Miten esikoislestadiolaiset suhtautuvat...

Sanoit, että kun seurakuntanne jäsen tekee jotain syntiä, esim. juuri menee avoliittoon, automaattisesti hän sillä teollaan kieltää uskonsa. Eli tässä ei sovelleta kirkkolakia, ei yritetä keskustella ensin kahden kesken, sitten useamman uskovan ja sitten seurakunnan johdon kanssa. Vaan suoraa päätä aletaan pitää toista epäuskoisena. Ainakin sanoit, ettet yrittänyt näitä keinoja ystävääsi.

on aina oltava erittäin varovainen, ennen kuin alkaa pitämään toista ihmistä epäuskoisena ja etenkin kohtelemaan häntä sen mukaan. Ja sittenkin, jos huomaa ettei toisella enää ole uskoa, ei se tarkoita ettei hänelle saisi toivottaa Jumalan rauhaa. Saahan pakanoille ja publikaaneillekin toivottaa, ja eikö Raamattu käske suhtautumaan tällaiseen ihmiseen kuin pakanaan ja publikaaniin. Ja minulle ainakin tulee mieleen, että jos lähimmäisellä ei ole uskoa, viimeinen asia mitä hänelle pitäisi tehdä on " savustaa hänet ulos seurakunnasta" . Koska se, että selvästi osoitetaan ette sinä ole uskossa, eikä sinua voi tervehtiä kuten uskovaa, on kyllä sellaista käytöstä että se ajaa ihmisen kauas. Kauas mistä? Kristuksesta, ja pelastuksesta! Emmehän me haluamalla halua olla toista painamassa alas sille tielle, joka ei vie pelastukseen, vaan pikemminkin vetämässä häntä takaisin Kristuksen luo. Minä en ainakaan usko, että Kristus olisi halunnut tällaisen eksyneen lampaan ajettavan pois luotaan.

Se meni siis näin: keskusteltiin kahden kesken asiasta, ja muutama muukin oli keskustellut hänen kanssaan kahdenkesken (ystävän omasta aloitteesta), sen jälkeen keskusteltiin vähän isommalla porukalla, ja sitten ystävä päätyikin itse siihen ratkaisuun ettei halua olla enää vl. Tai ettei itseasiassa usko enää ollenkaan niinkuin vl:t (kuten itse sanoi).

Eikä todellakaan alettu pitää suoraa päätä epäuskoisena, tässäkin oli takana useamman vuoden prosessi. Eikä tämä prosessi tarkoita mitään painostusta tms., vaan ystävän oma prosessi jonka aikana näin hänen ajatustensa pikkuhiljaa muuttuvan. Keskusteluja on käyty rakkauden hengessä, ei mitään tuomitsemista ja paatostamista niinkuin usein ulkopuoliset kuvittelevat. Ja rukoiltu on pajon hänen puolestaan.

meikämami:

Sanoit, että kun seurakuntanne jäsen tekee jotain syntiä, esim. juuri menee avoliittoon, automaattisesti hän sillä teollaan kieltää uskonsa. Eli tässä ei sovelleta kirkkolakia, ei yritetä keskustella ensin kahden kesken, sitten useamman uskovan ja sitten seurakunnan johdon kanssa. Vaan suoraa päätä aletaan pitää toista epäuskoisena. Ainakin sanoit, ettet yrittänyt näitä keinoja ystävääsi.

Nimittäin olen ihan samaa mieltä tästä:

meikämami:

on aina oltava erittäin varovainen, ennen kuin alkaa pitämään toista ihmistä epäuskoisena ja etenkin kohtelemaan häntä sen mukaan. Ja sittenkin, jos huomaa ettei toisella enää ole uskoa, ei se tarkoita ettei hänelle saisi toivottaa Jumalan rauhaa. Saahan pakanoille ja publikaaneillekin toivottaa, ja eikö Raamattu käske suhtautumaan tällaiseen ihmiseen kuin pakanaan ja publikaaniin. Ja minulle ainakin tulee mieleen, että jos lähimmäisellä ei ole uskoa, viimeinen asia mitä hänelle pitäisi tehdä on " savustaa hänet ulos seurakunnasta" . Koska se, että selvästi osoitetaan ette sinä ole uskossa, eikä sinua voi tervehtiä kuten uskovaa, on kyllä sellaista käytöstä että se ajaa ihmisen kauas. Kauas mistä? Kristuksesta, ja pelastuksesta! Emmehän me haluamalla halua olla toista painamassa alas sille tielle, joka ei vie pelastukseen, vaan pikemminkin vetämässä häntä takaisin Kristuksen luo. Minä en ainakaan usko, että Kristus olisi halunnut tällaisen eksyneen lampaan ajettavan pois luotaan.

että olen saanut väärän käsityksen. Näitä kun ei tosiaan kirjoittamalla niin helppo ole valottaa.



