa ne pimeimmätkin salaisuutensa, joita ei muualla vain pysty sanomaan. Onhan täällä paljon pahempaakin kuin se, että joku masentunut yksinäinen reppana vinkuu, että häntä ei ymmärretä. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.

Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.

Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu. 

Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.

Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä. 

ap

Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.

Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista. 

ap

No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.

Mistä sinä haluat minut siis herättää? Joo, tiedän, että olen masentunut. Joo, tiedän, että en voi omistaa ja pakottaa ihmisiä. Joo, tiedän, että pitää itse tehdä jotain. Joo, tiedän, että minusta ei pidetä. Joo, tiedän, että olen katkeroitunut. Joo, tiedän, että olen tässä keskustelussa vihainen, kun avaan kipeitä kohtiani. Joo, tiedän, että olen paska. Joo, tiedän, että olen uhriutuva marttyyri. 

Oliko muuta? Luuletko, että haluan olla tällainen ja pidän itsestäni tällaisena? 

ap

Vähän arkailuttaa kirjoittaa koska pelkään että tästäkin tulee jotain ilkeää sivallusta takaisin, mutta olen itse aikoinani saanut tältä palstalta apuja vastaavien ongelmien kanssa ja ne ovat herätelleet minua kehittämään itseäni + tätä ketjua ehkä lukee joku muukin joka voi keskustelusta hyötyä, joten mennään nyt.

Pointtina oli herättää kiinnittämään huomiota omiin sosiaalisiin taitoihin ja siihen miten puhuu muille ihmisille. Masentunutkin ihminen voi kohdella muita ihmisiä kauniisti ja ymmärtäväisesti. Ja sellainen muutos käytöksessä todennäköisesti auttaisi hurjasti ihmissuhteiden kehittämisessä ja sitä kautta voisi auttaa myös yksinäisyydestä kumpuavaan masennukseen. Jokaisen elämä toki on omalla vastuullaan ja jokainen päättää itse miten haluaa sitä elää, joten tämäkin on vain ehdotus.

En tiedä, miten teillä muilla on, mutta minulle tämä palsta on sellainen "likasanko", jonne kippaan pahan oloni. Tosielämässä en todellakaan vänkää tuntemattomien kanssa tällä tavalla vaan olen hyvinkin nöyrä ja hymistelevä ja arka ilmaisemaan omia kärkkäitä mielipiteitä. Edes terapeutilleni en ole puhunut samalla tavalla kuin tässä ketjussa. Ja monien on tätä varmasti todella vaikea uskoa, mutta oikeasti suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti. Tästä tuolla aiemmin jo kerroinkin erään esimerkin, mutta sekin ymmärrettiin ihan väärin, joten en toista sitä tässä enää. Töissä olen todella arka antamaan negatiivista palautetta ja asettelen sanani tarkasti ja jopa menetän yöuneni, kun pelkään, että pahoitan jonkun mielen. 

Ystävilleni en ole koskaan näistä asioista puhunut, mutta miesystävälleni kyllä. Tosiaan en tiedä puhutteko te ystävillenne yhtä suoraan kuin tällä palstalla nimettömille haukkujille, mutta minulla nämä eroavat aika paljon toisistaan. Toisaalta myöskään ystäväni eivät puhu minulle tällaisia asioita, kuin minulle on tässä ketjussa sanottu, joten siinäkin mielessä tilanne on täysin erilainen. 

ap

En ole tuo, jolta kysyit. Kun mun ystävilläni on jokin ongelma, jonka haluavat saada ratkaistua, ja pyytävät siihen mun apuani, kyllä mä sanon ihan suoraan, missä mun mielestäni mättää. Ulkopuolisena kun katsoo  asioita objektiivisesti eikä subjektiivisesti kuten ongelmansa parissa tuskaileva henkilö itse. Ystävältä ratkaisuapua pyydettäessähän nimenomaan haetaan sitä näkökulmaa, mitä itse ei huomaa. 

