Miten esikoislestadiolaiset suhtautuvat...

Raamatussahan käsketään toimia sen mukaan. Eli jos huomaatte että joku tekee syntiä, käsketään nuhdella ensin kahdenkesken, ja jos tämä ei auta, sitten muutaman uskovaisen kanssa, ja jos tämäkään ei auta, sitten kehoitetaan viemään asia seurakunnan eteen. Ja jos ihminen ei vieläkään halua luopua syntielämästä, käsketään pitää häntä epäuskoisena.

" Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahdenkesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuuntele sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta sillä jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai bublikaaniin. Totisesti kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.

" Minä sanon teille: Mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa.Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään"



Mitäpä muuta kantaa tähän Kristuksen itsensä sanomaan selkeään asiaan voisi olla?



Mietitäänpä tätä kohtaa kuitenkin tarkemmin. Siinä ei sanota, että syntiä tekevä kristitty pitäisi karsia joukosta ja ajaa pois. Siinähän sanotaan, että suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Miten Jeesus sitten itse suhtautui pakanaan tai publikaaniin? Käskikö mennä pois luotaan?

Samassa kohdassa Jeesus jatkaa täsä rukoilemisesta. Minä tulkitsisin asian niin, että Hän tässä kehoittaa rukoilemaan kyseisen ihmisen puolesta.

voi olla että olen tässä väärässä, mutta semmonen vaikutelma tulee varsinkin Vadelman viesteistä että sä ihmettelet (ja paheksut) vl:ien suhtautumista esim koruasiaan mutta et sitä jos el ajattelee ja toimii samalla tavalla. Tulee vähän sellanen olo, että jos on el, voi elää miten vain eikä se mitään, mutta samat asiat ei-el:llä on hyvinkin paheksuttavia. Tuntuu aika ristiriitaiselta.

Eli siis ton raamatunkohdan ensimmäisen kappaleen viimeinen lause meni siis oikeasti näin: Totisesti kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.

Siinä käsketään suhtautua kuin pakanaan ja publikaaniin. Eli häntä ei voi pitää uskovaisena. Ja tottakai, rukoillahan hänen puolestaan halutaan.

meikämami:

Mietitäänpä tätä kohtaa kuitenkin tarkemmin. Siinä ei sanota, että syntiä tekevä kristitty pitäisi karsia joukosta ja ajaa pois. Siinähän sanotaan, että suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Miten Jeesus sitten itse suhtautui pakanaan tai publikaaniin? Käskikö mennä pois luotaan?

Samassa kohdassa Jeesus jatkaa täsä rukoilemisesta. Minä tulkitsisin asian niin, että Hän tässä kehoittaa rukoilemaan kyseisen ihmisen puolesta.

ksii:

Siinä käsketään suhtautua kuin pakanaan ja publikaaniin. Eli häntä ei voi pitää uskovaisena. Ja tottakai, rukoillahan hänen puolestaan halutaan.

Näinpä näin. Mutta tämä siis VAIN silloin kun on kyseessä sellainen teko tai elämäntapa, joka aivan selkeästi Raamatun Sanan valossa on syntiä. Tähän ei ihminen voi sisällyttää omia tulkintojaan.

että vadelmahan pyysi anteeksi tuota saarnaansa noista koruista ja myönsi itsekin sen olleen epäasiallista? Eikö se merkitse mitään? Eikä se sitä poista, että hän itse omassa uskon kilvoituksessaan ei hyväksy koruja. Mutta senhän nyt ei pitäisi kuulua muille...

meikämami:

" Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahdenkesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin.

Asiaa ei oteta puheeksi kahden kesken. Se otetaan puheeksi seuraavassa juorukahvilassa ja sitä päivitetään ympäri kylään kaikkien paitsi kyseisen veljen kanssa.

Ja lopputulos on se että siitä aiheesta pappi saarnaa.

Tottakai se Vadelman anteeksipyyntö merkitsee. Mutta, öh, mitenhän tämän nyt ilmaisisi loukkaamatta, kun hän sanoo että se saarnataan synniksi, niin eikö sillä ole sitten merkitystä? Siis että jos suurinpiirtein kaikki puhujat saarnaavat asian synniksi, niin onko se sitten kuitenkin niin, että joillekin on syntiä ja toisille ei.



