Lue keskustelun säännöt.
Saat sen mistä luovut, voiko joku selittää tämän logiikan?
23.07.2021 |
Minun on todella vaikeaa ymmärtää tätä väitettä. Itselläni on esimerkiksi kipukohtana sosiaalisten suhteiden puute sekä kaikenlainen arvostuksen janoaminen. Koen olevani todella riittämätön ja arvoton ja kaipaisin kipeästi ihmistä, jolle olisin tärkeä. Minulla on tällä hetkellä parisuhde, mutta se vetelee viimeisiään tarvitsevuuteni ja epätoivoni takia. Mitä enemmän pyydän, sitä kauemmas mies haluaa? Ja juu, tämän tietysti ymmärrän, mutta ihan oikeasti en ole pyytänyt mitään aamusta iltaan kädestä pitämistä ja palvomista. Ihan vain normaalia huomioimista ja ystävällisyyttä.
Miten tässä kohtaa logiikka muka toimii? Saan sen parisuhteen takaisin, kun eroan? Saan ystäviä, kun en enää pyydä kavereita minnekään? Vai perustuuko tämä vain siihen, että kun lakkaan haluamasta niitä asioita, se jotenkin lasketaan, että olen "saanut" ne? Miten? Miten minulla on rakastava kumppani, jos eroan? Kokemuksesta tiedän, että ei niitä kumppaneita oven taakse itsestään tule.
Kommentit (563)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tai olla nyt niin jumissa omassa tilanteessaan, että ei pysty sisäistämään mitään mitä ihmiset yrittää auttaa. Lause pitää sisällään syvemmän merkityksen, millä ei ole mitään tekemistä fyysisten asioiden kanssa. Ap kuitenkin kääntää sen tarkoittamaan sitä, että viettää loppuelämän yksin sen sijaan, että pohtisi asiaa henkisemmän näkökulman kautta.
Ap pitäisi ensin selättää asiat, jotka estää asioiden syvemmän tarkastelun. Ehkä sen jälkeen annetut hyvät esimerkit tulee ymmärretyksi.Se on niin helppoa huutaa vierestä, kun ei näköjään edes tiedä, millaisissa tilanteissa olen elänyt. Tässä yritetään nyt väittää, että takana on jokin suuri viisaus, mutta ei nyt jostain syystä pystytä kertomaan, mikä muu viisaus tuossa muka on kuin että tyydy kohtaloosi.
Jos olet kouluikäisestä saakka taistellut oikeudesta ihmissuhteisiin, kyllä siinä vain pikkuhiljaa hiipii päähän ajatus, että se loppuikä kuuluu olla yksin. Kuulosti se nyt sinusta miten maalliselta tahansa.
ap
Et ole uniikki kokemusten kanssa. Vastaavaa on käynyt läpi monet. Valitse elätkö menneessä ja vetoat tiukan paikan tullen "kun silloin lapsena" vai katsotko rohkeasti eteenpäin ja päätät selvittää ikävät asiat elämässäsi. Olet jo terapiassa, joten se on hieno alku.
Kerron nyt lyhyesti lauseen tarkoituksen, jota jo moni on sinulle yrittänyt selittää.Kun luovut asioista (toimintatavoista, ajatusmalleista, reaktioista asioihin yms vei maallisesta), jotka ei sinua palvele enää, silloin saat elämääsi myös asioita, jotka ovat linjassa sen kanssa mitä toivot.
Suosittelen, että kirjoita vaikka paperille asiat, joita haluat. Kirjoita myös miksi haluat niin kovin ja miten ajattelet näiden asioiden parantavan elämääsi.
Kirjoita myös siitä kuka ajattelet olevasi silloin, jos olisikin yksin eikä sinulla olisi lapsia tai muita ihmisiä. Minkälainen yksilö olisit? Mitä tekisit tässä elämässä? Mikä olisi tärkeää sinulle? Mikä asia tuottaisi sinulle iloa?Oikeasti ap, ihmiset yrittävät auttaa. Kiukku on ymmärrettävää, mutta joskus se apu mitä tarvitset, ei ole kaikista helpoin sinulle. Epämukavuusalueella tulee kehitystä, joka asiassa. Googlaa sielun pimeä yö. Se voi antaa sinulle hieman osviittaa mitä ihmiset ovat yrittäneet kertoa.
En tietenkään kuvittele olevani ainoa. Puhun vain näistä muutamasta keskustelijasta, jotka tuntuvat tahallaan ymmärtävän kaiken väärin eivätkä tajua pointtia lainkaan ja jopa tulevat minulle kertomaan, että olen masentunut ja ollut huonoissa ihmissuhteissa, ikään kuin en sitä itse tietäisi.
Tuolla aiemmin jo kerroinkin, että terapiassani on käyty moneen kertaan läpi tätä, kuka minä olen. Mitä minä haluan ja millainen elämäni olisi, jos se olisi minun näköinen. Terapeuttikin on jo turhautunut, kun en vain tiedä siihen vastausta. Kaikki, mitä elämältä toivon, liittyy siihen, että saan arvostusta ja huomiota muilta. Työ, opiskelut, sosiaalinen elämä, kaikki.
Kiitos googlausvinkistä, minäpäs perehtyn. Ensivilkaisulla näyttää pelottavalta ,mutta ehkä se voi olla juuri sitä mitä tarvitsen.
ap
Tässä voi olla sun suurin ongelmasi. Ensinnäkin arvostus ansaitaan. Mitä olet tehnyt, jotta saisit esimerkiksi työelämässä arvostusta? Tai sosiaalisessa elämässäsi? Kynnysmattona olemisesta ei saa arvostusta, minkä varmasti oletkin jo huomannut. Toiseksi huomionkipeys on äärettömän rasittava piirre toisessa ihmisessä. Jos olisin kaverisi, miksi lähtisin kanssasi esimerkiksi teatteriin? Et ole kiinnostunut koko teatteriesityksestä (jos olisit, menisit sinne yksinkin) vaan siitä, että saat kaveriltasi huomiota. Kaverisi taas haluaisi mennä nimenomaan nauttimaan teatteriesityksestä eikä antamaan sinulle huomiota.
Tässäpä jälleen yksi paradoksi. Aiemmin ketjussa sanottiin, että mitään ei varsinaisesti ansaita, vaan se tulee, mikä tulee ja se pitää hyväksyä.
Mitä olen tehnyt? Olen hankkinut kolme korkeakoulututkintoa, olen edennyt urallani, kehittänyt alallani tuotteita ja toimintatapoja, perustanyt yrityksen. Sosiaalisessa elämässä olen hakeutunut ihmisten seuraan, ollut heille ystävällinen ja kohdellut heitä kunnioittavasti, tehnyt palveluksia. En oikein keksi, miten sosiaalisessa elämässä hankitaan sitä arvostusta olematta samalla kynnysmatto.
Juu, voit sanoa minua huomionkipeäksi tai miksi tahansa. Miksi on ok, että suunnilleen 99,99 prosenttia ihmisistä menee teatteriin siksi, että se on mukavaa tekemistä kaverin kanssa eikä pelkästään sen teatteriesityksen takia? Miksi minulta se on huomionkipeyttä, mutta muille se on ihan normaalia sosiaalista kanssakäymistä? Voisiko joku nyt vihdoin vastata tähän, kun minulta ilmeisesti puuttuu jokin palikka? Itsekin sanoit, että teatteriesitykseen kaverin kanssa meneminen on huomion hakua, niin aika helkkarin paljon siellä on niitä huomionhakuisia ihmisiä. Monet menevät festareille ja baareihinkin tapaamaan ihmisiä eivätkä vaan kuuntelemaan musiikkia ja juomaan alkoholia puhumatta kenenkään kanssa.
ap
Ketjuun kirjoittaa useampi ihminen. Mun kommenttini oli tuo, että arvostus ansaitaan. Kerroit, että olet edennyt urallasi. Tämähän tarkoittaa, että osaamistasi ja ammattitaitoasi ON arvostettu. Jos ei olisi, et olisi edennyt urallasikaan. Olet kehittänyt tuotteita ja toimintatapoja, joista joku on ollut valmis maksamaan. Ts sinua on arvostettu. Olet perustanut yrityksen ja koska sulla ona siakkaita, sua arvostetaan. Jos ei arvostettaisi, asiakkaasi olisivat kilpailevan firman asiakkaita. Jos olet hyvä työnantaja, myös alaisesi arvostavat sinua. Sun on kohtuullisen helppo saada työntekijöitä ja työntekijöiden vaihtuvuus on vain vähäistä. Koska olet osoittanut työntekijöille, että olet heidän arvostuksensa arvoinen.
Miten mä tämän nyt selittäisin....ihmiset, jotka eivät ole kiinnostuneita teatterista, eivät käy teatterissa. He tekevät jotain muuta. Sinua ei kiinnosta teatteri niin paljon, että menisit teatteriin yksin, jos kukaan kavereista ei ehdi tai halua lähteä mukaasi. Teatterikäynnistä sopiminen kanssasi tarkoittaa, että jos kaverisi ei sitten syystä tai toisesta pääse, hän pilaa sinunkin illan, koska et mene teatteriin ollenkaan. On paljon mukavampaa sopia teatterireissusta sellaisen kanssa, joka ihan aidosti on kiinnostunut teatteriesityksestä ja jonka ilta ei mene pilalle, vaikka toinen ei saisikaan lapsenvahtia, sairastuisi tai samalle päivälle osuisi anopin hautajaiset.
Mä teen paljon minua kiinnostavia asioita ystävieni ja kavereideni kanssa, mutta en jätä niitä tekemättä, jos ystäville tai kavereille ei sovikaan. Olen ollut mm Queenin keikalla yksinkin, kun ystäväni ei ehtinytkään saada lippua ennenkuin ne myytiin loppuun. En jättänyt menemättä, koska halusin nähdä bändin. Sen verran harvoin Suomessa, että kannatti käydä. Ja siellä sai oikein hyvin juttuseuraakin. Ei siis tarvinnut olla yksin, vaikka ei omia ystäviä tai kavereita ollutkaan mukana. Olen käynyt yksin messuilla ja muissa tapahtumissa, jos ajankohta ei ole kenellekään ystävälleni tai kaverilleni sopinut. Jos haluaa pelkästään ystävän tai kaverin seuraa, voi käydä ystäviensä ja kavereidensa kanssa ihan vaikka vaan kävelyllä tai kahvilla. Olen matkustellut yksin, koska ei aina ole mahdollista, että ystävällä tai kaverilla on just silloin varaa lähteä reissuun tai on mahdollista saada lomaa samaan aikaan. Tai voi olla, että heillä on jo muuta sovittuna kyseiselle ajankohdalle.
Pointtini tässä on, että ihan itse olet päättänyt, että et halua kokea kivoja asioita, jos kukaan ei lähde mukaasi. Koska sua ei loppujen lopuksi ne kivat asiat edes kiinnosta vaan ainoastaan se, että saisit muilta huomiota. On hyvin mahdollista, että tämä on tullut muille ihmisille esille eivätkä he sen vuoksi haluakaan lähteä kanssasi minnekään, jos koko reissun tarkoitus on, että he antavat sulle huomiota.
