Saat sen mistä luovut, voiko joku selittää tämän logiikan?

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, millä motiivilla haluat noita asioita. Jos haluat niitä siksi, että rakastat sitä toista ihmistä, siinä ei ole mitään väärää. Jos toinen ei anna vastakaikua, rikot vain itsesi, jos et hyväksy sitä. Ei meillä kenelläkään ole liikaa rakkaita ihmisiä lähellä, mutta jos suhde on epätasapainossa, joku itkee lopussa kuitenkin. Irtipäästämisen taidosta on kyse. Ihminen haluaa kaikenlaista, mutta onko se ihmiselle hyväksi? Ei siihen heti vastausta saa, voi mennä vuosia.

Eli onko niin, että kaikki eivät vain ansaitse ystäviä ja parisuhdetta? Pitää vain olla onnellinen, että sattuu olemaan huonompi kuin muut? 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanisi ahdistaa kun koko ajan vaadit häneltä ystävällisyyttä ja huomiota. Peräänny ja anna hänelle tilaa. Eli luovu ja päästä irti. Sen jälkeen voit saada huomiota kumppaniltasi. Mutta ittipäästämisen pitää lähteä sydämestä, ei vain sen vuoksi että irtipäästämisellä saavuttaisit jotain. Tutumpi ajatus on ehkäpä että kun päästää irti, lakkaa myös odottamasta toisilta ihmisiltä liikoja ja kun odotukset laskevat, kanssaihmiset luonnostaan ylittää ne = kokee saavansa jotakin enemmän.

Eli tuohan on juuri sitä, että se, että ei enää halua jotain, lasketaan sen asian saamiseksi. Eli käytännössähän tuo ei tarkoita yhtään mitään muuta kuin sitä, että pitää vain hyväksyä, että niitä asioita ei saa. Eli minun tapauksessani pitää vain hyväksyä, että olen yksin. Hieno filosofia eikä lainkaan "epäreilu".

Hieno filosofia sekin, että älä vain koskaan muuta itsessäsi mitään tai huomaa omia vikoja sitä ja muutu sitten marttyyriksi. 👍

No sitähän tässä olen vuosia ihmetellytkin, että mitä minun pitää muuttaa itsessäni. Mutta kukaan ei kerro. Lässytetään vain, että pitää löytää se oma polku. Yksinäistä on tällä polulla. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Kun luovut unelmistasi niin et enää välitä siitä toteutuvatko ne, siinä se lyhykäisyydessään.

Eli siis käytännössä, ole hiljaa äläkä kitise siinä. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanisi ahdistaa kun koko ajan vaadit häneltä ystävällisyyttä ja huomiota. Peräänny ja anna hänelle tilaa. Eli luovu ja päästä irti. Sen jälkeen voit saada huomiota kumppaniltasi. Mutta ittipäästämisen pitää lähteä sydämestä, ei vain sen vuoksi että irtipäästämisellä saavuttaisit jotain. Tutumpi ajatus on ehkäpä että kun päästää irti, lakkaa myös odottamasta toisilta ihmisiltä liikoja ja kun odotukset laskevat, kanssaihmiset luonnostaan ylittää ne = kokee saavansa jotakin enemmän.

Eli tuohan on juuri sitä, että se, että ei enää halua jotain, lasketaan sen asian saamiseksi. Eli käytännössähän tuo ei tarkoita yhtään mitään muuta kuin sitä, että pitää vain hyväksyä, että niitä asioita ei saa. Eli minun tapauksessani pitää vain hyväksyä, että olen yksin. Hieno filosofia eikä lainkaan "epäreilu".

Nooh... kukaan ihminen tässä maailmassa ei ole olemassa sinua tai sinun tarpeita varten. Eikä kukaan ole velkaa sinulle mitään. Eli kaikki pienetkin asiat mitä toiset ihmiset tekee huomioidakseen sinua on lahjoja. Ap:n kaltainen ihminen ei vaan näe sitä kun vaillejääminen on niin iso ja koko ajan on kädet ojossa haluamassa lisää. Yksi totuus on se että kukaan ei voi ulkopuolelta antaa sinulle sitä mitä et sisältä käsin tunne. Eli jos et rakasta itseäsi niin kenenkään toisen rakkaus ei tule ikinä riittämään. Tämä ajatus käy mielestäni hyvin yksiin tuon saat sen mistä luovut filosofian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, millä motiivilla haluat noita asioita. Jos haluat niitä siksi, että rakastat sitä toista ihmistä, siinä ei ole mitään väärää. Jos toinen ei anna vastakaikua, rikot vain itsesi, jos et hyväksy sitä. Ei meillä kenelläkään ole liikaa rakkaita ihmisiä lähellä, mutta jos suhde on epätasapainossa, joku itkee lopussa kuitenkin. Irtipäästämisen taidosta on kyse. Ihminen haluaa kaikenlaista, mutta onko se ihmiselle hyväksi? Ei siihen heti vastausta saa, voi mennä vuosia.