Toivottavasti en nyt loukkaa tai provosoi, ei ole tarkoitus ainakaan.

mar1anne:

meikämami:

" Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahdenkesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin.

Asiaa ei oteta puheeksi kahden kesken. Se otetaan puheeksi seuraavassa juorukahvilassa ja sitä päivitetään ympäri kylään kaikkien paitsi kyseisen veljen kanssa.

Ja lopputulos on se että siitä aiheesta pappi saarnaa.

myös meillä esikoisissa. Ja tällainen toimintahan nyt ei ole millään tavalla puolusteltavissa, kaikkein vähiten Raamatun Sanalla. Olisi itselläkin paljon parantamisen varaa!!

Vielä tästä aiheesta tuli mieleen tällanen kysymys: Käsittääkseni ainakin joskus aikanaan vl:en piireistä on erotettu porukkaa jonkun synnin takia, jota ihminen ei ole suostunut myöntämään synniksi. Ilmeisesti tähän samaan Raamatun kohtaan vedoten? Miten tänä päivänä teillä käytännössä kohdellaan tällaista ns. " julkisyntistä" ?

Ihan hyvä kysymys, koska selkeästi minun ja vadelman kirjoitukset menevät tässä vähän ristiin.



Sanon nyt ihan suoraan, miten asia on. Jotkut saarnaajat kyllä saarnaavat koruista näin jyrkästi kun vadelma kirjoitti. Mutta vähemmistö - ehdottomasti vähemmistö. Koska ei ole kerta kaikkiaan oikein sanoa, että jos jollakin on kaulakoru, hänelle vain sen takia maailma on tärkeämpi kuin Jumala. Juuri tällaiset asiat ovat niitä, joita tarkoitin tuolla kun puhuin siitä, jos saarnaaja ja sanoo jotakin mistä ollaan eri mieltä. Meillä siis EI luokitella ihmisen uskoa sen mukaan, onko hänellä kaulakoru vai ei. Ihminen, joka on tosi laitettu ja meikattu ja käherretty ja täynnä koruja, voi hyvinkin sydämessään omistaa uskon, kun välttämättä oikein hurskaan näköinen ei.



Koruja ei kuitenkaan mitenkään suositella, eikä muutakaan turhamaisuutta. Etteivät ne veisi meitä kauemmas Jumalasta. Jokainen miettii asian omalle kohdalleen. Saarnaajat ovat kuin vanhempia, jotka varjelevat lastaan joutumasta onnettomuuteen. Asiaa voisi verrata lapseen, joka kulkee autotien reunaa ja vanhempi hätäilee koko ajan vieressä ja on heti varoittamassa jos lapsen yksikään askel menee autotien puolelle. Tässäkin saarnaajat saattavat olla jopa liian kärkkäitä varoittamaan asioista.

että noin meillä yleensä asiasta saarnataan kuten vadelman viestistä tuli ilmi, eli " emmehän halua koreilla ja laittaa itseämme tälle maailmalle" . Ja sehän on ihan Raamatun mukaista saarnaa. Mutta jos joku sanoo (oli hän kuka tahansa) että " Jos ihminen laittaa kaulakorun kaulaansa, hänen sydämessään maailma on jo tärkeämpi kuin Jumala" , niin se on väärin! Tosin itse en ole kuullut kenenkään saarnaajan näin sanovan, en koskaan.

meikämami:

Vielä tästä aiheesta tuli mieleen tällanen kysymys: Käsittääkseni ainakin joskus aikanaan vl:en piireistä on erotettu porukkaa jonkun synnin takia, jota ihminen ei ole suostunut myöntämään synniksi. Ilmeisesti tähän samaan Raamatun kohtaan vedoten? Miten tänä päivänä teillä käytännössä kohdellaan tällaista ns. " julkisyntistä" ?

