Lue keskustelun säännöt.
Saat sen mistä luovut, voiko joku selittää tämän logiikan?
23.07.2021 |
Minun on todella vaikeaa ymmärtää tätä väitettä. Itselläni on esimerkiksi kipukohtana sosiaalisten suhteiden puute sekä kaikenlainen arvostuksen janoaminen. Koen olevani todella riittämätön ja arvoton ja kaipaisin kipeästi ihmistä, jolle olisin tärkeä. Minulla on tällä hetkellä parisuhde, mutta se vetelee viimeisiään tarvitsevuuteni ja epätoivoni takia. Mitä enemmän pyydän, sitä kauemmas mies haluaa? Ja juu, tämän tietysti ymmärrän, mutta ihan oikeasti en ole pyytänyt mitään aamusta iltaan kädestä pitämistä ja palvomista. Ihan vain normaalia huomioimista ja ystävällisyyttä.
Miten tässä kohtaa logiikka muka toimii? Saan sen parisuhteen takaisin, kun eroan? Saan ystäviä, kun en enää pyydä kavereita minnekään? Vai perustuuko tämä vain siihen, että kun lakkaan haluamasta niitä asioita, se jotenkin lasketaan, että olen "saanut" ne? Miten? Miten minulla on rakastava kumppani, jos eroan? Kokemuksesta tiedän, että ei niitä kumppaneita oven taakse itsestään tule.
Kommentit (563)
Annat rahasi uskonlahkolle ja Jumala siunaa sinua.
Jos ei siunaa, anna lisää.
Anna, kunnes tekee kipeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, millä motiivilla haluat noita asioita. Jos haluat niitä siksi, että rakastat sitä toista ihmistä, siinä ei ole mitään väärää. Jos toinen ei anna vastakaikua, rikot vain itsesi, jos et hyväksy sitä. Ei meillä kenelläkään ole liikaa rakkaita ihmisiä lähellä, mutta jos suhde on epätasapainossa, joku itkee lopussa kuitenkin. Irtipäästämisen taidosta on kyse. Ihminen haluaa kaikenlaista, mutta onko se ihmiselle hyväksi? Ei siihen heti vastausta saa, voi mennä vuosia.
Eli onko niin, että kaikki eivät vain ansaitse ystäviä ja parisuhdetta? Pitää vain olla onnellinen, että sattuu olemaan huonompi kuin muut?
ap
Oletko masentunut? Täällä on moni rautalangasta vääntäen selittänyt asiat ja sinä kuitenkin valitset ottaa uhrin aseman.
Sinä ja vain sinä voit muuttaa elämääsi paremmaksi ja siinä onnistumiseen alku lähtee sinun omasta sisäisestä työskentelystä.
Huomioi oma väärä käytösmalli asioihin, paranna sitä hiljalleen.
Tässä maailmassa kukaan ei kävisi töissä tai olisi läheisiä ihmisiä ympärillä jos asiat olisivat niin kuin sinä ajattelet nyt.Kyllä olen masentunut. Lääkitys ja terapia ollut käynnissä jo pitkään. Olen elämässäni katkeroitunut aika monista asioista. Koen, että ansaitsisin elämässäni jotain hyvää, mutta aina saan paskaa niskaani. Teen kaikkeni toisten eteen ja minua on käytetty hyväksi monella tavalla, mutta sitten kun minä pyydän vastapalvelusta, kaikki katoavat.
ap
Jos teet kaikkesi toisten eteen ja odotat vastapalvelusta niin taas meni väärin. Voit auttaa muita ihmisiä mutta vain puhtain sydämin, etkä vastapalveluksen toivossa.
En mielestäni ole niin tehnytkään. Olen vilpittömästi auttanut ihmisiä ja ainoa, mitä olen odottanut on se, että luomani ihmissuhteet ovat pysyviä. En siis niitä palveluksia ole koskaan odottanut saavani takaisin. Ainoastaan sen ystävyyden, joka minun puolestani on aina lähtöisin sydämestä. Siis ystävyys ystävyydestä, palvelukset sitten sen lisäksi. Tässä kuviossa en ole saanut edes sitä ystävyyttä, vaikka oletin, että se on "itsestäänselvyys".