Eli onko niin, että kaikki eivät vain ansaitse ystäviä ja parisuhdetta? Pitää vain olla onnellinen, että sattuu olemaan huonompi kuin muut? 

ap

Oletko masentunut? Täällä on moni rautalangasta vääntäen selittänyt asiat ja sinä kuitenkin valitset ottaa uhrin aseman.

Sinä ja vain sinä voit muuttaa elämääsi paremmaksi ja siinä onnistumiseen alku lähtee sinun omasta sisäisestä työskentelystä.

Huomioi oma väärä käytösmalli asioihin, paranna sitä hiljalleen.

Tässä maailmassa kukaan ei kävisi töissä tai olisi läheisiä ihmisiä ympärillä jos asiat olisivat niin kuin sinä ajattelet nyt.

En tiedä miten tuon sanonnan saisi sovellettua juuri sinun tilanteeseesi, mutta opettele arvostamaan ja rakastamaan ensin itse itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanisi ahdistaa kun koko ajan vaadit häneltä ystävällisyyttä ja huomiota. Peräänny ja anna hänelle tilaa. Eli luovu ja päästä irti. Sen jälkeen voit saada huomiota kumppaniltasi. Mutta ittipäästämisen pitää lähteä sydämestä, ei vain sen vuoksi että irtipäästämisellä saavuttaisit jotain. Tutumpi ajatus on ehkäpä että kun päästää irti, lakkaa myös odottamasta toisilta ihmisiltä liikoja ja kun odotukset laskevat, kanssaihmiset luonnostaan ylittää ne = kokee saavansa jotakin enemmän.

Eli tuohan on juuri sitä, että se, että ei enää halua jotain, lasketaan sen asian saamiseksi. Eli käytännössähän tuo ei tarkoita yhtään mitään muuta kuin sitä, että pitää vain hyväksyä, että niitä asioita ei saa. Eli minun tapauksessani pitää vain hyväksyä, että olen yksin. Hieno filosofia eikä lainkaan "epäreilu".

Nooh... kukaan ihminen tässä maailmassa ei ole olemassa sinua tai sinun tarpeita varten. Eikä kukaan ole velkaa sinulle mitään. Eli kaikki pienetkin asiat mitä toiset ihmiset tekee huomioidakseen sinua on lahjoja. Ap:n kaltainen ihminen ei vaan näe sitä kun vaillejääminen on niin iso ja koko ajan on kädet ojossa haluamassa lisää. Yksi totuus on se että kukaan ei voi ulkopuolelta antaa sinulle sitä mitä et sisältä käsin tunne. Eli jos et rakasta itseäsi niin kenenkään toisen rakkaus ei tule ikinä riittämään. Tämä ajatus käy mielestäni hyvin yksiin tuon saat sen mistä luovut filosofian kanssa.

Ei tietenkään ole. Mutta miksi asia pitää kuorruttaa tuollaisiin imelyyksiin ja jankuttaa, että olet niin helkkarin arvokas, jos lopulta se sanoma on, että saat tasan sen, mitä ansaitset ja jos jotain et saa, se johtuu vain siitä, että olet perseestä. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanisi ahdistaa kun koko ajan vaadit häneltä ystävällisyyttä ja huomiota. Peräänny ja anna hänelle tilaa. Eli luovu ja päästä irti. Sen jälkeen voit saada huomiota kumppaniltasi. Mutta ittipäästämisen pitää lähteä sydämestä, ei vain sen vuoksi että irtipäästämisellä saavuttaisit jotain. Tutumpi ajatus on ehkäpä että kun päästää irti, lakkaa myös odottamasta toisilta ihmisiltä liikoja ja kun odotukset laskevat, kanssaihmiset luonnostaan ylittää ne = kokee saavansa jotakin enemmän.

Eli tuohan on juuri sitä, että se, että ei enää halua jotain, lasketaan sen asian saamiseksi. Eli käytännössähän tuo ei tarkoita yhtään mitään muuta kuin sitä, että pitää vain hyväksyä, että niitä asioita ei saa. Eli minun tapauksessani pitää vain hyväksyä, että olen yksin. Hieno filosofia eikä lainkaan "epäreilu".