Voi apua, miten tämäkin on ymmärretty näin täysin pieleen. En ole missään vaiheessa puhunut siitä, että pitäisi tulla nimenomaan johonkin tiettyyn teatteriesitykseen tai muuhun paikkaan. Ne ovat vain esimerkkejä, että minulle kelpaa monenlaiset aktiviteetit, jos vain saisin näihin jonkun kaverin. Ei minun toiveeni ja pyyntöni nyt niin spesifejä ole ollut. Yleensä kysyn, että milloin nähtäisiin ja tehdäänkö jotain kivaa. Jos kaveri ei halua lähteä teatteriin, niin sitten voidaan tehdä jotain muuta. Minulle on tärkeintä, että voidaan tehdä jotain, mikä on molempien mielestä kivaa. Mutta kai tämäkin sitten jonkun mielestä on väärin ja kieroutunutta.
ap
Saatoin toki ymmärtää väärinkin, mutta yhdessä kommentissasi mainitsit matkustelun, ravintoloissa käymiset sekä teatterin, joihin et omien sanojesi mukaan halua mennä yksin. Toisessa kommentissasi kerroit haluavasi muilta ihmisiltä vain arvostusta ja huomiota. Tästä syntyy mielikuva, että matkustelet, menet ravintolaan ja käyt teatterissa vain siinä tapauksessa, että saat niissä muilta ihmisiltä arvostusta ja huomiota. Vasta nyt viimeisimmistä viesteistäsi on käynyt ilmi, että (ilmeisesti????) ystäväsi ja kaverisi eivät halua tavata sua lainkaan. Mistä tämä voisi johtua? Oletko hauskaa seuraa? Saatko mun nauramaan jutuillasi? Onko sulla ideoita ja ehdotuksia, joilla saat muutkin innostumaan?
Kerroit jossain kommentissasi, että sulla ei ole oikein mitään, mitä sinä itse haluaisit. Sun pitää löytää elämääsi sellaisia asioita. Ja nimenomaan sellaisia, mitkä eivät ole riippuvaisia siitä, saatko jonkun ystävän tai kaverin mukaasi. Kun innostut ihan täydestä sydämestäsi jostain asiasta, saatat löytää ihmisiä, jotka ovat samalla tavalla innostuneita ko asiasta. Ja sen jälkeen voitte tehdä yhdessä ko asiaa. Tai jos hyvin käy, saatta innostaa jonkun nykyisistä ystävistäsi tai kavereistasi siihen samaan asiaan.
No siis nyt olen tainnut puhua vähän sekavasti. Eli tuossa, kun mainitsin arvostuksen ja huomion , tarkoitin myös ihan läsnäoloa. Eli en mitään palvontaa tarkoita vaan että joku jakaa ja kokee asioita minun kanssani ja luo omalta osaltaan lisää sisältöä. Eihän monia kiinnosta maistella viinejäkään itsekseen, vaan haluavat jakaa mielipiteitä ja kokemuksia ja osaamista jne. Monet haluavat keskustella elokuvista tai teatteriesityksistä eikä kaikille riitä, että vain näkevät sen elokuvan ja sitten siirrytään seuraavaan. Ravintolaan on mukava mennä, kun voidaan yhdessä fiilistellä paikan tunnelmaa ja jakaa kokemuksia ja huomioita ja kaveri saattaa suositella listalta jotain, mitä itse et uskaltaisi kokeilla. Huvipuiston hurjassa laitteessa on mukavampi kiljua vapautuneesti, kun kaveri on vieressä ja häntä voi pitää kädestä.
Ja siis ne minun haluamani asiat ovat ihan tällaisia tavallisia asioita, joihin nyt yleensä on helposti saada kavereita mukaan. Ravintolaan, kahville, rannalle, terassille, elokuviin jne. En minä nyt ihmettelisikään, jos jotakuta ei nyt kiinnosta joku keskiaikaisen historian luennot tai koskenlasku. En nyt ihan ymmärrä tätäkään, kun nyt yritetään kääntää asia niin kuin olisi pyytämässä jotain eriskummallisuuksia, joista ihmiset harvemmin kiinnostuvat.
En ole sanonut, ettei ystävät halua nähdä lainkaan. Sanoin, että ystävät eivät itse ota yhteyttä. En tiedä mistä johtuu. Olen ajatellut, että enimmäkseen siitä, että heillä on niin paljon muita ystäviä että eivät muista minua. Ovat kyllä ihan iloisia kun nähdään ja aina on mukavaa, mutta minua ei esimerkiksi kutsuta illanviettoihin jne, kun heillä on niihin eri kaveriporukat.
ap
Monesti pitää kirjoittaa useita viestejä ja selventää, mitä tarkoittaa. Yhdessä kommentissasi tosiaan sanoit, että et halua muuta kuin arvostusta ja huomiota. Sekä työelämässä että sosiaalisissa suhteissa. Monet käsittivät sanat "arvostus" ja "huomio" eri tavalla kuin mitä ilmeisesti tarkoitit. Jos olisit kertonut haluavasi sosiaalisissa suhteissasi vastavuoroisuutta ja yhteydenpitoa, kommenttisi olisi saanut ihan erilaisen sävyn ja varmasti myös erilaisen vastaanoton :)
Yhdessä kommentissasi kerroit, että ystäväsi ja kaverisi ovat menneet elämässään eteenpäin. Näin on ehkä tapahtunutkin. Ihmiset muuttuvat ja aelämäntilanteet muuttuvat. Elämään tulee uusia ihmisiä, joihin pidetään yhteyttä ja joiden kanssa tehdään asioita yhdessä. Vanhoja kavereita on edelleen ihan kiva nähdä, mutta yhteydenpito ei ole enää yhtä aktiivista kuin joskus aikaisemmin.
no kyllä, voidaan ymmärtää toki väärin. Mutta jos olen nyt moneen kommenttiin selittänyt, mitä kaipaan ja siellä on yksi kommentti, jossa yksi lause on vähän vajavainen, niin ehkä voi ajatella, että ehkä minulla on keskittyminen hieman siinä kohtaa herpaantunut eikä hyökätä ja syyttää, miten hirveän ristiriitainen olen. Se ei varsinaisesti ollut ristiriidassa muiden sanomisteni kanssa, se ei vain ollut yhtä tarkasti selostettu.
Ja kyllä, kaverit ovat menneet elämässä eteenpäin, mutta se ei nyt hirveästi muuta minun tilannettani ja tunteitani.
ap
Olet muutenkin antanut vähän ristiriitaista viestiä. Yhtäältä sanot, että joudut tekemään asioita yksin, mutta toisaalta taas kerrot, että et joudukaan, mutta sun pitää itse olla aina aloitteen tekijä. Kummasta nyt on kyse? Siitä, etteivät ystäväsi ja kaverisi halua viettää aikaansa kanssasi, vai siitä, että yhteydenpitonne on yksipuolista?
Siis joudun tekemään asioita yksin, jos tekisin niin kuin tässä ehdotetaan. Ja ymmärrätkö, että jos kerran vuodessa joku lähtee minun kanssani terassille, siihen vuoteen jää 364 päivää, jolloin teen jotain yksin.
Ja edelleen, kyse on siitä, että yhteydenpito on yksipuolista ja sen vuoksi en viitsikään kovin usein niitä kavereita vaivata, etten tuppaudu liikaa.
ap
Jotta en tekisi taas vääriä tulkintoja, niin montako ystävää ja kaveria sulla on? Kuinka usein pidät yhteyttä (viestit ja puhelut) heidän kanssaan ja kuinka usein tapaat? Entä miten vuorovaikutus heidän kanssaan sosialisessa mediassa (FB, Insta jne)? Onko nyt todellakin niin, että vain kerran vuodessa yksi ystävistäsi tai kavereistasi suostuu tapaamaan sua livenä?
Nyt puhun kolmesta kaverista. En pidä yhteyttä muuten kuin ehdottamalla tapaamisia ja jotain random-kommentteja fb:ssä.
Ei ole kyse siitä, että vain kerran vuodessa joku suostuu tapaamaan vaan että kerran vuodessa kehtaan itse pyytää. Tai no tämä koronatilanne on nyt vähän eri. Ennen sitä, pari kertaa vuodessa. Yhden kanssa yleensä saadaan tapaaminen aina sovittua, kahden muun kaverin kanssa menee usein niin, että on kiireitä ja luvataan palata asiaan, mutta sitten ei palata.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, millä motiivilla haluat noita asioita. Jos haluat niitä siksi, että rakastat sitä toista ihmistä, siinä ei ole mitään väärää. Jos toinen ei anna vastakaikua, rikot vain itsesi, jos et hyväksy sitä. Ei meillä kenelläkään ole liikaa rakkaita ihmisiä lähellä, mutta jos suhde on epätasapainossa, joku itkee lopussa kuitenkin. Irtipäästämisen taidosta on kyse. Ihminen haluaa kaikenlaista, mutta onko se ihmiselle hyväksi? Ei siihen heti vastausta saa, voi mennä vuosia.
Eli onko niin, että kaikki eivät vain ansaitse ystäviä ja parisuhdetta? Pitää vain olla onnellinen, että sattuu olemaan huonompi kuin muut?
ap
Oletko masentunut? Täällä on moni rautalangasta vääntäen selittänyt asiat ja sinä kuitenkin valitset ottaa uhrin aseman.
Sinä ja vain sinä voit muuttaa elämääsi paremmaksi ja siinä onnistumiseen alku lähtee sinun omasta sisäisestä työskentelystä.
Huomioi oma väärä käytösmalli asioihin, paranna sitä hiljalleen.
Tässä maailmassa kukaan ei kävisi töissä tai olisi läheisiä ihmisiä ympärillä jos asiat olisivat niin kuin sinä ajattelet nyt.Kyllä olen masentunut. Lääkitys ja terapia ollut käynnissä jo pitkään. Olen elämässäni katkeroitunut aika monista asioista. Koen, että ansaitsisin elämässäni jotain hyvää, mutta aina saan paskaa niskaani. Teen kaikkeni toisten eteen ja minua on käytetty hyväksi monella tavalla, mutta sitten kun minä pyydän vastapalvelusta, kaikki katoavat.
ap
Jos teet kaikkesi toisten eteen ja odotat vastapalvelusta niin taas meni väärin. Voit auttaa muita ihmisiä mutta vain puhtain sydämin, etkä vastapalveluksen toivossa.
En mielestäni ole niin tehnytkään. Olen vilpittömästi auttanut ihmisiä ja ainoa, mitä olen odottanut on se, että luomani ihmissuhteet ovat pysyviä. En siis niitä palveluksia ole koskaan odottanut saavani takaisin. Ainoastaan sen ystävyyden, joka minun puolestani on aina lähtöisin sydämestä. Siis ystävyys ystävyydestä, palvelukset sitten sen lisäksi. Tässä kuviossa en ole saanut edes sitä ystävyyttä, vaikka oletin, että se on "itsestäänselvyys".
ap
"Olen vilpittömästi auttanut ihmisiä ja ainoa, mitä olen odottanut on se, että luomani ihmissuhteet ovat pysyviä." Mikään ihmissuhde ei ole pysyvä, kaikki me olemme loppujen lopuksi vain vierailijoita toistemme elämissä.
Juu, tämän olen tässä viime vuosina oppinut, että ajattelen tästä ilmeisesti eri tavalla kuin muut. Olen aina ajatellut lähtökohtaisesti, että ystävät ovat ystäviä "ikuisesti", ellei tule jotain tosi pahaa välirikkoa. Ymmärrän, että elämät ajautuvat erilleen, mutta en ole ajatellut, että joku vuosien takainen ystävä ei saisi soittaa "kun emme enää ole ystäviä". Tai että joku menisi parisuhteeseen ajatellen, että otetaan tästä nyt pariksi vuodeksi tällainen ihminen ja katsotaan sitten, mistä löytyy seuraava.
ap
Eikös se ihminen, jolle soitit pitkän ajan jälkeen, ollut kuitenkin ihan iloinen soitostsi? Vai ymmärsinkö taas jotain väärin?