Okei. Minä en varsinaisesti ystävieni kanssa ole ratkaisemassa heidän ongelmiaan vaan se on lähinnä sitä, että ystävällä on ne ratkaisut jo olemassa, mutta niitä sitten voidaan punnita yhdessä. En kyllä keksi sellaisia ongelmia, joihin minulla olisi yhtään sen parempia ratkaisuja kuin ystävälläkään. Elleivät ne liity esim työhöni tms ihan faktapohjaiseen asiaan. 

ap

Sulla on nyt ongelma, joka liittyy ystävyyssuhteisiisi. Sulla ei ole ratkaisua tähän ongelmaan ja siksi olet kysynyt asiaa palstalta. Mitäpä jos kysyisit ystäviltäsi? Jospa heillä olisikin jokin ratkaisu? Tai osaisivat ainakin sanoa, missä heidän mielestään mättää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.

Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan. 

ap

Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia. 

Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin. 

Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä. 

ap

Olen tuon aiemman kommentin kirjoittaja ja täsmennän lihavoimaani kohtaa. Ei tarkoiteta asiaa, jota tehdään täysin yksin, vaan asiaa, johon ei tarvita omaa ystävää tai kaveria mukaan. On hyväkin, jos samaa asiaa on tekemässä muitakin ihmisiä, koska juuri siten tutustuu muihin ihmisiin. 

Jotkut lähtevät reppureissaamaan yksin ja reissulta palatessa on useita kavereita eri puolilta maailmaa. Ei jäädä odottamaan, että joku ystävä tai kaveri lähtisi mukaan vaan lähdetään yksin ja matkalla tutustutaan ihan uusiin ihmisiin. 

juu, tämäkin on kyllä jo kokeiltu. Olen ollut pari kertaa reissussa, joilla olen tavannut pari ihmistä, mutta se on tarkoittanut, että istutaan pari tuntia samassa pöydässä ja sitten liuetaan paikalta niiden kavereiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Jostakin tämä ap. on kuitenkin saanut valtavasti aikaa kirjoitella hölynpölyä ihmisille, jotka oikeasti yrittävät häntä auttaa. Ap. ei kiitä, ei kuuntele, tottelemisesta ja ymmärtämisestä puhumattakaan. - Ihan vain tiedoksi: en voi kuvitella, että kukaan ihminen viihtyisi seurassasi.

Minua taas ihmetyttää kuinka sinuntyyppisillä ihmisillä on ystäviä. Nämä kiitollisuuskerjääjät, joiden mielestä jokaisesta sanasta, katseesta ja huomiosta oli se sävyltään mikä tahansa pitäisi aina vaan olla kiitollinen.

Tulihan se heidän suustaan. Sieltä virheettömien mielipiteiden kansalaisilta. Moni asia on elämässä täysin sattumaa, eikä millään tavalla omaa ansioita. Moni jolla on käynyt tuuri vaan virheellisesti kuvittele niin.

Jokainen mietelause ei ole kultaa tai edes totta, eikä jokainen neuvo vaan ole hyvä, koska se nyt äänen on sanottu tai jonnekin aaveelle kirjoitettu.

Minä voisin hyvin sanoa, ettei besserwisserin kuuluisi kuvitella, että joku viihtyisi heidän seurassaan ja siltikin monella heistä on kavereita.

Ei ole mitään syytä miksei ap:kin voisi saada kavereita, siinä missä nämä neuvoja latelevatkin ovat saanet. Kuten heillekin voi käydä kuten ap:lle, että jotenkin ne kaverit vain katoavat, eikä uusia tullutkaan tilalle.

Monelle parisuhteessa olleelle on käynyt niin, ensin ollaan niin varmoja, että kyllä se uusi puoliso löytyy ja sitten ei vaan löydykään.

Toisaalta viestisi tuo niin hyvin esille sen mikä nykyajan henkin on. Kelpaat vain määrätynlaisena. Juuri sopivan kiitollisena, tottelevaisesti, ymmärtäväsienä, nöyränä, sellaisena joka osaa ottaa vastaan ne neuvot juuri oikealla tavalla, eikä todellakaan kirjoittele hölynpölyä muille.

Siis on käytänössä sillä tavalla, kun se toinen haluaa. Viis sitä millainen ihmien oikeasti on. ”Vaikeat” ihmiset jääköön yksin, hehän eivät ansaitse ystäviä tai edes vastauksia.

