Lue keskustelun säännöt.
Saat sen mistä luovut, voiko joku selittää tämän logiikan?
23.07.2021 |
Minun on todella vaikeaa ymmärtää tätä väitettä. Itselläni on esimerkiksi kipukohtana sosiaalisten suhteiden puute sekä kaikenlainen arvostuksen janoaminen. Koen olevani todella riittämätön ja arvoton ja kaipaisin kipeästi ihmistä, jolle olisin tärkeä. Minulla on tällä hetkellä parisuhde, mutta se vetelee viimeisiään tarvitsevuuteni ja epätoivoni takia. Mitä enemmän pyydän, sitä kauemmas mies haluaa? Ja juu, tämän tietysti ymmärrän, mutta ihan oikeasti en ole pyytänyt mitään aamusta iltaan kädestä pitämistä ja palvomista. Ihan vain normaalia huomioimista ja ystävällisyyttä.
Miten tässä kohtaa logiikka muka toimii? Saan sen parisuhteen takaisin, kun eroan? Saan ystäviä, kun en enää pyydä kavereita minnekään? Vai perustuuko tämä vain siihen, että kun lakkaan haluamasta niitä asioita, se jotenkin lasketaan, että olen "saanut" ne? Miten? Miten minulla on rakastava kumppani, jos eroan? Kokemuksesta tiedän, että ei niitä kumppaneita oven taakse itsestään tule.
Kommentit (563)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.
Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan.
ap
Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostakin tämä ap. on kuitenkin saanut valtavasti aikaa kirjoitella hölynpölyä ihmisille, jotka oikeasti yrittävät häntä auttaa. Ap. ei kiitä, ei kuuntele, tottelemisesta ja ymmärtämisestä puhumattakaan. - Ihan vain tiedoksi: en voi kuvitella, että kukaan ihminen viihtyisi seurassasi.
Niin, yllättävää tosiaan, että yksinäisellä on aikaa kirjoitella! :D
ap
Minnekäs se mies katosi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.
Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.
Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu.
Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.
Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä.
ap
Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tai olla nyt niin jumissa omassa tilanteessaan, että ei pysty sisäistämään mitään mitä ihmiset yrittää auttaa. Lause pitää sisällään syvemmän merkityksen, millä ei ole mitään tekemistä fyysisten asioiden kanssa. Ap kuitenkin kääntää sen tarkoittamaan sitä, että viettää loppuelämän yksin sen sijaan, että pohtisi asiaa henkisemmän näkökulman kautta.
Ap pitäisi ensin selättää asiat, jotka estää asioiden syvemmän tarkastelun. Ehkä sen jälkeen annetut hyvät esimerkit tulee ymmärretyksi.Se on niin helppoa huutaa vierestä, kun ei näköjään edes tiedä, millaisissa tilanteissa olen elänyt. Tässä yritetään nyt väittää, että takana on jokin suuri viisaus, mutta ei nyt jostain syystä pystytä kertomaan, mikä muu viisaus tuossa muka on kuin että tyydy kohtaloosi.
Jos olet kouluikäisestä saakka taistellut oikeudesta ihmissuhteisiin, kyllä siinä vain pikkuhiljaa hiipii päähän ajatus, että se loppuikä kuuluu olla yksin. Kuulosti se nyt sinusta miten maalliselta tahansa.
ap
Et ole uniikki kokemusten kanssa. Vastaavaa on käynyt läpi monet. Valitse elätkö menneessä ja vetoat tiukan paikan tullen "kun silloin lapsena" vai katsotko rohkeasti eteenpäin ja päätät selvittää ikävät asiat elämässäsi. Olet jo terapiassa, joten se on hieno alku.
Kerron nyt lyhyesti lauseen tarkoituksen, jota jo moni on sinulle yrittänyt selittää.Kun luovut asioista (toimintatavoista, ajatusmalleista, reaktioista asioihin yms vei maallisesta), jotka ei sinua palvele enää, silloin saat elämääsi myös asioita, jotka ovat linjassa sen kanssa mitä toivot.
Suosittelen, että kirjoita vaikka paperille asiat, joita haluat. Kirjoita myös miksi haluat niin kovin ja miten ajattelet näiden asioiden parantavan elämääsi.
Kirjoita myös siitä kuka ajattelet olevasi silloin, jos olisikin yksin eikä sinulla olisi lapsia tai muita ihmisiä. Minkälainen yksilö olisit? Mitä tekisit tässä elämässä? Mikä olisi tärkeää sinulle? Mikä asia tuottaisi sinulle iloa?Oikeasti ap, ihmiset yrittävät auttaa. Kiukku on ymmärrettävää, mutta joskus se apu mitä tarvitset, ei ole kaikista helpoin sinulle. Epämukavuusalueella tulee kehitystä, joka asiassa. Googlaa sielun pimeä yö. Se voi antaa sinulle hieman osviittaa mitä ihmiset ovat yrittäneet kertoa.
En tietenkään kuvittele olevani ainoa. Puhun vain näistä muutamasta keskustelijasta, jotka tuntuvat tahallaan ymmärtävän kaiken väärin eivätkä tajua pointtia lainkaan ja jopa tulevat minulle kertomaan, että olen masentunut ja ollut huonoissa ihmissuhteissa, ikään kuin en sitä itse tietäisi.
Tuolla aiemmin jo kerroinkin, että terapiassani on käyty moneen kertaan läpi tätä, kuka minä olen. Mitä minä haluan ja millainen elämäni olisi, jos se olisi minun näköinen. Terapeuttikin on jo turhautunut, kun en vain tiedä siihen vastausta. Kaikki, mitä elämältä toivon, liittyy siihen, että saan arvostusta ja huomiota muilta. Työ, opiskelut, sosiaalinen elämä, kaikki.
Kiitos googlausvinkistä, minäpäs perehtyn. Ensivilkaisulla näyttää pelottavalta ,mutta ehkä se voi olla juuri sitä mitä tarvitsen.
ap
Tässä voi olla sun suurin ongelmasi. Ensinnäkin arvostus ansaitaan. Mitä olet tehnyt, jotta saisit esimerkiksi työelämässä arvostusta? Tai sosiaalisessa elämässäsi? Kynnysmattona olemisesta ei saa arvostusta, minkä varmasti oletkin jo huomannut. Toiseksi huomionkipeys on äärettömän rasittava piirre toisessa ihmisessä. Jos olisin kaverisi, miksi lähtisin kanssasi esimerkiksi teatteriin? Et ole kiinnostunut koko teatteriesityksestä (jos olisit, menisit sinne yksinkin) vaan siitä, että saat kaveriltasi huomiota. Kaverisi taas haluaisi mennä nimenomaan nauttimaan teatteriesityksestä eikä antamaan sinulle huomiota.
Tässäpä jälleen yksi paradoksi. Aiemmin ketjussa sanottiin, että mitään ei varsinaisesti ansaita, vaan se tulee, mikä tulee ja se pitää hyväksyä.
Mitä olen tehnyt? Olen hankkinut kolme korkeakoulututkintoa, olen edennyt urallani, kehittänyt alallani tuotteita ja toimintatapoja, perustanyt yrityksen. Sosiaalisessa elämässä olen hakeutunut ihmisten seuraan, ollut heille ystävällinen ja kohdellut heitä kunnioittavasti, tehnyt palveluksia. En oikein keksi, miten sosiaalisessa elämässä hankitaan sitä arvostusta olematta samalla kynnysmatto.
Juu, voit sanoa minua huomionkipeäksi tai miksi tahansa. Miksi on ok, että suunnilleen 99,99 prosenttia ihmisistä menee teatteriin siksi, että se on mukavaa tekemistä kaverin kanssa eikä pelkästään sen teatteriesityksen takia? Miksi minulta se on huomionkipeyttä, mutta muille se on ihan normaalia sosiaalista kanssakäymistä? Voisiko joku nyt vihdoin vastata tähän, kun minulta ilmeisesti puuttuu jokin palikka? Itsekin sanoit, että teatteriesitykseen kaverin kanssa meneminen on huomion hakua, niin aika helkkarin paljon siellä on niitä huomionhakuisia ihmisiä. Monet menevät festareille ja baareihinkin tapaamaan ihmisiä eivätkä vaan kuuntelemaan musiikkia ja juomaan alkoholia puhumatta kenenkään kanssa.
ap
Ketjuun kirjoittaa useampi ihminen. Mun kommenttini oli tuo, että arvostus ansaitaan. Kerroit, että olet edennyt urallasi. Tämähän tarkoittaa, että osaamistasi ja ammattitaitoasi ON arvostettu. Jos ei olisi, et olisi edennyt urallasikaan. Olet kehittänyt tuotteita ja toimintatapoja, joista joku on ollut valmis maksamaan. Ts sinua on arvostettu. Olet perustanut yrityksen ja koska sulla ona siakkaita, sua arvostetaan. Jos ei arvostettaisi, asiakkaasi olisivat kilpailevan firman asiakkaita. Jos olet hyvä työnantaja, myös alaisesi arvostavat sinua. Sun on kohtuullisen helppo saada työntekijöitä ja työntekijöiden vaihtuvuus on vain vähäistä. Koska olet osoittanut työntekijöille, että olet heidän arvostuksensa arvoinen.
