Johtuuko sinkkuutesi luonteestasi?

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 01:43"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 01:31"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 00:45"]

Ei johdu luonteesta. Minulla on psoriasis. Tosin ei onneksi kovin vaikea (ainakaan vielä), mutta vaikuttaa kuitenkin negatiivisesti haluuni pariutua ja saada lapsia (pelkään, että lapselle tulee vakavampi psori). Elän mielummin yksin kuin kerron mahdolliselle kumppanilleni sairaudesta.

[/quote]

Psoriasis ei tartu mahdolliseen kumppaniin, en ymmärrä mikä asiasta kertomisessa olisi niin ylivoimaisen vaikeaa.

[/quote]

Monet pitävät sairautta vastenmielisenä. Rehellisesti sanottuna itsekin ottaisin mielummin terveihoisen kuin psoriasis-ihoisen miehen. Psoriasis saattaa periytyä lapselle, joten mies ei välttämättä halua ottaa riskiä, vaan ottaa mielummin terveihoisen naisen kumppanikseen.

[/quote]

Hei, en usko että sinun kannattaa pelätä psorista kertomista tai varsinkaan sen periytymistä. Se on Suomessa hirvittävän yleinen ja valtaosalla tosi lievä loppujen lopuksi. On paljon pahempiakin kohtaloita :) 

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 01:12"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 01:07"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 01:03"]Itselläni ovat sisemmät häpylhuulet eriparia jonka takia en pysty etenemään kenenkään kanssa. En kehtaa edes näyttää lääkärille ongelmaani. En tiedä mistä saisin apua. Sinkkuna olen nyt ollut jo 4 vuotta tämän takia.

[/quote]

ei ne pimeässä näy - monilla on!

[/quote]

ei ne varmaan polvissa asti roiku? Ja ei se tiukkuuteen mitään tee, sinun seksin nauttimisen suhteen hyväksyisin sen että olet erillainen tai sitten leikkaukseen jos on ylipääsemätön juttu.

[/quote]

Ei tuossa olla häpyhuulten takia sinkkua, vaan koska ei osata hyväksyä itseään. Leikkauksessa saattaa olla ongelmansa, joita voi joutua harmittelemaan jälkikäteen. Olisin aika haluton leikkauttamaan erogeenista kudosta pois. Jossain dokumentissa kerrottiin, kuinka ugandalaiset venyttävät sisempiä häpyhuulia saadakseen niistä mahdollisimman pitkät, koska niitä pidetään seksikkäinä ja niiden katsotaan lisäävän nautintoa.

Miettisin tarkkaan, voisiko olla kysymys siitä, että häpyhuulista olet saanut tekosyyn olla hakeutumatta suhteisiin, ja jos se vietäisiin, tilalle tulisi jokin muu pelko?

Ihmiset ovat selvästi hyviä vakuuttamaan itselleen, etteivät kelpaa. Kelpuutatteko itsellenne vain täydellisen kumppanin, jos koette pienien vikojenne tekevät teistä parisuhdekelvottomia?

Haluan tehdä asiat oman aikataulun mukaan.

Kyllä. Arvostelen, dissaan ja halveksin miehiä, jotka ei ole tarpeeksi treenattuja ja itsestään huolehtivia. Aniharva on tässä mielessä kyllin tasokas makuuni. Lisäksi itselläni pelko koko ajan siitä, että menetän oman tasoni(kroppa, ulkonäkö) enkä enää kelpaisi itseäni miellyttävälle miehelle.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 04:45"]

Kyllä. Arvostelen, dissaan ja halveksin miehiä, jotka ei ole tarpeeksi treenattuja ja itsestään huolehtivia. Aniharva on tässä mielessä kyllin tasokas makuuni. Lisäksi itselläni pelko koko ajan siitä, että menetän oman tasoni(kroppa, ulkonäkö) enkä enää kelpaisi itseäni miellyttävälle miehelle.

[/quote]

Miksi alapeukutus?

Kyllä, johtuu luonteesta sekä ulkonäöstä. Jos ei ole kaunis pitäisi olla ainakin nöyrä ja alistuva luonne.