No siis tuo oli kommentti tuolle edelliselle vastaajalle, että en voi olettaa vanhojen ystävien olevan ystäviä vielä vuosien jälkeenkin.
ap
Et voikaan. Ystävyytenne on vuosien tauon jälkeen väljähtynyt. Olet korkeintaan kaveri tai enää tuttava. Se ei silti tarkoita, että ET SAISI ottaa yhteyttä.
Ai. Minä ymmärsin tuon sitten väärin, kun siinä puhuttiin ylipäätään ihmissuhteesta, eli että ei oltaisi enää edes kavereita tai tuttavia vaan lähinnä jotain häiriköitä ja stalkkereita. "Mikään ihmissuhde ei ole pysyvä."
ap
No mä ymmärsin sen ihan eri tavalla :) Mulla soi eilen puhelin. Numero, jota en tunnistanut. Meinasin ensin jättää vastaamatta, mutta vastasin kuitenkin. Soittaja esitteli itsensä etunimeltä ja mulla lähti ratas pyörimään päässä, että kuka ihmeen "Maija". Ääntäkään en tunnistanut. Hän varmisti sitten, että olen henkilö, jota hän yritti tavoitella. Olinhan minä. Oltiin opiskeluaikana 1980-luvulla parhaat ystävykset. Valmistumisen jälkeen tiet veivät erilleen. Ei ollut tekstiviestejä, nettiä, sosiaalista mediaa. Kun hän meni naimisiin, sukunimikin muuttui. Mutta selvää on, että ei meidän suhteemme ole samanlainen kuin 35 vuotta sitten eikä hän yks kaks palaa elämässäni samaan asemaan kuin missä oli vuosikymmeniä sitten. Nyt ollaan kuin kaukaiset sukulaiset, joilla ei ole muuta yhteistä kuin vuosikymmeniä sitten lyhyt aika, jolloin ollaan oltu yhdessä.
Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.
Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.
Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu.
Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, millä motiivilla haluat noita asioita. Jos haluat niitä siksi, että rakastat sitä toista ihmistä, siinä ei ole mitään väärää. Jos toinen ei anna vastakaikua, rikot vain itsesi, jos et hyväksy sitä. Ei meillä kenelläkään ole liikaa rakkaita ihmisiä lähellä, mutta jos suhde on epätasapainossa, joku itkee lopussa kuitenkin. Irtipäästämisen taidosta on kyse. Ihminen haluaa kaikenlaista, mutta onko se ihmiselle hyväksi? Ei siihen heti vastausta saa, voi mennä vuosia.
Eli onko niin, että kaikki eivät vain ansaitse ystäviä ja parisuhdetta? Pitää vain olla onnellinen, että sattuu olemaan huonompi kuin muut?
ap
Oletko masentunut? Täällä on moni rautalangasta vääntäen selittänyt asiat ja sinä kuitenkin valitset ottaa uhrin aseman.
Sinä ja vain sinä voit muuttaa elämääsi paremmaksi ja siinä onnistumiseen alku lähtee sinun omasta sisäisestä työskentelystä.
Huomioi oma väärä käytösmalli asioihin, paranna sitä hiljalleen.
Tässä maailmassa kukaan ei kävisi töissä tai olisi läheisiä ihmisiä ympärillä jos asiat olisivat niin kuin sinä ajattelet nyt.Kyllä olen masentunut. Lääkitys ja terapia ollut käynnissä jo pitkään. Olen elämässäni katkeroitunut aika monista asioista. Koen, että ansaitsisin elämässäni jotain hyvää, mutta aina saan paskaa niskaani. Teen kaikkeni toisten eteen ja minua on käytetty hyväksi monella tavalla, mutta sitten kun minä pyydän vastapalvelusta, kaikki katoavat.
ap
Jos teet kaikkesi toisten eteen ja odotat vastapalvelusta niin taas meni väärin. Voit auttaa muita ihmisiä mutta vain puhtain sydämin, etkä vastapalveluksen toivossa.
En mielestäni ole niin tehnytkään. Olen vilpittömästi auttanut ihmisiä ja ainoa, mitä olen odottanut on se, että luomani ihmissuhteet ovat pysyviä. En siis niitä palveluksia ole koskaan odottanut saavani takaisin. Ainoastaan sen ystävyyden, joka minun puolestani on aina lähtöisin sydämestä. Siis ystävyys ystävyydestä, palvelukset sitten sen lisäksi. Tässä kuviossa en ole saanut edes sitä ystävyyttä, vaikka oletin, että se on "itsestäänselvyys".
ap
"Olen vilpittömästi auttanut ihmisiä ja ainoa, mitä olen odottanut on se, että luomani ihmissuhteet ovat pysyviä." Mikään ihmissuhde ei ole pysyvä, kaikki me olemme loppujen lopuksi vain vierailijoita toistemme elämissä.
Juu, tämän olen tässä viime vuosina oppinut, että ajattelen tästä ilmeisesti eri tavalla kuin muut. Olen aina ajatellut lähtökohtaisesti, että ystävät ovat ystäviä "ikuisesti", ellei tule jotain tosi pahaa välirikkoa. Ymmärrän, että elämät ajautuvat erilleen, mutta en ole ajatellut, että joku vuosien takainen ystävä ei saisi soittaa "kun emme enää ole ystäviä". Tai että joku menisi parisuhteeseen ajatellen, että otetaan tästä nyt pariksi vuodeksi tällainen ihminen ja katsotaan sitten, mistä löytyy seuraava.
ap
Eikös se ihminen, jolle soitit pitkän ajan jälkeen, ollut kuitenkin ihan iloinen soitostsi? Vai ymmärsinkö taas jotain väärin?
No siis tuo oli kommentti tuolle edelliselle vastaajalle, että en voi olettaa vanhojen ystävien olevan ystäviä vielä vuosien jälkeenkin.
ap
Et voikaan. Ystävyytenne on vuosien tauon jälkeen väljähtynyt. Olet korkeintaan kaveri tai enää tuttava. Se ei silti tarkoita, että ET SAISI ottaa yhteyttä.
Ai. Minä ymmärsin tuon sitten väärin, kun siinä puhuttiin ylipäätään ihmissuhteesta, eli että ei oltaisi enää edes kavereita tai tuttavia vaan lähinnä jotain häiriköitä ja stalkkereita. "Mikään ihmissuhde ei ole pysyvä."
ap
No mä ymmärsin sen ihan eri tavalla :) Mulla soi eilen puhelin. Numero, jota en tunnistanut. Meinasin ensin jättää vastaamatta, mutta vastasin kuitenkin. Soittaja esitteli itsensä etunimeltä ja mulla lähti ratas pyörimään päässä, että kuka ihmeen "Maija". Ääntäkään en tunnistanut. Hän varmisti sitten, että olen henkilö, jota hän yritti tavoitella. Olinhan minä. Oltiin opiskeluaikana 1980-luvulla parhaat ystävykset. Valmistumisen jälkeen tiet veivät erilleen. Ei ollut tekstiviestejä, nettiä, sosiaalista mediaa. Kun hän meni naimisiin, sukunimikin muuttui. Mutta selvää on, että ei meidän suhteemme ole samanlainen kuin 35 vuotta sitten eikä hän yks kaks palaa elämässäni samaan asemaan kuin missä oli vuosikymmeniä sitten. Nyt ollaan kuin kaukaiset sukulaiset, joilla ei ole muuta yhteistä kuin vuosikymmeniä sitten lyhyt aika, jolloin ollaan oltu yhdessä.
No juuri noin minäkin ajattelen, että asian kuuluu mennä. En ymmärrä, miten voidaan sanoa, että mikään ihmissuhde ei ole pysyvä. Eihän teidänkään suhteenne ollut tietenkään samanlainen, mutta kuitenkin suhde on olemassa ja olette toisillenne ihan "tuttuja".
ap
Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.
Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.
Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu.
Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.
Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tai olla nyt niin jumissa omassa tilanteessaan, että ei pysty sisäistämään mitään mitä ihmiset yrittää auttaa. Lause pitää sisällään syvemmän merkityksen, millä ei ole mitään tekemistä fyysisten asioiden kanssa. Ap kuitenkin kääntää sen tarkoittamaan sitä, että viettää loppuelämän yksin sen sijaan, että pohtisi asiaa henkisemmän näkökulman kautta.
Ap pitäisi ensin selättää asiat, jotka estää asioiden syvemmän tarkastelun. Ehkä sen jälkeen annetut hyvät esimerkit tulee ymmärretyksi.Se on niin helppoa huutaa vierestä, kun ei näköjään edes tiedä, millaisissa tilanteissa olen elänyt. Tässä yritetään nyt väittää, että takana on jokin suuri viisaus, mutta ei nyt jostain syystä pystytä kertomaan, mikä muu viisaus tuossa muka on kuin että tyydy kohtaloosi.
Jos olet kouluikäisestä saakka taistellut oikeudesta ihmissuhteisiin, kyllä siinä vain pikkuhiljaa hiipii päähän ajatus, että se loppuikä kuuluu olla yksin. Kuulosti se nyt sinusta miten maalliselta tahansa.
ap
Et ole uniikki kokemusten kanssa. Vastaavaa on käynyt läpi monet. Valitse elätkö menneessä ja vetoat tiukan paikan tullen "kun silloin lapsena" vai katsotko rohkeasti eteenpäin ja päätät selvittää ikävät asiat elämässäsi. Olet jo terapiassa, joten se on hieno alku.
Kerron nyt lyhyesti lauseen tarkoituksen, jota jo moni on sinulle yrittänyt selittää.Kun luovut asioista (toimintatavoista, ajatusmalleista, reaktioista asioihin yms vei maallisesta), jotka ei sinua palvele enää, silloin saat elämääsi myös asioita, jotka ovat linjassa sen kanssa mitä toivot.
Suosittelen, että kirjoita vaikka paperille asiat, joita haluat. Kirjoita myös miksi haluat niin kovin ja miten ajattelet näiden asioiden parantavan elämääsi.
Kirjoita myös siitä kuka ajattelet olevasi silloin, jos olisikin yksin eikä sinulla olisi lapsia tai muita ihmisiä. Minkälainen yksilö olisit? Mitä tekisit tässä elämässä? Mikä olisi tärkeää sinulle? Mikä asia tuottaisi sinulle iloa?Oikeasti ap, ihmiset yrittävät auttaa. Kiukku on ymmärrettävää, mutta joskus se apu mitä tarvitset, ei ole kaikista helpoin sinulle. Epämukavuusalueella tulee kehitystä, joka asiassa. Googlaa sielun pimeä yö. Se voi antaa sinulle hieman osviittaa mitä ihmiset ovat yrittäneet kertoa.
En tietenkään kuvittele olevani ainoa. Puhun vain näistä muutamasta keskustelijasta, jotka tuntuvat tahallaan ymmärtävän kaiken väärin eivätkä tajua pointtia lainkaan ja jopa tulevat minulle kertomaan, että olen masentunut ja ollut huonoissa ihmissuhteissa, ikään kuin en sitä itse tietäisi.