Miten mä tämän nyt selittäisin....ihmiset, jotka eivät ole kiinnostuneita teatterista, eivät käy teatterissa. He tekevät jotain muuta. Sinua ei kiinnosta teatteri niin paljon, että menisit teatteriin yksin, jos kukaan kavereista ei ehdi tai halua lähteä mukaasi. Teatterikäynnistä sopiminen kanssasi tarkoittaa, että jos kaverisi ei sitten syystä tai toisesta pääse, hän pilaa sinunkin illan, koska et mene teatteriin ollenkaan. On paljon mukavampaa sopia teatterireissusta sellaisen kanssa, joka ihan aidosti on kiinnostunut teatteriesityksestä ja jonka ilta ei mene pilalle, vaikka toinen ei saisikaan lapsenvahtia, sairastuisi tai samalle päivälle osuisi anopin hautajaiset.
Mä teen paljon minua kiinnostavia asioita ystävieni ja kavereideni kanssa, mutta en jätä niitä tekemättä, jos ystäville tai kavereille ei sovikaan. Olen ollut mm Queenin keikalla yksinkin, kun ystäväni ei ehtinytkään saada lippua ennenkuin ne myytiin loppuun. En jättänyt menemättä, koska halusin nähdä bändin. Sen verran harvoin Suomessa, että kannatti käydä. Ja siellä sai oikein hyvin juttuseuraakin. Ei siis tarvinnut olla yksin, vaikka ei omia ystäviä tai kavereita ollutkaan mukana. Olen käynyt yksin messuilla ja muissa tapahtumissa, jos ajankohta ei ole kenellekään ystävälleni tai kaverilleni sopinut. Jos haluaa pelkästään ystävän tai kaverin seuraa, voi käydä ystäviensä ja kavereidensa kanssa ihan vaikka vaan kävelyllä tai kahvilla. Olen matkustellut yksin, koska ei aina ole mahdollista, että ystävällä tai kaverilla on just silloin varaa lähteä reissuun tai on mahdollista saada lomaa samaan aikaan. Tai voi olla, että heillä on jo muuta sovittuna kyseiselle ajankohdalle.
Pointtini tässä on, että ihan itse olet päättänyt, että et halua kokea kivoja asioita, jos kukaan ei lähde mukaasi. Koska sua ei loppujen lopuksi ne kivat asiat edes kiinnosta vaan ainoastaan se, että saisit muilta huomiota. On hyvin mahdollista, että tämä on tullut muille ihmisille esille eivätkä he sen vuoksi haluakaan lähteä kanssasi minnekään, jos koko reissun tarkoitus on, että he antavat sulle huomiota.
Voi apua, miten tämäkin on ymmärretty näin täysin pieleen. En ole missään vaiheessa puhunut siitä, että pitäisi tulla nimenomaan johonkin tiettyyn teatteriesitykseen tai muuhun paikkaan. Ne ovat vain esimerkkejä, että minulle kelpaa monenlaiset aktiviteetit, jos vain saisin näihin jonkun kaverin. Ei minun toiveeni ja pyyntöni nyt niin spesifejä ole ollut. Yleensä kysyn, että milloin nähtäisiin ja tehdäänkö jotain kivaa. Jos kaveri ei halua lähteä teatteriin, niin sitten voidaan tehdä jotain muuta. Minulle on tärkeintä, että voidaan tehdä jotain, mikä on molempien mielestä kivaa. Mutta kai tämäkin sitten jonkun mielestä on väärin ja kieroutunutta.
ap
Saatoin toki ymmärtää väärinkin, mutta yhdessä kommentissasi mainitsit matkustelun, ravintoloissa käymiset sekä teatterin, joihin et omien sanojesi mukaan halua mennä yksin. Toisessa kommentissasi kerroit haluavasi muilta ihmisiltä vain arvostusta ja huomiota. Tästä syntyy mielikuva, että matkustelet, menet ravintolaan ja käyt teatterissa vain siinä tapauksessa, että saat niissä muilta ihmisiltä arvostusta ja huomiota. Vasta nyt viimeisimmistä viesteistäsi on käynyt ilmi, että (ilmeisesti????) ystäväsi ja kaverisi eivät halua tavata sua lainkaan. Mistä tämä voisi johtua? Oletko hauskaa seuraa? Saatko mun nauramaan jutuillasi? Onko sulla ideoita ja ehdotuksia, joilla saat muutkin innostumaan?
Kerroit jossain kommentissasi, että sulla ei ole oikein mitään, mitä sinä itse haluaisit. Sun pitää löytää elämääsi sellaisia asioita. Ja nimenomaan sellaisia, mitkä eivät ole riippuvaisia siitä, saatko jonkun ystävän tai kaverin mukaasi. Kun innostut ihan täydestä sydämestäsi jostain asiasta, saatat löytää ihmisiä, jotka ovat samalla tavalla innostuneita ko asiasta. Ja sen jälkeen voitte tehdä yhdessä ko asiaa. Tai jos hyvin käy, saatta innostaa jonkun nykyisistä ystävistäsi tai kavereistasi siihen samaan asiaan.
No siis nyt olen tainnut puhua vähän sekavasti. Eli tuossa, kun mainitsin arvostuksen ja huomion , tarkoitin myös ihan läsnäoloa. Eli en mitään palvontaa tarkoita vaan että joku jakaa ja kokee asioita minun kanssani ja luo omalta osaltaan lisää sisältöä. Eihän monia kiinnosta maistella viinejäkään itsekseen, vaan haluavat jakaa mielipiteitä ja kokemuksia ja osaamista jne. Monet haluavat keskustella elokuvista tai teatteriesityksistä eikä kaikille riitä, että vain näkevät sen elokuvan ja sitten siirrytään seuraavaan. Ravintolaan on mukava mennä, kun voidaan yhdessä fiilistellä paikan tunnelmaa ja jakaa kokemuksia ja huomioita ja kaveri saattaa suositella listalta jotain, mitä itse et uskaltaisi kokeilla. Huvipuiston hurjassa laitteessa on mukavampi kiljua vapautuneesti, kun kaveri on vieressä ja häntä voi pitää kädestä.
Ja siis ne minun haluamani asiat ovat ihan tällaisia tavallisia asioita, joihin nyt yleensä on helposti saada kavereita mukaan. Ravintolaan, kahville, rannalle, terassille, elokuviin jne. En minä nyt ihmettelisikään, jos jotakuta ei nyt kiinnosta joku keskiaikaisen historian luennot tai koskenlasku. En nyt ihan ymmärrä tätäkään, kun nyt yritetään kääntää asia niin kuin olisi pyytämässä jotain eriskummallisuuksia, joista ihmiset harvemmin kiinnostuvat.