Tuntuu, että olemme tavallaan hyvin paljon samoilla linjoilla, ja sitten taas emme. Vai tuntuuko sinusta, ksii, siltä? Olen miettinyt, mikähän se ratkaiseva eri ajatusmaailmojemme välillä on. Olen miettinyt, että se on varmaan tässä: Kun keskustelemme, meillä on vähän erilainen " suhde" toisiimme. Esim. minua taidetaan pitää vääräoppisena tai epuskoisena. Ainakin seurakuntaoppinne mukaan. Kun taas minä uskon, että teidän joukossanne saattaa hyvinkin olla ihan oikeasti sydämeltään uskovia, vaikka näkemyksemme eroavatkin esim. seurakuntaopin, joidenkin synti-käsitteiden sekä juuri tämän Kristuksen kirkkolain osalta. Ainakin toivon, että kaikki pääsisimme kerran perille taivaan Kotiin ja uskon, että pelastua voi myös esikoislestadiolaiset ry:n rajojen ulkopuolellakin.

Tuntuu että sulla on vähän sellanen käsitys että tuollainen tervehtimättä jättäminen on jotenkin yleistä, mutta käytännössä minä itse en ole ikinä, koskaan, törmännyt tilanteeseen että jotain ihmistä on päätetty olla tervehtimättä Jumalanterveellä. Tämä kristuksen kirkkolain toteuttaminen niitä kahden- tai muutaman hengen kesken keskusteluja pidemmälle ovat käsittääkseni todella, todella harvinaisia.



Ja tuosta tervehtimisestä muutenkin, kyllähän toki kaikille ihmisille voi toivottaa Jumalan rauhaa ja siunausta jne., mutta meillä tuo yksi tietty tervehdys on tavallaan uskontunnustus, merkki siitä että uskomme samoin. Monesti on niin, että kun joku päättää luopua tästä uskosta, hän osoittaa sen tervehtimällä vl:iä jotenkin muuten kuin sanomalla jumalanterve.



Ja sen haluaisin vielä tarkentaa tuosta kertomastani ystäväni tilanteesta (mua muuten kaduttaa että alunperinkään rupesin siitä puhumaan tämmöisellä nettipalstalla), että vaikka sanoin että mulle oli jo pitkään selvää ettemme usko samalla tavalla, en suinkaan sanonut hänelle että mielestäni olet epäuskoinen. Minä olen todella arka sanomaan kenenkään uskosta yhtään mitään. Tulee helposti sellanen olo että mikä minä olen sanomaan? Mistä tiedän etten itse ole väärässä ja tuo toinen oikeassa? Ystäväni ei ainakaan tunne itseään painostetuksi eikä ulossavustetuksi, vaan kokee että on itse tehnyt ratkaisunsa. Ei hänellä ole mitään kaunaa tai katkeruutta meitä kohtaan, itseasiassa päinvastoin.



En sano myöskään mitään sinunkaan meikämamin uskosta. En minä sinun sydämeen näe. Jumala näkee, ja hänen asiansa on tuomita, ei minun. Se on totta että vl-seurakunnassa opetetaan että on vain yhdenlainen oikea usko ja yksi joukko, mutta olen joskus aiemminkin täällä kertonut että mulle henkilökohtaisesti se on jotenkin vaikea pala nieltäväksi. Ei se, että on vain yhdenlainen elävä usko, mutta se, että eikö sitä tosiaan voi löytyä muualta kuin vl:ien joukosta. Minä toivon, että voi, mutta en tiedä, eikä se minun asiani olekaan jaotella ihmisiä. Minä toivon myös tietysti että mahdollisimman moni ihminen pääsee kerran Taivaaseen.

meikämami:

Tuntuu, että olemme tavallaan hyvin paljon samoilla linjoilla, ja sitten taas emme. Vai tuntuuko sinusta, ksii, siltä?