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luovut unelmistasi niin et enää välitä siitä toteutuvatko ne, siinä se lyhykäisyydessään.
Eli siis käytännössä, ole hiljaa äläkä kitise siinä.
ap
Jaa -a. Enemmänkin budhalaisittain ajateltuna. Jos kyllästyt hakkaamaan päätäsi seinään niin sinun pitää luopua niistä syistä, jonka vuoksi niin teet. Silloin voit löytää onnen jotain muuta, nyt vielä tuntematonta, kautta.
Juu, mutta eikö ole valheellista väittää, että siinä saa jotain, jos kyse on vain siitä, että yrittää tulla toimeen sen kanssa, että mitään ei saa.
ap
Jep, mutta tuon lauseen totuudellisuuden tajuaa oikeasti vasta kun sen on itse kokenut. Sitä on yllättävän vaikea selittää. Kaikkea ei vain ole tarkoitettu kaikille, ja joskus taas kun laskee odotuksensa ne ylittyvät paradoksaalisesti juurikin sen tähden, että palaa ns. maan tasalle sorvin ääreen sieltä yläilmoista. Kipu lievittyy kun lakkaa haluamasta liikoja ja löytää toisen ja täydellisen oman tien itselleen, mikä se sitten onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, millä motiivilla haluat noita asioita. Jos haluat niitä siksi, että rakastat sitä toista ihmistä, siinä ei ole mitään väärää. Jos toinen ei anna vastakaikua, rikot vain itsesi, jos et hyväksy sitä. Ei meillä kenelläkään ole liikaa rakkaita ihmisiä lähellä, mutta jos suhde on epätasapainossa, joku itkee lopussa kuitenkin. Irtipäästämisen taidosta on kyse. Ihminen haluaa kaikenlaista, mutta onko se ihmiselle hyväksi? Ei siihen heti vastausta saa, voi mennä vuosia.
Eli onko niin, että kaikki eivät vain ansaitse ystäviä ja parisuhdetta? Pitää vain olla onnellinen, että sattuu olemaan huonompi kuin muut?
ap
Oletko masentunut? Täällä on moni rautalangasta vääntäen selittänyt asiat ja sinä kuitenkin valitset ottaa uhrin aseman.
Sinä ja vain sinä voit muuttaa elämääsi paremmaksi ja siinä onnistumiseen alku lähtee sinun omasta sisäisestä työskentelystä.
Huomioi oma väärä käytösmalli asioihin, paranna sitä hiljalleen.
Tässä maailmassa kukaan ei kävisi töissä tai olisi läheisiä ihmisiä ympärillä jos asiat olisivat niin kuin sinä ajattelet nyt.Kyllä olen masentunut. Lääkitys ja terapia ollut käynnissä jo pitkään. Olen elämässäni katkeroitunut aika monista asioista. Koen, että ansaitsisin elämässäni jotain hyvää, mutta aina saan paskaa niskaani. Teen kaikkeni toisten eteen ja minua on käytetty hyväksi monella tavalla, mutta sitten kun minä pyydän vastapalvelusta, kaikki katoavat.
ap
Vaikuttaa läheisriippuvaisuudelta
Kyllä, ihan varmasti. Se nyt vain ei auta asiaani hirveästi. Mielestäni aloituksessani jo tämän kyllä ihan kerroin ja myönsin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, millä motiivilla haluat noita asioita. Jos haluat niitä siksi, että rakastat sitä toista ihmistä, siinä ei ole mitään väärää. Jos toinen ei anna vastakaikua, rikot vain itsesi, jos et hyväksy sitä. Ei meillä kenelläkään ole liikaa rakkaita ihmisiä lähellä, mutta jos suhde on epätasapainossa, joku itkee lopussa kuitenkin. Irtipäästämisen taidosta on kyse. Ihminen haluaa kaikenlaista, mutta onko se ihmiselle hyväksi? Ei siihen heti vastausta saa, voi mennä vuosia.