En ole sanonut, ettei ystävät halua nähdä lainkaan. Sanoin, että ystävät eivät itse ota yhteyttä. En tiedä mistä johtuu. Olen ajatellut, että enimmäkseen siitä, että heillä on niin paljon muita ystäviä että eivät muista minua. Ovat kyllä ihan iloisia kun nähdään ja aina on mukavaa, mutta minua ei esimerkiksi kutsuta illanviettoihin jne, kun heillä on niihin eri kaveriporukat.
ap
Monesti pitää kirjoittaa useita viestejä ja selventää, mitä tarkoittaa. Yhdessä kommentissasi tosiaan sanoit, että et halua muuta kuin arvostusta ja huomiota. Sekä työelämässä että sosiaalisissa suhteissa. Monet käsittivät sanat "arvostus" ja "huomio" eri tavalla kuin mitä ilmeisesti tarkoitit. Jos olisit kertonut haluavasi sosiaalisissa suhteissasi vastavuoroisuutta ja yhteydenpitoa, kommenttisi olisi saanut ihan erilaisen sävyn ja varmasti myös erilaisen vastaanoton :)
Yhdessä kommentissasi kerroit, että ystäväsi ja kaverisi ovat menneet elämässään eteenpäin. Näin on ehkä tapahtunutkin. Ihmiset muuttuvat ja aelämäntilanteet muuttuvat. Elämään tulee uusia ihmisiä, joihin pidetään yhteyttä ja joiden kanssa tehdään asioita yhdessä. Vanhoja kavereita on edelleen ihan kiva nähdä, mutta yhteydenpito ei ole enää yhtä aktiivista kuin joskus aikaisemmin.
no kyllä, voidaan ymmärtää toki väärin. Mutta jos olen nyt moneen kommenttiin selittänyt, mitä kaipaan ja siellä on yksi kommentti, jossa yksi lause on vähän vajavainen, niin ehkä voi ajatella, että ehkä minulla on keskittyminen hieman siinä kohtaa herpaantunut eikä hyökätä ja syyttää, miten hirveän ristiriitainen olen. Se ei varsinaisesti ollut ristiriidassa muiden sanomisteni kanssa, se ei vain ollut yhtä tarkasti selostettu.
Ja kyllä, kaverit ovat menneet elämässä eteenpäin, mutta se ei nyt hirveästi muuta minun tilannettani ja tunteitani.
ap
Olet muutenkin antanut vähän ristiriitaista viestiä. Yhtäältä sanot, että joudut tekemään asioita yksin, mutta toisaalta taas kerrot, että et joudukaan, mutta sun pitää itse olla aina aloitteen tekijä. Kummasta nyt on kyse? Siitä, etteivät ystäväsi ja kaverisi halua viettää aikaansa kanssasi, vai siitä, että yhteydenpitonne on yksipuolista?
Siis joudun tekemään asioita yksin, jos tekisin niin kuin tässä ehdotetaan. Ja ymmärrätkö, että jos kerran vuodessa joku lähtee minun kanssani terassille, siihen vuoteen jää 364 päivää, jolloin teen jotain yksin.
Ja edelleen, kyse on siitä, että yhteydenpito on yksipuolista ja sen vuoksi en viitsikään kovin usein niitä kavereita vaivata, etten tuppaudu liikaa.
ap
Jotta en tekisi taas vääriä tulkintoja, niin montako ystävää ja kaveria sulla on? Kuinka usein pidät yhteyttä (viestit ja puhelut) heidän kanssaan ja kuinka usein tapaat? Entä miten vuorovaikutus heidän kanssaan sosialisessa mediassa (FB, Insta jne)? Onko nyt todellakin niin, että vain kerran vuodessa yksi ystävistäsi tai kavereistasi suostuu tapaamaan sua livenä?
Nyt puhun kolmesta kaverista. En pidä yhteyttä muuten kuin ehdottamalla tapaamisia ja jotain random-kommentteja fb:ssä.
Ei ole kyse siitä, että vain kerran vuodessa joku suostuu tapaamaan vaan että kerran vuodessa kehtaan itse pyytää. Tai no tämä koronatilanne on nyt vähän eri. Ennen sitä, pari kertaa vuodessa. Yhden kanssa yleensä saadaan tapaaminen aina sovittua, kahden muun kaverin kanssa menee usein niin, että on kiireitä ja luvataan palata asiaan, mutta sitten ei palata.
ap
Olet siis itsekin antanut ystävyyssuhteenne kuihtua. Olet ns vieraantunut heistä ja heidän elämästään. Nämä kaksi kaveriasi ovat varmasti löytäneet elämäänsä muitakin ihmisiä (sellaisia, jotka myös viestittelevät, soittelevat ja vaihtavat kuulumisia) ja sen vuoksi heidän kiinnostuksensa tavata sua on kadonnut. Kai ymmärrät itsekin, että jos vain kaksi kertaa vuodessa kehtaat ottaa kavereihisi yhteyttä ja silloinkin ehdotat vain tapaamista, he käyttävät mieluummin aikaa sellaisiin ihmisiin, jotka ovat heistä enemmän kiinnostuneita?
Ei tuossa sun tilanteessa oikein auta muu kuin tutustua uusiin ihmisiin. Aikuisena ystävystyminen kestää kauan. Tutustumiseen menee pitkä aika, voi viedä vuosia ennenkuin ollaan edes kaveritasolla. Sulle on ketjussa ehdotettu, että alkaisit tekemään jotain, mikä sua ihan aidosti kiinnostaa. Ja mihin et hetkessä kyllästy, koska siinä vaiheessa, kun kyllästyt, et ole enää tekemisissä ihmisten kanssa, joiden kanssa teit ko asiaa. Silloin tutustuminen ei pääse etenemään edes kaveritasolle.
Kyllä on annettu tämä neuvo ja noin tuhat kertaa olen sanonut, että olen jo yrittänyt kauan tehdä niin. Ja kyllä, ehkä tämän on tarkoitus useimmilta olla ihan ystävällinen vinkki, mutta oikeasti tulee tunne, että kukaan ei kuuntele eikä ymmärrä, mitä sanon. Jos sanon, että olen käynyt yksin risteilyllä, niin seuraavana joku tulee sanomaan, että mitä jos menisit yksin risteilylle. Kyllä tuo pidemmän päälle alkaa ketä tahansa ärsyttää, kun pointti ohitetaan näin lahjakkaasti jatkuvasti.
Mutta anteeksi niille, jotka eivät oikeasti ole lukeneet aiempia kommentteja. Tuntuu vain, että tässä jotkut keskustelijat yrittävät tahallaan tehdä minusta idioottia ja tyhmempää kuin olenkaan. Siinä ovat nyt viattomatkin saaneet osumaa. Anteeksi siitä!
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.
Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.
Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu.
Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.
Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä.
ap
Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.
Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostakin tämä ap. on kuitenkin saanut valtavasti aikaa kirjoitella hölynpölyä ihmisille, jotka oikeasti yrittävät häntä auttaa. Ap. ei kiitä, ei kuuntele, tottelemisesta ja ymmärtämisestä puhumattakaan. - Ihan vain tiedoksi: en voi kuvitella, että kukaan ihminen viihtyisi seurassasi.
Niin, yllättävää tosiaan, että yksinäisellä on aikaa kirjoitella! :D
ap
Minnekäs se mies katosi?
Töissähän tuo on ja sen jälkeen menee kotiinsa. Olen tämänkin sanonut useampaan kertaan, että mies asuu eri paikkakunnalla ja tekee töitä aamusta iltaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostakin tämä ap. on kuitenkin saanut valtavasti aikaa kirjoitella hölynpölyä ihmisille, jotka oikeasti yrittävät häntä auttaa. Ap. ei kiitä, ei kuuntele, tottelemisesta ja ymmärtämisestä puhumattakaan. - Ihan vain tiedoksi: en voi kuvitella, että kukaan ihminen viihtyisi seurassasi.
Niin, yllättävää tosiaan, että yksinäisellä on aikaa kirjoitella! :D
ap
Minnekäs se mies katosi?
Yksinäinen voi olla, vaikka olisi psrisuhteessa ja 20 ystävää.
- ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Merkit näyttävät siltä, että miesystävä jättää ap:n pian. Mitä järkeä enää elää miettien miesystävää, kun hän ei selkeästikään pidä seurastasi. Eikä mikään ihme.
Älä, ihanko totta? Ihan kuin en olisi tätä sanonut jo aloituksessa itse. Että tämä piti tulla sinun ihan erikseen kertomaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, millä motiivilla haluat noita asioita. Jos haluat niitä siksi, että rakastat sitä toista ihmistä, siinä ei ole mitään väärää. Jos toinen ei anna vastakaikua, rikot vain itsesi, jos et hyväksy sitä. Ei meillä kenelläkään ole liikaa rakkaita ihmisiä lähellä, mutta jos suhde on epätasapainossa, joku itkee lopussa kuitenkin. Irtipäästämisen taidosta on kyse. Ihminen haluaa kaikenlaista, mutta onko se ihmiselle hyväksi? Ei siihen heti vastausta saa, voi mennä vuosia.
Eli onko niin, että kaikki eivät vain ansaitse ystäviä ja parisuhdetta? Pitää vain olla onnellinen, että sattuu olemaan huonompi kuin muut?
ap
Oletko masentunut? Täällä on moni rautalangasta vääntäen selittänyt asiat ja sinä kuitenkin valitset ottaa uhrin aseman.
