Miten esikoislestadiolaiset suhtautuvat...

Ripistä: Rippi on todella tärkeä. Siitä saa voimaa taas jatkaa matkaa ja taistelua syntiä vastaan. Jokainen uskovainen, pieni lapsikin, voi antaa synnit anteeksi. Eli annetaan muuallakin kuin seuroissa mutta siihen tarvitaan AINA toinen uskovainen ihminen. Ja synnit annetaan anteeksi niin usein kuin toinen tulee ja katuu, niinhän se sanotaan Raamatussakin. Vaikka 70x7 päivässä. Tämä ei tarkoita sitä, että voi tehdä syntiä ja ajatella, että saahan sen sitten anteeksi. Se nimenomaan on tärkeää, että katuu ja ymmärtää tehneensä väärin. Ripissä taas on se, että ei sitä tarvi alkaa syntilistaa luettelemaan, että kun on tullut tehtyä tällaista ja tällaista jne. vaan ne saa vain yksinkertaisesti IHAN KAIKKI kerralla uskoa anteeksi. Jos joku asia erityisesti vaivaa, niin sitä voi sitten pyytää anteeksi aivan erikseen joltain yksittäiseltä uskovaiselta. Sen tosin saa uskoa yleisestäkin saarnasta mutta tämä vain siksi, että jos ei jaksa yleisestä saarnasta sitä uskoa anteeksi, niin kannattaa pyytää erikseen, ettei jää tunnolle vaivaamaan ja tekemään ja vaikeuttamaan matkaa.



Jos uskova on joutunut tekosyntiin, sanotaanko nyt vaikka huoruuteen, voiko hän uskova syntiään anteeksi ilman että kertoo siitä kenellekään?

[/quote]

meikämami:

kysyisin, että olisiko siinä suurin ero esikoisten ja vanhoillisten välillä? Luulen, että on. Meidän seurakunnassa ei voida hyväksyä sitä että ihmisiä painostetaan toimimaan ja elämään tietyllä tavalla. Koska kyllä tuo on painostamista jos ei voida enää tervehtiä ja kohdella kuin muita uskovia. Kukaan ei ole toista parempi ja kuten vadelma sanoi, emme voi tietää mitä toisen sydämessä liikkuu. Uskon hedelmät ja pyhitystie tulee kulkea aina ennen uskoa. Teot seuraavat automaattisesti uskoon tullutta ihmistä, ne ovat Jumalalta tulleita eikä niitä voi kukaan toiselta vaatia.

Eli korjattuna: Uskon hedelmät ja pyhitystie tulee kulkea aina uskon JÄLKEEN, ei uskon edellä kuten kirjoitin viestissäni.

meikämami:

Jos uskova on joutunut tekosyntiin, sanotaanko nyt vaikka huoruuteen, voiko hän uskova syntiään anteeksi ilman että kertoo siitä kenellekään?

Sellanen tietty tekosynti, joka vaivaa omaatuntoa, tulee tunnustaa rippi-isälle, jolta saa synninpäästön.

Sen verran tarkentaisin vielä, että toki me teemme koko ajan syntiä ajatuksin, sanoin ja teoin eikä kaikkea tarvi olla kokoajan pyytelemässä anteeksi joltain. Vain sellaiset asiat jotka painaa omaatuntoa.

meikämami:

kysyisin, että olisiko siinä suurin ero esikoisten ja vanhoillisten välillä? Luulen, että on. Meidän seurakunnassa ei voida hyväksyä sitä että ihmisiä painostetaan toimimaan ja elämään tietyllä tavalla.

Minäkin luulen että tuo on ainakin yksi suurimpia eroja. haluaisin huomauttaa, että tuo Kristuksen kirkkolaki ei suinkaan ole vl:ien keksintöä, vaan se on ihan suoraan Raamatusta. Raamatussa kehoitetaan toimimaan noin. Ja eikö uskovaiset halua elää Raamatun ohjeiden mukaan?

Kukaan ei todellakaan ole toista parempi, mutta jos ihminen elää tietentahtoen syntiä tehden, ei muut uskovaiset voi suhtautua siihen niin, että no ei se mitään. Se on hempeyden synti.

Toivottavasti en loukannut ketään vaikka mielipiteeni olikin aika suora.