Eli onko niin, että kaikki eivät vain ansaitse ystäviä ja parisuhdetta? Pitää vain olla onnellinen, että sattuu olemaan huonompi kuin muut?
ap
Nyt sinun juttusi alkavat mennä niin itsesäälin puolelle, että tietoisesti voit lopettaa tuollaisen vatvomisen. Mene syömään ruokaa ja juo vettä. Mene sitten ulkoilemaan ja lue.
Ei kannata suggetoida itseään tuossa tilassa syvemmälle. Keksit koko ajan esteitä aiemmalle elämälle.
Tiedätkö, että hyvin moni on on onneton parisuhteessa. Hyvin moni on onnellinen parisuhteessa.
Huvin moni on yksin onneton ja hyvin moni on yksin onnellinen. Mistä se taas riippuu?
Minä arvioin, etä se juurikin riippuu asennoitumisesta asioihin ja sitä kautta toimintatavoista ja toimimisesta.
Usein nuo ovat psyyken juttuja.
Siihen osastoon kannattaa omistaa nyt, kun olet tyytymätön ja etsit itsellesi sopivaa mukavaa elämisen oloa.
Ihmisen mieleen vaikuttavat niin monet asiat, mutta päivittäin on hyvä huolehtia ruuasta liikunnasta ja levosta. Sitten voi keskittyä siihen psyyken puoleen syvemmin.
Mieti mitä sinä haluat ka ala sitten etenemään. Se ei köy hetkessä, mutta kun sinulla on jokin tavoite, niin halutessasi alat tekemään valintoja sen suunnassa.
Kirjoita ylös missä sinä kuvittelet olevasi viiden vuoden kuluttua. Millaisessa tilanteessa toivot olevasi?
Elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luovut unelmistasi niin et enää välitä siitä toteutuvatko ne, siinä se lyhykäisyydessään.
Eli siis käytännössä, ole hiljaa äläkä kitise siinä.
ap
Jaa -a. Enemmänkin budhalaisittain ajateltuna. Jos kyllästyt hakkaamaan päätäsi seinään niin sinun pitää luopua niistä syistä, jonka vuoksi niin teet. Silloin voit löytää onnen jotain muuta, nyt vielä tuntematonta, kautta.
Juu, mutta eikö ole valheellista väittää, että siinä saa jotain, jos kyse on vain siitä, että yrittää tulla toimeen sen kanssa, että mitään ei saa.
ap
Jep, mutta tuon lauseen totuudellisuuden tajuaa oikeasti vasta kun sen on itse kokenut. Sitä on yllättävän vaikea selittää. Kaikkea ei vain ole tarkoitettu kaikille, ja joskus taas kun laskee odotuksensa ne ylittyvät paradoksaalisesti juurikin sen tähden, että palaa ns. maan tasalle sorvin ääreen sieltä yläilmoista. Kipu lievittyy kun lakkaa haluamasta liikoja ja löytää toisen ja täydellisen oman tien itselleen, mikä se sitten onkin.
Minusta tämä on vain tosi ilkeästi sanottu. Että se, mikä toisille tulee ihan joka tuutista itsestäänselvyytenä, on minulle jotain yläilmoissa leijumista. Miksi minä en saa haluta niitä asioita, joita näen ympärilläni koko ajan?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, millä motiivilla haluat noita asioita. Jos haluat niitä siksi, että rakastat sitä toista ihmistä, siinä ei ole mitään väärää. Jos toinen ei anna vastakaikua, rikot vain itsesi, jos et hyväksy sitä. Ei meillä kenelläkään ole liikaa rakkaita ihmisiä lähellä, mutta jos suhde on epätasapainossa, joku itkee lopussa kuitenkin. Irtipäästämisen taidosta on kyse. Ihminen haluaa kaikenlaista, mutta onko se ihmiselle hyväksi? Ei siihen heti vastausta saa, voi mennä vuosia.
Eli onko niin, että kaikki eivät vain ansaitse ystäviä ja parisuhdetta? Pitää vain olla onnellinen, että sattuu olemaan huonompi kuin muut?
ap
Nyt sinun juttusi alkavat mennä niin itsesäälin puolelle, että tietoisesti voit lopettaa tuollaisen vatvomisen. Mene syömään ruokaa ja juo vettä. Mene sitten ulkoilemaan ja lue.