Sinä ja vain sinä voit muuttaa elämääsi paremmaksi ja siinä onnistumiseen alku lähtee sinun omasta sisäisestä työskentelystä.
Huomioi oma väärä käytösmalli asioihin, paranna sitä hiljalleen.
Tässä maailmassa kukaan ei kävisi töissä tai olisi läheisiä ihmisiä ympärillä jos asiat olisivat niin kuin sinä ajattelet nyt.Kyllä olen masentunut. Lääkitys ja terapia ollut käynnissä jo pitkään. Olen elämässäni katkeroitunut aika monista asioista. Koen, että ansaitsisin elämässäni jotain hyvää, mutta aina saan paskaa niskaani. Teen kaikkeni toisten eteen ja minua on käytetty hyväksi monella tavalla, mutta sitten kun minä pyydän vastapalvelusta, kaikki katoavat.
ap
Jos teet kaikkesi toisten eteen ja odotat vastapalvelusta niin taas meni väärin. Voit auttaa muita ihmisiä mutta vain puhtain sydämin, etkä vastapalveluksen toivossa.
En mielestäni ole niin tehnytkään. Olen vilpittömästi auttanut ihmisiä ja ainoa, mitä olen odottanut on se, että luomani ihmissuhteet ovat pysyviä. En siis niitä palveluksia ole koskaan odottanut saavani takaisin. Ainoastaan sen ystävyyden, joka minun puolestani on aina lähtöisin sydämestä. Siis ystävyys ystävyydestä, palvelukset sitten sen lisäksi. Tässä kuviossa en ole saanut edes sitä ystävyyttä, vaikka oletin, että se on "itsestäänselvyys".
ap
"Olen vilpittömästi auttanut ihmisiä ja ainoa, mitä olen odottanut on se, että luomani ihmissuhteet ovat pysyviä." Mikään ihmissuhde ei ole pysyvä, kaikki me olemme loppujen lopuksi vain vierailijoita toistemme elämissä.
Juu, tämän olen tässä viime vuosina oppinut, että ajattelen tästä ilmeisesti eri tavalla kuin muut. Olen aina ajatellut lähtökohtaisesti, että ystävät ovat ystäviä "ikuisesti", ellei tule jotain tosi pahaa välirikkoa. Ymmärrän, että elämät ajautuvat erilleen, mutta en ole ajatellut, että joku vuosien takainen ystävä ei saisi soittaa "kun emme enää ole ystäviä". Tai että joku menisi parisuhteeseen ajatellen, että otetaan tästä nyt pariksi vuodeksi tällainen ihminen ja katsotaan sitten, mistä löytyy seuraava.
ap
Tässä yksi esimerkki joka ei ole kovin kivasti sanottu. Ei ihmiset yleisesti ajattele parisuhteeseen mennessään että se kestää vain kaksi vuotta ja sitten vaihdetaan. Et ole mitenkään erikoinen ja muita ylempänä jos haluat elämän mittaisen parisuhteen. Samaa haluaa suurin osa ihmisistä. Ylimielinen kommentti sinulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tai olla nyt niin jumissa omassa tilanteessaan, että ei pysty sisäistämään mitään mitä ihmiset yrittää auttaa. Lause pitää sisällään syvemmän merkityksen, millä ei ole mitään tekemistä fyysisten asioiden kanssa. Ap kuitenkin kääntää sen tarkoittamaan sitä, että viettää loppuelämän yksin sen sijaan, että pohtisi asiaa henkisemmän näkökulman kautta.
Ap pitäisi ensin selättää asiat, jotka estää asioiden syvemmän tarkastelun. Ehkä sen jälkeen annetut hyvät esimerkit tulee ymmärretyksi.Se on niin helppoa huutaa vierestä, kun ei näköjään edes tiedä, millaisissa tilanteissa olen elänyt. Tässä yritetään nyt väittää, että takana on jokin suuri viisaus, mutta ei nyt jostain syystä pystytä kertomaan, mikä muu viisaus tuossa muka on kuin että tyydy kohtaloosi.
Jos olet kouluikäisestä saakka taistellut oikeudesta ihmissuhteisiin, kyllä siinä vain pikkuhiljaa hiipii päähän ajatus, että se loppuikä kuuluu olla yksin. Kuulosti se nyt sinusta miten maalliselta tahansa.
ap
Et ole uniikki kokemusten kanssa. Vastaavaa on käynyt läpi monet. Valitse elätkö menneessä ja vetoat tiukan paikan tullen "kun silloin lapsena" vai katsotko rohkeasti eteenpäin ja päätät selvittää ikävät asiat elämässäsi. Olet jo terapiassa, joten se on hieno alku.
Kerron nyt lyhyesti lauseen tarkoituksen, jota jo moni on sinulle yrittänyt selittää.Kun luovut asioista (toimintatavoista, ajatusmalleista, reaktioista asioihin yms vei maallisesta), jotka ei sinua palvele enää, silloin saat elämääsi myös asioita, jotka ovat linjassa sen kanssa mitä toivot.
Suosittelen, että kirjoita vaikka paperille asiat, joita haluat. Kirjoita myös miksi haluat niin kovin ja miten ajattelet näiden asioiden parantavan elämääsi.
Kirjoita myös siitä kuka ajattelet olevasi silloin, jos olisikin yksin eikä sinulla olisi lapsia tai muita ihmisiä. Minkälainen yksilö olisit? Mitä tekisit tässä elämässä? Mikä olisi tärkeää sinulle? Mikä asia tuottaisi sinulle iloa?Oikeasti ap, ihmiset yrittävät auttaa. Kiukku on ymmärrettävää, mutta joskus se apu mitä tarvitset, ei ole kaikista helpoin sinulle. Epämukavuusalueella tulee kehitystä, joka asiassa. Googlaa sielun pimeä yö. Se voi antaa sinulle hieman osviittaa mitä ihmiset ovat yrittäneet kertoa.
En tietenkään kuvittele olevani ainoa. Puhun vain näistä muutamasta keskustelijasta, jotka tuntuvat tahallaan ymmärtävän kaiken väärin eivätkä tajua pointtia lainkaan ja jopa tulevat minulle kertomaan, että olen masentunut ja ollut huonoissa ihmissuhteissa, ikään kuin en sitä itse tietäisi.
Tuolla aiemmin jo kerroinkin, että terapiassani on käyty moneen kertaan läpi tätä, kuka minä olen. Mitä minä haluan ja millainen elämäni olisi, jos se olisi minun näköinen. Terapeuttikin on jo turhautunut, kun en vain tiedä siihen vastausta. Kaikki, mitä elämältä toivon, liittyy siihen, että saan arvostusta ja huomiota muilta. Työ, opiskelut, sosiaalinen elämä, kaikki.
Kiitos googlausvinkistä, minäpäs perehtyn. Ensivilkaisulla näyttää pelottavalta ,mutta ehkä se voi olla juuri sitä mitä tarvitsen.
ap
Tässä voi olla sun suurin ongelmasi. Ensinnäkin arvostus ansaitaan. Mitä olet tehnyt, jotta saisit esimerkiksi työelämässä arvostusta? Tai sosiaalisessa elämässäsi? Kynnysmattona olemisesta ei saa arvostusta, minkä varmasti oletkin jo huomannut. Toiseksi huomionkipeys on äärettömän rasittava piirre toisessa ihmisessä. Jos olisin kaverisi, miksi lähtisin kanssasi esimerkiksi teatteriin? Et ole kiinnostunut koko teatteriesityksestä (jos olisit, menisit sinne yksinkin) vaan siitä, että saat kaveriltasi huomiota. Kaverisi taas haluaisi mennä nimenomaan nauttimaan teatteriesityksestä eikä antamaan sinulle huomiota.
Tässäpä jälleen yksi paradoksi. Aiemmin ketjussa sanottiin, että mitään ei varsinaisesti ansaita, vaan se tulee, mikä tulee ja se pitää hyväksyä.
Mitä olen tehnyt? Olen hankkinut kolme korkeakoulututkintoa, olen edennyt urallani, kehittänyt alallani tuotteita ja toimintatapoja, perustanyt yrityksen. Sosiaalisessa elämässä olen hakeutunut ihmisten seuraan, ollut heille ystävällinen ja kohdellut heitä kunnioittavasti, tehnyt palveluksia. En oikein keksi, miten sosiaalisessa elämässä hankitaan sitä arvostusta olematta samalla kynnysmatto.