Se " julkisyntisen" kohteleminen...no, käytännössä varmaan menee niin, ettei pidetä uskovaisena, eli ei tervehditä niin kuin uskovaista tervehditään. Mutta ihmisenä rakastetaan kuten ennenkin, ei siis mitenkään hyljeksitä tai kartella tai muuten kohdella tylysti. Enemmänkin rakkaudella lähestytään. Näin sen ainakin pitäisi mennä, ja näin kehoitetaan toimimaan. Itseasiassa en ole tainnut itse törmätä tilanteeseen että sellainen " julkisyntinen" pitäisi edelleen itseään vl:nä, ts. että muiden pitäisi se tehdä selväksi että nyt ei taideta enää uskoa samoin...

ksii:

meikämami:

Vielä tästä aiheesta tuli mieleen tällanen kysymys: Käsittääkseni ainakin joskus aikanaan vl:en piireistä on erotettu porukkaa jonkun synnin takia, jota ihminen ei ole suostunut myöntämään synniksi. Ilmeisesti tähän samaan Raamatun kohtaan vedoten? Miten tänä päivänä teillä käytännössä kohdellaan tällaista ns. " julkisyntistä" ?

Se " julkisyntisen" kohteleminen...no, käytännössä varmaan menee niin, ettei pidetä uskovaisena, eli ei tervehditä niin kuin uskovaista tervehditään. Mutta ihmisenä rakastetaan kuten ennenkin, ei siis mitenkään hyljeksitä tai kartella tai muuten kohdella tylysti. Enemmänkin rakkaudella lähestytään. Näin sen ainakin pitäisi mennä, ja näin kehoitetaan toimimaan. Itseasiassa en ole tainnut itse törmätä tilanteeseen että sellainen " julkisyntinen" pitäisi edelleen itseään vl:nä, ts. että muiden pitäisi se tehdä selväksi että nyt ei taideta enää uskoa samoin...

Tuli mieleen, että tällainen on kyllä vähän ristiriidassa sen Raamatun kohdan kanssa, jossa kehotetaan tervehtimään Jumalan rauhan tervehdyksellä jokaista taloa - oli täällä sitten uskovaisia tai epäuskoisia. Jos ihminen ei halua tätä rauhan tervehdystä ottaa vastaan, se palautuu toivottajalleen. Yritän löytää tän kohdan Raamatusta, vaikka en kyllä yhtään muista missä se oli. Jossain Paavali n kirjeessä kaiketi.

Vielä sen verran kysyisin, että minkä tyyppisissä asioissa tätä Kristuksen kirkkolakia sovelletaan? Esim. ehkäisyä pidetään seurakunnassanne ehdottomasti syntinä. Jos joku tunnustaisi käyttävänsä ehkäisyä eikä myöntäisi asiaa synniksi, kohdeltaisiinko häntä epäuskoisena? Tai jos joku hankkii television kotiinsa?

näinhän se käytännössä menee!

Se neuvo tuli vaan vastaan joissakin noista apostolien kirjeistä, kun tässä on tullut nyt viimeaikoina selattua niitä.

ksii:

Raamatussahan käsketään toimia sen mukaan. Eli jos huomaatte että joku tekee syntiä, käsketään nuhdella ensin kahdenkesken, ja jos tämä ei auta, sitten muutaman uskovaisen kanssa, ja jos tämäkään ei auta, sitten kehoitetaan viemään asia seurakunnan eteen. Ja jos ihminen ei vieläkään halua luopua syntielämästä, käsketään pitää häntä epäuskoisena.

kiitollinen siitä minkälaisessa seurakunnassa saan elää.



Vaikka koruasia tuli selväksi, niin vielä sanon sen, että kirjoitin sen minkä raamatun valossa ymmärsin enkä sitä missä asiassa itse olisin onnistunut.

Ja palmikoista vielä, että se oli kaiketi sen ajan tyyli koristella hiuksia, kun ei ehkä ollut värejä ym. tärkeintähän oli se sydämen ajatus, ett ä haluan jotenkin kaunistua ja laittaa itseäni. Nykyaikana on eri tapoja laitaa tukka viimesen päälle ja ehkä toi letitys taitaa olla sieltä vähemmän muodikkaasta päästä, mutta kuten sanoin taitaa siinäkin olla tärkeintä se mieli se mieli...