Ei kannata suggetoida itseään tuossa tilassa syvemmälle. Keksit koko ajan esteitä aiemmalle elämälle.
Tiedätkö, että hyvin moni on on onneton parisuhteessa. Hyvin moni on onnellinen parisuhteessa.
Huvin moni on yksin onneton ja hyvin moni on yksin onnellinen. Mistä se taas riippuu?Minä arvioin, etä se juurikin riippuu asennoitumisesta asioihin ja sitä kautta toimintatavoista ja toimimisesta.
Usein nuo ovat psyyken juttuja.Siihen osastoon kannattaa omistaa nyt, kun olet tyytymätön ja etsit itsellesi sopivaa mukavaa elämisen oloa.
Ihmisen mieleen vaikuttavat niin monet asiat, mutta päivittäin on hyvä huolehtia ruuasta liikunnasta ja levosta. Sitten voi keskittyä siihen psyyken puoleen syvemmin.
Mieti mitä sinä haluat ka ala sitten etenemään. Se ei köy hetkessä, mutta kun sinulla on jokin tavoite, niin halutessasi alat tekemään valintoja sen suunnassa.
Kirjoita ylös missä sinä kuvittelet olevasi viiden vuoden kuluttua. Millaisessa tilanteessa toivot olevasi?
Elämä on.
Näitä on käsitelty terapiassa. Monta kertaa. En näe itseäni viiden vuoden päästä yhtään missään. Tämä ei ole itsesääliä vaan totuus.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoit sen jo itse. Koet riittämättömyyttä ja arvottomuutta sekä ilmeisesti ripustaudut toiseen ihmiseen hakiessaan täytettä poistaaksesi nämä tunteet.
Miksi koet näin? Mistä se kumpuaa?
Kohdallasi olisi hyvä luopua näistä tunteista, jotka vaivaavat sinua ja silloin saat myös sitä läheisyyttä/sosiaalisia suhteita joita niin kovasti kaipaat.
Ajattele syvemmältä, ei pinnallisesti.
Tunteista ei voi "luopua", koska niitä ei voi hallita. Niitä voi prosessoida, käsitellä, oppia elämään niiden kanssa ja ohjailla sitä, miten paljon ne vaikuttavat omaan toimintaan. MUTTA tunteita ei voi pakottaa, ikäviä tunteita ei voi pakottaa pois itsestä eikä positiivisia tunteita, kuten rakkautta, voi myöskään pakottaa. Monet ihmiset menee ihan solmuun itsensä kanssa, kun lukevat näitä self-help juttuja.
Toisekseen, vaikka ap:sta tulisi maailman tyytyväisin ja onnellisin ihminen, ei hän silti välttämättä saisi niitä suhteita, joita kaipaa. Se että hyväksyy itsensä ja rakastaa itseään, ei tarkoita että kaikki muutkin näin kokevat. Muita ihmisiäkään kun ei voi hallita ja pakottaa kokemaan itselle suotuisia tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppanisi ahdistaa kun koko ajan vaadit häneltä ystävällisyyttä ja huomiota. Peräänny ja anna hänelle tilaa. Eli luovu ja päästä irti. Sen jälkeen voit saada huomiota kumppaniltasi. Mutta ittipäästämisen pitää lähteä sydämestä, ei vain sen vuoksi että irtipäästämisellä saavuttaisit jotain. Tutumpi ajatus on ehkäpä että kun päästää irti, lakkaa myös odottamasta toisilta ihmisiltä liikoja ja kun odotukset laskevat, kanssaihmiset luonnostaan ylittää ne = kokee saavansa jotakin enemmän.
Eli tuohan on juuri sitä, että se, että ei enää halua jotain, lasketaan sen asian saamiseksi. Eli käytännössähän tuo ei tarkoita yhtään mitään muuta kuin sitä, että pitää vain hyväksyä, että niitä asioita ei saa. Eli minun tapauksessani pitää vain hyväksyä, että olen yksin. Hieno filosofia eikä lainkaan "epäreilu".