Juu, voit sanoa minua huomionkipeäksi tai miksi tahansa. Miksi on ok, että suunnilleen 99,99 prosenttia ihmisistä menee teatteriin siksi, että se on mukavaa tekemistä kaverin kanssa eikä pelkästään sen teatteriesityksen takia? Miksi minulta se on huomionkipeyttä, mutta muille se on ihan normaalia sosiaalista kanssakäymistä? Voisiko joku nyt vihdoin vastata tähän, kun minulta ilmeisesti puuttuu jokin palikka? Itsekin sanoit, että teatteriesitykseen kaverin kanssa meneminen on huomion hakua, niin aika helkkarin paljon siellä on niitä huomionhakuisia ihmisiä. Monet menevät festareille ja baareihinkin tapaamaan ihmisiä eivätkä vaan kuuntelemaan musiikkia ja juomaan alkoholia puhumatta kenenkään kanssa.
ap
Ketjuun kirjoittaa useampi ihminen. Mun kommenttini oli tuo, että arvostus ansaitaan. Kerroit, että olet edennyt urallasi. Tämähän tarkoittaa, että osaamistasi ja ammattitaitoasi ON arvostettu. Jos ei olisi, et olisi edennyt urallasikaan. Olet kehittänyt tuotteita ja toimintatapoja, joista joku on ollut valmis maksamaan. Ts sinua on arvostettu. Olet perustanut yrityksen ja koska sulla ona siakkaita, sua arvostetaan. Jos ei arvostettaisi, asiakkaasi olisivat kilpailevan firman asiakkaita. Jos olet hyvä työnantaja, myös alaisesi arvostavat sinua. Sun on kohtuullisen helppo saada työntekijöitä ja työntekijöiden vaihtuvuus on vain vähäistä. Koska olet osoittanut työntekijöille, että olet heidän arvostuksensa arvoinen.
Miten mä tämän nyt selittäisin....ihmiset, jotka eivät ole kiinnostuneita teatterista, eivät käy teatterissa. He tekevät jotain muuta. Sinua ei kiinnosta teatteri niin paljon, että menisit teatteriin yksin, jos kukaan kavereista ei ehdi tai halua lähteä mukaasi. Teatterikäynnistä sopiminen kanssasi tarkoittaa, että jos kaverisi ei sitten syystä tai toisesta pääse, hän pilaa sinunkin illan, koska et mene teatteriin ollenkaan. On paljon mukavampaa sopia teatterireissusta sellaisen kanssa, joka ihan aidosti on kiinnostunut teatteriesityksestä ja jonka ilta ei mene pilalle, vaikka toinen ei saisikaan lapsenvahtia, sairastuisi tai samalle päivälle osuisi anopin hautajaiset.
Mä teen paljon minua kiinnostavia asioita ystävieni ja kavereideni kanssa, mutta en jätä niitä tekemättä, jos ystäville tai kavereille ei sovikaan. Olen ollut mm Queenin keikalla yksinkin, kun ystäväni ei ehtinytkään saada lippua ennenkuin ne myytiin loppuun. En jättänyt menemättä, koska halusin nähdä bändin. Sen verran harvoin Suomessa, että kannatti käydä. Ja siellä sai oikein hyvin juttuseuraakin. Ei siis tarvinnut olla yksin, vaikka ei omia ystäviä tai kavereita ollutkaan mukana. Olen käynyt yksin messuilla ja muissa tapahtumissa, jos ajankohta ei ole kenellekään ystävälleni tai kaverilleni sopinut. Jos haluaa pelkästään ystävän tai kaverin seuraa, voi käydä ystäviensä ja kavereidensa kanssa ihan vaikka vaan kävelyllä tai kahvilla. Olen matkustellut yksin, koska ei aina ole mahdollista, että ystävällä tai kaverilla on just silloin varaa lähteä reissuun tai on mahdollista saada lomaa samaan aikaan. Tai voi olla, että heillä on jo muuta sovittuna kyseiselle ajankohdalle.
Pointtini tässä on, että ihan itse olet päättänyt, että et halua kokea kivoja asioita, jos kukaan ei lähde mukaasi. Koska sua ei loppujen lopuksi ne kivat asiat edes kiinnosta vaan ainoastaan se, että saisit muilta huomiota. On hyvin mahdollista, että tämä on tullut muille ihmisille esille eivätkä he sen vuoksi haluakaan lähteä kanssasi minnekään, jos koko reissun tarkoitus on, että he antavat sulle huomiota.
Voi apua, miten tämäkin on ymmärretty näin täysin pieleen. En ole missään vaiheessa puhunut siitä, että pitäisi tulla nimenomaan johonkin tiettyyn teatteriesitykseen tai muuhun paikkaan. Ne ovat vain esimerkkejä, että minulle kelpaa monenlaiset aktiviteetit, jos vain saisin näihin jonkun kaverin. Ei minun toiveeni ja pyyntöni nyt niin spesifejä ole ollut. Yleensä kysyn, että milloin nähtäisiin ja tehdäänkö jotain kivaa. Jos kaveri ei halua lähteä teatteriin, niin sitten voidaan tehdä jotain muuta. Minulle on tärkeintä, että voidaan tehdä jotain, mikä on molempien mielestä kivaa. Mutta kai tämäkin sitten jonkun mielestä on väärin ja kieroutunutta.
ap
Saatoin toki ymmärtää väärinkin, mutta yhdessä kommentissasi mainitsit matkustelun, ravintoloissa käymiset sekä teatterin, joihin et omien sanojesi mukaan halua mennä yksin. Toisessa kommentissasi kerroit haluavasi muilta ihmisiltä vain arvostusta ja huomiota. Tästä syntyy mielikuva, että matkustelet, menet ravintolaan ja käyt teatterissa vain siinä tapauksessa, että saat niissä muilta ihmisiltä arvostusta ja huomiota. Vasta nyt viimeisimmistä viesteistäsi on käynyt ilmi, että (ilmeisesti????) ystäväsi ja kaverisi eivät halua tavata sua lainkaan. Mistä tämä voisi johtua? Oletko hauskaa seuraa? Saatko mun nauramaan jutuillasi? Onko sulla ideoita ja ehdotuksia, joilla saat muutkin innostumaan?
Kerroit jossain kommentissasi, että sulla ei ole oikein mitään, mitä sinä itse haluaisit. Sun pitää löytää elämääsi sellaisia asioita. Ja nimenomaan sellaisia, mitkä eivät ole riippuvaisia siitä, saatko jonkun ystävän tai kaverin mukaasi. Kun innostut ihan täydestä sydämestäsi jostain asiasta, saatat löytää ihmisiä, jotka ovat samalla tavalla innostuneita ko asiasta. Ja sen jälkeen voitte tehdä yhdessä ko asiaa. Tai jos hyvin käy, saatta innostaa jonkun nykyisistä ystävistäsi tai kavereistasi siihen samaan asiaan.
No siis nyt olen tainnut puhua vähän sekavasti. Eli tuossa, kun mainitsin arvostuksen ja huomion , tarkoitin myös ihan läsnäoloa. Eli en mitään palvontaa tarkoita vaan että joku jakaa ja kokee asioita minun kanssani ja luo omalta osaltaan lisää sisältöä. Eihän monia kiinnosta maistella viinejäkään itsekseen, vaan haluavat jakaa mielipiteitä ja kokemuksia ja osaamista jne. Monet haluavat keskustella elokuvista tai teatteriesityksistä eikä kaikille riitä, että vain näkevät sen elokuvan ja sitten siirrytään seuraavaan. Ravintolaan on mukava mennä, kun voidaan yhdessä fiilistellä paikan tunnelmaa ja jakaa kokemuksia ja huomioita ja kaveri saattaa suositella listalta jotain, mitä itse et uskaltaisi kokeilla. Huvipuiston hurjassa laitteessa on mukavampi kiljua vapautuneesti, kun kaveri on vieressä ja häntä voi pitää kädestä.
Ja siis ne minun haluamani asiat ovat ihan tällaisia tavallisia asioita, joihin nyt yleensä on helposti saada kavereita mukaan. Ravintolaan, kahville, rannalle, terassille, elokuviin jne. En minä nyt ihmettelisikään, jos jotakuta ei nyt kiinnosta joku keskiaikaisen historian luennot tai koskenlasku. En nyt ihan ymmärrä tätäkään, kun nyt yritetään kääntää asia niin kuin olisi pyytämässä jotain eriskummallisuuksia, joista ihmiset harvemmin kiinnostuvat.