No et. Sun kanssa on kiva keskustella kun sä osaat tehdä sen niin, ettei sun tarvi osoitella vl:ien vikoja ja kauhistella...vaikka mielessäsi niin tekisitkin ;)

meikämami:

" kysyisin, että olisiko siinä suurin ero esikoisten ja vanhoillisten välillä? Luulen, että on. Meidän seurakunnassa ei voida hyväksyä sitä että ihmisiä painostetaan toimimaan ja elämään tietyllä tavalla. Koska kyllä tuo on painostamista jos ei voida enää tervehtiä ja kohdella kuin muita uskovia. Kukaan ei ole toista parempi ja kuten vadelma sanoi, emme voi tietää mitä toisen sydämessä liikkuu. Uskon hedelmät ja pyhitystie tulee kulkea aina ennen uskoa. Teot seuraavat automaattisesti uskoon tullutta ihmistä, ne ovat Jumalalta tulleita eikä niitä voi kukaan toiselta vaatia."

Ilmeisesti tämä on yksi suurimmista eroista ja meille erittäin merkittäväkin ero. Tämä on juuri se mikä on muitten näköjään mahdotonta ymmärtää. Tämä ei silti tarkoita sitä, että meillä olis hyviä ja huonoja uskovaisia. Jokaisen vaellus on huonosti onnistunut, synti on tarttunut, omalta puolelta ei ole mitään kerskaamista. Ei siinä aleta mittaamaan synnin määrää, kuka on tehnyt eniten ja kuka vähiten. Joku voi kerta toisensa jälkeen langeta samaan syntiin (vaikka ehkäisyyn joka kuukausi, aina uudelleen ja uudelleen) mutta jos hän katuu niin hän saa sen ilman muuta anteeksi, eikä sitä sitten enää sen jälkeen muistella, eikä toisille kerrota. Se on rippisalaisuus.

Miten uskon hedelmät voi tulla ennen uskoa?

Totta kai me kohdellaan epäuskoisiakin ystävällisesti, kunnioittaen ja arvostaen mutta ei me voida pitää niitä uskovaisina, koska ne ei usko niinkuin me. Ei katsota pitkin nenänvartta(sitäkö se heti tarkoittaa, jos ei kohdella kuten uskovaisia). Siinä on se ero ja sille me ei voida mitään, jos joku ei sen takia halua tulla meidän seuroihin, että me ei häntä pidetä uskovaisena. Hän ei usko niin kuin me ja se on sillä siisti. Pitäiskö sitä asiaa sitten jotenkin ihmisten mieliksi kaunistella?

Jos joku epäuskoinen tulee seuroihin, niin tottakai tervehditään niinkuin muitakin, mutta sanotaan esim. terve tai moi! Ja jutellaan siinä missä muidenkin kanssa ja voidaan jopa toivottaa lämpimästi tervetulleeksi.

Minä ajattelen niin, että vaikka me joudutaan kärsimään täällä maailmassa, esim. joku suuren lapsimäärän takia(??? ehkä) niin Raamatussahan sanotaan, että maailmassa pitää teillä oleman tuska ja ahdistus. Ei meille ole luvattukaan helppoa tietä, eikä ole luvattu että asiat menevät meidän mielen mukaan. Meitä on vaan kehotettu luottamaan Jumalan hyvään ja viisaaseen johdatukseen, vaikka se tuntuis meille epäsopivalta ja itse tahtois, että asiat menevät toisin. Silti meitä neuvotaan luottamaan, että Jumala tietää nämä asiat paljon paremmin ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että vaikka elämä kuinka tuntuis umpikujalta, niin ihmeellisesti Jumala avaa tien taas eteenpäin. Eikä se mennyt niinkuin minä halusin mutta meni paremmin. Esim.tuo lapsiasia. Joku äiti tuskailee, että kun niitä meille niin paljon annetaan, niin kuitenkin myöhemmin voi todeta, että oli hyvä, että nämä asiat meni näin ja voimia annettiin. Ja joillakin voi tuntua olevan voimat lopussa mutta vastoinkäymiset kuuluu elämään ja silloinkin pitäis yrittää jaksaa luottaa Jumalaan. Tämän kirjoitin siksi, että yritin selventää, miksi meillä " yritetään saada kaikkia mahtumaan samaan muottiin" . Vaikka tosiasiahan on se, että Jumalalla on meille jokaiselle oma muottinsa, jonka me uskotaan olevan meille jokaiselle juuri se sopivin ja paras muotti. Siis ei elämän ole tarkoitettukaan olla helppoa!

" Tietenkään ketään ei kiinnosta tulla seuroihin jos siellä katsotaan nenänvartta pitkin eikä tervehditä, sehän on selvä. Minusta tällaisella käytökselle ajetaan ihminen pois seuraunnasta ja Jumalan sanan kuulosta. Ja se ei kyllä ole Raamatun mukaista toimintaa."