Minusta ap vaikuttaa paljon mukavammalta kuin suuri osa näistä häneltä tottelevuutta vaativat kirjoittajat, jotka höystävät sen vielä, että olisit kiitollinen tästä, tuuballa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.

Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.

Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu. 

Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.

Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä. 

ap

Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.

Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista. 

ap

No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.

Mistä sinä haluat minut siis herättää? Joo, tiedän, että olen masentunut. Joo, tiedän, että en voi omistaa ja pakottaa ihmisiä. Joo, tiedän, että pitää itse tehdä jotain. Joo, tiedän, että minusta ei pidetä. Joo, tiedän, että olen katkeroitunut. Joo, tiedän, että olen tässä keskustelussa vihainen, kun avaan kipeitä kohtiani. Joo, tiedän, että olen paska. Joo, tiedän, että olen uhriutuva marttyyri. 

Oliko muuta? Luuletko, että haluan olla tällainen ja pidän itsestäni tällaisena? 

ap

Vähän arkailuttaa kirjoittaa koska pelkään että tästäkin tulee jotain ilkeää sivallusta takaisin, mutta olen itse aikoinani saanut tältä palstalta apuja vastaavien ongelmien kanssa ja ne ovat herätelleet minua kehittämään itseäni + tätä ketjua ehkä lukee joku muukin joka voi keskustelusta hyötyä, joten mennään nyt.

Pointtina oli herättää kiinnittämään huomiota omiin sosiaalisiin taitoihin ja siihen miten puhuu muille ihmisille. Masentunutkin ihminen voi kohdella muita ihmisiä kauniisti ja ymmärtäväisesti. Ja sellainen muutos käytöksessä todennäköisesti auttaisi hurjasti ihmissuhteiden kehittämisessä ja sitä kautta voisi auttaa myös yksinäisyydestä kumpuavaan masennukseen. Jokaisen elämä toki on omalla vastuullaan ja jokainen päättää itse miten haluaa sitä elää, joten tämäkin on vain ehdotus.

En tiedä, miten teillä muilla on, mutta minulle tämä palsta on sellainen "likasanko", jonne kippaan pahan oloni. Tosielämässä en todellakaan vänkää tuntemattomien kanssa tällä tavalla vaan olen hyvinkin nöyrä ja hymistelevä ja arka ilmaisemaan omia kärkkäitä mielipiteitä. Edes terapeutilleni en ole puhunut samalla tavalla kuin tässä ketjussa. Ja monien on tätä varmasti todella vaikea uskoa, mutta oikeasti suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti. Tästä tuolla aiemmin jo kerroinkin erään esimerkin, mutta sekin ymmärrettiin ihan väärin, joten en toista sitä tässä enää. Töissä olen todella arka antamaan negatiivista palautetta ja asettelen sanani tarkasti ja jopa menetän yöuneni, kun pelkään, että pahoitan jonkun mielen. 

Ystävilleni en ole koskaan näistä asioista puhunut, mutta miesystävälleni kyllä. Tosiaan en tiedä puhutteko te ystävillenne yhtä suoraan kuin tällä palstalla nimettömille haukkujille, mutta minulla nämä eroavat aika paljon toisistaan. Toisaalta myöskään ystäväni eivät puhu minulle tällaisia asioita, kuin minulle on tässä ketjussa sanottu, joten siinäkin mielessä tilanne on täysin erilainen. 

ap

En ole tuo, jolta kysyit. Kun mun ystävilläni on jokin ongelma, jonka haluavat saada ratkaistua, ja pyytävät siihen mun apuani, kyllä mä sanon ihan suoraan, missä mun mielestäni mättää. Ulkopuolisena kun katsoo  asioita objektiivisesti eikä subjektiivisesti kuten ongelmansa parissa tuskaileva henkilö itse. Ystävältä ratkaisuapua pyydettäessähän nimenomaan haetaan sitä näkökulmaa, mitä itse ei huomaa. 