Aivan varmasti johtuu. Olen kunnianhimoinen, yritteliäs ja ahkera. Rakastan työtäni ja yritystäni, joten vietän suurimman osan valveillaoloajastani töissä. Voisi oikeastaan sanoa, että olen työnarkomaani. Olen myös erittäin sosiaalinen ja minulla on hyviä ystäviä ja muita läheisiä, joiden kanssa haluan viettää vähäistä vapaa-aikaani. Tarvitsen kuitenkin myös hiljaisuutta ja yksinäisyyttä, jotta voin nk ladata akkujani muuten melko hektisen elämäni keskellä. Hymyilen paljon, nauran paljon. olen iloinen ja tyytyväinen elämääni. Ikäisekseni ihan nätin näköinenkin.

Minun on helppo tutustua ihmiseen, myös miehiin, eikä seuralaisista ole ollut puutetta. Suhteet vaan eivät koskaan kehity kovin pitkälle, vaikka miehet minuun helposti ihastuvatkin. Kun miehet tutustuvat minuun paremmin, huomaavat, etten olekaan kotona häärivä pullantuoksuinen kodin hengetär, jonka voi sohvalla vetää kainaloonsa förmuloita katsellessa. Suurin osa miesten kiinnostuksesta lopahtaa jo ensitapaamisella, kun seuraava mahdollinen tapaamisaika kalenteristani löytyy ehkä puolentoista kuukauden päästä. Ja vaikka tapaamiset järjestyisivätkin nopeammin, jossain vaiheessa miehet toteavat, ettei minulla ole heille niin paljoa aikaa kuin mitä he haluaisivat. En vaadi mieheltä liikaa, en edes niin paljoa kuin itseltäni. Mutta luopumatta siitä, mistä elämässäni nautin, en pysty antamaan miehille heidän haluamaansa. Olen jo yli 40 ja useimmat ikäiseni sinkkumiehet tuntuvat haluavan nimenomaan kahdenkeskistä yhdessäoloa tai ainakin yhdessäoloa. Viikkojen ja joskus jopa kuukausienkin erot eivät ole sitä mitä keski-ikäinen sinkkumies parisuhteelta hakee. 

Kyllä johtuu. Olen luonteeltani erittäin vaikea ja haasteellinen, kukaan mies ei ole koskaan onnistunut mua kesyttämään. Ja sitä tuskin tapahtuu ikinä. Lisäksi kyllästyn nopeasti katselemaan samaa lärviä ja torjun kaikkien miesten lähestymisyritykset. Pelkkä seksisuhde olisi tervetullut, mitään muuta en kaipaa. Olen niin temperamenttinen ja tulinen luonteeltani, että välillä mietin miten kestän itseäni. On vaan vähän pakko kestää. Näytän kiltiltä, mutta sisällä asuu tulivuori... ;)

Luonteesta varmaankin johtuu.. joku sosiaalinen ongelma kohdata miehiä tai vieraita ihmisiä ylipäätään. Usein jäädyn täysin tai en keksi mitään sanottavaa. Tekisi mieli haihtua savuna ilmaan. Olenkin ruvennut välttelemään ihmisiä. Ehkä mua ei vaan ole tarkoitettu parisuhteeseen. 

NO TODELLAKIN!! :D Olen vittumainen, hankala, sarkastinen, viiltävä ja dominoiva :D

Olen kaunis, hoikka ja saan miesten huomion kyllä, joten pakko olla luonneasia. En uskalla päästää ketään lähelle ja odotan kai sitä oikeaa, kuka uskaltaisi murtaa minussa olevan jään. Lisäksi olen erityisherkkä, josta johtuen edellinen (3kk sitten päättynyt) parisuhteeni oli välillä vaikea. Mies kun ei ymmärtänyt herkkyyttäni, joka ilmenee mitä mielenkiintoisimmissa muodoissa... 

Muuten olen mukava, joskin aika sarkastinen. Osaan naurattaa ihmisiä, kuuntelen ja olen aidosti kiinnostunut myös muiden asioista. Minulla on paljon ystäviä ja saan niitä helposti. Miesten mielenkiinto saa minut vain säikähtämään ellen tiedä jo etukäteen, ettei suhde tule kestämään. Palavimmin olen rakastanut miestä, jonka tiesin jo tavatessamme muuttavan jenkkeihin. 