Mutta en minä yleensäkään ajattele ihmisten kanssa keskustellessani että tuo epäuskoinen minä uskovainen :) Mua on ihan vain kiinnostanut kuulla esikoislestadiolaisten ajatusmaailmasta ja niistä eroista mitä meidän käsityksissä ja käytännöissä on.

että toi mun edellinen viesti oli aika tökerö. Anteeksi :,( Koska jos olisitkin sanonut, että et pidä minua uskovana, olisin minä oikeastaan sinut siihen ajanut.



Mulla taas itselläni on sekä kiinnostusta erilaisista näkemyksistä ja tavoista, mutta myös olen vähän yrittänyt urkkia, löytyykö keskuudestanne elävää uskoa. Näin rehellisesti sanottuna. Vaikka tuskinpa se tällaisella nettipalstalla selviää :) No, joka tapauksessa en minä ole löytänyt näistä keskusteluista mitään sellaista mikä selvästi osoittaisi, ettei teiltä voisi löytyä elävää uskoa. Vaikka jotkut näkemyserot ihmetyttääkin... Mutta kuten sanoit, ONNEKSI. meidän ei tarvitse jaotella, onneksi Taivaassa on tuomari joka varmasti oikein tuomitsee.



Voin myöntää, että ennakkoluulojakin minulla on ollut jonkin verran, kun on kuullut jotain juttuja vahoillisista. Esim. juuri tämä ehkäisy kielto on tuntunut niin kovin oudolta ja jyrkältä. Sen takia se tuntuu minusta niin oudolta, koska tuntuu että sen perusteella jotenkin mitattaisiin ihmisen uskoa. Olen tuhat kertaa lukenut tältä palstalta ja muiltakin vanhoillisislta sellaisia kommentteja, että jos uskoo oikein, ei halua käyttää ehkäisyä ja jos käyttää, ei voi olla uskossa. En tiedä, olenko tämänkin ymmärtänyt jotenkin ihan väärin sitten.



Toinen kysymys mikä erityisesti tuntuu vieraalta, on tämä seurakuntaoppi. Kun sekä Luther että Laestadius ovat molemmat opettaneet, että Jumalan valtakunta ei rajoitu ihmisten tekemiin rajoihin . On vain yksi seurakunta, mutta tämä on niiden sydämissä, jotka uskovat yksin Kristukseen. Se ei ole minkään seurakunnan seinään naulattu. Laestadius käsittelee tätä aihetta erittäin selväsanaisesti eräässä saarnassaan. Mutta tätä en sitten kohdistanut sinulle, ksii, koska sanoit ettet itsekään voi oikein ymmärtää tätä seurakuntanne käsitettä.



Nämä keskustelut ovat selventäneet näkemystäni ja ainakin tuonut sen tiedon, että kaikki teistä eivät ajattele asioita ihan niin yksioikoisesti kun olen luullut. Varmaankaan useimmat eivät ajattele, ihan samoin kun meillä esikoisissakin on niitä jotka ajattelevat asiat tosi mustavalkoisesti ja sitten on niitä, jotka osaavat miettiä vähän eri näkökulmiakin. Me ihmiset kun olemme erilaisia.



Joka tapauksessa siunausta kaikille Taivaan tien matkalaisille ja rukoillaan että tavattaisiin kerran Taivaassa! Hyvää syksyn jatkoa kaikille.

Se on totta, että Lestadius ei uskonut eikä opettanut niin, että elävää uskoa löytyy vain lestadiolaisuudesta. Toisaalta eihän silloin mitään lestadiolaisuutta ollutkaan, tuo nimitys on keksitty vasta myöhemmin.



Minua taas on hiukan hämmästyttänyt että tuo ehkäisyasia tuntuu niin kummastuttavan. Ei se, että ehkäisyä pidetään syntinä, vaan meidän suhtautuminen ehkäisyn käyttöön. Kun minun mielestäni sen pitäisi olla kovin helppo tajuta kun ajattelee siltä pohjalta että me pidämme ehkäisyä yksiselitteisesti syntinä. Kun kerran ehkäisy = synti, eikä uskovainen ihminen halua tehdä syntiä, niin eikös siitä seuraa automaattisesti ettei uskovainen halua ehkäistä. Sen mä ymmärrän oikein hyvin jos ei ymmärrä sitä että ehkäisyä pidetään syntinä.

ksii:

Se on totta, että Lestadius ei uskonut eikä opettanut niin, että elävää uskoa löytyy vain lestadiolaisuudesta. Toisaalta eihän silloin mitään lestadiolaisuutta ollutkaan, tuo nimitys on keksitty vasta myöhemmin.