Hieno filosofia sekin, että älä vain koskaan muuta itsessäsi mitään tai huomaa omia vikoja sitä ja muutu sitten marttyyriksi. 👍
No sitähän tässä olen vuosia ihmetellytkin, että mitä minun pitää muuttaa itsessäni. Mutta kukaan ei kerro. Lässytetään vain, että pitää löytää se oma polku. Yksinäistä on tällä polulla.
ap
Nyt sinulle on kerrottu. Monenkin eri ihmisen taholta miten voit omaa polkua lähteä etsimään.
Jos et halua nähdä vaivaa sen eteen, niin kukaan ei sinua voi auttaa. Kukaan ei työtä voi tehdä puolestasi.
Jos haluat muuttaa elämääsi, tee muutoksia mitkä ohjaa sinua eteenpäin. Mikäli et ole valmis näkemään vaivaa, hyväksy tilanteesi ja lopeta valitus.
No jos sinusta yli vuoden terapia, lukuisat self-help oppaiden lukemiset, jatkuva itseni analysointi, loputtomat keskustelut kumppanin kanssa, uusien harrastuksien kokeilu, työpaikan vaihto jne ei sinun mielestäsi ole vaivannäköä niin en oikein tiedä, mitä sirkustemppuja minun vielä pitäisi tehdä. Joskus vain ei riitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun esimerkissä tämä on helppoa. Kun luovut vaatimuksista ja tarvitsuvuudesta, saat rakkautta ja läheisyyttä.
Niin se vaan menee.
Eli mistä minä sen sitten yhtäkkiä saan? Parisuhteessani oli tilanne, että mies pyysi enemmän tilaa ja minä annoin. Nyt tuntuu, että hän on vain entistä kauempana enkä saa enää senkään vertaa kuin aiemmin. Sama juttu kavereiden kanssa. Ei ole puhelin soinut kertaakaan, kun olen itse lopettanut yhteydenotot.
ap
Etsi uusia ystäviä. Aloita uusi harrastus. Lakkaa odottamasta, että joku antaa sulle jotain. Mene ja etsi itse.
Vierailija kirjoitti:
Sinun esimerkissä tämä on helppoa. Kun luovut vaatimuksista ja tarvitsuvuudesta, saat rakkautta ja läheisyyttä.
Niin se vaan menee.
Täyttä kuvitelmaa. Ei maailma toimi noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luovut unelmistasi niin et enää välitä siitä toteutuvatko ne, siinä se lyhykäisyydessään.
Eli siis käytännössä, ole hiljaa äläkä kitise siinä.
ap
Jaa -a. Enemmänkin budhalaisittain ajateltuna. Jos kyllästyt hakkaamaan päätäsi seinään niin sinun pitää luopua niistä syistä, jonka vuoksi niin teet. Silloin voit löytää onnen jotain muuta, nyt vielä tuntematonta, kautta.
Juu, mutta eikö ole valheellista väittää, että siinä saa jotain, jos kyse on vain siitä, että yrittää tulla toimeen sen kanssa, että mitään ei saa.
ap
Jep, mutta tuon lauseen totuudellisuuden tajuaa oikeasti vasta kun sen on itse kokenut. Sitä on yllättävän vaikea selittää. Kaikkea ei vain ole tarkoitettu kaikille, ja joskus taas kun laskee odotuksensa ne ylittyvät paradoksaalisesti juurikin sen tähden, että palaa ns. maan tasalle sorvin ääreen sieltä yläilmoista. Kipu lievittyy kun lakkaa haluamasta liikoja ja löytää toisen ja täydellisen oman tien itselleen, mikä se sitten onkin.
Minusta tämä on vain tosi ilkeästi sanottu. Että se, mikä toisille tulee ihan joka tuutista itsestäänselvyytenä, on minulle jotain yläilmoissa leijumista. Miksi minä en saa haluta niitä asioita, joita näen ympärilläni koko ajan?
ap
Tottakai saa haluta ihan mitä vaan. Todellisuus vaan on se, ettei elämä usein ole reilua ja kaikki eivät saa niitä haluamiaan asioita, vaikka kuinka yrittäisivät. Self-help ohittaa ja lakaisee maton alle tämän kipeän totuuden kääntämällä syyn lukijan, asiakkaan, tai workshop osallistujan niskoille. "Et uskonut riittävästi", "et yrittänyt riittävän kovasti", "halusit sitä liikaa" yms. Oikeasti kukaan ei voi luvata elämästä mitään. /Eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun esimerkissä tämä on helppoa. Kun luovut vaatimuksista ja tarvitsuvuudesta, saat rakkautta ja läheisyyttä.