Okei. Minä en varsinaisesti ystävieni kanssa ole ratkaisemassa heidän ongelmiaan vaan se on lähinnä sitä, että ystävällä on ne ratkaisut jo olemassa, mutta niitä sitten voidaan punnita yhdessä. En kyllä keksi sellaisia ongelmia, joihin minulla olisi yhtään sen parempia ratkaisuja kuin ystävälläkään. Elleivät ne liity esim työhöni tms ihan faktapohjaiseen asiaan. 

ap

Sulla on nyt ongelma, joka liittyy ystävyyssuhteisiisi. Sulla ei ole ratkaisua tähän ongelmaan ja siksi olet kysynyt asiaa palstalta. Mitäpä jos kysyisit ystäviltäsi? Jospa heillä olisikin jokin ratkaisu? Tai osaisivat ainakin sanoa, missä heidän mielestään mättää?

En haluaisi taas vängätä vastaan hyvästä ajatuksesta, mutta en ajattele, että kyse on niinkään ystävyyssuhteista vaan lähinnä minusta itsestäni. Eihän se ole heidän syy eivätkä välttämättä edes tiedosta sitä, että viettävät vain mieluummin aikaa muiden kavereiden kuin minun kanssani. En myöskään usko, että ystäväni uskaltaisivat sanoa minulle päin naamaa, että olen ihan perseestä, voitko lopettaa soittelemisen. 

ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.

Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan. 

ap

Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia. 

Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin. 

Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä. 

ap

Olen tuon aiemman kommentin kirjoittaja ja täsmennän lihavoimaani kohtaa. Ei tarkoiteta asiaa, jota tehdään täysin yksin, vaan asiaa, johon ei tarvita omaa ystävää tai kaveria mukaan. On hyväkin, jos samaa asiaa on tekemässä muitakin ihmisiä, koska juuri siten tutustuu muihin ihmisiin. 

Jotkut lähtevät reppureissaamaan yksin ja reissulta palatessa on useita kavereita eri puolilta maailmaa. Ei jäädä odottamaan, että joku ystävä tai kaveri lähtisi mukaan vaan lähdetään yksin ja matkalla tutustutaan ihan uusiin ihmisiin. 

juu, tämäkin on kyllä jo kokeiltu. Olen ollut pari kertaa reissussa, joilla olen tavannut pari ihmistä, mutta se on tarkoittanut, että istutaan pari tuntia samassa pöydässä ja sitten liuetaan paikalta niiden kavereiden kanssa. 

Miten nämä parituntiset ovat menneet? Sun ei tarvitse vastata tähän palstalle vaan mieti itse asiaa. Osallistuitko aktiivisesti keskusteluun? Saitko nämä muut ihmiset nauramaan? Valitsitko itse puheenaiheita, joista syntyi mielenkiintoisia keskusteluja? Millaisia asioita teit, sanoit tai ehdotit, joiden omasta mielestäsi olisi pitänyt saada nämä ihmiset haluamaan tavata sut toisenkin kerran tai ainakin olisitte pitäneet yhteyttä? Ja sitten se, että tapaa koko reissun aikana pari ihmistä, ei riitä. Pitää tavata paljon ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.

Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.

Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu. 

Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.

Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä. 

ap

Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.

Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista. 

ap

No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.

Mistä sinä haluat minut siis herättää? Joo, tiedän, että olen masentunut. Joo, tiedän, että en voi omistaa ja pakottaa ihmisiä. Joo, tiedän, että pitää itse tehdä jotain. Joo, tiedän, että minusta ei pidetä. Joo, tiedän, että olen katkeroitunut. Joo, tiedän, että olen tässä keskustelussa vihainen, kun avaan kipeitä kohtiani. Joo, tiedän, että olen paska. Joo, tiedän, että olen uhriutuva marttyyri. 

Oliko muuta? Luuletko, että haluan olla tällainen ja pidän itsestäni tällaisena? 

ap

Vähän arkailuttaa kirjoittaa koska pelkään että tästäkin tulee jotain ilkeää sivallusta takaisin, mutta olen itse aikoinani saanut tältä palstalta apuja vastaavien ongelmien kanssa ja ne ovat herätelleet minua kehittämään itseäni + tätä ketjua ehkä lukee joku muukin joka voi keskustelusta hyötyä, joten mennään nyt.