Minua taas on hiukan hämmästyttänyt että tuo ehkäisyasia tuntuu niin kummastuttavan. Ei se, että ehkäisyä pidetään syntinä, vaan meidän suhtautuminen ehkäisyn käyttöön. Kun minun mielestäni sen pitäisi olla kovin helppo tajuta kun ajattelee siltä pohjalta että me pidämme ehkäisyä yksiselitteisesti syntinä. Kun kerran ehkäisy = synti, eikä uskovainen ihminen halua tehdä syntiä, niin eikös siitä seuraa automaattisesti ettei uskovainen halua ehkäistä. Sen mä ymmärrän oikein hyvin jos ei ymmärrä sitä että ehkäisyä pidetään syntinä.

kyllä mä oikeestaan ymmärrän mitä ajat takaa. Teillä se että joku käyttää ehkäisyä on vähän sama kuin jos joku vaikka harrastaisi irtosuhteita. Ja totta on että ongelman ydin taitaa olla siinä, että en saa paksuun kallooni upotettua miksi joku pitää syntinä sellaista mitä Raamatussa ei synniksi sanota :) Mutta eihän mun tarvitsekaan sitä tajuta...

tuo teidän suhtautumisenne ehkäisyn käyttöön, koska minusta ehkäisyn käyttö ei ole kovin hyvin verrattavissa synnin tekemiseen.



Se, että lapsia tulee melkein joka vuosi, vaatii ihmiseltä todella paljon niin henkisesti kuin fyysisestikin. Se vaatii lujaa uskoa ja lujaa luottamusta Jumalan johdatukseen. Mutta entä, jos tällaista ei ihmisestä löydy luonnostaan? Minä ainakin ajattelen, että Jumala on uskon antaja, ei ihminen voi itse päättää onko hänellä vahva vai heikko usko. Lisäksi se vaatii ihmiseltä kokonaan hänen vapaa-aikansa ja se vaatii ihmiseltä uhrautuvaa mieltä palvella lähes koko ajan muita, unohtaen itsensä ja omat tarpeensa. Lisäksi se on fyysisesti erittäin rankkaa valvoa yöllä, hoitaa päivisin ison perheen, ruokkia, vaatettaa ja vielä huolehtia kodistakin. Varsinkin nykypäivänä, kun lapsen kasvatukseen ja huolehtimiseen asetetaan melkoisia vaatimuksia.

meikämami:

tuo teidän suhtautumisenne ehkäisyn käyttöön, koska minusta ehkäisyn käyttö ei ole kovin hyvin verrattavissa synnin tekemiseen.

Siis mitä tarkoitat tällä?

Se, että lapsia tulee melkein joka vuosi, vaatii ihmiseltä todella paljon niin henkisesti kuin fyysisestikin. Se vaatii lujaa uskoa ja lujaa luottamusta Jumalan johdatukseen. Mutta entä, jos tällaista ei ihmisestä löydy luonnostaan? Minä ainakin ajattelen, että Jumala on uskon antaja, ei ihminen voi itse päättää onko hänellä vahva vai heikko usko. Lisäksi se vaatii ihmiseltä kokonaan hänen vapaa-aikansa ja se vaatii ihmiseltä uhrautuvaa mieltä palvella lähes koko ajan muita, unohtaen itsensä ja omat tarpeensa. Lisäksi se on fyysisesti erittäin rankkaa valvoa yöllä, hoitaa päivisin ison perheen, ruokkia, vaatettaa ja vielä huolehtia kodistakin. Varsinkin nykypäivänä, kun lapsen kasvatukseen ja huolehtimiseen asetetaan melkoisia vaatimuksia.

" Usko on luja luottamus niihin, joita ei näe, eikä näkymättömistä epäile" Niinhän se sanotaan Raamatussa. Mutta onneksi ei tarvi omin voimin jaksaakaan uskoa, vaan armon ja evankeliumin voimalla.

että kaikista ei ole täyttämään noita vaatimuksia, joita ison perheen äidillä tulisi olla.

saada toisiamme ymmärtämään ja hyväksymään näkemyksemme, koska uskon ettemme siinä tule koskaan onnistumaan :)

meikämami:

saada toisiamme ymmärtämään ja hyväksymään näkemyksemme, koska uskon ettemme siinä tule koskaan onnistumaan :)

Ihmettelin vaan ensin, että mitä tarkoitat siinä sanalla " teko" mutta ymmärsin kyllä nyt.