Takertumalla ei saa rakkautta. Valitettavasti elämä ei tarjoa tässä mitään takuuta. Elämä on epäreilua. Kun hyväksyt sen, elämästä tulee paljon yksinkertaisempaa. Ole kiitollinen niistä hetkistä, kun sinulla on yhteys toisiin ihmisiin.

Kun olin lapsi, ystävien ystäväkirjaan oli kirjoitettu vastaus, jonka ymmärsin vasta aikuisena. Kysymys kuului, miksi haluat tulla isona. Ystäväni isän vastaus oli: nöyräksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanisi ahdistaa kun koko ajan vaadit häneltä ystävällisyyttä ja huomiota. Peräänny ja anna hänelle tilaa. Eli luovu ja päästä irti. Sen jälkeen voit saada huomiota kumppaniltasi. Mutta ittipäästämisen pitää lähteä sydämestä, ei vain sen vuoksi että irtipäästämisellä saavuttaisit jotain. Tutumpi ajatus on ehkäpä että kun päästää irti, lakkaa myös odottamasta toisilta ihmisiltä liikoja ja kun odotukset laskevat, kanssaihmiset luonnostaan ylittää ne = kokee saavansa jotakin enemmän.

Eli tuohan on juuri sitä, että se, että ei enää halua jotain, lasketaan sen asian saamiseksi. Eli käytännössähän tuo ei tarkoita yhtään mitään muuta kuin sitä, että pitää vain hyväksyä, että niitä asioita ei saa. Eli minun tapauksessani pitää vain hyväksyä, että olen yksin. Hieno filosofia eikä lainkaan "epäreilu".

Hieno filosofia sekin, että älä vain koskaan muuta itsessäsi mitään tai huomaa omia vikoja sitä ja muutu sitten marttyyriksi. 👍

No sitähän tässä olen vuosia ihmetellytkin, että mitä minun pitää muuttaa itsessäni. Mutta kukaan ei kerro. Lässytetään vain, että pitää löytää se oma polku. Yksinäistä on tällä polulla. 

ap

Nyt sinulle on kerrottu. Monenkin eri ihmisen taholta miten voit omaa polkua lähteä etsimään.

Jos et halua nähdä vaivaa sen eteen, niin kukaan ei sinua voi auttaa. Kukaan ei työtä voi tehdä puolestasi.

Jos haluat muuttaa elämääsi, tee muutoksia mitkä ohjaa sinua eteenpäin. Mikäli et ole valmis näkemään vaivaa, hyväksy tilanteesi ja lopeta valitus.

Sanonta on varmaankin luotu hyväosaisia varten, joilla on "paljon ympärillään", mutta jotka silti haluaisivat lisää. Kai se silloin toimii, että voi lakata haluamasta ja "saada" silloin kaiken sen, mitä itsellä jo on.

Huonompiosaisella ei sitten välttämättä ole oikein ympärillä mitään, mitä luopumisen jälkeen voisi "saada", kuten vaikkapa niitä ihmissuhteita ja välittämistä.

Kukaan ei ansaitse olla yhtään mitään. Jokaisella ihmisellä on elämässä hyviä ja huonoja hetkiä. Onnellisuus kumpuaa sisältä päin, siitä että on kiitollinen elämästään. Ap:lla on aika marttyyriasenne. Ikään kuin olisit jotenkin oikeutettu olemaan onnellinen. Etenkin länsimaissa tämä vaatimisen kulttuuri on vahva ja se että onnen pitäisi vain tulla. Mieti maita missä asiat on tosi huonosti, lapsia kuolee nälkään tai niitä siepataan jne. Siellä ihmisissä asuu joku kummallinen ilo ja kiitollisuus että ovat elossa vaikka elävät melkoisen kovassa ympäristössä. Ihailen sitä elämäniloa ja kiitollisuutta. Meillä täällä hyvinvointivaltiossa ei ole tietoakaan kummastakaan, siitä miten kovaa elämä voi olla tai siitä miten arvokas elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun luovut unelmistasi niin et enää välitä siitä toteutuvatko ne, siinä se lyhykäisyydessään.

Eli siis käytännössä, ole hiljaa äläkä kitise siinä. 

ap

Jaa -a. Enemmänkin budhalaisittain ajateltuna. Jos kyllästyt hakkaamaan päätäsi seinään niin sinun pitää luopua niistä syistä, jonka vuoksi niin teet. Silloin voit löytää onnen jotain muuta, nyt vielä tuntematonta, kautta.