Pointtina oli herättää kiinnittämään huomiota omiin sosiaalisiin taitoihin ja siihen miten puhuu muille ihmisille. Masentunutkin ihminen voi kohdella muita ihmisiä kauniisti ja ymmärtäväisesti. Ja sellainen muutos käytöksessä todennäköisesti auttaisi hurjasti ihmissuhteiden kehittämisessä ja sitä kautta voisi auttaa myös yksinäisyydestä kumpuavaan masennukseen. Jokaisen elämä toki on omalla vastuullaan ja jokainen päättää itse miten haluaa sitä elää, joten tämäkin on vain ehdotus.

En tiedä, miten teillä muilla on, mutta minulle tämä palsta on sellainen "likasanko", jonne kippaan pahan oloni. Tosielämässä en todellakaan vänkää tuntemattomien kanssa tällä tavalla vaan olen hyvinkin nöyrä ja hymistelevä ja arka ilmaisemaan omia kärkkäitä mielipiteitä. Edes terapeutilleni en ole puhunut samalla tavalla kuin tässä ketjussa. Ja monien on tätä varmasti todella vaikea uskoa, mutta oikeasti suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti. Tästä tuolla aiemmin jo kerroinkin erään esimerkin, mutta sekin ymmärrettiin ihan väärin, joten en toista sitä tässä enää. Töissä olen todella arka antamaan negatiivista palautetta ja asettelen sanani tarkasti ja jopa menetän yöuneni, kun pelkään, että pahoitan jonkun mielen. 

Ystävilleni en ole koskaan näistä asioista puhunut, mutta miesystävälleni kyllä. Tosiaan en tiedä puhutteko te ystävillenne yhtä suoraan kuin tällä palstalla nimettömille haukkujille, mutta minulla nämä eroavat aika paljon toisistaan. Toisaalta myöskään ystäväni eivät puhu minulle tällaisia asioita, kuin minulle on tässä ketjussa sanottu, joten siinäkin mielessä tilanne on täysin erilainen. 

ap

Mukava lukea 20 sivun jälkeen kuinka pidät meitä likasankona johon voi kipata pahan olonsa.

No et kai sinä tuota voi ottaa henkilökohtaisesti, kun anonyyminä tässä keskustellaan. Ja eikö tämä palsta nyt ole ihan yleisesti "likasanko", jonne voi vuodattaa ne pimeimmätkin salaisuutensa, joita ei muualla vain pysty sanomaan. Onhan täällä paljon pahempaakin kuin se, että joku masentunut yksinäinen reppana vinkuu, että häntä ei ymmärretä. 

ap

Eli sinä olet ainoa jolla on oikeus tunteisiinsa täällä kun kohdellaan huonosti. Ok, vaikutat tosi mukavalta ihmiseltä. Kumma juttu ettei ole kavereita.

ap taitaa olla narsisti. harmi ettei siihen ole parannuskeinoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.

Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.

Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu. 

Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.

Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä. 

ap

Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.

Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista. 

ap

No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.

Mistä sinä haluat minut siis herättää? Joo, tiedän, että olen masentunut. Joo, tiedän, että en voi omistaa ja pakottaa ihmisiä. Joo, tiedän, että pitää itse tehdä jotain. Joo, tiedän, että minusta ei pidetä. Joo, tiedän, että olen katkeroitunut. Joo, tiedän, että olen tässä keskustelussa vihainen, kun avaan kipeitä kohtiani. Joo, tiedän, että olen paska. Joo, tiedän, että olen uhriutuva marttyyri. 

Oliko muuta? Luuletko, että haluan olla tällainen ja pidän itsestäni tällaisena? 

ap

Vähän arkailuttaa kirjoittaa koska pelkään että tästäkin tulee jotain ilkeää sivallusta takaisin, mutta olen itse aikoinani saanut tältä palstalta apuja vastaavien ongelmien kanssa ja ne ovat herätelleet minua kehittämään itseäni + tätä ketjua ehkä lukee joku muukin joka voi keskustelusta hyötyä, joten mennään nyt.