Jumalan sana kuuluu ennen kaikkea syntisille ja pakanoille ja rakkaudella heitä halutaan pitää seuroissa ja tervehtiä ym. sillä emmehän me ns. uskovaiset tiedä mitä heidän sisimmissään liikkuu. Jos emme tervehdi niin kuinka kauan tällainen ihminen haluaa seuroissa käydä. Ja sitä paitsi me kaikki olemme syntisiä, Jumalan edessä kaikki ovat aivan yhtä syntisiä. Kuitenkin uskon kautta meidät pestään pois synnistä ja armosta osallisina saamme uskoa itsemme taivaskelpoiseksi. Ja siitä voimasta haluamme laittaa pois sitä mikä meihin tarttuu ja matkamme hitaaksi tekee eli kaikkea syntiä. Joka päivä ja joka hetki on taistelua syntiä vastaan emmekä koskaan saa tuntea itseäämme kokonaan täydelliseksi. Ainakaan itse en koskaan koe, että nyt olen tarpeeksi hyvä, niin hyvä että voisin täätä ja tästä asiasta ystävääni nuhdella ja pitää häntä pakanana ja publikaanina....

(Tottakai voin varoittaa synnistä, mutta en pitää ketään epäuskoisena)



Jotenkin minulle on muodostunut se käsitys että vanhoilliset panevat kuitenkin aika paljon arvoa tekojen päälle ja tietyssä muotissa pitäisi olla, että pidetään uskovaisena.



Vielä haluaisin tietää miten teillä ymmärretään rippi ja syntien anteeksisaaminen. Täytyykö odottaa seuraaviin seuroihin tai mennä ystävän luo ennen kuin saa synnit anteeksi. Onko rippi tärkeä??



Ja vielä kommentoin sitä, kun jotkut ajattelevat minu ja meikämamin olevan eri mieltä eri asioista niin minä ajattelen, että tärkeintä on että olemme uskon perusasioista samaa mieltä. Seurakunnassa ei ole yhtään sääntöä, että näin täytyy tehdä ja näin ei saa tehdä. Synti saarnataan synniksi mikä raamatun perusteella on syntiä. Lisäksi on tietysti suosituksia, jotka voivat eri saarnaajilla olla erilaisilla samoin kuin eri paikkakunnilla ja eri aikakausina. Meikämami jo vertasikin jo tuolla luonnollisella tien kulkemisella niiin voisin jatkaa, että inhimillisinä ihmisinä toinen tarvitsee tiukemman ohjeet kuin toinen. Jollekin taivaan tiellä vaeltaminen on vaikeampaa toiselle hiukan helpompaa.



Nyt on lopetettava, lapset tarvii ruokaa..

meikämami:

ksii:

meikämami:

Vielä tästä aiheesta tuli mieleen tällanen kysymys: Käsittääkseni ainakin joskus aikanaan vl:en piireistä on erotettu porukkaa jonkun synnin takia, jota ihminen ei ole suostunut myöntämään synniksi. Ilmeisesti tähän samaan Raamatun kohtaan vedoten? Miten tänä päivänä teillä käytännössä kohdellaan tällaista ns. " julkisyntistä" ?

Se " julkisyntisen" kohteleminen...no, käytännössä varmaan menee niin, ettei pidetä uskovaisena, eli ei tervehditä niin kuin uskovaista tervehditään. Mutta ihmisenä rakastetaan kuten ennenkin, ei siis mitenkään hyljeksitä tai kartella tai muuten kohdella tylysti. Enemmänkin rakkaudella lähestytään. Näin sen ainakin pitäisi mennä, ja näin kehoitetaan toimimaan. Itseasiassa en ole tainnut itse törmätä tilanteeseen että sellainen " julkisyntinen" pitäisi edelleen itseään vl:nä, ts. että muiden pitäisi se tehdä selväksi että nyt ei taideta enää uskoa samoin...