Paras ystäväni on todella samanlainen ihminen kuin minä, paitsi todella ujo. Hän on kuitenkin ollut koko aikuiselämänsä vaihtelevissa parisuhteissa ja löytänyt aina uuden hetkessä. Hän analysoi tilanteen jotakuinkin näin: "no mä en oo vaan niin valikoiva". Minä kai sitten olen, koska pelkään.

"Tunnevammaiset", lukekaa ihmeessä kirja Kestävän parisuhteen salaisuus. Itse olin aikoinaan kymmenisen vuotta sinkkuna, koska en vaan osannut olla kenenkään kanssa, vaikka kovasti halusinkin. Nyt jo kolme vuotta suhteessa.

Jepa. Ulkonäössä en näkisi vikaa, koska miehet ovat aina sen perusteella kiinnostuneita, mutta luonne...En osaa luottaa miehiin, olen varautunut, ahdistun liiallisesta läheisyydestä ja yhteydenpidosta (siis henkisessä mielessä, en osaa itse avautua kunnolla ja samoin miehen innokkuus tuntuu ahdistavalta - tästä syystä viehätyn miehistä jotka ovat etäämmällä esim. juuri eronneita/muuten vaan sellaisia jotka eivät etsi kunnon suhdetta), viihdyn hyvin yksin, huono keskustelija ellen tunne toista hyvin...All in all veikkaan, että sinkkuna tässä tullaan pysymään, ellen törmää mieheen jonka kanssa en ahdistu, johon voisin luottaa ja jonka kanssa pystyisin olemaan oma itseni. 

Joskus nuorena se ehkä johtui luonteesta siinä mielessä, että ankean lapsuuden ilmapiirin vuoksi en luottanut ihmisiin. Siitä olen päässyt yli, mutta suhdeyritelmissä olen aina hyvin nopeasti todennut, että minun hyväntahtoisuuteni ja uhrautuvaisuuteni otetaan itsestäänselvyytenä, mutta toinen osapuoli kuvittelee että hänen käytökselleen ei ole mitään ehtoja ja vaatimuksia. Onko vika valitsemissani ihmisissä vai sanattomassa viestinnässäni, en tiedä.

Sosiaalinen kyllä olen, ja käsittääkseni aika pidettykin työtoverina ja kaverina.

En ole oikea ihminen kirjoittamaan, koska vietimme juuri 10 v hääpäivää. Mutta minä olin todella tiukka kenen kanssa lähdin ulos siihen asti kunnes täytin 25 ja pikkusiskostani tuli äiti. Tämän jälkeen lähdin treffeille lähes kenen kanssa, mutta jos ei napannut, en antanut toista mahdollisuutta.

Listani miehen vaatimuksista oli pitkä, mutta ei mikään ylitsepääsemätön, esim. halusin että mies käy töissä. Lopulta löysin mieheni, joka ei täyttänyt osaa listalta, sillä asui kotonaan. Oli tällöin 28 vuotias ja suoraan sanoen kotona asuva aikamies oli todella noloa. Mutta näin mies muutti luokseni ja ensi kuussa tulee häistä 10 v.

Hyvä ystäväni oli todella nirso ja hän karkoitti yhden miehen pelkästään sillä että miehellä oli mustat kengät ja niissä oli ruskeat kengännauhat. En ymmärrä miten edes näki nauhojen värin.

No kyllä sen nauhojen värin vaan näkee.. Itse aina katson miehen kenkiä. Jos ne ovat rumat niin alkaa ällöttää.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 07:04"]

Kyllä, johtuu luonteesta sekä ulkonäöstä. Jos ei ole kaunis pitäisi olla ainakin nöyrä ja alistuva luonne.

[/quote]

Miten niin? Sinua ja lassukoita yhdistää lapsenomainen näkemys parisuhteesta: kun olen kiltisti, saan palkkiosuhteen. Mutta kun se toinen ihminen etsii omaa hyväänsä myös, eikä ole paikalla jakamassa palkkioita. Joku ihastuu justiin siihen riivinrautaan, koska se muistuttaa omaa äitiä/isää.