Samaa logiikkaa ja typeryyttä kuin "päästä irti."

Jokainen voi keskenään päästää irti tai luopua mistä haluaa. Eikä muille jakaa typeriä "ohjeitaan"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen luopunut toivosta.

Toivosta ei kannata luopua. Olisipa se niin helppoa kuin sanoa niin.

Älkää luopuko toivosta! 😎👍

 Ihan sama mulle, luopukaa vaikka elämästänne, mutta kannattaakko se?

Itse päätin jo joku aika sitten jatkaa elämää ihan vaan kettuillakseni. Lisäksi minulle sanottiin, ettei toivoa saa menettää. Sen verran hieno ihminen sen minulle sanoi, että aattelin sitä noudattaa. Vilpittömästi sitä toivon muillekin, mutten henkeäni pidätä, jos joku vastustaa.

Kyl täältä poiskin pääsee jos haluaa.

Älköön kukaan ottako minua tosissanne.

-

-

-

Onhan päivä vielä huomennakin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, millä motiivilla haluat noita asioita. Jos haluat niitä siksi, että rakastat sitä toista ihmistä, siinä ei ole mitään väärää. Jos toinen ei anna vastakaikua, rikot vain itsesi, jos et hyväksy sitä. Ei meillä kenelläkään ole liikaa rakkaita ihmisiä lähellä, mutta jos suhde on epätasapainossa, joku itkee lopussa kuitenkin. Irtipäästämisen taidosta on kyse. Ihminen haluaa kaikenlaista, mutta onko se ihmiselle hyväksi? Ei siihen heti vastausta saa, voi mennä vuosia.

Eli onko niin, että kaikki eivät vain ansaitse ystäviä ja parisuhdetta? Pitää vain olla onnellinen, että sattuu olemaan huonompi kuin muut? 

ap

Oletko masentunut? Täällä on moni rautalangasta vääntäen selittänyt asiat ja sinä kuitenkin valitset ottaa uhrin aseman.

Sinä ja vain sinä voit muuttaa elämääsi paremmaksi ja siinä onnistumiseen alku lähtee sinun omasta sisäisestä työskentelystä.

Huomioi oma väärä käytösmalli asioihin, paranna sitä hiljalleen.

Tässä maailmassa kukaan ei kävisi töissä tai olisi läheisiä ihmisiä ympärillä jos asiat olisivat niin kuin sinä ajattelet nyt.

Kyllä olen masentunut. Lääkitys ja terapia ollut käynnissä jo pitkään. Olen elämässäni katkeroitunut aika monista asioista. Koen, että ansaitsisin elämässäni jotain hyvää, mutta aina saan paskaa niskaani. Teen kaikkeni toisten eteen ja minua on käytetty hyväksi monella tavalla, mutta sitten kun minä pyydän vastapalvelusta, kaikki katoavat. 

ap

Et ole perseestä vaikka sinulla ei juuri nyt olisikaan tärkeitä ihmissuhteita elämässäsi. Käytä tämä aika itsesi tutustumiseen. Kyllä ihmisiä tulee elämääsi vielä. Relaa ja nauti elämästä. Minua lohduttaa vaikeina hetkiä yksi tämmönen filosofinen totuus kuin että: kaikki on väliaikaista. Myös se kurjuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun luovut unelmistasi niin et enää välitä siitä toteutuvatko ne, siinä se lyhykäisyydessään.

Eli siis käytännössä, ole hiljaa äläkä kitise siinä. 

ap

Jaa -a. Enemmänkin budhalaisittain ajateltuna. Jos kyllästyt hakkaamaan päätäsi seinään niin sinun pitää luopua niistä syistä, jonka vuoksi niin teet. Silloin voit löytää onnen jotain muuta, nyt vielä tuntematonta, kautta.

Juu, mutta eikö ole valheellista väittää, että siinä saa jotain, jos kyse on vain siitä, että yrittää tulla toimeen sen kanssa, että mitään ei saa. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, millä motiivilla haluat noita asioita. Jos haluat niitä siksi, että rakastat sitä toista ihmistä, siinä ei ole mitään väärää. Jos toinen ei anna vastakaikua, rikot vain itsesi, jos et hyväksy sitä. Ei meillä kenelläkään ole liikaa rakkaita ihmisiä lähellä, mutta jos suhde on epätasapainossa, joku itkee lopussa kuitenkin. Irtipäästämisen taidosta on kyse. Ihminen haluaa kaikenlaista, mutta onko se ihmiselle hyväksi? Ei siihen heti vastausta saa, voi mennä vuosia.