Tuli mieleen, että tällainen on kyllä vähän ristiriidassa sen Raamatun kohdan kanssa, jossa kehotetaan tervehtimään Jumalan rauhan tervehdyksellä jokaista taloa - oli täällä sitten uskovaisia tai epäuskoisia. Jos ihminen ei halua tätä rauhan tervehdystä ottaa vastaan, se palautuu toivottajalleen. Yritän löytää tän kohdan Raamatusta, vaikka en kyllä yhtään muista missä se oli. Jossain Paavali n kirjeessä kaiketi.

Vielä sen verran kysyisin, että minkä tyyppisissä asioissa tätä Kristuksen kirkkolakia sovelletaan? Esim. ehkäisyä pidetään seurakunnassanne ehdottomasti syntinä. Jos joku tunnustaisi käyttävänsä ehkäisyä eikä myöntäisi asiaa synniksi, kohdeltaisiinko häntä epäuskoisena? Tai jos joku hankkii television kotiinsa?

No, jos ajatellaan vaikka tilanne, että joku aviopari olis ruvennu hyväksyyn ehkäisyn ja siis alkanut kayttämään sitä. Kyllä varmasti läheiset puhuis siitä asiasta hänelle(siis ei tietenkään heti ajatella, että ne ei oo enää uskovaisia). Mutta, jos hän ei sitä ymmärrä sittenkään synniksi, niin mahdollisesti esim. haetaan avuksi puhujia tms. Harvoin asiat, siis mun käsityksen mukaan tosi harvoin, menee koko seurakunnan tietoon. Juuri niin kuin ksii sanoi, yleensä ne sitten karsiutuu itsestään joukosta, kieltävät itse uskonsa mutta varmasti tulee niitäkin tilanteita, että toiset uskovaiset toteavat, että hän ei usko enää samanlailla. Ja tottakai, jos kerran haluavat, he saavat osallistua sen jälkeenkin rauhanyhdistyksen toimintaan, tulla seuroihin ja niin edelleen, mutta harvemmin niin taitaa käydä. Yleensä sen jälkeen ei enää kiinnosta tulla seuroihin.

Tuokaan televisioasia ei ole niin yksselitteinen. Jos joku hankkii sen, hän on tottelematon seurakunnan neuvoille. Tavallaan siinä hän on mennyt jo vikaan, kun on ollut tottelematon. Itse tiedän joitakin, joilla on televisio, niin kyllä sen huomaa, että sieltä tarttuu tämän maailman arvoja ja ajattelutapoja, jotka ovat uskovaiselle vieraita ja usein tällaiselle ihmiselle tuleekin sitten kaikki muu tärkeämmäksi kuin usko. Eli kyllä televisiokin on yksi asia, josta voidaan alkaa " puhuttelemaan" jotta ihminen ymmärtäis sen vaarat ja ymmärtäis, että on parempi kun sitä ei oo ollenkaan.

Eihän tuo koruasia niin vakava ja suuri asia oo mutta lähinnä tarkoitin nuilla julkisyntisillä esim. avoliitossa eläviä. Siis ne elää synnissä, jonka Raamattukin osoittaa selvästi synniksi ja sitä ei voi väittää edes tulkinnanvaraiseksi jutuksi. Kyllä vl:ssakin on eronneita ja uudelleen naimisiin menneitäkin mutta kai ne sitten on asioistaan parannuksen tehneet.

kysyisin, että olisiko siinä suurin ero esikoisten ja vanhoillisten välillä? Luulen, että on. Meidän seurakunnassa ei voida hyväksyä sitä että ihmisiä painostetaan toimimaan ja elämään tietyllä tavalla. Koska kyllä tuo on painostamista jos ei voida enää tervehtiä ja kohdella kuin muita uskovia. Kukaan ei ole toista parempi ja kuten vadelma sanoi, emme voi tietää mitä toisen sydämessä liikkuu. Uskon hedelmät ja pyhitystie tulee kulkea aina ennen uskoa. Teot seuraavat automaattisesti uskoon tullutta ihmistä, ne ovat Jumalalta tulleita eikä niitä voi kukaan toiselta vaatia.