Tuolla aiemmin jo kerroinkin, että terapiassani on käyty moneen kertaan läpi tätä, kuka minä olen. Mitä minä haluan ja millainen elämäni olisi, jos se olisi minun näköinen. Terapeuttikin on jo turhautunut, kun en vain tiedä siihen vastausta. Kaikki, mitä elämältä toivon, liittyy siihen, että saan arvostusta ja huomiota muilta. Työ, opiskelut, sosiaalinen elämä, kaikki.
Kiitos googlausvinkistä, minäpäs perehtyn. Ensivilkaisulla näyttää pelottavalta ,mutta ehkä se voi olla juuri sitä mitä tarvitsen.
ap
Tässä voi olla sun suurin ongelmasi. Ensinnäkin arvostus ansaitaan. Mitä olet tehnyt, jotta saisit esimerkiksi työelämässä arvostusta? Tai sosiaalisessa elämässäsi? Kynnysmattona olemisesta ei saa arvostusta, minkä varmasti oletkin jo huomannut. Toiseksi huomionkipeys on äärettömän rasittava piirre toisessa ihmisessä. Jos olisin kaverisi, miksi lähtisin kanssasi esimerkiksi teatteriin? Et ole kiinnostunut koko teatteriesityksestä (jos olisit, menisit sinne yksinkin) vaan siitä, että saat kaveriltasi huomiota. Kaverisi taas haluaisi mennä nimenomaan nauttimaan teatteriesityksestä eikä antamaan sinulle huomiota.
Tässäpä jälleen yksi paradoksi. Aiemmin ketjussa sanottiin, että mitään ei varsinaisesti ansaita, vaan se tulee, mikä tulee ja se pitää hyväksyä.
Mitä olen tehnyt? Olen hankkinut kolme korkeakoulututkintoa, olen edennyt urallani, kehittänyt alallani tuotteita ja toimintatapoja, perustanyt yrityksen. Sosiaalisessa elämässä olen hakeutunut ihmisten seuraan, ollut heille ystävällinen ja kohdellut heitä kunnioittavasti, tehnyt palveluksia. En oikein keksi, miten sosiaalisessa elämässä hankitaan sitä arvostusta olematta samalla kynnysmatto.
Juu, voit sanoa minua huomionkipeäksi tai miksi tahansa. Miksi on ok, että suunnilleen 99,99 prosenttia ihmisistä menee teatteriin siksi, että se on mukavaa tekemistä kaverin kanssa eikä pelkästään sen teatteriesityksen takia? Miksi minulta se on huomionkipeyttä, mutta muille se on ihan normaalia sosiaalista kanssakäymistä? Voisiko joku nyt vihdoin vastata tähän, kun minulta ilmeisesti puuttuu jokin palikka? Itsekin sanoit, että teatteriesitykseen kaverin kanssa meneminen on huomion hakua, niin aika helkkarin paljon siellä on niitä huomionhakuisia ihmisiä. Monet menevät festareille ja baareihinkin tapaamaan ihmisiä eivätkä vaan kuuntelemaan musiikkia ja juomaan alkoholia puhumatta kenenkään kanssa.
ap
Ketjuun kirjoittaa useampi ihminen. Mun kommenttini oli tuo, että arvostus ansaitaan. Kerroit, että olet edennyt urallasi. Tämähän tarkoittaa, että osaamistasi ja ammattitaitoasi ON arvostettu. Jos ei olisi, et olisi edennyt urallasikaan. Olet kehittänyt tuotteita ja toimintatapoja, joista joku on ollut valmis maksamaan. Ts sinua on arvostettu. Olet perustanut yrityksen ja koska sulla ona siakkaita, sua arvostetaan. Jos ei arvostettaisi, asiakkaasi olisivat kilpailevan firman asiakkaita. Jos olet hyvä työnantaja, myös alaisesi arvostavat sinua. Sun on kohtuullisen helppo saada työntekijöitä ja työntekijöiden vaihtuvuus on vain vähäistä. Koska olet osoittanut työntekijöille, että olet heidän arvostuksensa arvoinen.
Miten mä tämän nyt selittäisin....ihmiset, jotka eivät ole kiinnostuneita teatterista, eivät käy teatterissa. He tekevät jotain muuta. Sinua ei kiinnosta teatteri niin paljon, että menisit teatteriin yksin, jos kukaan kavereista ei ehdi tai halua lähteä mukaasi. Teatterikäynnistä sopiminen kanssasi tarkoittaa, että jos kaverisi ei sitten syystä tai toisesta pääse, hän pilaa sinunkin illan, koska et mene teatteriin ollenkaan. On paljon mukavampaa sopia teatterireissusta sellaisen kanssa, joka ihan aidosti on kiinnostunut teatteriesityksestä ja jonka ilta ei mene pilalle, vaikka toinen ei saisikaan lapsenvahtia, sairastuisi tai samalle päivälle osuisi anopin hautajaiset.
Mä teen paljon minua kiinnostavia asioita ystävieni ja kavereideni kanssa, mutta en jätä niitä tekemättä, jos ystäville tai kavereille ei sovikaan. Olen ollut mm Queenin keikalla yksinkin, kun ystäväni ei ehtinytkään saada lippua ennenkuin ne myytiin loppuun. En jättänyt menemättä, koska halusin nähdä bändin. Sen verran harvoin Suomessa, että kannatti käydä. Ja siellä sai oikein hyvin juttuseuraakin. Ei siis tarvinnut olla yksin, vaikka ei omia ystäviä tai kavereita ollutkaan mukana. Olen käynyt yksin messuilla ja muissa tapahtumissa, jos ajankohta ei ole kenellekään ystävälleni tai kaverilleni sopinut. Jos haluaa pelkästään ystävän tai kaverin seuraa, voi käydä ystäviensä ja kavereidensa kanssa ihan vaikka vaan kävelyllä tai kahvilla. Olen matkustellut yksin, koska ei aina ole mahdollista, että ystävällä tai kaverilla on just silloin varaa lähteä reissuun tai on mahdollista saada lomaa samaan aikaan. Tai voi olla, että heillä on jo muuta sovittuna kyseiselle ajankohdalle.
Pointtini tässä on, että ihan itse olet päättänyt, että et halua kokea kivoja asioita, jos kukaan ei lähde mukaasi. Koska sua ei loppujen lopuksi ne kivat asiat edes kiinnosta vaan ainoastaan se, että saisit muilta huomiota. On hyvin mahdollista, että tämä on tullut muille ihmisille esille eivätkä he sen vuoksi haluakaan lähteä kanssasi minnekään, jos koko reissun tarkoitus on, että he antavat sulle huomiota.
Voi apua, miten tämäkin on ymmärretty näin täysin pieleen. En ole missään vaiheessa puhunut siitä, että pitäisi tulla nimenomaan johonkin tiettyyn teatteriesitykseen tai muuhun paikkaan. Ne ovat vain esimerkkejä, että minulle kelpaa monenlaiset aktiviteetit, jos vain saisin näihin jonkun kaverin. Ei minun toiveeni ja pyyntöni nyt niin spesifejä ole ollut. Yleensä kysyn, että milloin nähtäisiin ja tehdäänkö jotain kivaa. Jos kaveri ei halua lähteä teatteriin, niin sitten voidaan tehdä jotain muuta. Minulle on tärkeintä, että voidaan tehdä jotain, mikä on molempien mielestä kivaa. Mutta kai tämäkin sitten jonkun mielestä on väärin ja kieroutunutta.
ap
Saatoin toki ymmärtää väärinkin, mutta yhdessä kommentissasi mainitsit matkustelun, ravintoloissa käymiset sekä teatterin, joihin et omien sanojesi mukaan halua mennä yksin. Toisessa kommentissasi kerroit haluavasi muilta ihmisiltä vain arvostusta ja huomiota. Tästä syntyy mielikuva, että matkustelet, menet ravintolaan ja käyt teatterissa vain siinä tapauksessa, että saat niissä muilta ihmisiltä arvostusta ja huomiota. Vasta nyt viimeisimmistä viesteistäsi on käynyt ilmi, että (ilmeisesti????) ystäväsi ja kaverisi eivät halua tavata sua lainkaan. Mistä tämä voisi johtua? Oletko hauskaa seuraa? Saatko mun nauramaan jutuillasi? Onko sulla ideoita ja ehdotuksia, joilla saat muutkin innostumaan?
Kerroit jossain kommentissasi, että sulla ei ole oikein mitään, mitä sinä itse haluaisit. Sun pitää löytää elämääsi sellaisia asioita. Ja nimenomaan sellaisia, mitkä eivät ole riippuvaisia siitä, saatko jonkun ystävän tai kaverin mukaasi. Kun innostut ihan täydestä sydämestäsi jostain asiasta, saatat löytää ihmisiä, jotka ovat samalla tavalla innostuneita ko asiasta. Ja sen jälkeen voitte tehdä yhdessä ko asiaa. Tai jos hyvin käy, saatta innostaa jonkun nykyisistä ystävistäsi tai kavereistasi siihen samaan asiaan.
No siis nyt olen tainnut puhua vähän sekavasti. Eli tuossa, kun mainitsin arvostuksen ja huomion , tarkoitin myös ihan läsnäoloa. Eli en mitään palvontaa tarkoita vaan että joku jakaa ja kokee asioita minun kanssani ja luo omalta osaltaan lisää sisältöä. Eihän monia kiinnosta maistella viinejäkään itsekseen, vaan haluavat jakaa mielipiteitä ja kokemuksia ja osaamista jne. Monet haluavat keskustella elokuvista tai teatteriesityksistä eikä kaikille riitä, että vain näkevät sen elokuvan ja sitten siirrytään seuraavaan. Ravintolaan on mukava mennä, kun voidaan yhdessä fiilistellä paikan tunnelmaa ja jakaa kokemuksia ja huomioita ja kaveri saattaa suositella listalta jotain, mitä itse et uskaltaisi kokeilla. Huvipuiston hurjassa laitteessa on mukavampi kiljua vapautuneesti, kun kaveri on vieressä ja häntä voi pitää kädestä.
Ja siis ne minun haluamani asiat ovat ihan tällaisia tavallisia asioita, joihin nyt yleensä on helposti saada kavereita mukaan. Ravintolaan, kahville, rannalle, terassille, elokuviin jne. En minä nyt ihmettelisikään, jos jotakuta ei nyt kiinnosta joku keskiaikaisen historian luennot tai koskenlasku. En nyt ihan ymmärrä tätäkään, kun nyt yritetään kääntää asia niin kuin olisi pyytämässä jotain eriskummallisuuksia, joista ihmiset harvemmin kiinnostuvat.