Niin se vaan menee.
Eli mistä minä sen sitten yhtäkkiä saan? Parisuhteessani oli tilanne, että mies pyysi enemmän tilaa ja minä annoin. Nyt tuntuu, että hän on vain entistä kauempana enkä saa enää senkään vertaa kuin aiemmin. Sama juttu kavereiden kanssa. Ei ole puhelin soinut kertaakaan, kun olen itse lopettanut yhteydenotot.
ap
Etsi uusia ystäviä. Aloita uusi harrastus. Lakkaa odottamasta, että joku antaa sulle jotain. Mene ja etsi itse.
mistäs päättelit, että en ole tehnyt mitään noista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luovut unelmistasi niin et enää välitä siitä toteutuvatko ne, siinä se lyhykäisyydessään.
Eli siis käytännössä, ole hiljaa äläkä kitise siinä.
ap
Jaa -a. Enemmänkin budhalaisittain ajateltuna. Jos kyllästyt hakkaamaan päätäsi seinään niin sinun pitää luopua niistä syistä, jonka vuoksi niin teet. Silloin voit löytää onnen jotain muuta, nyt vielä tuntematonta, kautta.
Juu, mutta eikö ole valheellista väittää, että siinä saa jotain, jos kyse on vain siitä, että yrittää tulla toimeen sen kanssa, että mitään ei saa.
ap
Jep, mutta tuon lauseen totuudellisuuden tajuaa oikeasti vasta kun sen on itse kokenut. Sitä on yllättävän vaikea selittää. Kaikkea ei vain ole tarkoitettu kaikille, ja joskus taas kun laskee odotuksensa ne ylittyvät paradoksaalisesti juurikin sen tähden, että palaa ns. maan tasalle sorvin ääreen sieltä yläilmoista. Kipu lievittyy kun lakkaa haluamasta liikoja ja löytää toisen ja täydellisen oman tien itselleen, mikä se sitten onkin.
Minusta tämä on vain tosi ilkeästi sanottu. Että se, mikä toisille tulee ihan joka tuutista itsestäänselvyytenä, on minulle jotain yläilmoissa leijumista. Miksi minä en saa haluta niitä asioita, joita näen ympärilläni koko ajan?
ap
Tottakai saa haluta ihan mitä vaan. Todellisuus vaan on se, ettei elämä usein ole reilua ja kaikki eivät saa niitä haluamiaan asioita, vaikka kuinka yrittäisivät. Self-help ohittaa ja lakaisee maton alle tämän kipeän totuuden kääntämällä syyn lukijan, asiakkaan, tai workshop osallistujan niskoille. "Et uskonut riittävästi", "et yrittänyt riittävän kovasti", "halusit sitä liikaa" yms. Oikeasti kukaan ei voi luvata elämästä mitään. /Eri.
Niin, tätä oikeastaan tarkoitin. Suututtaa vain, että nämä naamioidaan tuollaisiksi elämänviisauksiksi, kun todellisuudessa tuo otsikonkin fraasi tarkoittaa vain "alistu kohtaloosi ja pysy ruodussa".
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, millä motiivilla haluat noita asioita. Jos haluat niitä siksi, että rakastat sitä toista ihmistä, siinä ei ole mitään väärää. Jos toinen ei anna vastakaikua, rikot vain itsesi, jos et hyväksy sitä. Ei meillä kenelläkään ole liikaa rakkaita ihmisiä lähellä, mutta jos suhde on epätasapainossa, joku itkee lopussa kuitenkin. Irtipäästämisen taidosta on kyse. Ihminen haluaa kaikenlaista, mutta onko se ihmiselle hyväksi? Ei siihen heti vastausta saa, voi mennä vuosia.