" Toivottavasti en loukannut ketään vaikka mielipiteeni olikin aika suora."

jossa esikoisten ja vanhoillisten opit eroavat toisistaan. Meillä nimittäin opetetaan, kaikki synnit - myös tekosynnit - saamme uskoa anteeksi annetuiksi ihan vapaasti, koska nimenomaan tekosynnit on Kristus ristillä sovittanut. Mutta jos jokin synti tai asia vaivaa niin paljon, että se tulee uskon esteeksi, eli vaikeuttaa uskomista, on suuri lahja kun saamme avata sydämemme jollekin uskonystävälle ja saamme kuulla evankeliumin.



Eli ensin pitää uskoa, sitten vasta tehdä rippiä jos niin haluaa. Mutta rippi ei ole mikään teko, jota ilman ei voi saada syntejä anteeksi. Jos saisimme syntimme anteeksi sillä, että kertoisimme ne jollekin, niin mihin Kristusta tarvitsisimme?



Jos lähtisimme sille linjalle ettemme voi uskoa ennen ripin tekemistä, meidän olisi tehtävä rippiä kaikesta, koska Jumalan silmissä kaikki synti on yhtä pahaa. Eli jos ajattelen lähimmäisestäni pahasti (ja kuinka usein niin teenkään!), se on Jumalan silmissä yhtä suuri synti kuin murha. Ei ole pieniä ja suuria syntejä Jumalan edessä.



Elikkäs näin mä olen tän asian ymmärtänyt ja näin meillä on tästä saarnattu.

Vaan siitä kun ne uskoo anteeksi annetuiksi. Raamatussa kerrotaan kuinka Jeesus antoi opetuslapsille Taivaan valtakunnan avaimet(kenelle te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat taivaassa anteeksi annetut jne)



Kuten jo aiemmin sanoin, ei kaikkea tarvi olla koko ajan anteeksi pyytelemässä, vain niitä jotka siellä omaatuntoa painavat, eli niitä, jotka tulevat uskon esteeksi kuten meikämamikin selitti.

ksii:

meikämami:

kysyisin, että olisiko siinä suurin ero esikoisten ja vanhoillisten välillä? Luulen, että on. Meidän seurakunnassa ei voida hyväksyä sitä että ihmisiä painostetaan toimimaan ja elämään tietyllä tavalla.

Minäkin luulen että tuo on ainakin yksi suurimpia eroja. haluaisin huomauttaa, että tuo Kristuksen kirkkolaki ei suinkaan ole vl:ien keksintöä, vaan se on ihan suoraan Raamatusta. Raamatussa kehoitetaan toimimaan noin. Ja eikö uskovaiset halua elää Raamatun ohjeiden mukaan?

Kukaan ei todellakaan ole toista parempi, mutta jos ihminen elää tietentahtoen syntiä tehden, ei muut uskovaiset voi suhtautua siihen niin, että no ei se mitään. Se on hempeyden synti.

Toivottavasti en loukannut ketään vaikka mielipiteeni olikin aika suora.

No et. Sun kanssa on kiva keskustella kun sä osaat tehdä sen niin, ettei sun tarvi osoitella vl:ien vikoja ja kauhistella...vaikka mielessäsi niin tekisitkin ;)

Niin, Kristuksen kirkkolaki ei ole vl:ien keksintöä, sitä en ole yrittänytkään väittää. Ehkäpä vl:illä on vain hiukan erilainen tapa tulkita tuota kohtaa kuin esim. meillä esikoisilla. Tuo, miten pakanaa ja publikaania tulee kohdella, on tulkinnanvarainen juttu. Seurakunnassamma ei ole koettu sitä niin, että tällaista ihmistä ei saisi tervehtiä ja kohdella kuten uskoviakin. Eikä Raamattukaan mielestäni tällaiseen kehota missään kohdassa.

Kiitos viimeisestä kommentistasi! :) Myös sinun kanssasi on kiva keskustella kun pysyt aina asiallisella linjalla ja olet sitä paitsi selvästi aika sivistynyt ihminen. Sen näkee tyylistä. Bambinolla on myös mielestäni asiallisia kommentteja.

ksii:

meikämami:

Jos uskova on joutunut tekosyntiin, sanotaanko nyt vaikka huoruuteen, voiko hän uskova syntiään anteeksi ilman että kertoo siitä kenellekään?

Sellanen tietty tekosynti, joka vaivaa omaatuntoa, tulee tunnustaa rippi-isälle, jolta saa synninpäästön.