En ole sanonut, ettei ystävät halua nähdä lainkaan. Sanoin, että ystävät eivät itse ota yhteyttä. En tiedä mistä johtuu. Olen ajatellut, että enimmäkseen siitä, että heillä on niin paljon muita ystäviä että eivät muista minua. Ovat kyllä ihan iloisia kun nähdään ja aina on mukavaa, mutta minua ei esimerkiksi kutsuta illanviettoihin jne, kun heillä on niihin eri kaveriporukat.
ap
Monesti pitää kirjoittaa useita viestejä ja selventää, mitä tarkoittaa. Yhdessä kommentissasi tosiaan sanoit, että et halua muuta kuin arvostusta ja huomiota. Sekä työelämässä että sosiaalisissa suhteissa. Monet käsittivät sanat "arvostus" ja "huomio" eri tavalla kuin mitä ilmeisesti tarkoitit. Jos olisit kertonut haluavasi sosiaalisissa suhteissasi vastavuoroisuutta ja yhteydenpitoa, kommenttisi olisi saanut ihan erilaisen sävyn ja varmasti myös erilaisen vastaanoton :)
Yhdessä kommentissasi kerroit, että ystäväsi ja kaverisi ovat menneet elämässään eteenpäin. Näin on ehkä tapahtunutkin. Ihmiset muuttuvat ja aelämäntilanteet muuttuvat. Elämään tulee uusia ihmisiä, joihin pidetään yhteyttä ja joiden kanssa tehdään asioita yhdessä. Vanhoja kavereita on edelleen ihan kiva nähdä, mutta yhteydenpito ei ole enää yhtä aktiivista kuin joskus aikaisemmin.
no kyllä, voidaan ymmärtää toki väärin. Mutta jos olen nyt moneen kommenttiin selittänyt, mitä kaipaan ja siellä on yksi kommentti, jossa yksi lause on vähän vajavainen, niin ehkä voi ajatella, että ehkä minulla on keskittyminen hieman siinä kohtaa herpaantunut eikä hyökätä ja syyttää, miten hirveän ristiriitainen olen. Se ei varsinaisesti ollut ristiriidassa muiden sanomisteni kanssa, se ei vain ollut yhtä tarkasti selostettu.
Ja kyllä, kaverit ovat menneet elämässä eteenpäin, mutta se ei nyt hirveästi muuta minun tilannettani ja tunteitani.
ap
Olet muutenkin antanut vähän ristiriitaista viestiä. Yhtäältä sanot, että joudut tekemään asioita yksin, mutta toisaalta taas kerrot, että et joudukaan, mutta sun pitää itse olla aina aloitteen tekijä. Kummasta nyt on kyse? Siitä, etteivät ystäväsi ja kaverisi halua viettää aikaansa kanssasi, vai siitä, että yhteydenpitonne on yksipuolista?
Siis joudun tekemään asioita yksin, jos tekisin niin kuin tässä ehdotetaan. Ja ymmärrätkö, että jos kerran vuodessa joku lähtee minun kanssani terassille, siihen vuoteen jää 364 päivää, jolloin teen jotain yksin.
Ja edelleen, kyse on siitä, että yhteydenpito on yksipuolista ja sen vuoksi en viitsikään kovin usein niitä kavereita vaivata, etten tuppaudu liikaa.
ap
Jotta en tekisi taas vääriä tulkintoja, niin montako ystävää ja kaveria sulla on? Kuinka usein pidät yhteyttä (viestit ja puhelut) heidän kanssaan ja kuinka usein tapaat? Entä miten vuorovaikutus heidän kanssaan sosialisessa mediassa (FB, Insta jne)? Onko nyt todellakin niin, että vain kerran vuodessa yksi ystävistäsi tai kavereistasi suostuu tapaamaan sua livenä?
Nyt puhun kolmesta kaverista. En pidä yhteyttä muuten kuin ehdottamalla tapaamisia ja jotain random-kommentteja fb:ssä.
Ei ole kyse siitä, että vain kerran vuodessa joku suostuu tapaamaan vaan että kerran vuodessa kehtaan itse pyytää. Tai no tämä koronatilanne on nyt vähän eri. Ennen sitä, pari kertaa vuodessa. Yhden kanssa yleensä saadaan tapaaminen aina sovittua, kahden muun kaverin kanssa menee usein niin, että on kiireitä ja luvataan palata asiaan, mutta sitten ei palata.
ap
Olet siis itsekin antanut ystävyyssuhteenne kuihtua. Olet ns vieraantunut heistä ja heidän elämästään. Nämä kaksi kaveriasi ovat varmasti löytäneet elämäänsä muitakin ihmisiä (sellaisia, jotka myös viestittelevät, soittelevat ja vaihtavat kuulumisia) ja sen vuoksi heidän kiinnostuksensa tavata sua on kadonnut. Kai ymmärrät itsekin, että jos vain kaksi kertaa vuodessa kehtaat ottaa kavereihisi yhteyttä ja silloinkin ehdotat vain tapaamista, he käyttävät mieluummin aikaa sellaisiin ihmisiin, jotka ovat heistä enemmän kiinnostuneita?
Ei tuossa sun tilanteessa oikein auta muu kuin tutustua uusiin ihmisiin. Aikuisena ystävystyminen kestää kauan. Tutustumiseen menee pitkä aika, voi viedä vuosia ennenkuin ollaan edes kaveritasolla. Sulle on ketjussa ehdotettu, että alkaisit tekemään jotain, mikä sua ihan aidosti kiinnostaa. Ja mihin et hetkessä kyllästy, koska siinä vaiheessa, kun kyllästyt, et ole enää tekemisissä ihmisten kanssa, joiden kanssa teit ko asiaa. Silloin tutustuminen ei pääse etenemään edes kaveritasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä minun tapani ei toimi, jos et ole ollenkaan materialistinen ihminen. Eikä tämä tuo parannusta sosiaalisiin suhteisiin, ainakaan lyhyellä aikavälillä. Eli siis kyseessä on vain oma kokemukseni, ei mikään neuvo ap:lle.
Mutta siis itse elän todella köyhää elämää. Kun olin parisuhteessa, oli tärkeää esimerkiksi hankkia kallis kihla -ja vihkisormus. Tuolloin elintaso oli parempi, joten niiden hankkiminen ei ollut erityisen vaikeaa. Nykyään tuntuisi hölmöltä laittaa rahaa kalliisiin koruihin. Havahduin vain miettimään, miksi se olisi hölmöä? Ai koska en ole enää parisuhteessa?
Olen aina ajatellut, että sitten kun elintasoni paranee ja saan töitä, hankin asioita joita haluan. Tajusin vain, ettei sitä aikaa ehkä koskaan tule. Niinpä rupesin itse säästämään itseäni varten. Voin sitten hankkia hyvällä omalla tunnolla juuri sitä mitä oikeasti haluan. Oli se sitten koru, merkkilaukku tai mitä tahansa.
Korona-aika on tehnyt hyvää säästöyrityksilleni. Ei tarvitse käydä juuri missään, joten ei tarvitse ostaakaan paljon mitään turhaa. Toki materialistisuudellani pyrin täyttämään tyhjiötä. Mutta mielummin käytän rahat johonkin materiaan kuin yksinäiseen ja tylsään matkaan ilman matkaseuraa.
Sinä olet onnekas kun pystyt säästämään. Kaikki eivät pysty. Joutuvat luopumaan myös monista tyydytystä tuovista asioista. Vaikka haluaisivatkin niitä tai se toisi iloa tai tyydytystä elämään.
Sinä luovuit parisuhteesta, mutta nyt saat hankkia mitä itse haluat, saat siitä tyydytystä.
Oikeasti haluat niitä asioita, joku muu haluaa ehkä muuta.
Eli et oikeastaan luopunut mistään tärkeästä kuitenkaan.Itse kuvittelin olevani niitä ihmisiä, jotka eivät pysty säästämään. Nyt säästän muutaman euron viikossa. Eli en minäkään mitään satasia säästä kuussa.
Teet hieman vääriä tulkintoja. Oletko yleisesti ottaen tuomitseva ihminen? Minun on vain ollut pakko opetella pärjäämään yksin. Ei ole kyse mistään joko-tai jutusta. Olen luopunut elämäni tärkeimmästä ihmisestä, eikä uutta samankaltaista ole näköpiirissä. 221
Niin, edelleen on kyse siitä, että sinulla on varaa säästämiseen.
Ennen vain et ehkä joutunut kun oli kaksi ihmistä tienaamassa.
Moni, kuten minä, on joutunut luopumaan parisuhteesta, pärjäämään yksin ja silti ei ole varaa säästää, edes ,uutamaa euroa viikossa.
Olen sitten ehkä tuomitseva, mutta koin viestisi jollain tavalla sormella osoittavaksi ja ylimieliseksi.
Kun sinulla on nyt tämä tilanne niin oletat, etä kaikilla muillakin on, kunhan nyt vaan "huomaisivat" alkaa säästämään ja siten saamaan tyydytystä tuottavia asioita elämäänsä.Kieltämättä, kuten ap sanoi, tuli mieleeni myös nuo köyhille annetut "hyväätarkoittavat" neuvot.
En ole tuomitseva, mutta ehkä hiukan sitten kärkäs848 määrätyntyyppisiin viesteihin.
Kuten alussa sanoin, kerroin vain mikä MINUA on auttanut. En usko minulla olevan ollenkaan sen enempää rahaa kuin niillä, jotka käyvät edes joskus terassilla tai jotka täällä kertovat käyvänsä matkoilla. En ole käynyt matkoilla 10 vuoteen.. Miksi yhtä kärkkäästi ei suhtauduta matkaneuvojiin? Ap:kin on kertonut käyneensä vaikka missä ja silti väittää olevansa niin köyhä ettei pysty säästämään. En edes sano, että hänen pitäisi säästää. Kerroin vain, että minua on auttanut se, etten enää odota samoja asioita kuin normaalit ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.
Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostakin tämä ap. on kuitenkin saanut valtavasti aikaa kirjoitella hölynpölyä ihmisille, jotka oikeasti yrittävät häntä auttaa. Ap. ei kiitä, ei kuuntele, tottelemisesta ja ymmärtämisestä puhumattakaan. - Ihan vain tiedoksi: en voi kuvitella, että kukaan ihminen viihtyisi seurassasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä minun tapani ei toimi, jos et ole ollenkaan materialistinen ihminen. Eikä tämä tuo parannusta sosiaalisiin suhteisiin, ainakaan lyhyellä aikavälillä. Eli siis kyseessä on vain oma kokemukseni, ei mikään neuvo ap:lle.
Mutta siis itse elän todella köyhää elämää. Kun olin parisuhteessa, oli tärkeää esimerkiksi hankkia kallis kihla -ja vihkisormus. Tuolloin elintaso oli parempi, joten niiden hankkiminen ei ollut erityisen vaikeaa. Nykyään tuntuisi hölmöltä laittaa rahaa kalliisiin koruihin. Havahduin vain miettimään, miksi se olisi hölmöä? Ai koska en ole enää parisuhteessa?
Olen aina ajatellut, että sitten kun elintasoni paranee ja saan töitä, hankin asioita joita haluan. Tajusin vain, ettei sitä aikaa ehkä koskaan tule. Niinpä rupesin itse säästämään itseäni varten. Voin sitten hankkia hyvällä omalla tunnolla juuri sitä mitä oikeasti haluan. Oli se sitten koru, merkkilaukku tai mitä tahansa.
Korona-aika on tehnyt hyvää säästöyrityksilleni. Ei tarvitse käydä juuri missään, joten ei tarvitse ostaakaan paljon mitään turhaa. Toki materialistisuudellani pyrin täyttämään tyhjiötä. Mutta mielummin käytän rahat johonkin materiaan kuin yksinäiseen ja tylsään matkaan ilman matkaseuraa.
Sinä olet onnekas kun pystyt säästämään. Kaikki eivät pysty. Joutuvat luopumaan myös monista tyydytystä tuovista asioista. Vaikka haluaisivatkin niitä tai se toisi iloa tai tyydytystä elämään.
Sinä luovuit parisuhteesta, mutta nyt saat hankkia mitä itse haluat, saat siitä tyydytystä.
Oikeasti haluat niitä asioita, joku muu haluaa ehkä muuta.