En ole sanonut, ettei ystävät halua nähdä lainkaan. Sanoin, että ystävät eivät itse ota yhteyttä. En tiedä mistä johtuu. Olen ajatellut, että enimmäkseen siitä, että heillä on niin paljon muita ystäviä että eivät muista minua. Ovat kyllä ihan iloisia kun nähdään ja aina on mukavaa, mutta minua ei esimerkiksi kutsuta illanviettoihin jne, kun heillä on niihin eri kaveriporukat.
ap
Monesti pitää kirjoittaa useita viestejä ja selventää, mitä tarkoittaa. Yhdessä kommentissasi tosiaan sanoit, että et halua muuta kuin arvostusta ja huomiota. Sekä työelämässä että sosiaalisissa suhteissa. Monet käsittivät sanat "arvostus" ja "huomio" eri tavalla kuin mitä ilmeisesti tarkoitit. Jos olisit kertonut haluavasi sosiaalisissa suhteissasi vastavuoroisuutta ja yhteydenpitoa, kommenttisi olisi saanut ihan erilaisen sävyn ja varmasti myös erilaisen vastaanoton :)
Yhdessä kommentissasi kerroit, että ystäväsi ja kaverisi ovat menneet elämässään eteenpäin. Näin on ehkä tapahtunutkin. Ihmiset muuttuvat ja aelämäntilanteet muuttuvat. Elämään tulee uusia ihmisiä, joihin pidetään yhteyttä ja joiden kanssa tehdään asioita yhdessä. Vanhoja kavereita on edelleen ihan kiva nähdä, mutta yhteydenpito ei ole enää yhtä aktiivista kuin joskus aikaisemmin.
no kyllä, voidaan ymmärtää toki väärin. Mutta jos olen nyt moneen kommenttiin selittänyt, mitä kaipaan ja siellä on yksi kommentti, jossa yksi lause on vähän vajavainen, niin ehkä voi ajatella, että ehkä minulla on keskittyminen hieman siinä kohtaa herpaantunut eikä hyökätä ja syyttää, miten hirveän ristiriitainen olen. Se ei varsinaisesti ollut ristiriidassa muiden sanomisteni kanssa, se ei vain ollut yhtä tarkasti selostettu.
Ja kyllä, kaverit ovat menneet elämässä eteenpäin, mutta se ei nyt hirveästi muuta minun tilannettani ja tunteitani.
ap
Olet muutenkin antanut vähän ristiriitaista viestiä. Yhtäältä sanot, että joudut tekemään asioita yksin, mutta toisaalta taas kerrot, että et joudukaan, mutta sun pitää itse olla aina aloitteen tekijä. Kummasta nyt on kyse? Siitä, etteivät ystäväsi ja kaverisi halua viettää aikaansa kanssasi, vai siitä, että yhteydenpitonne on yksipuolista?
Siis joudun tekemään asioita yksin, jos tekisin niin kuin tässä ehdotetaan. Ja ymmärrätkö, että jos kerran vuodessa joku lähtee minun kanssani terassille, siihen vuoteen jää 364 päivää, jolloin teen jotain yksin.
Ja edelleen, kyse on siitä, että yhteydenpito on yksipuolista ja sen vuoksi en viitsikään kovin usein niitä kavereita vaivata, etten tuppaudu liikaa.
ap
Jotta en tekisi taas vääriä tulkintoja, niin montako ystävää ja kaveria sulla on? Kuinka usein pidät yhteyttä (viestit ja puhelut) heidän kanssaan ja kuinka usein tapaat? Entä miten vuorovaikutus heidän kanssaan sosialisessa mediassa (FB, Insta jne)? Onko nyt todellakin niin, että vain kerran vuodessa yksi ystävistäsi tai kavereistasi suostuu tapaamaan sua livenä?
Nyt puhun kolmesta kaverista. En pidä yhteyttä muuten kuin ehdottamalla tapaamisia ja jotain random-kommentteja fb:ssä.
Ei ole kyse siitä, että vain kerran vuodessa joku suostuu tapaamaan vaan että kerran vuodessa kehtaan itse pyytää. Tai no tämä koronatilanne on nyt vähän eri. Ennen sitä, pari kertaa vuodessa. Yhden kanssa yleensä saadaan tapaaminen aina sovittua, kahden muun kaverin kanssa menee usein niin, että on kiireitä ja luvataan palata asiaan, mutta sitten ei palata.
ap
Olet siis itsekin antanut ystävyyssuhteenne kuihtua. Olet ns vieraantunut heistä ja heidän elämästään. Nämä kaksi kaveriasi ovat varmasti löytäneet elämäänsä muitakin ihmisiä (sellaisia, jotka myös viestittelevät, soittelevat ja vaihtavat kuulumisia) ja sen vuoksi heidän kiinnostuksensa tavata sua on kadonnut. Kai ymmärrät itsekin, että jos vain kaksi kertaa vuodessa kehtaat ottaa kavereihisi yhteyttä ja silloinkin ehdotat vain tapaamista, he käyttävät mieluummin aikaa sellaisiin ihmisiin, jotka ovat heistä enemmän kiinnostuneita?
Ei tuossa sun tilanteessa oikein auta muu kuin tutustua uusiin ihmisiin. Aikuisena ystävystyminen kestää kauan. Tutustumiseen menee pitkä aika, voi viedä vuosia ennenkuin ollaan edes kaveritasolla. Sulle on ketjussa ehdotettu, että alkaisit tekemään jotain, mikä sua ihan aidosti kiinnostaa. Ja mihin et hetkessä kyllästy, koska siinä vaiheessa, kun kyllästyt, et ole enää tekemisissä ihmisten kanssa, joiden kanssa teit ko asiaa. Silloin tutustuminen ei pääse etenemään edes kaveritasolle.
Kyllä on annettu tämä neuvo ja noin tuhat kertaa olen sanonut, että olen jo yrittänyt kauan tehdä niin. Ja kyllä, ehkä tämän on tarkoitus useimmilta olla ihan ystävällinen vinkki, mutta oikeasti tulee tunne, että kukaan ei kuuntele eikä ymmärrä, mitä sanon. Jos sanon, että olen käynyt yksin risteilyllä, niin seuraavana joku tulee sanomaan, että mitä jos menisit yksin risteilylle. Kyllä tuo pidemmän päälle alkaa ketä tahansa ärsyttää, kun pointti ohitetaan näin lahjakkaasti jatkuvasti.
Mutta anteeksi niille, jotka eivät oikeasti ole lukeneet aiempia kommentteja. Tuntuu vain, että tässä jotkut keskustelijat yrittävät tahallaan tehdä minusta idioottia ja tyhmempää kuin olenkaan. Siinä ovat nyt viattomatkin saaneet osumaa. Anteeksi siitä!
ap
Ihmiset eivät edelleenkään ole täällä sinua varten. Olemme kaikki ihan tavallisia ihmisiä jotka käyvät arjen ohella lukemassa ketjuja kommentoimassa mitä kommentoivat. 20 sivuiseen ketjuun tulee ihan varmasti viestejä ihmisiltä jotka eivät ole lukeneet koko ketjua. Muutkaan ihmiset ei ole täydellisiä ja se pitää vain hyväksyä ja ymmärtää jos ihmisten kanssa haluaa olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.
Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.
Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu.
Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.
Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä.
ap
Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.
Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista.
ap
No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.
Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan.
ap
Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia.
Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin.
Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, millä motiivilla haluat noita asioita. Jos haluat niitä siksi, että rakastat sitä toista ihmistä, siinä ei ole mitään väärää. Jos toinen ei anna vastakaikua, rikot vain itsesi, jos et hyväksy sitä. Ei meillä kenelläkään ole liikaa rakkaita ihmisiä lähellä, mutta jos suhde on epätasapainossa, joku itkee lopussa kuitenkin. Irtipäästämisen taidosta on kyse. Ihminen haluaa kaikenlaista, mutta onko se ihmiselle hyväksi? Ei siihen heti vastausta saa, voi mennä vuosia.
Eli onko niin, että kaikki eivät vain ansaitse ystäviä ja parisuhdetta? Pitää vain olla onnellinen, että sattuu olemaan huonompi kuin muut?
ap
Oletko masentunut? Täällä on moni rautalangasta vääntäen selittänyt asiat ja sinä kuitenkin valitset ottaa uhrin aseman.
Sinä ja vain sinä voit muuttaa elämääsi paremmaksi ja siinä onnistumiseen alku lähtee sinun omasta sisäisestä työskentelystä.
Huomioi oma väärä käytösmalli asioihin, paranna sitä hiljalleen.