Tietenkään ketään ei kiinnosta tulla seuroihin jos siellä katsotaan nenänvartta pitkin eikä tervehditä, sehän on selvä. Minusta tällaisella käytökselle ajetaan ihminen pois seuraunnasta ja Jumalan sanan kuulosta. Ja se ei kyllä ole Raamatun mukaista toimintaa.



Toivottavasti en loukannut ketään vaikka mielipiteeni olikin aika suora.

v@delma:

Jumalan sana kuuluu ennen kaikkea syntisille ja pakanoille ja rakkaudella heitä halutaan pitää seuroissa ja tervehtiä ym. sillä emmehän me ns. uskovaiset tiedä mitä heidän sisimmissään liikkuu. Jos emme tervehdi niin kuinka kauan tällainen ihminen haluaa seuroissa käydä. Ja sitä paitsi me kaikki olemme syntisiä, Jumalan edessä kaikki ovat aivan yhtä syntisiä. Kuitenkin uskon kautta meidät pestään pois synnistä ja armosta osallisina saamme uskoa itsemme taivaskelpoiseksi. Ja siitä voimasta haluamme laittaa pois sitä mikä meihin tarttuu ja matkamme hitaaksi tekee eli kaikkea syntiä. Joka päivä ja joka hetki on taistelua syntiä vastaan emmekä koskaan saa tuntea itseäämme kokonaan täydelliseksi. Ainakaan itse en koskaan koe, että nyt olen tarpeeksi hyvä, niin hyvä että voisin täätä ja tästä asiasta ystävääni nuhdella ja pitää häntä pakanana ja publikaanina....

(Tottakai voin varoittaa synnistä, mutta en pitää ketään epäuskoisena)

Jotenkin minulle on muodostunut se käsitys että vanhoilliset panevat kuitenkin aika paljon arvoa tekojen päälle ja tietyssä muotissa pitäisi olla, että pidetään uskovaisena.

Vielä haluaisin tietää miten teillä ymmärretään rippi ja syntien anteeksisaaminen. Täytyykö odottaa seuraaviin seuroihin tai mennä ystävän luo ennen kuin saa synnit anteeksi. Onko rippi tärkeä??

Kyllä sitä kuule syntiä tulee tehtyä silti joka päivä ja joka hetki oikein roppakaupalla, ajatuksin, sanoin ja teoin, (vaikka ei käytetäkään ehkäisyä). :)

Me ajatellaan niin, että ihmisen teot kertovat jotain hänen uskonelämästään ja sisimmästään. Tämäkin asia on täällä jo muistaakseni käsitelty, eli ne elävää uskoa seuraavat hedelmät. Ja se ei tarkoita sitä, että me ei oltais syntisiä. Syntiin lankeaminen ja synnin luvallisuus ovat kaksi eri asiaa.

Ripistä: Rippi on todella tärkeä. Siitä saa voimaa taas jatkaa matkaa ja taistelua syntiä vastaan. Jokainen uskovainen, pieni lapsikin, voi antaa synnit anteeksi. Eli annetaan muuallakin kuin seuroissa mutta siihen tarvitaan AINA toinen uskovainen ihminen. Ja synnit annetaan anteeksi niin usein kuin toinen tulee ja katuu, niinhän se sanotaan Raamatussakin. Vaikka 70x7 päivässä. Tämä ei tarkoita sitä, että voi tehdä syntiä ja ajatella, että saahan sen sitten anteeksi. Se nimenomaan on tärkeää, että katuu ja ymmärtää tehneensä väärin. Ripissä taas on se, että ei sitä tarvi alkaa syntilistaa luettelemaan, että kun on tullut tehtyä tällaista ja tällaista jne. vaan ne saa vain yksinkertaisesti IHAN KAIKKI kerralla uskoa anteeksi. Jos joku asia erityisesti vaivaa, niin sitä voi sitten pyytää anteeksi aivan erikseen joltain yksittäiseltä uskovaiselta. Sen tosin saa uskoa yleisestäkin saarnasta mutta tämä vain siksi, että jos ei jaksa yleisestä saarnasta sitä uskoa anteeksi, niin kannattaa pyytää erikseen, ettei jää tunnolle vaivaamaan ja tekemään ja vaikeuttamaan matkaa.