Eli et oikeastaan luopunut mistään tärkeästä kuitenkaan.Itse kuvittelin olevani niitä ihmisiä, jotka eivät pysty säästämään. Nyt säästän muutaman euron viikossa. Eli en minäkään mitään satasia säästä kuussa.
Teet hieman vääriä tulkintoja. Oletko yleisesti ottaen tuomitseva ihminen? Minun on vain ollut pakko opetella pärjäämään yksin. Ei ole kyse mistään joko-tai jutusta. Olen luopunut elämäni tärkeimmästä ihmisestä, eikä uutta samankaltaista ole näköpiirissä. 221
Niin, edelleen on kyse siitä, että sinulla on varaa säästämiseen.
Ennen vain et ehkä joutunut kun oli kaksi ihmistä tienaamassa.
Moni, kuten minä, on joutunut luopumaan parisuhteesta, pärjäämään yksin ja silti ei ole varaa säästää, edes ,uutamaa euroa viikossa.
Olen sitten ehkä tuomitseva, mutta koin viestisi jollain tavalla sormella osoittavaksi ja ylimieliseksi.
Kun sinulla on nyt tämä tilanne niin oletat, etä kaikilla muillakin on, kunhan nyt vaan "huomaisivat" alkaa säästämään ja siten saamaan tyydytystä tuottavia asioita elämäänsä.Kieltämättä, kuten ap sanoi, tuli mieleeni myös nuo köyhille annetut "hyväätarkoittavat" neuvot.
En ole tuomitseva, mutta ehkä hiukan sitten kärkäs848 määrätyntyyppisiin viesteihin.
Kuten alussa sanoin, kerroin vain mikä MINUA on auttanut. En usko minulla olevan ollenkaan sen enempää rahaa kuin niillä, jotka käyvät edes joskus terassilla tai jotka täällä kertovat käyvänsä matkoilla. En ole käynyt matkoilla 10 vuoteen.. Miksi yhtä kärkkäästi ei suhtauduta matkaneuvojiin? Ap:kin on kertonut käyneensä vaikka missä ja silti väittää olevansa niin köyhä ettei pysty säästämään. En edes sano, että hänen pitäisi säästää. Kerroin vain, että minua on auttanut se, etten enää odota samoja asioita kuin normaalit ihmiset.
Siis missä ihmeessä olen sanonut, että olen niin köyhä, etten pysty säästämään? :D Se on esimerkki. Vertaus siihen, kun köyhille annetaan säästämisvinkkejä, niin samalla tavalla tässä kehotetaan yksinäisen vain hankkimaan parempia ystäviä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jostakin tämä ap. on kuitenkin saanut valtavasti aikaa kirjoitella hölynpölyä ihmisille, jotka oikeasti yrittävät häntä auttaa. Ap. ei kiitä, ei kuuntele, tottelemisesta ja ymmärtämisestä puhumattakaan. - Ihan vain tiedoksi: en voi kuvitella, että kukaan ihminen viihtyisi seurassasi.
Niin, yllättävää tosiaan, että yksinäisellä on aikaa kirjoitella! :D
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, millä motiivilla haluat noita asioita. Jos haluat niitä siksi, että rakastat sitä toista ihmistä, siinä ei ole mitään väärää. Jos toinen ei anna vastakaikua, rikot vain itsesi, jos et hyväksy sitä. Ei meillä kenelläkään ole liikaa rakkaita ihmisiä lähellä, mutta jos suhde on epätasapainossa, joku itkee lopussa kuitenkin. Irtipäästämisen taidosta on kyse. Ihminen haluaa kaikenlaista, mutta onko se ihmiselle hyväksi? Ei siihen heti vastausta saa, voi mennä vuosia.
Eli onko niin, että kaikki eivät vain ansaitse ystäviä ja parisuhdetta? Pitää vain olla onnellinen, että sattuu olemaan huonompi kuin muut?
ap
Oletko masentunut? Täällä on moni rautalangasta vääntäen selittänyt asiat ja sinä kuitenkin valitset ottaa uhrin aseman.
Sinä ja vain sinä voit muuttaa elämääsi paremmaksi ja siinä onnistumiseen alku lähtee sinun omasta sisäisestä työskentelystä.
Huomioi oma väärä käytösmalli asioihin, paranna sitä hiljalleen.
Tässä maailmassa kukaan ei kävisi töissä tai olisi läheisiä ihmisiä ympärillä jos asiat olisivat niin kuin sinä ajattelet nyt.Kyllä olen masentunut. Lääkitys ja terapia ollut käynnissä jo pitkään. Olen elämässäni katkeroitunut aika monista asioista. Koen, että ansaitsisin elämässäni jotain hyvää, mutta aina saan paskaa niskaani. Teen kaikkeni toisten eteen ja minua on käytetty hyväksi monella tavalla, mutta sitten kun minä pyydän vastapalvelusta, kaikki katoavat.
ap
Jos teet kaikkesi toisten eteen ja odotat vastapalvelusta niin taas meni väärin. Voit auttaa muita ihmisiä mutta vain puhtain sydämin, etkä vastapalveluksen toivossa.
En mielestäni ole niin tehnytkään. Olen vilpittömästi auttanut ihmisiä ja ainoa, mitä olen odottanut on se, että luomani ihmissuhteet ovat pysyviä. En siis niitä palveluksia ole koskaan odottanut saavani takaisin. Ainoastaan sen ystävyyden, joka minun puolestani on aina lähtöisin sydämestä. Siis ystävyys ystävyydestä, palvelukset sitten sen lisäksi. Tässä kuviossa en ole saanut edes sitä ystävyyttä, vaikka oletin, että se on "itsestäänselvyys".
ap
"Olen vilpittömästi auttanut ihmisiä ja ainoa, mitä olen odottanut on se, että luomani ihmissuhteet ovat pysyviä." Mikään ihmissuhde ei ole pysyvä, kaikki me olemme loppujen lopuksi vain vierailijoita toistemme elämissä.
Juu, tämän olen tässä viime vuosina oppinut, että ajattelen tästä ilmeisesti eri tavalla kuin muut. Olen aina ajatellut lähtökohtaisesti, että ystävät ovat ystäviä "ikuisesti", ellei tule jotain tosi pahaa välirikkoa. Ymmärrän, että elämät ajautuvat erilleen, mutta en ole ajatellut, että joku vuosien takainen ystävä ei saisi soittaa "kun emme enää ole ystäviä". Tai että joku menisi parisuhteeseen ajatellen, että otetaan tästä nyt pariksi vuodeksi tällainen ihminen ja katsotaan sitten, mistä löytyy seuraava.
ap
Eikös se ihminen, jolle soitit pitkän ajan jälkeen, ollut kuitenkin ihan iloinen soitostsi? Vai ymmärsinkö taas jotain väärin?
No siis tuo oli kommentti tuolle edelliselle vastaajalle, että en voi olettaa vanhojen ystävien olevan ystäviä vielä vuosien jälkeenkin.
ap
Et voikaan. Ystävyytenne on vuosien tauon jälkeen väljähtynyt. Olet korkeintaan kaveri tai enää tuttava. Se ei silti tarkoita, että ET SAISI ottaa yhteyttä.
Ai. Minä ymmärsin tuon sitten väärin, kun siinä puhuttiin ylipäätään ihmissuhteesta, eli että ei oltaisi enää edes kavereita tai tuttavia vaan lähinnä jotain häiriköitä ja stalkkereita. "Mikään ihmissuhde ei ole pysyvä."
ap
No mä ymmärsin sen ihan eri tavalla :) Mulla soi eilen puhelin. Numero, jota en tunnistanut. Meinasin ensin jättää vastaamatta, mutta vastasin kuitenkin. Soittaja esitteli itsensä etunimeltä ja mulla lähti ratas pyörimään päässä, että kuka ihmeen "Maija". Ääntäkään en tunnistanut. Hän varmisti sitten, että olen henkilö, jota hän yritti tavoitella. Olinhan minä. Oltiin opiskeluaikana 1980-luvulla parhaat ystävykset. Valmistumisen jälkeen tiet veivät erilleen. Ei ollut tekstiviestejä, nettiä, sosiaalista mediaa. Kun hän meni naimisiin, sukunimikin muuttui. Mutta selvää on, että ei meidän suhteemme ole samanlainen kuin 35 vuotta sitten eikä hän yks kaks palaa elämässäni samaan asemaan kuin missä oli vuosikymmeniä sitten. Nyt ollaan kuin kaukaiset sukulaiset, joilla ei ole muuta yhteistä kuin vuosikymmeniä sitten lyhyt aika, jolloin ollaan oltu yhdessä.
No juuri noin minäkin ajattelen, että asian kuuluu mennä. En ymmärrä, miten voidaan sanoa, että mikään ihmissuhde ei ole pysyvä. Eihän teidänkään suhteenne ollut tietenkään samanlainen, mutta kuitenkin suhde on olemassa ja olette toisillenne ihan "tuttuja".
ap
Mä käsitän tuon "mikään ihmissuhde ei ole pysyvä" siten, että vaikka vuonna kuokka ja kirves oltiinkin ystäviä, ei välttämättä olla ystäviä enää 30 vuoden päästä. Ts ystävyyskään ei ole pysyvää. Samoin toisen kanssa voi olla naimisissa vuosikymmeniä ja silti tulla ero. Eron jälkeen aviopuoliso ei ole enää aviopuoliso. Ihmissuhde voi kuitenkin muuttua joksikin muuksi ihmissuhteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.
Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan.
ap
Sinä käytät rahasi mielummin yksin matkusteluun vaikka et nauti siitä. Minä käytän mielummin rahani johonkin muuhun. Älä silti väitä, että et pystyisi säästämään. Toki kaikki eivät pysty, mutta sinä et ole yksi niistä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt aika paljon puhuttu, että pitää löytää asioita, joihin ei tarvita ketään muuta. Voisitteko nyt sitten antaa esimerkkejä ja ehdotuksia tällaisista asioista, kun tässä nyt tuntuu olevan paljon porukkaa, jotka tekevät mahdottoman paljon yksikseen asioita.
Uutta tutkintoa en enää haluaisi opiskella ja kuntosali ja maalaaminen eivät tuo elämääni sisältöä kuin pariksi tunniksi viikossa. Onko jotain muuta?
ap
Ap, korjaa ihmeessä jos olen väärässä, mutta tästä tuli mielikuva, että pelkäätkö yksinoloa tai tylsyyttä? Tarvitseeko joka hetken täyttää joku tekeminen?
Sinä itse tiedät mikä tuo sinulle iloa. Jos et tiedä mikä tuo juuri sinulle iloa, et vielä tunne itseäsi.
Minä teen vapaaehtoistyötä ja se tuo todella paljon iloa minulle, on jopa intohimo, ja se täyttää vapaa-aikaa hyvin. Pidän myös tärkeänä pitää tylsiä päiviä jolloin olen vain ajatusten kanssa ja puuhaan mitä puuhaan.
Minulla oli aika milloin olin paniikissa ja jopa ahdistunut jos ei ollut tekemistä. Pelkäsin yksinolossa nimenomaan omia ajatuksiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä minun tapani ei toimi, jos et ole ollenkaan materialistinen ihminen. Eikä tämä tuo parannusta sosiaalisiin suhteisiin, ainakaan lyhyellä aikavälillä. Eli siis kyseessä on vain oma kokemukseni, ei mikään neuvo ap:lle.