Tässä maailmassa kukaan ei kävisi töissä tai olisi läheisiä ihmisiä ympärillä jos asiat olisivat niin kuin sinä ajattelet nyt.Kyllä olen masentunut. Lääkitys ja terapia ollut käynnissä jo pitkään. Olen elämässäni katkeroitunut aika monista asioista. Koen, että ansaitsisin elämässäni jotain hyvää, mutta aina saan paskaa niskaani. Teen kaikkeni toisten eteen ja minua on käytetty hyväksi monella tavalla, mutta sitten kun minä pyydän vastapalvelusta, kaikki katoavat.
ap
Jos teet kaikkesi toisten eteen ja odotat vastapalvelusta niin taas meni väärin. Voit auttaa muita ihmisiä mutta vain puhtain sydämin, etkä vastapalveluksen toivossa.
En mielestäni ole niin tehnytkään. Olen vilpittömästi auttanut ihmisiä ja ainoa, mitä olen odottanut on se, että luomani ihmissuhteet ovat pysyviä. En siis niitä palveluksia ole koskaan odottanut saavani takaisin. Ainoastaan sen ystävyyden, joka minun puolestani on aina lähtöisin sydämestä. Siis ystävyys ystävyydestä, palvelukset sitten sen lisäksi. Tässä kuviossa en ole saanut edes sitä ystävyyttä, vaikka oletin, että se on "itsestäänselvyys".
ap
"Olen vilpittömästi auttanut ihmisiä ja ainoa, mitä olen odottanut on se, että luomani ihmissuhteet ovat pysyviä." Mikään ihmissuhde ei ole pysyvä, kaikki me olemme loppujen lopuksi vain vierailijoita toistemme elämissä.
Juu, tämän olen tässä viime vuosina oppinut, että ajattelen tästä ilmeisesti eri tavalla kuin muut. Olen aina ajatellut lähtökohtaisesti, että ystävät ovat ystäviä "ikuisesti", ellei tule jotain tosi pahaa välirikkoa. Ymmärrän, että elämät ajautuvat erilleen, mutta en ole ajatellut, että joku vuosien takainen ystävä ei saisi soittaa "kun emme enää ole ystäviä". Tai että joku menisi parisuhteeseen ajatellen, että otetaan tästä nyt pariksi vuodeksi tällainen ihminen ja katsotaan sitten, mistä löytyy seuraava.
ap
Tässä yksi esimerkki joka ei ole kovin kivasti sanottu. Ei ihmiset yleisesti ajattele parisuhteeseen mennessään että se kestää vain kaksi vuotta ja sitten vaihdetaan. Et ole mitenkään erikoinen ja muita ylempänä jos haluat elämän mittaisen parisuhteen. Samaa haluaa suurin osa ihmisistä. Ylimielinen kommentti sinulta.
Miten niin ei ole kivasti sanottu? En minä sitä keksinyt vaan tuolla se sanottiin minulle aiemmin, että mikään ihmissuhde ei ole pysyvä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.
Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.
Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu.
Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.
Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä.
ap
Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.
Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista.
ap
No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.
Mistä sinä haluat minut siis herättää? Joo, tiedän, että olen masentunut. Joo, tiedän, että en voi omistaa ja pakottaa ihmisiä. Joo, tiedän, että pitää itse tehdä jotain. Joo, tiedän, että minusta ei pidetä. Joo, tiedän, että olen katkeroitunut. Joo, tiedän, että olen tässä keskustelussa vihainen, kun avaan kipeitä kohtiani. Joo, tiedän, että olen paska. Joo, tiedän, että olen uhriutuva marttyyri.
Oliko muuta? Luuletko, että haluan olla tällainen ja pidän itsestäni tällaisena?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, millä motiivilla haluat noita asioita. Jos haluat niitä siksi, että rakastat sitä toista ihmistä, siinä ei ole mitään väärää. Jos toinen ei anna vastakaikua, rikot vain itsesi, jos et hyväksy sitä. Ei meillä kenelläkään ole liikaa rakkaita ihmisiä lähellä, mutta jos suhde on epätasapainossa, joku itkee lopussa kuitenkin. Irtipäästämisen taidosta on kyse. Ihminen haluaa kaikenlaista, mutta onko se ihmiselle hyväksi? Ei siihen heti vastausta saa, voi mennä vuosia.
Eli onko niin, että kaikki eivät vain ansaitse ystäviä ja parisuhdetta? Pitää vain olla onnellinen, että sattuu olemaan huonompi kuin muut?
ap
Oletko masentunut? Täällä on moni rautalangasta vääntäen selittänyt asiat ja sinä kuitenkin valitset ottaa uhrin aseman.
Sinä ja vain sinä voit muuttaa elämääsi paremmaksi ja siinä onnistumiseen alku lähtee sinun omasta sisäisestä työskentelystä.
Huomioi oma väärä käytösmalli asioihin, paranna sitä hiljalleen.
Tässä maailmassa kukaan ei kävisi töissä tai olisi läheisiä ihmisiä ympärillä jos asiat olisivat niin kuin sinä ajattelet nyt.Kyllä olen masentunut. Lääkitys ja terapia ollut käynnissä jo pitkään. Olen elämässäni katkeroitunut aika monista asioista. Koen, että ansaitsisin elämässäni jotain hyvää, mutta aina saan paskaa niskaani. Teen kaikkeni toisten eteen ja minua on käytetty hyväksi monella tavalla, mutta sitten kun minä pyydän vastapalvelusta, kaikki katoavat.
ap
Jos teet kaikkesi toisten eteen ja odotat vastapalvelusta niin taas meni väärin. Voit auttaa muita ihmisiä mutta vain puhtain sydämin, etkä vastapalveluksen toivossa.
En mielestäni ole niin tehnytkään. Olen vilpittömästi auttanut ihmisiä ja ainoa, mitä olen odottanut on se, että luomani ihmissuhteet ovat pysyviä. En siis niitä palveluksia ole koskaan odottanut saavani takaisin. Ainoastaan sen ystävyyden, joka minun puolestani on aina lähtöisin sydämestä. Siis ystävyys ystävyydestä, palvelukset sitten sen lisäksi. Tässä kuviossa en ole saanut edes sitä ystävyyttä, vaikka oletin, että se on "itsestäänselvyys".
ap
"Olen vilpittömästi auttanut ihmisiä ja ainoa, mitä olen odottanut on se, että luomani ihmissuhteet ovat pysyviä." Mikään ihmissuhde ei ole pysyvä, kaikki me olemme loppujen lopuksi vain vierailijoita toistemme elämissä.
Juu, tämän olen tässä viime vuosina oppinut, että ajattelen tästä ilmeisesti eri tavalla kuin muut. Olen aina ajatellut lähtökohtaisesti, että ystävät ovat ystäviä "ikuisesti", ellei tule jotain tosi pahaa välirikkoa. Ymmärrän, että elämät ajautuvat erilleen, mutta en ole ajatellut, että joku vuosien takainen ystävä ei saisi soittaa "kun emme enää ole ystäviä". Tai että joku menisi parisuhteeseen ajatellen, että otetaan tästä nyt pariksi vuodeksi tällainen ihminen ja katsotaan sitten, mistä löytyy seuraava.
ap
Tässä yksi esimerkki joka ei ole kovin kivasti sanottu. Ei ihmiset yleisesti ajattele parisuhteeseen mennessään että se kestää vain kaksi vuotta ja sitten vaihdetaan. Et ole mitenkään erikoinen ja muita ylempänä jos haluat elämän mittaisen parisuhteen. Samaa haluaa suurin osa ihmisistä. Ylimielinen kommentti sinulta.
Miten niin ei ole kivasti sanottu? En minä sitä keksinyt vaan tuolla se sanottiin minulle aiemmin, että mikään ihmissuhde ei ole pysyvä.
ap
Tulkitset sanoman todella sarkastisesti ja negatiivisesti. Joku muu ajattelisi niin, että ihmissuhteiden toivoo olevan pysyviä, mutta joskus elämä menee niin että parhaatkin suhteet päättyvät ja ihmiset ajautuvat erilleen. Viimeistään toisen osapuolen menehtyessä. Sinä taas tulkitset sen niin että ihmiset haluaisivat vaihtaa kumppania kuin sukkia.