Ja kuten täälläkin huomataan, jokainen vl sanoo sen olevan syntiä, mutta kukaan ei pysty esittämään raamatusta tukea tälle asialle.



Totta on, että Jumala on elämän antaja ja päättäjä, ja Jumala tietää elinpäivämme jo idussamme, mutta eihän nämä asiat ole perusteita tuolle.



On meilläkin suurperhe emmekä ehkäise(haluamme suurperheen ilman mitään uskonnäkemyksiäkään), mutta vuosikausia minua on kiinnostanut tämä asia ja vastausta ei tule varmaan koskaan.

annastina06:

Ja kuten täälläkin huomataan, jokainen vl sanoo sen olevan syntiä, mutta kukaan ei pysty esittämään raamatusta tukea tälle asialle.

Totta on, että Jumala on elämän antaja ja päättäjä, ja Jumala tietää elinpäivämme jo idussamme, mutta eihän nämä asiat ole perusteita tuolle.

On meilläkin suurperhe emmekä ehkäise(haluamme suurperheen ilman mitään uskonnäkemyksiäkään), mutta vuosikausia minua on kiinnostanut tämä asia ja vastausta ei tule varmaan koskaan.

Rohkea veto, annastina, sanoa tuo rehellisesti! Olin aika hämmästynyt luettuani viestisi, mutta tosi positiivisesti. Ensimmäinen kerta, kun joku vl kyseenalaistaa tämän ehkäisyn syntinä pitämisen.

En ota osaa siihen onko se vai ei.



Sanon vain että kukaan ei lapsia synnyttämällä pelastu. Ja armon kautta pelastuu se suurperheen äiti aivan niinkuin vain yhden lapsen äiti. Jumala ei ole kenellekkään mitään velkaa.



Uskonto ei ole nipottelua siitä että onko minulla sinua enemmän lapsia, eli olenko sinua pyhempi, ja sinäpä nyt teet väärin.

mutta kukaan ei rohkene kovin suurella suulla kysellä. Ja kuten huomaat, tähän ei tule vastauksia vl-piiristä....

Toki kunnioitan heitä, jotka uskoo tuon synniksi enkä halua tällä vetää ketään taakseni, mutta itsekseni ja joidenkin tuttujen kanssa mietin monesti, että hohhoijakkaa....

En vaan ymmärrä, miksi joidenkin on synnytettävä henkensä kaupalla, vaikka esim. sairastaa tosi pahaa migreeniä ja on sänkypotilas puolet viikosta. Kunnon lääkitystä ei saa, koska aina on raskauden mahdollisuus. Säälittää monien puolesta. Eikö elämääkin käsketä raamatussa suojella?





Rohkea veto, annastina, sanoa tuo rehellisesti! Olin aika hämmästynyt luettuani viestisi, mutta tosi positiivisesti. Ensimmäinen kerta, kun joku vl kyseenalaistaa tämän ehkäisyn syntinä pitämisen.

[/quote]

sillä erotuksella, että moni noin puolet ja ehkä enemmänkin käyttää ehkäisyä, mm. kaikki lähipiirissäni, mutta asiasta ei uskalleta kovin yleisellä tasolla puhua. Kaikki puhuvat pienissä piireissä, mutta haluavat pitää asian omana tietonaan. Ehkä tässä on sitäkin, ettei haluta pahentaa niitä jotka asiaa syntinä pitävät. Siinä on vain se paha puoli, että jollekin asia saattaa jäädä epäselväksi ja saattaa joutua kovankin taakan alle. Eräs ystäväni kerran kertoi, että joku meikäläinen ison perheen äiti oli valittanut kun hän oli tosi väsynyt eikä jaksaisi enää yhtään lasta ja oli sanonut toivovansa, jospa edes joskus tulisi pieni tauko lasten väliin. Hän oli ihmetellyt, miten ihmeessä joillakin vain lakkaa lasten tulo ja toivonut, että hänellekin kävisi niin. Ystäväni oli sitten vähän yrittänyt valottaa, että ei sinun tarvitsekaan aina jaksaa ja että voit sinä itsekin asialle jotain tehdä.



Minusta oli kyllä hienoa, että toit tämän asian julki. Se ei huonontanut minun kuvaani vanhoillislestadiolaisista - päinvastoin. Nyt ymmärrän, että ette te ole mitään aivopestyä sakkia joka uskoo sokeasti mitä joku pöntöstä sanoo, miettimättä onko se Raamatun mukaista vaiko ei.