Mutta siis itse elän todella köyhää elämää. Kun olin parisuhteessa, oli tärkeää esimerkiksi hankkia kallis kihla -ja vihkisormus. Tuolloin elintaso oli parempi, joten niiden hankkiminen ei ollut erityisen vaikeaa. Nykyään tuntuisi hölmöltä laittaa rahaa kalliisiin koruihin. Havahduin vain miettimään, miksi se olisi hölmöä? Ai koska en ole enää parisuhteessa?
Olen aina ajatellut, että sitten kun elintasoni paranee ja saan töitä, hankin asioita joita haluan. Tajusin vain, ettei sitä aikaa ehkä koskaan tule. Niinpä rupesin itse säästämään itseäni varten. Voin sitten hankkia hyvällä omalla tunnolla juuri sitä mitä oikeasti haluan. Oli se sitten koru, merkkilaukku tai mitä tahansa.
Korona-aika on tehnyt hyvää säästöyrityksilleni. Ei tarvitse käydä juuri missään, joten ei tarvitse ostaakaan paljon mitään turhaa. Toki materialistisuudellani pyrin täyttämään tyhjiötä. Mutta mielummin käytän rahat johonkin materiaan kuin yksinäiseen ja tylsään matkaan ilman matkaseuraa.
Sinä olet onnekas kun pystyt säästämään. Kaikki eivät pysty. Joutuvat luopumaan myös monista tyydytystä tuovista asioista. Vaikka haluaisivatkin niitä tai se toisi iloa tai tyydytystä elämään.
Sinä luovuit parisuhteesta, mutta nyt saat hankkia mitä itse haluat, saat siitä tyydytystä.
Oikeasti haluat niitä asioita, joku muu haluaa ehkä muuta.
Eli et oikeastaan luopunut mistään tärkeästä kuitenkaan.Itse kuvittelin olevani niitä ihmisiä, jotka eivät pysty säästämään. Nyt säästän muutaman euron viikossa. Eli en minäkään mitään satasia säästä kuussa.
Teet hieman vääriä tulkintoja. Oletko yleisesti ottaen tuomitseva ihminen? Minun on vain ollut pakko opetella pärjäämään yksin. Ei ole kyse mistään joko-tai jutusta. Olen luopunut elämäni tärkeimmästä ihmisestä, eikä uutta samankaltaista ole näköpiirissä. 221
Niin, edelleen on kyse siitä, että sinulla on varaa säästämiseen.
Ennen vain et ehkä joutunut kun oli kaksi ihmistä tienaamassa.
Moni, kuten minä, on joutunut luopumaan parisuhteesta, pärjäämään yksin ja silti ei ole varaa säästää, edes ,uutamaa euroa viikossa.
Olen sitten ehkä tuomitseva, mutta koin viestisi jollain tavalla sormella osoittavaksi ja ylimieliseksi.
Kun sinulla on nyt tämä tilanne niin oletat, etä kaikilla muillakin on, kunhan nyt vaan "huomaisivat" alkaa säästämään ja siten saamaan tyydytystä tuottavia asioita elämäänsä.Kieltämättä, kuten ap sanoi, tuli mieleeni myös nuo köyhille annetut "hyväätarkoittavat" neuvot.
En ole tuomitseva, mutta ehkä hiukan sitten kärkäs848 määrätyntyyppisiin viesteihin.
Kuten alussa sanoin, kerroin vain mikä MINUA on auttanut. En usko minulla olevan ollenkaan sen enempää rahaa kuin niillä, jotka käyvät edes joskus terassilla tai jotka täällä kertovat käyvänsä matkoilla. En ole käynyt matkoilla 10 vuoteen.. Miksi yhtä kärkkäästi ei suhtauduta matkaneuvojiin? Ap:kin on kertonut käyneensä vaikka missä ja silti väittää olevansa niin köyhä ettei pysty säästämään. En edes sano, että hänen pitäisi säästää. Kerroin vain, että minua on auttanut se, etten enää odota samoja asioita kuin normaalit ihmiset.
Siis missä ihmeessä olen sanonut, että olen niin köyhä, etten pysty säästämään? :D Se on esimerkki. Vertaus siihen, kun köyhille annetaan säästämisvinkkejä, niin samalla tavalla tässä kehotetaan yksinäisen vain hankkimaan parempia ystäviä.
ap
Olisikohan sen takia, että olen kertonut omista kokemuksistani enkä yrittänytkään antaa sinulle vinkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.
Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan.
ap
Kymmenen sivua, jotka sinulle antoivat ihmiset, joita et tunne lainkaan. Ihmiset, jotka oikeasti välittävät! Sinä et heitä kuuntele, et pysähdy hetkeksikään miettimään heidän sanojaan. Osoitat, etteivät he ole sinulle tärkeitä. Olet mankuva lapsi, joka ei todellakaan saa muuta kuin paheksuntaa osakseen. Sinusta puuttuu valo. Sinä olet tyhjä. Sinä et anna mitään itsestäsi kenellekään, koska sinulla ei ole mitään annettavaa. - Kun seuraavan kerran menet tapaamaan terapeuttia, ota puheeksi kirja, jonka sanoma kummittelee mielessäsi. Ehkä sinä kuuntelet edes terapeuttiasi, joka ehkä osaa antaa sinulla näkökulmia elämään. - Miten voi olla niin pelle ihminen, että ainoa, mikä riittää, on ihmiset, joiden kanssa olla möllöttää julkisilla paikoillla!
Ainakin yksi tyyppi tekee kovasti bisnestä tämän tyyppisillä mietelauseilla, vaimonsa ..arita kuoli ja hetken päästä oli naisten lehdissä kuinka on löytänyt uuden kumppanin ja varmaan taivasosastolta tämä hänen kohtalonsa on ennalta määrätty. Katsokaa Kymenlaakson laulu ( Petelius). Ennen vanhaan oli postikortteja joissa oli tätä syvää filosofiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tai olla nyt niin jumissa omassa tilanteessaan, että ei pysty sisäistämään mitään mitä ihmiset yrittää auttaa. Lause pitää sisällään syvemmän merkityksen, millä ei ole mitään tekemistä fyysisten asioiden kanssa. Ap kuitenkin kääntää sen tarkoittamaan sitä, että viettää loppuelämän yksin sen sijaan, että pohtisi asiaa henkisemmän näkökulman kautta.
Ap pitäisi ensin selättää asiat, jotka estää asioiden syvemmän tarkastelun. Ehkä sen jälkeen annetut hyvät esimerkit tulee ymmärretyksi.Se on niin helppoa huutaa vierestä, kun ei näköjään edes tiedä, millaisissa tilanteissa olen elänyt. Tässä yritetään nyt väittää, että takana on jokin suuri viisaus, mutta ei nyt jostain syystä pystytä kertomaan, mikä muu viisaus tuossa muka on kuin että tyydy kohtaloosi.
Jos olet kouluikäisestä saakka taistellut oikeudesta ihmissuhteisiin, kyllä siinä vain pikkuhiljaa hiipii päähän ajatus, että se loppuikä kuuluu olla yksin. Kuulosti se nyt sinusta miten maalliselta tahansa.
ap
Et ole uniikki kokemusten kanssa. Vastaavaa on käynyt läpi monet. Valitse elätkö menneessä ja vetoat tiukan paikan tullen "kun silloin lapsena" vai katsotko rohkeasti eteenpäin ja päätät selvittää ikävät asiat elämässäsi. Olet jo terapiassa, joten se on hieno alku.
Kerron nyt lyhyesti lauseen tarkoituksen, jota jo moni on sinulle yrittänyt selittää.Kun luovut asioista (toimintatavoista, ajatusmalleista, reaktioista asioihin yms vei maallisesta), jotka ei sinua palvele enää, silloin saat elämääsi myös asioita, jotka ovat linjassa sen kanssa mitä toivot.
Suosittelen, että kirjoita vaikka paperille asiat, joita haluat. Kirjoita myös miksi haluat niin kovin ja miten ajattelet näiden asioiden parantavan elämääsi.
Kirjoita myös siitä kuka ajattelet olevasi silloin, jos olisikin yksin eikä sinulla olisi lapsia tai muita ihmisiä. Minkälainen yksilö olisit? Mitä tekisit tässä elämässä? Mikä olisi tärkeää sinulle? Mikä asia tuottaisi sinulle iloa?Oikeasti ap, ihmiset yrittävät auttaa. Kiukku on ymmärrettävää, mutta joskus se apu mitä tarvitset, ei ole kaikista helpoin sinulle. Epämukavuusalueella tulee kehitystä, joka asiassa. Googlaa sielun pimeä yö. Se voi antaa sinulle hieman osviittaa mitä ihmiset ovat yrittäneet kertoa.
En tietenkään kuvittele olevani ainoa. Puhun vain näistä muutamasta keskustelijasta, jotka tuntuvat tahallaan ymmärtävän kaiken väärin eivätkä tajua pointtia lainkaan ja jopa tulevat minulle kertomaan, että olen masentunut ja ollut huonoissa ihmissuhteissa, ikään kuin en sitä itse tietäisi.
Tuolla aiemmin jo kerroinkin, että terapiassani on käyty moneen kertaan läpi tätä, kuka minä olen. Mitä minä haluan ja millainen elämäni olisi, jos se olisi minun näköinen. Terapeuttikin on jo turhautunut, kun en vain tiedä siihen vastausta. Kaikki, mitä elämältä toivon, liittyy siihen, että saan arvostusta ja huomiota muilta. Työ, opiskelut, sosiaalinen elämä, kaikki.
Kiitos googlausvinkistä, minäpäs perehtyn. Ensivilkaisulla näyttää pelottavalta ,mutta ehkä se voi olla juuri sitä mitä tarvitsen.
ap
Tässä voi olla sun suurin ongelmasi. Ensinnäkin arvostus ansaitaan. Mitä olet tehnyt, jotta saisit esimerkiksi työelämässä arvostusta? Tai sosiaalisessa elämässäsi? Kynnysmattona olemisesta ei saa arvostusta, minkä varmasti oletkin jo huomannut. Toiseksi huomionkipeys on äärettömän rasittava piirre toisessa ihmisessä. Jos olisin kaverisi, miksi lähtisin kanssasi esimerkiksi teatteriin? Et ole kiinnostunut koko teatteriesityksestä (jos olisit, menisit sinne yksinkin) vaan siitä, että saat kaveriltasi huomiota. Kaverisi taas haluaisi mennä nimenomaan nauttimaan teatteriesityksestä eikä antamaan sinulle huomiota.
Tässäpä jälleen yksi paradoksi. Aiemmin ketjussa sanottiin, että mitään ei varsinaisesti ansaita, vaan se tulee, mikä tulee ja se pitää hyväksyä.
Mitä olen tehnyt? Olen hankkinut kolme korkeakoulututkintoa, olen edennyt urallani, kehittänyt alallani tuotteita ja toimintatapoja, perustanyt yrityksen. Sosiaalisessa elämässä olen hakeutunut ihmisten seuraan, ollut heille ystävällinen ja kohdellut heitä kunnioittavasti, tehnyt palveluksia. En oikein keksi, miten sosiaalisessa elämässä hankitaan sitä arvostusta olematta samalla kynnysmatto.