Yleensä ihmiset eivät tykkää kovin paljon kuunnella tällaista negatiivisuutta ja piikittelyä, positiviisempi ajattelutapa voisi auttaa kovin paljon ihmissuhteiden ylläpitämisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostakin tämä ap. on kuitenkin saanut valtavasti aikaa kirjoitella hölynpölyä ihmisille, jotka oikeasti yrittävät häntä auttaa. Ap. ei kiitä, ei kuuntele, tottelemisesta ja ymmärtämisestä puhumattakaan. - Ihan vain tiedoksi: en voi kuvitella, että kukaan ihminen viihtyisi seurassasi.
Niin, yllättävää tosiaan, että yksinäisellä on aikaa kirjoitella! :D
ap
Minnekäs se mies katosi?
Töissähän tuo on ja sen jälkeen menee kotiinsa. Olen tämänkin sanonut useampaan kertaan, että mies asuu eri paikkakunnalla ja tekee töitä aamusta iltaan.
ap
Ja tätäkin piti alapeukuttaa ihan vain, koska minä kirjoitin kommentin. :D
ap
Kun luovut miehestä ja ajatuksesta, että tarvitset parisuhteen ollaksesi onnellinen, saat lopulta takaisin miehesi. Tai sitten houkuttelet jonkun uuden, paremman ihmisen. Tämä on vain uskomus. Ei ole takeita, että tämä varmasti toteutuisi. Suurin osa ihmisistä elää yksinolemisen pelossa. Tämän vuoksi he tyytyvät parisuhteisiin joissa eivät ole onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.
Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.
Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu.
Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.
Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä.
ap
Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.
Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista.
ap
No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.
Mistä sinä haluat minut siis herättää? Joo, tiedän, että olen masentunut. Joo, tiedän, että en voi omistaa ja pakottaa ihmisiä. Joo, tiedän, että pitää itse tehdä jotain. Joo, tiedän, että minusta ei pidetä. Joo, tiedän, että olen katkeroitunut. Joo, tiedän, että olen tässä keskustelussa vihainen, kun avaan kipeitä kohtiani. Joo, tiedän, että olen paska. Joo, tiedän, että olen uhriutuva marttyyri.
Oliko muuta? Luuletko, että haluan olla tällainen ja pidän itsestäni tällaisena?
ap
Vähän arkailuttaa kirjoittaa koska pelkään että tästäkin tulee jotain ilkeää sivallusta takaisin, mutta olen itse aikoinani saanut tältä palstalta apuja vastaavien ongelmien kanssa ja ne ovat herätelleet minua kehittämään itseäni + tätä ketjua ehkä lukee joku muukin joka voi keskustelusta hyötyä, joten mennään nyt.
Pointtina oli herättää kiinnittämään huomiota omiin sosiaalisiin taitoihin ja siihen miten puhuu muille ihmisille. Masentunutkin ihminen voi kohdella muita ihmisiä kauniisti ja ymmärtäväisesti. Ja sellainen muutos käytöksessä todennäköisesti auttaisi hurjasti ihmissuhteiden kehittämisessä ja sitä kautta voisi auttaa myös yksinäisyydestä kumpuavaan masennukseen. Jokaisen elämä toki on omalla vastuullaan ja jokainen päättää itse miten haluaa sitä elää, joten tämäkin on vain ehdotus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, millä motiivilla haluat noita asioita. Jos haluat niitä siksi, että rakastat sitä toista ihmistä, siinä ei ole mitään väärää. Jos toinen ei anna vastakaikua, rikot vain itsesi, jos et hyväksy sitä. Ei meillä kenelläkään ole liikaa rakkaita ihmisiä lähellä, mutta jos suhde on epätasapainossa, joku itkee lopussa kuitenkin. Irtipäästämisen taidosta on kyse. Ihminen haluaa kaikenlaista, mutta onko se ihmiselle hyväksi? Ei siihen heti vastausta saa, voi mennä vuosia.
Eli onko niin, että kaikki eivät vain ansaitse ystäviä ja parisuhdetta? Pitää vain olla onnellinen, että sattuu olemaan huonompi kuin muut?
ap
Oletko masentunut? Täällä on moni rautalangasta vääntäen selittänyt asiat ja sinä kuitenkin valitset ottaa uhrin aseman.
Sinä ja vain sinä voit muuttaa elämääsi paremmaksi ja siinä onnistumiseen alku lähtee sinun omasta sisäisestä työskentelystä.
Huomioi oma väärä käytösmalli asioihin, paranna sitä hiljalleen.
Tässä maailmassa kukaan ei kävisi töissä tai olisi läheisiä ihmisiä ympärillä jos asiat olisivat niin kuin sinä ajattelet nyt.Kyllä olen masentunut. Lääkitys ja terapia ollut käynnissä jo pitkään. Olen elämässäni katkeroitunut aika monista asioista. Koen, että ansaitsisin elämässäni jotain hyvää, mutta aina saan paskaa niskaani. Teen kaikkeni toisten eteen ja minua on käytetty hyväksi monella tavalla, mutta sitten kun minä pyydän vastapalvelusta, kaikki katoavat.
ap
Jos teet kaikkesi toisten eteen ja odotat vastapalvelusta niin taas meni väärin. Voit auttaa muita ihmisiä mutta vain puhtain sydämin, etkä vastapalveluksen toivossa.
En mielestäni ole niin tehnytkään. Olen vilpittömästi auttanut ihmisiä ja ainoa, mitä olen odottanut on se, että luomani ihmissuhteet ovat pysyviä. En siis niitä palveluksia ole koskaan odottanut saavani takaisin. Ainoastaan sen ystävyyden, joka minun puolestani on aina lähtöisin sydämestä. Siis ystävyys ystävyydestä, palvelukset sitten sen lisäksi. Tässä kuviossa en ole saanut edes sitä ystävyyttä, vaikka oletin, että se on "itsestäänselvyys".
ap
"Olen vilpittömästi auttanut ihmisiä ja ainoa, mitä olen odottanut on se, että luomani ihmissuhteet ovat pysyviä." Mikään ihmissuhde ei ole pysyvä, kaikki me olemme loppujen lopuksi vain vierailijoita toistemme elämissä.
Juu, tämän olen tässä viime vuosina oppinut, että ajattelen tästä ilmeisesti eri tavalla kuin muut. Olen aina ajatellut lähtökohtaisesti, että ystävät ovat ystäviä "ikuisesti", ellei tule jotain tosi pahaa välirikkoa. Ymmärrän, että elämät ajautuvat erilleen, mutta en ole ajatellut, että joku vuosien takainen ystävä ei saisi soittaa "kun emme enää ole ystäviä". Tai että joku menisi parisuhteeseen ajatellen, että otetaan tästä nyt pariksi vuodeksi tällainen ihminen ja katsotaan sitten, mistä löytyy seuraava.
ap
Tässä yksi esimerkki joka ei ole kovin kivasti sanottu. Ei ihmiset yleisesti ajattele parisuhteeseen mennessään että se kestää vain kaksi vuotta ja sitten vaihdetaan. Et ole mitenkään erikoinen ja muita ylempänä jos haluat elämän mittaisen parisuhteen. Samaa haluaa suurin osa ihmisistä. Ylimielinen kommentti sinulta.
Miten niin ei ole kivasti sanottu? En minä sitä keksinyt vaan tuolla se sanottiin minulle aiemmin, että mikään ihmissuhde ei ole pysyvä.
ap
Tulkitset sanoman todella sarkastisesti ja negatiivisesti. Joku muu ajattelisi niin, että ihmissuhteiden toivoo olevan pysyviä, mutta joskus elämä menee niin että parhaatkin suhteet päättyvät ja ihmiset ajautuvat erilleen. Viimeistään toisen osapuolen menehtyessä. Sinä taas tulkitset sen niin että ihmiset haluaisivat vaihtaa kumppania kuin sukkia.
Yleensä ihmiset eivät tykkää kovin paljon kuunnella tällaista negatiivisuutta ja piikittelyä, positiviisempi ajattelutapa voisi auttaa kovin paljon ihmissuhteiden ylläpitämisessä.
No niinhän minäkin tuolla sanoin, että se on se odotukseni ja toiveeni. Siihen tultiin sanomaan, että ei voi ajatella niin. Kuolema ei nyt mielestäni liity tähän, ellei oleteta, että jokaisella on kyky pitää läheisiään elossa.
Väitätkö, että minä en ole saanut tässä piikittelyä? Ja luuletko, että minä en tiedä olevani negatiivinen ja kaikin puolin surkea ihminen?
ap
Merkit näyttävät siltä, että miesystävä jättää ap:n pian. Mitä järkeä enää elää miettien miesystävää, kun hän ei selkeästikään pidä seurastasi. Eikä mikään ihme.