Sen verran tarkentaisin vielä, että toki me teemme koko ajan syntiä ajatuksin, sanoin ja teoin eikä kaikkea tarvi olla kokoajan pyytelemässä anteeksi joltain. Vain sellaiset asiat jotka painaa omaatuntoa.

mulla oli tästä kyllä sellainen käsitys, että kaiken kyllä saa uskoa yleisestä saarnastakin mutta jos joku nimellinen asia jää vaivaamaan niin se kannattaa erikseen sitten pyytää, ettei se enää vaivaa. Synnit on kyllä annettu jo etulahjana anteeksi, eli se tarkoittaa sitä, että vaikka sinä kuolet jokin nimellinenkin synti tunnolla, niin se ei vie sinua kadotukseen.

Ksii, miksi siis seuroissa saarnataan kaikki synnit anteeksi, jos se ei tarkoitakaan kaikkia syntejä????

Toistan vielä että tuo lauseeni " uskon hedelmät kulkevat ennen uskoa" oli siis kirjoitusvirhe ;) Ei varmaan pitäisi kirjoittaa niin nopeasti (mutta minkäs teet kun sormet kulkevat näppäimistöllä niin nopeasti...;)



Puhuit tuosta että kristityllä on maailmassa tuska ja ahdistus. Minä taas ajattelen sen niin, että kristityn elämä on ihan tarpeeksi vaikeaa ilmankin että itse sitä alkaa entisestään vaikeuttamaan. Ainakin itse olen saanut kokea kovia ahdistuksia uskonelämässäni epäilysten ja kiusausten takia sekä myöskin maallisia vaikeuksia.



Mutta ei minusta ole yhtään väärin, jos joku ajattelee että ottaa kaikki vaikeudet vastaan mitä on tulossa, eikä tee mitään niiden estämiseksi. Jos tämä ei mene uskon edelle ja todella haluaa näin ajatella, niin mikäs siinä sitten :)

Ja samat sanat sinulle!

Olen halunnutkin visusti pysyä asialinjalla, koska väittely ei hyödytä mitään ja niinkuin sanoin, minua vaan sattuu nyt kiinnostamaan nämä ajattelutapojen erot.



Syntien anteeksi antamisen tarkoitus on vapauttaa uskovaisen omatunto sitä vaivaavista asioista, koska usko säilyy vain puhtaassa omassatunnossa. Se on armoetu, jonka kautta saa kipeän omantunnon tilalle omantunnon rauhan ja matkanteko helpottuu ja keventyy. Eli se ei ole sillä tavalla teko, josta jotenkin ansioituis, vaan nimenomaan armoetu.

Mulle taas näin eläminen ei tarkoita, että ottaisin kaikki mahdolliset vaikeudet. Ennemminkin ajattelen, että varjellun monelta vaikeudelta.

Olet oikeassa, kyllä kaikki synnit saa uskoa anteeksi yleisestä saarnastakin.

bambino06:

mulla oli tästä kyllä sellainen käsitys, että kaiken kyllä saa uskoa yleisestä saarnastakin mutta jos joku nimellinen asia jää vaivaamaan niin se kannattaa erikseen sitten pyytää, ettei se enää vaivaa. Synnit on kyllä annettu jo etulahjana anteeksi, eli se tarkoittaa sitä, että vaikka sinä kuolet jokin nimellinenkin synti tunnolla, niin se ei vie sinua kadotukseen.

Ksii, miksi siis seuroissa saarnataan kaikki synnit anteeksi, jos se ei tarkoitakaan kaikkia syntejä????

meikämami:

Vielä sen verran kysyisin, että minkä tyyppisissä asioissa tätä Kristuksen kirkkolakia sovelletaan?

Isoissa asioissa. Ei missään tapakulttuuriin liittyvissä, kuten esim jos joku hankkii tv:n kotiinsa tai meikkaa tms. Koska nuo asiat eivät ole syntiä sinänsä, vaan tapoja, joita noudatamme uskonelämämme suojelemiseksi.

Eikä asia ole niin yksiselitteinen, että se liittyisi pelkästään tekoihin. Se mieli on kuitenkin tärkein, että millä mielellä asiaan suhtautuu.

Esimerkkinä voisin kertoa hyvän ystäväni, joka muutti avoliittoon epäuskoisen miehen kanssa eikä nähnyt siinä mitään väärää. Se oli kyllä sellainen teko ettei häntä sen jälkeen voinut pitää samalla tavalla uskovana. Ja tässäkin oli tärkein se, miten hän itse asiaan suhtautui. Ei mun kuitenkaan tarttenut ystävääni alkaa mitenkään huonosti kohdella tai kartella tai muuta, yhtä rakas ystävä hän on minulle kuin ennenkin eikä tämä ystävyyttä haittaa mitenkään.

ksii:

meikämami:

Vielä sen verran kysyisin, että minkä tyyppisissä asioissa tätä Kristuksen kirkkolakia sovelletaan?