Eli onko niin, että kaikki eivät vain ansaitse ystäviä ja parisuhdetta? Pitää vain olla onnellinen, että sattuu olemaan huonompi kuin muut?
ap
Oletko masentunut? Täällä on moni rautalangasta vääntäen selittänyt asiat ja sinä kuitenkin valitset ottaa uhrin aseman.
Sinä ja vain sinä voit muuttaa elämääsi paremmaksi ja siinä onnistumiseen alku lähtee sinun omasta sisäisestä työskentelystä.
Huomioi oma väärä käytösmalli asioihin, paranna sitä hiljalleen.
Tässä maailmassa kukaan ei kävisi töissä tai olisi läheisiä ihmisiä ympärillä jos asiat olisivat niin kuin sinä ajattelet nyt.Kyllä olen masentunut. Lääkitys ja terapia ollut käynnissä jo pitkään. Olen elämässäni katkeroitunut aika monista asioista. Koen, että ansaitsisin elämässäni jotain hyvää, mutta aina saan paskaa niskaani. Teen kaikkeni toisten eteen ja minua on käytetty hyväksi monella tavalla, mutta sitten kun minä pyydän vastapalvelusta, kaikki katoavat.
ap
Elämässä kukaan ei saa sitä mitä ansaitsee, vaan sen minkä pystyy hankkimaan omin voimin tai tuurilla.
Vierailija kirjoitti:
Kun luovut unelmistasi niin et enää välitä siitä toteutuvatko ne, siinä se lyhykäisyydessään.
Ei unelmista tarvitse luopua. Vaan muuttaa tapaa jolla saat unelmasi.
Yritän yksinkertaistaa asiaa.
Haluat tikkarin. Menet toisen luo ja sanot että haluat tikkarin ja odotat että toinen hankkii sen tikkarin sinulle. Toinen vaihtoehto on mennä opiskella ja mennä töihin jolloin voi ostaa itse se tikkari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, millä motiivilla haluat noita asioita. Jos haluat niitä siksi, että rakastat sitä toista ihmistä, siinä ei ole mitään väärää. Jos toinen ei anna vastakaikua, rikot vain itsesi, jos et hyväksy sitä. Ei meillä kenelläkään ole liikaa rakkaita ihmisiä lähellä, mutta jos suhde on epätasapainossa, joku itkee lopussa kuitenkin. Irtipäästämisen taidosta on kyse. Ihminen haluaa kaikenlaista, mutta onko se ihmiselle hyväksi? Ei siihen heti vastausta saa, voi mennä vuosia.
Eli onko niin, että kaikki eivät vain ansaitse ystäviä ja parisuhdetta? Pitää vain olla onnellinen, että sattuu olemaan huonompi kuin muut?
ap
Oletko masentunut? Täällä on moni rautalangasta vääntäen selittänyt asiat ja sinä kuitenkin valitset ottaa uhrin aseman.
Sinä ja vain sinä voit muuttaa elämääsi paremmaksi ja siinä onnistumiseen alku lähtee sinun omasta sisäisestä työskentelystä.
Huomioi oma väärä käytösmalli asioihin, paranna sitä hiljalleen.
Tässä maailmassa kukaan ei kävisi töissä tai olisi läheisiä ihmisiä ympärillä jos asiat olisivat niin kuin sinä ajattelet nyt.Kyllä olen masentunut. Lääkitys ja terapia ollut käynnissä jo pitkään. Olen elämässäni katkeroitunut aika monista asioista. Koen, että ansaitsisin elämässäni jotain hyvää, mutta aina saan paskaa niskaani. Teen kaikkeni toisten eteen ja minua on käytetty hyväksi monella tavalla, mutta sitten kun minä pyydän vastapalvelusta, kaikki katoavat.
ap
Jos teet kaikkesi toisten eteen ja odotat vastapalvelusta niin taas meni väärin. Voit auttaa muita ihmisiä mutta vain puhtain sydämin, etkä vastapalveluksen toivossa.