Eli onko niin, että kaikki eivät vain ansaitse ystäviä ja parisuhdetta? Pitää vain olla onnellinen, että sattuu olemaan huonompi kuin muut? 

ap

Oletko masentunut? Täällä on moni rautalangasta vääntäen selittänyt asiat ja sinä kuitenkin valitset ottaa uhrin aseman.

Sinä ja vain sinä voit muuttaa elämääsi paremmaksi ja siinä onnistumiseen alku lähtee sinun omasta sisäisestä työskentelystä.

Huomioi oma väärä käytösmalli asioihin, paranna sitä hiljalleen.

Tässä maailmassa kukaan ei kävisi töissä tai olisi läheisiä ihmisiä ympärillä jos asiat olisivat niin kuin sinä ajattelet nyt.

Kyllä olen masentunut. Lääkitys ja terapia ollut käynnissä jo pitkään. Olen elämässäni katkeroitunut aika monista asioista. Koen, että ansaitsisin elämässäni jotain hyvää, mutta aina saan paskaa niskaani. Teen kaikkeni toisten eteen ja minua on käytetty hyväksi monella tavalla, mutta sitten kun minä pyydän vastapalvelusta, kaikki katoavat. 

ap

Jos teet kaikkesi toisten eteen ja odotat vastapalvelusta niin taas meni väärin. Voit auttaa muita ihmisiä mutta vain puhtain sydämin, etkä vastapalveluksen toivossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanisi ahdistaa kun koko ajan vaadit häneltä ystävällisyyttä ja huomiota. Peräänny ja anna hänelle tilaa. Eli luovu ja päästä irti. Sen jälkeen voit saada huomiota kumppaniltasi. Mutta ittipäästämisen pitää lähteä sydämestä, ei vain sen vuoksi että irtipäästämisellä saavuttaisit jotain. Tutumpi ajatus on ehkäpä että kun päästää irti, lakkaa myös odottamasta toisilta ihmisiltä liikoja ja kun odotukset laskevat, kanssaihmiset luonnostaan ylittää ne = kokee saavansa jotakin enemmän.

Eli tuohan on juuri sitä, että se, että ei enää halua jotain, lasketaan sen asian saamiseksi. Eli käytännössähän tuo ei tarkoita yhtään mitään muuta kuin sitä, että pitää vain hyväksyä, että niitä asioita ei saa. Eli minun tapauksessani pitää vain hyväksyä, että olen yksin. Hieno filosofia eikä lainkaan "epäreilu".

Hieno filosofia sekin, että älä vain koskaan muuta itsessäsi mitään tai huomaa omia vikoja sitä ja muutu sitten marttyyriksi. 👍

No sitähän tässä olen vuosia ihmetellytkin, että mitä minun pitää muuttaa itsessäni. Mutta kukaan ei kerro. Lässytetään vain, että pitää löytää se oma polku. Yksinäistä on tällä polulla. 

ap

Helvetin harvassa ovat ne ihmiset, jotka todella haluavat auttaa ja nähdä sinun kukoistavan ja menestyvän elämässäsi - useimmat haluavat vain taputella sinua selkään tai jopa vetää sinut alas sinne missä itsekin ovat.

Itsensä muuttamista ei kannata lopettaa ennen kuin on jossain vähääkään paremmassa paikassa kuin missä olet nyt. Sitä tietä joutuu kulkemaan yksin ja usein hyvin pitkään - todella hyvät neuvot ovat harvassa, mutta niitä kannattaa kyllä metsästellä, koska ne ovat "tuolla jossakin" ja voivat pulpahtaa sattumalta ihan mistä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Et ole perseestä vaikka sinulla ei juuri nyt olisikaan tärkeitä ihmissuhteita elämässäsi. Käytä tämä aika itsesi tutustumiseen. Kyllä ihmisiä tulee elämääsi vielä. Relaa ja nauti elämästä. Minua lohduttaa vaikeina hetkiä yksi tämmönen filosofinen totuus kuin että: kaikki on väliaikaista. Myös se kurjuus.

Olisi hirveän ihanaa ajatella, että kaikki on väliaikaista, mutta minun kohdallani se ei vain ole. Minua on hyljeksitty lapsuudesta asti ja olen saanut päälleni niin paljon paskaa. Aina kun ajattelen, että elämä hymyilee, paljastuu, että totuus olikin jotain ihan muuta. 

ap