Pointtina oli herättää kiinnittämään huomiota omiin sosiaalisiin taitoihin ja siihen miten puhuu muille ihmisille. Masentunutkin ihminen voi kohdella muita ihmisiä kauniisti ja ymmärtäväisesti. Ja sellainen muutos käytöksessä todennäköisesti auttaisi hurjasti ihmissuhteiden kehittämisessä ja sitä kautta voisi auttaa myös yksinäisyydestä kumpuavaan masennukseen. Jokaisen elämä toki on omalla vastuullaan ja jokainen päättää itse miten haluaa sitä elää, joten tämäkin on vain ehdotus.

En tiedä, miten teillä muilla on, mutta minulle tämä palsta on sellainen "likasanko", jonne kippaan pahan oloni. Tosielämässä en todellakaan vänkää tuntemattomien kanssa tällä tavalla vaan olen hyvinkin nöyrä ja hymistelevä ja arka ilmaisemaan omia kärkkäitä mielipiteitä. Edes terapeutilleni en ole puhunut samalla tavalla kuin tässä ketjussa. Ja monien on tätä varmasti todella vaikea uskoa, mutta oikeasti suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti. Tästä tuolla aiemmin jo kerroinkin erään esimerkin, mutta sekin ymmärrettiin ihan väärin, joten en toista sitä tässä enää. Töissä olen todella arka antamaan negatiivista palautetta ja asettelen sanani tarkasti ja jopa menetän yöuneni, kun pelkään, että pahoitan jonkun mielen. 

Ystävilleni en ole koskaan näistä asioista puhunut, mutta miesystävälleni kyllä. Tosiaan en tiedä puhutteko te ystävillenne yhtä suoraan kuin tällä palstalla nimettömille haukkujille, mutta minulla nämä eroavat aika paljon toisistaan. Toisaalta myöskään ystäväni eivät puhu minulle tällaisia asioita, kuin minulle on tässä ketjussa sanottu, joten siinäkin mielessä tilanne on täysin erilainen. 

ap

En ole tuo, jolta kysyit. Kun mun ystävilläni on jokin ongelma, jonka haluavat saada ratkaistua, ja pyytävät siihen mun apuani, kyllä mä sanon ihan suoraan, missä mun mielestäni mättää. Ulkopuolisena kun katsoo  asioita objektiivisesti eikä subjektiivisesti kuten ongelmansa parissa tuskaileva henkilö itse. Ystävältä ratkaisuapua pyydettäessähän nimenomaan haetaan sitä näkökulmaa, mitä itse ei huomaa. 

Okei. Minä en varsinaisesti ystävieni kanssa ole ratkaisemassa heidän ongelmiaan vaan se on lähinnä sitä, että ystävällä on ne ratkaisut jo olemassa, mutta niitä sitten voidaan punnita yhdessä. En kyllä keksi sellaisia ongelmia, joihin minulla olisi yhtään sen parempia ratkaisuja kuin ystävälläkään. Elleivät ne liity esim työhöni tms ihan faktapohjaiseen asiaan. 

ap

Sulla on nyt ongelma, joka liittyy ystävyyssuhteisiisi. Sulla ei ole ratkaisua tähän ongelmaan ja siksi olet kysynyt asiaa palstalta. Mitäpä jos kysyisit ystäviltäsi? Jospa heillä olisikin jokin ratkaisu? Tai osaisivat ainakin sanoa, missä heidän mielestään mättää?

En haluaisi taas vängätä vastaan hyvästä ajatuksesta, mutta en ajattele, että kyse on niinkään ystävyyssuhteista vaan lähinnä minusta itsestäni. Eihän se ole heidän syy eivätkä välttämättä edes tiedosta sitä, että viettävät vain mieluummin aikaa muiden kavereiden kuin minun kanssani. En myöskään usko, että ystäväni uskaltaisivat sanoa minulle päin naamaa, että olen ihan perseestä, voitko lopettaa soittelemisen. 

ap 

Joo, luinkin ketjua lisää ja huomasin, että kerroit sulla olevan yksi ystävä ja kaksi kaveria. Ei siis ystäviä vaan ystävä. Jos lisäksi kehtaat ottaa häneenkin yhteyttä vain 1-2 kertaa vuodessa ehdottaaksesi tapaamista, ette taida tuntea toisianne kovin hyvin. Olette ehkä joskus vuosia sitten tunteneet, mutta ette enää. Pelkkä Facebookin seuraaminen ja random kommentointi toisen päivityksiin ei riitä ystävyyssuhteen ylläpitämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.

Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.

Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu. 

Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.

Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä. 

ap

Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.

Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista. 

ap

No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.

Mistä sinä haluat minut siis herättää? Joo, tiedän, että olen masentunut. Joo, tiedän, että en voi omistaa ja pakottaa ihmisiä. Joo, tiedän, että pitää itse tehdä jotain. Joo, tiedän, että minusta ei pidetä. Joo, tiedän, että olen katkeroitunut. Joo, tiedän, että olen tässä keskustelussa vihainen, kun avaan kipeitä kohtiani. Joo, tiedän, että olen paska. Joo, tiedän, että olen uhriutuva marttyyri. 

Oliko muuta? Luuletko, että haluan olla tällainen ja pidän itsestäni tällaisena? 

ap

Vähän arkailuttaa kirjoittaa koska pelkään että tästäkin tulee jotain ilkeää sivallusta takaisin, mutta olen itse aikoinani saanut tältä palstalta apuja vastaavien ongelmien kanssa ja ne ovat herätelleet minua kehittämään itseäni + tätä ketjua ehkä lukee joku muukin joka voi keskustelusta hyötyä, joten mennään nyt.

Pointtina oli herättää kiinnittämään huomiota omiin sosiaalisiin taitoihin ja siihen miten puhuu muille ihmisille. Masentunutkin ihminen voi kohdella muita ihmisiä kauniisti ja ymmärtäväisesti. Ja sellainen muutos käytöksessä todennäköisesti auttaisi hurjasti ihmissuhteiden kehittämisessä ja sitä kautta voisi auttaa myös yksinäisyydestä kumpuavaan masennukseen. Jokaisen elämä toki on omalla vastuullaan ja jokainen päättää itse miten haluaa sitä elää, joten tämäkin on vain ehdotus.

En tiedä, miten teillä muilla on, mutta minulle tämä palsta on sellainen "likasanko", jonne kippaan pahan oloni. Tosielämässä en todellakaan vänkää tuntemattomien kanssa tällä tavalla vaan olen hyvinkin nöyrä ja hymistelevä ja arka ilmaisemaan omia kärkkäitä mielipiteitä. Edes terapeutilleni en ole puhunut samalla tavalla kuin tässä ketjussa. Ja monien on tätä varmasti todella vaikea uskoa, mutta oikeasti suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti. Tästä tuolla aiemmin jo kerroinkin erään esimerkin, mutta sekin ymmärrettiin ihan väärin, joten en toista sitä tässä enää. Töissä olen todella arka antamaan negatiivista palautetta ja asettelen sanani tarkasti ja jopa menetän yöuneni, kun pelkään, että pahoitan jonkun mielen. 

Ystävilleni en ole koskaan näistä asioista puhunut, mutta miesystävälleni kyllä. Tosiaan en tiedä puhutteko te ystävillenne yhtä suoraan kuin tällä palstalla nimettömille haukkujille, mutta minulla nämä eroavat aika paljon toisistaan. Toisaalta myöskään ystäväni eivät puhu minulle tällaisia asioita, kuin minulle on tässä ketjussa sanottu, joten siinäkin mielessä tilanne on täysin erilainen. 

ap

Huomaatko, että valitat muiden käytöksestä sinua kohtaan, mutta kuitenkin kirjoitat tämän olevan sinulle likasanko, jonne dumppaat pahan olosi. Kuinka et puhu näin tosielämässä muille.

Kuinka epäkunnioittavaa ihmisiä kohtaan, jotka yrittävät sinua auttaa.

Olen kyllä nyt hieman sanaton.

Ehkä on parempi että en sano enää yhtään mitään. Tuossa yritin selittää, että tosielämässä en puhu tällaisia kipeitä asioita ystävieni kanssa, mutta sieltäkin napattiin vain tuo yksi sana, jonka senkin laitoin lainausmerkkeihin. 

ap