En mielestäni ole niin tehnytkään. Olen vilpittömästi auttanut ihmisiä ja ainoa, mitä olen odottanut on se, että luomani ihmissuhteet ovat pysyviä. En siis niitä palveluksia ole koskaan odottanut saavani takaisin. Ainoastaan sen ystävyyden, joka minun puolestani on aina lähtöisin sydämestä. Siis ystävyys ystävyydestä, palvelukset sitten sen lisäksi. Tässä kuviossa en ole saanut edes sitä ystävyyttä, vaikka oletin, että se on "itsestäänselvyys".
ap
Ihmiset toimii yleensä hyvin itsekkäistä lähtökohdista. Minulla oli todella hyvä ystävä jonka kanssa autoimme toinen toistamme. Minulla oli ihastus yhteen mieheen joka olo eroamassa ja ystäväni tiesi tästä. Puoli vuotta ainakin lämmiteltiin miehen kanssa välejä ja miehen erokin tapahtui tänä aikana. Mies sinkkuuntui ja yhtäkkiä ystäväni alkoikin lirkutella hänelle. Juuri siis tämä hyvä ystäväni joka oli minulle vastikään kertonut kuinka tärkeä olin hänelle. No tämä mies pyysi ystävääni ulos ja ystäväni tuli kertomaan siitä minulle silmät innosta hehkuen. Kerroin että minä pahoitan mieleni jos hän jatkaa yhteydenpitoa miehen kanssa. Ystäväni lupasi lopettaa yhteydenpidon mutta jo viikon sisällä kertoi menevänsä tämän miehen kanssa toisille treffeille. Kerroin rauhallisesti että tämä ylittää rajani enkä voi olla enää ystäväni ystävä ja laitoin ensimmäistä kertaa ikinä elämässäni jonkun ihmisen kanssa välit poikki. Surin pitkään ystäväni menetystä mutta hyväksyin että hän teki valintansa (mies) ja minä omani (välit poikki). Yli vuoden päästä välirikkomme jälkeen ystävältä tuli viesti jossa hän pyysi anteeksi tapahtunutta. Ei ystävyytemme korjaantunut, mutta koin saavani anteeksipyynnön, mitä kaipasin jo silloin vuosi sitten.
En tiedä saatko tuosta tarinasta mitään irti. Minä ajattelen ettei ystäväni ollut paha ihminen vaikka toimikin niin että pahoitti minun mielen. Minulle oli tärkeää päästä tästä ihmisestä kauemmas. Ja päästämällä irti sain lopen sen mitä kaipasinkin, anteeksipyynnön muodossa tunnustuksen että minäkin olin ollut ystävälleni tärkeä. Ei asioita aina saa juuri siinä paketissa missä toivoisi eikä siihen aikaan kun toivoisi. Ne tulevat kun tulevat ja näyttävät miltä näyttävät.
Vierailija kirjoitti:
Kun opit rakastamaan itseäsi, ja annat itsellesi sen mitä tarvitset sen sijaan, että odottaisit sitä muilta. Silloin ihmiset kiinnostuvat sinusta.
Muita ihmisiä ei voi pakottaa kiinnostumaan itsestään. Aivan sama miten paljon rakastaisi itseään ja miten täyteläistä elämää eläisi, se ei takaa yhtään kenenkään kiinnostusta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luovut unelmistasi niin et enää välitä siitä toteutuvatko ne, siinä se lyhykäisyydessään.
Ei unelmista tarvitse luopua. Vaan muuttaa tapaa jolla saat unelmasi.
Yritän yksinkertaistaa asiaa.
Haluat tikkarin. Menet toisen luo ja sanot että haluat tikkarin ja odotat että toinen hankkii sen tikkarin sinulle. Toinen vaihtoehto on mennä opiskella ja mennä töihin jolloin voi ostaa itse se tikkari.
Entä jos on kokeillut nuo molemmat tavat ja niiden lisäksi yrittänyt varastaa ja osallistunut tikkariarpajaisiin, mutta mikään keino ei anna sinulle sitä tikkaria. vaikka teet kaiken täsmälleen niin kuin muutkin, jotka tikkareita jatkuvasti syövät.
ap
Vaikuttaa läheisriippuvaisuudelta