Juu, voit sanoa minua huomionkipeäksi tai miksi tahansa. Miksi on ok, että suunnilleen 99,99 prosenttia ihmisistä menee teatteriin siksi, että se on mukavaa tekemistä kaverin kanssa eikä pelkästään sen teatteriesityksen takia? Miksi minulta se on huomionkipeyttä, mutta muille se on ihan normaalia sosiaalista kanssakäymistä? Voisiko joku nyt vihdoin vastata tähän, kun minulta ilmeisesti puuttuu jokin palikka? Itsekin sanoit, että teatteriesitykseen kaverin kanssa meneminen on huomion hakua, niin aika helkkarin paljon siellä on niitä huomionhakuisia ihmisiä. Monet menevät festareille ja baareihinkin tapaamaan ihmisiä eivätkä vaan kuuntelemaan musiikkia ja juomaan alkoholia puhumatta kenenkään kanssa.
ap
Ketjuun kirjoittaa useampi ihminen. Mun kommenttini oli tuo, että arvostus ansaitaan. Kerroit, että olet edennyt urallasi. Tämähän tarkoittaa, että osaamistasi ja ammattitaitoasi ON arvostettu. Jos ei olisi, et olisi edennyt urallasikaan. Olet kehittänyt tuotteita ja toimintatapoja, joista joku on ollut valmis maksamaan. Ts sinua on arvostettu. Olet perustanut yrityksen ja koska sulla ona siakkaita, sua arvostetaan. Jos ei arvostettaisi, asiakkaasi olisivat kilpailevan firman asiakkaita. Jos olet hyvä työnantaja, myös alaisesi arvostavat sinua. Sun on kohtuullisen helppo saada työntekijöitä ja työntekijöiden vaihtuvuus on vain vähäistä. Koska olet osoittanut työntekijöille, että olet heidän arvostuksensa arvoinen.
Miten mä tämän nyt selittäisin....ihmiset, jotka eivät ole kiinnostuneita teatterista, eivät käy teatterissa. He tekevät jotain muuta. Sinua ei kiinnosta teatteri niin paljon, että menisit teatteriin yksin, jos kukaan kavereista ei ehdi tai halua lähteä mukaasi. Teatterikäynnistä sopiminen kanssasi tarkoittaa, että jos kaverisi ei sitten syystä tai toisesta pääse, hän pilaa sinunkin illan, koska et mene teatteriin ollenkaan. On paljon mukavampaa sopia teatterireissusta sellaisen kanssa, joka ihan aidosti on kiinnostunut teatteriesityksestä ja jonka ilta ei mene pilalle, vaikka toinen ei saisikaan lapsenvahtia, sairastuisi tai samalle päivälle osuisi anopin hautajaiset.
Mä teen paljon minua kiinnostavia asioita ystävieni ja kavereideni kanssa, mutta en jätä niitä tekemättä, jos ystäville tai kavereille ei sovikaan. Olen ollut mm Queenin keikalla yksinkin, kun ystäväni ei ehtinytkään saada lippua ennenkuin ne myytiin loppuun. En jättänyt menemättä, koska halusin nähdä bändin. Sen verran harvoin Suomessa, että kannatti käydä. Ja siellä sai oikein hyvin juttuseuraakin. Ei siis tarvinnut olla yksin, vaikka ei omia ystäviä tai kavereita ollutkaan mukana. Olen käynyt yksin messuilla ja muissa tapahtumissa, jos ajankohta ei ole kenellekään ystävälleni tai kaverilleni sopinut. Jos haluaa pelkästään ystävän tai kaverin seuraa, voi käydä ystäviensä ja kavereidensa kanssa ihan vaikka vaan kävelyllä tai kahvilla. Olen matkustellut yksin, koska ei aina ole mahdollista, että ystävällä tai kaverilla on just silloin varaa lähteä reissuun tai on mahdollista saada lomaa samaan aikaan. Tai voi olla, että heillä on jo muuta sovittuna kyseiselle ajankohdalle.
Pointtini tässä on, että ihan itse olet päättänyt, että et halua kokea kivoja asioita, jos kukaan ei lähde mukaasi. Koska sua ei loppujen lopuksi ne kivat asiat edes kiinnosta vaan ainoastaan se, että saisit muilta huomiota. On hyvin mahdollista, että tämä on tullut muille ihmisille esille eivätkä he sen vuoksi haluakaan lähteä kanssasi minnekään, jos koko reissun tarkoitus on, että he antavat sulle huomiota.
Näitä tekstejä kirjoittaa juuri ne ihmiset joilla on ystäviä, jotka soittavat ja tekevät asioita ja sitten harvoin tapahtuu jotain kuten tuo konsertti ja he menevät yksin ja kuvittelevat olevansa samassa tilanteessa kuin ap ja muut oikeasti ap:n tilanteessa olevat. Niin ja tietenkin he joilla on niin hetkiset työt, että he suorastaan nauttivat siitä kun kerrankin saavat olla yksin. He joilla on koko ajaan vaikka lapsi, joka roikku kokoajaan kiinni ja on tyytyväinen kun kukaan ei ole aina kehossa kiinni.
On aivan eri asia sanoa, että olen myös matkustanut yksin, kun sanoa, että joudun aina matkustamaan yksin. Siihen on syynsä, että se ei ole näille ennen mainituille se ”matkustan yksin aina”, koska heistäkin on kiva joskus matkustaa jonkun kanssa. Vaikka se joskus yksin matkustaminen voi olla kivaa.
Asia on pikemmin kuin vaikka ”lavatanssi”. Varmasti on ihmisiä, jotka nauttivat ”lavatanssimisesta” yksinään, mutta monelle se kokemus olisi kivempi kun olisi se pari jonka kanssa ”tanssia”. Ongelma on, että nykyisin niitä ”tanssipareja” ei vaan ole tarjolla. Harrastetaan paljon mielummin ”balettia” yksin omassa tilassa ja kehutaan kuinka ihanaa se on kuin voi vaan elää omien liikkeiden kanssa. Muutkin voisivat kokeilla sitä ja siirtyä siihen.
Tämä asia on vaikea hyväksyä niille, joilla on ne ystävät vielä ovat siinä ympärillä. He eivät ymmärrä, että maailma on muuttunut ja se näkyy kaikessa, jos osaa katsoa. Luen paljon tätä palstaa ja muita lehtiä ja seuraan ilmiöitä. Yksinäisyys on lisääntynyt. Jos ihmiset puhuvat tinderistä, he puhuvat siitä panosovelluksena ja kuinka siellä ei enää vastata kuin todella harvoin. Lue juttuja mitä korona vuosi sai aikaan. Kertoo karua kieltään. Etätöitä, joissa työkavereita ei ole nähty vuoteen. Fukseja, jotka eivät tunne opiskelukavereitaan.Kyse ei ole yhden ihmisen asenneongelmasta, joka muuttuu muuksi kunhan asennoituu tykkäämään yksin tekemisestä. Ongelma alkaa olla laajempi ja nämä ”tee yksin” kannustaja oikeasti pahentavat sitä. Kymmenen yhdessätekevää haluavaa menee yksin, vaikka kaikki olisi onnellisempia, jos olisivat menneet yhdessä. Valitettavasti he eivät vain löydä toisiaan jostain syystä ja monesti lopettavat jopa etsimisen. Ihan kuten monella käy parisuhteiden kanssa. Lopetetaan se parisuhteen etsiminen, vaikka oikeasti halutaan puoliso, mutta kun se vaan alkaa olla niin vaikeaa, eikä mikään keino näytä toimivan. Ja silti lehdissä vaikuttaa olevan sekä ihmisiä, jotka puhuvat asiasta ja heitä joilla se parisuhde on.
Ne jotka tykkäävät tehdä yksin, eivät valita yksintekemisestä, hehän rakastavat sitä. Nyt he kehottavat muita, että opetelle tykkäämään yksin tekemisestä, koska sillähän se ongelma ratkeaa. Ulospäinkääntyneestä, muutu sisäänpäinkääntyneeksi ja sillä homma ratkeaa. Se vaan ei toimi niin. Ei sisäänpäinkääntyneestä saa ulospäinkääntynyttä sillä, että ”se voisi kannattaa” lauseilla . Eikä toisin päin.
Tuntuu kurjalta lukea näitä, inhottavaa muiden kokemusten lyttäämistä.
Itse olen juuri tällainen entinen yksinäinen, joka matkusti ja kävi paikoissa yksin juurikin siksi ettei ollut ketään kenen kanssa jakaa näitä asioita. Ei parisuhdetta, ystävät kaikonneet, ei lapsia, suku etäistä, tein etätöitä joten ei työyhteisöäkään. Juhlapyhät ja arjen touhut kaikki yksin, kun ei vain ollut ketään. Kävin leffassa ja konserteissa yksin, ravintoloissa, kahviloissa, kävelyllä. Matkustin yksin. Asuin yksin, söin aina yksin, katsoin illalla telkkua yksin. Sata kertaa mielummin olisin tehnyt nämä kaikki yhdessä jonkun kanssa asioita ja tunnelmia jakaen, mutta ei ollut ketään. Olin ajoittain todella pahasti masentunut yksinäisyyden takia.
Minulle käännekohta elämässä tuli vasta monien vuosien jälkeen asennemuutoksen kautta. Aloin opettelemaan juurikin niitä asioita mitä täällä on monet kerrat neuvottu, eli surullisuuden sijaan etsimään hyviä asioita niistä yksin vietetyistä hetkistä. Joo ei ollut helppoa, ei todellakaan, ja vei pitkän ajan ennen kuin aloin löytämään aitoa iloa yksin tekemisestä, kun pohjavire kuitenkin oli se suru ja toisen ihmisen kaipuu. Näin todella paljon vaivaa tämän eteen, luin paljon self-help kirjoja onnellisuudesta ja opettelin sosiaalisia taitoa elämäntapavalmentajilta blogeista ja youtubesta. Matka vei noin vuoden kunnes alkoi näkyä pieniä valonpilkahduksia.
En halua kovin tarkkaan matkaani täällä avata, koska se on kovin henkilökohtainen asia, olen herkkä ihminen ja täällä lytätään niin kovasti. Mutta tässä yksi esimerkki ihmisestä joka oli oikeasti yksinäinen ja joka oppi nauttimaan yksin tekemisestä. Ja sen jälkeen tapahtui jotain kummallista ja elämääni alkoi ilmestyä ihmisiä. Ymmärrän nyt että masentuneena olin varmasti raskasta seuraa, vaikka yritinkin olla iloinen ja positiivinen muille. Vasta kun aidosti löysin hyviä asioita elämääni, sain myös ihmisiä elämääni.
Tämä on toki vain minun polkuni ja jokaisella menee varmasti omalla tavallaan. Mutta ei täällä todellakaan ihmiset mistään kultatornista neuvoja huutele, vaan ihan eletystä elämästä ne meidän kertomat kokemukset tulee.
Niin, edelleen on kyse siitä, että sinulla on varaa säästämiseen.
Ennen vain et ehkä joutunut kun oli kaksi ihmistä tienaamassa.
Moni, kuten minä, on joutunut luopumaan parisuhteesta, pärjäämään yksin ja silti ei ole varaa säästää, edes ,uutamaa euroa viikossa.
Olen sitten ehkä tuomitseva, mutta koin viestisi jollain tavalla sormella osoittavaksi ja ylimieliseksi.
Kun sinulla on nyt tämä tilanne niin oletat, etä kaikilla muillakin on, kunhan nyt vaan "huomaisivat" alkaa säästämään ja siten saamaan tyydytystä tuottavia asioita elämäänsä.
Kieltämättä, kuten ap sanoi, tuli mieleeni myös nuo köyhille annetut "hyväätarkoittavat" neuvot.
En ole tuomitseva, mutta ehkä hiukan sitten kärkäs848 määrätyntyyppisiin viesteihin.