Isoissa asioissa. Ei missään tapakulttuuriin liittyvissä, kuten esim jos joku hankkii tv:n kotiinsa tai meikkaa tms. Koska nuo asiat eivät ole syntiä sinänsä, vaan tapoja, joita noudatamme uskonelämämme suojelemiseksi.

Eikä asia ole niin yksiselitteinen, että se liittyisi pelkästään tekoihin. Se mieli on kuitenkin tärkein, että millä mielellä asiaan suhtautuu.

että sovelsitko myös tämän ystäväsi kohdalla tätä Kristuksen kirkkolakia, eli keskustelit hänen kanssaan ensin kahden, sitten muutaman uskovan kanssa ja sitten koko seurakunnan kanssa? Miten hän asiaan suhtautui?

meikämami:

että sovelsitko myös tämän ystäväsi kohdalla tätä Kristuksen kirkkolakia, eli keskustelit hänen kanssaan ensin kahden, sitten muutaman uskovan kanssa ja sitten koko seurakunnan kanssa? Miten hän asiaan suhtautui?

Ei tarvinut. Käytännössä kyllä jokainen vl tietää että jos alkaa julkisesti etlämään synnissä, esim avoliitossa, ei kukan vl sen jälkeen pidä enää samalla tavalla uskovaisena. Joten se valinta tehdään jo siinä vaiheessa kun mietitään tuollaista ratkaisua.

Ystävälläni oli kyllä kaikenlaisia muitakin juttuja, pitkältä ajalta, joista kyllä juteltiin, kahdestaan ja muutaman henkilön kanssa. Mulle oli kyllä ihan selvää jo aika kauan ettei me enää samalla tavalla uskota, ja siksi oli tavallaan helpotuskin kun ystävä itse päätyi tuohon ratkaisuun ettei enää kutsu itseään vl:ksi. Ystäväni kyllä uskoo omalla tavallaan, ja on nyt hyvin tasapainoisen ja onnellisen oloinen. Kunnoitamme toistemme elämänkatsomusta ja siksi on helpompikin olla nykyään tekemisissä kun ei tarvi väkisin yrittää vääntää meille samanlaista uskoa.

ksii:

meikämami:

että sovelsitko myös tämän ystäväsi kohdalla tätä Kristuksen kirkkolakia, eli keskustelit hänen kanssaan ensin kahden, sitten muutaman uskovan kanssa ja sitten koko seurakunnan kanssa? Miten hän asiaan suhtautui?

Ei tarvinut. Käytännössä kyllä jokainen vl tietää että jos alkaa julkisesti etlämään synnissä, esim avoliitossa, ei kukan vl sen jälkeen pidä enää samalla tavalla uskovaisena. Joten se valinta tehdään jo siinä vaiheessa kun mietitään tuollaista ratkaisua.

että Kristuksen kirkkolaki ei minun näkemykseni mukaan noudateta teillä Raamatun mukaisesti. Teoriassa kyllä, mutta käytännössä ei. En väitä tällä, että oma seurakuntani olisi paljon parempi tässä asiassa. Meillä pitäisi enemmän kiinnittää huomiota siihen, että todella keskustellaan ensiksi KAHDEN KESKEN rakastavasti ja rakentavasti ihmisen kanssa. Ja varovaisuus on tässä myös hyve, ettemme vain alkaisi tuomitsemaan ihmistä. Synti meidän tulee tuomita, mutta ei syntistä ihmistä.

Kristinuskon ydin ei ole onko naapurillasi tv, kuka kättää meikkiä, kenellä on kalliit korut ja hienot hiukset.



Avioliittoa tulee kunnioittaa vaikka jokun aviomies ei olisi sinun valintasi.



Jeesushan sanoi rakastakaa toinen toisianne. Sillä koko maailma tietää teidän olevan opetuslapsiani.





Tuo kuka tekee sitä ja tätä ei ole rakkautta.

mar1anne:

Kristinuskon ydin ei ole onko naapurillasi tv, kuka kättää meikkiä, kenellä on kalliit korut ja hienot hiukset.

Olen samaa mieltä, ei todellakaan ole.

Avioliittoa tulee kunnioittaa vaikka jokun aviomies ei olisi sinun valintasi.

Et tainnut huomata ettei kyse ollut avioliitosta vaan avoliitosta.